Mutta ajattelin samalla että ohjaaja ja pääosanesittäjä ovat ennenkin, yhdessä ja erikseen, tehneet ihan toimivaa komediaa (ja kuten tässäkin, Hilja Valtosen alkuperäistekstiin tukeutuen), niin mitään huolta tuskin tulee..
Eikä tulekaan, sillä tämä maaseudun kangistelusta alkava, mutta sieltä onneksi Helsingin hulinoihin siirtyvä opiskelu-ja työnsaantivaikeuksiin (ja tietenkin rakkausongelmiin) keskittyvä elokuva on varsin Hiljavaltosmaisen nasevadialoginen ja jouhevajuoninen teos, jota katselee myhäillen.
Lea Joutseno ei ole ehkä ihan parhaassa iskussaan, mutta vetää kuitenkin roolinsa selvästi, reilusti yli keskitason, ja Tapio Nurkan miespääosa onkin tehty enemmän Joutsenon menoa myötäilemään. Ja tämän roolin vähän tuntemattomampi Nurkka vetää hyvin.
Elokuvassa on mukana yliopisto-opiskelijaelämän piruilua, sekä vastaavasti lääkärin ylevän ammatin ylistystä ,eivätköhän hekin ole joutuneet ne korkeakouluopinnot läpikäymään, no, mutta enivei, kuten sanottua, mukavaa ajanvietettä vanhan kotimaisen komedian parissa.
Ja arvatkaapas mihin kolmeen sanaan elokuva päättyy?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti