The Blood Stalkers (USA-76) Tylsä ja tyypillinen suosekoitus

Autollinen vanhjoja aikuisia pyörii backwoodseissa ja backwoodsaajat heidän ympärillään... - Suo siellä, vetelä täällä-slaher-sleaze-sotkut-sutut eivät ole mun ykköskauhisteluitani. Eikä kylmää tämäkään flikki mun luitani. Samassa suossa survottua tavaraa tämäkin. Tylsää ja tyypillistä suosekoilua-sekoitusta. Tuntiin ja varttiin ei tapahdu mitään ja viimeisessä vartissa vähän lämähtää, läsähtää, lävähtää, ei se kyllä oikein elokuvaa tee. Varsinkaan kauhu. Suovettä ovat henkilöhahmot varmaankin siemailleet, siitä hitaus?... Viimeisessä käänteisratkaisussa - uudet uhrit samanlaisessa murha-asetelmassa kuin edelliset, on kyllä kikkaa ja voimaa. Julmaa ja tiukkaa kikkaa ja voimaa.

Love `Em And Leave `Em (USA-26)

Pääjuoni: `Isosisko on luvannut auttaa äidin kuoleman jälkeen "avutonta" (kaikkea muuta!) pikkusiskoa` (Louise Brooks!) No, onhan Brooks aitona, `alkuperäisenä` ja `kunnon` `flapper girlinä`, muutenkin kuin ulkonäkönsä puolesta myös Jenkkileffassa. Ja on myös vielä hevos-raviveikkaaja(!!), huijatuksi tuleva.. No, kyllä hän itsekin `vähän` huijailee-esim suudellaan, viedään siskon miestä (mies kyllä itsekin tietenkin mukana juonessa, suhteessa, kaikessa suhteessa), "suuttuneena" "sulhaselleen" kyyneleet otetaan silmien alle akvaariosta! Ja laittaa lähes kaikki liemiin ja syytöksiin, ehkä hyvän, ehkä pahantahtoisena. Koko elokuvan läpikäyvänä teemana on tavaratalon näyteikkunoiden `innovatiivinen` suunnittelu ja toteutus; Tuuletin heiluttaa mallinukkien hameita, karannut kissa ja lopuksi tietenkin rakkausparin suudelmat. - Melko vaatimaton teos, mutta Brooks paikkaa pahimmat paikat ja puutteet pörräämällä kaupunkilaismehiläisenä talossa ja puutarhassa. Jazzityttö, jazzityttö, jazzaa sinä vaan...

The Show-Off (USA-26)

Ei kai ihan nuorikaan, lujaa ja usein naurava, puhuva ja syövä tyhjäpäähuijarimies (rasittavan `onnistunut`, `uskottava` Ford Sterling) saa perheen tyttären pauloihinsa. (Kumma ettei asioista perillä oleva perhe paljasta heti eikä sen jälkeenkään huijaripösilöä pösilötyttärelle..) Ja niinpä niin vain paljon puhuva pösilöliero luikertelee perheeseen. No, ihan hauska idea on kun täysin autoista ja varsinkin ajamisesta tietämätön torvelo lähtee liikenteeseen voitettuaan arpajaisista auton. Ihan kertakatseltava komedia, ja kiva nähdä iki-ihana, valloittavahymyinen-nauruinen draamakuningatar Louise Brooks kerrankin komediassa. Mutta onneksi hän ei näyttele tuota tyhjäpäätytärtä. Roolinsa vain on kirjoitettu valitettavan valjuksi.

The Spy With My Face eli Kaksoisagentti (USA-67) Aito vs amatööri, alkeellista elokuvaa

Harvinaisesti Australiasta alkava agenttiremellys, mutta kun nää kaksoisolentoelokuvat ei kiinnosta oikein missään genressä, niin tervansyöntiähän tämä taas oli. Sillä eihän kaksoisagenttiolento pysty millään sisäistämään alkuperäisagentin sisäistä vetovoimaa, se on kehossa, sielussa... Siinä tämä elokuva vaikka cashew tai kookospähkinänkuoressa.

Nimi M Erkki: Syvänne (OmaKUSTAnne)

Vesiaiheinen heikko dekkari. Ja sanaleikkidekkari (ei silti huumoridekkari), niitä on sadoittain, aina kirjoittajan nimimerkistä ja kirjan julkaisumuodosta lähtien. Esi m erkki: "Ruumis kelluu, lojuu syvänteessä, samaan aikaan teelle perso etsivä miettii mikä antaisi maun syvän teessä."

The Karate Killers eli Karatetappajat (USA-67)

Mutta tässäpä heti alussa hyökkää kolme helikopteri-riippuliidintä ohjuksineen, pommeineen U.N.C.L.E:n parivaljakon Napoleon Solon (Robert Vaugh) ja Ilya Kuryakinin (David McCallum)(hyvä aika, kohtuus ja oikeus heidätkin jo esitellä) urheiluauton kimppuun ja sen jälkeen siirrytäänkin Every Mothers` Son- yhtyeen riemuisaan pop-psykedelia-keikka-alkuteksteihin! (Jotkut ne osaa Elokuvan Aloittamisen!!) Ja mikä näyttelijäkaarti!!: Joan Crawford(!), Curt Jurgens, Herbert Lom, Telly Savallas(!), Terry-Thomas, Kim Darby, Jill Ireland!!!... (Lomilla [Entäs arkena, töissä, heh?...] koko ajan päässään ihan hirveä, pari numeroa liian pieni, mutta ei pienestikään pelottava nahkahattu.) Eli kuten kuvailussa kytee ja paikoin palaa, ihan toimivaa, tanakkaakin tahkoamista tämä. Vaikka Karate Killereitä ei juurikaan kuvassa kuljekaan. "Karate" kökösti vilahtaa vähän, mutta Karate Killereitä he eivät ensinkään, ollenkaan, vähääkään.

The Helicopter Spies (USA-68) Tylsä kuin tango tervassa, valssi vellissä.

Muistin oikein, ei tässä helikopterit hurjasti heiluneet, eivät juurikaan. Vähän Afrikassa alussa ja junahyökkäyksessä loppupuolella. Nyt on framilla prismasädetykki, mikä lienee, ja taas tietenkin se Mualimanvallotus. Ei elokuvana erikoinen, häävi, kummoinen. Tylsempi kuin edellinen, huomattavasti. Perusagenttipuuroa. Pari ideaa pikkuisen ylitse muiden; Vitivalkotukkaisten miesten `Maailmanneuvosto` ja jos PahisPomon (erään heistä) sydän pysähtyy, niin koko hänen aavikkolinnoituksensa räjähtää... Ja räjähtäähän se. Mutta itse elokuvan eteneminen, meininki, etenemisen meininki ei paljonkaan pauku eikä räjähdä. (Ei menty elokuvan läpi niin että heilahti. Huono heilui.) No, on tässä sentään John Carradine muinaisena mystikkona, valkotukkahemmo hänkin, ja jonka puhetta, edes sanaa on odotettu 20 vuotta...

One Spy Too Many eli Yksi agentti liikaa (USA-66)

Ei loistava, mutta luistava, vauhdikas osa The Man From The U.N.C.L.E-agenttikomediasarjasta. Tunnettu esim, mm pahapatruunan bileiden ihmisshakkikohtauksesta, mutta nyt on farmilla framilla näiden agenttiluiden peruspahuus, perus(pää)juoni, Maailmanvalloituskaasu. (Kattavin nimi tästä "Maailmanvalloitussarjasta" taitaa olla How To Steal The World, siitä ehkä myöhemmin pientä lisää, otantaa.. Sarjassa myös muistaakseni mukavaa Elokuvaotsikkoliioittelua, The Helicopter Spiesissä ei kai ollut hirveästi helikopteritoimintaa, eikä Karate Killersissä karatetappoja, mutta muistini usein pettää, ehkä varmaankin niistäkin uusintakatselua ja sel[v]itystä tänne.) O.S.T.M-elokuvassa vielä mukana mukava vilahdusvitsailu, vitsailuvilahdus elokuvien tv-sarjojen mitättömille, vähäväkisille mielenosoituksille; Kolme "UNFAIR"-kylttiä kantavaa mielenosoittajaa kiertää jalkakäytävällä kehää. "VASTUSTAN!"

New York Ninja (USA-1984 kautta 2021) `I Sydän NY Ninja!`

"IT`S THAT DAMN NINJA!" "Jälleen", "taas" on löydetty tuntematon, unohdettu roska"klassikko". Lainausmerkit voi ottaa pois klassikon ympäriltä, sillä klassikko tämä on.Eikä näitä löytöjä ihan nyt joka vuosi ilmaannu. Vinegar Syndrome on jälleen, taas kerran tehnyt kulttuuriteon, työn ensinnäkin löytämällä tämän loistavan kasarikasauksen, "Mies lähtee kostoretkelle katujen kusipaiseita (ja tuleepa kadulla vastaan laukku- salkkusäteilystä, tulesta, valosta roimaa rumaa voimaa saanut rupi-ihohemmokin) juuri raskaudestaan ilmoittaneen, ja sen jälkeen surmatun naisensa muistoksi"-elokuvan ja saamalla sen kuvat kirkkaiksi ja ennen kaikkea sen ääniraidan uusimisen (vanhaa ei löytynyt, ei ole?) ansiosta. - Tämä kulttuurityö, monipuolinen sellainen tuo esiin onnistuneen, perinteisen (hyvällä tavalla genreperinteisen) elokuvan New Yorkin nahkean nihilistisillä kaduilla. Silloin tällöin vilahtavilla I Sydän NY-tarroilla, tulitikkuaskeilla jne tuodaan esiin Kaupungin kaksinaisuutta nopean, näppärän julmasti, kiteyttävästi. Tv:n ulkouutisryhmän kimppuun käyminen uniikin julmaa journalismiestoa. Erittäin oiva kökköidea on jengien perässä kulkeva kuvaus"ryhmä", joka saa aika rauhassa kuvata ja huutaa kuvausohjeita, ja kun joutuvat tappeluun, kuvaavat sitäkin... NinjaÄijä harrastaa myös vähän vaappuvaa rullaluistin-ninjailuakin ja jengit (niitä on lukemattomia) huulipunat, luomivärit, miekkailija-rautaristikot, mummohuivit, pujottelulasit, sukkahousut, käärinliinat, karvalakki kasvoillaan ja kaikenlaiset kaavut, viitat, painitrikoot 1], slipoverit (liian pienet tai liian suuret sellaiset) päällään ovat jotain niin upean nerokkaan noloja ettei mistään mitään väliä... P.S. Kaupungilla Cine 42-teatteri mainostaa isohkosti, sopivasti, tarkoituksellisen tyylikkäästi Ninja III - The Dominationia ja Kung Fu Warriorseja jne. P.S.2 Uusina ääninä mm Michael Berryman, Linnea Quiqley, Don "The Dragon" Wilson, Leon Isaac Kennedy, Cynthia Rothrock, Ginger Lynn Alen!!!... Tää on tehty Viimeisen Päälle! 1] Trikoot tietenkin muiden vaatteiden päällä, että näyttäisi vielä naurettaVAMMAlta.

Robo Vampire 2 : Devil`s Dynamite (Hong Kong-88) `Trilogian` tavallisin, mutta nauravat hyppyninjavampyyrit jäävät mieleen pomppimaan

Ihan toimiva kökkökokonaisuus hyppyvampyyrien ja ninjojen matseista, taistoista 1], ja pyörähtääpä (nimenomaan pyörähtää) folioasuinen Robo Vampirekin keimeihin. Mutta muistettavat älyttömyydet "loistavat" poissaolollaan. Roistopäällikkö tekonauraa usein, ja meikäläistä leffojen tekonaurut ja naurajat naurattavat aidosti. Niin nytkin. - P.S. Saksadvd:llä Robo V kakkonen onkin oikeasti tuo kolmonen. Ja tätä leffaa ei levyltä löydy. Mutta tiedä häntä miten nämä järjestykset, nimet ja numerot `oikeasti` menevät... Trilogian (jos tämä trilogia on) tavanomaisin, tavallisin.. 1] Ja heistä muuntuu, syntyy tietenkin hyppiviä ninjavampyyreja, vaiko vitsejä ovat kun nauravat niin kovasti?

Robo Vampire (Hong Kong-88) Keskitaso-vertojärjettömyyttä

Ja kun edellisen elokuvan lopussa paikalle saapuu vielä vampyyrien päälle pissaava pikkupoikahirviö, niin tämä trilogian eka osa tarvitsee ainakin esimerkiksi hyppykuppakung fu-hirviön, jotta ykkönen hakkaisi kolmosen, mutta katsotaan... No, ainakin heti aluksi viidakkosotilaalla on muiden perinteisten sotavermeiden lisäksi, ohella jämäkässä maakosketuksessa koripallotossut, eli ehkä tästä vielä huono-hyvä tulee.. - Ja tuleehan tästä. Mutta ei voittajaa, mutta hyvää-huonoa kakkossijaa tämä ansiokkaasti kolkuttelee, eli ei tämä mielettömässä mielipuolisuudessa, mielipuolisessa mielettömyydessä kolmosta voita. Vauhdikkaammin tämä enemmän Itävampirismiin ja sotasohellukseen keskittyvä elokuva kuitenkin lähtee liikkeelle ja Robo (Coppi) Vampyyrikin esiintyy huomattavasti aikaisemmin, mutta Kolmonen kuitenkin kulkee ihan omissa somissa älyttömyyksissään...

Robo Vampire 3 : Counter Destroy (Hong Kong-89) `Hautausmaan Freddie Krugerista hyppy- ja lopulta elokuvan Nimivampyyriin`

Aloitetaan, alitetaan trilogian viimeisestä, eli parhaasta...MuinaisKiina`tutkija`naisia lähtee seuraamaan tupakoitsevan harvahammas(sätkännysä mahtuu hyvin hampaankoloon)`paha`(?)papin säkistä löytyvä pääkallo. `Tutkintaa`, hutkintaa, huonoa artikulointia, dialogia, näyttelemistä. Auton etupenkillä(!) oleva lankapuhelin soi(!) ja kuristaa! Varsijousipyssynainen vessassa! Freddie Kruger hautausmaalla ja "merellä"!!!??? Ja Lopussa itse Robo(Cop) Vampire... Loistavaa Roskaa! - Shining Trash!

Hallitus koronatörttöilee

Ei yksinomaan Marin, vaan näköjään puolueesta riippumatta parikin puoluetta omaa omansa ministerin tai muun tahon joka koronatötöilee samoin selityksin ja yksipuoleiset (lue yksipuolueiset, oikealle vetää) lehdet näköjään valitsevat vain Marinin syypääksi. Samaa sönköttävää sakkia kaikki. Ei jaksa enää mitään puolueita, lehtiä, onneksi on elokuvat...

Unusual Tales (Ranska-49) `Boulevard of Crime`- `Kauhutarinoita Kaupungista` piristettyinä huumoripirskahduksilla

Poliisit alkavat kertomaan noviisille katujen, kaupungin kauhutarinoita; On kaapista tullut, sen jälkeen pianoa talon salissa soittava (pianoita kolme kolmiossa!) susimainen (ei ihmissusi, vaan "sudennaamainen") kauloihin fiksoitunut (ei vampyyri, vaan "vampyyrimainen" veitsimies, "What a pain in the neck!".. 1]) tunnettu tappaja kun yläkerran naiset lähtevät lakanaputkella pakoon yläkerrasta... 1] Oma kaula niska lopulta lähinnä... On "Kunnioitetun, kunnollisen, tunnollisen, jopa tavallisen näköinen" (joita hän ei kyllä ole) mies joka palvelijana kerää mitaleita keräävälle vanhalle miehelle (,joka kutsuu miestä nimellä "Dear"), mutta nuorta miestä kauhistuttaa vanhuksen milloin tahansa pois pullahtava, hirvittävän, karmean, kauhistuttavan (joita se on) näköinen tekosilmä, joka ajaa miehen mielen aina murha-aatoksiin saakka... (Hieno versio Poen Tell-Tale Heartista)... Seuraavanakin on Poe`a; Eliittitanssiaisten juoppo naamiaisklovni, `eliittiä` itsekin lähtee hienostoherran holveihin, eli Amontillado tynnyrihän se siellä pulputtaa, hieno versio sekin.. Juomakauhua on viimeinenkin viineys; Englantilaislinnanherra Ranskassa, Barnabas Shuttleworthy lähtee ratsaille `ponillaan`(?), mutta matkalta palaa vain poni pistoolin-kiväärinluoti kyljessään, linnanherra on kadonnut. Onko syyllinen sukulainen vai ystävä vai joku muu, vai onko syyllistä, uhria? Mutta sitten neliskulmainen viinilaatikko kannetaan juoppojuhlahautajaisiin.. "Thou art the man!" Hieno, upea loppuponnahdus! Ja hieno idea tässä koko episodielokuvassa on se, että kaikki tarinat eivät ole niitä kaikkein kuluneimpien kauhukirjoittajien klassikoita, vaan toisena tässä on Thomas De Quincey. - Upean, muhevan, mukavan makaabereja tarinaversioita "pienillä" herjan, huumorin pirskahduksilla piristettyinä.

Deadly Breaking Sword (Hong Kong-79)

"It`s a beginnig of a new era, time for the dagger, not a sword." Deadly Breaking Sword on "Legendaarinen" 1] Mestari, joka kuljettaa aima mukanaan ruumisarkkua, tai arkkuja (vastustajien määrän mukaan), vaihtaa joka tappeluun vaatteitaan ja lohkaisee joka tappelusta palan miekastaan. Tai taitaa olla että se pala jää aina uhriin, ruumiiseen törröttämään. (Ehkä aina uusi miekka, [varsinaisia vaihtoja ei kyllä nähdä], sillä terähän tylppenee, varsi lyhenee, eikä hemmoa nähdä koskaan teroitushommissa. Toisaalta Näillä Hemmoilla on aina Se Sama Legendaarinen Miekka, mutta mites tässä nyt?..) Näin käy elokuvan alussa taas, mutta nyt uusi uhri, "ruumis" selviää Tappaja Tohtorin(!) avulla. Vai kuka nyt näissä, tässä nyt "avustaa" ketäkin.. Lisäksi vahvasti mukana perinteinen tollo, tollotukkainen köyhä peluri, jatkuvasti "HeheheHihihiHahaha"tä toistava tollo, jolta kuitenkin käy kung fut ("jopa" apinamaisesti itseään kutittava-kung fu, ehkä seuraava aste elokuva on toisia kutittava) ja on varsinkin taitava kepin-miekan-puukonpyörittäjä. Tupla-triplajne-lisäksi mukana avustajia, vastustajia vankilasta (vangeista vartijoihin) ja mukana myös honkkareille harvinainen vankilatappelu jne.. Kummajuttu on se, että Mestaria, ainakin käännöksen mukaan, kutsuvat välillä sekä fanit että vastustajat, tai sellaisiksi tekeytyvät "Mestariksi", ja Mestari tai "Mestari" vain hymyilee, myhäilee, kumartelee... Mitään etusormi-keskisormi ilmassa alaspäin-merkkiä he eivät tee, eivätkä muuta ääntään, ilmettään ironiseksi. Ehkä se on jotain syvempää, tai sitten ihan pintaviiltoa, kunhan nyt jotain... Mukana kynttilä-köysi kung fua!! Ja eräänlaista ruumisarkku kung fua kautta miekkailua myös! - Ihanan sekava (useinhan nämä, "varsinkin tämä"), oikein näppärä näpsäkkä Shaw Veljeily. "Heroes comes and goes in the martial arts world..." 1] (Lainausmerkit laittaa päävastustaja.)

Spookies (USA-86)

"This is ridiculous. Do you even know where you`re going?" "Yeah, I`m going nuts." Eniten nutsiksi menee kyllä tämä elokuva, jossa metsä-kartanokauhun pahimmat kliseet tungetaan samaan putkeen ja ravistetaan. Tuloksena ravitsevaa roskaa, jossa ei ole päätä eikä häntää, eikä varsinkaan sen jälkeen kun siihen (siis valmiseen elokuvaan) lisätään kliseitä lisää. - Oivallisen lapsellinen sekoilu, sekoitus. Pöljä-pönttö- pösilöelokuvien aatelia, kermaa ja kuraa. Huraa!

Slightly Dangerous (USA-43)

Pikkukaupungin nuori nainen (Lana Turner) on kyllästynyt kaupunkiin ja varsinkin tarjoilijan työhönsä. Mainiossa kohtauksessa hän havainnollistaa työnsä tylsyyden, liukuhihnamaisuuden ja jokapäiväisen samanlaisuuden: Hän tekee silmät sidottuina Banana splitin ja kohta kaahaa pois kaupungista. Löytyäkseen Suurkaupungista, tai ainakin hänen "kaksoisolentonsa" löytyy.. Ja ex-työpaikan nuori pomo perässä... Saippuamiljonäärin kadonnut, kidnapattu tytär herää henkiin yhdessä huijauksessa. - Oikein kiva kaahaus, kahjoilu, ja nämä k-alkuisuudet tulevat kohdakkoin kertautumaan, lisääntymään elokuvan edetessä. Aikamoiset älyttömyydetkin. Kuten tavaratalon myyjien korvatulppainen, käsipuuskainen ja sidossilmäinen lakko - asiakkaat varastavat mitä irti lähtee ja jaksaa kantaa.

Nightfall (USA-56)

"Things that really happen are always difficult to explain." Jacques Tourneaurin (Jes!) ohjauksessa James (Aldo Ray) ja `Doc` ovat olleet jo kymmenen päivää järvi/vuoristocamppailemassa "Amerikan Alpeilla" kun joku auto ajaa vauhdilla ojaan. Auto "täynnä" rosvoja (kaksi) ja rahaa (laukku). (Pääroistona Brian Keith). Camppailijat auttavat parivaljakkoa, mutta saavatkin lyijyä, `Doc` kuolettavasti, James haavoittuu, mutta roistopari luulee hänenkin kuolleen. Ja taas tämä epäuskottavuus, perinteisyys, uskomattomuus: On kaksi aivan samanlaista salkkua, laukkua ja tollopari tietenkin ottaa `Docin` laukun, kuinkas muutenkaan. Koska muuten tästä ei olisi voitu tehdä `useampi (niitä on useita, enemmän kuin mainittuja) osapuoli miehen ja rahojen perässä`- elokuvaa. Itse elokuva ei etene näin johdonmukaisesti, vaan on tämän hetken ja takaumien kavalkadi. Ja mukana on tietenkin femme fatalehko nainen (Anne Bancroft), mutta onko hän `P-O-L-I-C-E`, roisto vai viaton? - Mukavan hybridisen sujuvasti/ suttuisesti etenevä ja peruuttava noirtarina. Ray roolissaan loistava, Bancroft ja Keith hyviä, löysähousuista -ja puheista psykopaattia, Rediä nauraen ja raivoten, välillä jopa masaniemimäisesti ilmeillen, ilveillen esittävä Rudy Bond huojuu epäuskottavan ja uskottavan (lopussa 1]) rajamailla. Edellisessä elokuva-arviossani samanlaisena pskykopaattisena gangsteripomona esiintyvä Howard Da Silva esittää tällaista tyyppiä paljon, paljon paremmin. 1] Lopun lumilinkokohtaus on ajalleen hurja, uniikki.

The Underworld Story (USA-50) Jäykkää, kankeaa `vauhdikkuutta`

Kusenkeltaisen lehdistön yksi sakeimmista sekoittajista, toimittajannulju Mike Reese (Dan Duryea) saa jälleen(?) potkut, mutta ostaa gangsterirahoilla osittaisen osuuden pikkukaupungin, Lakevillen(!) sanomalehdestä, ja alkaa heti Bossailemaan siellä(kin).. Eli sama meno jatkuu. Ja jatkuu varsinkin sen takia, että heti(?!) hänen sinne tultuaan kaupunkia ravistelee murhatapaus. Ja sen tekijän peittely- syytön syylliseksi. - Erikoinen (lue: aika heikko, mutta silmiä siristellen, kiristellen katsottava) kusipäisyyden ja kunnian hybridi. Duryean hahmon, jatkuvasti puvuntakkiaan veivaavan hermomiehen väkinäinen vaahtopäisyys koskee silmiin. Esim kohtauksessa jossa hän huumorittoman vauhdikkaana vakavikkona huutaa kolmeen puhelimeen niiden johtojen kiristyessä, "kuristaessa" kurkkuansa. Hänen nousunsa lehden `Bossiksi` `muutamssa minuutissa` on toinen väkinäisen vauhdikas ratkaisu.

School of Death (Espanja-75)

Kauhuelokuvissa, elokuvissa yleensäkin, mutta kauhuelokuvissa varsinkin ollaan usein tyttökoulussa, puhutaan tyttökoulusta, vaikka näyttelijät ovat hyvin usein keski-ikäisehköjä. Niin on tässäkin espanjalais-`englantilaisessa` rauhallisen raadollisessa-raastavassa draamakauhussa. Sijoittuu vuoden 1899 `Lontooseen`. Tämän elokuvan kohdalla itse `koulusta` en pystynyt päässyt päättämään mikä koulu se oli, vai oliko koulu ensinkään. Koululuokkia ei näytetä, naiset vain kulkivat käytävillä tai nukkuivat. Kauhuelementtinä viitataan kasvonsiirtokauhuun, mutta nyt yllättävästi itse tohtori on palorujokasvo. Mitään siirtotoimintaa ei kuitenkaan onneksi ole (lopussa naamarikauhua), muuta kauhu-kuolematoimintaa kylläkin. - Harvinaisista, oudoista jopa uniikeista ratkaisuista johtuen tämä on toimiva, tunnelmallinen kauhuraadollisuus-raastavuus.

Onko Sika kunnossa?

NIcolas Cage on tehnyt loistavia luonnerooleja esim Coenin veljesten Raising Arizonasta lähtien. Nyt pitkän roskaryteikön jälkeen jytisee, rytisee, tytisee taas taiderintamallakin. Pig (USA-2021) on kertomus pitkäparta, mutta ei pitkäpuhe-erakosta, tai onhan hänellä rakas tryffeliporsas, joka ryöstetään ja hän lähtee etsimään ystäväänsä. Upea elokuva yksinäisyydestä/ystävyydestä, loistavaa luonnetulkintaa, tutkintaa Cagelta.

Prisoners of The Ghostland (USA-Japani-2021) "I AM BEARNICE!"

Kaksi kaahaajaa, ohjaaja Sion Sono ja `ohjattava` Nicolas Cage ovat luoneet modernin mielipuolisen mestariteoksen. - Kaupungin Valkopukuinen partamiespomo lähettää Cagen Roistohahmon ihan vieressä olevaan Highway-Haamukaupunkiin (jonne tyyppi lähtee ensin matalasatulaisella polkupyörällä, tarjotun auton sijaan ja Kaupunki tulvii Jodoroski-ja Sonomaisia monipuolisia yksityiskohtia [orjat pitävät narulla kellonviisareita paikoillaan, "jottei kaupunki räjähdä" "TIK TOK, TIK TOK..", kaupungissa on hullun hattumiehen ihmis-mallinukkepuisto, poltetun palatsin portaikko-teatteriryhmä esittää näytelmän kuinka kaupungille kävi näin kuin kävi kun ydinsaasterekka ajoi ojaan}) hakemaan Kaupungin kaappaamaa, äänensä kadottamaa, tytärtään. Homma vaikeuttaa Cagen päällä oleva nahkainen pommipuku. (Pommit kaulassa, kiveksissä, käsissä) - Alati oudon, vaihtelevan, virkeän, yllättävän elokuvan munntautuva mielipuolisuus on raikasta kummallisuutta jonka asetelma-idea-kuvatulvaan ja tykitykseen ei väsy, vaan vaatii, janoaa lisää. Ja lisää, sitä saadaan, kaupungin, kaupunkien joka kadunkulmassa... --- Moderni mielipuolinen mestariteos. Tai pysytäänpä järjestyksessä, ei aakkosissa: Mielipuolinen moderni mesrariteos. "TIK TOK, TIK TOK.."

Queen Of Blood (USA-2012) Haahuilevaa, kaapuilevaa maalaisvampyyrikauhua

Elokuvan alku upea; Täysikasvuinen vampyyrinainen syntyy suojoesta-järvestä-lammesta, nousee, tai siis raahautuu, ryömii rannalle. Valitettavasti koko elokuva myös raahautuu, ryömii ja toistaa edellisen elokuvan (Blood For Irina) kuvastoa, maailmaa. Tämäntyylisissä rauhallisissa, tunnelmoivissa vampyyrielokuvissa toisto ei välttämättä ole huono, paha asia, mutta nyt toisto toistaa itseään jo paljon liiankin kanssa. Ehkä ei olisi kannattanut katsoa tätä heti ykkösosan (tuo Verta Irinalle) jälkeen. Tämä on myös vähän verisempi (vampyyri puhkoo kaulaa sormillaan!) kuin se, mutta "Verinen vampyyrielokuva", se ei ehkä ole sitä uniikeinta uutta, kuuminta hottia, eikä tarvitse ollakaan, mutta onhan tuo sanapari jo järsitty kuivaan luuhun saakka lukuisissa, lukuisissa toisteisissa vampyyrielokuva(ja kirja)jatkumoissa. Lopussa takaisin suohon? Ja lapsi on sikiämässä? Mutta onko napanuorainen suosikiö kuollut? Ajatus vampirismista? Vampirismin (suo)lähteillä? P.S. Maaseutu muodostaa kuitenkin hyvän haahuilualustan, maiseman.

Blood For Irina (USA-2012) Avantgardistinen, surrealistinen satiiri, komedia?

Surrealistisen seisova satiiri. Tämä on oikeastaan avantgardistisen, surrealistisen seisova, tuijottava satiiri, komedia Jess Francon ja Jean Rollinin vampyyrielokuvista. Ei yltiö-överiverinen, kuten eivät nekään Pidin. Otsikossa kysymysmerkki, kyllä tämä taitaa olla kuitenkin kunnianosoitus. Pidän siitäkin näkökulmasta, puolesta.

Age (Ruotsi-????) Vaikea pala

Hämärähkö Ruotsilyhäri jossa seurataan kusipään matkaa ipanasta ikälopuksi, kakarasta kalkkikseksi. Tää on näitä pohdintoja että pystyykö dementia pesemään, poistamaan, puhdistamaan pahan pois myös dementikon aikaisemman elämän uhrien mielestä. Entä jos, kuten usein käy, se aikaisempi elämä kertautuu dementikon mielessä. Tämä on pohdinta myös Uhri-tematiikasta, dementikkohan on nyt myös Uhri... Vaikea pala.

Road To... (Ruotsi-????)

Hämärä Ruotsilyhäri jossa ei tapahdu muuta kuin että hemmo harhailee autiomaassa ja vastaan tulee mm Tsingis Khan, Attila, Titanic(!), Einstein, Isaac Newton, Hitler, Homeros, Caesar, Nero, Jeesus, Jumala, Elvis, Paavo Nurmi(!), Arkhimedes, Aristoteles, Liberace, Marilyn, Mussolini, Pol Pot, Stalin, Beatles, Dalai Lama, Joulupukki, Platon, Napoleon, Putin, Trump, Reagan, Lenin, Marx, Al Capone, Iivana Julma, Pietari Suuri, Bruce Lee... Ja toisaalla, toisaalta vastaan tulee yksinäinen kapellimestari, kitaristi, rumpali, hammaslääkäri, kirurgi, liikennepoliisi, palomies, (ampuma)hiihtäjä, judoka, juoksija, jääkiekkoilija, keihäänheittäjä, kuulantyöntäjä, mäkimies sukset olallaan, moukarimörssäri, painija trikoissaan, suunnistaja karttoineen otsalamppuineen, jojomies, (moottori)kelkkailija/pyöräilijä, kokki, tarjoilija, suurennuslasietsivä, metsuri...

Angel Of Fire aka Angel Force (Hong Kong-89) Aivopieruactionia kaks, kans

Mutta edelliseen verrattuna halju, valju. Eli kuten otsikosta oppii, niin tämä on samaa aivotuhnuactionia, aneenisempaa, apaattisempaa kylläkin, kans kuin edellinenkin, mutta en ala juonesta sen enempää arpomaan, koska dvd:n ääniraita on ainoastaan saksaksi. Varsinkin kun, toisin kuin edellinen, tämä "pohjautuu" enemmän dialogiin kuin toimintaan. Eli jyräävämpi, jytäävämpi on onnistuneesti laitettu ykkösfilmiksi, ja haljumpi, valjumpi, haljumpi, heikompi hopealle, kalseampi, kapoisempi kakkoseksi. No, huono näytteleminen sentään somistaa tätäkin. (Tämä löytyi Saksa-dvd:n ekstroista, pääleffa, siis tuo edellinen Angelointi, mankelointi oli Enkkuäänellä valittavissa.) ---- P.S. Tähän tämmöinen megamultimeriitti vielä: Ho ohjasi 1988 40 elokuvaa! ( Jo siinä kyllä bloggaajilla riittää plokattavaa!...) P.S. P.S. Seuraavaksi pitäis täydentää toisen massamäärä-megamultiohjaajan, eli Jess (Jes!) Franco-kokemusta-kokoelmaa parin pläjäyksen verran.

Terminal Angels aka Angels Of Death (Hong Kong-87) Aivopieruactionia

"Where am I? Am I dreaming? Am I still alive?" Tämän nerokkaan kolmoiskysymyksen esittää tasristeys"onnettomuuden" jälkeen sängyssä makaava Paula. Vain "Who am I" puuttuu. ("Who are you?" hän kyllä kysyy tuntemattomalta auttajalta, CIA:n maastopuku(!)mieheltä.) Mutta kökködraivia ei puutu tästä Godfrey Ho`n (Jes!) ukko ja akka-actionpläjäyksestä. Ei Ho`n aivopieruisimpia actioneja, mutta tämä huume-jengi-mikälie on lähellähkö sentyylistä mahtavuutta, mielettömyyttä. nerokkuutta. Paljon pyssynpapatustakin, mutta enimmäkseen potkupapatusta. Mainiona lisänä mm baari- ja baarijakkara ja moottoripyöräisiä parkkipaikkakung fuiluita (katkoo, pui luita) ja discotansseja näytetään nopeutettuina!! Lisäksi valtavahko annos asunto- ja toimisto ja lopuksi laiva, sukellus(!)kung fuijailua, mutta ei huijailua. Tämä arvosteluhan on runo!

Miki Liukkonen: Elämä : Esipuhe (Suomi-2021) `Plastiikkakirurgiasta uniklinikalle, tekoälyelokuvasta terrorismiin, and far beyond...`

Saippuapalamainen sukusaaga. Jyhkeä, muhkea, runsas järkäle (reippahasti yli tuhat sivua) on myös ja varsinkin Miki Liukkosen uusin eepos. Se on saippuapalamainen sukusaaga (eräänlaisena juonilankana katoamis-kidnappaustapaus), työ- ja riistotyökuvaus, mielikuvitus- ja mielenterveys"raportti", huikea, nerokas tiiliskivi, jossa mm (absurdin)nerokkaat one-linerit, huonot vitsit, massiviset lausejuoksutukset muodostavat kihelmöivän kokonaisuuden. Se Suuri Suomalainen Romaani, kaikin puolin. Tässä on kaikki. P.S. Onko tämä (kirja)`paikka jonka näkee silmät sulkiessa, paikka jonne sammuneet joulutähdet menevät, kaikki sinun joulusi, kaikki pidätellyt aivastukset, kaikki toteutumattomat impulssit, unohtuneet pin-koodit, hetket, jotka menevät ohi liian nopeasti...`

Movie Hoarders : From Vhs to Dvd and Beyond (USA-2021) `Runsas järkäle`

Loistava, massiivinen, monipuolinen dokumentti elokuvakeräilijöistä, ja nyt ei onneksi, kuten aikaisemmissa vastaavissa dokumenteissa keskitytä vain pelkästään vhs-keräilijöihin, vaan nyt on paljon enemmän mukana dvd-bluray-keräilijöitä. Runsas, jyhkeä järkäle (kesto yli kaksi tuntia), johon on puristettu (lue laajennettu) koko keräilyn kirjo. Tai siis koko kauhukeräilyn kirjo, odotan malttamattomasti vielä dokumenttia joka kertoisi yleiskeräilijöistä, kuten meikäläinen, jotka aloittivat kauhusta (jota mulla vieläkin eniten), mutta kokoelma on laajentunut lähes joka genreen. Jokaisesta genrestä löytyy hyvää.

Night Screams (USA-87) `Miekkamies mellastaa`

Heti aluksi tissit, se on hyvä. mutta nämä "urheilusläsherit" 1} tylsistyttävät jo lähtökohdiltaan (puhumattakaan kun on kahlannut koko elokuvan), vaikkakin Yhdysvaltojen koululaitoksien urheilusaavutusylistykset (niin elokuvissa kuin kai todellisuudessakin?) kaiken muun jyräten, ovatkin infantiilia tavaraa. EVJ= Ei Vain Jaksa! (P.S. Ja televisiosta seurataan vielä toista urheilusläsheriä! Säästäkää meidät, säästäkää kaikki kaikilta näiltä "nerokkailta" "käänteiltä! Ja huoh... päälajina TIETENKIN Jenkkijalkapallo...) Ja (sauna!)"seksin" aikana miehellä on jalassaan uimahousut ja naisella päällään uimapuku, välillä leikataan tv:stä tulevaan seksielokuvaan, sekin ilman aktia. No, on tässä sentään kohtaus jossa goreporevaahtokylpy"seksissä" kravattimies kaivaa kylpyankan uimahousuistaan! Hänellä on siis päällään kravatti ja uimahousut, voi kuinka kekseliään, sekseliään hauskaa!!.. - Slashervaltavi(r)tsaa jossa yksi onnistuminen: Elokuvan mainostaminen "Kaksi raivorikollisroistoa tunkeutuu juhliin"-sloganilla, mutta se on vain lopun lyhyt ala(n)viite. Itse loppu on tylsähkön "harvinainen". "kekseliäs", "kova". 1] Ovat varmastikin tehtykin, ja toimivat, tukevat jenkkikatsojille- ja tekijöille koulujen urheiluylistyselokuvina/elokuvaa. Ja jotta "meininki" olis mahdollisimman juustoisen tahmainen, niin Koulun yybertylsissa bileissä hitaita soittaa "bändi"(?), jossa on KAKSI(!) kosketinsoitinkitaristia! Ja harvinaisesti, käsittämättömästi, odottamattomasti elokuvassa katsotaan pornoelokuvaa, jossa John Holmes ja Seka(!!), mutta koska kaksinais-yksinäismoralistinen USA, talon tv-johto leikataan poikki tisseilyiden jälkeen... Konkreettisesta `munailusta` puhumattakaan

The Blot (USA-21-22)

Louis Weberin ohjaus on tiukkaa americanakritiikkiä varsinkin välitekstiplanseissaan, mutta lopussa (tai jo huomattavasti ennen sitä) elokuva siirtyy amricana-aneemiseksi, periamerikkalaiseksi, paremmin pärjäävien saagaksi. - Rikkaan kenkäpohatan perheen vieressä asuu yliopisto-opettajan(!) `köyhä` perhe. Kaikki on kuin sadusta, tarinoista. (Paitsi että Paha ei saa palkkaansa, päinvastoin!); Köyhäperheen isä on fakkiutunut, lukkiutunut opettaja, ei seuraa ympäristöään, perhettäänkään, vaimo kantaa kaiken pahan, tuskan, rikasperheen äiti umpikusipäinen rahoillaan, ruuillaan varsinkin leuhkiva (sijoittaa jatkuvasti höyryviä paisteja ikkunalle naureskellen), isä piippua polttava lehdenlukija ja laiskasta, leuhkasta rikaspoika"opiskelijasta" leivotaan lopulta muka jonkinlainen yhteiskunnan ymmärtäjä ja naisensaaja, toisin kuin kiltistä köyhäperheen pojasta. - Ensinnäkin näin suuria tuloeroja omaavat perheet eivät olisi asuneet tuonkaan ajan Amerikassa naapureina. (Olkoonkin, varsinkin että toisessa perheessä on opettaja, ja olkoonkin että tässä on ihan hyvää varhaista Opettajuudennostoa, en silti usko että yksityisyrittäjyys ja "yli"opettajuus olisi tuonkaan ajan Amerikassa jako Rikkaisiin ja Köyhiin. enkä jaksa uskoa että tuonkaan ajan Amerikassa [tarkoituksellista toista] opettajuus olisi täydellisen köyhyyden merkki. No, täydellisyyden voi pudottaa pois, koska köyhien talo on suht siisti, vaatteet viimeisen päälle jopa, mutta ruokaa ei yhtään. Tää yhtälö ei aukene.) Eikä aukene elokuvan kokonaisyhtälö, kuka pyrki ja mihin? Vai pyrkiikö mihinkään? Tämä Jenkkileffojen "kaksoisstandardi" - "Pyri eteenpäin, mutta älä jätä juuriasi, kotikatuasi, synnyinseutuasi" (siis älä konkreettisestikaan, varsinkaan niin, jätä)- "ajattelu"malli on aina arveluttanut, askaruttanut... Small Town USA, suomalaistyylimeininki suurkaupungissakin. Mitä te siellä Jenkkilässä loppujen lopuksi haluatte? Tiedättekö itsekään?

Vetelehtijät (Italia-53)

Federico Fellinin elokuva on toimivasti löysän ristiriitainen kuvaus pikkukaupungin kolmekympihköistä mamman- ja papanpojista (äidit nalkuttavat ja halaavat [tai ainakin pojat halaavat äitejään], isät haukkuvat ja uhkaavat väkivallalla, toteuttavatkin sitä), vetelyksistä jotka valuvat pitkin katuja, kapakoita, koteja, merenrantaa. Paikallejäännin todennäköisyys, poispääsyn mahdollisuus houkuttaa, pelottaa, laiskistaa lisää. Erittäin onnistunut kylmän lämminhenkinen elokuva kaveruudesta, tyhjyydestä, tyhjänpäiväisyydestä, ehkä myös eräänlaisesta tyhjäpäisyydestä, jotka vallitsevat ehkä koko kaupungissa, ainakin kuitenkin löysäilyjengin ulkopuolellakin.

L'assassino Fantasma aka Shadow of Death (Espanja-Italia-69) `Ihan kanttulanttuheivei?`

Kaksosgiallo. Nainen haluaa tuhota mieheltään järjen miehen kaksoisveljen avustuksella. Just ja suht sopivan genregeneerinen erikoisuus ja outoilu. On parhaimmillaan kun ei väkisinväännetä outoudentavoittelua, on parhaimmillaan suvannoissa. No, ei ne "kummakohtauksetkaan" mitään myrskyä ole. Ainoa onnistunut outoilu on olkkarissa soitetteva LP-levy, jonka jokainen kappale on sama instrumentaalirenkutus. "Taitaa" olla tahaton tapaus, lapsus, sillä eihän tuommoista älppäriä ole, vaikka sillä tietenkin yritetään saada (ja vähän saavutetaankin) huumaavan huoneen huumeuhria sekoamaan entisestään(,) lisää. Mutta kun sama renkutusbiisi soi seuraavassa ja seuraavassa kappaleessa vaikka uhri on jo kanttuhei, kanttulanttuveihei... (Musiikillinen vastine takkatulivideoille?) Tyhmän kiehtova kohtaus.

Comedie Fantastica (Romania-75) Kukka Kuuhun

No, tässä tapahtuu molemmat, mennään täältä sinne ja tullaan sieltä tänne; Joku hullu keksijä (kautta historiadiscoilija?!) on lähdössä mallinukkien(?!), myöhemmin mallien ja juoppolallien, mallinukkerobottien kanssa avaruuteen ja vanha pukumies tulee avaruudesta "tänne". Ja kummasti tässä esitellään USA:n avaruussaavutuksia. No, tosin silloin sitä esitettäessä itäprojektori hyytyy, pykii, pamahtaa. Jos tästä olisi jätetty Itäblokkimaiden scifikomedioiden ikirasitus, lapsihahmot pääjehuina (näsäviisasscifiä, näsäviisassifikomediaa, no lapsen kasvu vaipasta "vaariin" robotin avustamana ja Jalkapallo Avaruudessa, Rantapallo varsinkin ovat iki-ideoita), tää olisi voinut olla something, jopa everything weird-kamaa, matskua ja osastoa. P.S. 1 Elokuvan nimi osaltaan geneerinen, mutta isolta osaltaan täysin nappiinvedetty. Näin tämän koin, kirjoitan kokemuksistani. Romanialainen dialogi täysin ulkoavaruudellista minulle, mutta pidin paljon. Ei tämä "Pommin" tasolle pamahda, mutta lähelle lentää. P.S. 2 Hyvää matematiikkamadallusta (vaikka Avaruus onkin kai Matematiikkaa)on kohtauksessa jossa Opettaja kirjoittaa taulun vasempaan yläreunaan 2 + 2 = ja kaikki lapset viittaavat, mutta sitten leikataankin seuraavaan kohtaukseen, jossa Opettaja on hurmiossa, vimmassa täyttänyt taulun oikeaan alareunaan asti kaikenlaisia kaavoilla, ja kun Opettaja kääntyy... kaikki lapset ovat tiessään...

Kaksi edellistä. Kaksi tulevaa? Vai "vain" yksi? Vai ei tähän "hätään", tähän iloon, riemuun nyt tällä kertaa lisää?

Kaksi edellistä elokuvaa on ohjannut nimi-ihme, nimi-ilmiö Ion Popescu Gopo. Hän on enimmäkseen animaattori, mutta kun animaatot eivät ole minun kuppini minkäänlaista, minkäänmmakuista juomaa, niin keskityin hänen ei-animaatioihinsa. Ja keskityn. Hän on ohjannut useamman ns scififantasian (joko sieltä tänne tai täältä sinne), niin niistä ehkä myöhemmin lisää. Tai tästä, olen nyt katsomassa erästä sellaista...

Prinssi Vaalea (Romania-65)

Itäblokkivärikäs "altavastaaja tulee sankariksi"-satugenren mallikas edustaja. Alussa vanha nainen kertoo lapsille tarinaa, joka koko ajan tapahtuu vieressä, ympärillä ja kaukana. Oivaa tasoilua. Matkan varrella meno vähän hyytyy, mutta kyllä tämän hyvinkin katsoo, lyhytkin on vielä. Elokuvan merkillisin porukka on Mentorsin (päähuput), Danzigin (ylävartalobodusleveys) ja sukkuhousu"hevin" (sukkahousut) muodostama yhtye joka soittaa klassista ja kansanmusiikkia!! Ja Jääaivastelija on hyvä hahmo lisää Itäblokki-satugenregalleriaan. Ja jousipyssyn nuoli ammutaan kuuhun! Kyllä tässä fantasiakikkoja on riittämiin, vaikkei mikään tykitys olekaan.

A Bomb Was Stolen aka Stolen Bomb (Romania-61)

Absurdi atomipommikomedia Romaniasta!! Pommin perässä ovat gangsterit ja militaarit myös tietenkin. Pommi tai "pommi" kulkee enimmäkseen kadunkulkijan laukussa. Koirakin kusee laukun, pommin päälle! Gangstereiden perinteinen holviryöstö saa absurdin käänteen, kun professionaali levittää portin, kassakaapin eteen lukuisia kirurginsaksia, mutta itse juttu avataankin sitten linkkuveitsellä! Mainiota ryöstöpiruilua! Militaarimeininki muutenkin framilla; Filmi alkaa kun peltokulkija nappaa kukan, kohta helikopteri surraa päänsä päällä ja sieltä puidaan nyrkkiä! Sitten ämpärikypärä ja suoja-asujoukot vangitsevat miehen. (Kun joukon jäsen on tutkija, ämpäriin liitetään silmälasit!) Ja sitten alkaa vangitsemisten ja vapautumisten suma. Mukana Bunuel-Cocteau-maista absurdia, surrealisistista kauneutta, kun mies rakastuu ratikkarahastajattareen. Ja mukana yllättävää länsisympatiaa (itse en koe näitä satiiriseksi länsivastustukseksi, propaganaksi vaan päinvastoin); Jenkkityyliin kirjoitettu ja kuvattu, piirretty "Sizzling sensation. Delicious hot toasted sandwiches"-voileipäautomaatti kadulla. Elokuvateatterin Kauhuelokuvan lobbycardit selostavat kuvilla koko elokuvan juonen (mukana mustavalkogoreakin, elokuva mustavalkoinen, ja mykkä[! siis tämä Pääelokuva], vain muutama karjahdus ja siansaksannus)! Elokuvan jälkeen salista saapuu kauhistuneita aikuisia ja riemukas, imukuppiluoteja ampuva lapsilauma!! Tosin rockin elokuvassa esittäminen aivottomaksi apinatouhuksi on vain ja ainoastaan ja yksinomaan noloa ja valjua "vastustamista", blokkipolitiikkaa. Itä-Länsimeininkiäkin mukana; Kadulla Godzilla-juliste! Ja jatkuvat nopeutetut juoksut-kävelyt-marssit ovat lyhyen päälle (elokuva on lyhyehkö, onneksi) rasittavia. Yksittäinen hieno, upea idea ja kohtaus: Kirjoituskoneen näköisen laskukoneen päällä on lasinen vesipurkki jossa "kelluu" aivot! Joka kerta kun jostain napista painaa, niin vesi rupeaa kuplimaan, eli aivot laskemaan!! . Kaikesta ansiosta ja huolimatta erittäin mielenkiintoinen tapaus!

Pittsburgh (USA-42)

Karmeaa, kauheaa paskaa jossa Sota "suitsii" kaivoksesta nousseen täyden kusipäärahasikahahmon (John Wayne) Maansa, mutta ei Maailman (ei oman kansansakaan, "kavereidensa") tietenkään, ymmärtäjäksi. ("Se on konekiväärit nyt kirjoituskoneiden sijaan. Työ ja materiaali jota käytettiin huulipuniin käytetään nyt luoteihin. [Molemmat näyttävät dildoilta] Pommeja lamppujen sijaan. Entä autoja? Eiii, nyt on lentokoneita, tankkeja, rekkoja" Näin hurmioituneessa tilassa vaahtoaa elokuvaselostaja.) Ja hyvät (sekä hahmoina että näyttelijöinä) olevat Marlene Dietrich ja Randolph Scott ankkuroidaan lopussa vielä samaan paskaan. Eli "opetuksena", ihmisviha ja kusipäisyys voittavat taarpeettoman ja tyhmän älyn ja ymmärryksen. Kaikkeen paskaan ne suostuu! Mielenkiintoinen aikojen, ajan kuva. Ja Pittsburgh ei tietenkään ole kaupunki, vaan Waynen roolihahmon nimi.

The Spoilers (USA-42)

Ei sisällä ja sisältää spoilereita ja pahispilaajia, pahisspoilaajia. - Marlene Dietrich, John Wayne (`hyvis`) ja Randolph Scott (pahis) melskaavat Alaskan lumilaitumilla (paitsi että ei, enemmänkin kaupungin mutavellikaduilla ja saluunassa, kumma että kenenkään kengät eivät tuo rapaa rappuihin, huoneistoihin eikä taloihin, westernien kummallinen puhdistuspiirre) ja rakkauksistahan sitä riidellään, kuin myös Alaskan puolilaittomien lakeuksien herruudesta ja rouvuudesta. Tai kokolaittomien lakeuksien, koska Tuomarikin osoittautuu kelmiksi, kuinka ollakaan... Vaikka en pidäkään länkkäreistä, niin tämä Alaskawestern pikkuisen pinnistää, piristää yli katsomattomuuskynnyksen. Mutta sitä laskee täysin typerä kohtausjono, jossa Waynen hahmo miehineen maalaa itselleen yölliset blackface-maskit. ("Alabama tan" sanoo Waynen "hahmo" "roolissaan".)

Girls School Screamers (USA-84-85) `Tyhmä typeryys`

Tyhmä, tylsä typeryys. Elokuvan alun mätämorsian häämekossaan on hyvä kauhualoitus, mutta sen jälkeen karmea kauhistus jossa nuoret "uskis"naiset (melkein poikiaystävää pussataan) menevät johonkin uskontokartanoon. No, on ne "hurjiakin"! On kaljaa, seancea, tupakkaa!!!... Näyttely alittaa genren kökkötason kirkkaasti. Siksi juuri toisteisen tylsä. On tässä yksi ihanan infantiili idea; Kun kartanoon tullaan, niin aletaan heti leikkimään piilosta!!?? No, on siitä se "hyöty" että pöydänalus-piilopaikasta löytyy "kauhu"kirja! -Kertakaikkisen kertakatselun "kestävä"(?) karmea "kauhistelu". Tapahtuma-turmaköyhä tylsistely. Kun käheät käytävähuokailut eivät johda mihinkään, NIIN NE EIVÄT JOHDA MIHINKÄÄN! TEKIJÄT!! TULIKO SELVÄKSI?!! Tämän elokuvan katseleminen on tapaturma. Yritin sanoa itselleni että "tapa turma", selätä sisäisen kyynikkokriitikko ja yritä edes vähän pitää elokuvasta, mutta ei! : Täysin arvattavassa lopussa vähän kauhutunnelmaista latausta, latinkia, mutta!: Tappavan tylsä, paitsi että ei tappava. No, on lampunjohtolahtausta, naruhissinirhaa ja koukutusta, mutta itse elokuva ei ole koukuttava, vaan mitätön matelu, tyhmä, tylsä typeryys.

Swordsman With an Umbrella (Taiwan-70)

Armottoman tylsä swordsailu, vaikka swordsaajalla miekka-sateenvarjo-yhdistelmä (sateenvarjolla voi helikopterimaisesti lentää paikasta paikkaan), paljon taisteluita ja uhreja, mutta tämä on ankea ja tahattoman "koominen" selitys-tilityselokuva ja nämä keskustelut jatkuvat ja jatkuvat ja rasittavat ja rasittavat... Taistotkin samaa kaavaa. Ainoa kekseliäs taistopoikkeus; Tyyppi lyö luunapeilla mailanpalasia mailastaan saartajiensa päihin.

Pertsa ja Kilu (Suomi-2021)

Aivan mainio versio Väinö Riikkilän alkuperäisromaanista laivoineen, lentokoneineen, sukellusveneineen. Lapsinäyttelijät loistavia, seikkaileva pojankoltiainen sisälläni taputti mielikuvituksen voimalla, voimalle.

Destroy All Monsters eli Hirviöt uhkaavat maailmaa (Japani-68) `Monsterisaarelta maailman metropoleihin`

Katsoin tämän edellisen kerran joskus 90-luvun alkuvuosina viiva puolivälissä ja muistelin tämän olleen todella kova monstermylläysmälläys, sillä lähteehän tässä vartioidulta saarelta vartioinnin pettäessä (aiheuttajana AvaruusNaiset!!) iso kasa, läjä, tai siis yksittäisiä Japsihirviöitä Maapallon Isokaupunkeja tuhoamaan, ja tuhoaakin joitain. Mm Godzilla riehuu jo heti aluksi New Yorkissa (YK:n Päämaja näkyy pitävän koko ajan kokouksiaan kuitenkin.) Mutta Tokiokin tulee vuoroon myöhemmin, loppupuolella perinteisesti, vaikka Hirviösaari on Isokaupungeista lähinpänä Tokiota, ekana kierretään vähän muailmaa.. -- Ei siis ihan sitä mitä muistelin, mutta varsinkin pitkä loppumättö on vahvaa, vaikuttavaa ja vankkaa mössäystä. Tämä oli varmastikin se osuus joka oli jäänyt ekasta katselukerrasta mieleen. --- Ei kova klassikko, mutta klassikko kuitenkin. Elokuvan enkkunimi kova, miksei Suominimikin. Mutta varsinkin enkku, sen niminen bändikin oli aikoinaan siitä nimensä ottaneena.. P.S. Älä sekoita elokuvaan eräältä nimeltään All Monsters Attack (aka Attack All Monsters), se on alkuperäiseltä, oikealta, hirviöiltään kapeammalta nimeltään "vain" yhdeksän monsterin marssi, tässä heitä on 11.

Vanhassa vaara pahempi

Nyt näyttää siltä että näillä helteillä M Night Shyamalanin uudesta Old-elokuvasta on paistumassa hänen uransa pahin pannukakku.

Gamera The Invincible (Japani-USA-66) `Kovempi kuin Godzilla!`

Gammera se on vasta kumma hirviötekele, perkeles! Ikijään alta atomilentsikan maahansyöksystä uudelleen sikiävä `kiltti` 1] kilpikonnakonna, (joka tietenkin, tottakai syö ja syöksee tulta!) muutaman ladon ja navetan kokoinen monsteri muuten pystyy liekehtivänä, liikehtivänä, pyörivänä AvaruusKilpiKonnaUFOna liikkumaan paikasta toiseen! (Ja lähetetäänkin lopussa spoilaavasti raketillas Marsiin!!?? Josta, siellä, sieltä on tulossa "tuhoamaan", eiku siis spoilaavasti kiltteilemään kahdentoista osan verran! Onpa Raamatullinen Luku!!) Perinteisesti Tokiota tuhotaan, esim disco jossa bändi soittaa Gammeralaulua!!! - Aivan mainiota kesäroskaa -ja viihdettä! Mutta sopii mihin tahansa vuodenaikaan! Myös Jenkkilisäykset (katoin `semmoisen`, `tämmöisen`version) kiistelevine tohtoreineen ja Jenkki-Neukkuupseereineen onnistuivast yllättämään onnistuneesti ja yllättävästi!! --- "He wants to speak to Gamera!" "Ha! Ha! Ha!" --- Gamera - Kovempi kuin Godzilla! Ja PikkuPoika - Gameran Kaveri!! P.S. Ihan kaikki tässä eivät olleet kyllä Kameran Kavereita, mutta se vain lisäsi viihdyttävyyttä! 1] Perinteinen Pikkupoika tietenkin, tottakai taas tietää, tuntee, tunnistaa KilppariKonnan kiltteyden.

The Mummy`s Tomb (USA-42)

Muumio Jenkeissä. - 30 vuotta on kulunut edellisestä, `Muumion kädestä`. Arkeologista on tullut erittäin huonosti vanhennettu hopeahius -ja viiksipää. (Sitten viime näkemän hän on kasvattanut viikset, "auttaa" vanhenemiskuvauksessa.) Mutta elokuva on löysä ja tylsä toisto Mummy`s Handistä`siirrettynä Jenkkeihin ilman huumoria. (Babesta on tullut puolikyynikko, erittäin huonosti vanhettu hänkin, hän peruukkitempulla. Ainostaan alussa näkyvän George Zuccon maskeeraus ja näytteleminen on mestariluokkaa. Hänen pappiseuraajaa esittävä Turhan Bey on aivan liian nuori rooliinsa.) Matelevaa muumioelokuvaa, muumio on kyllä mahtava (häntä esittääkin Itse Lon Chaney Sr) ja lopun liekkiluhistus on vaikuttavaa jälkeä, mutta kokonaisuutena kankea, homeinen. Kankealla tarkoitan aikoja jolloin muumiota ei nähdä, muumion itsensähän pitääkin olla kankea ja homeinen. P.S. Jatko-osia tuli tämänkin jälkeen, yhden nimi käsittämättömyyksin kurkottava Mummy`s Ghost.

The Mummy`s Hand (USA-40)

Hyvää muumioviihdettä. - Kaksi jenkki-`nuorta`miestä, arkeologihurmuri ja vähän hauskaa sivuahhmoa sivuava 1] lähtevät Egyptin aavikoille muumiojahtiin jenkkitaikurin(!) ja hänen tyttärensä kanssa. Mutta paha museopomo-muinaispappi (loistava George Zucco) lähtee mies-naisjahtiin. - Oikein mainiota muumioviihdettä. Puitteet ovat suht hienot. Hyvää roskaviihdettä on eräänlainen arkeologinen "alkoholisti"muumio, zucco jättää hänelle pieniä lehtiuuttevoimapulloja sinne tänne tärkeille paikoille ryypättäväksi, jotta jaksaa taas.. Toinen roskaviihdyttävä camppailu on se, että kukaan ei muka ole täysin tutkitulta alueelta löytänyt täysin esillä olevaa temppeliä! Ilmankos muinaispapit ovat pystyneet pitämään siellä pitojaan vuosituhannet!! Zucco nyt viimeisenä(?) ketjussa. ----- 1] Miehen hauskuutta ja noloutta aiheuttama nimi `Babe`aiheuttaa monta `hauskaa`ja noloa hetkeä. Se vielä lisäksi hauskuushuumoriketjuun. Ja elokuvassa "monikerroksinen" kauhutuntemuksen kuvaus: `Nuo yössä ulvovat sakaalit saavat kananlihani kananlihalle!`

"Post"(?)"pandeemista"(?) kauhua?

M. Night Shyamalanin uudessa elokuvassa Old`issa on mielenkiintoinen idea (kuten useissa hänen tuotoksissaan, mutta toteutus tyrii, tökkii[?], näin on ainakin käynyt hänen viime vuosien elokuvien kanssa.) - Ihmiset alkavat nopeassa tahdissa vanhenemaan rantalomakohteessa. Onko auringossa, vedessä jotain? Mielenkiintoiseksi tämän tekee ajankohta; Juuri kun pääsee taas lomailemaan, niin uusi isku, "pandemia"(?) turisteihin, turismiin.. Viimeinen ranta?

Godard Mon Amour aka Le Redoutable (Ranska-2017)

Jean-Luc Godard (Louis Garrel) rakastuu 60-luvun loppupuoliskolla Anne Wiazemskyyn (Stacy Martin) ja (porvarilliseen) vasemmistoradikalismiin. Porvarillinen suluissa, koska Godard piti Itseään ankarana ja tiukkana vasemmistolaisena, ankarampana, tiukempana kuin monet muut porvarivassarit, vaikkakaan ei Itse hylännyt mitään porvarillisen elämän tunnusmerkkejä, vaikka puheidensa perusteella niin olisi luullut. Tärkeä sana on juuri tuo Itse, Godard puhuu maailmanvallankumouksesta, mutta on sekä nais että myös varsinkin vallankumousrakkaudessaan rakastettava, mutta myös itserakas ja omahyväinen, mutta myös marttyyrimäinen. Yksinomaan ristiriitaiseksi persoonaksi en Godardia kutsuisi, ennemminkin, enemmänkin rakennetun ristiriitaiseksi. - Michel Hazanaviciuksen (The Artist) hienosti ohjaama ja pääparin upeasti näyttelemä elokuva on hauska ja kyyninen komedia kautta historiarekunstruktio historiallisin faktoin ja taiteellisin vapauksin. Hazanaviciuksen ratkaisu käyttää Godardin elokuvien teksti -ja värimaailmaa (vai väri -ja tekstimaailmaa) kohtausten jakajina, välillä on juuri se yksi ja ainoa oikea ja onnistunut toteutustapa. Godardhan kirjoitti, puhui, toistamistaan toisti ja toitotti `Images`eista, käytti ilmaisua, sanaa `Images`, ja sehän jos mikä on hyvää, toimivaa toistoa ja toitottamista. Laaja sana. Elokuva ja Godard pyörii juuri elokuvataiteellisen ja `radikaalin` ja `vallankumouksellisen`, `radikaalin vallankumouksellisen` elokuvaohjaajan vedenjakajalla ja hän tutustuu samoilla heittomekeillä `kapeutettuun` elokuvantekijään jne Jean-Pierre Goriniin ja Dziga Vertov-ryhmään. Bertoluccin ja Marco Ferrerin kanssa Godard tappelee, siis sanallisesti. Ja polttaa siltojaan edestä ja takaa. (Garrell-Godard: "Politiikka on kuin kengät, on oikeaa ja vasenta, mutta viime jalassa [blogistin muunnos, väännös] haluat kulkea avojaloin." Ja Godard-Garrel sanoo Maon sanoneen: "Paskantaminen ja piereskely tekee hyvää vatsalle.") P.S. Katujen joukkokohtaus-mielenosoitukset ovat todella massiivisia, ei mitään halpisnurkkailua, mutta Cannesin elokuvajuhlien kapinalopetuksesta kuullaan vain radiosta.

Kipparikvartetti (Suomi-52)

Kipparikvartetin "syntytarina" on juoneltaan köpö (siinäkin kuitenkin tarpeeksi eteenpäinvieviä elementtejä), mutta musiikiltaan tietenkin mainio. Mainioista, muistettavista musiikkipaloista voisi mainita esim alun keittiökohtauksen, lapsen nukuttamisen, Linnanmäen. Ajan ja alan perisynti Suomielokuvassa "komediallinen rosvolauma komediassa" (ajan ja alan toinen vaihtoehto on "tahattoman koominen rosvosakki draamassa") on taas valitettavasti mukana, mutta nykiväkävelytyylinen Leo Lähteenmäki pomona ja Heikki Savolainen nerontollona, tollonnerona tomppelina ovat timanttia. Senhän, "Simisen timantin" perässähän he ovat. Ja lopuksi ankkalampeen pula-ajan ilotulitusrakettien loisteessa. Lopun "Garden partyt" ovat ihan toimivat ja Liisa Tuomi koko elokuvapresensissä ajan ihastuttava.

Isäntä soittaa hanuria (Suomi-49) `Pyhäpäivän reuhaa maalaiskylässä`

Tämä Matti Kassilan esikoisohjaus sijoittuu `kuvitteellisen`, nimettömän pikkukauppalan (kuvattu Keravalla, löytyy ainakin kirkko, matkustajakoti, tivoli, kirkkoa ei näytetä) ja ehdan maalaismaiseman (kuvattu Lopella) leikkauspisteessä, välimaastossa (heinäpelloille, lehmihakoihin on `kyliltä`kävelymastka.) Elokuvan pääclou on sekaannusten sarja, jossa tyhminpänä vitsinä nousee esiin tivolin ilveilijä-klovnin (Leo Lähteenmäki) ja uuden nuoren kanttorin (Rolf Labbart) sekaantuminen maalaisihmisten mielissä, kun kanttorin nimi on vielä Pelle!! "Olen Pelle!". Vai olisko tämä kuitenkin sitä hauskinta kotimaista, suomalaista sekaannusvitsiä? Ai niin se Isäntä (Kalle Viherpuu) Ja Emäntä Karu(!)liina (Siiri Angerkoski), he ovat tämän elokuvan suola ja sokeri. Emäntä ja tytär (Eila Peitsalo) tekevät kaikki työt, mutta Emännän Lökäpöksyksi nimittämä Isäntä pelkästään soittaa eri piilopaikoistaan löytämäänsä hanuria, laulaakin (Kauko Käyhkön ääni, kuten aina Viherpuun kanssa), juo viinaa, makaa ja selittää. Lopussa hän sanoo jättävänsä viinat ja lökäpöksyt ("Älä nyt tipuseni tuittuile, nouseehan ne housut kun nostetaan.") kun hän `miehistyy`. On vielä mainittava Jalmari Rinteen esittämä mainio `Kylän mahtimies`Ernesti Juntukainen. Kapulabrokraattikieltä suoltava hersyvä jäykkis, "hekemooni, jos ei jopa kohta koko Valtakunnan Pomolooki" joka nousee kehuunsa korkeimpaan jo siitä että hänet on valittu kunnallisvaali(vai millä nimellä ne sillon tunnettiin?)ehdokkaaksi. - Tatu Pekkarisen kökkötekstin kökkömuunnelma on juurikin sitä, kökköä, mutta useat loistavat näyttelijäsuoritukset pitävät pahimmat kökköudet maalaismaan pinnan alla. Ja onhan mukana tietenkin perinteinen kylän juorumummo, joka nyt poikkeuksellisesti ottaa "vahingossa" käsi ojossa rahaa `palveluksistaan`, eli muka huomaamattomasti, lempeästi ja ymmärtävästi kiristää kyläläisiä. Kyllä tämän erittäinkin hyvin ja mielellään mainiona Juhannuspöljäilynä katsoo. Oikein muhevaa, mukavaa, myhäilevää, kiireetöntä komediaa.

L'uomo dei cinque palloni (Italia-68)

Mahti/Mestaripari, Ohjaaja Marco Ferreri ja PääosaNäyttelijä Marcello Mastroianni loivat vuonna-68 oivan elokuvan pakkomielteestä, rakkaudesta koreaan kuoreen ja tyhjään sisältöön. Mastroiannin esittämä mies rakastuu ilmapalloihin. Käsittämätöntä ehkä, mutta onhan tässä "Moni pallo päältä kaunis"-teemassa jotain jopa liiankin selvää allegoriaa, mutta mainittu parivaljakko vetää tämän teemakärryn kyllä ihan komeasti talliin. Elokuva on muuten mustavalkoinen, mutta Ilmapallobileet hehkuvat väreissä. Lisäksi puhalletaan ilmapallosta raskausmahaa ja puhellaan sille, ilmapallo välissä halatessa jne. Pallo, pyöreys, tyhjyys-teema tulee hyvin esille. Tämä elokuvapallo on enemmän kuin pintansa ja sisältönsä summa. P.S. Jääkaappi täynnä omenoita-kohtaus tuo hedelmäisen etiäisen Alberto Cavallonen kulutuskriittisempiin ja tunkkaisempiin jää kautta keittiönkaappi täytteisiin sitten seitkytluvulla. Ja kyllähän Ferrerikin, hän varsinkin, ja Mastroianni muutaman muun kanssa samalla vuosikymmenellä muutti mässäilyn melkoiseen jysähdykseen.

Forbidden City Cop (Hong Kong-96)

Piilokaupungin "piilo"poliisi (Stephen Chow) komeljanttailee kovasti tässä tykityksessä. Eikä hän pelkästään poliisi ole, hän on myös gynekologi(!!) ja keksijä!! Hyvä että on "koulutusta" monille aloille, jos, kun tulee poliisista potkut. Potkuja muuten kyllä jaellaan ilmaan ja iskuja. Keksintöpuolelta voisi mainita keksinnön kesäkuumalle; Pyöritä käsissä kahta miekkaa, sapelia, sentapaisia, saat teräasetuulettimen. (Ja, tai niistä voi tehdä helikopterin, ja konekivääripiipputykki suuhun.) Kesään vois liittyä myös "maisema taistelun jälkeen"-vale ja vitsi; on kuulemma grillattu ja porukat makaavat grillimätön seurauksena tantereessa. No, mättö kuin mättö, ja vitsi kuin vitsi, tää on ihan hyvä, kekseliäs kökkökomedia. Mutta pitemmän päälle (pitkät päälle, päällä) elokuvan haalea, vaalea punavaloväritys rasittaa.

Akira Kurosawan Unet tai Unet (Japani-USA-90)

Onhan tämä "vain" unia peräkkäin, mutta useimmat unet ovat oikein onnistuneita (esim Martin Scorsese Vincent van Goghina! 1 ja Tunneli-tarinan zombisotilaat ovat vielä vahvemmin uskollisia upseereille kuin elävät, hienosti tehty episodi. Ja "Tämä on Japani. Me emme voi paeta." Muuta kuin Mereen. Vai onko vielä jossain joku "filminpätkä" johon tarttua?...Entä Elo, elokuva Tuhon jälkeen?) Upeaa Pohdintaa. Mutta Mysteeri! Kukat kasvavat Tuhon Jälkeen yli miehen mitan! Voi, kukat!! - Akira Kurosawan Unet tai "pelkästään" Unet, niin kyllähän tästä, näistä Mestarin kuvan, käden, liikkeen, sielun, silmän -ja unenjäljen näkee ja tuntee. Upea EloKuva. 1] Takatuottajana Steven Spielberg, efektejä "pajaili" George Lucas yhtiöineen.

Algiers eli Casbahin vanki (USA-38)

Jenkkiversio Pepe Le Mokosta. Casbahin Kuninkaasta. Charles Boyer on Pepe Ja Hedy Lamarr Gaby, Pepen nainen. Aluksi elokuva käyttää orjallisesti Ranskaversion filmimateriaalia, sitten siirrytään enemmän `omaan materiaaliin`. Koska Jean Gabin ei ole Peoessä läheskään parhaimmillaan, pidän Boyerin Pepestä enemmän, mutta ei se tästä läheskään mestariteosta tee, hyvän sunnuntai-iltapäiväelokuvakatselun kuitenkin. Lokaatiot ehkä pikkuisen paremmat, uskottavammat kuin alkuperäisessä. Elokuvan loppu tehty muka jylhemmäksi kuin Duvivierin elokuvan lohduton luhistuminen, mutta juurikin muka. - Mutta liian toisteinen versio, elokuvan Suominimi on aluksi sulkeva, supistava, yksipuolinen, koska hän on Vanki, mutta myös alueen Kuningas, mutta lopuksi, lopulta (lue koko ajan pinnan alla) kuvaava. - Poliisit keskustelevat keskenään: "As a civilized man you don`t like fantasy." "As a police officer I don`t believe in it." / "You are looking after your own skin." "It`s a only skin I have." Roistot keskustelevat keskenään: "What did you do before?" "Before what?" "Before the jewels."I wanted them."

Pepe Le Moko (Ranska-37)

Jean Gabinin pääosittama ja Julien Duvivierin ohjaama rikosklassikko on minulle aina ollut aikamoinen antiklassikko, en vain päässyt taaskaan sen "maailmaan" sisään; Gabin on näytellyt rikollisia loistavasti uransa aikana (esim, mm Varjojen yö, Älkää koskeko jne, ym), mutta tämä Ranskarikollisen Algeria-Casbah- kaupunkilabyrinttipiilottelu on mulle aina ollut liian rakennettua rikollisuutta ja liian rakennettua "rakennuskantaa", välillä, pahimmillaan katu-huonenäkymät ovat kuin straight to video-halpiksista. Studiopistoolit paukkuvat koppia, korvia kajauttaen studion suljetussa tilassa. Liian suljetussa. Gabininkin roistorooli tuntuu laahustaen vedellyltä, vaikka hän tietty jotain `huumorisilmäistä lakonisen löysää, löysän lakonista poliisinnaruttajahahmoa` hakeekin. Tällainen hahmo ei Gabinille ehkä oikein koskaan sopinut, huomattavasti loistavammin avautuivat ja sulkeutuivat sisäänpäinsulkeutuneemmat roisto, ja muut hahmot. Vuodet kaarnoittivat, kuorruttivat. Kun Gabin-Pepe lopuhkossa raivostuu, laahistuu, luhistuu siinä on kyllä jo mukana nousevaa, tulevaa voimaa ja vastavoimaa.. Mutta nuoruus naaraa vielä vastaan.

Myrsky murolautasella, lautasessa - Median Mätäkuut

Eli tietenkin kyseessä tämä Sanna Marinin aamiaiskeissi. Otsikko kertoo, kuittaa kaiken. Kuittaa nimenomaan, koska kauppakuittienhan julkaisun perään monet toimittajat kirjoitustensa kärjen suuntasivat, tässä viikosta viikkoon jatkuvassa mediarummutuksessa. Median Mätäkuut ovat silloin kun ne määrätään, päätetään olevan. P.S. Ja aamussa kun ollaan niin myös Myrsky puurolautasella; Varis puuroa keittää, hännällänsä hämmentää, käyttää suurta kämmentä ja suolat joukkoon heittää. Antaa tuolle, antaa tuolle, antaa tuolle, tuolle ei riiitänytkään, kipasee hakemaan lissää... Ei näköjään pala aamiaiskohupuuro pohjaan millään, ei!!

Shoot Shoot Shoot

Epätainen, mutta mielenkiintoinen dvd-kokooma brittiläisistä 60- ja 70-lukujen avant-garde-elokuvista. Lyhäreitä siis.

Shock! Shock! Shock! (USA-87)

Loistava mustavalkoinen roska-taidetuntinen mm mielisairaalapaosta, hampaita (siis omia, kun häntä ammutaan hampaisiin) tiputtelevasta kivakökköhirviöstä, pingispallo-sädesilmägangsteripukumiehestä ja space-supermanista. Gangstereista. (Kuulin ensin että Supermiehen nimi oli Faceman, se se olisikin ollut naama ja nimi!!) Ai ja niin, tämä on James Gandolfinin debyyttielokuva! Jim Gandolfini`nä on kirjoitettu krediitteihin. No, mutta on kyllä pakko mainita, kertoa, kirjoittaa, sanoa ja todeta, suorastaan julistaa, että kun tämä Space-Man tuli viimeiseksi parikymmenminuuttiseksi heilumaan, niin elokuva huononi huomattavasti. Onnhan näitä Space-Star-Maneja nähty, jos nyt ei liiaksi, niin tarpeeksi kuitenkin. No, tuuletin aseena oli kyllä ankara ja armoton ammus, opetus ja lopetus. L/Opetus.

Scream (USA-81)

Harvinainen slasheri varsinkin viikonloppuviettokaartiltaan! Nyt viikonloppua saapuu viettämään porukka joka koostuu kaksikymppisistä keski-ikäisten kautta papparaisiin!? Ja paikkakin on harvinainen; Jengi saapuu kolmella kumiveneellä pitkin luonnonkauniiden vuorikanjonijokia vanhaan lahoon lännenkylään lahoille lattioille nukkumaan! Mitään he eivät syö, ei tainnut olla mitään mukanakaan.. No, sitten, melkein heti alkaa off screen-murhaaja mellastamaan pimeydessä.. - Elokuva on kuitenkin myös harvimaisen huono, tapahtuma-tapa/turma-tapahtumapaikkaköyhä ja tylsä. Ka vaikka porukkaan kuuluu parikymppisistä papparaisiin, niin kaikki ovat haaleita hahmoja. Ainoastaan Woody Stroden(!) palkkionmetsästäjä-tyylittelijä onnistuu. Sen lyhyen ajan kun hän vilahtaa.

The Thirsty Dead (USA-Filippiinit-74) `Viemäristä Viidakkoon`

Eli toiseen viemäriin, mutta hyvävetiseen, mutta huuonopetiseen sellaiseen tässä tapauksessa, sillä tämä kertoo Manilasta viidakkoon ryöstetyistä naisista, joita "verellä ikuisesti (kunhan verta riittää) elävä" heimo, kultti tarvitsee. (Eikös miehissäkin ole verta? Ja molempia sukupuolia heimossa, maailmassa..) - Karmeaa kökkö(s)eksploitaatiota, jossa John Considine (mm Doctor Death - Seeker of The Soul) huppuilee, kaulakoruilee ja lannehameilee ja Las Vegas-tyylisesti laulelee/manailee alttarikupu"vesipäälle", tylsempiasuisen naispapin kanssa aikamoisessa fantasia-scifiviidakkovaltiossa. Absurdit asut, Jess Francomaisen karun komeat yksityiskohdat ja pahviluolastot peittävät alleen ankean, apean tarinan. Hirviökäsikin hieroo. Useampikin. Näyttelemiset ovat kaamean, kamalan harkitun huonoja. On tässä kuitenkin jonkinlaista Itä-älyttömyyttä, jota haalea, vaalea, päälle länttäisty Läntisyys kuitenkin valitettavasti haalentaa, haalistuttaa. Kaaameasti, karmeasti näytelty "käsimagiaainen käärmekarkoitus"-kohtaus on katsojalle lähes aivonaksahduskohtaus. No, Considine ylittää, yrittää roolissaan kaikkensa. Jotta häntä höpöhörönaurattaisi lähes joka välissä. Ja kun ei naura, hän on ironisen, sarkastisen vakava. Viimeksi mainitun hän veti täydelliseen huippuunsa mainitussa loistavassa Doctor Deathissa.

Scanner Cop Yks ja Kaks

-Pauke pamahtaa pahemmaks! - Pulppupäät pamahtelevat tässä Scanners-saagan niinsanotuissa neljännessä ja viidennessä osassa. (Alussa isän pää pukkaa huutavia vauvanpäitä, lopussa pahiksen kulhopää muljaantuu ja mäjähtää sairaalan seinille, itse mäjähdys onsceenina, näiden kohtausten väli suoniapullistavaa tuijotusta ja tylsää Kyttäilyä.) Siis pahemmaksi kaikki näissä muuttuu, mutta hyväksi (roskaksi) ei milloinkaan, nytkään, silloinkaan. Puhumattakaan että muutuisivat hyväksi elokuvaksi, kuten Cronenbergin ykkösosa. - Scannercopeissa, Scannerkytissä poliisi on perinyt isältään scanneroinnin taidon, mutta isän scannerkuoleman jälkeen pikkupojan adoptoi kiltti poliisipäällikkö. Ja kaupungilla nyt (siis kun pikkupojasta on "periytynyt" poliisi) ns normi-ihmiset, random normityypit tappavat poliiseja. Ja nyt tietenkin Scannerkyttää tarvitaan! - Kyllä nää viikonloppualoituskökköilyinä katsoo, on näissä kuitenkin sen verran roskaa, varsinkin ensimmäisessä, ettei komposti kokonaan kuivu. Puolimehevää tavaraa. P.S. Kakkososassa on etevä, etova etiäinen etäkokouksista; Scanneri sulattaa kuulokkeet kiinni keskustelijoiden korviin! Mutta yks asiahan näissä kahdessa osassa häiritsee, madaltaa jännitysä, tylsistyttää, tylsyttää tarinaa; Scanneripoliisi selviää mistä tahansa tilanteesta tanakalla tuijotuksella ja jämäkällä nenäniiskahtavalla päännyökkäyksellä. (Vaikka pahisskanneri yrittäis samaa yhtäaikaa.) Tuijotanpa pysähdyksen tuonne ja/tai räjähdyksen tuonne. No, kakkososan pesulakohtauksessa on höyrystynyttä hirviömäisyyttä. Kakkososa muutenkin jämäkämpi. (USA-94 ja -95)

La fiancée de Dracula aka Dracula`s Fiancee aka Fiancee of Dracula (Ranska-2002)

Vampirismin ristiinnaulitseminen. Jean kept a-rollin`! Kauhuauteurmaestro Jean Rollinin viimeinen varsinainen vampyyrielokuva oli positiivinen yllätys. Vähän loppupään kauhuelokuvissaan, mutta varsinkin dekkarisekoiluseksailuissaan kompastellut ohjaaja on tässä saanut rollinmaisen haikean makaaberin kauhutunnelman (kaappikellovampyyri jälleen, linnanpihalla ruumisarkusta nousee viulunsoittajatar, punaiset ruusut rinnoilla ja sukuelimillä, alaston vampyyri laivan, veneen keulakuvana armottomassa auringonnousussa-paisteessa) ja pipetillä muutamien mustien silmäniskujen sävyttämien tippojen (Luostarielämää: Nunna laittaa suppiloa päähineeksi, luostarista löytyy myös nikotinisti"neitsyet"[?] Sisar Piippu ja Sisar Sikaari, krusifiksi sytkärinä, ehkä ovat alkoholistejakin, nunnat leikkivät leluilla, LuostariMielisairaala?... ) yhdistelmän toimimaan ja nämä silmäilyt tapahtuvat juurikin niihin dekkariseksailusekoiluihin päin pari kertaa kumartaen. Nämä dekkaroinnithan olivat järjestään katsojalle raskaskatseista heikkoa "helmi"nauhaa, joiden paino ei suinkaan ole esim kultakimpaleiden raskautta, vaan ihan perusarvottomien kivenmurikoiden painolastia, joka saa katsojan kämmenen silmille, leuan rintaan, pään polviin ja silmät suppuun. Mutta Dracula`s Fiancee on haikea, `viehättävä`, virkistävä lopetus Rollinin upeille vampyyrisaagoille.

Madame Claude (Ranska-77)

Elegantin erotiikan ja porhopornoprostituution, porhopolitiikan ikuinen yhteys (ikiklisee "kaikki politiikot, porhot, politiikkoporhot ovat pervessejä roistoja ja sikoja") tulee tässä Just Jaeckinin elokuvassa esille kiihdyttävässä, viihdyttävässä vormussa. Tässä "lähes kaikki ovat roistoja ja sikoja, paitsi pari "puhdasta luonnonlasta""-mahdottomuudessa on lopulta jotain kökön ylevää paskiaisten paljastumista. Tai ainakin, varsinkin pääpaskiais(t)en jättämistä lopputekstien rullatessa ja `hyviksille` `omistetun` haikean laulun soidessa tuskaiseen tietämättömyyteen tulevaisuudesta. (S)eksploitaatioelokuvaan limitetty jännitys-paljastusteema (lopun tyhjän päälle, vastausta vaille jäävä kysymys "Where are the negatives?") ei tällä kertaa ole päälleleivottua pakkopullaa, päälleliimattua elokuvanpidennystä -ja muka`realisointia`-`taiteellistamista`, vaan ihan relevanttia ajatuksenantajaa, rakentamista, raamitusta, roolitusta.

Terminus Paradis aka Next Stop Paradise (Ranska-Romania-Italia-98)

Itäblokin ja varsinkin "sen jälkeisen" ajan yksi suuntaviittaelokuva"genre" (suuntaviitta pyörii monasti villisti ympyrää, tai joskus jumittaa samassa ajassa) ovat nuorten ihmisten rakkauskertomukset. on armollinen, armoton ja arvollinen, mutta varsinkin arvoton lisä tähän ketjuun. Elokuvan satiiris-unelmallinen nimi kantaa kaksikkoa, kaupunkia (Bukarest tietty), maata ja tarinaa. Kohti lopun julmaa junttausta. (Mm eräänlainen versio shotgun weddingistä. Ja yksi absurdinjulma osoitus koko homman mielettömyydestä on poliisipäällikön megafonin sopimuksesta irtoaminen, eli vanhan romun rikkoutuminen elokuvan, tarinan loppumetreillä. Armeijan, poliisin, armeijapoliisin, poliisiarmeijan tarkka-ampujatkin osoittautuvat onnettomiksi.) Elokuva onnettomista ihmisistä. Mutta lopuksi kaksi ihmistä kävelee kastetilaisuuteen kuitenkin..

The Afternoon of a Torturer (Romania-Ranska-2001)

Valtion vankiloiden entinen eläköitynyt kiduttaja haluaa kertoa syntinsä toimittajalle. Mutta juttu jumii jo alusta alkaen; Nauhuri ei toimi, mies puhuu epäselvästi ja/tai epäolennaisuuksia, kiduttajan vaimo käskee lopettamaan miehen kidutuksen, keskustelun kuulustelun... Musta draama Absurdaniasta.

Too Late (Romania-Ranska-96) `Hissi, matka, hissimatka pimeyteen, syvyyteen`

Onko Kaivoksessa tapahtunut kuolema, kuolemat murha vai onnettomuus? Tätä selvitellään tässä monisyisessä pinnan alle (sic) menevässä ja syvälle (sic, sic) porautuvassa draamassa. Kuka, mikä on Kaivoksessa, jäänyt sinne ja miksi, kenen `käskystä`? Toimivaa ulkopuolista outoutta ja pehmennystä tuo jatkuva klassisen musiikin esittäminen (Kasvot hiuksiin peittävä sellisti juna-asemalla ja junassa, yksi sello ja kolme viulua-kvartetti kaivoskäytävässä. "Yhtye" yleensä mukana roikkumassa. Soittaen tai soittamatta.) Pelkästään käsittämätöntä, selittämätöntä ovat alastomat kaivosmiehet työssään. Kommunismirealismi-ruumiilisuus-surrealismi sukeltaa nyt todella syvälle! (No, vaimolta kysytään tämäkin; "Onko tämä kuolleen miehenne k*lli, k*yrpä?") Yksikätinen kaivosmieskin löytyy ja kaivosnaista ihmetellään. Itse tarina, tutkimus on kyllä taas ohjaaja Pintilien nerokasta "kommunismi"kääntöä ja vääntöä. Ja yleensäkin mutkaista matkaa. Ja P.S. En ole kyllä koskaan missään nähnyt noin nuhruisia suihkutiloja! Kuin likaisin, mädäntyvin, nuhruisin Itäblokkiscifi goes underground! Paitsi ihan suihkutilojen vieressä on suht siistit kaivoskylpyläaltaat Johtajille, joille tarjoilija kantaa tarjottimella vodkaa. Ja, mutta kaivosmiehet eivät ole alimpia, heitä alempana ovat ravintolan kellarin tarjoilijoidren tönimät raajarikot ja vammaiset jotka odottavat kaivosmiehiltä jääneitä ruuantähteitä. HYI HELVETTI! Ja tutkijakin, vaikka onkin kyseen- ja syytteenalaistaja välillä vain, kun ei jatkuvien hirmutekojen luetteloon kyllästyneenä muuta jaksa (sillä kaivoskeissit tietenkin jo hyvin varhaisessa, harhaisessa vaiheessa liittyvät politiikkaan, suhmurointeihin, valtioon, vakoiluun) kysyy kysymistään, sanoo sanomistaan "So?" Mutta mies on silti huomattavasti enemmän "NO!"

The Oak (Ranska-Romania-92) `Kommunismikaivanta` `"Muistelu", puistelu` - `Kommunismikritiikkiä ja ruraalikarnevalismia, ruraalirealismia- ja surrealismia`

Kommunismikritiikkiä ja ruraalikarnervalismia/surrealismia. Mutta viimeksi mainittua, mainittuja ei onneksi koko elokuvan ajan, kuten edellisen elokuvan kanssa kävi ja oli. Elokuvan akussa "vanha" isä ja sairasta isäänsä hoitava aikuinen tytär katsoo sängyssä maaten(!) nukuksissa tai ainakin puolinukkuksissa vanhoja kommunismi-kotifilmejä. Eräs "muisto" esitetään näytellen; Mustavalkoisessa "elokuvassa" Stalinmainen Pakkasukko antaa lajoja pikkutytölle. Nallet ja nuket hän heittää nurkkaan mutta perheen pistoolin hän hyväksyy alkaen ammuskella luodittomalla pyssyllä ylinäytelmällisesti yliesittäen kuolevia peheenjäseniä ja vieraita, vähän ajan kuluttua "filmi" saa värit... Isä kuolee ja tätä kautta kuvataan kommunismin "kuolemaa" myös. Ainakin tässä ajassa, tässä perheessä, tässä maassa. Ainakin tässä perheessä. Tyttö otaa kuolleesta isästään polaroidkuvan ja lähtee sairaalaan, Tohtorille näyttämään isän testamenttia; Isä haluaa lahjoittaa ruumiinsa tieteelle, mutta Tohtorin "vanha" kommunisimisankaruus, ylemmyys (isään nähden) nostaa päätään, kuten myös pakotettu yhteiskuntakritiikki; Ei syöpäisää tutkimuksiin. Tytär kantaa isänsä tuhkaa muovisessa Nescafe-pikakahvipurkissa. (Toivottavasti tuhkat eivät sekoitu kahviin.) Ja sitten tytär, joka on Opettaja ja juna-asema-rautatieobsessoitunut kuten isäkion, lähtee provinssikaupunkiin, ja matkan aikana tutustuu, törmää ensin junapysähdys"bileissä" Pappiin, jonka vaimo on laittanut miehelleen niin karmeat kalsarit ettei päällyshousuja kehtaa riisua kuin kotona ja kaupungissa sitten toiseen Tohtoriin, jonka kanssa He jakavat samat arvot, optimismin ja unelmat, mutta ympäristöt eivät. (Nainen raiskataan heti kun hän pääsee kaupunkiin, poliisi on puoliksi ystävällinen, puoliksi m*lkku sika, sitten täyttä Absurdasnistiaa: nainen saa ostaa auki olevalta nakkikopilta jo valmiiksi keitettyä makkaraa vasta paraatin jälkeen, mutta ei nyt, nythän on vielä aamiaisaika, mutta onneksi hän saa juuri kuolleelta sairaalan ainoan sängyn! Piknikillä nainen ja tohtori joutuvat sotaharjoitus-sekamelskaan. Nainen yrittää ottaa lääkkeitä, mutta hanasta ei tietenkään tule vettä ja ovatko kukkamajakkovedet ja kukatkin kuihtuneet? Ja sairaala, tai sitten vankila [sinnekin joudutaan], koulukin ovat aina parhaita totalitarismin, kommunismin kiteytyspaikkoja.) Mutta onneksi naisessa ja tohtorissa, heissä on sanottua armoa, arvoa, ylväyttä. - Oivallinen kommunismikauhonta, kaavinta, kuorinta, kaivanta, louhinta, rouhinta, ruodinta, pohdinta. Kommunismikosto. Kommunismi"muistelu", puistelu. P.S. Eräänlainen Kusturica-Kaurismäki-Makavejev"symbioosi". Jotkut ovat löytäneet jopa Jodorowskyä Pintilien elokuvista. Minä en. Vielä.

Carnival Scenes (Romania-79->82)

"Vähän" liikaa kaaokseen, kabaREISIIN karneVAALIIN, naamiaisiin 1], pö]lyisiin porvarihuoneisiin, vetisiin kylpylöihin ja yleensä liian täysiin tiloihin tungettua porvari-ironiakomediaa Ja mustasukkaisuusmöyhintää. (Ei muuten läheskään ainoa, ensimmäinen eikä viimeinen tämäntyylinen hämärrytys Itäblokkielokuvissa.) Tai puoliporvaripohdintaa; Kylän parturi-hammaslääkäri-hameenheiöuttajaheikin kiinnisaamista, keilausta kaalenpäällä, kylpylä pikkukylässäkin... Mutta ovatko nämä kapitalismin vai kommunismin aikaansaannoksia? Koko kylän yhteisiä vai statussymboleita? Sitä elokuva pohtii. Tai ainakin tämä katsoja. ----------------- Syvän Keski-Idän, Ikuisen Itäblokin kaikkien aikojen komeduaa, kylmää, kylmäkyytistä komediaa. Mutta tässä (kuten monissa muissakin) ironia, komedia, kritiikki peitetään kaaoksen, karnevaalin, meson ja metelin suojakeinon/kilven alle. Ymmärrettävästikin. 1] MuinaisRoomakuvauksista lähtienhän nämä totalirimitoteamukset/ muutokset/ lopetukset ovat liittyneet ja limittyneet orgioiden, juominkien, syöminkien kaaoskarnevaaleihin, ja naamiaisilla saadaan halutunlainen, tilanteeseen, tilanteisiin sopiva vieraannuttamis/vieraantumisefekti, "arki"pakokeino/reitti jos oikein huonosti käy... Ja vaikka ei kävisikään. P.S. Ja naiset ovat tietenkin sotajalalla keskenään, mutta ei kusipäämiestä vastaan. No, saahan, seuraahan siitä mielipuolista dialogia. Kaiken muun mielipuolisuuden päälle. Ja lopussa tietenkin väkivaltaa ja sirkusmaista eläinrääkkäystä. Eli tuplaten väkivaltaa. = Typerää ja liian sekavaa sotkua. Vaikka se (elokuva ja [sen] väkivalta) olisikin totalitarismia vastaan, tai ei. Kukko-kanatappelusta sanottua: "He eivät ole mitään aristokraattisia lintuja, he ovat romanialaisia. He palaavat aina häkkiinsä."

Rekunstruktio (Romania-68) `Hyvää ironista Itäblokkailua`

Tulen nyt peräjälkeen perkaamaan romanialaisen ohjaajan Julian Pintilien elokuvia, kunnes toisin todistan. Kaksi nuorta miestä olivat raivoisalla ryyppyreissulla. Mutta se varsinainen raivoisuus tapahtuu valtio- ja virkavallan, yhteiskunnan taholta; Nuoret miehet laitetaan esittämään ryyppyreissu uudestaan vallan silmien alla, heistä tehdään kuulemma alkoholin, alkoholismin vaaroista (lue, katso totalitarismin vaaroista) kertovaa "dokumenttia". Ja homma tietenkin luisuu julmasti käsistä kuoppaan, astetta, pykälää paria pahemmaksi kuin alkuperäisessä keississä. Ja kaikki ovat tietenkin Tovereita keskenään, vaikka mitään Toveruutta ei olisikaan, on vain tämä Sana ja Välimatka; On Toveri Syyttäjää, Toveri Tuomaria, Toveri Tarjoilijaa, Toveri Työläistä, Toveri "Työtöntä"(?), Toveri Sotilasta, Toveri Upseeria, Toveri Poliisia, Toveri Palomiestä, Toveri Kuvaajaa, Toveri Lääkäriä, Toveri Ohjaajaa, Toveri Opettajaa, Toveri Professoria. Toveri Tohtoria, Toveri "Kauppiasta" jne jne jne Entä Toveri Alkoholisti, Toveri Rikollinen, Toveri Työnvieroksuja?...... Samaa hyvää tasoa kuin Nagisa Oshiman ohjaus Hirttotuomio, jossa taas valtio- ja virkavallan edustajat esittävät rikostapauksen syylliselle, tuomitulle. - "Mikä on ihmisen ja apinan ero?" "Apinalla ei ole henkilötodistusta." Eikä passia, päästä pois. Vai oliko se toisinpäin?

The One That Got Away eli Yksi pääsi pakoon (Englanti-57)

Kun katsomani noirit, nuo noirit alkoivat uhkaavasti lällääntyä, niin päätin, ettei nyt liiaksi, liian lällärilinjalle lähdetä, stoppi sille, katsoa eräänlaista sotaelokuvaa, enemmän pakotarinaa, kertomusta Saksan ainoasta Englannin sotavangista, Franz von Werrasta (tietenkin Hardy Krüger) joka onnistui pääsemään pakoon maahansa, mutkien kautta... Elokuvan alussa hän joutuu pakkolaskeutumaan koneellaan Brittipellolle ja ensimmäiseksi paikalle ryntää joku ulko(?)kokki lihakirves kädessään perässään parit sotilaat. Sitten alkaakin vangin useiden pakojen suma... - Tämä ohjaaja Roy Ward Bakerin (alkuteksteissä Roy Baker) adaptaatio tositarinasta on perusbrittilaatua, ei enempää eikä vähempää. Ei kuitenkaan onneksi pahinta britti-kamarinnurkkakuvausta, sellainen olisikin pako- ja sotaelokuvassa aika kahlitsevaa. - Werran pöyhkeys ja ylimielisyys kohtaa kopean jäykkyyden. Mutta kyllä tässä muitakin luonteenpiirteitä miehistä, maista mukaan, sekaan sinkoilee. Kuten sanottua, peruspakotarina. Ja koska sotaelokuvat eivät ole teekuppini, eivät englantilaisetkaan, eivätkä kuulustelukuvaukset, vankilapakotuotokset liioin, niin sanotaan että tämä on meikäläiselle tupla-triplaperustuote, mutta ihan hyvää arkipyhän ajanvietettä.

Framed eli Paula (USA-47)

Ei kauhean kaksinen, kovin kummoinen pikkukaupunkinoir jossa mies ja varsinkin noir-perinteisesti nainen (elokuvan huijausnmiminen Suomi-nimi) huijaavat tulokasta (Glenn Ford) verkkoonsa, verkkoihinsa. Tv-noirmainen kevyt-femme fatalointi.

Convicted eli Sinetöity todistaja (USA-47)

Tämä uusintaversio-noir Criminal Code`sta (-30) menee samoja latuja kuin sekin; Perusjuoni (puoliksi oikeutettu, puoliksi liian kova tuomio kapakkatappelun yhden lyönnin seurauksista), hyvää näyttelemistä, kummallinen hybridi liian nopeita käänteitä ja jankkausta. Myös elokuvan Suomi-nimi kummallinen hybridi outoutta ja loppuratkaisua. Kertoo liikaa liian aikaisin. Perus vankila-noir. Glenn Ford taas synkkäilmeisenä hyvänä miehenä, Broederick Crawford huutavana, mutta hyväsidämisenä lakijehuna ja vankilapomona. Millard Mitchell, Dorothy Malone, Will Gear, Douglas Kennedy, Ed Begley. P.S. Keksitty nimi kapakkakuulustelussa; "What`s your name?" "Yvonne Dear." "Sounds like cheap perfume."

Johnny O`Clock (USA-47)

Noir-kertomus hämärästä (kuinka ollakaan) yökerko-omistajasta Johnny O`Clockista (Dick Powell) ja etsivästä (Lee J. Cobb). Juoneltaan keskinkertainen, mutta näyttelijätyö, varsinkin Powelllin lähentelee loistavaa. Cobb myös perushyvää parempi. "Paremman" porukan noir-kertomus.

Shield for Murder eli Poliisi iskee (USA-54)

Edmond O`Brien heilui, huojui rooleissaan poliisi ja roisto rooleissaan. Tai molemmissa. Tässä molemmissa. Hän on rahanahne roistopoliisi, polliisiroisto joka ei epäröi murhiakaan... - Kuitenkin vähän liian tavanomainen roisto, tavanomainen toisto tämmöisistä elokuvista. Lyhyenlänta, tavanomainen, loppupuolella uniikihko,kiihko ammuskelu täpötäydessä uimahallissa.

Between Midnight and Dawn eli Keskiyöstä aamunkoittoon (USA-50)

Entiset sotilas, nykyiset poliisikaverukset ihastuvat pollisiradion uuteen naisääneen, ja kohta koko naiseen. Tai ainakin toinen ihastuu, ja nainen häneen, ja kyllä toisellakin saumat sekoaa. Mutta sitten kohtalo kolhii kaksikkoa, kolmikkoa pikkumiespsykokopaatti-pikkugangsteripomon muodossa... - Ei mikään yhden yön noir, mutta enimmäkseen yössä, öissä ajellaan, päiväaikaan poiketaan kai kerran. Paremmanpuoleisesti onnistunutta perusnoiria. Mark Stevens, Edmond O`Brien, Gale Storm.

Robot Ninja (USA-89)

Sarjakuvantekijä piirtää sarjaa nimeltä Robot Ninja ja hän haluaa itsekin Häneksi, koska roistolauma hakkaa hänet. Joten hänen keksijäkaverinsa (kuinka ollakaan), sukunimeltään Goodknight(!) tekee hänelle ei nyt kovinkaan kummoisen asun, mutta ihan riittävän; Musta takki ja housut-kokoasu ja kasvokypärä, jossa sähköäänimuunnin. On se oikeastaan ihan hieno. Sitten hän lähtee aina samalla pakulla liikkuvan pahissakin perään. Hyökkäyksissään onnistuen ja epäonnistuen, sillä sakki on kasvanut määrältään (uusia otettu, kun Roboninja on heitä aiemmin vähentänyt), ja nyt Ninjarobo saa kunnolla selkäänsä, ja muihin ruumiinosiin.. Joten ei hän nytkään, koskaan, ollenkaan ihan miksikään robotiksi varsinaisesti, eikä sen puoleen ninjaksikaan muutu, laittaapa itse itseensä, itsensä sisuksiin kuitenkin pari pellinpalaa ja letkunpätkää ja baanalle. - Yllättävän onnistunut eräänlainen genrehybridi; 80-90-luvun vaihteen eräs splatter-gore"guruista" J.R. Bookwalter on tässä jo saanut tuottajaksi David DeCoteaun ja Linnea Quiqleykin vilahtaa, joten tässä on otettu hänen ensimmäisestä, edellisestä pitkästä elokuvasta Dead Next Door`ista muutamakin askel, hyppy, loikka kohti perinteisempää b-elokuvaa (alkutekstit, kuvaus koherentimpaa, komeampaa) gorea, goresta kuitenkann karsimatta, splatteria, splatterista säästämättä. Oikein onnistunut eräänlainen kahden "genren" siirtymisajan, väliaikamallin tuote. ----- "Good night, Goodknight!" "Very funny!" ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------ P.S. Joskus tuli Bookwalterilta katsottua myös Ozone, mutta ei siitä sen enempää kuin että innostuin että Jes! Tässä on "aurinkosäteilyzombit, otsonikerrosaukkozombit"! jne, tai jotain, Mutta se olikin perinteisistä tylsin zombi-idea, joku huumemyrkkyzombailu...

The Secret Ways eli Salainen rintama (USA-61)

Amerikan mies (Rchard Widmark) hiipi, pyörii uskottavasti ja uskomattomasti (lue puolivaloilla, mutta kuitenkin näkyvästi, näyttävästi, toimivasti) Keskieuroopassa ja varsinkin Unkarissa. Kyseessä on Alistair Mac Leanin "vähän"(?) tuntemattomampi teos ja siitä tehty elokuva. - Kuvaukseltaan (mustavalko, onneksi, tietenkin) ja Widmarkiltaan ihan onnistunut, vaudikaskin Itäblokkinoir, kylmä sota-vakoilu ja vastarintaliikkeen pääjehun pelastusoperaatio jota perinteisyydet ja pöljyydet vaivaavat; Höhlästi, pöntösti, tyhmästi eli nolosti, oudosti únkarilaisuros kysyy kuuluusteluissa maannaiselta englanniksi että miksi, missä, miten opit englantia. Senta Berger mukana ja loistava kokomustaan pukeutunut natsimainen Hovard Vernon Unkariupseerina. Yleensäkin ylimpien upseerien kokomusta-asut ovat kuin mutkan kautta Kolmannen valtakunnan komeroista ja jäämistövarastoista napatut. Höhlästi, pöljästi, tollosti, eli perinteisesti tapahtuu lopun useiden läheltä piti-tapahtumien vauhdikas vyöry pelastuksen lentokoneeseen. Niin, ja tietenkin "pikku"juttu-moka-virhe on se kuinka lentokone miehistöineen pystyy rauhassa kentällä odottamaan "kansanvihollisia" kohti pelastusta. Ilmeisesti silloin vielä ei oltu keksitty puhelinta, aseita, mutta auto on, auto aseena on; Vernoni yhteen autoon pakattuine joukkoineen (pienet on piirit) yrittää estää lentokoneen nousun ajamalla autolla sen eteen. Loppu ja lopputulos ei kai ole kovin vaikea arvata, tietää..

Two Orphan Vampires (Ranska-97) `Sokeat` vampyyrit valkoisine keppeineen on loistoidea.`

Edellinen, Fascination oli passelin pituinen mestariteos Jean Rollinilta, mutta tämä on mestari-ideainen ylipituus; Kaksi (kaksoset?) nuorta naista orpokodissa ovat sokeita(tai väittävät välillä näkevänsä maailman mustavalkoisena, viittaus vanhoihin kauhuelokuviin?), mutta ovatkin `valkokeppivampyyreita`! Mutta öisin he näkevät ("Näemme yön sinisenä", samoin katsojat, mustaa, pimeäähän se, siellä[,] silloin oikeasti on) ja vampyroivat. Sekä pohtivat omia olemuksiaan. ("Onko meillä muistoja?" "Selviämmekö yöstä hengissä?" "Voimmeko juoda toisiamme?" "Oui, oui...") Näyttelijätyö on kamalahkoa, varsinkin kun heille on annettu aivan liikaa dialogia, näyttelijätyön kamaluus korostuu 1]. Mutta kuten sanottua, pohjaidea on loistava, mutta Liikaa filminauhaa on tähän käytetty, vartin lyhyempänä olisi puolentoistatunnin perustavaraa ja ylikin siitä. ------------ 1] Naisten yölliset kaksin-keskinäis-keskustelut-kikattelut orpokodin yössä ovat karmeaa katsottavaa ja kuultavaa, mutta onneksi heidän "vampiroimansa" koira (yäk1) hengittää kieli ulkona (kääk!)-"kuolinkuvassaan". Ja `onneksi` nämä sokeita näyttelevät näkevät näyttelijät ovat sokeina paljon parempia. P.S. Pirun nolo idea on rauniokirkossa ja sen kellarissa epävarmasti, laiskasti ja jopa pelokkaasti siipiään leyhyttelevä spandex-aerobicasuun pukeutunut päävampyyritar, mutta erittäin hauska idea on sijoittaa Pete Tombsin (sic!) "Immoral Tales: European Sex & Horror Movies, 1956-1984"-kirja samaisen paikan "alttarille".

Fascination (Ranska-79)

Elokuvan alussa kaksi naista tanssii sillalla samoin sillalla soittavan gramofonin tahdissa. Samoin elokuvan alussa naiset käyvät teurastamoilla juomassa häränverta anemiaan. Puna palaa poskille. On vuosi 1905. Elokuva on loistoesimerkki taidekauhusta, jonka ei tarvitse olla väkisin verinen, vaan visuaalinen. Ohjaaja Jean Rollinin paras elokuva. - Roisto rahasäkkeineen pakenee roistosakkia vanhaan linnaan jota `hallitsevat`pari palvelijarta. Mutta Yöllä tulee lisää Naisporukkaa. Oikeastaan aika sarkastisen sympaattinen roisto naureskelee naisille, mutta viettely vie ja Yön Naiset vievät vielä enemmän, pidemmälle ja syvemmälle tätä elokuvaa kuin kaunista melodiaa. (Ja melodraamaa. Sillä Rollinin ironia puree. Kaulaan. Ja Naulankantaan.) Entä miten Yön Naiset suhtautuvat Päivän Naisiin? Ja mukana myös linnavampyyrien porvarillishaukuntaa. Ja sehän sylettää! Loistava, monipuolinen elokuva.

Klaus Kinskin ja Sergio Garronen Turkki-tupla: The Hand That Feeds The Dead (Italia-Turkki-74) ja Lover of The Monster (Samat maat, sama vuosi.)

Nuori nainen etsii kadonnutta siskoaan ja onkin "pestautunut" vieraaksi Pahan Tohtorin (Klaus Kinski) linnaan kirjoittamaan kirjaa Tohtorin edeltäjästä, joka on kuollut laboratorion tulipalossa. Kuolleen Tohtorin tytär, Uuden Tohtorin vaimo on pahoin palanut samaisessa tulipalossa ja kulkee linnassa huppua myöten täysmustassa asussa lähinnä öisin. Kirjoittamattakin on selvää, mutta kirjoitinpa kuitenkin että "kirjailija" ei ole kirjoittamassa mitään kirjaa, vaan ottamassa selvää (eli tietää Tohtorin syyllisyyden) siitä miksi ja miten Tohtori on siskonsa kadottanut. Samoin on selvää että Tohtorin vaimon huppu ei ole pelkkä pelkästään suruhuntu, vaan se kätkee karmeat kasvot... - En ole verentippaakaan, verenvähääkään iljettävän kirurgiagoren "ystävä", ja tässä sitä "osastoa" on riittämiin, mutta on onneksi paljon muuta goottikerrostumaa-kerroksellisuutta, useita sivujuonteita. (Esim se, että "kirjailija"nainen ei olekaan homman ratkaisija, vaan linnaan jo, myös elokuvan alussa onnettomuusuhrina saapunut nainen miehineen.) Eikä Kinski mellasta keskiössä, hän itse asiassa näyttelee loisteliaan rauhallisesti, tyynesti, mutta määrätietoisesti pahan pauloissa (itse asiassa Vaimon pauloissa) olevaa ammattilaista. Vaimon kokomusta-asu on julman hieno, kylmäävä, tehokas, tyylikäs ja lopun juonne ja käänne (sama nainen esittää sekä musta-asuvaimoa, että ratkaisijaa) on nerokkaan kökösti ja toimivasti toimitettu loppuratkaisuyhtälö. Oivaa elokuvaa. --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Ohjaaja Sergio Garrone ohjasi Kinskin kanssa vuonna-74 toisenkin elokuvan, Lover of The Monsterin, joka on huomattavasti heikompi, laahaavampi, latteampi tapaus. No, Kinski ei tietenkään laahaa, hän pistää menemään, mutta hän onkin ainoa joka pistää; Kinski esittää impotenttia(?), mustasukkaista aviomoestä joka saa vanhasta linnasta "laboratorio""säteilyä" joka, ja/tai jotka, kaikki yhdessä tekevät murhaavaksi hirviöksi. Mutta tarina on aivan liikaa alisteinen Kinskin hahmolle.

Serpent Island (USA-54) `Laahaava, laiska, liikkumaton "hyökkäys"`

Mustastasukkaisuutta merellä ja maalla-Kaksi miestä ja yksi nainen laivalla ja saarella. Tylsä merimatka ja tylsä saarella oleilu "huipentuu" laahaavan, laiskan, liikkumattoman "kuristaja"käärmeen "hyökkäykseen" Toisesta elokuvasta, toisista elokuvista lisätyt heimotanssikohtaukset pidentävät, tahdittavat tarinaa.

Young Dillinger (USA-65)

Nick Adamsia, James Dean-klaanin kaveria, kutsutaan usein, laajaltikin sivuosien miehenä. Eikä kovin hyvänä sellaisena. (No, lyhyt elämänsä oli kyllä aikamoista draamaa, kohkausta, pikkuisen glooriaakin..) Tässä John Dillinger-tulkinnassa (jota jostain syystä ensin luulin joksikin `Uusi Dillinger Uutena Aikakautena-elokuvana) Adams on pääosassa, juurikin alkuperäisenä Dillingerinä. Kovasti tätä on haukuttu, mutta ei tämä häneltä läheskään niin huono ole kuin monet ulkopuolisena tuijotetut sivuosansa. Hänessä on ihan hyvää levottomuutta, mutta ei kylläkään ihan maaliin asti. Mutta katsoin ihan mielellään. Robert Conrad `Pretty Boy` Floydina ja John Ashley `Baby Face`Nelsonina myös ok, varsinkin Conrad. Victor Buono, John Hoyt, Art Baker. Siinä "loputkin" näyttelijäkaartista paremmuusjärjestyksessä.

Winterbeast (USA-92)

Wanha kunnon Winterbeast! Vai olisko/pitäiskö kuitenkin paremminkin, eiku huonomminkin sanoa kunnoton, kunnostamaton. Olis, pitäis, sillä niin alkeellinen tämä takametsien kuolaavien lelu-muovailuvaha-puunoksahirviöiden kökkögoren armada on. Mutta tää on jo niin alkeellinen, että se on charmikasta, charmirikasta. Olis voimut olla pikkuisen vauhdikkaampi lyhyyteensäkin, varsinkin siihen nähden. Mutta onhan alkeellisnäyttelijöiden laahustus ja pökköpuhedialogi myös omanlaistansa roskaa, faninsa silläkin, tälläkin.. "It looks some kind of creepy to me." - "I have seen this before. I saw it in a dream." "Dream?" - "I think we better get the hell out of here!" - "You believe me?! You are crazy!!" - "I think something`s goin on... Something`s goin wrong... I can feel it... Don`t you"..."... Yes. Because it goes... Terribly wrong... The Actors, The Film, The Story... ... Ja sanokaa mitä sanotte, uskokaa tai olkaa epäuskossa, mutta varsinkin siihen nähden, että "näyttelijät" ovat ainoassa, ensimmäisessä elokuvassaan he näyttelevät hyvin. "I buy you a drink when it is over, when this is over..."

The Dark Room eli Tirkistelijä (Australia-82)

`Sliipattua sliiziä.` `Perhe on perverssein, suku on sliizisin.` Ehkä liian draamapainotteista kauhudiggareille, liian kauhupainotteista draamadiggareille. Sleazesovituksena. Ehkä vähän liiankin sliipattu, mutta alkuasetelmaltaan, näyttelijöiltään hyvä austalialainen draamakauhu joka olisi taas kaivannut jonkinlaista-sorttista loppukäännettä. Mutta se käännehän olisi myös voinut olla odotettua paskempi, joten tyydyn tähän.

Darkroom eli Pimeän kauhu (USA-89)

Kamera, Kirves ja Kivääri. Päälleliimattua perverssismiä taitamattomalla toteutuksella. Taitamaton lapsuustrauman toisto. Taas näitä "Liian ilmeinen tapaus ei se syyllinen ole." Maaseudun mitätön murha(t)mysteeri, perheperversseily yllätyskäänteellä. Käänne ei elokuvaa, kurssia parempaan kääntänyt, vienyt. Päämurhaajan tyhjä-tylsäkatseessa-silmissä ehkä jonkinlaista jujua, juttua, mutta mitätöntä sekin. Loppulänttäys vähän parempi. mutta kokonaisuus kehno. Yritystä kyllä on, monellakin rintamalla, mutta taisto on hävitty jo elokuvan alkumetreillä. Elokuvan Suominimi on aikamoinen kiteytys, laskelmointi, lässähdys...

The Child (USA-77) `Hautausmaan, Sumupellon Variksenpelätinvalssi`

`Sumuisella syrjäseudulla, syrjäsuolla tapahtuu...` sumuisia asioita. - Nuori nainen saapuu erikoisen, kummallisen pikkutytön lapsenkaitsijaksi. Tyttö osaa nostattaa zombeja 1], variksenpelättimiä hautausmaalta ja sumupelloilta. Eikä pelkästään öisin. Erikoisen elektronisen musiikin toimivasti siivittämää kauhua. Kasvogorea. 1] Zombit ovat niljakkaannköistä, kuin kokokaarnatrikoisiin pukeutunutta porukkaa, jotka vuotavat, jopa puskevat verta!!??

(Three) Tough Guys eli Kaksi kovanaamaa (Italia- USA-74)

Pappi (Lino Ventura)ja ex-poliisi (Isaac Hayes) jahtaavat murhaajaa tässä laahaavassa, laimeassa, laiskassa italo-blaxploitaatiossa (ohjaajana Duccio Tessari) New Yorkissa. Kananmunat paistetaan silitysraudalla ("kätevää"[?]), Marty Feldmanmainen mummonhuivinen juoppomies pullosilmineen nukkuu hyllyllä ("kätevää"[?]), kilpapolkupyörällä liikkuva (ja välillä sitä lyöntiaseenakin käyttävä) pappi voi ja saa mellastaa väkivaltaisesti kaduilla ("kätevää"[?]...)... Leffannimi- otsikon sulkuihin jäävä `kolmas kovis` (leffan Suominimi ei näköjään tunnista, kelpuuta kuin kaksi) on Fred Williamsonin esittämä, muutaman kerran vilahtava `porukan pahis`.

The Bloodhound (USA-2020) `I had a terrible dream` -> ``Joet ja Viemärit` `Ja Testamentin Yksinäisyys`

"You`re in my dreams quite a lot." "You`re in my dreams too." "Usually, it`s you and me and Vivian...in some house somewhere." "Well, here we are." ... Kaksi vanhaa ystävää kohtaa kymmenen vuoden jälkeen toisen David Lynch-Twin Peaks-designisessä talossa ja alkavat keskustelemaan....... Eräänlainen Nuoret Aikuiset- versio Poen Usherin talon häviöstä. Ja junnaavan oonnistuneen, junnaavan oudon, junnaavan oudon onnistunut sellainen. Kerääkö Isäntä aina Uuden Tulokkaan kengät eteisen kenkäkaappiin? Oliko kutsun syynä heidän muinoin näkemänsä sotaelokuva, jonka nimeä Isäntä ei muista, mutta joka päättyi toisen ruumis toisen sylissä `Brotherhoodiin`? Kuka kusi housuihin? (Vai kusiko?) Kuka ryömi filmin alussa komeroon? Ja miksi? Where is Vivian? Aamiaista (paahtoleipä ja kahvikuppi) pyöritetään kökkölausuen-loitsuten-manaten nukkuvan pään päällä, makuupussipaini olohuoneessa, tekoyskitään, luetellaan Yhdysvaltojen presidentit muistitestissä jne... Piru vie, `junnaavuudestaan` huolimatta tässähän tapahtuu tasaisen tappavaa tahtia! - Ja `Junnaavuudestaan` huolimatta (lue sen takia) tätä ei malta jättää kesken. Ei kestäkään kuin viisi varttia ja samalla ihanan ikuisuuden. Pidin Aivan Pirusti, PAP. No, verhot heiluvat tuulessa ja seinät tärisevät liian monta kertaa tuulessa, mutta se on harkittua kliseisyyttä, PAP. P.S. "I`m going to go be alone for a while."

The Stooge eli Jenkki ja Lenkki neropatteina (USA-51) `Ei kökkögagitykitystä, vaan hersyvämpää, hitaampaa, huolitellumpaa komediaa, draamaa ja rakkautta`

Itsekeskeinen isoegolaulaja (Dean Martin) haluaa aina, kaikille ja kaikkialla olla sooloartisti ja vaikka hänellä on mukanaan "funny sidekick" (Jerry Lewis) jonka piristävää suolaa ihmiset ehkä enemmän haluavatkin tulla katsomaan, niin hän haluaa keikkajulisteet olevan yksin hänen kuvallaan ja nimellään. "Siviilissä" hän on oikeasti oikeinkin hyvä ystävä partnerilleen, mutta lava on hänen... - Erilainen Lewis-Martin komedia, ja siksi juuri melkoisen hyvä sellainen. Kökkögagisuma puuttuu ja tilalla on hersyvämpää, hitaampaa, juurevampaa, muhevampaa komediaa, draamaa ja rakkautta. Martinin muutos hyväksi mieheksi tapahtuu tietenkin epäuskottavan ja toisaalta uskottavan (esiintyjä huomaa `ystävyytensä` heti kun yleisö ei pidä hänestä yksinään) nopeasti juuri pikkuisen ennen lopputekstejä. Elokuvan Suominimi on hulvaton, mutta täysin elokuvaan, tarinaan sopimaton. Oliko suomentaja nähnyt elokuvaa? Polly Bergen.

Sailor Beware! eli Laivaston monnit (USA-.52)

Naistensarjajättäjä Al (Dean Martin) ja puuterille, parfyymeille ja hulipunille allerginen Melvin (Jerry Lewis) joutuvat merivoimiin. Sukellusveneessäkin sählätään. Huumoriltaan Pekka ja Pätkämäisin näkemistäni Martin Lewis-komedioista. (Laskuvarjosotilailu, ja jalkaväkikin, Jumping Jacks tulee toisena.) Hurjin, vaikuttavin vitsi kun Lewis jää kannelta naama kiinni sukeltavan sukellusveneen torpedotankoon ja luullaan merihriviöksi. Lauluja paljon, mutta kuulostaa kuin Martin vetäisi samasta heikohkosta laulusta useita heikohkoja versioita. Ääni kultaa, timanttia, kappaleet tällä kertaa foliopaperia. Martinin ja Lewisin yhteislaulu tarkoituksellisen kauhea, mutta yhtä kaikki kauhea. Ja karmean pitkä. Vince Edwards vilahtelee tuon tuosta mutta tärkein vilahdus on itse James Dean nyrkkeilijöiden pukuhuoneessa. Taitaa olla toisessa pitkässä elokuva roolissaan tässä, eka oli Samuel Fullerin Fixed Bayonets! Kreditoimattomana kummassakin. Tv-sarjavilahduksia ja kai enemmänkin Dean ehti tehdä yllättävänkin paljon.

Scared Stiff eli Yö Kummitussaarella (USA-53) `Parasta antia ovat tarkat ja tahallisessa epätarkkuudessaan tarkat tanssikuviot`

"I`m a ghostbuster." "A what?" "Well, you`ve heard of trustbusters and broncobusters and gangbusters. Well, I`m a ghostbuster, So watch it, buster." Olen tässä aloittamassa pitkää ja työlästä projektia, Jerry Lewis ja Dean Martin-komedioiden katselu-urakkaa. Tämä ensimmäinen on heikohko, mutta katsottavahko versio 40-luvun kummituskomediasta joihin on lisätty Lewis-Martin kökkökomediallisia (mm spagettisotkenta ravintolassa, hassuvaatetanssiesitys laivalla). Tarkat ja tahallisesti epätarkat, jopa epäonnistuneet, ja niiden sekoitus-tanssit ovat hyviä. Kuubaan mennään laivalla ja sieltä kummitustalosaarelle, joka ei kuulu minkään maan omistukseen. Ja tietenkin gangsterit perässä. P.S. Tulevaa katselukärsimystä lisää vielä se, että kun en ole lännenleffojen ystävä, ja vielä vähemmän lännenkomedioiden, ja kun Kaverusten filmirepertuaariin kuuluu ainakin vissiin pari sellaista, niin se pistää leffaturnausta vielä pari piirua pahemmaksi.

Carry On Screaming (Englanti-66)

"Good evening. Could I see The Master of the House?" The Master of the House is dead, sir. He`s been dead 15 years now. If you`ll come in I`ll ask him if he can see you..." - Nykyaikaishaalariin pukeutunut hirviö (Frankensteinin hirviön, ihmissuden, vampyyrin ja alenin sekoitus); Oddbod kadotuttaa naisia (ja heistä tehdään mallinukkeja) 1800-luvun lopun Englannissa. Ja nyt hän "jättää" mustan karva-pitkäkynsisormensa katoamis-rikospaikalle... "Onko kukaan raportoinut kadottamastaan sormesta?" Tämmöistä huumoria. Mukanana myös Vampira-Elviramainen nainen joka käy kiihkeänä hirviöön. Ja kyllähän hirviö palaa etsimään sormeaan... - Sopivan rennolla tatsilla ja vauhdilla etenevä 60-luku-kauhukomedia värikkyys, jota piristivät nerokkaantollo "sähköjohto kuolleesta töpseliin"-idea joka tuo hänet takaisin "elävien" ja näkyvien elokuviin ja kirjoihin ja tollonnerokas dialogi josta tässäkin on nähty muutamia esimerkkejä Huomattavasti parempi kuin odotin, koska Carry on-komediat ovat usein olleet pahnanpojimmasista paistosta. "I`m a police detective and I must warn you that I shall take down anything you say." "All right. Trousers." - "Ear today, gone tomorrow."

The Falcons eli Haukat (Unkari-70) `Aavan pustan tuolla puolen` - `Aavan pustan tällä puolen`

Istvan Gaalin ohjaama elokuva kertoo ihmisen ja luonnon jatkuvasta törmäyskurssista ja ihmisluonnon pahuudesta keskittämällä fokuksensa pustan keskellä, laidalla sijaitsevalle metsästyshaukkakoulutusfarmille jonne uusi työntekijä/ elokuvan mahdollinen muuttaja/muuttuja saapuu. - Tarkka keskittyminen ja aavat, laajat puitteet (pusta, taivas) tekevät elokuvasta yhtä aikaa julman duunari/luontokuvauksen sekä unelmilla, mutta myös painajaisilla on siivet-sanontojen tyylisen sosialistinen realismi-teoksen. Tanakka pläjäys.

Shaolin Wooden Men eli Nuoren tiikerin kosto (Hong Kong-Taiwan-japani-76)

Raskaskengistä kevytleijuntaan rasva-altaan päällä. Jämäkästi, liukastumatta. Alku tietenkin ankeaa, kun Kung fu-koulun oppilaiden ja opettajien mopottam mykkämies (Jackie Chan) nousee kung fu-mestariksi ja kostajaksi luolaan kahlitun pitkätukkaopettajan (jolle mykkis varastaa viiniä) rajun ja karkean kung fun ja nunnan kevytkung fun mikstuurasta. Chan näyttelee hienosti, monipuolisesti.

Eyes of The Condor (Hong Kong-87)

Tässä elementtejä edellisestä (riippuliitimet, timantit), mutta on edellistä enemmän komedia. Ja siksi juuri huonompi. Mutta ei surkea kuitenkaan. Ei ensinkään. Mutta kyllä tämän "pahimmanlaatuinen" Hong Kong-huulenvääntökomedia rassaa päätä ja kehoa. - Poliisit (siellä se huulen/huumorinvääntäjä, vai "jopa" monikossa) timanttiliigarosvojen perässä. Näytti ensin että elokuvassa olisi ollut kääpiögangsteripomo, se olisi ollut hienoa!

Battle for The Treasure also Der Todesdiamant (Hong Kong-88)

Alistetun alkuperäiskansan taikatimantin ja kaapatun Prinsessan perässä alistetut ja alistajat, sotahan siitä syttyy, tai jatkuu, ja monet muut paikalliset, pienemmät paukinnat. Godrey Ho`n ohjaama sekosillisalaatti käyttää kastikkeenaan myös kökkökohtauksia ja tollonäyttelemistä. Ja huikeaideaisia toteutuksia myös; Rakettireppupoliisi, lähes Speden Lentävien luupäiden mieleen tuovat motorisoidut riippuliitohyökkäykset kautta taistelut taivailla ja hiivana pohjalla norsu joka kärsällään tarttuu nousevan helikopterin laskeutumistelineisiin! Myös kuunvalossa kimaltavien fosforoiduilla valohiluilla vaatteensa tuunannut salahyökkäysporukka saa kantaa päällään huippuideoitsijan viittaa. Kammottavahiuksinen hyvistaistelija! Prinsessa pannaan tanssimaan tulella! Huikea(n) hullu liukuhihnajärjettömyys-mielettömyys-älyttömyys!!!...

Hollywood Cop (USA-87)

Nulju isä, ex-isä, ex-aviomies (mutta kuitenkin lopussa isä) on varastanut Jenkkimafialta rahaa. Joten Jenkkimafiosot kidnappavat "perheen" pikkupojan äidiltään. Äiti ja takatukkapoliisi alkavat selvittämään kidnappauskeissiä. Isä uhrautuu pojan puolesta, uuspariskunta pihkaantuu, poikaantuu. Tulevassa mättömatsissa "vähän" (eli erittäin paljon) selittäMÄTTÖmästi saadaan Helvetin enkelit heti polliiseja auttamaan. - Peruspönttöäksöniä, parasta taistojen tasalla, taustalla aina tulittava syntetisaattoritykitys. Siinä innosta irvistävällä katsojalla niska nykii suu supussa tykityksen tahdissa.

The Take (USA-.74)

"Once upon a time, long time ago, there was a cop." Ihan onnistunut ja viihdyttävä elokuva oikeuslaitos- ja varsinkin poliisikorruptiosta. Kaikki kähmii. Elokuvan alun pahisten pääsy oikeustalolle ja jopa oikeudenkäyntiin on jopa uniikkia poliisipökkelöintiä-pösilöintiä. Yhtä aikaa pirun kekseliästä ja täysin naurettavaa touhua. = Viihdyttävää. Sitten seuraavissa sekunneissa koko pahissakki onkin kiinni. = Viihdyttävää. Ihan näin tanakkaa tasoa ei koko loppuleffa koko ajan tarjoile, mutta on unohtunut helmi. Billy Dee Williams, Eddie Albert, Frankie Avalon, Albert Salmi, Vic Morrow. Avalon ahmii, ahkeroi aikamoisena pikkuniljana-nuljuna. Ja poliisi luonnon ikiaikaisesta kiertokulusta verrattuna rosvo-poliisiproseduuriin: "Oh! Nature! (And human nature! Blogistin lisäys) Big fish little fish inside of them, little fish inside of them.. Nothing`s changed."

The Hit (Englanti-84)

Ikiaiheesta "Paennutta pahista haetaan"-teemasta, toiminnasta on saatu aikaan nastanokkeladialoginen raina. Tämä Stephen Frearsin(?!) ohjaama otos osuu.

Kutsu (Lappi-2020)

Mies kilauttaa triangelia "Amerikassa", toinen kumauttaa kongia "Kiinassa", kolmas Välimaastossa ei tiedä mihin menisi. Hillittömän huono Lappi-lyhäri, minuutin mittainen. Vaiko sittenkin hillittömän hyvä? Kyllä.

Crypt of The Vampire aka Terror from The Crypt (Italia-64)

Perinteinen naisvampyrointi jossa kerrankin sivusuu-suhuässä-Cristopher Lee sivuosa-asian"kannattajana". Cryptistä kauhua.

First Man Into Space eli Mies avaruuteen (Englanti-59) `En odottanut Englantielokuvasta hirviöscifiä, mutta sellaisen sain`

Tyhmän uhkarohkea, mutta "taitava" playboypilotti lähtee hymyilevässä tähtihurmiossaan liian pitkälle avaruuteen, tai ainakin sen porteille, ja raketti alkaa pyörimään ympyrää ja mies pyörtyy. Kone karahtaa peltoon. Elokuvan halpuus on siinä, mm siinä, että mätkähdystä ei näytetä. Ja arvatkaapa, mitä? Pilotti selviää naarmuitta. Eräänä pilotin pomona on hänen julman, jyrkän tiukka isoveljensä. Ja hän aloittaa taas hulttoiveljen haukkumisen. (Lapsenakin pikkubroidin piti aina kiivetä korkeimpaan puuhun ja uida pisimmälle.) Itse olin enemmän kuivan tiukan isoveljen puolella, sillä hänen kanssaan yhdessä ihmettelimme miksi pikkuveli pääsee taas avaruusohjaimiin, vaikka romutti raketin maahan! Ja arvatkaapas mitä? Tämä typeränä naureskeleva veli lähtee taas avaruuskarkumatkalle, tällä kertaa "Ensimmäisenä avaruuteen syöksyvänä miehenä." Ja arvatkaapas taas mitä, taas kone sakkaa ja pilotti inisee avunpyyntöjä liian kaukaa. Ja joutuu johonkin, jonkinlaiseen jäämyrskyyn ja kone katkeaa, mies katoaa... Tyhjä puoli, pilotista tyhjä puoli rämähtää Meksikoon... Vai oliko se tyhjä? Sillä kohta alkaa alueella brutaali, tappavan karhean kivaikovakuorinen päältä ja yltä palanut hirviö poistamaan kansaa ja karjaa... -Luulin tätä ensin "Ensimmäinen mies"-ylistykseksi, mutta tähän oli päinvastoin!! Ja vielä hirviö päälle! En odottanut sitä. Sitä varsinkaan. Alun hitaudesta huolimatta tästähäm muodostui mainio monsterointi. Hirviö on hyvä. Perinteisellä, surullisella tavalla, tietty.

Hélas pour moi aka Oh Woe, It`s me eli Voi minua (Ranska-Sveitsi-93) `Jumalan jäljillä`

"Emme osaa enää tehdä tulta, mutta osaame rukoilla." Myöhemmin... "Emme enää osaa tehdä tulta. Emme tunne rukouksen mysteerejä. Mutta tiedämme yhä sen paikan metsässä." Entä "nyt"? "Emme osaa enää tehdä tulta. Emme osaa lukea rukouksia. Emme edes tiedä paikkaa metsässä. Mutta osaamme yhä kertoa tarinan." - Ja se tarina on loistava, luistava (luistelee "termejä" pakoon) Jaen-Luc-Godardin "uskonnollista" elokuvaa, kautta kuvaava pohdinta. Pidin jumalallisesti. Tai/vai jumalattomasti. Paljon kuitenkin.

Scared to Death (USA-80) `Tähtiä viemärivedessä`

Viemäreissä majailee ja hyökkäyksiä ylös suurkaupunkiin tekee viemärihirviökumipukumies, eikö siis hirviö. Kahden murhan jälkeen kuolleita on konstaapelin mukaan "Kuin kärpäsiä." - Hidasliikkeisyydessään, tempoisuudessaan jopa jotenkin sympaattinen elokuva on kahlausta, mutta katsottavaa lauantaiajankulua. Julman kekseliäs on Pedon kyky aiheuttaa uhreille epiepsiaa ja aivokasvaimia, tai ainakin niihin viittaavia huijaavia oireita. Lopun `Pedon vieressä makaavat ja mouruavat viemärimakoilijat`-kohtaus on vaikuttava. Ja loppu likiliiskavva-limaista ja ehkä perinteistä `Päättyykö tämä tähän`-pohdintaa. P.S. Erittäin, eiku HELVETIN huonosti rullaluisteleva jengi on hyvää, mietittyä, oivaltavaa roskajuonta ja juurta ja viemärinkorjaajamiehen kypärässä lukee Skylab. Pohjalta ponnistaen, pinnistäen, sillä tähdet näkyvät viemäriaukosta ja heijaustuvat viemäriveteen.

My Man Godfrey eli Godfrey järjestää kaiken (USA-36)

Elokuvan alku on tehokas, toimiva; Kamera kiertää ympyrää pienoismallisuurkaupungin taloissa, elokuvan esiintyjien ja muiden tekijöiden nimet näkyvät talojen valomainoksissa. Lopulta kamera on tehnyt melkein ympyrän ja pysähtyy yhtä kaikki tehokkaan, toimivan näköiselle pienoismallikaatopaikalle. Siellä on mm Godfrey, paikan asukki jonka idioottimaisen ja tyhjänmpäiväisen idean (peli, ylhäisö vs alhaiso, kuka tuo parhaimman esimerkin alhaistosta) idioottimainen ja tyhjänpäiväinen sikarikas joutenolo"nuoriso" ja varsinkin yksi joutenolo"nuori" tuo näyttelyihmiseksi. Ja kun slapstick kyseessä, niin tietäähän siinä kuinka käy. Vai tietääkö? Kaikesta tästä huolimatta ja tästä johtuen yksi parhaista raharikas-tyhjänpäivä"nuoriso" (rikkaistahan nämä monasti kertovat)-slapstickeistä, ja slapstickeistä yleensäkin. Todella tehokas ja toimiva. Kaksi vähän järkevämpää vanhempaa rikasta miestä juttelee juhlissa, toisen typerällä vaimolla on vuohi lemmikkinään liekassa, kuuluu peliin. (Yksi pökkelö kantaa rukkia, toinen tollo palkeita. Oivallinen kohtaus.): "This place likely resemble of insane asylum." "All you need to start an insane asylum is an empty room, and the right kind of people." - "Would you do me a big favor?" "Who do you want killed?" "I`ll do my own killing." - "Tommy, there's a very peculiar mental process called thinking - you wouldn't know much about that" - "That's most of your stock. I knew it had been dumped on the market, so I sold short." "I don't understand. You sold short. You mean gentlemen's underwear?" Tappohauska slapstick.

Trancers 4: Jack of Swords (USA-94)

"It could be nothing, but..." "It could be something" Trancers-metsästäjä Jack Deth on kauniisti säilyttänyt ystävänsä Trancers kolmosesta tutun Godzilla-Kalanaama-johtokimpun pään ja vaali ystävyyttä niin, että robopää on hänellä nyt yöpöytälamppuna!! ("I never sleep alone.") Ja sitten taas Trancers-jahtiin!: "He could be anywhere!", sillä kun Jack astuu minikokoiseen, mutta näppärädesigniseen avaruuskopperoonsa-kuplaansa, niin siellä majaileva tai sinne ilmestyvä monipuolisuushirviö hyökkkää kimppuun, ja alus vaappuu, väpättää ilman ohjausta ja suuntaa sinne `anywhereen`, eli johonkin `vanhaan` Pahalordien ja tietenkin trancersien magiamaailmaan... Eli hyvisten pelastajaksi sinne minne pitikin, sillä hänestä on siellä tietenkin piirretty ennus-palvontakuvakin!! - Tähän mennessä halvin, huonoin Trancerseista, sillä Vanhamaailma on toteutettu kuin halvassa tv-elokuvassa-sarjassa ja tv-halpistuotantojen kaavan mukaisesti erittäin huonosti, pelokkaasti näyteltyä (Pääpahis etunenässä, hän on käsittämättömän, uskomattoman jäykkä, epävarma. pelokas amatööritärinöissään, Deth-Thomerson tietty ainoana klaaraa hommat) puhetta riittää, jotta voi näyttää pitkään jotain lavastettua huoneen-mökinnurkkaa.. No, on tässä sentään linna, sinne sentään päästy kuvaamaan, mutta kuinka paljon senkin sisäkuvista `studio`lavasteita?... Kai/varmaankin aika paljon?.. Elokuvannimen "lupaavaa" miekkameininkiä ei ensinkään, nimeksikään, vähän lopussa... Latteus. P.S. "What does RBG stands for?" "Really...Big...Gun." (Jota se ei tietenkään ole.) Ja kuten elokuvan latteaan kaavaan kuuluu, asetta ei tietenkään käytetä kuin vilaukselta. Jotta tulisi varmasti selväksi, toistan, varoitan: Latteus.