Kummituskartano (Usa-2003)

Eddie Murphyily Kummituskartano on kyllä aivan kauheeta kakkaa. Todella tylsää ja hidasta `paahtoa` kummitusjunamaisessa kummitustalossa (elokuva pohjautuukin Disneyn huvipuistokonseptiin, tietenkin), pisteestä pisteeseen, `laitteesta laitteeseen.`

Murphy esittää supersuulasta ja tehokasta (rikkaiden) asuntoesittelijää, jolla on vaimonsa (ei niin työtehokas tapaus, tietenkään) kanssa alan firma, ja pariskunnalla pari lasta. Murphyn hahmo on  vaimolleen ja lapsilleen lupaamistansa yhteisistä hetkistä ja retkistä luistava huumori-maaninen työnarkomaani, tietenkin. Vihdoin yhteiselle matkalle tietenkin päästään, mutta silloinkin, tietenkin, käydään ensin suorittamassa superlyhyt (tietenkin) työvisiitti erääseen kartanoon, josta sitten, tietenkin, muodostuu lähes koko elokuvan mittainen, kituliaalla liekillä kärventävä katsojan kärsimysnäytelmä. Eli tää erilaisten `laitteiden` ja kummitusten `karnevaali`, jossa väsy voittaa ja tylsyys tainnuttaa katsojan..

Tavallista tavallisin juoni on ympätty todella läpilaskuiseen huvipuistomeininkiin. Muinaisen Linnanherran ja asuntoesittelijä-vaimon `rakkaus`tarinalla tietenkin `maustettuna.` Itse kartano on päällisin puolin komea, mutta samojen gimmickien käyttö uudestaan ja uudestaan uuvuttaa ja tylsyttää terän. Laulavat patsaat oli ihan kiva idea.

Jos ei ollut edellinen elokuva erikoinen, niin ei kyllä tosiaan tämäkään ole kummoinen..