maanantai 6. joulukuuta 2021

Unusual Tales (Ranska-49) `Boulevard of Crime`- `Kauhutarinoita Kaupungista` piristettyinä huumoripirskahduksilla

Poliisit alkavat kertomaan noviisille katujen, kaupungin kauhutarinoita; On kaapista tullut, sen jälkeen pianoa talon salissa soittava (pianoita kolme kolmiossa!) susimainen (ei ihmissusi, vaan "sudennaamainen") kauloihin fiksoitunut (ei vampyyri, vaan "vampyyrimainen" veitsimies, "What a pain in the neck!".. 1]) tunnettu tappaja kun yläkerran naiset lähtevät lakanaputkella pakoon yläkerrasta... 1] Oma kaula niska lopulta lähinnä... On "Kunnioitetun, kunnollisen, tunnollisen, jopa tavallisen näköinen" (joita hän ei kyllä ole) mies joka palvelijana kerää mitaleita keräävälle vanhalle miehelle (,joka kutsuu miestä nimellä "Dear"), mutta nuorta miestä kauhistuttaa vanhuksen milloin tahansa pois pullahtava, hirvittävän, karmean, kauhistuttavan (joita se on) näköinen tekosilmä, joka ajaa miehen mielen aina murha-aatoksiin saakka... (Hieno versio Poen Tell-Tale Heartista)... Seuraavanakin on Poe`a; Eliittitanssiaisten juoppo naamiaisklovni, `eliittiä` itsekin lähtee hienostoherran holveihin, eli Amontillado tynnyrihän se siellä pulputtaa, hieno versio sekin.. Juomakauhua on viimeinenkin viineys; Englantilaislinnanherra Ranskassa, Barnabas Shuttleworthy lähtee ratsaille `ponillaan`(?), mutta matkalta palaa vain poni pistoolin-kiväärinluoti kyljessään, linnanherra on kadonnut. Onko syyllinen sukulainen vai ystävä vai joku muu, vai onko syyllistä, uhria? Mutta sitten neliskulmainen viinilaatikko kannetaan juoppojuhlahautajaisiin.. "Thou art the man!" Hieno, upea loppuponnahdus! Ja hieno idea tässä koko episodielokuvassa on se, että kaikki tarinat eivät ole niitä kaikkein kuluneimpien kauhukirjoittajien klassikoita, vaan toisena tässä on Thomas De Quincey. - Upean, muhevan, mukavan makaabereja tarinaversioita "pienillä" herjan, huumorin pirskahduksilla piristettyinä.

sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Deadly Breaking Sword (Hong Kong-79)

"It`s a beginnig of a new era, time for the dagger, not a sword." Deadly Breaking Sword on "Legendaarinen" 1] Mestari, joka kuljettaa aima mukanaan ruumisarkkua, tai arkkuja (vastustajien määrän mukaan), vaihtaa joka tappeluun vaatteitaan ja lohkaisee joka tappelusta palan miekastaan. Tai taitaa olla että se pala jää aina uhriin, ruumiiseen törröttämään. (Ehkä aina uusi miekka, [varsinaisia vaihtoja ei kyllä nähdä], sillä terähän tylppenee, varsi lyhenee, eikä hemmoa nähdä koskaan teroitushommissa. Toisaalta Näillä Hemmoilla on aina Se Sama Legendaarinen Miekka, mutta mites tässä nyt?..) Näin käy elokuvan alussa taas, mutta nyt uusi uhri, "ruumis" selviää Tappaja Tohtorin(!) avulla. Vai kuka nyt näissä, tässä nyt "avustaa" ketäkin.. Lisäksi vahvasti mukana perinteinen tollo, tollotukkainen köyhä peluri, jatkuvasti "HeheheHihihiHahaha"tä toistava tollo, jolta kuitenkin käy kung fut ("jopa" apinamaisesti itseään kutittava-kung fu, ehkä seuraava aste elokuva on toisia kutittava) ja on varsinkin taitava kepin-miekan-puukonpyörittäjä. Tupla-triplajne-lisäksi mukana avustajia, vastustajia vankilasta (vangeista vartijoihin) ja mukana myös honkkareille harvinainen vankilatappelu jne.. Kummajuttu on se, että Mestaria, ainakin käännöksen mukaan, kutsuvat välillä sekä fanit että vastustajat, tai sellaisiksi tekeytyvät "Mestariksi", ja Mestari tai "Mestari" vain hymyilee, myhäilee, kumartelee... Mitään etusormi-keskisormi ilmassa alaspäin-merkkiä he eivät tee, eivätkä muuta ääntään, ilmettään ironiseksi. Ehkä se on jotain syvempää, tai sitten ihan pintaviiltoa, kunhan nyt jotain... Mukana kynttilä-köysi kung fua!! Ja eräänlaista ruumisarkku kung fua kautta miekkailua myös! - Ihanan sekava (useinhan nämä, "varsinkin tämä"), oikein näppärä näpsäkkä Shaw Veljeily. "Heroes comes and goes in the martial arts world..." 1] (Lainausmerkit laittaa päävastustaja.)

lauantai 4. joulukuuta 2021

Spookies (USA-86)

"This is ridiculous. Do you even know where you`re going?" "Yeah, I`m going nuts." Eniten nutsiksi menee kyllä tämä elokuva, jossa metsä-kartanokauhun pahimmat kliseet tungetaan samaan putkeen ja ravistetaan. Tuloksena ravitsevaa roskaa, jossa ei ole päätä eikä häntää, eikä varsinkaan sen jälkeen kun siihen (siis valmiseen elokuvaan) lisätään kliseitä lisää. - Oivallisen lapsellinen sekoilu, sekoitus. Pöljä-pönttö- pösilöelokuvien aatelia, kermaa ja kuraa. Huraa!

perjantai 3. joulukuuta 2021

Slightly Dangerous (USA-43)

Pikkukaupungin nuori nainen (Lana Turner) on kyllästynyt kaupunkiin ja varsinkin tarjoilijan työhönsä. Mainiossa kohtauksessa hän havainnollistaa työnsä tylsyyden, liukuhihnamaisuuden ja jokapäiväisen samanlaisuuden: Hän tekee silmät sidottuina Banana splitin ja kohta kaahaa pois kaupungista. Löytyäkseen Suurkaupungista, tai ainakin hänen "kaksoisolentonsa" löytyy.. Ja ex-työpaikan nuori pomo perässä... Saippuamiljonäärin kadonnut, kidnapattu tytär herää henkiin yhdessä huijauksessa. - Oikein kiva kaahaus, kahjoilu, ja nämä k-alkuisuudet tulevat kohdakkoin kertautumaan, lisääntymään elokuvan edetessä. Aikamoiset älyttömyydetkin. Kuten tavaratalon myyjien korvatulppainen, käsipuuskainen ja sidossilmäinen lakko - asiakkaat varastavat mitä irti lähtee ja jaksaa kantaa.

Nightfall (USA-56)

"Things that really happen are always difficult to explain." Jacques Tourneaurin (Jes!) ohjauksessa James (Aldo Ray) ja `Doc` ovat olleet jo kymmenen päivää järvi/vuoristocamppailemassa "Amerikan Alpeilla" kun joku auto ajaa vauhdilla ojaan. Auto "täynnä" rosvoja (kaksi) ja rahaa (laukku). (Pääroistona Brian Keith). Camppailijat auttavat parivaljakkoa, mutta saavatkin lyijyä, `Doc` kuolettavasti, James haavoittuu, mutta roistopari luulee hänenkin kuolleen. Ja taas tämä epäuskottavuus, perinteisyys, uskomattomuus: On kaksi aivan samanlaista salkkua, laukkua ja tollopari tietenkin ottaa `Docin` laukun, kuinkas muutenkaan. Koska muuten tästä ei olisi voitu tehdä `useampi (niitä on useita, enemmän kuin mainittuja) osapuoli miehen ja rahojen perässä`- elokuvaa. Itse elokuva ei etene näin johdonmukaisesti, vaan on tämän hetken ja takaumien kavalkadi. Ja mukana on tietenkin femme fatalehko nainen (Anne Bancroft), mutta onko hän `P-O-L-I-C-E`, roisto vai viaton? - Mukavan hybridisen sujuvasti/ suttuisesti etenevä ja peruuttava noirtarina. Ray roolissaan loistava, Bancroft ja Keith hyviä, löysähousuista -ja puheista psykopaattia, Rediä nauraen ja raivoten, välillä jopa masaniemimäisesti ilmeillen, ilveillen esittävä Rudy Bond huojuu epäuskottavan ja uskottavan (lopussa 1]) rajamailla. Edellisessä elokuva-arviossani samanlaisena pskykopaattisena gangsteripomona esiintyvä Howard Da Silva esittää tällaista tyyppiä paljon, paljon paremmin. 1] Lopun lumilinkokohtaus on ajalleen hurja, uniikki.

torstai 2. joulukuuta 2021

The Underworld Story (USA-50) Jäykkää, kankeaa `vauhdikkuutta`

Kusenkeltaisen lehdistön yksi sakeimmista sekoittajista, toimittajannulju Mike Reese (Dan Duryea) saa jälleen(?) potkut, mutta ostaa gangsterirahoilla osittaisen osuuden pikkukaupungin, Lakevillen(!) sanomalehdestä, ja alkaa heti Bossailemaan siellä(kin).. Eli sama meno jatkuu. Ja jatkuu varsinkin sen takia, että heti(?!) hänen sinne tultuaan kaupunkia ravistelee murhatapaus. Ja sen tekijän peittely- syytön syylliseksi. - Erikoinen (lue: aika heikko, mutta silmiä siristellen, kiristellen katsottava) kusipäisyyden ja kunnian hybridi. Duryean hahmon, jatkuvasti puvuntakkiaan veivaavan hermomiehen väkinäinen vaahtopäisyys koskee silmiin. Esim kohtauksessa jossa hän huumorittoman vauhdikkaana vakavikkona huutaa kolmeen puhelimeen niiden johtojen kiristyessä, "kuristaessa" kurkkuansa. Hänen nousunsa lehden `Bossiksi` `muutamssa minuutissa` on toinen väkinäisen vauhdikas ratkaisu.

sunnuntai 28. marraskuuta 2021

School of Death (Espanja-75)

Kauhuelokuvissa, elokuvissa yleensäkin, mutta kauhuelokuvissa varsinkin ollaan usein tyttökoulussa, puhutaan tyttökoulusta, vaikka näyttelijät ovat hyvin usein keski-ikäisehköjä. Niin on tässäkin espanjalais-`englantilaisessa` rauhallisen raadollisessa-raastavassa draamakauhussa. Sijoittuu vuoden 1899 `Lontooseen`. Tämän elokuvan kohdalla itse `koulusta` en pystynyt päässyt päättämään mikä koulu se oli, vai oliko koulu ensinkään. Koululuokkia ei näytetä, naiset vain kulkivat käytävillä tai nukkuivat. Kauhuelementtinä viitataan kasvonsiirtokauhuun, mutta nyt yllättävästi itse tohtori on palorujokasvo. Mitään siirtotoimintaa ei kuitenkaan onneksi ole (lopussa naamarikauhua), muuta kauhu-kuolematoimintaa kylläkin. - Harvinaisista, oudoista jopa uniikeista ratkaisuista johtuen tämä on toimiva, tunnelmallinen kauhuraadollisuus-raastavuus.