Itä-Saksa(!)scifi In the Dust of the Stars (-76) on kyllä nimensä mukaisesti täysin tomuista tavaraa, tuntuu kuin tekijät olisivat itsekin nielleet avaruustomua ja pölyä:
Avaruusalus saa hätäkutsun planeetalta, johon vaikeuksien kautta laskeudutaan. "Selviää" että planeetta on värikkäitten suusuihkeiden, jatkuvien juhlien, kulmikkaitten muinaistanssien ja jatkuvasti värejään ja materiaalejaan vaihtavien nahka ja muoviloimien, sekä jopa paljaan pinnan tyyssija. Pahaa Dekadenssia!
Väriään vaihtaa jatkuvasti myös epävakaan planeettapomon siilitukka, mutta hän "onneksi" viilentää hermojaan lasipalloja päällekkäin pinoamalla.
Tietenkin planeetalla on myös Paha Puoli pahvisine kidutussädetuoleineen (säde laittaa myös hetkessä sänkiparran kasvamaan), ja Totta Mooses, Synkkine Salaisuuksineen..
Teos josta tulee tosiaan vaikutelma jossa tekijät itsekin ovat (avaruus)pöl(l)yssä kun ovat tomussa tarponeet.
Hypnoottisen tunnuslaulun ja planeetan pöly ja tomukenttien yhteisveisuu tuo mukaan vähän zenscifimäistä kulmaa.
Avaruusaluksen miehistö on muuten oikeastaan naisisto, sillä suurin osa heistä on naisia. Ja toinen miehistä on vähän Udo Kierin näköinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti