keskiviikko 16. marraskuuta 2016

The Trollenberg Terror aka The Crawling Eye (Bri-58)

Vuoden viiskasi Brittikauhistelussa idea/toteutuspotpuri on paikallaan, kohdallaan: Jylhät Alppimaisemat ja niiden päällä "lepäävä" radioaktiivinen pilvi, mystiset, päitäirroittavat vuorikiipeilijä"onnettomuudet", paikalle intuitiivisesti junasta jäävät selvänäkijäsiskokset, Jämäkkä Jenkkitutkija ja kaiken kruununa ja kukkurana yllättävän pelottava avaruushirviö. Sanoin yllättävä, koska näin lueteltuna hirviön habitus on tyypillistä viiskytlukucamppailua: Iso(t) tuijottava(t) silmä(t) tällättynä keskelle folioilmapallomaista aivokuorta kuorrutettuina ilmassa vääjäämättömästi viipottavilla kuristajaletkuilla. Mutta sekä katsojille että näyttelijöille kauhu karauttaa paikalle tulisilla vaunuilla kun elokuvassa avataan hotellin isot pariovet ja tämä hirviösysteemi on peittänyt koko oviaukon.. Siinä pää, jalka ja muut lihakset lamaantuvat ja lyövät tyhjää..

Tällainen porukka siis miehittää pientä sveitsiläistä alppikylää, sen hotellia ja vuori/avaruustutkimusasemaa, sillä Speissistähän, Avaruudestahan hirviötoiminta on taas saanut alkunsa ja voimansa. Mysteerisiä kuolemantapauksia tutkitaan (joko päät puuttuvat tai pilvi tekee uhreistaan kuolleita, tahdottomia tappajia) sekä maassa, vuorilla ja tutkimusasemalla. Ja lisää uhreja tulee tässä esigoreisessa (mm pää repussa) elokuvassa. Lokaatiot ovat hienoja (myös maalaukselliset, sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta myös aidoilla alueilla pelataan), näyttelijätyö oivallista (esim selvänäkijäsisko yhtäaikaa nerokkaasti sekä päälleliimattu, että tärkeä, tarpeellinen tekijä) ja elokuvallinen matka hirviöön, hirviöihin ei ole vain sen/niiden odottamista (saapuvat perinteisesti loppupuolella) tylsää juonta kelaten, vaan juoni on niin terävä, vaihteleva ja vauhdikas että odottaminen melkein unohtuu.. P.S. Ja kun päiviä vuorilla eksyksissä ollu hemmo saapuu kauttaaltaan tärisevänä takaisin, niin muistakaa antaa tällaiselle tyypille ensin viinalasi ja sitten tupakka käteen, vaikkakin kaikki viinakset tärisevätkin housuille ja poskille ja tupakan polttaminen saati sytyttäminen ei onnistu ollenkaan. Vähän roskaakin väliin.. Mutta tyyppihän olikin se zombi, tärisevä tappaja.. Sitä eivät vielä tienneet.. Mutta kohta tietävät.. Ja kun pihoilla pyörii pilvi radioaktiivisuutta täynnänsä, niin ulosmeno ja toteamus "Otan vähän raikasta ilmaa" ottaa mukaan aikamoista roskaista, camppistä, käppäistä ulostuloa, maailmaa.
Ja se hirviö (tai tämä kauhupilvi) ei todellakaan ole mikään `crawling`, vaan ihan tappavan tehokkaasti etenevä tyypillisyys-omituisuus, jos sille päälle sattuu. Ja sehän sattuu. Usein.

2 kommenttia:

  1. Päitä irrottavat vuorikiipeilyonnettomuudet on kyllä pahoja. Niitä kannattaa ehdottomasti vältellä jos mahdollista.

    VastaaPoista
  2. Näin on jutut. Ja kun näin on jo PÄÄssyt käymään, taitaa olla jo liian myöhäistä... Ja tuota radioaktiivisuuspilveä kannattaa myös kartella...

    VastaaPoista