Inferno (USA-53)

Inferno Technicolor lukee elokuvan julisteessa. - Vaimo ja rakastaja jättää haavoittuneen miehen autiomaahan. -- Hyvää helle"hellintä"elokuvaa. En sentään katsonut 3D-versiota, se olisi ollut jo liian kuumaa paahtoa, tavaraa. Robert Ryan, Rhonda Fleming, William Lundigan.

Potilas aka Salvation (Puola-72) Umpi-ylimielinen-vertainen tutkija toisten tutkittavana. Arjen(,) armottomuuden, arvaamattomuuden avuttomuuden kuvaus.

Alaisiaan alaspäin alistava `apina`, syrjään survova `sika`, k*si/v*ttumainen/päinen, umpimielinen, ylimielinen, ylivertainen biologian professori joutuu kuukausien sairaalatutkimuksiin ja pahaa paskaahan sieltä sisältä turskahtaa, munuaiset `murskana`. Näistä tuon ajan ja paikan (Itäblokki) elokuvissa `haiskahtaa` (harvemmin) joko tanakka iso, laaja, vilpitön, välitön, yleinen huoli ihmisen, ihmisten, maailman tilasta, mutta melkein useimmiten kommunismipohjainen kapitalismi-taide-tiedekritiikki. (No, Tsekkoslovakia poikkeuksena, ja jotkut yksittäiset ohjaajat yksittäisistä maista: Tarkovski, Paradzhanov, Makavejev) Näissä tosiaan yleensä lemuhtaa, löyhkähtää usein tuo jälkimmäinen. Niin tässäkin - mutta tämä on kuitenkin tanakka, asiassa pysyvä tarina. Tosin lopun `Pelastus` on vähän liian nopea(,) hätäratkaisu, mutta mikä siinä on erittäin hyvää, on se, että se on erittäin arkinen ratkaisu. Ja arkinen nimenomaan kaikkialla, universaalisti. Ei onneksi mitään `Kommunistisen arjen kohottavaa glooriaa kautta ylevää, arkea syleilevää kuolemaa`-paatosta, päätöstä.

Road House eli Jeftyn kapakka (USA-48)

USA:n `hirvialueelle` (´Check the moosetraps`) sijoittuva melodraama-noir. Ida Lupino kapakkalaulajatar Cornel Wilde hänen rakastajansa ja Richard Widmark kapakanomistaja/ kapakkalaulajattaren wanna be-rakastaja. Hyvä kolmikko ja hyvää kolmiodraamaa (varsinkin Widmark; Häneltä sujuu suvereenisti taas sekä rauhallinen myhäily, että raivokas, räyhäkäs roistonnauru), mutta vauhti liian verkkainen. Lupinon laulut, pianonsoitot upeita. "I told you she was different."

Behind Office Doors (USA-31)

"Some say their wives are invalid. Some say their wives don`t understand them. Some say they are not married." -> "In love?" "I am not." "Oh, married then." "I don`t believe in marriage." "That´s not the new line." -- Tanakan alun jälkeen tämä "tollo ikirakastuu ikisikaan"-ikityperystarina "tasoittuu" (lanaantuu, lamaantuu) tyypilliseksi rakkaustolloiluksi. Itse asiassa se lamaantuu lopussa lähes katatoniseen tilaan. Pöljimpiä pre code-elokuvia.

Someone to Love (USA-87) Raikasta ja tunkkaista teatterissa

Raikasta ja tunkkaista teatteria? No, sitä ei niinkään. "Elokuvan vika on se, että se on aina vanhanaikaista. Kun ideasi on filmillä, niin se on jo kuollut." Orson Wellesin viimeinen elokuvarooli, ja muutenkin elokuva. Hän vilahtaa alussa ja lopussa kertomassa elokuvasta ja elämästä. Kuolemasta? Yksinäisyydestä. Ihan hyvää settiä. Tämä Henry Jaglomin ohjaus on Jaglommainen, Woody Allenmainen keskusteluelokuva joka tapahtuu mielenkiintoisen ristiriitaisesti, `geneerisesti` ja `uniikisti`, tylsästi ja täyteläisesti, yhtä aikaa yllätyksellisesti ja yllätyksettömästi teatterissa. Oja Kodar.

Lost Hearts (Englanti-72)

Hieno, folklorekauhistelu, kuten edellinenkin. Ja perustaa, perustuu jälleen M R Jamesin kertomukseen. Nyt hämärää kartanokauhua. Orpopoika saapuu sinne ja `painajaisissaan` hän näkee sini-ihoiset kalmolapset, pojan ja tytön, joilla pitkät lintumaiset kädet ja kynnet. Tai ainakin pitäkynsikädet liihottavat, liikkuvat lintumaisesti. Mutta ennekaikkea he ovat sydämettömiä. Goreisestikin! Konkreeettisestikin!!

Whistle, and I'll Come to You (Englanti-68)

("Graveyards are) Too spooky for me." "Spooky, eh.." Hämärät hotellihuoneet, luihin ja ytimiin pureutuva kylmä merituuli, metsittyneet hautausmaat, maasta kaivettu, löydetty muinaishuilu, muinaispilli... Tämä kylmäävä, toimiva tv-lyhäri professorista joka tutkii viheliäistä, vihtatahousumaista(?) vihellystä ja soitinta `out in the open` taitaa olla ensimmäinen BBC:n sarjasta M.R. Jamesin kummitustarinoista, `Joulun kummitustarinoista`. Toimivaa kylmäävää kamaa. (Nyt niin puolibuumista) Vahvasti folklorehkoa, folklorehtavaa (mutta ei lorahtavaa) aaveilua, kauhuilua. "Who is this? Who is coming?" Tarinan alkuperäisnimi on 'Oh, Whistle, and I'll Come to You, My Lad'. Suomeksi nimillä: Aavepilli ja "Vihellä vain, niin luoksesi joudun".