lauantai 18. helmikuuta 2017

Juokse kuin varas (Fin-Usa-64)

Ensimmäinen suomalais-amerikkalainen elokuvayhteistyö, Palmer Thompsonin käsikirjoittama ja ohjaama (tukiohjaajana Åke Lindman) sekä Veikko Laihasen tuottama Juokse kuin varas on enemmän europulppailua kuin jenkkitouhua.

Kesäiseen Suomeen sijoittuva värielokuva alkaa tehokkaan, jopa julman jännärimäisesti: Jenkkiroistoa (Richard Long) karkoitetaan Suomesta kytkettynä käsiraudoilla kiinni poliisiin. Satamassa sala-ampuja yrittää ampua roiston, mutta hän kyyristyy juuri tuulisuoja-sytyttämään tupakkaa ja poliisi kuolee. Sitten seuraa näiden kahden toisiinsa kytkeytyneiden Suomisisukas uintiretki ja "vapautuminen" kahleista. Lainausmerkit tietenkin siksi, että heti perään seuraa päälleajoyritystä ja tornitalotiputtamista.

Sitten tunnelma vaihtuu, laantuu lähes loppuelokuvan ajaksi. No, takaa-ajo jatkuu läpi leffan. Seuraa sanailua Suomiroiston (Åke Lindman) kanssa, `rakastumista` (Pirkko Mannola) ja Etelä-Suomen mainoselokuvaa. Homma löystyy, mutta (pulp)värikkyys säilyy. Lyhyt noir-pulpmainen takaa-ajo Helsingin kaduilla, katoilla ja kujilla on aika hienon näköistä elokuvaa. Harvinaista.

Kuitenkin enemmän kuin kuriositeetti, noir(?)erikoisuus, pulperikoisuus. Juhani Kumpulainen englanniksi päälledubattuna, saunassa röhnöttävänä roistopomona on kökkö erikoisuus. Lindmanin ja Mannolan englanti on kökön sujuvaa, paljon parempaa kuin rallienglanti.
Seutulan (rattijuoppo)rakennustyömaalla vieraillaan.
Kalle Peronkosken värikuvaus kuulasta kamaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti