Roskasta versoo taide. - Elokuvat elää, sarjat sucks! Etupäässä elokuvaa. Näkyjä, täkyjä..
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Kevytmanausta
Kliseisesti, mutta suht iskevästi nimetty The Possession (2012) on Ole Bornedalin ohjaama ja Sam Raimin tuottama kauhistelu vuodelta 2012. Nimi jokseenkin iskee, mutta itse elokuva ei, ja jos iskee, niin pehmustetulla leluvasaralla: Kauhutehot ovat vaisuja ja vähäisiä, manaaminen kevytmanausta, mutta perusjuoni suhteellisen "uniikkia" tavaraa. Parasta ovat näyttelijäsuoritukset, niin lapsilla kuin aikuisillakin.
Perheen pienin tyttö löytää kirpputorilta "pahuuden laatikon, jossa demoni asustaa", tästä tietenkään tietämättä. Tästä seuraa jonkinlaista kauhukehittelyä, nimenomaan kehittelyä, ei oikein kauhun ja pahuuden portit kuitenkaan aukea. "Efektit" ovat valjuja, "parhaimpana" esimerkkinä Suomi-DVD:n kannessa esitetty kuva, jossa käsi levittäytyy suusta kasvojen päälle. Itse elokuvassa kohtaus on tehty kaukaa kuvaten, jottei pieni ja kökkö kumikäsi näyttäisi niin naurettavalta. Näyttää se. Kohtaus jossa käsi kurkistelee kurkunpohjasta on huomattavasti parempi.
Laimea kauhuilu, jonka näyttelijätyö ja jonkinlainen juoni jotensakin "pelastaa".
torstai 25. huhtikuuta 2013
Sekoviesti Avaruudesta -Avaruuspähkinä viskilasissa
Eiku, Viesti Sekoavaruudesta. Sillä viesti on aika "tyypillinen" ja "tavallinen" jonkun porukan avunpyyntö jostain Avaruuden kulmalta eetteriin. Mutta itse viesti konkreettisesti on jotain muuta, ne ovat hohtavia siemeniä (ainakin elokuvan mukaan, ne näyttävät aivan pähkinöiltä) jotka syydetään avaruuteen. Mutta Avaruus se se varsinainen Pohdittava Pähkinä on. Siellä seikkailevat niin Lentävät Hollantilaiset kuin massiiviset avaruussota-aluksekin, sarvipäiset samurairobotit ja olkihattuiset keikaritkin, sekä "tavalliset" juhannusseppelepäiset avaruusluonnonpalvojat, säihkepähkinät ilmestyvät viskilaseihin ja avaruuden kuumakallekuskit ottavat tutusti mittaa toisistaan. Avaruusprinsessojakin tietenkin löytyy. Ja hellyttävä rikkinäinen robotti.
Ok, katsoin tämän töitten, iltavuoron jälkeen väsyneenä, mutta silti tuntui että tämä on liian kova sekasotku virkeällekin Francolle. Monesti (yllättävänkin) nämä "juonikuviot" vaikuttavat kirjoitettuina paljon paremmilta ja mielenkiintoisimmilta. No, kirjoitettuna ne ovat lyhyesti ja ytimekkäästi luettavissa, toisin kuin esim laveassa avaruusoopperassa.
Länsi-Itä ottaa yhteen, Vic Morrow esittää viskille persoa Avaruuskapua, tai suurimman osan elokuvasta entistä, sillä hän eroaa ja heittää päällensä kulkurirytkyt. Yllättävän monella Avaruuskapteenilla on muuten päällään ihan tavalliset lentokapteenin vetimet. Mutta sitä voikin piristää esim ruokalapulla, vai oliko se aa nelos paperi, vai oliko tuotantoyhtiö oikein repäissyt, aa kolmos paperi? Ja Itää edustaa sitten Sonny Chiba.
Kyseessä on Kinji Fukasakun Star Warssailu Message From Space.
Pitäisköhän mun astua jo Avaruudesta ulos?
Ok, katsoin tämän töitten, iltavuoron jälkeen väsyneenä, mutta silti tuntui että tämä on liian kova sekasotku virkeällekin Francolle. Monesti (yllättävänkin) nämä "juonikuviot" vaikuttavat kirjoitettuina paljon paremmilta ja mielenkiintoisimmilta. No, kirjoitettuna ne ovat lyhyesti ja ytimekkäästi luettavissa, toisin kuin esim laveassa avaruusoopperassa.
Länsi-Itä ottaa yhteen, Vic Morrow esittää viskille persoa Avaruuskapua, tai suurimman osan elokuvasta entistä, sillä hän eroaa ja heittää päällensä kulkurirytkyt. Yllättävän monella Avaruuskapteenilla on muuten päällään ihan tavalliset lentokapteenin vetimet. Mutta sitä voikin piristää esim ruokalapulla, vai oliko se aa nelos paperi, vai oliko tuotantoyhtiö oikein repäissyt, aa kolmos paperi? Ja Itää edustaa sitten Sonny Chiba.
Kyseessä on Kinji Fukasakun Star Warssailu Message From Space.
Pitäisköhän mun astua jo Avaruudesta ulos?
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Robo Sapiens - eli Transformatiivinen Intia-Japani Robotti Ruttunen
ECCE ROBO - KATSO ROBOTTIA! Intialainen Mega(robotti)spektaakkeli Robot on kuin Transformers olisi tehty Sushi Typhoon-yhtiön reseptillä. Sillä variaatiolla että gore on pikkugorea, mutta yhtiön villi-ideaisuus on täysillä mukana.
Proffa luo keinoihopäällisen robotin, jolla on valtava muisti ja huikea tanssitaito. Sekä tietenkin huikeisiin mittoihin kohoava juoksu- ja taistelutaito. Nämä tulevat esiin esim taistokohtauksissa joissa Robomme juoksee vaakasuorassa liikkuvan junan kylkeä pitkin, rullaluistelee junakiskoja pitkin, hyppää junanvaunusta toiseen tai saman vaunun vastakkaisten ovien läpi hillittömien ilmavolttien saattelemana. Tämä onnistuu koska hän tietenkin osaa välillä vähän myös lentää. Välillä tämä taito näkyy hahmolta ja/tai käsikirjoittajilta unohtuvan, tai sitten se onkin taito joka ei ole aina päällä. Ja totta kai hän hallitsee mitä mielettömimmät taistelutekniikat.
Filmin alku on enemmän "verbaalista" huumoria: Kun Robomme törttöilee autolla liikenteessä poliisi sanoo: "You must go to the station." "Station? Gas station? Radio station? Play Station?" Ennen tätä kanssa-autoilija kysyy Robolta, että ajaako hän alkoholin vaikutuksen alaisena. Ei, vaan bensan. Heh heh ja heh heh..
Sitten "vakavoidutaan" loppufilmin ajaksi. Joka tarkoittaa sitä että vitsit jätetään vähemmälle ja järjetön toiminta jatkuu. Ja jatkuu. Ehkä liiaksikin, Bollywoodissa kun ollaan. Mutta toisaalta "järjetön toiminta"-fanit saavat erittäin pitkäkestoisen ja leukalattiaisen ateriakokonaisuuden.
Mutta mikä eteen sitten kun Robomme alkaa tuntemaan myös Rakkautta ja Vihaa? Loppupuolen Transformailu robotti torneineen palloineen ja porineen jystää ja järistää, järistää ja jystää maita, rakennuksia, Roboja ja Ihmisiä. Roboa ruttuun!
Proffa luo keinoihopäällisen robotin, jolla on valtava muisti ja huikea tanssitaito. Sekä tietenkin huikeisiin mittoihin kohoava juoksu- ja taistelutaito. Nämä tulevat esiin esim taistokohtauksissa joissa Robomme juoksee vaakasuorassa liikkuvan junan kylkeä pitkin, rullaluistelee junakiskoja pitkin, hyppää junanvaunusta toiseen tai saman vaunun vastakkaisten ovien läpi hillittömien ilmavolttien saattelemana. Tämä onnistuu koska hän tietenkin osaa välillä vähän myös lentää. Välillä tämä taito näkyy hahmolta ja/tai käsikirjoittajilta unohtuvan, tai sitten se onkin taito joka ei ole aina päällä. Ja totta kai hän hallitsee mitä mielettömimmät taistelutekniikat.
Filmin alku on enemmän "verbaalista" huumoria: Kun Robomme törttöilee autolla liikenteessä poliisi sanoo: "You must go to the station." "Station? Gas station? Radio station? Play Station?" Ennen tätä kanssa-autoilija kysyy Robolta, että ajaako hän alkoholin vaikutuksen alaisena. Ei, vaan bensan. Heh heh ja heh heh..
Sitten "vakavoidutaan" loppufilmin ajaksi. Joka tarkoittaa sitä että vitsit jätetään vähemmälle ja järjetön toiminta jatkuu. Ja jatkuu. Ehkä liiaksikin, Bollywoodissa kun ollaan. Mutta toisaalta "järjetön toiminta"-fanit saavat erittäin pitkäkestoisen ja leukalattiaisen ateriakokonaisuuden.
Mutta mikä eteen sitten kun Robomme alkaa tuntemaan myös Rakkautta ja Vihaa? Loppupuolen Transformailu robotti torneineen palloineen ja porineen jystää ja järistää, järistää ja jystää maita, rakennuksia, Roboja ja Ihmisiä. Roboa ruttuun!
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
(Loputtomista) paraateista, paikoilleen lentävistä ruumiinosista ja vaihtuvista vaatteista lapsenkasvatuskoneeseen - RW Paulin lyhytelokuvien dokumentaarinen ja fantastinen maailma
Englantilainen Robert Paul teki 1800-1900 lukujen vaihteessa Meliesmäisesti valtavan määrän (lyhyitä) lyhytelokuvia, joukossa pitkiäkin, esim puolituntisiakin koosteita. Mutta enimmäkseen näitä lyhyitä.
Näin on ainakin katsomallani BFI:n eli British Film Industryn DVD:llä, jonka 62 filmiä katsoin lähes yhdeltä istumalta, kahdessa sessiossa. (DVD:n liitteen mukaan filmejä on 62, DVD-soittimen mukaan 72). DVD kestää noin kaks ja puoli tuntia, vähän alle, oisko kaks ja vartti.
Mutta anyway, DVD:n alkupuoli koostuu näistä muutaman sekunnin paraatipläjäyksistä, paraatikuvauksista. Ovat enimmäkseen kuninkaallisten paraateja. DVD:n keskivaiheilta löytyy myös noin puolen tunnin kooste aiheesta. Lisäksi löytyy heti DVD:n alussa myös Doverin kallioiden muutaman sekunnin myrsky ja senaikaisen Hammerfestin kaupunkikuvaa.
Eli historiafriikeille löytyy paljon mielenkiintoista katsottavaa. Meikäläisen nykymittapuun mukaan esim valaan pyydystys ja paloitteleminen tuntuu erikoiselta katsoa. Ja ehkä myös siirtomaavallan paraateja Intiassa.
Minulle itselleni parasta kamaa ovat mainitun Meliesmäisesti toteutetut fantasia-lyhytfilmit joissa mm lilliputit tanssivat ravintolan pöydällä, ihmiset kävelevät seinillä ja katossa, pienoisrautatiejunat törmäävät yhteen, mies ei pääse nukkumaan koska vaatteet hänen päälleen vaihtuvat lennosta, poliisista sotilaasen jne ja tunnetuimpana (myös DVD:n kannesta löytyvä) eniten Meliesmäinen autolla ajo Saturnuksen renkaan päällä. Toinen tunnettu Paulin lyhtyfilmi on kertomus miehestä joka jää hevostaksin alle ja nousee kohta ylös juosten ja vilkuttaen.
Yksi iso osa näistä Paulin fantasiatuotoksista koostuu filmeistä joissa erilaiset ruumiinosat lentelevät ilmassa lentäen lopulta yhteen muodostaen torsosta ihmisen. Yksi versio tästä on taiteilija joka maalaa ruumiinosia taululle irroittaen ne sitten kynällään irti paperista ja heittäen ne vuoron perään toisiinsa kiinni. Otsikossa mainittu vauvankasvatuskone on laite, joku kori, johon vauva nostetaan ja kohta hän on kasvanut parrakkaaksi `aikuiseksi` , eli lapseksi johon on liimattu parta. Haunted Curiosity Shopissa kallot ja haamut lentelevät.
Mielenkiintoista, mustavalkoista (ei siis Meliesin värimaailmaa, ei ainakaan tällä DVD:llä) fantasia ja dokumenttimaailmaa yli sadan vuoden takaa.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Star Pilot (Ita-65-66) - Pönttöä roskaa
Vanha Tohtorikökkö ja hänen lapsensa, jatkuvasti höpöttävä tytär ja "järkevä" poika menevät luolaan josta löytyy Toisen Planeetan Avaruusalus! (Mitenköhän se on sinne saatu ajettua?) Ja sen mukaanhan sitä tietenkin joudutaan.. Ja sieltä löytyy mm kasa robotteja, eli tavallisen näköisiä miehiä joilla silmät seisovat päässä. Ja heidän kanssaan sitä sitten seikkaillaan ja suhataan, vähän tapellaankin vilkkuvalo-avaruudessa. Sama vilkkuvalo-meininki on päällä ja esillä tietenkin itse avaruusaluksessa jonka "tietokoneet" ja ohjauslaitteet ovat vanhan avaruusroskan perinteitä kunnioittaen kuin moninkertaisesti suurennettuja lasten piippaus/vilkkuleluja. Muovia! Piippausta! Valoja! Leluista pop-psykedeliaa! Huikeeta!
Vähän enemmän joudutaan tappelemaan kun vieraillaan planeetalla joka koostuu kahdesta pienestä kivikasasta, sillä niiden takaa syöksyy Vihaisia Apinamiehiä!
Avaruudessa pompitaan! Ja juoni pompii myös ylös ja alas, eteen ja taakse, oikealle ja vasemmalle ja johonkin sellaisella syöksykierteellä ja vauhdilla että hullumpaakin hirvittää. (Myös katsomani vhs pomppi ja paukkui kuin pistoksissa.) Onneksi välillä myös junnataan, että saa hengityksen ja "ajatukset" hetkeksi pikkuisen tasaantumaan.
Ja tietenkin taas ne Avaruusasut! Muikeeta! Cool! Niinkuin usein näissä.
Huh huh mitä huikeeta hubaa!
Ainiin,Tohtorin, vai mikä Professori se on, nimi on Salmi.
Nää pilotit ovat Tähtiluokan Priimuksia! Valiosakkia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)