Ohjus (Suomi-2023) Ohojus (Lappi-2023)

Ja taas uusi elokuva!, mikä mua "vaivaa", mistäs nyt myrskyää?! Myrskyää menneisyydestä, kyseessä tämä vuoden-84-85 Neuvostoliitto-ohjuksen jysähtäminen Lappiin. Ja tästä on tehnyt ohjaaja Miia Tervo ja näyttelijät (varsinkin Oona Airola ja Hannu-Pekka Björkman) vallattoman, verrattoman elokuvan johon on "sotkettu" realismia, rakkautta, romantiikkaa, huumoria, traagisuutta isosti. Ohjuksen ympärille "rakennetut" rakkaus- ja hakkaustarinat eivät ole mitään tyhjää, vaan täyttä täytettä. Täyte voi olla myös tähdellistä, täydellistä melkein ja tässä ollaan sitä lähellä. Mainio elokuva! Ja näin Lapin poikana olisin vielä toivonut että elokuvan nimi olisi ollut rohkeasti ja rouheasti Ohojus. Lapin murre muuten on elokuvassa hyvissä antimissa, kantimissa, onhan Ohojuksen Ohojaaja Tervo sieltä itsekin!

Kimpassa99 (Ruotsi-2023)

Uudet, viime vuosien, vuosikymmenten (2000-luku) elokuvat eivät ole järin kauheasti, kovasti kiinnostaneet, ei ole juurikan tullut katsottua. Sen verran kauheaa kamaa on ollut esillä, tarjolla, sen verran kauheaa kamaa on tehty. Varsinkin nykykauhu on jo niin kauheaa (en tarkoita kauhistuttavaa katsottavaa, ja siitä `kauhistusgenrestä` body horror buumin voi tunkea perseisiin!) että se ei kiinnosta suohon survotun savicentin puolikkaan vertaa.. - Mutta Lukas Moodyssonin ironis-realistinenkin, raikas ja tunkkainenkin tuulahdus 70-luvun sosialisti-kommunistikommuunin elämästä, Kimpassa (2000, juuri siinä hyvän ja huonon elokuvan `vedenjakajavuonna`) oli mainio ja nyt tuli katsottua Kimpassa99, jossa `Kimpassa`- kommuunissa ei asu kuin kaksi miestä, koko muu lössi on häipynyt maan tomuun ja taivaan tuuliin, eikä yhteyttä ole pidetty neljännesvuosisataan ja sitten toisen syntymäpäiville toinen kaivaa ja kutsuu `vanhan lössin` esiin... - Parempi kuin odotin, tai sanotaan yhtä hyvä kuin odotin, mutta ei enempää, alkuperäinen pysyy parempana, tämä uusi kärsii varsinkin luettelomaisuudesta. Mutta luettelon asiat ovat relevantteja: Kommunismikrapula, jossa ei käsitellä kohta katoavia DDR:ää, Neuvostoliittoa, Tianmenin aukiota, Pohjois-Koreaa... Mahdollinen päällekkäinen ironia, mikä lienee metaironia lähentelee jo vitsiä, ("ehkä"?) tarkoituksellisesti: Mukana ikiklisettä `nykynuoriso ei tee mitään, on vain ironinen`, joka on (toivottavasti) sitä tuplaironiaa. Erittäin hyvin tulevat esiin mielenterveysongelmat ja tyypilliset vuosia myrkyttyneet, tyrkyttyneet vanhat rakkaussuhteet, ja myös nostalgisoituneet sellaiset.. Toivottavasti ei kuitenkaan ostalgisoituneet, "heh".. -- Ihan toimiva kokonaisuus, tosin lopun marmelaadinen aamupuurokohtaus, jossa muutama harva vihamies/nainen ja ystävä löytävät "leirin" uudestaan, on taas "ehkä"(?) sitä ironiaa, mutta myös hellyyttävää. Yllättävän hyvänä ja varsinkin harvinaisena teemana, toteutuksena voidaan pitää sitä että kaikki nämä vuodet iloisuutensa, ystävällisyytensä, `kaikista ihmisistä löytyy hyvää`-elämänasenteensa säilyttäneestä ihmisestä ei tehdä epärealistista, harhaista hörhöä, menneisyyteen juuttuvana silmälappusokeana, joka `lopussa` murskataan, kyynistyy, kyyristyy, tajuaa tilansa, henkisen sellaisen... Ei, hän ja muutama muu ehkä tajuaa että se tila on tässä ja nyt, tulevaisuudessakin ehkä...

Double Crossers (Hong Kong-76)

Vetreä, vinha, vinkeä, virkeä versio vanhasta `Poliisipoika lähtee kostamaan isänsä (isä ei poliisi, päinvastoin) murhaa`-tarinasta. Huikea, vinkeä auto ja aarre-roistoilta roistoille-toteutus: Moottoripyörä"poliisit" pysäyttävät pakun, `koska auton alla on pommi!` Pösilöt poistuvat ja `poliisit` kaasuttavat karkuun pakulla, ja kun pösilöt ottavat moottoripyörät takaa-ajokeiksi, ne räjähtävät! Erokasta! Nerokasta! Tehokasta!!!... Toinen pösilökohta ei ole näin menevä, messevä, rehevä ja räjähtävä, mutta kekseliään, mainion väliantikliimaksinen, odotuslässähtävä, tollo: Bussissa on syntymässä tappelu yhden miehen ja kahden tyhjäpään välille. Ei-tyhjäpää painaa nappia ja sanoo, että mennään ulos kattoon ja koittaan tappelua. Bussi pysähtyy, pönttöpäät astuvat ulos, mutta mies jää bussiin, haitariovet kiinni ja bussi ja mies kaahaa karkuun... Ja sitten vielä kung fu-karate-kalkkunakakun kynttilänä loistaa Sammo Hung John Lennonmaisissa pyöryläaurinkolaseissa ja Maomaisessa Kiinan kansankaartikostyymissä!!!

Mystery Street eli Hämärä katu (USA-50)

Noireissa ruumiita riittää, mutta harvoin löydetään luuranko!! Vanhan naisjutun (luuranko osoittautuu naiseksi) selvittäminen hyvin hitsattua, höylättyä. sokkeloitua, muurattua, raudoitettua, laudoitettua poliisiproseduuri-noiria. P.S. Järjetön ja järkyttävä, älytön, ärsyttävä, mutta myös tahattoman, tavattoman hupaisa on eräänlainen esi-CSI-kohtaus, jossa luututkijatohtori päättelee uhrin jalkaluista, että hän oli `toe dancer`. Jota hän ei ollut, `olipa `vain` miestenhurmaaja-nielijä-jättäjä...`

Tension eli Satimessa (USA-49)

No, sitten lääkäristä apteekkiin, niinhän se tie vie monesti.. Ja alkoholikauppaan myös..: Alkoholi ja Apteekkihan ovat lähellä toisiaan.. Richard Baseheart esittää apteekkaria joka alkaa suunnittelemaan murhaa. Murhattavana viinamäen miesten myyntimies, joka on myös apteekkarin vaimon rakastaja.. Perusnoir perusnoirjuonella.. Elokuvan alussa näytetään konkreettisesti kuminauhalla, että joskus se kaikilla, kellä tahansa hihna lipsuu, löytyy, nauha katkeaa.. - Katsoo kivutta, kivutta katsoo.. Baarissa: "Lieutenant, what are you working on?" "Lt. Collier Bonnabel: Irish whiskey."/ "He was full of laughs." "He's full of lead now." P-S. Harvoin näkee että apteekki on baarissa, baari apteekissa kiinni!! Voi mennä apteekin tiskiltä baaritiskille, baaritiskiltä apteekin tiskille, kantajasta, kunnosta, kunnosta kantajasta riippuen.. Mukana piilolinssikaupantaa "four-eyed punk"ille ja lopussa kiero ja kova kierre, koukku, käännesuma, taitava, tanakka, tehokas twistisuma...

Where Danger Lives (USA-50) Puolet ja puolet..

Robert Mitchum lääkärinä! Hän hurmioituu itsemurhamaisterista (Faith Domergue) jo siinäkin määrin että on itsekin välillä potilasstauksen alla kaahatessaan, raahatessaan ruhoaan naisen perässä. Claude Rains mainion niljakkaana naisen aviomiehenä, jota lääkäri ei heti tiedä, eikä ukko paljasta.. Maureen O`Sullivan myös mukana.. Se on kyllä puolimiestä että vanha puoliluppaluomisilmä aina vähintään hyvä Mitchum on tässä yli puolet elokuvasta puolipökerryksissä aivotärähdyksen jäljiltä. Elokuvan loppu kuohuttava, kuumottava ja kultainen... Camp-Noir.

I Killed Einstein, Gentlemen (Tsekkoslovakia-70) Just ja just ja juuri ja juuri elokuvan alku on katsottavaa kamaa, loppu kamalaa, kammottavaa, karmeaa, karmaisevaa, kauheaa `komediaa`

No, nyt on Olldrich Lipskyn elokuvan ensimmäinen puoli tuntia juuri ja juuri siedettävää `komediaa` tässä hullun älyttömän, järjettömän juonen omaavassa outoilussa: Pikkuraketilla lähetetään "kova" kolmikko menneisyyteen tappamaan Einstein, jotta atomipommia ei keksittäisi!? (Säteily on aiheuttanut nykyajan naisille lapsettomuutta ja parrankasvua!!??..) Sitten näytetään ooppera-operettilavaa, jossa käyskentelevät kanat ja hanhet, mutta kohta myös ihmiset. Ja myös tulevaisuuden ihmiset, sillä raketti ilmestyy juuri tälle lavalle!? Vuonna 1911. Sitten he löytävät ritsalla tarkasti ampuvan pojan, joka on yksi kolmikosta lapsena!? Eli hän löysi isänsä/itsensä!! Ja tapaaminen sattui (nimenomaan sattui, takalistoon!!..) siis näin: Poika ampuu tietämättään isäänsä/itseään!!??.. Ja hänelle, tarkkakädelle annetaan pistooli jotta hän ampuisi Einsteinin, mutta se meni mötinäksi 1], ja porukka palaa takaisin, ja huono elokuva elokuva huononee ratkaisevasti.. Kaksi just ja just siedettävää sekoituskohtausta mahtuu myös tähän puoleen tuntiin: Einsteinin ja Eisensteinin nimet sekoitetaan, samoin sekoitetaan vierekkäin olevat boolimalja ja palloakvaario, ja tietenkin väärästä juodaan.. - Köyhän katsojan "känni". Ja mistä ja mitä??.. En tiedä joiko tekijäporukasta joku, kaikki myös väärästä, mutta joi tai ei, ja ihan sama mitä ja mistä, mistä ja mitä joi, ja mitä katsoja joi, niin I Killed Einstein, Gentlemen on kuin köyhän pojan "känni" tai kotikaljatuhnuinen "krapula" katsomossa. Laihaa, laimeaa, löysää lientä, litkua. 1] Eikä se onnistu liioin lopun alun toisessa toisinnossakaan, `perinteisen` surkean slapstickin suossa, tuossa jossa rikkaat ja köyhät kaahaavat rouvaskartanokaaoksessa. On siinä yksi hyvä kohtaus: Mies liimautuu jaloistaan, kengistään tuoliin ja twist alkaa soimaan ja mies alkaa twistaamaan, mutta eipä tätä kovin kovana juonitwistinä pitää tätäkään... Eihän tässä ole hätäkään, en vain jaksanut Lipskyltä tätäkään. Elokuvahan tämä vain on, mitä tähän, näihin juuttumaan, puuttumaan, mitä tästä, näistä suuttumaan, ei huonot leffat tule tällä, tästä loppumaan, muuttumaan ...