Pepe Le Moko (Ranska-37)

Jean Gabinin pääosittama ja Julien Duvivierin ohjaama rikosklassikko on minulle aina ollut aikamoinen antiklassikko, en vain päässyt taaskaan sen "maailmaan" sisään; Gabin on näytellyt rikollisia loistavasti uransa aikana (esim, mm Varjojen yö, Älkää koskeko jne, ym), mutta tämä Ranskarikollisen Algeria-Casbah- kaupunkilabyrinttipiilottelu on mulle aina ollut liian rakennettua rikollisuutta ja liian rakennettua "rakennuskantaa", välillä, pahimmillaan katu-huonenäkymät ovat kuin straight to video-halpiksista. Studiopistoolit paukkuvat koppia, korvia kajauttaen studion suljetussa tilassa. Liian suljetussa. Gabininkin roistorooli tuntuu laahustaen vedellyltä, vaikka hän tietty jotain `huumorisilmäistä lakonisen löysää, löysän lakonista poliisinnaruttajahahmoa` hakeekin. Tällainen hahmo ei Gabinille ehkä oikein koskaan sopinut, huomattavasti loistavammin avautuivat ja sulkeutuivat sisäänpäinsulkeutuneemmat roisto, ja muut hahmot. Vuodet kaarnoittivat, kuorruttivat. Kun Gabin-Pepe lopuhkossa raivostuu, laahistuu, luhistuu siinä on kyllä jo mukana nousevaa, tulevaa voimaa ja vastavoimaa.. Mutta nuoruus naaraa vielä vastaan.