Francesco Masellin ohjaama elokuva kertoo kuuskytluku-seitkytluku-vaihteen italialaisista hyvin toimeentulevista (liikemiehiä ja yliopistopamppuja) kommunisteista jotka kokoontuvat hulppeisiin tiloihin, elikkä toistemsa koteihin, ravintoloihin, juhlatiloihin keskustelemaan päivänpolttavista poliittisista probleemeista (lue: Vietnam), välillä juhlien, välillä kiistellen. Tai molempia yhtä aikaa. Elokuvan nimi tulee siitä kun he päättävät lähettää `avoimen kirjeen` lehteen (lehtiin) jossa kerrotaan `ryhmän` osallistumisesta/ osallisuudesta Vietnamin sotaan.
Elokuva on keskusteluelokuvaksi yllättävän sujuvaa katsottavaa, jopa mielenkiintoista. Siinä mielestäni tuodaan voimakkaasti esille ryhmän yläpuolisuutta sekä keskustelun kehäkiertomaista kapeutta, yhden asian ympärillä pyörimistä. Välillä tapahtuu kuitenkin virkistäviä hyppäyksiä aiheesta ja ajasta kun keskustelu kuumenee. Mukana on yllättävänkin paljon toimivia onelinereita ja dialogipläjäyksiä. Vaikka kyseessä onkin yhteiskunnan yläosa, niin teksti on verrattuna esim samanaikaiseen ranskalaiseen, Godardilaiseen yhteiskunnalliseen elokuvaan, jopa kansanomaista, ilman ironista sekamelskaisuutta. Tosin keskustelun junnausta tapahtuu tässäkin, mutta ei häiritsevästi.
Open letter lähenee myös italialaista genre-elokuvaa. Tuonaikaisessa italialisessa elokuvassa oli tavallista ottaa paloja `toisilta puolilta`, italocrimet sekoittivat kuvastoonsa joskus jonkin verran senaikaista poliittista ilmapiiriä ja poliittiset elokuvat taas joskus myös tuota italiailaisen toimintaelokuvan maailmaa. Open letter lainaa genre-puolelta lähinnä ehkä enemmän giallopuolelta: paljasta pintaa on ripoteltu sekaan ja kodit ja näyttelyt ovat täynnä senaikaista huippuhipahtavaa metallitaidetta ja designia. (Koristeina käytetään mm erilaisia työkaluja. Kai viittaus siihen että työ, työläiset ja heidän asiansa ovat heitä "lähellä".) Erityisen hip on näköjään joillain harvoilla ja valituilla näissä piireissä asua vanhassa varastossa, johon on vain kannettu sänky sisään ja muutamat ultratyylikkäät taideluomukset ja kivikasat ympärille. Pölykerroksetkin on jätetty päälle ja paikoilleen, se antaa sen viimeisen pikantin lisän kokonaisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti