Yari: Taikurin apulainen (muistelee)

Monipuolisin ja paras, paras ja monipuolisin kirja suomalaisesta punkista, uudesta aallosta.

Kuningas Elää!: King Kong Lives (USA-86) "World`s biggest ladies resting room?" - TuplaMellastus!! TuplaTärinä!! Vai Tripla?!!...

"You mean this beast is a female?" "Yes, and damn good-looking one!"Tai pitäiskö, voisko elokuvan nimenä olla King Kong Lipes? Kyllä, sillä kyllähän tämä vuoden-76 (kymmenen vuotta mennyt elokuvien välillä, mutta myös itse tarinassa) King Kongailun jatko-osa on sitä huomattavastikin camppisempi, kökömpi. roskaisempi, onneksi, Lipeää elokuvana, katolta, pinnalta; Nyt 10 vuotta Kuninkallisessa Koomassa oleva Kingi Kongi ilmeisesti kuulee Kuninkaallisen Kongin Kumahduksen, ja kehossa, lihaksissa, päässä, sydämessä humahduksen (ja sukuelimissäkin kai[kuu] kun Pikku Kongikin syntyy, King and Queen and kives Gives?") kun heti leffan alussa viidakosta löytyy Kuningatar Kong ja roudataan mestoille! Hänen löytymisensä on hienoa, nopeaa, upeaa käsikirjoittamista ja näyttelemistä; Viidakkotutkija heti Viidakkoon saavuttuaan kantaa kuristusmyrkkykäärmeen sivuun kuin halon tai lapsen ja asettuu makaamaan käärmeen tontille, joka onkin, jonka alta löytyy, murtautuu Queen Kongi(k)in alusta, asunto, maku(u)mesta... Ja, mutta onneksi Elokuva ei asetu makaamaan, vaan on suht vauhdikas, värikäs, mutta varsinkin höhölä, hölömö, pölijä ja tyhymä kuin naapurin renki... Vuoden-76 versiossa Jessica lange ja Jeff Bridges, tässä Linda Hamilton. Ja King ja Queen. Ja Lapsi. Kuningas Elää! P.S. Mukana myös Kuninkaallista kirurgiaa, offscreeninä, hanskoille, käsille, suoja-asuille roiskuu, Mutta sitten onkin MegaSydän nosturin kourissa!

Kummaputki 6: Future Hunters (Filippiinit-USA-88)

Tai Past Hunters. Kumma ettei tästä Cirio H. Santiagoilusta, post apocalypsennästä ole oikein Suomi-kirjoituksia, sillä kyseessähän on aivan helvatin, seetanan mieli -ja monipuolinen, vauhdikas vilmi, josta Robert Patrick ponnahti ehkä esiin Terminaattoriin: On vuosi 2025 ja voittamaton nahkaliivi, nahkahousu, raamatulllisesti Matthew (Richard Norton) voittaa kaikki jopa oikeastaan tylsän nopeasti (vankina oleminenkin kestää muutaman sekunnin, kun hän jo mättää viisikon nurin ja kohta on ase kädessä ja taas mentiin), mutta sitten hän löytää etsimänsä(?) Longiuksen miekan ja kohottaa sen ja... .... on vuodessa 1986 Sladen (Patrick) ja Michellen (Linda Carol) kanssa. Vuonna -25 oli tietenkin aavikko täynnä singoilla ja tykeillä varustettuja jeeppejä ja panssarivaunuja, mutta -86kin on myös näköjään eräänlaista esi-post apocalypsentää choppereilla, rantakirpuilla aavikolla (kuinka ollakaan) liikkuvien helvetin enkeli-hippi-punaniskajengin muodossa! Ja kun Matthew lyö yhtä jengiläistä mahaan, lyöty palaa heti karrelle! Mutta auringonpaahteisesta post apoilusta huolimatta elokuva ei pala karrelle, vaan virkistää juonta ja käänteitä uusilla tyrmäyksillä, törmäyksillä, henkilöillä, jotka tulevat kuin toisista elokuvista. Ehkä tulevatkin, mutta se ei menoa haittaa, päinvastoin maittaa: Vastaan vyöryy mm punaruusua pyörittelevä, haisteleva valkotukka, valkotakki (Bob Schott) ja muut valkonaama-tu(n)kkaiset Kauko-Itänatsit, Bruce Le`n (alkuteksteissä väärän Bruce Lee-kloonin, Bruce Li´n nimi) esittämä POTKUri, kääpiökansa, miekkaratsastajat, amatsonit... Ovatko Slade ja Michelle Miekan avulla Tulevaisuuden Pelastajia? P.S. Lähes sama porukka (tosin Norton on Slade) paljon huonommassa tästä ja monista muista post apoluista apinoidussa Equalizer 2000:ssa. No, Santiago apinoi paljon omaa elokuvaansa, omia elokuviaan, koska siinäkin hän ohjaajan pallilla on.

Kummaputki 5: Abraxas, Guardian of The Universe (Kanada-90-91)

Outoputki 5, nyt jopa Paskaputki: "I need your body!" "I'm looking for a man. A wo-man." "Women. Ah, you're looking for women." Lumimetsässä leimahtaa! Siitä sitten juoni eteen ja taakse keinahtaa... Ihanan kammottava, karmea Terminatorista tuutattu töräys, jossa Jesse Ventura(!) seikkailee ja sekoilee, varsinkin sanoissaan.. Tylsäkin, mutta sekin sataa roskalaariin. Vesi virkistää roskaversot. -> Tuima törmäily, törppöily, töröily. Perjantaipaskaa. Lauantailantaa. Sunnuntaisontaa-scheissea. Viikonloppuvirtsaa. Hyvin kulkee kusi. Hyvin pukkaa paskaa. Hyvin survoo sontaa. Hyvin uppoaa urea. Hyvin virtaa virtsa.

Outoputki 4: Keetje Tippel aka Katie`s Passion aka Hot Sweat (Hollanti-75)

Kummaputki 4: Verhoeven-Hauer tuntemattomampi Hollanti-yhteistyö, 1800(!)-luvun lopulle sijoittuva pstituutiokuvaus on aika kökkö. Katsoin ilmeisesti jonkun lyhennetyn version (tai sliisisempi versio vissiin olemassa), mutta en usko että lisäilty, pidempi versio olisi paljon parempi. No, Hauerhan on aina hyvä, ainakin hyvähkö.

Kummaputki 3: End Of The World (USA-77)

Outoputki 3: Ra(u)haton(?), sokea(?) pappi (Christopher Lee) saapuu kahvilaan ilmoittamaan, että kaikkia ihmisiä on varoitettava, mutta kun hän lähestyy puhelinta se räjähtää. Ja kahvinkeitin. Tästä alkaa Erittäin Hiljalleen Pappi Pergadon pikkuhiljainen Avaruus -ja mielimatka (mutta sitäkin saadaan yllättävänkin paljon) , jossa hän `törmää` itsensä Avaruus`pappi`peilikuvaan (musta ja valkoinen asu.) `Astraalinunnat` `Avaruusnunnat`, `scifinunnat`, `tietokonenunnat` myös mainio lisä. IMDB:sä lukee että Horror, Mystery, Scifi, mutta kyllähän tää tahallista ja tahatonta komediaa myös on. Hyvää Charles Band-tuotantoa. Muhevasti, mukava(sti) muriseva musa Joel "Jerryn poika" Goldsmith. Sue Lyon, Lew Ayres, Dean Jagger.

Outo Kummaputki: 2: It Seemed Like A Good Idea At The Time aka Don`t Give Me Back My Wife eli Pitäkää vaimoni (Kanada-75)

Outoputki 2: No, on se sakki kyllä tässäkin!: Anthony Newley(!), Stefanie Powers(!), Isaac Hayes(!) nuori John Candy kohelluskomediassa jossa taiteilijalla ja "ex"(?)-"nyk"(?) "vaimolla" on taas kaino, vieno panoperjantai, vaikka nainen ron "naimisissa"(?) sikarikkaan miehen kanssa, mutta sitten alkaa riitaa.. Newley on kuvanveistäjä (ihmismallit laastin sisällä, hengitys -ja kai ruokailuaukotkin vapaina) ja Hayes avustaja. Tai toisinpäin, Hayes tekee taidehommat. Mutta "vaimo" pitää saada takaisin, tai sitten ei.. Kidnappaustakin viritellään, yritellään, mutta tyypillistä "leikkaan kirjaimet sanomalehdistä paperille"-touhua tehdään kun tietämätön "vaimo" on toisaalla asunnossa, huoneessa, ja hän avaa ikkunan ja tietenkin vielä liimaamattomat paperipalat lentelevät ympäri huonetta. Mutta kidnappausviesti "onnistuukin"(?) ja tätä kreisikomediarataa... Elokuvana vähän onnistuneempi, parempi kuin ensimmäinen enkkunimensä.

Kumma Outoputki: Kummaputki 1: Identikit aka The Driver`s Seat eli Vaikea Tapaus (Italia-Länsi-Saksa-74)

Outoputki 1:"I dont`t like to be touched!" Jo on Outoa Italoa! Tässä Italo-Outoilussa Elizabeth Taylor(!) esittää mieleltään sekavaa rikas-rikos(?)- "rouvaa" joka lähtee Roomaan, Berliiniin, etsimään miestä, tekemään tajuttomia tuttavuuksia. JA ANDY WARHOL BRITTILÄISENÄ LORDINA!! Jo heti alussa Taylor nähdään taidegalleriassa, joka on täynnä vaatettomia mallinukkeja, joilla on foliopapereihin kiedotut päät! Ei, se onkin vaateliike.. ilman vaatteita..paitsi hänen päällään olevat.. ja niitäkin hän alkaa raivoissaan riisumaan, melkein.. Sitten Roomaan. Berliiniin. Kotitalon rappusiivooja nauraa hänelle räkäisesti, lentokoneessa hän tutustuu mieheen jonka "Pitää saada kerran päivässä orgasmi macrobiottisesta dieetistä", lentokentällä törmätään heti terroristin(?) takaa-ajoon, hotellissa Taylor alkaa heti puristelemaan rintaliivirintojaan, kirjoittamattakaan, puhumattakaan mitä strangeiluja sen jälkeen tapahtuu... Ja poliisi kuulustelee saman tien kaikkia kehen hän törmää. Ja leidi vain paahtaa. Näin sitä Kummuutta, Outoutta tehdään! Minulle tuntematon ohjaaja Giuseppe Patroni Griffi on saanut haalittua Aikamoisen Sakin elokuvaan! Ian Bannen esim vielä. Ei Kumma vaan Erittäin Mielenkiintoinen Tapaus! "Minulla on koti-ikävä." "Koti-ikävä mitä?" "Yksinäisyyttäni. Haluan mennä kotiin ja tuntea yksinäisyyteni uudestaan." Olla yksin yksnäisyytensä kanssa.

Blacker Than Night aka Darker Than Night (Meksiko-75) Huono, tylsä arvostelu (joka päättyy huonoon, tylsään runoon) huonosta, tylsästä elokuvasta

Kissan/koiranruokabudjetilla? (Kts loppu`runo`) No, ei kai nyt sentään.. No, mutta, ainakin elokuvan nimien Black ja Dark viittaavat kissaan.. - Nuori nainen perii nykyisin, nykyään (tai silloin, heh..) etäisen, kaukaisen tätinsä massiivisen kartanon. Makuuhuoneitakin useita, joten hän ja kourallinen kavereitaan lähtee sinne haahuilemaan, haamuilemaan, tylsäilemään, tylsistymään. No, eivät he haamuile, mutta täti tietty ja tottakai. Ovat erittäin kainoa, tylsää, vienoa sakkia, makuuhuoneetkin vain jokaiselle itselleen. Yhdellä ollut mies, mutta perinteisesti mulkku, mutta tuplaperinteisesti he päätyvät jopa pussailemaan, jossa naisen ylänappikin jopa aukeaa. Mutta ei alemmaksi, pidemmälle, se jää siihen. - Eli kyseessä kaikin puolin laahaavaa, lainattua, laiskaa, löysää (ja pitkää!) kissa -ja kudin kauhuista (täti on viime vuodet ilmeisesti pelkästään kutonut lempeä/raivokas kissa jaloissaan ja pitkin kartanoa) tv-trilleri tyylistä tuotantoa. No, muutaman minuutin trilleröinti toimiikin. Täti on kökösti naamioitu vanhemmaksi (varsinkin haamuna), ja, mutta onko kissakin aave, haamu? Vai käykö sekin vain lunastamassa kissanruokashekin?

Cosa Nostra Asia aka Asia Cosa Nostra (Filippiinit-74)

Heti alussa helppoa ryöstelyä: Chicago`gangsteri`-mikä lienee veijari (Christopher Mitchum) piiloittelee puskissa kun kaksi autolastillista huumeäijiä (perinteisesti toisilla salkku rahaa ja toisilla salkku huumeita) ampuvat toisensa ja veijari vie salkut. Tätä samaa rataa rullataan tässä Chigago-Italomafia-Hong Kong, ja kuten elokuvan nimikin sanoo, Aasia-gangsterit yhteen (tai tietenkin toisiaan vastaan, heh, vaikka muuta, toista välillä esittävätkin) sulautuvassa, summaavassa suht smuuthissa luoti -ja nyrkkipaukuttelussa.

Santo vs Infernal Men (Kuuba-Meksiko-58?) Ei ole toisteinen, mutta tylsä, tyypillinen..

Toka Santoleffa. `Paljon` on ollut puhetta että tässä on paljon filmimateriaalia tuosta ekasta. Mutta ei oikeestaan oo. On tietenkin jonkin verran, mutta ei liikaa, häirittsevästi. Mutta silti toisteisempi, tylsempi, tyypillisempi huumesalakuljetustarina kuin tuo eka Tohtorointi. Mutta ennen kaikkea, etovinta elokuvassa on Santon erittäin vähäinen näkyvyys, voiko tätä edes Santoiluksi kutsua? -- Santoleffoissa on monesti ollut se ongelma, että Santo näkyy liikaa, varsinkin painilavakohtaukset ovat syöneet mammutin- norsunosan elokuvista. Ainakaan näissä kahdessa ensimmäisessä ei lavapainia näy.

Santo vs Evil Brain (Kuuba-Meksiko-61)

Siis -61 kai tuli julki, ulos?.. Eka Santo-elokuva. Tosin hän on ainakin enkkukäännöksessä The Masked One. - Professoreita, Tohtoreita kidnapataan. Ja he aivopestään orjiksi, zombieiksi. Poliisi yrittää saada Tohtori Lowellinkin (välillä Tohtori Louis 1]) suojeluun, mutta hän sanoo ettei tarvitse. No, ei tietenkään tarvitse, koska hän on Hulluaiva, Paha-aivo kaiken takana. Ja niin hullu ja hyvä että hän saa Santonkin satimeensa ja elektokoodaa ja injektoi hänestäkin orjansa. -- Vähen ennen vallankumousta(!) ja sen takia kai vähän kesken jäävää, mutta ihan hyvää Havannassa, Kuubassa (!!) kuvattua kertakäyttöistä, käyttökelpoista kökköilyä. 1] ,vai oliko s Loube? Eikö Loube olikin pankkipomo joka huumattiin, zuumattiin ryöstämään oma pankkinsa. Se olikin Tohtori Campos! Näitä Nimiä!!...

White Woman (USA-33) Pokeria perikadon partaalla. "Olen Joen Kuningas!" - "King of The River!"

"Moraaliton", Etelän saarelta toiselle karkoitettu(?), sukkuloiva laulajatar (Carole Lombard) joutuu jälleen(?) amerikkalaisten, eurooppalaisten omistaja-orjuuttaja`sukujen` ja virkamieskääkkien vaimoineen tekohampaisiin tai ikeniin. Mutta melkein elokuvan alussa hänet likaisiin kynsiinsä nappaa nuorehko "nurkan", saarenvaltaaja, Etelämeren etova epeli, naurava nilkki-nulkki, viiksiäpyörittävä peto (Charles Laughton), naista "Your Ladyship"iksi kutsuva kutkale. (Olisiko mulkulla mukana myös `Laivalady, laivanainen`-solvausta sanoissaan?) Ja, mutta sitten seuraa onneksi(?) tietenkin rakastumista, mutta ei onneksi tietenkään Laughtonin lurjushahmoon.. Hän, tämä ryppyiseen klovnin, vangin raitayöpukuun jatkuvasti pukeutuva pelle muuten tappaa, ampuu apinankin, lemmikkisellaisen. Eli: Kaikin puolin paska tyyppi. Eksotisoivaa, eLOISAA, etevähköä, etovaa Etelämeri, South Sea-sploitaatiota.

Michael J Murphyn 2000-luku kauhistelut 3: Zk3 (Englanti-2013)

No, Michael J Murphykään ei onnistunut ikipurrussa, ikisyödyssä genressä, zombieissa. Vaikka alustana onkin vähemmän käytetty, nähty "tunnustetusta kirjailijasta tulee tunnettu ympäri maailman, ja hänen faneistaan zombeja, kun hän siirtyy kauhukirjallisuuteen ja kauhuelokuvaan"-kyssäri-kässäri, mässäri. No, on tässä yksi kekseliäisyyskin. "Kuinka kirjoitan koko elokuvan 3D:nä?" Ja yksi, oikea ajatuskin: Autismi. Mutta kenen?

Michel J Murphyn 2000-lukukauhuilut 2: Nekros (Isle of The Dead) (Englanti-2014) Huilujumalan-pedon-pirun huiputukset. Saaridemoni sauhuaa.

Alkuteksteissä elokuva on nimeltään Nekros ja lopputeksteissä Isle of The Dead. Nyt Michael J Murphyltä kunnon Kreikkakauhua! "Welcome to Nekros:" "Not the easiest journey in the world, but, hopefully, worth it." Jokin muinainen saarirutto (yksi mies, jonka naamaan upotettu tomaattirenkaita) iskee `kaukaiselle` turistisaarelle, ja turistit joutuvat karanteeniin. Tämän jälkeen ei ketään enää rutoteta, mutta Kreikan jumaliin liittyvät murhat alkavat vähentämään porukkaa. "Pahimpana" Pan, josta johtuu, juontuu myös sanat pandemia, paniikki, eli aikamoisesti aikaan jo etukäteen iskevä elokuva. En ole 2000-luvun kauhun ystävä, mutta ohjaaja Michael J Murphy näyttää että hän osaa tehdä kekseliäitä, nerokkaita kauhuelokuvia läpi vuosikymmenten. Kekseliäillä, nerokkailla juonilla, kekseliäillä, nerokkailla dialogeilla, kekseliäillä, nerokkailla näyttelijäsuorituksilla. Nekros jatkaa Murphyn nerokasta, kekseliästä ketjua, kauhuketjua ansiokkaasti. Ja pääosanainen June Bunday on pirun nätti!

Rite of Spring (Englanti-95)

No, nyt Nainen on Maailmanlopun Leidi. Ja Stravinskin Kevätuhri siinä soi, tanssii taustalla. Kuolontanssii. - Ihan ok onnistunutta (teko?)taiteellista, (teko?)vakavaa roskaa. Tylsyystakuulla, joka on oikeastaan ihan tehdasasetus näissä. Sillä jos taiteellisuutta on ylenpalttisesti, se yleensä siivoaa roskan pois. Oikeasti onnistuneet, siis ihan kunnolla onnistuneet, taideroskailut ovat yhden, korkeintaan kahden ihmisen sormilla ja varpailla lasketut. (Esim Jack Smithin Flaming Creatures) Eikä tämä lukeudu niihin.

Michael J Murphyn 2000-lukukauhistelut 1: Skare (Englanti-2007)

Lihalähettämön Leidi. Tästä on Michael J Murphy kuulemma, väitetään tehnyt kaksi versiota, mutta se aikaisempi katosi POSTISSA! Laittoi, lähetti ainoan version postiin?! No, enovei (enoko sen veikin, kääk?) tässä tämä toinen, uudempi versio, joka on hyvä, johtuen aluksi lähinnä että nyt on nainen, vanhempi nainen eräänlainen kannibaali mutkan kautta, mutta muita mutkia, sopivan shokeeraavia sellaisia tulee koko elokuvan ajan lisää; Mielisairaalamies pakenee vanhan naisen lihajalostamoon/lähettämöön/tehtaaseen/"teurastamoon", jossa sitten selviää että eläinlihaa ei ainakaan kaikki täällä ole, täältä tule.. -> "A vegetarian!" Ravintolan asiakkaista tulee tahtomattaan, tietämättään ihmisliha-addikteja (luulevat aina syövänsä eläinlihaa), niin nerokas kokki hän on! Paikallinen poliisipäällikkökin ihan innoissaan antimista! Syö siellä joka päivä! - Elokuvassa on heti alussa mainio jippo, kauhuelokuvanäpäytys; Kamera ei zoomaakaan kahuhuutoisen naisen suuhun, vaaan haukottelevan..ja nainen vielä katsoo tv:stä Murphyn vanhempaa gorekauhuelokuvaa!! Mutta ei tämä mikään haukotus-houkutus ole, vaan taidolla tehty pieni nerokas, nokkela, näppärä kauhistelu. Ei mikään jatkuva goreralli, vaan pikemminkin sillä marinoitu pippuripläjäys, johon arvet, jäljet, suunnan, vastaukset antaa paikan muinainen noitahistoria.

Sunday Woman (Italia-75)

Mitä? Marcello Mastroianni-giallo? No, giallohko joka lohkoo, louhii `hyvää` huumoria, julmaa mustuutta, mustaa julmuutta (juurikin nämäkin sen huumorin kautta) murhista, politiikasta, taloudesta. Italiasta. - Mastroianni on komisario joka alkaa tutkimaan niljakkaan naistenmiehen/vanhuksehkon murhaa. Häntä on lyöty valtavalla fallospatsaalla päähän. Kyseessä on off-screengiallo, eli murhia ei kuulu eikä näy. Kamera ei siis näytä, ota osumaa, eikä mikrofoni ääntä. - Erikoisehko yhdistelmä, mutta liian laahaava ja pitkä. Jean-Louis Trintignant, Jacqueline Bissett. Morriconen musa tietenkin.

Timesweep (USA-87)

Kansas City, 1986 1]. Ryhmä eri-ikäisiä alkaa tutkimaan vanhaa hylättyä elokuvastudiota, tutkinnoista löytyy mm muka vuoden-27 Napoleon-kela ja liuta kauhukeloja. Mitään yhteistä kelaa (mikai kaikki nämä tyypit täällä) ei löydy näyttelijöiden ja katsojien kesken. En silti lopettanut katselua kesken, sillä aika hyvää, syvää splatteria ja gorea löytyy (esim ihoilkimys jonka verinen "kutitus" laitattaa vaatteiden päältä repimiseen) tästä `happokaasu kalvaa, kalmaa heti kaikkien ikkunoiden, ovien takana ja hirviöt talon sisällä`-halpiksessa, vaikkakaan nämä yhden talon gorekauhuilut eivät kiinnosta, varsinkaan jos ne sijoittuvat `elokuvataloon`.. 1] Vähän Poliittista papatusta ja patinaa tuo mies menneisyydestä, Nixonista vaahtoava vartija vuoden-68 Chicagosta.

Night Vision eli Vaarallinen video (USA-87) Kirjoituskone vs videonauhuri. `No, jo on elokuva juonella juntattu!` Vai onko?

Haaleaa, vaaleaa valjuutta. Pikkupaikan pahanpalvojajengi saastuttaa saatanalla videonauhurin. (Wannabe)kirjailija joutuu valkoisen paperin kauhusta vaisuun, valjuun "kauhuun" kun kone ottaa hänessä "vallan". Jo on juonella paiskattu! Raiskattu myös, sillä miten on tällaisesta aiheesta saatu aikaan näin ankea, kankea, lattea mitättömyys, tapahtumattomuus. Väritkin kuin valkomaalilla `valaistut`, pestyt, blankolla peitetyt. Eipä taida kauhuelokuvafestari ole tästä tahkoamisesta ottanut nimeään. P.S. Älkää sekoittako vuoden -97 Fred Williamsonin ja Cynthia Rothrockin Night Visioniin, vaikka siinäkin nauhaillaan.

Firepower eli Erikoismiehet (USA-79)

Tai Erikoismies. Sophia Loren actionelokuvassa! Ja vielä Michael Winnerin ohjaamassa sellaisessa! No, enemmän tämä on seikkailu räjähdyksillä-tulipaloilla. Loppupuolella vähän helikopteri-laiva-ammuskelua. Ja katepillarilla syvälle sisään taloon, tietenkin joka puolelle koko ajan ammuskellen!! No, täytyy myöntää, siinä oli sitä kaivattua actionia saatu kaivettua kunnolla esiin!! - Agentti, tai jotain sellaista (James Coburn) saa keikan hakea maailmanrikkaan miehen Kaukaa Idästä. Tykkäsin kumman paljon, ehkä tuo seikkailuteema pehmensi tämän tällaiseksi sunnuntai-illan ratoksi. Ja kova kaari tietenkin, lisäksi vielä: O. J. Simpson, Eli Wallach, George Grizzard, Anthony Franciosa, Vincent Gardenia, Jake La Motta(!), aivan lopussa Victor Mature vilahtaa viimeisessä elokuvaroolissaan, yksi tv-elokuvarooli tämän jälkeen.

One of My Wives Is Missing (USA-76)

Ikiaiheesta "Hän ei ole mieheni/vaimoni" on tässä tehty lähes loistava mysteeri. - Pikkurikaspaikan, rikaspikkupaikan eräs rikkaahko mies (James Franciscus) ilmoittaa ensin vaimonsa kadonneeksi, sitten kohta `vaimon` ilmestyttyä Papin(!) kanssa, että "Hän ei ole vaimoni." Tästä seuraa monesti muuttuvien twistien taidokas ketju, alun pikkuviittausten (ehkä liiankin pikku) kautta viimeiseen todella taidokkaaseen twistiin, vedätykseen. Ja silloin ne pikkuviittauksetkin löytävät perinteisesti paikkansa, tehonsa, voimansa. Elokuvan ainoa huono puoli on todella typerä, käsittämätön, älytön teatteriesitys-alkuperäisnimi, sekä sen tuntemattomampi Suomi-leffakäänelokuvanösnimi, jotka spoilaavat koko juonen, jutun. (Teatterinimi tulee esiin onneksi vasta lopputeksteissä.) Elokuvan nimi on on hyvä katsojan alun (tai oikeastaan ennen elokuvan näkemistä) hämmästelystä hyvän hörhöilyn kautta suht monimutkaiseen, monipuoliseen maaliin.

Badge 373 eli Viittä vaille vainaja (USA-73)

Ei tämä näytä ainakaan olevan Puerto Ricolaisten (vaikka heidän mielenosoituksessa käydäänkin) puolustus, kaikki gangstereita (se mielenosoituksessa puhuvakin, muut miellenosoitusmassaa.). Taas tällainen tämä on; Varoitettu ja nyt erotettu kuumakallekyttä (Robert Duvall) etsii sitä yhtä. Pomoa. Duvallin hahmo aika hassu. Mutta kyllä tässä on paljon pimeää, pitkää, öistä katukaahausta (bussilla) ja toimintaa. Gangsteripomon palopuhe nosturinnokassa yrittää vähän "uida", räpistellä James Cagneyn White Heatin ikonisen, karismaattisen kattokohkauksen-kohtauksen suuntaan.

Any Virgins Left Alive? (Ranska-2015)

No nyt Bertrand Mandico lyhäröi oivasti Orleansin Neitsyt-teemaa jo elokuvan nimen kautta, puolesta kauhuslashervedätykseen, venytykseen ja varsinkin girlkick-kipinöintiin-kipunointiin, onneksi ilman mitään sinun naamallesi, sinun silmillesi-hierontaa. (Joan The Slut on hänen nimensä, mutta tämä ei myöskään onneksi ole mikään täysillä uskontoa vastaankaan-elokuva, vaan kaikki laidat kukkivat. Tai kuihtuvat. Mutta elokuva elää, etoo onneksi yhä.)...

Depressive Cop (Ranska-2016)

Maneerinen, naamarinen (vai vain vanha) poliisi sel(v)ittää saarimurhaa. (Saari on yksi ohjaaja Bertrand Mandicon "pakkomielteistä", elokuvanteon lisäksi, mutta varsinkin saaren, saarien maitia, maitoa, kermaa, spermaa ruiskuttavat kasvit.) Naiselokuvaa; Miehet paukuttavat henkseleitä, naiset rintaliivejä. Nostalgiaelokuvaa: Vhs-kasetti kaivetaan maahan. Muhimaan? Hieno lyhäri tämäkin.a

Boro in The Box (Ranska-2011) - Linnunpönttöpäinen elokuvaohjaaja huomaa jo ennen kuin ensimmäistä kertaa nostaa kameran aukolle, että silmä on kliseisestikin, yksisilmäisesti, mutta kuitenkin yksilöllisesti se varsinainen kamera

Tässä elokuvassa, elämässä Puolassa on häistä hautajaisiin, syntymä siinä välissä, tai sitä ennen, ja sen jälkeen, Aina Talvi. Näin alkaa: Linnunpönttömäinen/päinen 1] (tai sitten camera obscura-päinen) naisääninen mies sanoo: "Nimeni on Walerian Borowchzyk. Olen kuollut puolalainen elokuvantekijä." Selviää että hän syntyi, kasvoi tänä laatikkona, tässä laatikossa (kuin kohtu[u]vertaus laatikkosikiölle ja vauvalle; laatikko joka syntyy napanuorasta, narunnokasta riippuen) kunnes murtautui lähes kokonaan laatikosta, maastansa ulos: "Pian tajusin, että olin ansassa kehossani, talossa, valtiossa." Ja kuten isänsä, hän alkaa rakastamaan kaiken kokoisten ja väristen lintujen bongausta, sulilla tai ilman. Ja hän alkaa piirtämään lintuja ilman vaatteita. "Sain, Tein aikoinaan nimeä itselleni, mikä, minä on unohdettu. X" . Tämä Bertrand Mandicon lyhäri on parhaita, jos ei jopa paras elokuvantekijä-elämäkertaelokuva. --- 1] Välillä linnut yrittävät lentää aukosta sisään.

Aivoryöstö (Terminal Man) (USA-74) Mielen, muistin, sairauden hauta

Vai, tai tappava tulevaisuus? Ajoittaisista, toistuvista `muistinmenetyksistä` kärsivän miehen (George Segal) menetykset ovat kuitenkin myös henkienmenetyksiä, mies on kohtausten aikana murhaaja. Miehelle tehdään leikkaus (vie leijonanosan elokuvasta 1]) jolla pitäisi saada murhamieli, murhamuisti pois aivoista, mielestä, muistista. Mutta leikkaus epäonnistuu, miehen sairaalapako ei.. - Hyvin jaoteltu ja näytelty elokuva, jonka toinen puolisko, noin 45 minuuttia, rullaa eteenpäin hurjasti, kekseliäästi, siinä on useita tasoja; Loppupuolen avoin hauta tuo scifikauhun lisäksi mieleen Vietnamin sodan (helikopteri pörrää haudan päällä, kuvattu haudan pohjalta) sekä jopa westernit (avoin, tyhjä [vielä], vailla nimeä oleva hauta) sekä tietenkin haudan, mielen, sairauden puristus (vielä) elävälle.. 1] leikkauksen aikana tuli kyllä tunne, että onpa kivinen, kuoppainen ja mutainen, täinen ja tervainen elokuva, matka, mutta loppu pelastaa sen kuiville kautta vesille. Loppu lunastaa

Agentti FX-18 Istanbulissa (Ranska-Italia-65)

Toimiva James Bond-klooni-spooffi ja tietenkin Bondailut piti silloin tylsästi tapahtua Istanbulissa. Mutta itse tarina ei tylsä, vaan sisältää maukkaita Bond-Ian Fleming viittauksia (sängystä tipahtaa oliko juuri Istanbul-pokkari Connery kannessa), "Bond" mopoilee, Bondmainen kohtaus, jossa poliisiauto loikkaa laiturilta laivaan. Vauhtia piisaa yleensäkin. Onpa mukana hakkaushuumorikohtauskin; Franski"Bond" lyö roiston kuntopyörän päälle, roistotollo polkee muutaman pyörähdyksen, kunnes pyörtyy permannolle..

Michael J Murphyn kasarikauhistelut 3: The Hereafter (Englanti-83) Pituus on armoton!

Ei tv-dekkari? Jos ja kun edellinen, Last Night (kts ed arv) ei ollut pituudella pilattu, ja puolipituudellakin vain puoliksi (heh), niin tämä Michael J Murphyn kokopitkä, perintö-pyörätuoli`mysteeri` taas olisi kannattanut puolittaa. Pituus on armoton! Pikkunäppäryytenä mainittakoon se, että aluksi kartanotalon omistajaisä kuolee ja alkaa "kummittelemaan" pojalleen, sitten poikakin joutuu pyörätuoliin, mutta ei kummittele. Kaikenlaista muuta hän kyllä tekee, kuten tekee myös miehen naisystävä ja naisystävän miesystävä. Ihan kelvollista menoa, mutta tosiaan laahausta liian pitkään. Mutta välillä hyvää dekkarimenoa, muutamilla gorevilahduksilla. Nämä vilahdukset ehkä estivät tv-etuliitteen, tv-statuksen tältä tuotteelta? Eräänlainen puolihalpis, puolitv-tuotanto. Pitää myös mainita yksi Murphyn kauhu -ja trillerielokuvissa toistuva juttu: Lähes kaikissa on mukana huume -tai myrkkyjuoma jolla huumataan tai tapetaan, tämä toistuu tässäkin. Kuten myös toistuu jo Secrets-elokuvan (-77) juonikuvioita (pahis hakkaa kepillä seinää kutsuakseen pahuuden kohteitaan, testamentin mukaan talossa on oltava 11 kuukautta vuodesta ex-omistajan kuoltua, sekä ex-omistaja että uusomistaja ensin jalkahalvaantuvat ja sitten ehkä kumpikin kuolevat), mutta ei tämä silti pelkkä plagiaatti.

Michael J Murphyn kasarikauhistelut 2: The Last Night (Englanti-83)

Puolipitkä, mutta siitä huolimatta myös puoligoreinen ja valitettavasti varsinkin puolivillainen teatterikauhuilu, joka ei ole minun juomakuppini. Vaikkakin elokuvan pituus on armollinen. Tässä Michael J Murphyn ohjaamassa kauhulyhärissä kaksi pakenevaa psykoa ottaa teatteirporukan tähtäimeensä. Hyvähkönä asiana elokuvassa pn näytelmän nimi Murder in The Dark, ja varsinkin se, että kyseessä on näytelmän viimeinen esitys, kuten taas elokuvan nimi kertoo. Pikkuisen uniikihkona juttuna elokuvassa toimii se, että psykokaksikko nappaa, tappaa, uhkaa sekä näyttelijöitä että muuta henkilökuntaa sekä lavalla, että lavan sivussa näytelmän aikana. Ja se varsinainen, yksilöity uniihkius on se, että, koska kyseessä on jännitysnäytelmä, niin psyko lavan sivusta ampuu lavalla paukkupatruunalla `ammuttavan` näyttelijän oikeasti. - - Mutta elokuvan paras puoli siis tosiaan armollinen pituus.

L'ibis rouge (Ranska-75)

"Tyypillistä" (lainausmerkit, koska päätekijänä maverickohjaaja Jean-Pierre Mocky) ranskalaista kaahausmetelikomediaa jossa lähes jokainen on huutava tai kuiskaava seko; Kuristaja, kääpiönunna, oopperaa konttorissa virkailijalle laulava nainen, pitkässä putkisalkussa pikkuviinapulloja kantava `kauppias` (juo ne pois `asiakkaan` asunnossa `asiakkaan`kanssa), Michel Simonin(!?) viimeinen elokuvarooli kalastaja-kapakkakalu-kerjäläinen-kioskinpitäjänä. Kaahauksesta, kaaoksesta, näyttelemisistä tulee mieleen Jean-Louis van Bellen elokuvat.

From a Roman Balcony - Syntinen päivä (Italia-60)

Tämä Mauro Bologninin ohjaus Alberto Moravian ja Pier Paolo Pasolinin teksteistä on onnistunut "kolmen koplan" aikaansaannos. Jean Sorel on laiska isänilkki joka lähtee hakemaan töitä, rahaa naapurinnaisen kanssa sutaisemansa lapsen ristiäisiin. Häntä juoksutetaan, ehkä syystäkin, aina `uusi` lappu kourassaan pitkin kaupunkia kohti työpaikkaa. Huomaten että hänet on laitettu juoksemaan kehää takaisin alkuruutuun. Tässä Kafkailussa on varmaan Moraviaa, ja samoin parempituloisten, tai edes tuloisten kavalkaadissa joihin työnetsijä törmää: Yksi pomo odottaa "Tärkeää työpuhelua", joka osoittautuu "Haluan juuri sen tytön "manikyyrin", koska käteni ovat likaiset"-tyyliseksi "työ"keikaksi. Pomon keikassa lainausmerkit, naisen kohdalla ei. Nämä työttömät-työväkiviittaukset sitten varmaan Pasolinia. Hän kirjoittaa, kuvaa heidän tasoltaan, mutta myös moittien, näyttäen heidänkin tasottomuutensa; Prostituoitu otetaan kyytiin kuorma-auton jallkalistalle roikkumaan ja jätetään ilman rahaa sillan alle.

Cross Shot - Kuuma ajojahti (Italia-76)

Vaikka otsikossa Englanti-Suominimet, niin katsoin tästä Italocrimestä italiaksi puhutun, millekään kielelle teksittämättömän dvd:n- Lehdistö, poliisi, roistot verisehkösti kilpasilla, hyvää keskitason Italocrimeä. Yleensä rosvopomoja näissä näytellyt John Saxon nyt harvinaisesti poliisivastaavana. Lee J. Cobb sokeana mafiapomona. Renzo Palmer lehdistöpuolen edustajana. Kaikki, koko kolmikko kovia.

The Changes (Englanti-75)

Olipa, onpa oivallinen scifisarja Englannista! Jämäkkä, mainio, toimiva lasten-nuorten-aikuisten(kin, itse ainakin pidin) tv-sarja, jossa oudot scifitapahtumat pakottavat britit teiden päälle. Jämäkkä on ehkä liioittelusana, sillä haahuiluahan se yhtäkkinen kulkeminen kellä tahansa, useimmilla ainakin, on, mutta kokonaisuuteen kurottuna voi tuotakin sanaa kyllä käyttää, jos näin näkee. - Lähinnä kaupungeissa kaupunkilaisten korvissa, päässä alkaa soimaan sumea surina, joka pakottaa ihmiset hajoittamaan teknisiä laitteitaan, ajoneuvojaan kodeissaan ja kaduilla. Junat, laivat räjähtelevät. Kansainvaellukset alkavat. Teinityttö Nicky eksyy vanhemmistaan jo vaelluksen alkuhetkillä kaupungissa. He ovat matkalla Ranskaan, kuten monet näyttävät olevan.. Nicky "päättää", joutuu lähtemään maaseudulle läpi pienien kylien. Kylä kylältä pahuus kasvaa, vaikkakin sumuääntä kuuluu vähemmän, lähinnä voimavirtalinjojen lähellä. Eivätkä kaikki kuule sitä. Eivät esimerkiksi sikhit, joihin Nicky "liittyy" matkan alussa. Tässä mukaan tulee rasismia, kun heille huudetaan teiden laidoilta "Paholaisen lapset!" ja heitetään päälle mutaa. Nicky ja sikhit kuitenkin ystävystyvät, mutta vähän kummallisten kierteiden kautta; Kun Nicky varastaa hylätystä talosta ruokaa, saa hän sikheiltä haukkuja, mutta kohta koko porukka asettuu asumaan hylätylle maatalotilukselle ottaen sen antimet ja tavarat käyttöönsä.. Paholais-saatana-noituusteema `vahvistuu` kylä kylältä; Ensimmäistä johtaa joustamaton, jämäkkä, tiukka seppä, mutta hän osoittautuu kuitenkin kyläläisiä suojelevaksi tyypiksi roistolaumoja vastaan. Kyläläiset ja sikhit löytävät, yhdistävät toisensa näitä vastaan. Ja voittavat. Mutta jo seuraavasta kylästä löytyy todella paha mies, ankara, julma johtaja, joka näkee noitia joka kulman, kylän, puun, talon alla, edessä, päällä, sivussa ja takana, ja niinpä Nicky joutuu tämän kusiälypään aloitteesta syytteeseen noituudesta ja tuomitaan kivitettäväksi.. jne.. - Mainio scifipalasarja, jossa myös absurdia huumoria, esim kun noitavainomies ja kyläläiset ajavat takaa traktoria, "Paholaisen Ajoneuvoa", pitkin peltoja. Lopussa mukaan tulee luolakauhua, scifikauhua, scifi-kivipaasikauhua, scifiä kun törmätään "maailmaa, avaruutta hallitsevaan", sisäisesti kivessä kaikuvaa mutinasaarnaansa tuottavaan luolan kivipaateen..

Tartarin of Tarascon (Ranska-34) - Raimun näyttelijätyö loistavaa, mutta juoni laahaa, masentaa, mättää ja tökkii.

Raimu esittää hienosti huonosti näyttelevää "naailman""tietäjää". Hän, Tartarin on pienen kaupungin suuri julkkis, matkatarinoita esittävä tyyppi. Erikoista hänessä on se, että hän ei tietenkään ole käynyt missään matkoilla, vaan kaikki tarinat perustuvat kirjoihin. Ja tämän tietää sekä hän että kuulijat. Vielä erikoisemmaksi hänet ja tilanteet tekee, se että hänen esiintymistapansa on alkeellinen, apaattinen, avuton (muutamalla karjahduksella korjattuna), mutta voi jopa nähdä ja sanoa että hän ehkä jopa esiintyy tarkoituksellisen kehnosti kertomuksissaan. Näyttää jopa jopa siltä että hän vittuilee kylän kääkille! Ja silti suosio on laaja, pitkäikäinen ja taattu. Mutta suosio alkaa sulamaan kun leviää, levitetään huhua, että hän olisi oikeasti lähdössä Afrikkaan leijonanmetsästykseen, ja äijä on nyt siirtänyt lähtöään kuukausikaupalla, ja "pelkuri", "selittäjä"-sanat alkavat nousta kaupungin kaduilla ja kapakoissa, joten viimein hänen on pakko lähteä... - Tästä Afrikan, Algerian matkasta tulee kuitenkin elokuvan tylsin episodi ja etappi, leijonannahkakin ostetaan torilta ja lähetetään postipakettina. Ja kylän kääkät innostuvat uudestaan; `On se kova karju! Vielä nylki leijonan!` Ja varmaan elävänä?! Episodin erikoisin hahmo on uskollinen kameli, joka seuraa miestä jopa laivan ja junan perässä. - Mutta juonen perässä ei oikein jaksanut, se sahasi tylsästi. Typerä idea on äijän asehulluudesta (seinät aseita täynnä) nouseva puheripuli; Erästä käppyräveistä esitellessään hän sanoo että se sopii hyvin miehen, (ja naisen, jos niikseen tulee, hän lisää) suolistamiseen. Lisäksi hän ja kaupunkilaisfaninsa käyvät ampumassa poikien ilmaan heittämiä lippalakkeja. Ja kun hän ammuskelun jälkeen katsoo reijitettyä lippalakkiläjää, lausahtaa hän lakonisesti: "Massacre."