lauantai 11. syyskuuta 2021

The Blot (USA-21-22)

Louis Weberin ohjaus on tiukkaa americanakritiikkiä varsinkin välitekstiplanseissaan, mutta lopussa (tai jo huomattavasti ennen sitä) elokuva siirtyy amricana-aneemiseksi, periamerikkalaiseksi, paremmin pärjäävien saagaksi. - Rikkaan kenkäpohatan perheen vieressä asuu yliopisto-opettajan(!) `köyhä` perhe. Kaikki on kuin sadusta, tarinoista. (Paitsi että Paha ei saa palkkaansa, päinvastoin!); Köyhäperheen isä on fakkiutunut, lukkiutunut opettaja, ei seuraa ympäristöään, perhettäänkään, vaimo kantaa kaiken pahan, tuskan, rikasperheen äiti umpikusipäinen rahoillaan, ruuillaan varsinkin leuhkiva (sijoittaa jatkuvasti höyryviä paisteja ikkunalle naureskellen), isä piippua polttava lehdenlukija ja laiskasta, leuhkasta rikaspoika"opiskelijasta" leivotaan lopulta muka jonkinlainen yhteiskunnan ymmärtäjä ja naisensaaja, toisin kuin kiltistä köyhäperheen pojasta. - Ensinnäkin näin suuria tuloeroja omaavat perheet eivät olisi asuneet tuonkaan ajan Amerikassa naapureina. (Olkoonkin, varsinkin että toisessa perheessä on opettaja, ja olkoonkin että tässä on ihan hyvää varhaista Opettajuudennostoa, en silti usko että yksityisyrittäjyys ja "yli"opettajuus olisi tuonkaan ajan Amerikassa jako Rikkaisiin ja Köyhiin. enkä jaksa uskoa että tuonkaan ajan Amerikassa [tarkoituksellista toista] opettajuus olisi täydellisen köyhyyden merkki. No, täydellisyyden voi pudottaa pois, koska köyhien talo on suht siisti, vaatteet viimeisen päälle jopa, mutta ruokaa ei yhtään. Tää yhtälö ei aukene.) Eikä aukene elokuvan kokonaisyhtälö, kuka pyrki ja mihin? Vai pyrkiikö mihinkään?

Vetelehtijät (Italia-53)

Federico Fellinin elokuva on toimivasti löysän ristiriitainen kuvaus pikkukaupungin kolmekympihköistä mamman- ja papanpojista (äidit nalkuttavat ja halaavat [tai ainakin pojat halaavat äitejään], isät haukkuvat ja uhkaavat väkivallalla, toteuttavatkin sitä), vetelyksistä jotka valuvat pitkin katuja, kapakoita, koteja, merenrantaa. Paikallejäännin todennäköisyys, poispääsyn mahdollisuus houkuttaa, pelottaa, laiskistaa lisää. Erittäin onnistunut kylmän lämminhenkinen elokuva kaveruudesta, tyhjyydestä, tyhjänpäiväisyydestä, ehkä myös eräänlaisesta tyhjäpäisyydestä, jotka vallitsevat ehkä koko kaupungissa, ainakin kuitenkin löysäilyjengin ulkopuolellakin.

maanantai 6. syyskuuta 2021

L'assassino Fantasma aka Shadow of Death (Espanja-Italia-69) `Ihan kanttulanttuheivei?`

Kaksosgiallo. Nainen haluaa tuhota mieheltään järjen miehen kaksoisveljen avustuksella. Just ja suht sopivan genregeneerinen erikoisuus ja outoilu. On parhaimmillaan kun ei väkisinväännetä outoudentavoittelua, on parhaimmillaan suvannoissa. No, ei ne "kummakohtauksetkaan" mitään myrskyä ole. Ainoa onnistunut outoilu on olkkarissa soitetteva LP-levy, jonka jokainen kappale on sama instrumentaalirenkutus. "Taitaa" olla tahaton tapaus, lapsus, sillä eihän tuommoista älppäriä ole, vaikka sillä tietenkin yritetään saada (ja vähän saavutetaankin) huumaavan huoneen huumeuhria sekoamaan entisestään(,) lisää. Mutta kun sama renkutusbiisi soi seuraavassa ja seuraavassa kappaleessa vaikka uhri on jo kanttuhei, kanttulanttuveihei... (Musiikillinen vastine takkatulivideoille?) Tyhmän kiehtova kohtaus.

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Comedie Fantastica (Romania-75) Kukka Kuuhun

No, tässä tapahtuu molemmat, mennään täältä sinne ja tullaan sieltä tänne; Joku hullu keksijä (kautta historiadiscoilija?!) on lähdössä mallinukkien(?!), myöhemmin mallien ja juoppolallien, mallinukkerobottien kanssa avaruuteen ja vanha pukumies tulee avaruudesta "tänne". Ja kummasti tässä esitellään USA:n avaruussaavutuksia. No, tosin silloin sitä esitettäessä itäprojektori hyytyy, pykii, pamahtaa. Jos tästä olisi jätetty Itäblokkimaiden scifikomedioiden ikirasitus, lapsihahmot pääjehuina (näsäviisasscifiä, näsäviisassifikomediaa, no lapsen kasvu vaipasta "vaariin" robotin avustamana ja Jalkapallo Avaruudessa, Rantapallo varsinkin ovat iki-ideoita), tää olisi voinut olla something, jopa everything weird-kamaa, matskua ja osastoa. P.S. 1 Elokuvan nimi osaltaan geneerinen, mutta isolta osaltaan täysin nappiinvedetty. Näin tämän koin, kirjoitan kokemuksistani. Romanialainen dialogi täysin ulkoavaruudellista minulle, mutta pidin paljon. Ei tämä "Pommin" tasolle pamahda, mutta lähelle lentää. P.S. 2 Hyvää matematiikkamadallusta (vaikka Avaruus onkin kai Matematiikkaa)on kohtauksessa jossa Opettaja kirjoittaa taulun vasempaan yläreunaan 2 + 2 = ja kaikki lapset viittaavat, mutta sitten leikataankin seuraavaan kohtaukseen, jossa Opettaja on hurmiossa, vimmassa täyttänyt taulun oikeaan alareunaan asti kaikenlaisia kaavoilla, ja kun Opettaja kääntyy... kaikki lapset ovat tiessään...

Kaksi edellistä. Kaksi tulevaa? Vai "vain" yksi? Vai ei tähän "hätään", tähän iloon, riemuun nyt tällä kertaa lisää?

Kaksi edellistä elokuvaa on ohjannut nimi-ihme, nimi-ilmiö Ion Popescu Gopo. Hän on enimmäkseen animaattori, mutta kun animaatot eivät ole minun kuppini minkäänlaista, minkäänmmakuista juomaa, niin keskityin hänen ei-animaatioihinsa. Ja keskityn. Hän on ohjannut useamman ns scififantasian (joko sieltä tänne tai täältä sinne), niin niistä ehkä myöhemmin lisää. Tai tästä, olen nyt katsomassa erästä sellaista...

Prinssi Vaalea (Romania-65)

Itäblokkivärikäs "altavastaaja tulee sankariksi"-satugenren mallikas edustaja. Alussa vanha nainen kertoo lapsille tarinaa, joka koko ajan tapahtuu vieressä, ympärillä ja kaukana. Oivaa tasoilua. Matkan varrella meno vähän hyytyy, mutta kyllä tämän hyvinkin katsoo, lyhytkin on vielä. Elokuvan merkillisin porukka on Mentorsin (päähuput), Danzigin (ylävartalobodusleveys) ja sukkuhousu"hevin" (sukkahousut) muodostama yhtye joka soittaa klassista ja kansanmusiikkia!! Ja Jääaivastelija on hyvä hahmo lisää Itäblokki-satugenregalleriaan. Ja jousipyssyn nuoli ammutaan kuuhun! Kyllä tässä fantasiakikkoja on riittämiin, vaikkei mikään tykitys olekaan.

A Bomb Was Stolen aka Stolen Bomb (Romania-61)

Absurdi atomipommikomedia Romaniasta!! Pommin perässä ovat gangsterit ja militaarit myös tietenkin. Pommi tai "pommi" kulkee enimmäkseen kadunkulkijan laukussa. Koirakin kusee laukun, pommin päälle! Gangstereiden perinteinen holviryöstö saa absurdin käänteen, kun professionaali levittää portin, kassakaapin eteen lukuisia kirurginsaksia, mutta itse juttu avataankin sitten linkkuveitsellä! Mainiota ryöstöpiruilua! Militaarimeininki muutenkin framilla; Filmi alkaa kun peltokulkija nappaa kukan, kohta helikopteri surraa päänsä päällä ja sieltä puidaan nyrkkiä! Sitten ämpärikypärä ja suoja-asujoukot vangitsevat miehen. (Kun joukon jäsen on tutkija, ämpäriin liitetään silmälasit!) Ja sitten alkaa vangitsemisten ja vapautumisten suma. Mukana Bunuel-Cocteau-maista absurdia, surrealisistista kauneutta, kun mies rakastuu ratikkarahastajattareen. Ja mukana yllättävää länsisympatiaa (itse en koe näitä satiiriseksi länsivastustukseksi, propaganaksi vaan päinvastoin); Jenkkityyliin kirjoitettu ja kuvattu, piirretty "Sizzling sensation. Delicious hot toasted sandwiches"-voileipäautomaatti kadulla. Elokuvateatterin Kauhuelokuvan lobbycardit selostavat kuvilla koko elokuvan juonen (mukana mustavalkogoreakin, elokuva mustavalkoinen, ja mykkä[! siis tämä Pääelokuva], vain muutama karjahdus ja siansaksannus)! Elokuvan jälkeen salista saapuu kauhistuneita aikuisia ja riemukas, imukuppiluoteja ampuva lapsilauma!! Tosin rockin elokuvassa esittäminen aivottomaksi apinatouhuksi on vain ja ainoastaan ja yksinomaan noloa ja valjua "vastustamista", blokkipolitiikkaa. Itä-Länsimeininkiäkin mukana; Kadulla Godzilla-juliste! Ja jatkuvat nopeutetut juoksut-kävelyt-marssit ovat lyhyen päälle (elokuva on lyhyehkö, onneksi) rasittavia. Yksittäinen hieno, upea idea ja kohtaus: Kirjoituskoneen näköisen laskukoneen päällä on lasinen vesipurkki jossa "kelluu" aivot! Joka kerta kun jostain napista painaa, niin vesi rupeaa kuplimaan, eli aivot laskemaan!! . Kaikesta ansiosta ja huolimatta erittäin mielenkiintoinen tapaus!

tiistai 31. elokuuta 2021

Pittsburgh (USA-42)

Karmeaa, kauheaa paskaa jossa Sota "suitsii" kaivoksesta nousseen täyden kusipäärahasikahahmon (John Wayne) Maansa, mutta ei Maailman (ei oman kansansakaan, "kavereidensa") tietenkään, ymmärtäjäksi. ("Se on konekiväärit nyt kirjoituskoneiden sijaan. Työ ja materiaali jota käytettiin huulipuniin käytetään nyt luoteihin. [Molemmat näyttävät dildoilta] Pommeja lamppujen sijaan. Entä autoja? Eiii, nyt on lentokoneita, tankkeja, rekkoja" Näin hurmioituneessa tilassa vaahtoaa elokuvaselostaja.) Ja hyvät (sekä hahmoina että näyttelijöinä) olevat Marlene Dietrich ja Randolph Scott ankkuroidaan lopussa vielä samaan paskaan. Eli "opetuksena", ihmisviha ja kusipäisyys voittavat taarpeettoman ja tyhmän älyn ja ymmärryksen. Kaikkeen paskaan ne suostuu! Mielenkiintoinen aikojen, ajan kuva. Ja Pittsburgh ei tietenkään ole kaupunki, vaan Waynen roolihahmon nimi.

The Spoilers (USA-42)

Ei sisällä ja sisältää spoilereita ja pahispilaajia, pahisspoilaajia. - Marlene Dietrich, John Wayne (`hyvis`) ja Randolph Scott (pahis) melskaavat Alaskan lumilaitumilla (paitsi että ei, enemmänkin kaupungin mutavellikaduilla ja saluunassa, kumma että kenenkään kengät eivät tuo rapaa rappuihin, huoneistoihin eikä taloihin, westernien kummallinen puhdistuspiirre) ja rakkauksistahan sitä riidellään, kuin myös Alaskan puolilaittomien lakeuksien herruudesta ja rouvuudesta. Tai kokolaittomien lakeuksien, koska Tuomarikin osoittautuu kelmiksi, kuinka ollakaan... Vaikka en pidäkään länkkäreistä, niin tämä Alaskawestern pikkuisen pinnistää, piristää yli katsomattomuuskynnyksen. Mutta sitä laskee täysin typerä kohtausjono, jossa Waynen hahmo miehineen maalaa itselleen yölliset blackface-maskit. ("Alabama tan" sanoo Waynen "hahmo" "roolissaan".)

tiistai 10. elokuuta 2021

Girls School Screamers (USA-84-85) `Tyhmä typeryys`

Karmea kauhistus jossa nuoret "uskis"naiset menevät johonkin uskontokartanoon. No, on ne "hurjiakin"! On kaljaa, seancea, tupakkaa!!!... Näyttely alittaa genren kökkötason kirkkaasti. Siksi juuri toisteisen tylsä. On tässä yksi ihanan infantiili idea; Kun kartanoon tullaan, niin aletaan heti leikkimään piilosta!!?? No, on siitä se "hyöty" että pöydänalus-piilopaikasta löytyy "kauhu"kirja! -Kertakaikkisen, kertakatselun "kestävä"(?) karmea "kauhistelu". Tapahtuma-turmaköyhä tylsistely. Tämän elokuvan katseleminen on tapaturma. Yritin sanoa itselleni että "tapa turma", selätä sisäisen kyynikkokriitikko ja yritä edes vähän pitää elokuvasta, mutta ei! : Täysin arvattavassa lopussa vähän kauhutunnelmaista latausta, latinkia, mutta!: Tappavan tylsä, paitsi että ei tappava. No, on lampunjohtolahtausta, naruhissinirhaa ja koukutusta, mutta itse elokuva ei ole koukuttava, vaan mitätön matelu, tyhmä, tylsä typeryys.

maanantai 26. heinäkuuta 2021

Swordsman With an Umbrella (Taiwan-70)

Armottoman tylsä swordsailu, vaikka swordsaajalla miekka-sateenvarjo-yhdistelmä (sateenvarjolla voi helikopterimaisesti lentää paikasta paikkaan), paljon taisteluita ja uhreja, mutta tämä on ankea ja tahattoman "koominen" selitys-tilityselokuva ja nämä keskustelut jatkuvat ja jatkuvat ja rasittavat ja rasittavat... Taistotkin samaa kaavaa. Ainoa kekseliäs taistopoikkeus; Tyyppi lyö luunapeilla mailanpalasia mailastaan saartajiensa päihin.

lauantai 24. heinäkuuta 2021

Pertsa ja Kilu (Suomi-2021)

Aivan mainio versio Väinö Riikkilän alkuperäisromaanista laivoineen, lentokoneineen, sukellusveneineen. Lapsinäyttelijät loistavia, seikkaileva pojankoltiainen sisälläni taputti mielikuvituksen voimalla, voimalle.

perjantai 23. heinäkuuta 2021

Destroy All Monsters eli Hirviöt uhkaavat maailmaa (Japani-68) `Monsterisaarelta maailman metropoleihin`

Katsoin tämän edellisen kerran joskus 90-luvun alkuvuosina viiva puolivälissä ja muistelin tämän olleen todella kova monstermylläysmälläys, sillä lähteehän tässä vartioidulta saarelta vartioinnin pettäessä (aiheuttajana AvaruusNaiset!!) iso kasa, läjä, tai siis yksittäisiä Japsihirviöitä Maapallon Isokaupunkeja tuhoamaan, ja tuhoaakin joitain. Mm Godzilla riehuu jo heti aluksi New Yorkissa (YK:n Päämaja näkyy pitävän koko ajan kokouksiaan kuitenkin.) Mutta Tokiokin tulee vuoroon myöhemmin, loppupuolella perinteisesti, vaikka Hirviösaari on Isokaupungeista lähinpänä Tokiota, ekana kierretään vähän muailmaa.. -- Ei siis ihan sitä mitä muistelin, mutta varsinkin pitkä loppumättö on vahvaa, vaikuttavaa ja vankkaa mössäystä. Tämä oli varmastikin se osuus joka oli jäänyt ekasta katselukerrasta mieleen. --- Ei kova klassikko, mutta klassikko kuitenkin. Elokuvan enkkunimi kova, miksei Suominimikin. Mutta varsinkin enkku, sen niminen bändikin oli aikoinaan siitä nimensä ottaneena.. P.S. Älä sekoita elokuvaan eräältä nimeltään All Monsters Attack (aka Attack All Monsters), se on alkuperäiseltä, oikealta, hirviöiltään kapeammalta nimeltään "vain" yhdeksän monsterin marssi, tässä heitä on 11.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Vanhassa vaara pahempi

Nyt näyttää siltä että näillä helteillä M Night Shyamalanin uudesta Old-elokuvasta on paistumassa hänen uransa pahin pannukakku.

Gamera The Invincible (Japani-USA-66) `Kovempi kuin Godzilla!`

Gammera se on vasta kumma hirviötekele, perkeles! Ikijään alta atomilentsikan maahansyöksystä uudelleen sikiävä `kiltti` 1] kilpikonnakonna, (joka tietenkin, tottakai syö ja syöksee tulta!) muutaman ladon ja navetan kokoinen monsteri muuten pystyy liekehtivänä, liikehtivänä, pyörivänä AvaruusKilpiKonnaUFOna liikkumaan paikasta toiseen! (Ja lähetetäänkin lopussa spoilaavasti raketillas Marsiin!!?? Josta, siellä, sieltä on tulossa "tuhoamaan", eiku siis spoilaavasti kiltteilemään kahdentoista osan verran! Onpa Raamatullinen Luku!!) Perinteisesti Tokiota tuhotaan, esim disco jossa bändi soittaa Gammeralaulua!!! - Aivan mainiota kesäroskaa -ja viihdettä! Mutta sopii mihin tahansa vuodenaikaan! Myös Jenkkilisäykset (katoin `semmoisen`, `tämmöisen`version) kiistelevine tohtoreineen ja Jenkki-Neukkuupseereineen onnistuivast yllättämään onnistuneesti ja yllättävästi!! --- "He wants to speak to Gamera!" "Ha! Ha! Ha!" --- Gamera - Kovempi kuin Godzilla! Ja PikkuPoika - Gameran Kaveri!! P.S. Ihan kaikki tässä eivät olleet kyllä Kameran Kavereita, mutta se vain lisäsi viihdyttävyyttä! 1] Perinteinen Pikkupoika tietenkin, tottakai taas tietää, tuntee, tunnistaa KilppariKonnan kiltteyden.

maanantai 19. heinäkuuta 2021

The Mummy`s Tomb (USA-42)

Muumio Jenkeissä. - 30 vuotta on kulunut edellisestä, `Muumion kädestä`. Arkeologista on tullut erittäin huonosti vanhennettu hopeahius -ja viiksipää. (Sitten viime näkemän hän on kasvattanut viikset, "auttaa" vanhenemiskuvauksessa.) Mutta elokuva on löysä ja tylsä toisto Mummy`s Handistä`siirrettynä Jenkkeihin ilman huumoria. (Babesta on tullut puolikyynikko, erittäin huonosti vanhettu hänkin, hän peruukkitempulla. Ainostaan alussa näkyvän George Zuccon maskeeraus ja näytteleminen on mestariluokkaa. Hänen pappiseuraajaa esittävä Turhan Bey on aivan liian nuori rooliinsa.) Matelevaa muumioelokuvaa, muumio on kyllä mahtava (häntä esittääkin Itse Lon Chaney Sr) ja lopun liekkiluhistus on vaikuttavaa jälkeä, mutta kokonaisuutena kankea, homeinen. Kankealla tarkoitan aikoja jolloin muumiota ei nähdä, muumion itsensähän pitääkin olla kankea ja homeinen. P.S. Jatko-osia tuli tämänkin jälkeen, yhden nimi käsittämättömyyksin kurkottava Mummy`s Ghost.

The Mummy`s Hand (USA-40)

Hyvää muumioviihdettä. - Kaksi jenkki-`nuorta`miestä, arkeologihurmuri ja vähän hauskaa sivuahhmoa sivuava 1] lähtevät Egyptin aavikoille muumiojahtiin jenkkitaikurin(!) ja hänen tyttärensä kanssa. Mutta paha museopomo-muinaispappi (loistava George Zucco) lähtee mies-naisjahtiin. - Oikein mainiota muumioviihdettä. Puitteet ovat suht hienot. Hyvää roskaviihdettä on eräänlainen arkeologinen "alkoholisti"muumio, zucco jättää hänelle pieniä lehtiuuttevoimapulloja sinne tänne tärkeille paikoille ryypättäväksi, jotta jaksaa taas.. Toinen roskaviihdyttävä camppailu on se, että kukaan ei muka ole täysin tutkitulta alueelta löytänyt täysin esillä olevaa temppeliä! Ilmankos muinaispapit ovat pystyneet pitämään siellä pitojaan vuosituhannet!! Zucco nyt viimeisenä(?) ketjussa. ----- 1] Miehen hauskuutta ja noloutta aiheuttama nimi `Babe`aiheuttaa monta `hauskaa`ja noloa hetkeä. Se vielä lisäksi hauskuushuumoriketjuun. Ja elokuvassa "monikerroksinen" kauhutuntemuksen kuvaus: `Nuo yössä ulvovat sakaalit saavat kananlihani kananlihalle!`

perjantai 9. heinäkuuta 2021

"Post"(?)"pandeemista"(?) kauhua?

M. Night Shyamalanin uudessa elokuvassa Old`issa on mielenkiintoinen idea (kuten useissa hänen tuotoksissaan, mutta toteutus tyrii, tökkii[?], näin on ainakin käynyt hänen viime vuosien elokuvien kanssa.) - Ihmiset alkavat nopeassa tahdissa vanhenemaan rantalomakohteessa. Onko auringossa, vedessä jotain? Mielenkiintoiseksi tämän tekee ajankohta; Juuri kun pääsee taas lomailemaan, niin uusi isku, "pandemia"(?) turisteihin, turismiin.. Viimeinen ranta?

perjantai 2. heinäkuuta 2021

Godard Mon Amour aka Le Redoutable (Ranska-2017)

Jean-Luc Godard (Louis Garrel) rakastuu 60-luvun loppupuoliskolla Anne Wiazemskyyn (Stacy Martin) ja (porvarilliseen) vasemmistoradikalismiin. Porvarillinen suluissa, koska Godard piti Itseään ankarana ja tiukkana vasemmistolaisena, ankarampana, tiukempana kuin monet muut porvarivassarit, vaikkakaan ei Itse hylännyt mitään porvarillisen elämän tunnusmerkkejä, vaikka puheidensa perusteella niin olisi luullut. Tärkeä sana on juuri tuo Itse, Godard puhuu maailmanvallankumouksesta, mutta on sekä nais että myös varsinkin vallankumousrakkaudessaan rakastettava, mutta myös itserakas ja omahyväinen, mutta myös marttyyrimäinen. Yksinomaan ristiriitaiseksi persoonaksi en Godardia kutsuisi, ennemminkin, enemmänkin rakennetun ristiriitaiseksi. - Michel Hazanaviciuksen (The Artist) hienosti ohjaama ja pääparin upeasti näyttelemä elokuva on hauska ja kyyninen komedia kautta historiarekunstruktio historiallisin faktoin ja taiteellisin vapauksin. Hazanaviciuksen ratkaisu käyttää Godardin elokuvien teksti -ja värimaailmaa (vai väri -ja tekstimaailmaa) kohtausten jakajina, välillä on juuri se yksi ja ainoa oikea ja onnistunut toteutustapa. Godardhan kirjoitti, puhui, toistamistaan toisti ja toitotti `Images`eista, käytti ilmaisua, sanaa `Images`, ja sehän jos mikä on hyvää, toimivaa toistoa ja toitottamista. Laaja sana. Elokuva ja Godard pyörii juuri elokuvataiteellisen ja `radikaalin` ja `vallankumouksellisen`, `radikaalin vallankumouksellisen` elokuvaohjaajan vedenjakajalla ja hän tutustuu samoilla heittomekeillä `kapeutettuun` elokuvantekijään jne Jean-Pierre Goriniin ja Dziga Vertov-ryhmään. Bertoluccin ja Marco Ferrerin kanssa Godard tappelee, siis sanallisesti. Ja polttaa siltojaan edestä ja takaa. (Garrell-Godard: "Politiikka on kuin kengät, on oikeaa ja vasenta, mutta viime jalassa [blogistin muunnos, väännös] haluat kulkea avojaloin." Ja Godard-Garrel sanoo Maon sanoneen: "Paskantaminen ja piereskely tekee hyvää vatsalle.") P.S. Katujen joukkokohtaus-mielenosoitukset ovat todella massiivisia, ei mitään halpisnurkkailua, mutta Cannesin elokuvajuhlien kapinalopetuksesta kuullaan vain radiosta.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Kipparikvartetti (Suomi-52)

Kipparikvartetin "syntytarina" on juoneltaan köpö (siinäkin kuitenkin tarpeeksi eteenpäinvieviä elementtejä), mutta musiikiltaan tietenkin mainio. Mainioista, muistettavista musiikkipaloista voisi mainita esim alun keittiökohtauksen, lapsen nukuttamisen, Linnanmäen. Ajan ja alan perisynti Suomielokuvassa "komediallinen rosvolauma komediassa" (ajan ja alan toinen vaihtoehto on "tahattoman koominen rosvosakki draamassa") on taas valitettavasti mukana, mutta nykiväkävelytyylinen Leo Lähteenmäki pomona ja Heikki Savolainen nerontollona, tollonnerona tomppelina ovat timanttia. Senhän, "Simisen timantin" perässähän he ovat. Ja lopuksi ankkalampeen pula-ajan ilotulitusrakettien loisteessa. Lopun "Garden partyt" ovat ihan toimivat ja Liisa Tuomi koko elokuvapresensissä ajan ihastuttava.

Isäntä soittaa hanuria (Suomi-49) `Pyhäpäivän reuhaa maalaiskylässä`

Tämä Matti Kassilan esikoisohjaus sijoittuu `kuvitteellisen`, nimettömän pikkukauppalan (kuvattu Keravalla, löytyy ainakin kirkko, matkustajakoti, tivoli, kirkkoa ei näytetä) ja ehdan maalaismaiseman (kuvattu Lopella) leikkauspisteessä, välimaastossa (heinäpelloille, lehmihakoihin on `kyliltä`kävelymastka.) Elokuvan pääclou on sekaannusten sarja, jossa tyhminpänä vitsinä nousee esiin tivolin ilveilijä-klovnin (Leo Lähteenmäki) ja uuden nuoren kanttorin (Rolf Labbart) sekaantuminen maalaisihmisten mielissä, kun kanttorin nimi on vielä Pelle!! "Olen Pelle!". Vai olisko tämä kuitenkin sitä hauskinta kotimaista, suomalaista sekaannusvitsiä? Ai niin se Isäntä (Kalle Viherpuu) Ja Emäntä Karu(!)liina (Siiri Angerkoski), he ovat tämän elokuvan suola ja sokeri. Emäntä ja tytär (Eila Peitsalo) tekevät kaikki työt, mutta Emännän Lökäpöksyksi nimittämä Isäntä pelkästään soittaa eri piilopaikoistaan löytämäänsä hanuria, laulaakin (Kauko Käyhkön ääni, kuten aina Viherpuun kanssa), juo viinaa, makaa ja selittää. Lopussa hän sanoo jättävänsä viinat ja lökäpöksyt ("Älä nyt tipuseni tuittuile, nouseehan ne housut kun nostetaan.") kun hän `miehistyy`. On vielä mainittava Jalmari Rinteen esittämä mainio `Kylän mahtimies`Ernesti Juntukainen. Kapulabrokraattikieltä suoltava hersyvä jäykkis, joka nousee kehuunsa korkeimpaan jo siitä että hänet on valittu kunnallisvaali(vai millä nimellä ne sillon tunnettiin?)ehdokkaaksi. - Tatu Pekkarisen kökkötekstin kökkömuunnelma on juurikin sitä, kökköä, mutta useat loistavat näyttelijäsuoritukset pitävät pahimmat kökköudet maalaismaan pinnan alla. Ja onhan mukana tietenkin perinteinen kylän juorumummo, joka nyt poikkeuksellisesti ottaa "vahingossa" käsi ojossa rahaa `palveluksistaan`, eli muka huomaamattomasti, lempeästi ja ymmärtävästi kiristää kyläläisiä. Kyllä tämän erittäinkin hyvin ja mielellään mainiona Juhannuspöljäilynä katsoo.

torstai 17. kesäkuuta 2021

L'uomo dei cinque palloni (Italia-68)

Mahti/Mestaripari, Ohjaaja Marco Ferreri ja PääosaNäyttelijä Marcello Mastroianni loivat vuonna-68 oivan elokuvan pakkomielteestä, rakkaudesta koreaan kuoreen ja tyhjään sisältöön. Mastroiannin esittämä mies rakastuu ilmapalloihin. Käsittämätöntä ehkä, mutta onhan tässä "Moni pallo päältä kaunis"-teemassa jotain jopa liiankin selvää allegoriaa, mutta mainittu parivaljakko vetää tämän teemakärryn kyllä ihan komeasti talliin. Elokuva on muuten mustavalkoinen, mutta Ilmapallobileet hehkuvat väreissä. Lisäksi puhalletaan ilmapallosta raskausmahaa ja puhellaan sille, ilmapallo välissä halatessa jne. Pallo, pyöreys, tyhjyys-teema tulee hyvin esille. Tämä elokuvapallo on enemmän kuin pintansa ja sisältönsä summa. P.S. Jääkaappi täynnä omenoita-kohtaus tuo hedelmäisen etiäisen Alberto Cavallonen kulutuskriittisempiin ja tunkkaisempiin jää kautta keittiönkaappi täytteisiin sitten seitkytluvulla. Ja kyllähän Ferrerikin, hän varsinkin, ja Mastroianni muutaman muun kanssa samalla vuosikymmenellä muutti mässäilyn melkoiseen jysähdykseen.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Forbidden City Cop (Hong Kong-96)

Piilokaupungin "piilo"poliisi (Stephen Chow) komeljanttailee kovasti tässä tykityksessä. Eikä hän pelkästään poliisi ole, hän on myös gynekologi(!!) ja keksijä!! Hyvä että on "koulutusta" monille aloille, jos, kun tulee poliisista potkut. Potkuja muuten kyllä jaellaan ilmaan ja iskuja. Keksintöpuolelta voisi mainita keksinnön kesäkuumalle; Pyöritä käsissä kahta miekkaa, sapelia, sentapaisia, saat teräasetuulettimen. (Ja, tai niistä voi tehdä helikopterin, ja konekivääripiipputykki suuhun.) Kesään vois liittyä myös "maisema taistelun jälkeen"-vale ja vitsi; on kuulemma grillattu ja porukat makaavat grillimätön seurauksena tantereessa. No, mättö kuin mättö, ja vitsi kuin vitsi, tää on ihan hyvä, kekseliäs kökkökomedia. Mutta pitemmän päälle (pitkät päälle, päällä) elokuvan haalea, vaalea punavaloväritys rasittaa.

torstai 10. kesäkuuta 2021

Akira Kurosawan Unet tai Unet (Japani-USA-90)

Onhan tämä "vain" unia peräkkäin, mutta useimmat unet ovat oikein onnistuneita (esim Martin Scorsese Vincent van Goghina! 1 ja Tunneli-tarinan zombisotilaat ovat vielä vahvemmin uskollisia upseereille kuin elävät, hienosti tehty episodi. Ja "Tämä on Japani. Me emme voi paeta." Muuta kuin Mereen. Vai onko vielä jossain joku "filminpätkä" johon tarttua?...Entä Elo, elokuva Tuhon jälkeen?) Upeaa Pohdintaa. Mutta Mysteeri! Kukat kasvavat Tuhon Jälkeen yli miehen mitan! Voi, kukat!! - Akira Kurosawan Unet tai "pelkästään" Unet, niin kyllähän tästä, näistä Mestarin kuvan, käden, liikkeen, sielun, silmän -ja unenjäljen näkee ja tuntee. Upea EloKuva. 1] Takatuottajana Steven Spielberg, efektejä "pajaili" George Lucas yhtiöineen.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Algiers eli Casbahin vanki (USA-38)

Jenkkiversio Pepe Le Mokosta. Casbahin Kuninkaasta. Charles Boyer on Pepe Ja Hedy Lamarr Gaby, Pepen nainen. Aluksi elokuva käyttää orjallisesti Ranskaversion filmimateriaalia, sitten siirrytään enemmän `omaan materiaaliin`. Koska Jean Gabin ei ole Peoessä läheskään parhaimmillaan, pidän Boyerin Pepestä enemmän, mutta ei se tästä läheskään mestariteosta tee, hyvän sunnuntai-iltapäiväelokuvakatselun kuitenkin. Lokaatiot ehkä pikkuisen paremmat, uskottavammat kuin alkuperäisessä. Elokuvan loppu tehty muka jylhemmäksi kuin Duvivierin elokuvan lohduton luhistuminen, mutta juurikin muka. - Mutta liian toisteinen versio, elokuvan Suominimi on aluksi sulkeva, supistava, yksipuolinen, koska hän on Vanki, mutta myös alueen Kuningas, mutta lopuksi, lopulta (lue koko ajan pinnan alla) kuvaava. - Poliisit keskustelevat keskenään: "As a civilized man you don`t like fantasy." "As a police officer I don`t believe in it." / "You are looking after your own skin." "It`s a only skin I have." Roistot keskustelevat keskenään: "What did you do before?" "Before what?" "Before the jewels."I wanted them."

lauantai 5. kesäkuuta 2021

Pepe Le Moko (Ranska-37)

Jean Gabinin pääosittama ja Julien Duvivierin ohjaama rikosklassikko on minulle aina ollut aikamoinen antiklassikko, en vain päässyt taaskaan sen "maailmaan" sisään; Gabin on näytellyt rikollisia loistavasti uransa aikana (esim, mm Varjojen yö, Älkää koskeko jne, ym), mutta tämä Ranskarikollisen Algeria-Casbah- kaupunkilabyrinttipiilottelu on mulle aina ollut liian rakennettua rikollisuutta ja liian rakennettua "rakennuskantaa", välillä, pahimmillaan katu-huonenäkymät ovat kuin straight to video-halpiksista. Studiopistoolit paukkuvat koppia, korvia kajauttaen studion suljetussa tilassa. Liian suljetussa. Gabininkin roistorooli tuntuu laahustaen vedellyltä, vaikka hän tietty jotain `huumorisilmäistä lakonisen löysää, löysän lakonista poliisinnaruttajahahmoa` hakeekin. Tällainen hahmo ei Gabinille ehkä oikein koskaan sopinut, huomattavasti loistavammin avautuivat ja sulkeutuivat sisäänpäinsulkeutuneemmat roisto, ja muut hahmot. Vuodet kaarnoittivat, kuorruttivat. Kun Gabin-Pepe lopuhkossa raivostuu, laahistuu, luhistuu siinä on kyllä jo mukana nousevaa, tulevaa voimaa ja vastavoimaa.. Mutta nuoruus naaraa vielä vastaan.

Myrsky murolautasella, lautasessa - Median Mätäkuut

Eli tietenkin kyseessä tämä Sanna Marinin aamiaiskeissi. Otsikko kertoo, kuittaa kaiken. Kuittaa nimenomaan, koska kauppakuittienhan julkaisun perään monet toimittajat kirjoitustensa kärjen suuntasivat, tässä viikosta viikkoon jatkuvassa mediarummutuksessa. Median Mätäkuut ovat silloin kun ne määrätään, päätetään olevan. P.S. Ja aamussa kun ollaan niin myös Myrsky puurolautasella; Varis puuroa keittää, hännällänsä hämmentää, käyttää suurta kämmentä ja suolat joukkoon heittää. Antaa tuolle, antaa tuolle, antaa tuolle, tuolle ei riiitänytkään, kipasee hakemaan lissää... Ei näköjään pala aamiaiskohupuuro pohjaan millään, ei!!

Shoot Shoot Shoot

Epätainen, mutta mielenkiintoinen dvd-kokooma brittiläisistä 60- ja 70-lukujen avant-garde-elokuvista. Lyhäreitä siis.

Shock! Shock! Shock! (USA-87)

Loistava mustavalkoinen roska-taidetuntinen mm mielisairaalapaosta, hampaita tiputtelevasta kivakökköhieviöstä ja space-supermanista. Gangstereista. (Kuulin ensin että Supermiehen nimi oli Faceman, se se olisikin ollut naama ja nimi!!) Ai ja niin, tämä on James Gandolfinin debyyttielokuva! Jim Gandolfini`nä on kirjoitettu krediitteihin.

perjantai 4. kesäkuuta 2021

Scream (USA-81)

Harvinainen slasheri varsinkin viikonloppuviettokaartiltaan! Nyt viikonloppua saapuu viettämään porukka joka koostuu kaksikymppisistä keski-ikäisten kautta papparaisiin!? Ja paikkakin on harvinainen; Jengi saapuu kolmella kumiveneellä pitkin luonnonkauniiden vuorikanjonijokia vanhaan lahoon lännenkylään lahoille lattioille nukkumaan! Mitään he eivät syö, ei tainnut olla mitään mukanakaan.. No, sitten, melkein heti alkaa off screen-murhaaja mellastamaan pimeydessä.. - Elokuva on kuitenkin myös harvimaisen huono, tapahtuma-tapa/turma-tapahtumapaikkaköyhä ja tylsä. Ka vaikka porukkaan kuuluu parikymppisistä papparaisiin, niin kaikki ovat haaleita hahmoja. Ainoastaan Woody Stroden(!) palkkionmetsästäjä-tyylittelijä onnistuu. Sen lyhyen ajan kun hän vilahtaa.

tiistai 1. kesäkuuta 2021

The Thirsty Dead (USA-Filippiinit-74) `Viemäristä Viidakkoon`

Eli toiseen viemäriin, mutta hyvävetiseen, mutta huuonopetiseen sellaiseen tässä tapauksessa, sillä tämä kertoo Manilasta viidakkoon ryöstetyistä naisista, joita "verellä ikuisesti (kunhan verta riittää) elävä" heimo, kultti tarvitsee. (Eikös miehissäkin ole verta? Ja molempia sukupuolia heimossa, maailmassa..) - Karmeaa kökkö(s)eksploitaatiota, jossa John Considine (mm Doctor Death - Seeker of The Soul) huppuilee, kaulakoruilee ja lannehameilee ja Las Vegas-tyylisesti laulelee/manailee alttarikupu"vesipäälle", tylsempiasuisen naispapin kanssa aikamoisessa fantasia-scifiviidakkovaltiossa. Absurdit asut, Jess Francomaisen karun komeat yksityiskohdat ja pahviluolastot peittävät alleen ankean, apean tarinan. Hirviökäsikin hieroo. Useampikin. Näyttelemiset ovat kaamean, kamalan harkitun huonoja. On tässä kuitenkin jonkinlaista Itä-älyttömyyttä, jota haalea, vaalea, päälle länttäisty Läntisyys kuitenkin valitettavasti haalentaa, haalistuttaa. Kaaameasti, karmeasti näytelty "käsimagiaainen käärmekarkoitus"-kohtaus on katsojalle lähes aivonaksahduskohtaus. No, Considine ylittää, yrittää roolissaan kaikkensa. Jotta häntä höpöhörönaurattaisi lähes joka välissä. Ja kun ei naura, hän on ironisen, sarkastisen vakava. Viimeksi mainitun hän veti täydelliseen huippuunsa mainitussa loistavassa Doctor Deathissa.

perjantai 28. toukokuuta 2021

Scanner Cop Yks ja Kaks

-Pauke pamahtaa pahemmaks! - Pulppupäät pamahtelevat tässä Scanners-saagan niinsanotuissa neljännessä ja viidennessä osassa. (Alussa isän pää pukkaa huutavia vauvanpäitä, lopussa pahiksen kulhopää muljaantuu ja mäjähtää sairaalan seinille, itse mäjähdys onsceenina, näiden kohtausten väli suoniapullistavaa tuijotusta ja tylsää Kyttäilyä.) Siis pahemmaksi kaikki näissä muuttuu, mutta hyväksi (roskaksi) ei milloinkaan, nytkään, silloinkaan. Puhumattakaan että muutuisivat hyväksi elokuvaksi, kuten Cronenbergin ykkösosa. - Scannercopeissa, Scannerkytissä poliisi on perinyt isältään scanneroinnin taidon, mutta isän scannerkuoleman jälkeen pikkupojan adoptoi kiltti poliisipäällikkö. Ja kaupungilla nyt (siis kun pikkupojasta on "periytynyt" poliisi) ns normi-ihmiset, random normityypit tappavat poliiseja. Ja nyt tietenkin Scannerkyttää tarvitaan! - Kyllä nää viikonloppualoituskökköilyinä katsoo, on näissä kuitenkin sen verran roskaa, varsinkin ensimmäisessä, ettei komposti kokonaan kuivu. Puolimehevää tavaraa. P.S. Kakkososassa on etevä, etova etiäinen etäkokouksista; Scanneri sulattaa kuulokkeet kiinni keskustelijoiden korviin! Mutta yks asiahan näissä kahdessa osassa häiritsee, madaltaa jännitysä, tylsistyttää, tylsyttää tarinaa; Scanneripoliisi selviää mistä tahansa tilanteesta tanakalla tuijotuksella ja jämäkällä nenäniiskahtavalla päännyökkäyksellä. (Vaikka pahisskanneri yrittäis samaa yhtäaikaa.) Tuijotanpa pysähdyksen tuonne ja/tai räjähdyksen tuonne. No, kakkososan pesulakohtauksessa on höyrystynyttä hirviömäisyyttä. Kakkososa muutenkin jämäkämpi. (USA-94 ja -95)

maanantai 24. toukokuuta 2021

La fiancée de Dracula aka Dracula`s Fiancee aka Fiancee of Dracula (Ranska-2002)

Vampirismin ristiinnaulitseminen. Jean kept a-rollin`! Kauhuauteurmaestro Jean Rollinin viimeinen varsinainen vampyyrielokuva oli positiivinen yllätys. Vähän loppupään kauhuelokuvissaan, mutta varsinkin dekkarisekoiluseksailuissaan kompastellut ohjaaja on tässä saanut rollinmaisen haikean makaaberin kauhutunnelman (kaappikellovampyyri jälleen, linnanpihalla ruumisarkusta nousee viulunsoittajatar, punaiset ruusut rinnoilla ja sukuelimillä, alaston vampyyri laivan, veneen keulakuvana armottomassa auringonnousussa-paisteessa) ja pipetillä muutamien mustien silmäniskujen sävyttämien tippojen (Luostarielämää: Nunna laittaa suppiloa päähineeksi, luostarista löytyy myös nikotinisti"neitsyet"[?] Sisar Piippu ja Sisar Sikaari, krusifiksi sytkärinä, ehkä ovat alkoholistejakin, nunnat leikkivät leluilla, LuostariMielisairaala?... ) yhdistelmän toimimaan ja nämä silmäilyt tapahtuvat juurikin niihin dekkariseksailusekoiluihin päin pari kertaa kumartaen. Nämä dekkaroinnithan olivat järjestään katsojalle raskaskatseista heikkoa "helmi"nauhaa, joiden paino ei suinkaan ole esim kultakimpaleiden raskautta, vaan ihan perusarvottomien kivenmurikoiden painolastia, joka saa katsojan kämmenen silmille, leuan rintaan, pään polviin ja silmät suppuun. Mutta Dracula`s Fiancee on haikea, `viehättävä`, virkistävä lopetus Rollinin upeille vampyyrisaagoille.

Madame Claude (Ranska-77)

Elegantin erotiikan ja porhopornoprostituution, porhopolitiikan ikuinen yhteys (ikiklisee "kaikki politiikot, porhot, politiikkoporhot ovat pervessejä roistoja ja sikoja") tulee tässä Just Jaeckinin elokuvassa esille kiihdyttävässä, viihdyttävässä vormussa. Tässä "lähes kaikki ovat roistoja ja sikoja, paitsi pari "puhdasta luonnonlasta""-mahdottomuudessa on lopulta jotain kökön ylevää paskiaisten paljastumista. Tai ainakin, varsinkin pääpaskiais(t)en jättämistä lopputekstien rullatessa ja `hyviksille` `omistetun` haikean laulun soidessa tuskaiseen tietämättömyyteen tulevaisuudesta. (S)eksploitaatioelokuvaan limitetty jännitys-paljastusteema (lopun tyhjän päälle, vastausta vaille jäävä kysymys "Where are the negatives?") ei tällä kertaa ole päälleleivottua pakkopullaa, päälleliimattua elokuvanpidennystä -ja muka`realisointia`-`taiteellistamista`, vaan ihan relevanttia ajatuksenantajaa, rakentamista, raamitusta, roolitusta.

maanantai 17. toukokuuta 2021

Terminus Paradis aka Next Stop Paradise (Ranska-Romania-Italia-98)

Itäblokin ja varsinkin "sen jälkeisen" ajan yksi suuntaviittaelokuva"genre" (suuntaviitta pyörii monasti villisti ympyrää, tai joskus jumittaa samassa ajassa) ovat nuorten ihmisten rakkauskertomukset. on armollinen, armoton ja arvollinen, mutta varsinkin arvoton lisä tähän ketjuun. Elokuvan satiiris-unelmallinen nimi kantaa kaksikkoa, kaupunkia (Bukarest tietty), maata ja tarinaa. Kohti lopun julmaa junttausta. (Mm eräänlainen versio shotgun weddingistä. Ja yksi absurdinjulma osoitus koko homman mielettömyydestä on poliisipäällikön megafonin sopimuksesta irtoaminen, eli vanhan romun rikkoutuminen elokuvan, tarinan loppumetreillä. Armeijan, poliisin, armeijapoliisin, poliisiarmeijan tarkka-ampujatkin osoittautuvat onnettomiksi.) Elokuva onnettomista ihmisistä. Mutta lopuksi kaksi ihmistä kävelee kastetilaisuuteen kuitenkin..

The Afternoon of a Torturer (Romania-Ranska-2001)

Valtion vankiloiden entinen eläköitynyt kiduttaja haluaa kertoa syntinsä toimittajalle. Mutta juttu jumii jo alusta alkaen; Nauhuri ei toimi, mies puhuu epäselvästi ja/tai epäolennaisuuksia, kiduttajan vaimo käskee lopettamaan miehen kidutuksen, keskustelun kuulustelun... Musta draama Absurdaniasta.

sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Too Late (Romania-Ranska-96) `Hissi, matka, hissimatka pimeyteen, syvyyteen`

Onko Kaivoksessa tapahtunut kuolema, kuolemat murha vai onnettomuus? Tätä selvitellään tässä monisyisessä pinnan alle (sic) menevässä ja syvälle (sic, sic) porautuvassa draamassa. Kuka, mikä on Kaivoksessa, jäänyt sinne ja miksi, kenen `käskystä`? Toimivaa ulkopuolista outoutta ja pehmennystä tuo jatkuva klassisen musiikin esittäminen (Kasvot hiuksiin peittävä sellisti juna-asemalla ja junassa, yksi sello ja kolme viulua-kvartetti kaivoskäytävässä. "Yhtye" yleensä mukana roikkumassa. Soittaen tai soittamatta.) Pelkästään käsittämätöntä, selittämätöntä ovat alastomat kaivosmiehet työssään. Kommunismirealismi-ruumiilisuus-surrealismi sukeltaa nyt todella syvälle! (No, vaimolta kysytään tämäkin; "Onko tämä kuolleen miehenne k*lli, k*yrpä?") Yksikätinen kaivosmieskin löytyy ja kaivosnaista ihmetellään. Itse tarina, tutkimus on kyllä taas ohjaaja Pintilien nerokasta "kommunismi"kääntöä ja vääntöä. Ja yleensäkin mutkaista matkaa. Ja P.S. En ole kyllä koskaan missään nähnyt noin nuhruisia suihkutiloja! Kuin likaisin, mädäntyvin, nuhruisin Itäblokkiscifi goes underground! Paitsi ihan suihkutilojen vieressä on suht siistit kaivoskylpyläaltaat Johtajille, joille tarjoilija kantaa tarjottimella vodkaa. Ja, mutta kaivosmiehet eivät ole alimpia, heitä alempana ovat ravintolan kellarin tarjoilijoidren tönimät raajarikot ja vammaiset jotka odottavat kaivosmiehiltä jääneitä ruuantähteitä. HYI HELVETTI! Ja tutkijakin, vaikka onkin kyseen- ja syytteenalaistaja välillä vain, kun ei jatkuvien hirmutekojen luetteloon kyllästyneenä muuta jaksa (sillä kaivoskeissit tietenkin jo hyvin varhaisessa, harhaisessa vaiheessa liittyvät politiikkaan, suhmurointeihin, valtioon, vakoiluun) kysyy kysymistään, sanoo sanomistaan "So?" Mutta mies on silti huomattavasti enemmän "NO!"

The Oak (Ranska-Romania-92) `Kommunismikaivanta` `"Muistelu", puistelu` - `Kommunismikritiikkiä ja ruraalikarnevalismia, ruraalirealismia- ja surrealismia`

Kommunismikritiikkiä ja ruraalikarnervalismia/surrealismia. Mutta viimeksi mainittua, mainittuja ei onneksi koko elokuvan ajan, kuten edellisen elokuvan kanssa kävi ja oli. Elokuvan akussa "vanha" isä ja sairasta isäänsä hoitava aikuinen tytär katsoo sängyssä maaten(!) nukuksissa tai ainakin puolinukkuksissa vanhoja kommunismi-kotifilmejä. Eräs "muisto" esitetään näytellen; Mustavalkoisessa "elokuvassa" Stalinmainen Pakkasukko antaa lajoja pikkutytölle. Nallet ja nuket hän heittää nurkkaan mutta perheen pistoolin hän hyväksyy alkaen ammuskella luodittomalla pyssyllä ylinäytelmällisesti yliesittäen kuolevia peheenjäseniä ja vieraita, vähän ajan kuluttua "filmi" saa värit... Isä kuolee ja tätä kautta kuvataan kommunismin "kuolemaa" myös. Ainakin tässä ajassa, tässä perheessä, tässä maassa. Ainakin tässä perheessä. Tyttö otaa kuolleesta isästään polaroidkuvan ja lähtee sairaalaan, Tohtorille näyttämään isän testamenttia; Isä haluaa lahjoittaa ruumiinsa tieteelle, mutta Tohtorin "vanha" kommunisimisankaruus, ylemmyys (isään nähden) nostaa päätään, kuten myös pakotettu yhteiskuntakritiikki; Ei syöpäisää tutkimuksiin. Tytär kantaa isänsä tuhkaa muovisessa Nescafe-pikakahvipurkissa. (Toivottavasti tuhkat eivät sekoitu kahviin.) Ja sitten tytär, joka on Opettaja ja juna-asema-rautatieobsessoitunut kuten isäkion, lähtee provinssikaupunkiin, ja matkan aikana tutustuu, törmää ensin junapysähdys"bileissä" Pappiin, jonka vaimo on laittanut miehelleen niin karmeat kalsarit ettei päällyshousuja kehtaa riisua kuin kotona ja kaupungissa sitten toiseen Tohtoriin, jonka kanssa He jakavat samat arvot, optimismin ja unelmat, mutta ympäristöt eivät. (Nainen raiskataan heti kun hän pääsee kaupunkiin, poliisi on puoliksi ystävällinen, puoliksi m*lkku sika, sitten täyttä Absurdasnistiaa: nainen saa ostaa auki olevalta nakkikopilta jo valmiiksi keitettyä makkaraa vasta paraatin jälkeen, mutta ei nyt, nythän on vielä aamiaisaika, mutta onneksi hän saa juuri kuolleelta sairaalan ainoan sängyn! Piknikillä nainen ja tohtori joutuvat sotaharjoitus-sekamelskaan. Nainen yrittää ottaa lääkkeitä, mutta hanasta ei tietenkään tule vettä ja ovatko kukkamajakkovedet ja kukatkin kuihtuneet? Ja sairaala, tai sitten vankila [sinnekin joudutaan], koulukin ovat aina parhaita totalitarismin, kommunismin kiteytyspaikkoja.) Mutta onneksi naisessa ja tohtorissa, heissä on sanottua armoa, arvoa, ylväyttä. - Oivallinen kommunismikauhonta, kaavinta, kuorinta, kaivanta, louhinta, rouhinta, ruodinta, pohdinta. Kommunismikosto. Kommunismi"muistelu", puistelu. P.S. Eräänlainen Kusturica-Kaurismäki-Makavejev"symbioosi". Jotkut ovat löytäneet jopa Jodorowskyä Pintilien elokuvista. Minä en. Vielä.

lauantai 15. toukokuuta 2021

Carnival Scenes (Romania-79->82)

"Vähän" liikaa kaaokseen, kabaREISIIN karneVAALIIN, naamiaisiin 1], pö]lyisiin porvarihuoneisiin, vetisiin kylpylöihin ja yleensä liian täysiin tiloihin tungettua porvari-ironiakomediaa Ja mustasukkaisuusmöyhintää. (Ei muuten läheskään ainoa, ensimmäinen eikä viimeinen tämäntyylinen hämärrytys Itäblokkielokuvissa.) Tai puoliporvaripohdintaa; Kylän parturi-hammaslääkäri-hameenheiöuttajaheikin kiinnisaamista, keilausta kaalenpäällä, kylpylä pikkukylässäkin... Mutta ovatko nämä kapitalismin vai kommunismin aikaansaannoksia? Koko kylän yhteisiä vai statussymboleita? Sitä elokuva pohtii. Tai ainakin tämä katsoja. ----------------- Syvän Keski-Idän, Ikuisen Itäblokin kaikkien aikojen komeduaa, kylmää, kylmäkyytistä komediaa. Mutta tässä (kuten monissa muissakin) ironia, komedia, kritiikki peitetään kaaoksen, karnevaalin, meson ja metelin suojakeinon/kilven alle. Ymmärrettävästikin. 1] MuinaisRoomakuvauksista lähtienhän nämä totalirimitoteamukset/ muutokset/ lopetukset ovat liittyneet ja limittyneet orgioiden, juominkien, syöminkien kaaoskarnevaaleihin, ja naamiaisilla saadaan halutunlainen, tilanteeseen, tilanteisiin sopiva vieraannuttamis/vieraantumisefekti, "arki"pakokeino/reitti jos oikein huonosti käy... Ja vaikka ei kävisikään. P.S. Ja naiset ovat tietenkin sotajalalla keskenään, mutta ei kusipäämiestä vastaan. No, saahan, seuraahan siitä mielipuolista dialogia. Kaiken muun mielipuolisuuden päälle. Ja lopussa tietenkin väkivaltaa ja sirkusmaista eläinrääkkäystä. Eli tuplaten väkivaltaa. = Typerää ja liian sekavaa sotkua. Vaikka se (elokuva ja [sen] väkivalta) olisikin totalitarismia vastaan, tai ei. Kukko-kanatappelusta sanottua: "He eivät ole mitään aristokraattisia lintuja, he ovat romanialaisia. He palaavat aina häkkiinsä."

perjantai 14. toukokuuta 2021

Rekunstruktio (Romania-68) `Hyvää ironista Itäblokkailua`

Tulen nyt peräjälkeen perkaamaan romanialaisen ohjaajan Julian Pintilien elokuvia, kunnes toisin todistan. Kaksi nuorta miestä olivat raivoisalla ryyppyreissulla. Mutta se varsinainen raivoisuus tapahtuu valtio- ja virkavallan, yhteiskunnan taholta; Nuoret miehet laitetaan esittämään ryyppyreissu uudestaan vallan silmien alla, heistä tehdään kuulemma alkoholin, alkoholismin vaaroista (lue, katso totalitarismin vaaroista) kertovaa "dokumenttia". Ja homma tietenkin luisuu julmasti käsistä kuoppaan, astetta, pykälää paria pahemmaksi kuin alkuperäisessä keississä. Ja kaikki ovat tietenkin Tovereita keskenään, vaikka mitään Toveruutta ei olisikaan, on vain tämä Sana ja Välimatka; On Toveri Syyttäjää, Toveri Tuomaria, Toveri Tarjoilijaa, Toveri Työläistä, Toveri "Työtöntä"(?), Toveri Sotilasta, Toveri Upseeria, Toveri Poliisia, Toveri Palomiestä, Toveri Kuvaajaa, Toveri Lääkäriä, Toveri Ohjaajaa, Toveri Opettajaa, Toveri Professoria. Toveri Tohtoria, Toveri "Kauppiasta" jne jne jne Entä Toveri Alkoholisti, Toveri Rikollinen, Toveri Työnvieroksuja?...... Samaa hyvää tasoa kuin Nagisa Oshiman ohjaus Hirttotuomio, jossa taas valtio- ja virkavallan edustajat esittävät rikostapauksen syylliselle, tuomitulle. - "Mikä on ihmisen ja apinan ero?" "Apinalla ei ole henkilötodistusta." Eikä passia, päästä pois. Vai oliko se toisinpäin?

torstai 13. toukokuuta 2021

The One That Got Away eli Yksi pääsi pakoon (Englanti-57)

Kun katsomani noirit, nuo noirit alkoivat uhkaavasti lällääntyä, niin päätin, ettei nyt liiaksi, liian lällärilinjalle lähdetä, stoppi sille, katsoa eräänlaista sotaelokuvaa, enemmän pakotarinaa, kertomusta Saksan ainoasta Englannin sotavangista, Franz von Werrasta (tietenkin Hardy Krüger) joka onnistui pääsemään pakoon maahansa, mutkien kautta... Elokuvan alussa hän joutuu pakkolaskeutumaan koneellaan Brittipellolle ja ensimmäiseksi paikalle ryntää joku ulko(?)kokki lihakirves kädessään perässään parit sotilaat. Sitten alkaakin vangin useiden pakojen suma... - Tämä ohjaaja Roy Ward Bakerin (alkuteksteissä Roy Baker) adaptaatio tositarinasta on perusbrittilaatua, ei enempää eikä vähempää. Ei kuitenkaan onneksi pahinta britti-kamarinnurkkakuvausta, sellainen olisikin pako- ja sotaelokuvassa aika kahlitsevaa. - Werran pöyhkeys ja ylimielisyys kohtaa kopean jäykkyyden. Mutta kyllä tässä muitakin luonteenpiirteitä miehistä, maista mukaan, sekaan sinkoilee. Kuten sanottua, peruspakotarina. Ja koska sotaelokuvat eivät ole teekuppini, eivät englantilaisetkaan, eivätkä kuulustelukuvaukset, vankilapakotuotokset liioin, niin sanotaan että tämä on meikäläiselle tupla-triplaperustuote, mutta ihan hyvää arkipyhän ajanvietettä.

Framed eli Paula (USA-47)

Ei kauhean kaksinen, kovin kummoinen pikkukaupunkinoir jossa mies ja varsinkin noir-perinteisesti nainen (elokuvan huijausnmiminen Suomi-nimi) huijaavat tulokasta (Glenn Ford) verkkoonsa, verkkoihinsa. Tv-noirmainen kevyt-femme fatalointi.

keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Convicted eli Sinetöity todistaja (USA-47)

Tämä uusintaversio-noir Criminal Code`sta (-30) menee samoja latuja kuin sekin; Perusjuoni (puoliksi oikeutettu, puoliksi liian kova tuomio kapakkatappelun yhden lyönnin seurauksista), hyvää näyttelemistä, kummallinen hybridi liian nopeita käänteitä ja jankkausta. Myös elokuvan Suomi-nimi kummallinen hybridi outoutta ja loppuratkaisua. Kertoo liikaa liian aikaisin. Perus vankila-noir. Glenn Ford taas synkkäilmeisenä hyvänä miehenä, Broederick Crawford huutavana, mutta hyväsidämisenä lakijehuna ja vankilapomona. Millard Mitchell, Dorothy Malone, Will Gear, Douglas Kennedy, Ed Begley. P.S. Keksitty nimi kapakkakuulustelussa; "What`s your name?" "Yvonne Dear." "Sounds like cheap perfume."

Johnny O`Clock (USA-47)

Noir-kertomus hämärästä (kuinka ollakaan) yökerko-omistajasta Johnny O`Clockista (Dick Powell) ja etsivästä (Lee J. Cobb). Juoneltaan keskinkertainen, mutta näyttelijätyö, varsinkin Powelllin lähentelee loistavaa. Cobb myös perushyvää parempi. "Paremman" porukan noir-kertomus.

Shield for Murder eli Poliisi iskee (USA-54)

Edmond O`Brien heilui, huojui rooleissaan poliisi ja roisto rooleissaan. Tai molemmissa. Tässä molemmissa. Hän on rahanahne roistopoliisi, polliisiroisto joka ei epäröi murhiakaan... - Kuitenkin vähän liian tavanomainen roisto, tavanomainen toisto tämmöisistä elokuvista. Lyhyenlänta, tavanomainen, loppupuolella uniikihko,kiihko ammuskelu täpötäydessä uimahallissa.

Between Midnight and Dawn eli Keskiyöstä aamunkoittoon (USA-50)

Entiset sotilas, nykyiset poliisikaverukset ihastuvat pollisiradion uuteen naisääneen, ja kohta koko naiseen. Tai ainakin toinen ihastuu, ja nainen häneen, ja kyllä toisellakin saumat sekoaa. Mutta sitten kohtalo kolhii kaksikkoa, kolmikkoa pikkumiespsykokopaatti-pikkugangsteripomon muodossa... - Ei mikään yhden yön noir, mutta enimmäkseen yössä, öissä ajellaan, päiväaikaan poiketaan kai kerran. Paremmanpuoleisesti onnistunutta perusnoiria. Mark Stevens, Edmond O`Brien, Gale Storm.

torstai 6. toukokuuta 2021

Robot Ninja (USA-89)

Sarjakuvantekijä piirtää sarjaa nimeltä Robot Ninja ja hän haluaa itsekin Häneksi, koska roistolauma hakkaa hänet. Joten hänen keksijäkaverinsa (kuinka ollakaan), sukunimeltään Goodknight(!) tekee hänelle ei nyt kovinkaan kummoisen asun, mutta ihan riittävän; Musta takki ja housut-kokoasu ja kasvokypärä, jossa sähköäänimuunnin. On se oikeastaan ihan hieno. Sitten hän lähtee aina samalla pakulla liikkuvan pahissakin perään. Hyökkäyksissään onnistuen ja epäonnistuen, sillä sakki on kasvanut määrältään (uusia otettu, kun Roboninja on heitä aiemmin vähentänyt), ja nyt Ninjarobo saa kunnolla selkäänsä, ja muihin ruumiinosiin.. Joten ei hän nytkään, koskaan, ollenkaan ihan miksikään robotiksi varsinaisesti, eikä sen puoleen ninjaksikaan muutu, laittaapa itse itseensä, itsensä sisuksiin kuitenkin pari pellinpalaa ja letkunpätkää ja baanalle. - Yllättävän onnistunut eräänlainen genrehybridi; 80-90-luvun vaihteen eräs splatter-gore"guruista" J.R. Bookwalter on tässä jo saanut tuottajaksi David DeCoteaun ja Linnea Quiqleykin vilahtaa, joten tässä on otettu hänen ensimmäisestä, edellisestä pitkästä elokuvasta Dead Next Door`ista muutamakin askel, hyppy, loikka kohti perinteisempää b-elokuvaa (alkutekstit, kuvaus koherentimpaa, komeampaa) gorea, goresta kuitenkann karsimatta, splatteria, splatterista säästämättä. Oikein onnistunut eräänlainen kahden "genren" siirtymisajan, väliaikamallin tuote. ----- "Good night, Goodknight!" "Very funny!" ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------ P.S. Joskus tuli Bookwalterilta katsottua myös Ozone, mutta ei siitä sen enempää kuin että innostuin että Jes! Tässä on "aurinkosäteilyzombit, otsonikerrosaukkozombit"! jne, tai jotain, Mutta se olikin perinteisistä tylsin zombi-idea, joku huumemyrkkyzombailu...

lauantai 24. huhtikuuta 2021

The Secret Ways eli Salainen rintama (USA-61)

Amerikan mies (Rchard Widmark) hiipi, pyörii uskottavasti ja uskomattomasti (lue puolivaloilla, mutta kuitenkin näkyvästi, näyttävästi, toimivasti) Keskieuroopassa ja varsinkin Unkarissa. Kyseessä on Alistair Mac Leanin "vähän"(?) tuntemattomampi teos ja siitä tehty elokuva. - Kuvaukseltaan (mustavalko, onneksi, tietenkin) ja Widmarkiltaan ihan onnistunut, vaudikaskin Itäblokkinoir, kylmä sota-vakoilu ja vastarintaliikkeen pääjehun pelastusoperaatio jota perinteisyydet ja pöljyydet vaivaavat; Höhlästi, pöntösti, tyhmästi eli nolosti, oudosti únkarilaisuros kysyy kuuluusteluissa maannaiselta englanniksi että miksi, missä, miten opit englantia. Senta Berger mukana ja loistava kokomustaan pukeutunut natsimainen Hovard Vernon Unkariupseerina. Yleensäkin ylimpien upseerien kokomusta-asut ovat kuin mutkan kautta Kolmannen valtakunnan komeroista ja jäämistövarastoista napatut. Höhlästi, pöljästi, tollosti, eli perinteisesti tapahtuu lopun useiden läheltä piti-tapahtumien vauhdikas vyöry pelastuksen lentokoneeseen. Niin, ja tietenkin "pikku"juttu-moka-virhe on se kuinka lentokone miehistöineen pystyy rauhassa kentällä odottamaan "kansanvihollisia" kohti pelastusta. Ilmeisesti silloin vielä ei oltu keksitty puhelinta, aseita, mutta auto on, auto aseena on; Vernoni yhteen autoon pakattuine joukkoineen (pienet on piirit) yrittää estää lentokoneen nousun ajamalla autolla sen eteen. Loppu ja lopputulos ei kai ole kovin vaikea arvata, tietää..

torstai 22. huhtikuuta 2021

Two Orphan Vampires (Ranska-97) `Sokeat` vampyyrit valkoisine keppeineen on loistoidea.`

Edellinen, Fascination oli passelin pituinen mestariteos Jean Rollinilta, mutta tämä on mestari-ideainen ylipituus; Kaksi (kaksoset?) nuorta naista orpokodissa ovat sokeita(tai väittävät välillä näkevänsä maailman mustavalkoisena, viittaus vanhoihin kauhuelokuviin?), mutta ovatkin `valkokeppivampyyreita`! Mutta öisin he näkevät ("Näemme yön sinisenä", samoin katsojat, mustaa, pimeäähän se, siellä[,] silloin oikeasti on) ja vampyroivat. Sekä pohtivat omia olemuksiaan. ("Onko meillä muistoja?" "Selviämmekö yöstä hengissä?" "Voimmeko juoda toisiamme?" "Oui, oui...") Näyttelijätyö on kamalahkoa, varsinkin kun heille on annettu aivan liikaa dialogia, näyttelijätyön kamaluus korostuu 1]. Mutta kuten sanottua, pohjaidea on loistava, mutta Liikaa filminauhaa on tähän käytetty, vartin lyhyempänä olisi puolentoistatunnin perustavaraa ja ylikin siitä. ------------ 1] Naisten yölliset kaksin-keskinäis-keskustelut-kikattelut orpokodin yössä ovat karmeaa katsottavaa ja kuultavaa, mutta onneksi heidän "vampiroimansa" koira (yäk1) hengittää kieli ulkona (kääk!)-"kuolinkuvassaan". Ja `onneksi` nämä sokeita näyttelevät näkevät näyttelijät ovat sokeina paljon parempia. P.S. Pirun nolo idea on rauniokirkossa ja sen kellarissa epävarmasti, laiskasti ja jopa pelokkaasti siipiään leyhyttelevä spandex-aerobicasuun pukeutunut päävampyyritar, mutta erittäin hauska idea on sijoittaa Pete Tombsin (sic!) "Immoral Tales: European Sex & Horror Movies, 1956-1984"-kirja samaisen paikan "alttarille".

tiistai 20. huhtikuuta 2021

Fascination (Ranska-79)

Elokuvan alussa kaksi naista tanssii sillalla samoin sillalla soittavan gramofonin tahdissa. Samoin elokuvan alussa naiset käyvät teurastamoilla juomassa häränverta anemiaan. Puna palaa poskille. On vuosi 1905. Elokuva on loistoesimerkki taidekauhusta, jonka ei tarvitse olla väkisin verinen, vaan visuaalinen. Ohjaaja Jean Rollinin paras elokuva. - Roisto rahasäkkeineen pakenee roistosakkia vanhaan linnaan jota `hallitsevat`pari palvelijarta. Mutta Yöllä tulee lisää Naisporukkaa. Oikeastaan aika sarkastisen sympaattinen roisto naureskelee naisille, mutta viettely vie ja Yön Naiset vievät vielä enemmän, pidemmälle ja syvemmälle tätä elokuvaa kuin kaunista melodiaa. (Ja melodraamaa. Sillä Rollinin ironia puree. Kaulaan. Ja Naulankantaan.) Entä miten Yön Naiset suhtautuvat Päivän Naisiin? Ja mukana myös linnavampyyrien porvarillishaukuntaa. Ja sehän sylettää! Loistava, monipuolinen elokuva.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Klaus Kinskin ja Sergio Garronen Turkki-tupla: The Hand That Feeds The Dead (Italia-Turkki-74) ja Lover of The Monster (Samat maat, sama vuosi.)

Nuori nainen etsii kadonnutta siskoaan ja onkin "pestautunut" vieraaksi Pahan Tohtorin (Klaus Kinski) linnaan kirjoittamaan kirjaa Tohtorin edeltäjästä, joka on kuollut laboratorion tulipalossa. Kuolleen Tohtorin tytär, Uuden Tohtorin vaimo on pahoin palanut samaisessa tulipalossa ja kulkee linnassa huppua myöten täysmustassa asussa lähinnä öisin. Kirjoittamattakin on selvää, mutta kirjoitinpa kuitenkin että "kirjailija" ei ole kirjoittamassa mitään kirjaa, vaan ottamassa selvää (eli tietää Tohtorin syyllisyyden) siitä miksi ja miten Tohtori on siskonsa kadottanut. Samoin on selvää että Tohtorin vaimon huppu ei ole pelkkä pelkästään suruhuntu, vaan se kätkee karmeat kasvot... - En ole verentippaakaan, verenvähääkään iljettävän kirurgiagoren "ystävä", ja tässä sitä "osastoa" on riittämiin, mutta on onneksi paljon muuta goottikerrostumaa-kerroksellisuutta, useita sivujuonteita. (Esim se, että "kirjailija"nainen ei olekaan homman ratkaisija, vaan linnaan jo, myös elokuvan alussa onnettomuusuhrina saapunut nainen miehineen.) Eikä Kinski mellasta keskiössä, hän itse asiassa näyttelee loisteliaan rauhallisesti, tyynesti, mutta määrätietoisesti pahan pauloissa (itse asiassa Vaimon pauloissa) olevaa ammattilaista. Vaimon kokomusta-asu on julman hieno, kylmäävä, tehokas, tyylikäs ja lopun juonne ja käänne (sama nainen esittää sekä musta-asuvaimoa, että ratkaisijaa) on nerokkaan kökösti ja toimivasti toimitettu loppuratkaisuyhtälö. Oivaa elokuvaa. --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Ohjaaja Sergio Garrone ohjasi Kinskin kanssa vuonna-74 toisenkin elokuvan, Lover of The Monsterin, joka on huomattavasti heikompi, laahaavampi, latteampi tapaus. No, Kinski ei tietenkään laahaa, hän pistää menemään, mutta hän onkin ainoa joka pistää; Kinski esittää impotenttia(?), mustasukkaista aviomoestä joka saa vanhasta linnasta "laboratorio""säteilyä" joka, ja/tai jotka, kaikki yhdessä tekevät murhaavaksi hirviöksi. Mutta tarina on aivan liikaa alisteinen Kinskin hahmolle.

maanantai 12. huhtikuuta 2021

Serpent Island (USA-54) `Laahaava, laiska, liikkumaton "hyökkäys"`

Mustastasukkaisuutta merellä ja maalla-Kaksi miestä ja yksi nainen laivalla ja saarella. Tylsä merimatka ja tylsä saarella oleilu "huipentuu" laahaavan, laiskan, liikkumattoman "kuristaja"käärmeen "hyökkäykseen" Toisesta elokuvasta, toisista elokuvista lisätyt heimotanssikohtaukset pidentävät, tahdittavat tarinaa.

Young Dillinger (USA-65)

Nick Adamsia, James Dean-klaanin kaveria, kutsutaan usein, laajaltikin sivuosien miehenä. Eikä kovin hyvänä sellaisena. (No, lyhyt elämänsä oli kyllä aikamoista draamaa, kohkausta, pikkuisen glooriaakin..) Tässä John Dillinger-tulkinnassa (jota jostain syystä ensin luulin joksikin `Uusi Dillinger Uutena Aikakautena-elokuvana) Adams on pääosassa, juurikin alkuperäisenä Dillingerinä. Kovasti tätä on haukuttu, mutta ei tämä häneltä läheskään niin huono ole kuin monet ulkopuolisena tuijotetut sivuosansa. Hänessä on ihan hyvää levottomuutta, mutta ei kylläkään ihan maaliin asti. Mutta katsoin ihan mielellään. Robert Conrad `Pretty Boy` Floydina ja John Ashley `Baby Face`Nelsonina myös ok, varsinkin Conrad. Victor Buono, John Hoyt, Art Baker. Siinä "loputkin" näyttelijäkaartista paremmuusjärjestyksessä.

Winterbeast (USA-92)

Wanha kunnon Winterbeast! Vai olisko/pitäiskö kuitenkin paremminkin, eiku huonomminkin sanoa kunnoton, kunnostamaton. Olis, pitäis, sillä niin alkeellinen tämä takametsien kuolaavien lelu-muovailuvaha-puunoksahirviöiden kökkögoren armada on. Mutta tää on jo niin alkeellinen, että se on charmikasta, charmirikasta. Olis voimut olla pikkuisen vauhdikkaampi lyhyyteensäkin, varsinkin siihen nähden. Mutta onhan alkeellisnäyttelijöiden laahustus ja pökköpuhedialogi myös omanlaistansa roskaa, faninsa silläkin, tälläkin.. "It looks some kind of creepy to me." - "I have seen this before. I saw it in a dream." "Dream?" - "I think we better get the hell out of here!" - "You believe me?! You are crazy!!" - "I think something`s goin on... Something`s goin wrong... I can feel it... Don`t you"..."... Yes. Because it goes... Terribly wrong... The Actors, The Film, The Story... ... Ja sanokaa mitä sanotte, uskokaa tai olkaa epäuskossa, mutta varsinkin siihen nähden, että "näyttelijät" ovat ainoassa, ensimmäisessä elokuvassaan he näyttelevät hyvin. "I buy you a drink when it is over, when this is over..."

sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

The Dark Room eli Tirkistelijä (Australia-82)

`Sliipattua sliiziä.` `Perhe on perverssein, suku on sliizisin.` Ehkä liian draamapainotteista kauhudiggareille, liian kauhupainotteista draamadiggareille. Sleazesovituksena. Ehkä vähän liiankin sliipattu, mutta alkuasetelmaltaan, näyttelijöiltään hyvä austalialainen draamakauhu joka olisi taas kaivannut jonkinlaista-sorttista loppukäännettä. Mutta se käännehän olisi myös voinut olla odotettua paskempi, joten tyydyn tähän.

Darkroom eli Pimeän kauhu (USA-89)

Kamera, Kirves ja Kivääri. Päälleliimattua perverssismiä taitamattomalla toteutuksella. Taitamaton lapsuustrauman toisto. Taas näitä "Liian ilmeinen tapaus ei se syyllinen ole." Maaseudun mitätön murha(t)mysteeri, perheperversseily yllätyskäänteellä. Käänne ei elokuvaa, kurssia parempaan kääntänyt, vienyt. Päämurhaajan tyhjä-tylsäkatseessa-silmissä ehkä jonkinlaista jujua, juttua, mutta mitätöntä sekin. Loppulänttäys vähän parempi. mutta kokonaisuus kehno. Yritystä kyllä on, monellakin rintamalla, mutta taisto on hävitty jo elokuvan alkumetreillä. Elokuvan Suominimi on aikamoinen kiteytys, laskelmointi, lässähdys...

perjantai 9. huhtikuuta 2021

The Child (USA-77) `Hautausmaan, Sumupellon Variksenpelätinvalssi`

`Sumuisella syrjäseudulla, syrjäsuolla tapahtuu...` sumuisia asioita. - Nuori nainen saapuu erikoisen, kummallisen pikkutytön lapsenkaitsijaksi. Tyttö osaa nostattaa zombeja 1], variksenpelättimiä hautausmaalta ja sumupelloilta. Eikä pelkästään öisin. Erikoisen elektronisen musiikin toimivasti siivittämää kauhua. Kasvogorea. 1] Zombit ovat niljakkaannköistä, kuin kokokaarnatrikoisiin pukeutunutta porukkaa, jotka vuotavat, jopa puskevat verta!!??

keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

(Three) Tough Guys eli Kaksi kovanaamaa (Italia- USA-74)

Pappi (Lino Ventura)ja ex-poliisi (Isaac Hayes) jahtaavat murhaajaa tässä laahaavassa, laimeassa, laiskassa italo-blaxploitaatiossa (ohjaajana Duccio Tessari) New Yorkissa. Kananmunat paistetaan silitysraudalla ("kätevää"[?]), Marty Feldmanmainen mummonhuivinen juoppomies pullosilmineen nukkuu hyllyllä ("kätevää"[?]), kilpapolkupyörällä liikkuva (ja välillä sitä lyöntiaseenakin käyttävä) pappi voi ja saa mellastaa väkivaltaisesti kaduilla ("kätevää"[?]...)... Leffannimi- otsikon sulkuihin jäävä `kolmas kovis` (leffan Suominimi ei näköjään tunnista, kelpuuta kuin kaksi) on Fred Williamsonin esittämä, muutaman kerran vilahtava `porukan pahis`.

tiistai 6. huhtikuuta 2021

The Bloodhound (USA-2020) `I had a terrible dream` -> ``Joet ja Viemärit` `Ja Testamentin Yksinäisyys`

"You`re in my dreams quite a lot." "You`re in my dreams too." "Usually, it`s you and me and Vivian...in some house somewhere." "Well, here we are." ... Kaksi vanhaa ystävää kohtaa kymmenen vuoden jälkeen toisen David Lynch-Twin Peaks-designisessä talossa ja alkavat keskustelemaan....... Eräänlainen Nuoret Aikuiset- versio Poen Usherin talon häviöstä. Ja junnaavan oonnistuneen, junnaavan oudon, junnaavan oudon onnistunut sellainen. Kerääkö Isäntä aina Uuden Tulokkaan kengät eteisen kenkäkaappiin? Oliko kutsun syynä heidän muinoin näkemänsä sotaelokuva, jonka nimeä Isäntä ei muista, mutta joka päättyi toisen ruumis toisen sylissä `Brotherhoodiin`? Kuka kusi housuihin? (Vai kusiko?) Kuka ryömi filmin alussa komeroon? Ja miksi? Where is Vivian? Aamiaista (paahtoleipä ja kahvikuppi) pyöritetään kökkölausuen-loitsuten-manaten nukkuvan pään päällä, makuupussipaini olohuoneessa, tekoyskitään, luetellaan Yhdysvaltojen presidentit muistitestissä jne... Piru vie, `junnaavuudestaan` huolimatta tässähän tapahtuu tasaisen tappavaa tahtia! - Ja `Junnaavuudestaan` huolimatta (lue sen takia) tätä ei malta jättää kesken. Ei kestäkään kuin viisi varttia ja samalla ihanan ikuisuuden. Pidin Aivan Pirusti, PAP. No, verhot heiluvat tuulessa ja seinät tärisevät liian monta kertaa tuulessa, mutta se on harkittua kliseisyyttä, PAP. P.S. "I`m going to go be alone for a while."

maanantai 5. huhtikuuta 2021

The Stooge eli Jenkki ja Lenkki neropatteina (USA-51) `Ei kökkögagitykitystä, vaan hersyvämpää, hitaampaa, huolitellumpaa komediaa, draamaa ja rakkautta`

Itsekeskeinen isoegolaulaja (Dean Martin) haluaa aina, kaikille ja kaikkialla olla sooloartisti ja vaikka hänellä on mukanaan "funny sidekick" (Jerry Lewis) jonka piristävää suolaa ihmiset ehkä enemmän haluavatkin tulla katsomaan, niin hän haluaa keikkajulisteet olevan yksin hänen kuvallaan ja nimellään. "Siviilissä" hän on oikeasti oikeinkin hyvä ystävä partnerilleen, mutta lava on hänen... - Erilainen Lewis-Martin komedia, ja siksi juuri melkoisen hyvä sellainen. Kökkögagisuma puuttuu ja tilalla on hersyvämpää, hitaampaa, juurevampaa, muhevampaa komediaa, draamaa ja rakkautta. Martinin muutos hyväksi mieheksi tapahtuu tietenkin epäuskottavan ja toisaalta uskottavan (esiintyjä huomaa `ystävyytensä` heti kun yleisö ei pidä hänestä yksinään) nopeasti juuri pikkuisen ennen lopputekstejä. Elokuvan Suominimi on hulvaton, mutta täysin elokuvaan, tarinaan sopimaton. Oliko suomentaja nähnyt elokuvaa? Polly Bergen.

Sailor Beware! eli Laivaston monnit (USA-.52)

Naistensarjajättäjä Al (Dean Martin) ja puuterille, parfyymeille ja hulipunille allerginen Melvin (Jerry Lewis) joutuvat merivoimiin. Sukellusveneessäkin sählätään. Huumoriltaan Pekka ja Pätkämäisin näkemistäni Martin Lewis-komedioista. (Laskuvarjosotilailu, ja jalkaväkikin, Jumping Jacks tulee toisena.) Hurjin, vaikuttavin vitsi kun Lewis jää kannelta naama kiinni sukeltavan sukellusveneen torpedotankoon ja luullaan merihriviöksi. Lauluja paljon, mutta kuulostaa kuin Martin vetäisi samasta heikohkosta laulusta useita heikohkoja versioita. Ääni kultaa, timanttia, kappaleet tällä kertaa foliopaperia. Martinin ja Lewisin yhteislaulu tarkoituksellisen kauhea, mutta yhtä kaikki kauhea. Ja karmean pitkä. Vince Edwards vilahtelee tuon tuosta mutta tärkein vilahdus on itse James Dean nyrkkeilijöiden pukuhuoneessa. Taitaa olla toisessa pitkässä elokuva roolissaan tässä, eka oli Samuel Fullerin Fixed Bayonets! Kreditoimattomana kummassakin. Tv-sarjavilahduksia ja kai enemmänkin Dean ehti tehdä yllättävänkin paljon.

Scared Stiff eli Yö Kummitussaarella (USA-53) `Parasta antia ovat tarkat ja tahallisessa epätarkkuudessaan tarkat tanssikuviot`

"I`m a ghostbuster." "A what?" "Well, you`ve heard of trustbusters and broncobusters and gangbusters. Well, I`m a ghostbuster, So watch it, buster." Olen tässä aloittamassa pitkää ja työlästä projektia, Jerry Lewis ja Dean Martin-komedioiden katselu-urakkaa. Tämä ensimmäinen on heikohko, mutta katsottavahko versio 40-luvun kummituskomediasta joihin on lisätty Lewis-Martin kökkökomediallisia (mm spagettisotkenta ravintolassa, hassuvaatetanssiesitys laivalla). Tarkat ja tahallisesti epätarkat, jopa epäonnistuneet, ja niiden sekoitus-tanssit ovat hyviä. Kuubaan mennään laivalla ja sieltä kummitustalosaarelle, joka ei kuulu minkään maan omistukseen. Ja tietenkin gangsterit perässä. P.S. Tulevaa katselukärsimystä lisää vielä se, että kun en ole lännenleffojen ystävä, ja vielä vähemmän lännenkomedioiden, ja kun Kaverusten filmirepertuaariin kuuluu ainakin vissiin pari sellaista, niin se pistää leffaturnausta vielä pari piirua pahemmaksi.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Carry On Screaming (Englanti-66)

"Good evening. Could I see The Master of the House?" The Master of the House is dead, sir. He`s been dead 15 years now. If you`ll come in I`ll ask him if he can see you..." - Nykyaikaishaalariin pukeutunut hirviö (Frankensteinin hirviön, ihmissuden, vampyyrin ja alenin sekoitus); Oddbod kadotuttaa naisia (ja heistä tehdään mallinukkeja) 1800-luvun lopun Englannissa. Ja nyt hän "jättää" mustan karva-pitkäkynsisormensa katoamis-rikospaikalle... "Onko kukaan raportoinut kadottamastaan sormesta?" Tämmöistä huumoria. Mukanana myös Vampira-Elviramainen nainen joka käy kiihkeänä hirviöön. Ja kyllähän hirviö palaa etsimään sormeaan... - Sopivan rennolla tatsilla ja vauhdilla etenevä 60-luku-kauhukomedia värikkyys, jota piristivät nerokkaantollo "sähköjohto kuolleesta töpseliin"-idea joka tuo hänet takaisin "elävien" ja näkyvien elokuviin ja kirjoihin ja tollonnerokas dialogi josta tässäkin on nähty muutamia esimerkkejä Huomattavasti parempi kuin odotin, koska Carry on-komediat ovat usein olleet pahnanpojimmasista paistosta. "I`m a police detective and I must warn you that I shall take down anything you say." "All right. Trousers." - "Ear today, gone tomorrow."

perjantai 26. maaliskuuta 2021

The Falcons eli Haukat (Unkari-70) `Aavan pustan tuolla puolen` - `Aavan pustan tällä puolen`

Istvan Gaalin ohjaama elokuva kertoo ihmisen ja luonnon jatkuvasta törmäyskurssista ja ihmisluonnon pahuudesta keskittämällä fokuksensa pustan keskellä, laidalla sijaitsevalle metsästyshaukkakoulutusfarmille jonne uusi työntekijä/ elokuvan mahdollinen muuttaja/muuttuja saapuu. - Tarkka keskittyminen ja aavat, laajat puitteet (pusta, taivas) tekevät elokuvasta yhtä aikaa julman duunari/luontokuvauksen sekä unelmilla, mutta myös painajaisilla on siivet-sanontojen tyylisen sosialistinen realismi-teoksen. Tanakka pläjäys.

torstai 18. maaliskuuta 2021

Shaolin Wooden Men eli Nuoren tiikerin kosto (Hong Kong-Taiwan-japani-76)

Raskaskengistä kevytleijuntaan rasva-altaan päällä. Jämäkästi, liukastumatta. Alku tietenkin ankeaa, kun Kung fu-koulun oppilaiden ja opettajien mopottam mykkämies (Jackie Chan) nousee kung fu-mestariksi ja kostajaksi luolaan kahlitun pitkätukkaopettajan (jolle mykkis varastaa viiniä) rajun ja karkean kung fun ja nunnan kevytkung fun mikstuurasta. Chan näyttelee hienosti, monipuolisesti.

tiistai 16. maaliskuuta 2021

Eyes of The Condor (Hong Kong-87)

Tässä elementtejä edellisestä (riippuliitimet, timantit), mutta on edellistä enemmän komedia. Ja siksi juuri huonompi. Mutta ei surkea kuitenkaan. Ei ensinkään. Mutta kyllä tämän "pahimmanlaatuinen" Hong Kong-huulenvääntökomedia rassaa päätä ja kehoa. - Poliisit (siellä se huulen/huumorinvääntäjä, vai "jopa" monikossa) timanttiliigarosvojen perässä. Näytti ensin että elokuvassa olisi ollut kääpiögangsteripomo, se olisi ollut hienoa!

Battle for The Treasure also Der Todesdiamant (Hong Kong-88)

Alistetun alkuperäiskansan taikatimantin ja kaapatun Prinsessan perässä alistetut ja alistajat, sotahan siitä syttyy, tai jatkuu, ja monet muut paikalliset, pienemmät paukinnat. Godrey Ho`n ohjaama sekosillisalaatti käyttää kastikkeenaan myös kökkökohtauksia ja tollonäyttelemistä. Ja huikeaideaisia toteutuksia myös; Rakettireppupoliisi, lähes Speden Lentävien luupäiden mieleen tuovat motorisoidut riippuliitohyökkäykset kautta taistelut taivailla ja hiivana pohjalla norsu joka kärsällään tarttuu nousevan helikopterin laskeutumistelineisiin! Myös kuunvalossa kimaltavien fosforoiduilla valohiluilla vaatteensa tuunannut salahyökkäysporukka saa kantaa päällään huippuideoitsijan viittaa. Kammottavahiuksinen hyvistaistelija! Prinsessa pannaan tanssimaan tulella! Huikea(n) hullu liukuhihnajärjettömyys-mielettömyys-älyttömyys!!!...

keskiviikko 3. maaliskuuta 2021

Hollywood Cop (USA-87)

Nulju isä, ex-isä, ex-aviomies (mutta kuitenkin lopussa isä) on varastanut Jenkkimafialta rahaa. Joten Jenkkimafiosot kidnappavat "perheen" pikkupojan äidiltään. Äiti ja takatukkapoliisi alkavat selvittämään kidnappauskeissiä. Isä uhrautuu pojan puolesta, uuspariskunta pihkaantuu, poikaantuu. Tulevassa mättömatsissa "vähän" (eli erittäin paljon) selittäMÄTTÖmästi saadaan Helvetin enkelit heti polliiseja auttamaan. - Peruspönttöäksöniä, parasta taistojen tasalla, taustalla aina tulittava syntetisaattoritykitys. Siinä innosta irvistävällä katsojalla niska nykii suu supussa tykityksen tahdissa.

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

The Take (USA-.74)

"Once upon a time, long time ago, there was a cop." Ihan onnistunut ja viihdyttävä elokuva oikeuslaitos- ja varsinkin poliisikorruptiosta. Kaikki kähmii. Elokuvan alun pahisten pääsy oikeustalolle ja jopa oikeudenkäyntiin on jopa uniikkia poliisipökkelöintiä-pösilöintiä. Yhtä aikaa pirun kekseliästä ja täysin naurettavaa touhua. = Viihdyttävää. Sitten seuraavissa sekunneissa koko pahissakki onkin kiinni. = Viihdyttävää. Ihan näin tanakkaa tasoa ei koko loppuleffa koko ajan tarjoile, mutta on unohtunut helmi. Billy Dee Williams, Eddie Albert, Frankie Avalon, Albert Salmi, Vic Morrow. Avalon ahmii, ahkeroi aikamoisena pikkuniljana-nuljuna. Ja poliisi luonnon ikiaikaisesta kiertokulusta verrattuna rosvo-poliisiproseduuriin: "Oh! Nature! (And human nature! Blogistin lisäys) Big fish little fish inside of them, little fish inside of them.. Nothing`s changed."

The Hit (Englanti-84)

Ikiaiheesta "Paennutta pahista haetaan"-teemasta, toiminnasta on saatu aikaan nastanokkeladialoginen raina. Tämä Stephen Frearsin(?!) ohjaama otos osuu.

Kutsu (Lappi-2020)

Mies kilauttaa triangelia "Amerikassa", toinen kumauttaa kongia "Kiinassa", kolmas Välimaastossa ei tiedä mihin menisi. Hillittömän huono Lappi-lyhäri, minuutin mittainen. Vaiko sittenkin hillittömän hyvä? Kyllä.

Crypt of The Vampire aka Terror from The Crypt (Italia-64)

Perinteinen naisvampyrointi jossa kerrankin sivusuu-suhuässä-Cristopher Lee sivuosa-asian"kannattajana". Cryptistä kauhua.

tiistai 16. helmikuuta 2021

First Man Into Space eli Mies avaruuteen (Englanti-59) `En odottanut Englantielokuvasta hirviöscifiä, mutta sellaisen sain`

Tyhmän uhkarohkea, mutta "taitava" playboypilotti lähtee hymyilevässä tähtihurmiossaan liian pitkälle avaruuteen, tai ainakin sen porteille, ja raketti alkaa pyörimään ympyrää ja mies pyörtyy. Kone karahtaa peltoon. Elokuvan halpuus on siinä, mm siinä, että mätkähdystä ei näytetä. Ja arvatkaapa, mitä? Pilotti selviää naarmuitta. Eräänä pilotin pomona on hänen julman, jyrkän tiukka isoveljensä. Ja hän aloittaa taas hulttoiveljen haukkumisen. (Lapsenakin pikkubroidin piti aina kiivetä korkeimpaan puuhun ja uida pisimmälle.) Itse olin enemmän kuivan tiukan isoveljen puolella, sillä hänen kanssaan yhdessä ihmettelimme miksi pikkuveli pääsee taas avaruusohjaimiin, vaikka romutti raketin maahan! Ja arvatkaapas mitä? Tämä typeränä naureskeleva veli lähtee taas avaruuskarkumatkalle, tällä kertaa "Ensimmäisenä avaruuteen syöksyvänä miehenä." Ja arvatkaapas taas mitä, taas kone sakkaa ja pilotti inisee avunpyyntöjä liian kaukaa. Ja joutuu johonkin, jonkinlaiseen jäämyrskyyn ja kone katkeaa, mies katoaa... Tyhjä puoli, pilotista tyhjä puoli rämähtää Meksikoon... Vai oliko se tyhjä? Sillä kohta alkaa alueella brutaali, tappavan karhean kivaikovakuorinen päältä ja yltä palanut hirviö poistamaan kansaa ja karjaa... -Luulin tätä ensin "Ensimmäinen mies"-ylistykseksi, mutta tähän oli päinvastoin!! Ja vielä hirviö päälle! En odottanut sitä. Sitä varsinkaan. Alun hitaudesta huolimatta tästähäm muodostui mainio monsterointi. Hirviö on hyvä. Perinteisellä, surullisella tavalla, tietty.

maanantai 15. helmikuuta 2021

Hélas pour moi aka Oh Woe, It`s me eli Voi minua (Ranska-Sveitsi-93) `Jumalan jäljillä`

"Emme osaa enää tehdä tulta, mutta osaame rukoilla." Myöhemmin... "Emme enää osaa tehdä tulta. Emme tunne rukouksen mysteerejä. Mutta tiedämme yhä sen paikan metsässä." Entä "nyt"? "Emme osaa enää tehdä tulta. Emme osaa lukea rukouksia. Emme edes tiedä paikkaa metsässä. Mutta osaamme yhä kertoa tarinan." - Ja se tarina on loistava, luistava (luistelee "termejä" pakoon) Jaen-Luc-Godardin "uskonnollista" elokuvaa, kautta kuvaava pohdinta. Pidin jumalallisesti. Tai/vai jumalattomasti. Paljon kuitenkin.

lauantai 13. helmikuuta 2021

Scared to Death (USA-80) `Tähtiä viemärivedessä`

Viemäreissä majailee ja hyökkäyksiä ylös suurkaupunkiin tekee viemärihirviökumipukumies, eikö siis hirviö. Kahden murhan jälkeen kuolleita on konstaapelin mukaan "Kuin kärpäsiä." - Hidasliikkeisyydessään, tempoisuudessaan jopa jotenkin sympaattinen elokuva on kahlausta, mutta katsottavaa lauantaiajankulua. Julman kekseliäs on Pedon kyky aiheuttaa uhreille epiepsiaa ja aivokasvaimia, tai ainakin niihin viittaavia huijaavia oireita. Lopun `Pedon vieressä makaavat ja mouruavat viemärimakoilijat`-kohtaus on vaikuttava. Ja loppu likiliiskavva-limaista ja ehkä perinteistä `Päättyykö tämä tähän`-pohdintaa. P.S. Erittäin, eiku HELVETIN huonosti rullaluisteleva jengi on hyvää, mietittyä, oivaltavaa roskajuonta ja juurta ja viemärinkorjaajamiehen kypärässä lukee Skylab. Pohjalta ponnistaen, pinnistäen, sillä tähdet näkyvät viemäriaukosta ja heijaustuvat viemäriveteen.

keskiviikko 3. helmikuuta 2021

My Man Godfrey eli Godfrey järjestää kaiken (USA-36)

Elokuvan alku on tehokas, toimiva; Kamera kiertää ympyrää pienoismallisuurkaupungin taloissa, elokuvan esiintyjien ja muiden tekijöiden nimet näkyvät talojen valomainoksissa. Lopulta kamera on tehnyt melkein ympyrän ja pysähtyy yhtä kaikki tehokkaan, toimivan näköiselle pienoismallikaatopaikalle. Siellä on mm Godfrey, paikan asukki jonka idioottimaisen ja tyhjänmpäiväisen idean (peli, ylhäisö vs alhaiso, kuka tuo parhaimman esimerkin alhaistosta) idioottimainen ja tyhjänpäiväinen sikarikas joutenolo"nuoriso" ja varsinkin yksi joutenolo"nuori" tuo näyttelyihmiseksi. Ja kun slapstick kyseessä, niin tietäähän siinä kuinka käy. Vai tietääkö? Kaikesta tästä huolimatta ja tästä johtuen yksi parhaista raharikas-tyhjänpäivä"nuoriso" (rikkaistahan nämä monasti kertovat)-slapstickeistä, ja slapstickeistä yleensäkin. Todella tehokas ja toimiva. Kaksi vähän järkevämpää vanhempaa rikasta miestä juttelee juhlissa, toisen typerällä vaimolla on vuohi lemmikkinään liekassa, kuuluu peliin. (Yksi pökkelö kantaa rukkia, toinen tollo palkeita. Oivallinen kohtaus.): "This place likely resemble of insane asylum." "All you need to start an insane asylum is an empty room, and the right kind of people." - "Would you do me a big favor?" "Who do you want killed?" "I`ll do my own killing." - "Tommy, there's a very peculiar mental process called thinking - you wouldn't know much about that" - "That's most of your stock. I knew it had been dumped on the market, so I sold short." "I don't understand. You sold short. You mean gentlemen's underwear?" Tappohauska slapstick.

Trancers 4: Jack of Swords (USA-94)

"It could be nothing, but..." "It could be something" Trancers-metsästäjä Jack Deth on kauniisti säilyttänyt ystävänsä Trancers kolmosesta tutun Godzilla-Kalanaama-johtokimpun pään ja vaali ystävyyttä niin, että robopää on hänellä nyt yöpöytälamppuna!! ("I never sleep alone.") Ja sitten taas Trancers-jahtiin!: "He could be anywhere!", sillä kun Jack astuu minikokoiseen, mutta näppärädesigniseen avaruuskopperoonsa-kuplaansa, niin siellä majaileva tai sinne ilmestyvä monipuolisuushirviö hyökkkää kimppuun, ja alus vaappuu, väpättää ilman ohjausta ja suuntaa sinne `anywhereen`, eli johonkin `vanhaan` Pahalordien ja tietenkin trancersien magiamaailmaan... Eli hyvisten pelastajaksi sinne minne pitikin, sillä hänestä on siellä tietenkin piirretty ennus-palvontakuvakin!! - Tähän mennessä halvin, huonoin Trancerseista, sillä Vanhamaailma on toteutettu kuin halvassa tv-elokuvassa-sarjassa ja tv-halpistuotantojen kaavan mukaisesti erittäin huonosti, pelokkaasti näyteltyä (Pääpahis etunenässä, hän on käsittämättömän, uskomattoman jäykkä, epävarma. pelokas amatööritärinöissään, Deth-Thomerson tietty ainoana klaaraa hommat) puhetta riittää, jotta voi näyttää pitkään jotain lavastettua huoneen-mökinnurkkaa.. No, on tässä sentään linna, sinne sentään päästy kuvaamaan, mutta kuinka paljon senkin sisäkuvista `studio`lavasteita?... Kai/varmaankin aika paljon?.. Elokuvannimen "lupaavaa" miekkameininkiä ei ensinkään, nimeksikään, vähän lopussa... Latteus. P.S. "What does RBG stands for?" "Really...Big...Gun." (Jota se ei tietenkään ole.) Ja kuten elokuvan latteaan kaavaan kuuluu, asetta ei tietenkään käytetä kuin vilaukselta. Jotta tulisi varmasti selväksi, toistan, varoitan: Latteus.

tiistai 2. helmikuuta 2021

Nora Prentiss (USA-47)

HUOM! LOPUSSA SPOILAUS UUDEN VAROITUKSEN KERA!! Elokuvan alussa tuodaan murhasyytettyä miestä vankilaan. Puolustuasianajaja yrittää penkoa miehen mieltä, miksi hän teki tekosensa (vai tekikö) ja oliko uhrilla, pyyteettömällä tohtorilla jotain salattua sydämellään, koska hän epäilee, käsittää, että on. Mutta mies pysyy hiljaa, ainakin vielä.. Mutta elokuva ei pysy; Kunnianarvoisa tohtori, Tohtori Talbot (Kent Smith) kaupungin, no ainakin katunsa säntillinen sankari arvoisassa avioliitossa joutuu lumoavan laulajattaren Nora Prentiss`in ("I it is food you want, stay away. But the singing is good, if it`s singing you want." Ann Sheridan) pauloihin. "You don`t belong here, neither do I, but here we are..." Suhde kerrostuu kerrostumistaan, ja nopeasti.. Ja nopeasti elokuva kiertyy hiljalleen myös sekopäisen rakkauden (miehen puolelta, nainen on normaali[sti] syvästi rakastunut), avioerolupauksien ja lopulta itse/valemurhan noir-myllyyn. - Toimiva, tumma, toimivan tumma melodraama-noir. Mutta vähän liian pitkä, venytetty. Mutta elokuvan loppu on aika pitkäänkin todella toimivaa kamaa ja varsinkin Smithin roolisuoritus paranee paranemistaan. Elokuvan nimi olisi ihan hyvin olla myös Richard Talbot! Sheridan roolissaan tasaisen hyvä, varma. Muut sivuosamassaa. MUTTA TÄMÄ HUIKEA HURJUUS OLI PAKKO LAITTAA TÄHÄN LOPPUUN, ÄLÄ LUE JOS ET HALUA TIETÄÄ HUIKEAN UNIIKKIA LOPPUSPOILAUSTA!: Tuomitaanko mies periaatteessa "itsensä" murhasta??!!

lauantai 30. tammikuuta 2021

Gang Busters (USA-42)

Noir-gangsteri-poliisi-serial! Hullu, kuollut tiedemies, plastiikkakirurgi (Hey! Look that guy done to my looks!" "What looks?"1]) Murhattujen miesten liigoineen pitää kaupunkia kynsissään ja varpaillaan. Kehittämällään pillerillä(!!!) hän pystyy herättämään kuolleet henkiin, tosin uusi pilleri pitää ottaa aina muutaman päivän välein... - Ihan perustoimivaa, perusvauhdikasta serialia, jossa tasapuolisesti vieraillaan kummankin osapuolen puolella. Kuten sanottua, vauhti on serialperinteiden mukaisesti hurja, jopa niin hurja, että kun pakogangsteri kaappaa poliisiauton ja toimittajanaisen ja päiväsaikaan tapahtuva pako (joka ei ole pitkä) on heti paon yhä ollessa päällä lehdissä, samoin gangsterin kuoleminen seuraavassa numerossa heti sen jälkeen!!.. "EXTRA! EXTRA! READ ALL ABOUT IT!" Serialmaailma on nopeamoi kuin internet! P.S. Elokuvan poliisien radioliikenneseuranta on luvalla sanoen alkeellinen; Radiopoliisiauto nostetaan korjaamon autonostimella metrin korkeuteen ja autoa aletaan hiljalleen kääntämään eri suuntiin! (Toinen poliisi autossa, toinen auton vieressä autoa kääntelemässä!!) Tais olla jo tuohonkin aikaan vähän helpommat, modernimmat, vähemmän kököt systeemit käytössä! Mutta ei hullutiedemiehenkään teot oikein oikeilta näytä; Hän uhkaa räjäyttää "valmisteilla" olevan City Hallin. Todellisuudessa filmillä tuhotaan dokumenttifilmistä leikattu selvä rauniokerrostalo. Olisivat mieluummin käyttäneet edes pienoismallia, näin selvä, typerä, törkeä huijaus on vain noloa. Tuonkin ajan elokuvissa. 1] Todellisuudessa tyypiltä leikattu vain viikset!!?? Eikö nyt olis ollut järkevämpää, uskottavampaa vaihtaa näyttelijä, niinkuin näissä yleisesti tehdään. Olis varmaan tullut liian "kalliiksi".

tiistai 26. tammikuuta 2021

Deadly Dreams (USA-88)

Nuori mies Alex törmää painajaisissa ja todellisessa elämässä jatkuvasti Susinaamamieheen, mieheen joka tappoi Alexin vanhemmat ja itsensä 10 vuotta sitten. Alexilla on isoveli, bisnesmies, ja kaupunki on peuranmetsästysaluetta (Alexin uusi naisystäväkin antaa hänelle syntymäpäivälahjaksi peuranpään sarvineen, semmoinen seutu!), mutta Alexia ei kiinnosta rahanteko eikä metsästäminen, ainoastaan uusi naisystävä... Susimies slasheroi ja Alexilla alkaa mennä hermo ja järki... - Alku aika näpsäkkää menoa, mutta sitten jumivaihde tulee aika nopeasti päälle, eli saman asian (jatkuvaa, jatkuvaa susinaamaa ja jatkuvaa, jatkuvaa painajaisista heräämistä ja päällekkäisistä painajaisista heräämistä, huoh-krooh) parissa pyörimistä, ja kliseesumaa (ei vielä tämäkin "odottamaton" "käänne"!) mutta ihan ihan loppu onkin oikeinkin näppärä, joka kirkastaa kliseet ja taustoittaa, käsityttää, ymmärryttää niiden käytön ja viheltää elokuvan komeahkosti loppuun, voittoon.

maanantai 25. tammikuuta 2021

lauantai 23. tammikuuta 2021

Paljasjalkakreivitär - The Barefoot Contessa (USA-Italia-54)

Tämä elokuva on saanut riistiriitaa aikaan sekä ilmestyessään, että myöhemmin, mutta mestariteoshan tässä on kyseessä; Hollywoodin vanha kirjoittaja, ohjaaja (Humphrey Bogart) saa espanjalaisbaarin `paljasjalkatanssijattaren` (Ava Gardner) lempeän väännön jälkeen Hollywoodin uudeksi tähdeksi. Bogien pomona on lähes mykkää idiotismia (muiden pitää kysyä, puhua hänen nimissään [se on aina sanottava]) "edustava" kroisossika. Välissä pyörii valtoimenaan hikoileva, mutta loppua kohden myös sydäntä omaava pr-mies (Edmund O´Brien). Bogien ja Gardnerin hahmot muodostavat koko elokuvan, koko elämän mittaisen ystävyyden, mutta tanssija, näyttelijä käy läpi huonoja miessuhteita, lukuunottamatta viimeistä suhdetta, ainoata rakkautta (Rosssano Brazzi). Mutta sekin taitaa karata kiville, se varsinkin... - Elokuvan loistoidea on laittaa elokuvan hyvien, hyvähköjen päämieshahmojen (Bogart, O`Brien, Brazzi) osallistuvan elokuvaan myös paljon kertojaääninä, ja paskiaiset (mainittu mykkä tollo, tanssijan rikassikamies ennen Brazzia), vaikka ovatkin paljon esillä ja äänessä (paitsi viimeksi mainitussa tollo taas vähemmän..), jätetään ilman tätä etuoikeutta. Huikea elokuva rahan raivokkaasta vallasta ja voimasta molemmilla mantereilla, maanosissa, mutta myös siitä, että ystävyyskin voi onnistua näissä kuvioissa. Poikkeus vahvistaa säännön.

perjantai 22. tammikuuta 2021

The Werewolf eli Ihmissusi (USA-56)

"What´s my name? Who am I? Do I live here? I guess I´m just passing trough." "You guess?" Harvinainen werewolffailu jossa "idealistinen" tohtori ("The perfect science. The one that ends all science" vaahtoaa hän) antaa auto-onnettomuusuhrille "susiseerumia"... - Mutta elokuva on myös harvinaisen hidasliikkeinen ja kankea kauhuelokuvaksi. Enemmän sairaskertomus. Käsittämätön kohta: Pahistohtori- parivaljakko kertoo kovahkolla äänellä toisilleen poliisin tiesululla, auton ikkuna auki sheriffit ja deputyt ja iso lauma muita ikkunan vieressä että mies on heidän muuttamansa, tekemänsä eläin, ihmissusi, mutta porukka päästää pahikset pakoon. Ehkä kuulovammaisia? Juntteja? Jälkimmäisiä ainakin.. Sheriffi etunenässä, mutta hänenkin juntti jäyhyys, jäyhä junttius alkaa rakoilemaan? - Kauhuelokuvana "kelvoton", sairas-sairaus-selviämis(?)tarinana kelvollinen, surullinen tarina.

Zombies of Mora Tau (USA-57) `Zombitanssi laivalla ja meren pohjassa`

"Sam, you hit that man!" "He`s not a man, he`s one of them!" Tämmöisellä autolla-ajoaloituksella, ja törmäyksellä, avautuu tämä zombailu. "Afrikassa" ollaan, keksitynnimisessä paikassa tietenkin. Ja tietenkin timanttien perässä porukat. Paikalla hautasmaa, johon erimaalaiset timanttitutkimusryhmät on haudattu vuosijärjestyksessä, ei haudattujen nimiä, vain vuosiluku ristissä, risteissä. Ja zombit timantteja vartioimassa. Ja vielä oikein vesizombit, merilevää hiuksissaan!! Mutta tulta pelkäävät, kumma kyllä, sillä kyllähän vesi tulen voittaa (En tajua, miksi porukat ei sytytä zombeja tuleen, vaan heiluttavat jatkuvalla syötöllä soihtuja niiden edessä. Ehkä ne on niin vettyneet, ettei tuli tartu, mutta mikseivät edes yritä...) No, enivei, perinteistä pöljäilyä, välillä ihan toimivillakin kauhukohtauksilla, mikään camp-kohtausten suma tämä ei kuitenkaan ole. Enemmän kauhu kuin camp. No, sukeltajan ja merileväkaulaisen-kravaattisen pukumieszombin kohtaaminen on vähän (eiku paljon!) molempia! Ja siinä, kun tollot kävelyttävät zombin taloon... Ja talosta pois... Sukeltajiakin tulee myöhemmin tuplaten, mutta zombeja triplaten, potenssiin kaks!!......... Ihan hyvää, toimivaa tavaraa! Kohtaus, jossa zombi on saarrettu, `sidottu` vuoteeseen kynttilämeren keskelle on komea kuvavilahdus!

torstai 21. tammikuuta 2021

Creature with The Atomic Brain eli Atomiaivoiset olennot (USA-55)

"Well, let me give you a very primitive example...": Jo valmiiksi zombista gangsterigorillasta on tehty atomiaivoinen (sormen, kengänjäljet loistavat pimeässä), luodinkestävä, robottimainen zombi, tekijänä "ex"(?)- natsi, mutta ei ex-hullu tiedemies. Ja käskijänä hullu gangsteri. Ja lisää tulee... - Hirvittävää, mutta myös hirvittävän hauskaa elokuvausta. Jouhevaa, joutuisaa, sanaisaa, sujuvaa roskaa... "The brain always dies first."

lauantai 16. tammikuuta 2021

Loreley`s Grasp (Espanja-74)

"Verinen Vedenneito" Olin nähnyt tämän edelllisen kerran noin 20 vuotta sitten, enkä ollut pitänyt, sen muistan. En tosin muista eksaktia syytä ei- pitämättömyydelleni, mutta ilmeisestikin, luultavasti, varmaankin yleisluontoisesti tylsistyminen. Oikein muisteltu, tiedetty veikattu, tämä on (no, nyt tulee sitä eksaktia!) katkoviiva, pistekirjoitus (yksi hahmoista, uhreista on sokea, ja perinteisesti tietoinen syistä ja seurauksista), tapahtumajono murhista, ilman mitään muuta siinä seassa, ympärillä, mukana. Lorelei-legendan mukainen vedenneito, verenneito (Helga Line) harventaa pikkukaupungin porukkaa. Ei hänessä kyllä mitään vedenneitomaista ole, hän on perinteisehkön vesihirviön näköinen, tosin kaapusellainen. Kun hän ei ole hirviö, hän kulkee bikineissä tai kaavussa tai molemmissa. Tai vanha-asussa. Tämä vanha-asuisuus on pikkuisen laajemminkin elokuvan erikoisuutta, 60-70-lukujen asusteiden lisäksi filmillä pyörii oikeastaan selittämättömästi muitakin vanhapukeutijia, mutta ei se elokuvaa paranna, eikä huononna. Pikemminkin keskinkertaistaa, keskivertoistaa. Loreleita seuraa, vaanii ja vartioi Tony Kendall. Epätasaisen espanjalaisen kauhuohjaajan Amondo De Ossorion tuotannosta siitä epätasaisimmasta, keskinkertaisimmasta, toisteisimmasta, tylsimmästä päästä. P.S. Miksi laboratoriossa lammas käyskentelemässä? Se ei selviä. Tällaisia selvittämättömyyksiä esimerkiksi elokuva olisi tarvinnut enemmän.

torstai 14. tammikuuta 2021

House of Black Death (USA-65)

"What`s happening? When I left three years ago, this was a happy place. Now all the people are worshipping devil." "I don`t know. I just don`t know!" Me neither. Ja tällaista heti elokuvan alussa! Hyvin hämärä, outo ja sekava palvontapala, jossa Lon Chaneyn (Belial, Paha,[ sarvipäinen huilunsoittaja ja kansanvillitsijä}) ja John Carradinen (Andre, "hyvä" musta mnaagikko) esittämillä ja toisiaan vihaavilla velhoveljeksillä on kaapuhuput, jotka näyttävät mummonhuiveilta ja Sabrina- niminen näyttelijä tanssii. Pentagrammi postilaatikossa. Erittäin kökkö. Kohtauksesta toiseen hypitään kuin harjoituksissa. Musiikki ja puhe pauhaavat lujaa. Tyhjänpäiväinen, ympäripyöreä päänrapsutuselokuva. Pidin. Roskaa. Surkeaa.

Giant From The Unknown (USA-58) `Tehokas temmellys`

Kalifornian vuoristokylällä karjaa ja nyt ihmisiäkin on mutiloitu. Kovapäinen sheriffi ("Badge instead of brain") on jatkuvalla pysäytyksellä paikalle muutamia vuosia sitten tulleen tutkija-opiskelija-nuoren miehen kimpussa. Epäilee tätä murhaajaksi. Mutta murhaaja on intiaanien hautausmaalla muhinut muinainen Konkistadoori. Nuori mies ja sattumalta (niinpä tietenkin) paikalle osunut vanha tutkija (niinpä tietenkin) ja hänen tyttärensä (niinpä tietenkin!) alkavat kolmistaan kaivaa kallioita. Ja löytävätkin Konkistadoorin varusteet. He laittavat ne puuhun roikkumaan, josta Konki-Giantin on ne helppo napata päälleen ja meininki alkaa... Yllättävänkin toimiva kauhu, camp, roska, jossa jännitystä joltisenkin verran. Tavallisen typerää kauhuelokuvaperinteisyyttä on se, että sivuosanaisen Giantti tuhoaa heti, mutta pääosanaista hän kantelee pitkin metsiä. No, onneksi edes hän selviää, ja tietenkin muut pääosittajat. Mitenkä muutenkaan. Camppia on se, että löydettäessä Giantin kypärässä on ammottava reikä, mutta kohta Jätin päässä reiätön. Ja kuka teki jo heti elokuvan alussa tehdyt mutiloinnit (hutiloinnit taitaa olla kyseessä käsikirjoittajilla), sillä kolmikko onnistuu kaivamisillaan nostattamaan jätin vasta paljon myöhemmin??!! Ja, mutta selviääkö Jätti lopun koski-tulivuori(!)pudotuksesta, sillä aikamoisessa puristuksessahan hän on ollut ennenkin, 500 vuotta! Ihan mielipuolista, monipuolista menoa. Giantti on tehokas temmeltäjä.

keskiviikko 13. tammikuuta 2021

The Dracula Saga (Espanja-73)

Nuori nainen näkee hevosvaunuissa matkalla Draculan linnaan (jota, josta hän ei tietenkään tiedä) unta jossa kökkönaamarinen "ihmissusi" nauraa. Linna ja kai kyläkin on niin pelottava, että hevoset kieltäytyvät jatkamasta matkaa. Joten jalkapatikaksi. Kylässä kummallisesti koikkelehtiva hongankolistaja pysähtyy isoa raskasta arkkua kantaen naisen viereen ja sanoo kirkonkellojen soitosta "Ne ovat paholaisen kellot" Ja jatkopatikkamatkalta löytyykin nainen jota on purtu rintaan ja kaulaan, hän nousee, ja pyörtyy... Ja tietenkin herää, huomatakseen että paikaala on muitakin heränneitä, "herännäisiä". (Vampyyriuskonto? Koska, sillä tämä on myös se elokuva, siitä tunnettu järjettömyys, jossa esitellään Vampyyritaivas! Se saapuu, siitä myöhemmin.) Myös koko linnan väki on päivällä nukkuvia, yöllä "eläviä" kylmäkköjä ja Itse Dracula vanha vapiseva harmaahius- ja partaukko!!?? Ai niin, se vampyyritaivas! Muistelin, että se olisi tässä. (Kirjoitan, kirjoitin tätä samalla kun katselen, katselin. Teen näin monestikin kun katselen elokuvaa. Enkä välttämättä poista pois muistojen- tajunnanvirtaa...) Ei se siis ollutkaan tässä!! Missähän se sitten oli?? Mutta tässä oli lisäksi: Tekotukkainen- ja partainen pappi, vinttiyllätys ja vampyyrivauva!!!... - Vampyyritaivaan olematta olosta huolimatta (Olin aivan varma sen olemassaolosta tässä!!)mainion muheva mielettömyys. Elokuvassa harvinaisesti ei juuri ketään espanjalaisen kauhuelokuvan värikkään seikytluvun keskeisistä, olennaisista, tunnetuista, tärkeistä näyttelijöistä (Helga Line ainoana, yksi kylmäköistä), mutta siitä huolimatta oikein onnistunut.

keskiviikko 6. tammikuuta 2021

War Requiem (Englanti-89)

Derek Jarmanin hienossa Blue-elokuvassa ei ole kuvavirtaa, Tässä elokuvassa ei (kuultavaa) puhevirtaa, tässä elokuvassa me huuliltalukemistaidottomat emme tiedä koko elokuvan aikana mitä esim alussa Lauurence Olivierin(!) esittämä mies pyörätuolissa, mitalit villatakissa- sotaveteraani sanoo. Puhe peittyy joko "sotarunon" tai lähes koko elokuvan mittaisen Benjamin Brittenin musiikin alle. Brittenin musiikki sopii, sotii erittäin hyvin tämän Derek Jarmanin ohjaaman monivisuaalisen infernon, sota (sotien)kronikan eli sodan kauhujen kuvaamiseen; Sota vaikuttaa kaikkiin (sotilaiksi ja sairaanhoitajaksi pukeutuneet lapset polttavat pikkuarkussa pehmonallekarhun), sota-aikana ei saa olla vähänkään aikaa irtautua, leikkiä (lumipalloa heittävän sotilaan käden ja lumipallon läpi ammutaan), eläimet kärsivät sodassa, elokuvassa, sotaelokuvassa (pässi sotkeutuu sarvistaan piikkilankaan). Mutta onneksi jo elokuvan alussa luodaan, tuodaan tulevaisuususkoa (pyykkejä ripustetaan kuivumaan ja niiden alle kylvetään jyviä), myöhemmin leipä kautta kivi kasvaa ruohoa ja vaikka leipätaikina ja leipä haklaistaan kirveellä, on se silti leipää... Tilda Swintonin esittämä sairaanhoitaja auttaa ja kulkee Ensimmäisessä Maailmansodassa, siinä elokuvan kulku pitkähköön, puolivälin jälkeen ehkä vähän tyypillisesti "vieraillaan" useissa sodissa, varsinkin Vietnamissa. Mutta kyllähän se tekee tehokkaasti tiettäväksi sotien kauheudet, Sodan kauheudet. Lopussa karusti, kauniisti kukkakori sodan ovelle, sodan portille, sotien eteen, varmaankin turhaan, mutta Hieno elokuva. Kyllä kukat aina harmaudessa, harmaudesta loistavat, ainakin joillekin, jonkin aikaa. Aika useillekin yleensä, ja se aika jää heille/meille mieleen...