sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Japanin yö ja usva (Jap-60)

"Entiset" (suurin osa `entisiä`, muutama ei) opiskelijakapinalliset kokoontuvat kymmenen vuoden jälkeen yhteen erään toveripariskunnan häihin ja vanhat haudatut traumat, kliseet ja luovuttamiset/unohtamiset pääsevät pintaan kestäen koko elokuvan, lähes kahden tunnin, mitan.

Tästä mestariohjaaja Nagisa Oshiman teoksesta ei tule tylsää, luettelomaisista julistusta, vaan yllättävänkin napakasti ja  mielenkiintoisesti tehty `julistus`elokuva, kirurgisen, pirullisen tarkka aatteiden, ihmissuhteiden ja luottamuksen, solidaarisuuden, sekä näiden puuttumisen/piilottamisen kaivanta. Harkiten käytetyt teatterimaiset ihmisryhmäsijoittelut, valokeilat sekä pysäytyskuvat sopivat hyvin elokuvaan. Nykyään tällainen on hyvinkin tuttua ja tavallista poliittisessa elokuvassa, mutta vuonna-60 tällainen toiminta oli tuoretta. Ja näyttää tuoreelta vielä tänäänkin, johtuen siitä että teatraalisuudesta ei oltu tehty koko elokuvan läpäisemää linjaa. Aina kun häähuoneesta (`teatterilavalta') astutaan ulos, sumuiseen iltaan, astutaan aina myös menneisyyteen käyden läpi kunkin osallistujan osallisuutta tapahtumiin. Tärkeimpänä yksittäisenä tapahtumana seurataan ja pohditaan erään toverin kuolemaa.

Paikalle saapuu kutsuttuja, kutsumattomia, kadonneitakin. Tärkeänä teemana on tuttu mutta verevä tutkinta siitä miksi suurimmalla osalla kapinallisuus on jäänyt taakse, laimentunut tai sitä peitellään ja miksi joillakin se on säilynyt. Ja minkälaisena se on säilynyt. Eikä täyttä tunnustusta saa itse kapinakaan, puhutaan mm "stalinistisista zombeista." Elokuvassa usein toistuva nuorten laulama yhteislaulu kiinnittää osioita yhteen, menneisyyttä, tätä päivää ja tulevaisuutta, mutta mielestäni myös kuvaa paikallaan polkemista.

Elokuva päätyy politiikkomaisen johtajatyypin pitkään puhepapatukseen, jonka lopusta ei saa selvää (ei ole ainakaan käännetty)

Monitasoista elokuvaa. Jos nuoruuden huumasta, mielenosoituksista yms kiinnostunut Oshima eläisi tänään, niin minkähänlaisen nuorisokuvauksen hän tekisi tänään. Olisikohan lamaantuneisuus vallalla jo alusta asti, myös menneisyydessä. Luultavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti