Flying Scot aka The Mailbag Robbery (Englanti-57)

Ompa idea! Onpa ryöstö!: Mitään puhumaton porukka saapuu junaan, menee hyttiinsä, irroittaa ruuvimeisseleillä ruuvit sohvaistuimesta (meisseli ojennetaan meisselöijälle valkoiselta kankaalta kuin kirurgille konsanaan), sohva irroitetaan, sohvan takaa, junan "kassakaappi"huoneesta paljastuvat rahasäkit heitetään matkan varrella odottavalle rikoskaverille. Ja kohta ollaankin "etelässä" lumilapion kokoiset aurinkolasit silmillä ja rautakangen pituiset sikarit suussa drinksuilemassa ja tanssimassa, raharyöstövuorta vailluttamassa. Kaikki tämä muutamassa minuutissa. Eli kaikki sujuu kuin ajatus, leikki, tanssi ja unelma...

No, unelmaahan se `kaikki` onkin, olikin.. Siis suunnitelmaa. Tämä superprototyyppi esitettiin elokuvan aluksi, nyt siirrytään sitten siihen varsinaiseen keissiin, varsinaisiin tapahtumiin: Kaikki alkaa HETI mennä epäuskottavan kasautuvan kökösti pieleen; Tulee ryöstäjän vatsavaivoja (umpisuolen tulehdus), häiritsevä juoppo, crime-lehden takaa pälyilevä mummo ja TIETENKIN VARSINKIN koko junaa ärsyttävä lapsellinen, näsäviisas-pikkuvanha riehujalapsi. Sekä TIETENKIN VARSINKIN nämä: Jakoavaimet ja ruuvimeisselit lipsuvat, ruuvit ja mutterit falskaavat!

Aivan mainion onnistunut kaksisuuntainen camppailu, kökköily onnistuneella `kun kaikki menee v*tuiksi, niin kaikki todellakin menee v*tuiksi`-`totuudella`.

Every Little Crook and Nanny (USA-72)

"There is no such thing as The Mafia." Tätä lausetta toistetaan tässä komediassa viljalti. Varsinkin sitä sanoo `mafia`pomo Carmine Ganucci (Victor Mature.)

Ganucci ajaa tanssiopettajattaren (Lynn Redgrave) pois tanssikoulustaan. Opettajatar aloittaa tuhokampanjan Ganuccia vastaan. Kampanja kristallisoituu Ganuccin pojan kidnappaukseen, pojan hoitajattareksi naamioituneena.
Kidnappaus onnistuukin, jopa tuplaten. Varsinkin lunnasrahoitus onnistuu, jopa triplaten. Vai miten se nyt meni ja oli?

Mutta siis hyvähkö komedia kyseessä. Varsinkin Mature ja ja Redgrave komedoivat mainiosti.  Ja tietenkin Dom DeLuise pikku`gangsterina`. Samoin tekee John Astin. Pat Moritakin(!) huumoroi, älläilee, ärräilee japanilaisten-kiinalaisten lausuntatyyleistä. Italocrimejen vakiotankki Nello Paffazini yrmyilee ja käskiennauraa taustalla.

Ei tästä voi oikeastaan sanoa muuta kuin ihan hauska. (Tää on näitä win-win komedioita. Kaikki voittavat. Tekijät ja katsojat. Ainakin tämä katsoja.)