"What^s that noise?" Jack Bondin ohjaama avioeroelokuva/naisen mielen hajoamisen kuvaus kahden suhteen rajapinnalla (entinen tietenkin varsinkin hiertää, kiertää..) ottaa tehokeinokseen erilaiset avantgarde-elokuvan keinot ja ratkaisut. Ja avantgarden `sekavuus ja mystisyys` sopii erittäin hyvin käsittelemäänsä aiheeseen, kun avioeroiset ihmiset itsekin ovat aikamoisen epäselvässä elämäntilanteessa. Aihetta ja tarinaa terävöittää vielä harmaankalsea mustavalkokuvaus sekä Procol Harumin Salad Days-kappale, joka kuullaan lähes kokonaisena, mutta myös osissa. Urkumelodiat lähes tyhjien, alakuloisten suurkaupunkimaisemien (Lontoo) päällä luovat yhtäaikaa pysähtynyttä sekä harmaan sävyissä väreilevää tunnelmaa. Myös silloin tällöin pilkahteleva psykedeelinen värimaailma ja tehokkaan kuiva huumori antavat elokuvalle polveilevuutta.
Koleita, komeita kuvia. Erittäin vahvana elokuvassa on myös arkkitehtuurin ja avantgarden, avantgarden ja arkkitehtuurin yhdistäminen, komeita koleita kuvia..
Tämän pysähtyneiden ihmisten ja maisemien elokuvan näyttelijäkaarti on myös erittäin osaavaa, aiheeseen sukeltavaa. Elokuva sukeltaa myös avioeroon myös `konkreettisesti`: Loistava oivallus on laittaa uusi ja vanha pari pelaamaan vesi/uppopalloa.
"Hassua kuinka pienet asiat lopulta estävät pääsyn paratiisiin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti