Roskasta versoo taide. - Elokuvat elää, sarjat sucks! Etupäässä elokuvaa. Näkyjä, täkyjä..
perjantai 25. lokakuuta 2024
Future Cops (Hong Kong-93)
Täysin älykääpiömäinen kaahauskomedia aiheesta: Menneisyydestä poliisit ja roistot menevät tulevaisuuteen tai sitten he tekevät kuten tässä; kulkevat, liikkuvat, menevät tulevaisuudesta menneisyyteen, mutta ihminen tarvitsee joskus, mutta erittäin, erittäin harvoin täysin älykääpiömäistä komediaa. Kyllä tämä pitkään oli raahauskomediaa, mutta esim pitkät venyvät raajat lassoina, "punkkari"poliisin kokokallokeesi lattiaharjana, poliisipäällikön megafoni ammutaan vappuviuhkaksi ja tuhat muuta typeryyttä tekivät tästä kohtausluettelon jota ei halu(t)a, kykene, pysty, voi enempää avata. No, jos sen verran, että ilmassa suihkivat ohjus-sähkö-tuli(tus)potkulaudat ovat hienoja, ei humoristisia heittoja ja tulevaisuudessa on orgasmipillerit, eikä koti-katu-työorgasmi hävetä ketään missään,
Sis aivan järkyttävää roskaa, mutta ihmisen on hyvä välillä järkyttyä vähän. Mennä sinne roskan syvään päähän ja jopa epämukavuusalueelle, ja järkyttyä..
keskiviikko 16. lokakuuta 2024
Typerännimiset Seijun Suzukit...
Ja typeränsisältöiset, Ja heikohkot muutenkin.. Eli siis "lopetan"(?) Suzukoinnit kolmen/kolmeen "käsittelyyn", jotka ainakin enkkunimiltään ovat typerää "porno"provokaatiota: 1. Naked Woman and The Gun (Japani-57) Laimeahko, heikohko Hitchcock-Yakuzointi. 2. Young Breasts (Japani-58) Suzukin ja Oshiman ikitylsyys(joskus terävämpi)protagonisti, eli "huudlumi" heiluu ja huojuu.. Tällä kertaa hän rakastuu sosiaalityöntekijään. Heikohko tämäkin.. 3. Age of Nudity (Japani-59) No, nyt "huudlumeita" on jengillinen, tahallisia ja tahattomia, ja hommat kusee ja paskoo.. Tahatonta, tavatonta heikkoutta..
Victory Is Mine aka Victory Is Ours (Japani-56)
Eli siis nyt `käsittelyssä` Seijun Suzukin ensimmäinen elokuva, ja ihan hyvä sellainen. Vimmainen putki nuorisoelokuvia ei ole vielä onneksi tässä alkanut, vaan merimiehen ja yakuzan mittelö on ihan toimivaa settiä.
Man With a Shotgun (Japani-61)
No, nyt sitten mennään, noustaan vuoristokylään. Salaperäinen haulikkoa kantava mies saapuu vuoristokylään, kertoen olevansa metsästäjä. Mutta sitä hän ei tietenkään kerro, että hän metsästää vaimonsa raiskaajaa, murhaajaa. Tai monikossa sama. - Seijun Suzukin Japsiwestwen on sekoitus laimeaa, vaimeaa, mälsää, tylsää ja roimivaa, toimivaa.. Toimivan puolelle mittarin neula enemmän pärähtää, tärähtää, värähtää... Pikkukylän pikkubaarin naislaulu esim on tätä jälkimmäistä. Suzukin ensimmäinen värielokuva? Seuraavana tulee Suzukin ensimmäinen elokuva..
Carmen From Kawachi (Japani-66)
"Nainen löytää aina töitä." Vuoristokylän äiti joutuu elättämään itsensä papin prostituoituna! Ja joukkoraiskattu tytär, nuori nainen joutuu, pääsee muuttamaan Tokion muotipiireihin. Seijun Suzukin onnistunut vulgaari komedia!!
Everything Goes Wrong (Japani-60) Kiltti nuorisoriehunta, jazz ja poliisisireenin ulvonta muodostavat keskinkertaisen, perinteisen, tavallisen ja tyypillisen nuoriso ja yhteiskuntakauhistelun. Ja nahistelun.
"Ehkä kirjoitan, että ihmisten kesken ei nykyaikana ole enää ystävällisyyttä. Kaikki on mennyt väärin." Näin sensaatiotoimittaja sanoo Seijun Suzukin elokuvan lopussa. Kyseessä on jälleen `nuorisoriehuntaelokuva`, keskinkertainen sellainen, jossa `perinteiset` `tyyplliset` `nuorisoriehuntaelokuvien rakennusaineet`, nuorten aikuisten raskaus vai abortti-pohdinnat, nuorten aikuisten kiltit kahvila- ja katumöykät, heidän omasta mielestään hämärä aikuistulevaisuus (suurimmasta osasta tulee perusaikuisia, nyt vain vähän aikaa mökätään), mutta elokuvassa on tietenkin, pitää olla, protagonisti. Tässä hän on Jiro, kiltin ja levottoman nuoren aikuisen prototyyppi (ihan hyvin kyllä esitetty), joka epäilee, haukkuu äitiään prostituoiduksi, koska isän sotakuoleman jälkeen eräs liikemies on auttanut äitiä ja perhettä rahallisesti. Hän haukkuu äitiään jo niin pahasti, ettää heittää hänet rannalla `riehuvan` nuorisosakkinsa keskelle huoraa huutaen, mutta kiltti sakki ei onneksi tietenkään osallistu solvaukseen. (Ranta, siinä vielä yksi perinteinen, tyypillinen nuorisoelokuvan tsekkilistan tärkeä tapahtumapaikkapalanen). - Kuten sanottua, keskinkertaisen tavallinen, tyypillinen, perinteinen nuorisoriehuntaelokuva ja nuorisoelokuva yleensäkin. Ja jossa jazz soi taustalla kyllästymiseen saakka, esimerkiksi ja varsinkin traagisessa takaa-ajokohtauksessa, jossa moottoripyöräpoliisi (joka ei näytä moottoripyörältä eikä poliisilta, elokuva on, kuinka ollakaan, halvalla tehty osa pitkää nuorisoelokuvajatkumoa) ajaa takaa autoa, ja ajaa takaa niin että pysyy pitkän takaa-ajon aikana jäykästi ja epäuskottavasti koko ajan saman pitkän välimatkan takana, jotta käsikirjoituksessa oleva traagisuus voi tapahtua...---...---...--...---...---...---...---...--...---...---...---...--- Kiltti nuorisoriehunta, jazz ja poliisisireenin ulvonta muodostavat keskinkertaisen, perinteisen, tavallisen ja tyypillisen nuoriso ja yhteiskuntakauhistelun. Ja nahistelun.
sunnuntai 13. lokakuuta 2024
Dirty Ho! (Hong Kong-79) Seikkaperäinen ja sekava, sekava ja seikkaperäinen tilitys (sic) 1] omaisuuden, rahan reiteistä. - Paha(, ) raha tulee pahan(,) rahan luokse...
Tässäpä sekava esitys rahan ja omaisuuden (oman ja varastetun) kuluista. Nehän kulkevat, kuluttavat (sic) 2] , pysyvät, siirtyvät aina yhtä aikaa sekavasti ja suoraviivaisesti. Ja tämä kaikki on saatu taidokkaasti mahtumaan kung fu-kökköilyn (roisto ja vähemmän roisto ryöstelevät siirtelevät, vaihtelevat valuuttaa, ja tietenkin kehuvat `varoillaan`) maailmaan. Tykkäsin. P.S. Taistelulajiluettelon älyttömästä ämpäristä kauhotaan tällä kertaa kärpäsentappo-kung fu, eli vain läpsytetään kämmeniä yhteen! Jep.. Ja huikeaa, pitkää akrobatiaa on kohtaus, jossa kahden "kaveruksen" viininkaato-juonti-kaato(-)känni-kung fu jyllää!!.. (Myöhemmin myös lorahtaa tee kautta kahvikannu-kung fua..) Antiikki"kaupan" kokoelman antiikkiposliiniruukkujen ja taulujen kanssa samaa akrobatiaa, mutta ei kännissä sentään!! Ja Shogun Assasinmaista vaunumatsausta mukana myös! Ja tässä on vielä kaipaamaani harvinaista tulijalka-käsi-kung fu-harjoitusta!!: Kaksi palavaa kyntilää käsivarsilla ja liuta jalkojen alla!! Tulta alta ja päältä, päältä ja alta -> Eli ei kannata, kykene, pysty, saa, voi jäädä tuleen seisomaan... On oltava koko ajan ilmassa, liikkeessä, liikeessä, ilmassa.. Ja loppuun vielä sekin viesti, että pomoihin ei ole luottamista, läheisinkin, ystävällisinkin pomo on riistäjä. Kaikki Pomot ovat riistäjiä! Mahtavan monipuolinen elokuva!! Maailmankuva!!.. . 1] Siis on tietenkin yhtä aikaa rahatilitys ja saarna siitä. 2] Siis on tietenkin yhtä aikaa omaisuuden, rahan kuluttaminen ja myös sen kuluttavuus, että huomaavatko roistot rikkaudet, että loppuuko rahat?..
Il Demonio (Italia-63) Manausta ja pikkukylän pikkusieluista puritanismia. Pelkoa ja puritanismia pikkukylässä.
Hurja, kurja, karismaattinen, kaunis ja taitava, upea Daliah Lavi esittää syrjäseudun naista joka raivokkaasti, rohkeasti rakkausmurheissaan ja yksinäisissä seksikiehnäyksissään ajautuu Saatanan syliin. Onko osa, kaikki kuitenkin naisen harhoja, mielikuvitusta, mielipuolisuutta, sairautta?... Tätä dilemmaa korostavat monet onnistuneen oudot leikkaukset: mm nainen kiehnää kauhuissaan sängyssä ukkosilmalla, seuraavassa sekunnissa hänet onkin sidottu, myös muita mahdottomia, outoja siirtymiä riittää.. Tunnetuin elokuva on William Friedkinin Manaajaklassikon esikuvaelokuvana pitkine hämähäkkikäevelyineen muineen. Oksennus ei sentään lennä, mutta kieltä nainen näyttää ristille. Mutta kyllä uskonnon ja kauhun kahlitsemat kyläläisetkin ovat sekaisin kuin sadan asteen saunatontut. Elokuva on myös meluisan, mölyisän massahysterian kuvaus. Sairautta siellä, sairautta täällä.. Ja varsinkin syrjäkylän päiden päällä... Esikuvaklassikko. Miespääosassa vanha jäykkis Frank Wolff.
lauantai 12. lokakuuta 2024
Passport To Darkness (Japani-59)
Onkohan Jess Franco ottanut tästä elokuvasta mallia useampaankin `trumpettielokuvaansa`? - Jazzbändin pomoa, falskin-feikisti soittavaa trumpetistia, syytöntä, syytetään vaimonsa murhasta, joten hän lähtee jazz-noiriseen Tokion öihin etsimään ratkaisua. Modernisti, rohkeasti, uniikisti Suzuki kuvaa homobaareja, homoprostituoiden ja narkomaanien julmaa yöelämää.. Jazz-visuaalinen pisuuaari, mutta myös raikkaampaa kuvastoa..
A Hell of a Guy aka The Big Boss Who Needs No Gun aka The Reckless Boy Boss aka Living By Karate (Japani-61)
Seijun Suzuki oli 50-60-luvuilla mainion korostuneesti, korostuneen mainiosti moderni ohjaaja. Esim Samuraielokuviin hän eikoskenut pitkällä miekallakaan. (Esim Fighting Delinquents-elokuvassa pikkupiruillaan, pikkuvittuillaan: "Tehän huudatte kuin niissä samuraielokuvissa.) Mutta onko tämä liiankin modernia? (On.): Tässä komediassa(?!) nuoret käyvät Yakuzaa vastaan. No, hyvä että ei kuitenkaan käydä perinteisesti vastaan niin että tavoitteenaan on `yakuzanaatio`. Mutta liian outo. P.S. Ei-virallinen(?) nimi Living By Karate on kai Suzukin nimipiruilua-vittuilua, jatko-piruilua-vittuilua; Pääosanuori on kai karatekundi, mutta ei tässä karatea ole.. onneksi..
Eight Hours of Terror (Japani-57) Tiukan tilan toimintaa
Juna flippaa raiteen sivuun maanvyörymän takia, joten matkustajat siirtyvät vuoristobussiin. Samoin kaksi gangsteria. Alkaa kahdeksan tunnin tuska ja helvetti. Matkustajissa mm outo-pervo naisten alusvaatemyyjä. Irstailija itsekin heiluu yössä ja aamussa alushoususillaan. Toinen miesmatkustaja taas joutuu laittamaan naiskorsetin päällensä, koska luovuttaa vaatteensa metsässä pahoin kastuneelle, kylmettyneelle naiselle. Yksi heistä sanoo ryöstäjistä: "Täähän on kuin lännenelokuvassa!" Seijun Suzukin elokuva on pienen tilan jämäkkää kuvausta ja meininkiä. Suzukin Surrealismi on nyt sivussa, joku voi kyllä pienen tilan tiukkarajaista kamerointia vähän sensuuntaiseksi kutsua.. Uniikihko kohtaus, korkkaus elokuvassa on kun toinen konnista jää jalastaan kiinni karhunrautaan ja hänen veljensä ampuu hänet. (Eli tässäkin siis veljes-konnakaksikko!!) Itse asiassa elokuvassa on kolmaskin konna, vankilaan käsiraudoissa vietävä mykkä murhamies, tupla tai triplatappaja. Mutta hän osoittautuu, hänestä kuoriutuu, muodostuu hiljainen, hyvä ihminen, Tai tulee sellaiseksi takaisin. Hän pelastaa pikkuvauvan hengen. - Monimutkainen, monipuolinen elokuva..
torstai 10. lokakuuta 2024
Teenage Yakuza (Japani-62)
Seijun Suzuki (kuten moni muukin) oli heikoimmillaaan, huonoimmillaan ``varsinaisten` `nuorisoelokuvien``, näyttelijöiden näyttelemien ja katsojien katsomien keksittyjen koululaiskärsimysten kimpussa; Karjahtelua, levotonta liikehdintää, teatraalista tärinää ja parrattomien poskien pärinää kun muutama nuori on toistensa kimpussaa. - Voimakkaasti yliliioiteltu- mitoitettu nimi elokuvalla. Kerran pari nuorta hakkaa pari pelihallin flipperiä,tai mitä lienee, palasiksi pitkävartisilla kirveillä, mutta siinäkin on japanilaisen nuoriso ja aikuisgenre-elokuvien rasittavin piirre, yletön huutaminen, pääosassa, ei itse teko. Eli huutamisella pyritään suurentamaan tekoa keinotekoisesti. Mukana myös liian usein toistuva Suzukin nuorisoelokuvien tylsä tavaranerkki, jatkuvat "rajut" rokkibaarin twist käännöt ja väännöt. Yksi mies tanssii jopa ilman paitaa!!.. - Mutta Teenage Yakuza "tanssii" ilman rajuutta, rohkeutta, ryhtiä, rytmiä...
keskiviikko 9. lokakuuta 2024
Underworld Beauty (Japani-58)
Mielipuolisen nerokas motto: "Hautajaiset ovat kerran elämässä-tilaisuus." - Heti vankilasta päästyään mies syöksyy viemäriin ja kaivaa kiven takaa aarteen ja aseen. Aarre on kolme pientä timanttia kouran pohjalla, josta `kasvaa` mukavasti poikakirjamaisen rikos-seikkailusurvos huivikasvoisine rosvoineen, timantin nielemisineen ja sementtiin syöksymiseen. Ja roistolauman baari on poliisilaitosta vastapäätä, josta, sieltä roistondaalit seuraavat poliisien menemisiä ja tulemisia!!??.. Mukaan nousee pohdintaa: Tekevätköhän poliisiviranomaiset ruumiinavauksen timanttivatsakalmolle? Palavatko timantit polttohautauksessa, vai jäävätkö jäljelle??.. Hyvää ohjaaja Seijun Suzukin puolipuppuista seikkailukaupunkia- ja maailmaa. Ja Rokkibaarissa rokataan jopa alusvaatteissa!!.. Ja elokuvassa on, elokuvasta löytyy ainoastaan ja vain yksi iänikuinen pieni haitta, huijaus, vale, ikivanha vale ; Siinä ei ole, siitä ei löydy kohtausta elokuvajulisteen kuvasta jossa bikininaisella on kädessään konepistooli. Ja samasta syystä, vastaavasta, vastaavasti elokuvan nimi on harhaanhohtava, johtava. Mutta itse elokuva hohtaa, johtaa, loistaa kuin aurinko yössä. Loistava. Loistava elokuva.
The Threat (Japani-66)
Kerrankin Kinji Fukasakun 60-70-luvun elokuva joka ei ole iänikuisen jatkuvaa yakuzointia, roistoilua kylläkin. Ja japanilaisittain harvinainen home invasion-elokuva. Kaksi roistoa, veljekset, tyhjäpää ja vähän täydempi pää, pakenee vankilasta ja tunkeutuu keskirikkaan perheen taloon. Mukana vahvasti lapsen, vauvan kidnappausta, tuplastikin.. - Erittäin tiukkaa Fukasakua, jossa pelkuri-isästä kasvaa karpaasi, kovaluinen- ja otteinen koti-perhepelastaja. Ja laajemminkin.
lauantai 5. lokakuuta 2024
Ohjus (Suomi-2023) Ohojus (Lappi-2023)
Ja taas uusi elokuva!, mikä mua "vaivaa", mistäs nyt myrskyää?! Myrskyää menneisyydestä, kyseessä tämä vuoden-84-85 Neuvostoliitto-ohjuksen jysähtäminen Lappiin. Ja tästä on tehnyt ohjaaja Miia Tervo ja näyttelijät (varsinkin Oona Airola ja Hannu-Pekka Björkman) vallattoman, verrattoman elokuvan johon on "sotkettu" realismia, rakkautta, romantiikkaa, huumoria, traagisuutta isosti. Ohjuksen ympärille "rakennetut" rakkaus- ja hakkaustarinat eivät ole mitään tyhjää, vaan täyttä täytettä. Täyte voi olla myös tähdellistä, täydellistä melkein ja tässä ollaan sitä lähellä. Mainio elokuva! Ja näin Lapin poikana olisin vielä toivonut että elokuvan nimi olisi ollut rohkeasti ja rouheasti Ohojus. Lapin murre muuten on elokuvassa hyvissä antimissa, kantimissa, onhan Ohojuksen Ohojaaja Tervo sieltä itsekin!
Kimpassa99 (Ruotsi-2023)
Uudet, viime vuosien, vuosikymmenten (2000-luku) elokuvat eivät ole järin kauheasti, kovasti kiinnostaneet, ei ole juurikan tullut katsottua. Sen verran kauheaa kamaa on ollut esillä, tarjolla, sen verran kauheaa kamaa on tehty. Varsinkin nykykauhu on jo niin kauheaa (en tarkoita kauhistuttavaa katsottavaa, ja siitä `kauhistusgenrestä` body horror buumin voi tunkea perseisiin!) että se ei kiinnosta suohon survotun savicentin puolikkaan vertaa.. - Mutta Lukas Moodyssonin ironis-realistinenkin, raikas ja tunkkainenkin tuulahdus 70-luvun sosialisti-kommunistikommuunin elämästä, Kimpassa (2000, juuri siinä hyvän ja huonon elokuvan `vedenjakajavuonna`) oli mainio ja nyt tuli katsottua Kimpassa99, jossa `Kimpassa`- kommuunissa ei asu kuin kaksi miestä, koko muu lössi on häipynyt maan tomuun ja taivaan tuuliin, eikä yhteyttä ole pidetty neljännesvuosisataan ja sitten toisen syntymäpäiville toinen kaivaa ja kutsuu `vanhan lössin` esiin... - Parempi kuin odotin, tai sanotaan yhtä hyvä kuin odotin, mutta ei enempää, alkuperäinen pysyy parempana, tämä uusi kärsii varsinkin luettelomaisuudesta. Mutta luettelon asiat ovat relevantteja: Kommunismikrapula, jossa ei käsitellä kohta katoavia DDR:ää, Neuvostoliittoa, Tianmenin aukiota, Pohjois-Koreaa... Mahdollinen päällekkäinen ironia, mikä lienee metaironia lähentelee jo vitsiä, ("ehkä"?) tarkoituksellisesti: Mukana ikiklisettä `nykynuoriso ei tee mitään, on vain ironinen`, joka on (toivottavasti) sitä tuplaironiaa. Erittäin hyvin tulevat esiin mielenterveysongelmat ja tyypilliset vuosia myrkyttyneet, tyrkyttyneet vanhat rakkaussuhteet, ja myös nostalgisoituneet sellaiset.. Toivottavasti ei kuitenkaan ostalgisoituneet, "heh".. -- Ihan toimiva kokonaisuus, tosin lopun marmelaadinen aamupuurokohtaus, jossa muutama harva vihamies/nainen ja ystävä löytävät "leirin" uudestaan, on taas "ehkä"(?) sitä ironiaa, mutta myös hellyyttävää. Yllättävän hyvänä ja varsinkin harvinaisena teemana, toteutuksena voidaan pitää sitä että kaikki nämä vuodet iloisuutensa, ystävällisyytensä, `kaikista ihmisistä löytyy hyvää`-elämänasenteensa säilyttäneestä ihmisestä ei tehdä epärealistista, harhaista hörhöä, menneisyyteen juuttuvana silmälappusokeana, joka `lopussa` murskataan, kyynistyy, kyyristyy, tajuaa tilansa, henkisen sellaisen... Ei, hän ja muutama muu ehkä tajuaa että se tila on tässä ja nyt, tulevaisuudessakin ehkä...
keskiviikko 2. lokakuuta 2024
Double Crossers (Hong Kong-76)
Vetreä, vinha, vinkeä, virkeä versio vanhasta `Poliisipoika lähtee kostamaan isänsä (isä ei poliisi, päinvastoin) murhaa`-tarinasta. Huikea, vinkeä auto ja aarre-roistoilta roistoille-toteutus: Moottoripyörä"poliisit" pysäyttävät pakun, `koska auton alla on pommi!` Pösilöt poistuvat ja `poliisit` kaasuttavat karkuun pakulla, ja kun pösilöt ottavat moottoripyörät takaa-ajokeiksi, ne räjähtävät! Erokasta! Nerokasta! Tehokasta!!!... Toinen pösilökohta ei ole näin menevä, messevä, rehevä ja räjähtävä, mutta kekseliään, mainion väliantikliimaksinen, odotuslässähtävä, tollo: Bussissa on syntymässä tappelu yhden miehen ja kahden tyhjäpään välille. Ei-tyhjäpää painaa nappia ja sanoo, että mennään ulos kattoon ja koittaan tappelua. Bussi pysähtyy, pönttöpäät astuvat ulos, mutta mies jää bussiin, haitariovet kiinni ja bussi ja mies kaahaa karkuun... Ja sitten vielä kung fu-karate-kalkkunakakun kynttilänä loistaa Sammo Hung John Lennonmaisissa pyöryläaurinkolaseissa ja Maomaisessa Kiinan kansankaartikostyymissä!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)