The Oak (Ranska-Romania-92) `Kommunismikaivanta` `"Muistelu", puistelu` - `Kommunismikritiikkiä ja ruraalikarnevalismia, ruraalirealismia- ja surrealismia`

Kommunismikritiikkiä ja ruraalikarnervalismia/surrealismia. Mutta viimeksi mainittua, mainittuja ei onneksi koko elokuvan ajan, kuten edellisen elokuvan kanssa kävi ja oli. Elokuvan akussa "vanha" isä ja sairasta isäänsä hoitava aikuinen tytär katsoo sängyssä maaten(!) nukuksissa tai ainakin puolinukkuksissa vanhoja kommunismi-kotifilmejä. Eräs "muisto" esitetään näytellen; Mustavalkoisessa "elokuvassa" Stalinmainen Pakkasukko antaa lajoja pikkutytölle. Nallet ja nuket hän heittää nurkkaan mutta perheen pistoolin hän hyväksyy alkaen ammuskella luodittomalla pyssyllä ylinäytelmällisesti yliesittäen kuolevia peheenjäseniä ja vieraita, vähän ajan kuluttua "filmi" saa värit... Isä kuolee ja tätä kautta kuvataan kommunismin "kuolemaa" myös. Ainakin tässä ajassa, tässä perheessä, tässä maassa. Ainakin tässä perheessä. Tyttö otaa kuolleesta isästään polaroidkuvan ja lähtee sairaalaan, Tohtorille näyttämään isän testamenttia; Isä haluaa lahjoittaa ruumiinsa tieteelle, mutta Tohtorin "vanha" kommunisimisankaruus, ylemmyys (isään nähden) nostaa päätään, kuten myös pakotettu yhteiskuntakritiikki; Ei syöpäisää tutkimuksiin. Tytär kantaa isänsä tuhkaa muovisessa Nescafe-pikakahvipurkissa. (Toivottavasti tuhkat eivät sekoitu kahviin.) Ja sitten tytär, joka on Opettaja ja juna-asema-rautatieobsessoitunut kuten isäkion, lähtee provinssikaupunkiin, ja matkan aikana tutustuu, törmää ensin junapysähdys"bileissä" Pappiin, jonka vaimo on laittanut miehelleen niin karmeat kalsarit ettei päällyshousuja kehtaa riisua kuin kotona ja kaupungissa sitten toiseen Tohtoriin, jonka kanssa He jakavat samat arvot, optimismin ja unelmat, mutta ympäristöt eivät. (Nainen raiskataan heti kun hän pääsee kaupunkiin, poliisi on puoliksi ystävällinen, puoliksi m*lkku sika, sitten täyttä Absurdasnistiaa: nainen saa ostaa auki olevalta nakkikopilta jo valmiiksi keitettyä makkaraa vasta paraatin jälkeen, mutta ei nyt, nythän on vielä aamiaisaika, mutta onneksi hän saa juuri kuolleelta sairaalan ainoan sängyn! Piknikillä nainen ja tohtori joutuvat sotaharjoitus-sekamelskaan. Nainen yrittää ottaa lääkkeitä, mutta hanasta ei tietenkään tule vettä ja ovatko kukkamajakkovedet ja kukatkin kuihtuneet? Ja sairaala, tai sitten vankila [sinnekin joudutaan], koulukin ovat aina parhaita totalitarismin, kommunismin kiteytyspaikkoja.) Mutta onneksi naisessa ja tohtorissa, heissä on sanottua armoa, arvoa, ylväyttä. - Oivallinen kommunismikauhonta, kaavinta, kuorinta, kaivanta, louhinta, rouhinta, ruodinta, pohdinta. Kommunismikosto. Kommunismi"muistelu", puistelu. P.S. Eräänlainen Kusturica-Kaurismäki-Makavejev"symbioosi". Jotkut ovat löytäneet jopa Jodorowskyä Pintilien elokuvista. Minä en. Vielä.