Typerännimiset Seijun Suzukit...

Ja heikohkot muutenkin.. Eli siis "lopetan"(?) Suzukoinnit kolmen/kolmeen "käsittelyyn", jotka ainakin enkkunimiltään ovat typerää "porno"provokaatiota: 1. Naked Woman and The Gun (Japani-57) Laimeahko, heikohko Hitchcock-Yakuzointi. 2. Young Breasts (Japani-58) Suzukin ja Oshiman ikitylsyys(joskus terävämpi)protagonisti, eli "huudlumi" heiluu ja huojuu.. Tällä kertaa hän rakastuu sosiaalityöntekijään. Heikohko tämäkin.. 3. Age of Nudity (Japani-59) No, nyt "huudlumeita" on jengillinen, tahallisia ja tahattomia, ja hommat kusee ja paskoo.. Tahatonta, tavatonta heikkoutta..

Victory Is Mine aka Victory Is Ours (Japani-56)

Eli siis nyt `käsittelyssä` Seijun Suzukin ensimmäinen elokuva, ja ihan hyvä sellainen. Vimmainen putki nuorisoelokuvia ei ole vielä onneksi tässä alkanut, vaan merimiehen ja yakuzan mittelö on ihan toimivaa settiä.

Man With a Shotgun (Japani-61)

No, nyt sitten mennään, noustaan vuoristokylään. Salaperäinen haulikkoa kantava mies saapuu vuoristokylään, kertoen olevansa metsästäjä. Mutta sitä hän ei tietenkään kerro, että hän metsästää vaimonsa raiskaajaa, murhaajaa. Tai monikossa sama. - Seijun Suzukin Japsiwestwen on sekoitus laimeaa, vaimeaa, mälsää, tylsää ja roimivaa, toimivaa.. Toimivan puolelle mittarin neula enemmän pärähtää, tärähtää, värähtää... Pikkukylän pikkubaarin naislaulu esim on tätä jälkimmäistä. Suzukin ensimmäinen värielokuva? Seuraavana tulee Suzukin ensimmäinen elokuva..

Carmen From Kawachi (Japani-66)

"Nainen löytää aina töitä." Vuoristokylän äiti joutuu elättämään itsensä papin prostituoituna! Ja joukkoraiskattu tytär, nuori nainen joutuu, pääsee muuttamaan Tokion muotipiireihin. Seijun Suzukin onnistunut vulgaari komedia!!

Everything Goes Wrong (Japani-60) Kiltti nuorisoriehunta, jazz ja poliisisireenin ulvonta muodostavat keskinkertaisen, perinteisen, tavallisen ja tyypillisen nuoriso ja yhteiskuntakauhistelun. Ja nahistelun.

"Ehkä kirjoitan, että ihmisten kesken ei nykyaikana ole enää ystävällisyyttä. Kaikki on mennyt väärin." Näin sensaatiotoimittaja sanoo Seijun Suzukin elokuvan lopussa. Kyseessä on jälleen `nuorisoriehuntaelokuva`, keskinkertainen sellainen, jossa `perinteiset` `tyyplliset` `nuorisoriehuntaelokuvien rakennusaineet`, nuorten aikuisten raskaus vai abortti-pohdinnat, nuorten aikuisten kiltit kahvila- ja katumöykät, heidän omasta mielestään hämärä aikuistulevaisuus (suurimmasta osasta tulee perusaikuisia, nyt vain vähän aikaa mökätään), mutta elokuvassa on tietenkin, pitää olla, protagonisti. Tässä hän on Jiro, kiltin ja levottoman nuoren aikuisen prototyyppi (ihan hyvin kyllä esitetty), joka epäilee, haukkuu äitiään prostituoiduksi, koska isän sotakuoleman jälkeen eräs liikemies on auttanut äitiä ja perhettä rahallisesti. Hän haukkuu äitiään jo niin pahasti, ettää heittää hänet rannalla `riehuvan` nuorisosakkinsa keskelle huoraa huutaen, mutta kiltti sakki ei onneksi tietenkään osallistu solvaukseen. (Ranta, siinä vielä yksi perinteinen, tyypillinen nuorisoelokuvan tsekkilistan tärkeä tapahtumapaikkapalanen). - Kuten sanottua, keskinkertaisen tavallinen, tyypillinen, perinteinen nuorisoriehuntaelokuva ja nuorisoelokuva yleensäkin. Ja jossa jazz soi taustalla kyllästymiseen saakka, esimerkiksi ja varsinkin traagisessa takaa-ajokohtauksessa, jossa moottoripyöräpoliisi (joka ei näytä moottoripyörältä eikä poliisilta, elokuva on, kuinka ollakaan, halvalla tehty osa pitkää nuorisoelokuvajatkumoa) ajaa takaa autoa, ja ajaa takaa niin että pysyy pitkän takaa-ajon aikana jäykästi ja epäuskottavasti koko ajan saman pitkän välimatkan takana, jotta käsikirjoituksessa oleva traagisuus voi tapahtua...---...---...--...---...---...---...---...--...---...---...---...--- Kiltti nuorisoriehunta, jazz ja poliisisireenin ulvonta muodostavat keskinkertaisen, perinteisen, tavallisen ja tyypillisen nuoriso ja yhteiskuntakauhistelun. Ja nahistelun.

Dirty Ho! (Hong Kong-79) Seikkaperäinen ja sekava, sekava ja seikkaperäinen tilitys (sic) 1] omaisuuden, rahan reiteistä. - Paha(, ) raha tulee pahan(,) rahan luokse...

Tässäpä sekava esitys rahan ja omaisuuden (oman ja varastetun) kuluista. Nehän kulkevat, kuluttavat (sic) 2] , pysyvät, siirtyvät aina yhtä aikaa sekavasti ja suoraviivaisesti. Ja tämä kaikki on saatu taidokkaasti mahtumaan kung fu-kökköilyn (roisto ja vähemmän roisto ryöstelevät siirtelevät, vaihtelevat valuuttaa, ja tietenkin kehuvat `varoillaan`) maailmaan. Tykkäsin. P.S. Taistelulajiluettelon älyttömästä ämpäristä kauhotaan tällä kertaa kärpäsentappo-kung fu, eli vain läpsytetään kämmeniä yhteen! Jep.. Ja huikeaa, pitkää akrobatiaa on kohtaus, jossa kahden "kaveruksen" viininkaato-juonti-kaato(-)känni-kung fu jyllää!!.. (Myöhemmin myös lorahtaa tee kautta kahvikannu-kung fua..) Antiikki"kaupan" kokoelman antiikkiposliiniruukkujen ja taulujen kanssa samaa akrobatiaa, mutta ei kännissä sentään!! Ja Shogun Assasinmaista vaunumatsausta mukana myös! Ja tässä on vielä kaipaamaani harvinaista tulijalka-käsi-kung fu-harjoitusta!!: Kaksi palavaa kyntilää käsivarsilla ja liuta jalkojen alla!! Tulta alta ja päältä, päältä ja alta -> Eli ei kannata, kykene, pysty, saa, voi jäädä tuleen seisomaan... On oltava koko ajan ilmassa, liikkeessä, liikeessä, ilmassa.. Ja loppuun vielä sekin viesti, että pomoihin ei ole luottamista, läheisinkin, ystävällisinkin pomo on riistäjä. Kaikki Pomot ovat riistäjiä! Mahtavan monipuolinen elokuva!! Maailmankuva!!.. . 1] Siis on tietenkin yhtä aikaa rahatilitys ja saarna siitä. 2] Siis on tietenkin yhtä aikaa omaisuuden, rahan kuluttaminen ja myös sen kuluttavuus, että huomaavatko roistot rikkaudet, että loppuuko rahat?..

Il Demonio (Italia-63) Manausta ja pikkukylän pikkusieluista puritanismia. Pelkoa ja puritanismia pikkukylässä.

Hurja, kurja, karismaattinen, kaunis ja taitava, upea Daliah Lavi esittää syrjäseudun naista joka raivokkaasti, rohkeasti rakkausmurheissaan ja yksinäisissä seksikiehnäyksissään ajautuu Saatanan syliin. Onko osa, kaikki kuitenkin naisen harhoja, mielikuvitusta, mielipuolisuutta, sairautta?... Tätä dilemmaa korostavat monet onnistuneen oudot leikkaukset: mm nainen kiehnää kauhuissaan sängyssä ukkosilmalla, seuraavassa sekunnissa hänet onkin sidottu, myös muita mahdottomia, outoja siirtymiä riittää.. Tunnetuin elokuva on William Friedkinin Manaajaklassikon esikuvaelokuvana pitkine hämähäkkikäevelyineen muineen. Oksennus ei sentään lennä, mutta kieltä nainen näyttää ristille. Mutta kyllä uskonnon ja kauhun kahlitsemat kyläläisetkin ovat sekaisin kuin sadan asteen saunatontut. Elokuva on myös meluisan, mölyisän massahysterian kuvaus. Sairautta siellä, sairautta täällä.. Ja varsinkin syrjäkylän päiden päällä... Esikuvaklassikko. Miespääosassa vanha jäykkis Frank Wolff.