The Deadly Avenger aka The Divane Enforcer aka The Confessional (USA-92)

`Kiltti` katolinen Meedio -vigilante`pappi` (Michael Foley) saapuu Pahuuden Kaupunkiin (Maailmaan) lähinnä tappamaan pahikset, tuholaiset.. Hän asettuu asumaan omakoti/rivitalo"pappilaan", jossa kaksi muuta pappia (Monsignor, Erik Estrada[!] ja Jean-Michael Vincent[!]) istuvat lähes koko elokuvan ajan keittiönpöydän ääressä: Vincent lukee ääneen lehdestä tuholaisten tekemistä tapoista ja yhä enenevässä määrin vigilantepapin samoista teoista ja Estrada kieltää aina hirveyksien ääneenlukemisen. Judy Landers on "pappilan" "sihteeri".. - > Yllättävän kovia nimiä on ohjaaja Robert Rundle, Linnea Quiqleyn mies tähän videointiin saanut! Mainittujen lisäksi Jim Brown, Don Stroud, Robert Z`Dar. ->-> Niljakas videointi, jossa niljakkain nilja, ja pitkäikäisin, mies kuin veritautinen koira kaappaa naisia keittiöönsä ja alkaa letkuttamaan, lutkuttamaan heistä verta.. Hän varsinkin ja muutama muu nilkki käy vähän väliä meediopapin pakeilla kertomassa huoliaan...

Demonic Christmas Tree aka The Killing Tree (Englanti-2022) Joulupuu on goretettu..

Kauhu on jo ovella.. Paitsi etteivät ole.. Leskiseniori manaa murhattua miestään esiin, mutta synnyttääkin pentagrammille kohoavan joulukuusen, eli kökösti kävelevän `tappokoneen`. Otsikossa mainittua gorea ei ole kuin kaukaisuudessa kiikaroimalla katsottavia kehokatkaisuja tai niin lähellä tapahtuvia, että näkyy vain muutama punatippa kameralasissa. Ja se gore tapahtuu niin että kuusella on jokin ihmemutaatio metrikaupalla kiemurtelivilla pajailla oksakourilla. Miksi ei ole luotettu kuusen omiin ominaisuuksiin? No, kuusenkoriste- ja valonauhakuristuksia on loputtomiin. Missä on esimerkiksi joulukuusentähti ninjatähtenä? Tai joulukuusenjakapotkut? Ai niin, ne olis liian goreista. Paljasta pintaa ei ole ollenkaan. Joulukuusi ei harrasta seksiä. Ei edes toisen joulukuusen kanssa. (Kerran jo luulin että kahden joulukuusen seksi tapahtuisi, mutta mitä vielä, kuusi kainosteli..) Kahden joulukuusen (isä ja valkokuusinen äiti) tappelu tulee, mutta siinä tappelevat muutaman sekunnin ajan oksalonkerot, eivät kuuset. Hyvä oivallus on joulukuusi puukko oksassaan (hän ei tee puukolla mitään), mutta melkoisen kelvotonhan tämä on. Mutta jos haluat nähdä elokuvan jossa joulukuusi ajaa autoa, lukee karttaa tai soittaa pianoa, niin tässä sinun elokuvasi, elokivasi.. Teitä ei taida olla paljon.

The Vampire`s Coffin (Meksiko-58) Kummallisuutta ja Tunnelmallisuutta..

..Ja nimenomaan tässä järjestyksessä.. Saman vuoden, osin samoilla näyttelijöillä tehty (esim vampyyri) kuin edellinenkin omaa sitten sitä campia, kummallisuutta ja roskaa (esim miten elokuvan alussa, kun kaksi hämärämiestä, apuri ja pomo, ryöstävät arkun ja vievät sen sairaalaan [?!], niin arkusta löydetty vaarnoitettu vampyyri on niin täydessä terässä, ettei äijä ole rapistunut eikä pukukaan juuri rypistynyt, mutta peili näyttää että ukko on luuranko). On tässä myös tunnelmallisuutta, mutta huomattavasti vähemmän kuin edellisessä. Vampyyrikin on harvahammas!?

El Vampiro aka The Vampire (Meksiko-58)

Kliseet karttava, kiertävä (tai ainakin ne ovat uniikissa uusiokäytössä) ja todella tunnelmallinen vampyyriveljestarina. Ja kyllä käytäviä kiertää myös noitamainen noitanainen-vampyyritäti, ja juurikin tämän tädin, tätinsä nuoruutta ihmettelee sumuiselle, syrjäiselle metsähaciendalle saapuva sukulaisnainen... Elokuvassa ei ole tippaakaan campia eikä trashia (lepakotkaan eivät ole leluisia, kuten usein näissä), vaan se kehtaa käyttää, näyttää ehtaa perinteistä kauhua...

Honeymoon (Japani-84)

Epätasainen, heikonpuoleinen, heikkotasoinen, kelvoton, surkea wanna-be kirjailija/punk-tyylisen (paitsi musiikki) avantgardejazzbändin, avantgarde-kommuunin/teatterin han around-mies deittailee kustannustoimittajanaista. Epätasainen, mutta kuitenkin hieno elokuva. (Rakkaus on epätasaista.)

Törmäilyjä ja Pirstoutumisia - Split Of The Spirit (Taiwan-87)

(Nyt halpishommat tällä terää, erää hyllyyn, pyllyyn, hukuksiin, nukuksiin ja herää, kerää, kohoaa kunnollista, kunnon kameroitua kauhua. Ja kunnolla rahoitettua.) Törmäilyä: Ja, Mutta kyseessä eivät ole mitkään humoristiset törmäilyt, absurdit kylläkin.. Pirstoutumisia: Näissä on enemmän erikoisia, erikokoisia älyttömyyksiä: Filmin alku: "Hänhän kulkee (ja törmäilee) kadulla kuin koditon aave." Avantgarde-tanssijattareeseen törmää kadulla nainen joka menee rakastajansa luo, joka kolmikon kautta kaksikon kanssa tappaa naisen erikoisessa auto"onnettomuudessa": Nainen laitetaan valumaan autossa mäkeä alas. Auto pysähtyy mäen alle. Mäen päältä kolmikon kiroustietäjä kohdistaa peilin (pikemminkin pelin, kuin peilin, sillä ei näytetä kuin pelipuolta) peilinpuolen aurinkoon ja säde sytyttää auton ja naisen.. ... Sitten tietäjätollo pudottaa pelin/peilin pirstoiksi ja yksi pala jää hukuksiin, hävöksiin.. Sitten!: "Tapoit tyttäreni!" Sitten tanssijatar törmää tuhkauurnaa kantavaan mummoon ja mummo huutaa: "Tapoit tyttäreni!" Sitten tanssijatar ei pysty lopettamaan pyörintäänsä... Ja elokuvaa on kulunut puoli tuntia puolestatoista tunnista--- Sitten aave aloittaa sananmukaisen kolmikon pudotuspelin ja asettautuu tanssijattareeseen... - Mainio mysteeri ja mysteerimättö (sykkivä sydän- ja versisuihkugorea) neo-giallo, neo-noir-kuvamaailmassa ja maisemissa.. "Rakkaussuhteet, tarinat on etukäteen määrätty.."

Flesh Freaks (USA-Belize-2001) Ilja-inha matozombailu muinaushautamatskulla.

Melko tavallinen, tyypillinen teinin ohjaama, teinien tekemä (on tässä vanhempaakin väkeä mukana myös tietenkin) matoinen (madot ihan kiva ilja-iljetys-inha-lisä) zombitörmäily- örmäily.. Mutta elokuvan varsinainen kiva uniikkiuslisäys on zombisyövän aiheuttavan "antiikkinen kirous" ja varsinkin sen alkuliittäminen elokuvaan: Teiniohjaajan vanhemmat ovat arkeologeja ja hän oli heidän mukanaan Belizessä, jossa, missä hän kuvasi muinaushautamatskua leffaan...