lauantai 11. syyskuuta 2021

The Blot (USA-21-22)

Louis Weberin ohjaus on tiukkaa americanakritiikkiä varsinkin välitekstiplanseissaan, mutta lopussa (tai jo huomattavasti ennen sitä) elokuva siirtyy amricana-aneemiseksi, periamerikkalaiseksi, paremmin pärjäävien saagaksi. - Rikkaan kenkäpohatan perheen vieressä asuu yliopisto-opettajan(!) `köyhä` perhe. Kaikki on kuin sadusta, tarinoista. (Paitsi että Paha ei saa palkkaansa, päinvastoin!); Köyhäperheen isä on fakkiutunut, lukkiutunut opettaja, ei seuraa ympäristöään, perhettäänkään, vaimo kantaa kaiken pahan, tuskan, rikasperheen äiti umpikusipäinen rahoillaan, ruuillaan varsinkin leuhkiva (sijoittaa jatkuvasti höyryviä paisteja ikkunalle naureskellen), isä piippua polttava lehdenlukija ja laiskasta, leuhkasta rikaspoika"opiskelijasta" leivotaan lopulta muka jonkinlainen yhteiskunnan ymmärtäjä ja naisensaaja, toisin kuin kiltistä köyhäperheen pojasta. - Ensinnäkin näin suuria tuloeroja omaavat perheet eivät olisi asuneet tuonkaan ajan Amerikassa naapureina. (Olkoonkin, varsinkin että toisessa perheessä on opettaja, ja olkoonkin että tässä on ihan hyvää varhaista Opettajuudennostoa, en silti usko että yksityisyrittäjyys ja "yli"opettajuus olisi tuonkaan ajan Amerikassa jako Rikkaisiin ja Köyhiin. enkä jaksa uskoa että tuonkaan ajan Amerikassa [tarkoituksellista toista] opettajuus olisi täydellisen köyhyyden merkki. No, täydellisyyden voi pudottaa pois, koska köyhien talo on suht siisti, vaatteet viimeisen päälle jopa, mutta ruokaa ei yhtään. Tää yhtälö ei aukene.) Eikä aukene elokuvan kokonaisyhtälö, kuka pyrki ja mihin? Vai pyrkiikö mihinkään?

Vetelehtijät (Italia-53)

Federico Fellinin elokuva on toimivasti löysän ristiriitainen kuvaus pikkukaupungin kolmekympihköistä mamman- ja papanpojista (äidit nalkuttavat ja halaavat [tai ainakin pojat halaavat äitejään], isät haukkuvat ja uhkaavat väkivallalla, toteuttavatkin sitä), vetelyksistä jotka valuvat pitkin katuja, kapakoita, koteja, merenrantaa. Paikallejäännin todennäköisyys, poispääsyn mahdollisuus houkuttaa, pelottaa, laiskistaa lisää. Erittäin onnistunut kylmän lämminhenkinen elokuva kaveruudesta, tyhjyydestä, tyhjänpäiväisyydestä, ehkä myös eräänlaisesta tyhjäpäisyydestä, jotka vallitsevat ehkä koko kaupungissa, ainakin kuitenkin löysäilyjengin ulkopuolellakin.

maanantai 6. syyskuuta 2021

L'assassino Fantasma aka Shadow of Death (Espanja-Italia-69) `Ihan kanttulanttuheivei?`

Kaksosgiallo. Nainen haluaa tuhota mieheltään järjen miehen kaksoisveljen avustuksella. Just ja suht sopivan genregeneerinen erikoisuus ja outoilu. On parhaimmillaan kun ei väkisinväännetä outoudentavoittelua, on parhaimmillaan suvannoissa. No, ei ne "kummakohtauksetkaan" mitään myrskyä ole. Ainoa onnistunut outoilu on olkkarissa soitetteva LP-levy, jonka jokainen kappale on sama instrumentaalirenkutus. "Taitaa" olla tahaton tapaus, lapsus, sillä eihän tuommoista älppäriä ole, vaikka sillä tietenkin yritetään saada (ja vähän saavutetaankin) huumaavan huoneen huumeuhria sekoamaan entisestään(,) lisää. Mutta kun sama renkutusbiisi soi seuraavassa ja seuraavassa kappaleessa vaikka uhri on jo kanttuhei, kanttulanttuveihei... (Musiikillinen vastine takkatulivideoille?) Tyhmän kiehtova kohtaus.

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Comedie Fantastica (Romania-75) Kukka Kuuhun

No, tässä tapahtuu molemmat, mennään täältä sinne ja tullaan sieltä tänne; Joku hullu keksijä (kautta historiadiscoilija?!) on lähdössä mallinukkien(?!), myöhemmin mallien ja juoppolallien, mallinukkerobottien kanssa avaruuteen ja vanha pukumies tulee avaruudesta "tänne". Ja kummasti tässä esitellään USA:n avaruussaavutuksia. No, tosin silloin sitä esitettäessä itäprojektori hyytyy, pykii, pamahtaa. Jos tästä olisi jätetty Itäblokkimaiden scifikomedioiden ikirasitus, lapsihahmot pääjehuina (näsäviisasscifiä, näsäviisassifikomediaa, no lapsen kasvu vaipasta "vaariin" robotin avustamana ja Jalkapallo Avaruudessa, Rantapallo varsinkin ovat iki-ideoita), tää olisi voinut olla something, jopa everything weird-kamaa, matskua ja osastoa. P.S. 1 Elokuvan nimi osaltaan geneerinen, mutta isolta osaltaan täysin nappiinvedetty. Näin tämän koin, kirjoitan kokemuksistani. Romanialainen dialogi täysin ulkoavaruudellista minulle, mutta pidin paljon. Ei tämä "Pommin" tasolle pamahda, mutta lähelle lentää. P.S. 2 Hyvää matematiikkamadallusta (vaikka Avaruus onkin kai Matematiikkaa)on kohtauksessa jossa Opettaja kirjoittaa taulun vasempaan yläreunaan 2 + 2 = ja kaikki lapset viittaavat, mutta sitten leikataankin seuraavaan kohtaukseen, jossa Opettaja on hurmiossa, vimmassa täyttänyt taulun oikeaan alareunaan asti kaikenlaisia kaavoilla, ja kun Opettaja kääntyy... kaikki lapset ovat tiessään...

Kaksi edellistä. Kaksi tulevaa? Vai "vain" yksi? Vai ei tähän "hätään", tähän iloon, riemuun nyt tällä kertaa lisää?

Kaksi edellistä elokuvaa on ohjannut nimi-ihme, nimi-ilmiö Ion Popescu Gopo. Hän on enimmäkseen animaattori, mutta kun animaatot eivät ole minun kuppini minkäänlaista, minkäänmmakuista juomaa, niin keskityin hänen ei-animaatioihinsa. Ja keskityn. Hän on ohjannut useamman ns scififantasian (joko sieltä tänne tai täältä sinne), niin niistä ehkä myöhemmin lisää. Tai tästä, olen nyt katsomassa erästä sellaista...

Prinssi Vaalea (Romania-65)

Itäblokkivärikäs "altavastaaja tulee sankariksi"-satugenren mallikas edustaja. Alussa vanha nainen kertoo lapsille tarinaa, joka koko ajan tapahtuu vieressä, ympärillä ja kaukana. Oivaa tasoilua. Matkan varrella meno vähän hyytyy, mutta kyllä tämän hyvinkin katsoo, lyhytkin on vielä. Elokuvan merkillisin porukka on Mentorsin (päähuput), Danzigin (ylävartalobodusleveys) ja sukkuhousu"hevin" (sukkahousut) muodostama yhtye joka soittaa klassista ja kansanmusiikkia!! Ja Jääaivastelija on hyvä hahmo lisää Itäblokki-satugenregalleriaan. Ja jousipyssyn nuoli ammutaan kuuhun! Kyllä tässä fantasiakikkoja on riittämiin, vaikkei mikään tykitys olekaan.

A Bomb Was Stolen aka Stolen Bomb (Romania-61)

Absurdi atomipommikomedia Romaniasta!! Pommin perässä ovat gangsterit ja militaarit myös tietenkin. Pommi tai "pommi" kulkee enimmäkseen kadunkulkijan laukussa. Koirakin kusee laukun, pommin päälle! Gangstereiden perinteinen holviryöstö saa absurdin käänteen, kun professionaali levittää portin, kassakaapin eteen lukuisia kirurginsaksia, mutta itse juttu avataankin sitten linkkuveitsellä! Mainiota ryöstöpiruilua! Militaarimeininki muutenkin framilla; Filmi alkaa kun peltokulkija nappaa kukan, kohta helikopteri surraa päänsä päällä ja sieltä puidaan nyrkkiä! Sitten ämpärikypärä ja suoja-asujoukot vangitsevat miehen. (Kun joukon jäsen on tutkija, ämpäriin liitetään silmälasit!) Ja sitten alkaa vangitsemisten ja vapautumisten suma. Mukana Bunuel-Cocteau-maista absurdia, surrealisistista kauneutta, kun mies rakastuu ratikkarahastajattareen. Ja mukana yllättävää länsisympatiaa (itse en koe näitä satiiriseksi länsivastustukseksi, propaganaksi vaan päinvastoin); Jenkkityyliin kirjoitettu ja kuvattu, piirretty "Sizzling sensation. Delicious hot toasted sandwiches"-voileipäautomaatti kadulla. Elokuvateatterin Kauhuelokuvan lobbycardit selostavat kuvilla koko elokuvan juonen (mukana mustavalkogoreakin, elokuva mustavalkoinen, ja mykkä[! siis tämä Pääelokuva], vain muutama karjahdus ja siansaksannus)! Elokuvan jälkeen salista saapuu kauhistuneita aikuisia ja riemukas, imukuppiluoteja ampuva lapsilauma!! Tosin rockin elokuvassa esittäminen aivottomaksi apinatouhuksi on vain ja ainoastaan ja yksinomaan noloa ja valjua "vastustamista", blokkipolitiikkaa. Itä-Länsimeininkiäkin mukana; Kadulla Godzilla-juliste! Ja jatkuvat nopeutetut juoksut-kävelyt-marssit ovat lyhyen päälle (elokuva on lyhyehkö, onneksi) rasittavia. Yksittäinen hieno, upea idea ja kohtaus: Kirjoituskoneen näköisen laskukoneen päällä on lasinen vesipurkki jossa "kelluu" aivot! Joka kerta kun jostain napista painaa, niin vesi rupeaa kuplimaan, eli aivot laskemaan!! . Kaikesta ansiosta ja huolimatta erittäin mielenkiintoinen tapaus!