E A Dupontin ohjaama myöhäismykkis on pääosaesittäjä (tai eras heistä) Anna May Wongin juhlaa. Wong esittää klubitanssijan nousua tiskihuoneen höyryistä kimalteville areenoille isojen yleisöiden palvottavaksi. Ja tietenkin lopussa gloorian ja (melo)dramaattisten käänteiden jälkeen (ex-tanssijatartähden kateus ja mustasukkaisuus) tapahtuu lopullinen putoaminen. Täysin lopullinen.
Wong on tässä elokuvassa tosiaan ihan omassa luokassaan sekä säteilyn että näyttelijätyönsä ansiosta. (Vaikka hänen valkokangasaikansa on paljon pienempi kuin monien muiden.) Muut peesaavat välillä pitkälläkin perässä. Useat heistä, kuten esim klubin omistajaa esittävä Jameson Thomas ja Wongin veljeä miesavustajaa esittävä King Hou Chang kyllä parantavat paljon esiintymistään loppua kohden. Toki mukana on jonkin verran nykykatsojalle vieraamman näyttelemis`standardin` mukaista, `kämmenselkä otsalla ja huokaisu`-(yli)näyttelyä. Ja onpa mukana, ainakin tämän katsojan mielestä, pari kertaa jopa jonkinsuuntaista kieli poskella-esiintymistä.
Elokuvan parasta antia on (alun jahkailun jälkeen) sujuvasti etenevä tiskiallas-loisto-tuho-juoni, mutta muistettavinta elokuvassa on erittäin onnistunut kuvaus. Kamera suorastaan liitelee ja välillä pysyttelee paikoillaan kuin ilma klubien kattorakenteissa ja katunäkymissä. Myös filmin värisävyjen vaihtelut eri kohtauksissa ovat onnistuneita. Myös itse Klubi on komean näköinen rakennelma jylhine portaikkoineen ja muine massiivisuuksineen. Lisäksi voisi mainita tällaisen seikan: Mykkäelokuvissa alku ja lopputekstit eivät useinkaan vielä kovin innovatiivisia olleet, niihin ei silloin paljon tekstiä eikä aikaa tuhlattu, olivat enemmänkin vain kirjoitetut informaatiopalkit, joissa käy yleensä ilmi vain päätekijät ja jotka lukee nopeasti. Eikä siinä mitään, sellaisethan ajavat aina hyvin asiansa ja paikkansa. Mutta tässä elokuvassa alkutekstit tulevat ohiajavien kaksikerrosbussien mainostarroissa. Elokuvan lopussakin käytetään mainosmaailmaa nerokkaasti hyväksi, kun näytetään julman terävästi se ettei yhtä tähteä jäädä pitkään muistelemaan, vaan uutta tähteä jo pukkaa viihdetuutista...
Ehkä pikkuisen ylipitkä (108 min) (mykkä)elokuvaksi, tarinassa varsinkin alussa jonkinmoista alkukankeutta ja tyhjäkäyntiä, mutta kun tästä jankkauksesta päästää eroon niin filmi (ja siis varsinkin Wong) päästelee estoitta eteenpäin. Sen jälkeen elokuva rullaa kuin riivattu, sitä seuraa hengästyen, niin nousuissa kuin laskuissa.
Elokuvan alussa vilahtaa Charles Laughton (ilmeisesti ensimmäisessä pitkässä elokuvassaan), likaisesta lautasesta tarjoilijoille räyhäävänä ravintola-asiakkaana. Laughtonin rooli on merkittävä siksi että tämän jälkeen ravintola-klubikompleksin johtaja lähtee likalautasen kanssa keittiöön ja löytää sieltä Wongin hahmon tanssimasta tiskipöydällä..
A Cottage on Dartmoor (Bri-29)
P.S. Tuli katsottua toinenkin myöhäisbrittiläinen mykkis, nimittäin Anthony Asquithin ohjaama A Cottage on Dartmoor, joka on niin tyrmäävän taidokasta tavaraa, kiihkeää kuvausta etten pysty sitä vielä (läheskään) täysin analysoimaan. Sanonpa vain että harvoin (jos koskaan) olen nähnyt toista elokuvaa jonka jännityksen ruuvinkiristys on niin jatkuvaa (koko filmin ajan) ja tanakkaa että katsoin sen lähes koko ajan dvd-koteloa purren!
Mustasukkaisuus on jälleen teemana, mutta nyt niin isona mörkönä ja möykkynä että se peittää koko ruudun.Uno Henning on roolissaan vankilasta pakenevana melkein-murhaajana unohtumaton. Pitkä elokuvateatterikohtaus jossa katsojien ilot, kauhut ja romantiikannälkä sekoittuvat oikean mustasukkaisuuden räjähtävään kasvuun, kun Henningin hahmo seuraa otaksumansa tyttöystäväkandidaatin kuhertelua toisen kanssa on huikeaa elokuvaa. Jota säestää vielä elokuvateatterin orkesteri kiihkeiden ja rauhallisten sävelmien sekä olut ja voileipätauon(!) kera. Lopun mökkikohtauksen jännityksen kasvu on jopa melkein liiallista..
Elokuvassa myös (myöhemmin lisätty?) värikohtaus jossa punaväri leviää koko ruudun mittaan ja tykit jylisevät, kun mustasukkaisen miehen mielessä savuaa. Mutta ei mies (onneksi) niin paha kuin olettaisi.. Hyvyyttäkin löytyy.
Loppu on jonkinlaisella tasolla sovittelevaa.
Täydellinen elokuva.
P.S. A Cottage on Dartmoor on yksi viimeisimmistä mykkäelokuvista Briteissä ennen `talkiesin` tuloa. Tässä elokuvassa teatterikohtauksessa ollaankin juuri katselemassa, Kuuntelemassa Äänielokuvaa. Yleisöstä löytyy mm kuulotorvea käyttävä mummo, jolle Puhetta, juonta selostetaan, Huudetaan.. Vanha väistyy, Uusi tulee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti