sunnuntai 23. tammikuuta 2022

`Yhden` aiheen novellikokoelmat

Tuli luettua kaksi novellikokoelmaa, joita yhdistää `yksi`aihe, no, oikeastaan tuli lettua kolme, ensiommäinen niistä tuli luettua jo kuukausia sitten, nimittäin Harry Salmenniemen Asiakaskoralli ja muita novelleja. Kokoelma on eräänlainen läpileikkaus kapitalismista, taloudesta, työnhausta, työttömyydestä, ihmiskaupasta, asiakkuksista, Helsingistä, self help-kirjallisuudesta. Teos on kolmikon ja samoin Salmenniemen heikoin ja hajanaisin, mutta kirjan alkupuhe, jossa kustannustoimittaja nostaa Salmenniemen ironisesti Profeetaksi nostaa teoksen tasoa. - Maritta Lintusen Boriksen lapset on oivallinen kokoelma novelleja Suomen ja Neuvostoliiton, Suomen ja Karjalan, Suomen ja Venäjän eroavuuksista, erottavuuksista ja yhteneväisyyksistä muistoissa ja nykypäivässä. Kolmikon paras on Sanna Puutosen Sydänmuuri, jossa raikkaasti, uniikisti yhdistetään arkkitehtuuri ja novellistiikka. Aihe, tarkka toteutus, uniikkius ja upea keli vievät mennessään eikä kirjaa voi laskea käsistään kuin juoma- ja vessatauoille. Aikaisemmin kirjoittamani Lydia Davis-teksti hänen teksteistään taas piti monta kertaa laskea käsistään koska aiheiden, novellien määrä, runsaus oli niin valtaisaa että välimietiskelyyn, sulatteluun, muun miettimiseen piti käyttää paljon aikaa. Kumpikin lukutapa tuo esiin teosten loistavuuden.

lauantai 22. tammikuuta 2022

Schlaf aka Sleep (Saksa-2020)

Elokuva alkaa kekseliäästi, taidokkaasti Huojuva torni-pelin pelaamisella, ja romahtamisella, ja uudelleen kokoamisella... Tytär ja äiti pelaavat. Äiti on rajuista, hengenahdistusta aiheuttavista painajaisista kärsivä lentoemäntä. Mutta mitä ja missä merkitsee painajaisissa esiintyvä hotelli? Jonka edelliset omistajat ovat kuolleet hämärissä itsemurhissa. Kellarissa, uima-altaassa ja vintillä. Sillä äiti lähteekin sinne, maaseudun pikkukaupunkihotelliin ja päätyy heti paikalliseen sairaalaan tilojensa vuoksi. Tyttö lähtee selvittämään vyyhteä. - Kekseliästä folk-kauhua nykyajassa. Paikkakunnan omituisuus on kapakka-teurastamo-yhdistelmä, ja viimeksi mainitussa työskentelee kapakoitsijan vegetaristi(!)vaimo! Onneksi teurastamo ei ole mitään Eli Roth- roskaa, vaan koko elokuva on kunnollista taidekauhua. Ilman väkinäisyyksiä. Mutta miksi vaimo sitoo kapakoitsija-metsästäjämiehensä aina(?) yöksi sänkyyn? Ja miksi villisiat ovat paikkakunnalla ja painajaisissa päällimmäisinä esillä? Oivallisia, olennaisia ja onnistuneita kysymyksiä ja Sleep on oivallinen, olennainen ja onnistunut jatkumo folklorekauhun kentässä. P.S. Elokuvan julisteesta, maailmasta tulee mieleen vuoden 2004 Itävalta-Saksakauhu Hotel, mutta tässä sentään tapahtuu. Ja paljon.

Devičanska Svirka (Jugoslavia-73) Kompaktin kylmäävä ja kauhua kylvävä harvinaisuus Jugoslaviasta

Nuori mies menee lopulta jalkapatikalla kumottuun, lumottuun linnaan, jossa vaikuttaa kaunis nainen ja palvelija. Mutta matkalla sinne ohiajavat vaunut tappavat tiellä taaksepäin kulkevan pojan. Ruunis kannetaan linnaan. Miehen ja naisen "suhde" "kehittyy", morsiuspukua myöten, mutta linnassa on jotain... - Toimivan lyhyt, tunnin, folk-kauhu, jossa hirtettyjen luurankojen varvasluut soittavat lattialla makaavaa harppua tuulessa, tuiskussa ja tyvenessä. - Tuulen, tuiskun ja tyvenen syvenevä kuilu. Kompakti, kylmäävä. Kompaktin kylmäävä. Kompaktin kylmäävää ja harvinaista Jugoslavia-kauhua.

perjantai 21. tammikuuta 2022

Eyes of Fire eli Polttava katse (USA-83)

Amerikan 1800-luvun metsä`pappi` vie `perhettään` läpi vesien ja "viidakoiden". Kun he liikkuvat lautalla, niin kohtaus, jossa lautan keulassa soitetaan harppua on kaunis ja komea, mutta käsittämätön. (Seuraavassa kohtauksessa harppua ei enää ole.) - Hyvää raadollista, rauhallista folk-kauhua, mutta zombit ovat vähän liiaan geneerinen, helppo ja latistava lopetus-ratkaisu, mutta maa-puukansazombit on hieno, puita puistattava idea kuitenkin, varsinkin ennen `heräämistään`, kuivuneina, maatuneina, puutuneina, lopulta vettyneinä, ja vielä puolipuutuneinakin. Ja mutazombit (siis tosiaan "vain" mudalla peitetyt ihmiset, ja muutenkin nämä `zombit` on esitetty vastoin perus`malleja`, ihmisinä) ovat upea idea, esim juomassa lehmän utareista maitoa. (HUOM! EI AINA SE FUCKIN`, V*TUN VERI!) Mutta onneksi zombit ovat sivujuonne (toisin kuin elokuvan mainonnassa), etupäässä elokuvassa keskitytään tunkkaiseen, tuskaiseen tunnelmaan kauniissa maisemissa kauniin folkmusiikin säestämänä, äestämänä.

lauantai 15. tammikuuta 2022

Bändit, Likainen Tusina

1. Sex Pistols 2. Ratsia 3. Virtanen 4. Aknepop ja Maximum Jee ja Jee-Eppu Normaali 5. Kollaa Kestää 6. Who 7. Troggs 8. Small Faces 9. Ramones 10. MC 5 11. Stooges 12. Ebba Grön 13. Black Sabbath

Lydia Davis: Kafka valmistaa päivällistä * Valitut novellit *

Novellikokoelma novellikokoelmista. Aki Salmelan hienosti kokoomana ja kääntämänä. ; Lydia Davis on absurdien lyhyiden ja vielä lyhyempien novellien mestari. Ei hän absurdien lyhytlausenovellien suurmestarin Daniil Harmsin maata ja maailmaa kuristavien kiteytysten tasolle yllä, mutta avaimet on jo ovessa. Davisilla on paljon naiskirjallisuuden perussarkaa, eroja, rakastumista, yksinäisyyttä, mutta upean "ankeiden" absurdilinssien läpi kastsottuna.Ajatuksia, kirjoituksia, Kiteytyksiä maailmasta. Laajoja kiteytyksiä? Sellainen on harmittavan Harmsin harvinaista enkä tiedä mikä olisi sopiva sana (ei taida olla) laajalle, "maailmalliselle" kiteytykselle. Joku laajastus, maailmallistus. Ihan kapulakieltä, siköiksi jääviä sanasikiöitä. Teos on Kuitenkin Täynnä Kohoideoita. Davis toimii taidokkaasti tasollaan, ja se taso on korkea, ilman päälleliimattuja, yli-ylösyrittäviä maailmaa, ja sen tyhjyyttä kuristavia, syleileviä "kiteytyksiä". Davis on novellistiikan mestari ja Kafka valmistaa päivällistä oli viime vuoden ja ehkä on myös tämän vuoden novellitapaus! P.S. Ja, Muistakaa, hiiret eivät tule ruuantähteitä tulvivaan keittiöön, siinä ei ole mitään haastetta!

tiistai 11. tammikuuta 2022

Kilikorven vampyyri (Suomi-2019)

Anu Holopaisen IIK!-kauhukirjasarja iskee hyvään, syvään saumaan, lasten (ala-asteikäisten) kauhukirjallisuuden puutteeseen, ja on vielä hyvää kauhua oisko noin nelosluokkalaisista vähän ylöspäin. Ja kaikki ovat oikeasti kauhua sen ikäisten mittapuulla, mittapuulle, eivät mitään "Oho! Hyvä, se olikin vain unta"-jne- lopetuksia, opetuksia. Tämä sarjan toinen osa sarjan parhaita. Pyhää vettä vesipyssyyn on loistava idea!