lauantai 24. huhtikuuta 2021

The Secret Ways eli Salainen rintama (USA-61)

Amerikan mies (Rchard Widmark) hiipi, pyörii uskottavasti ja uskomattomasti (lue puolivaloilla, mutta kuitenkin näkyvästi, näyttävästi, toimivasti) Keskieuroopassa ja varsinkin Unkarissa. Kyseessä on Alistair Mac Leanin "vähän"(?) tuntemattomampi teos ja siitä tehty elokuva. - Kuvaukseltaan (mustavalko, onneksi, tietenkin) ja Widmarkiltaan ihan onnistunut, vaudikaskin Itäblokkinoir, kylmä sota-vakoilu ja vastarintaliikkeen pääjehun pelastusoperaatio jota perinteisyydet ja pöljyydet vaivaavat; Höhlästi, pöntösti, tyhmästi eli nolosti, oudosti únkarilaisuros kysyy kuuluusteluissa maannaiselta englanniksi että miksi, missä, miten opit englantia. Senta Berger mukana ja loistava kokomustaan pukeutunut natsimainen Hovard Vernon Unkariupseerina. Yleensäkin ylimpien upseerien kokomusta-asut ovat kuin mutkan kautta Kolmannen valtakunnan komeroista ja jäämistövarastoista napatut. Höhlästi, pöljästi, tollosti, eli perinteisesti tapahtuu lopun useiden läheltä piti-tapahtumien vauhdikas vyöry pelastuksen lentokoneeseen. Niin, ja tietenkin "pikku"juttu-moka-virhe on se kuinka lentokone miehistöineen pystyy rauhassa kentällä odottamaan "kansanvihollisia" kohti pelastusta. Ilmeisesti silloin vielä ei oltu keksitty puhelinta, aseita, mutta auto on, auto aseena on; Vernoni yhteen autoon pakattuine joukkoineen (pienet on piirit) yrittää estää lentokoneen nousun ajamalla autolla sen eteen. Loppu ja lopputulos ei kai ole kovin vaikea arvata, tietää..

torstai 22. huhtikuuta 2021

Two Orphan Vampires (Ranska-97) `Sokeat` vampyyrit valkoisine keppeineen on loistoidea.`

Edellinen, Fascination oli passelin pituinen mestariteos Jean Rollinilta, mutta tämä on mestari-ideainen ylipituus; Kaksi (kaksoset?) nuorta naista orpokodissa ovat sokeita(tai väittävät välillä näkevänsä maailman mustavalkoisena, viittaus vanhoihin kauhuelokuviin?), mutta ovatkin `valkokeppivampyyreita`! Mutta öisin he näkevät ("Näemme yön sinisenä", samoin katsojat, mustaa, pimeäähän se, siellä[,] silloin oikeasti on) ja vampyroivat. Sekä pohtivat omia olemuksiaan. ("Onko meillä muistoja?" "Selviämmekö yöstä hengissä?" "Voimmeko juoda toisiamme?" "Oui, oui...") Näyttelijätyö on kamalahkoa, varsinkin kun heille on annettu aivan liikaa dialogia, näyttelijätyön kamaluus korostuu 1]. Mutta kuten sanottua, pohjaidea on loistava, mutta Liikaa filminauhaa on tähän käytetty, vartin lyhyempänä olisi puolentoistatunnin perustavaraa ja ylikin siitä. ------------ 1] Naisten yölliset kaksin-keskinäis-keskustelut-kikattelut orpokodin yössä ovat karmeaa katsottavaa ja kuultavaa, mutta onneksi heidän "vampiroimansa" koira (yäk1) hengittää kieli ulkona (kääk!)-"kuolinkuvassaan". Ja `onneksi` nämä sokeita näyttelevät näkevät näyttelijät ovat sokeina paljon parempia. P.S. Pirun nolo idea on rauniokirkossa ja sen kellarissa epävarmasti, laiskasti ja jopa pelokkaasti siipiään leyhyttelevä spandex-aerobicasuun pukeutunut päävampyyritar, mutta erittäin hauska idea on sijoittaa Pete Tombsin (sic!) "Immoral Tales: European Sex & Horror Movies, 1956-1984"-kirja samaisen paikan "alttarille".

tiistai 20. huhtikuuta 2021

Fascination (Ranska-79)

Elokuvan alussa kaksi naista tanssii sillalla samoin sillalla soittavan gramofonin tahdissa. Samoin elokuvan alussa naiset käyvät teurastamoilla juomassa häränverta anemiaan. Puna palaa poskille. On vuosi 1905. Elokuva on loistoesimerkki taidekauhusta, jonka ei tarvitse olla väkisin verinen, vaan visuaalinen. Ohjaaja Jean Rollinin paras elokuva. - Roisto rahasäkkeineen pakenee roistosakkia vanhaan linnaan jota `hallitsevat`pari palvelijarta. Mutta Yöllä tulee lisää Naisporukkaa. Oikeastaan aika sarkastisen sympaattinen roisto naureskelee naisille, mutta viettely vie ja Yön Naiset vievät vielä enemmän, pidemmälle ja syvemmälle tätä elokuvaa kuin kaunista melodiaa. (Ja melodraamaa. Sillä Rollinin ironia puree. Kaulaan. Ja Naulankantaan.) Entä miten Yön Naiset suhtautuvat Päivän Naisiin? Ja mukana myös linnavampyyrien porvarillishaukuntaa. Ja sehän sylettää! Loistava, monipuolinen elokuva.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Klaus Kinskin ja Sergio Garronen Turkki-tupla: The Hand That Feeds The Dead (Italia-Turkki-74) ja Lover of The Monster (Samat maat, sama vuosi.)

Nuori nainen etsii kadonnutta siskoaan ja onkin "pestautunut" vieraaksi Pahan Tohtorin (Klaus Kinski) linnaan kirjoittamaan kirjaa Tohtorin edeltäjästä, joka on kuollut laboratorion tulipalossa. Kuolleen Tohtorin tytär, Uuden Tohtorin vaimo on pahoin palanut samaisessa tulipalossa ja kulkee linnassa huppua myöten täysmustassa asussa lähinnä öisin. Kirjoittamattakin on selvää, mutta kirjoitinpa kuitenkin että "kirjailija" ei ole kirjoittamassa mitään kirjaa, vaan ottamassa selvää (eli tietää Tohtorin syyllisyyden) siitä miksi ja miten Tohtori on siskonsa kadottanut. Samoin on selvää että Tohtorin vaimon huppu ei ole pelkkä pelkästään suruhuntu, vaan se kätkee karmeat kasvot... - En ole verentippaakaan, verenvähääkään iljettävän kirurgiagoren "ystävä", ja tässä sitä "osastoa" on riittämiin, mutta on onneksi paljon muuta goottikerrostumaa-kerroksellisuutta, useita sivujuonteita. (Esim se, että "kirjailija"nainen ei olekaan homman ratkaisija, vaan linnaan jo, myös elokuvan alussa onnettomuusuhrina saapunut nainen miehineen.) Eikä Kinski mellasta keskiössä, hän itse asiassa näyttelee loisteliaan rauhallisesti, tyynesti, mutta määrätietoisesti pahan pauloissa (itse asiassa Vaimon pauloissa) olevaa ammattilaista. Vaimon kokomusta-asu on julman hieno, kylmäävä, tehokas, tyylikäs ja lopun juonne ja käänne (sama nainen esittää sekä musta-asuvaimoa, että ratkaisijaa) on nerokkaan kökösti ja toimivasti toimitettu loppuratkaisuyhtälö. Oivaa elokuvaa. --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Ohjaaja Sergio Garrone ohjasi Kinskin kanssa vuonna-74 toisenkin elokuvan, Lover of The Monsterin, joka on huomattavasti heikompi, laahaavampi, latteampi tapaus. No, Kinski ei tietenkään laahaa, hän pistää menemään, mutta hän onkin ainoa joka pistää; Kinski esittää impotenttia(?), mustasukkaista aviomoestä joka saa vanhasta linnasta "laboratorio""säteilyä" joka, ja/tai jotka, kaikki yhdessä tekevät murhaavaksi hirviöksi. Mutta tarina on aivan liikaa alisteinen Kinskin hahmolle.

maanantai 12. huhtikuuta 2021

Serpent Island (USA-54) `Laahaava, laiska, liikkumaton "hyökkäys"`

Mustastasukkaisuutta merellä ja maalla-Kaksi miestä ja yksi nainen laivalla ja saarella. Tylsä merimatka ja tylsä saarella oleilu "huipentuu" laahaavan, laiskan, liikkumattoman "kuristaja"käärmeen "hyökkäykseen" Toisesta elokuvasta, toisista elokuvista lisätyt heimotanssikohtaukset pidentävät, tahdittavat tarinaa.

Young Dillinger (USA-65)

Nick Adamsia, James Dean-klaanin kaveria, kutsutaan usein, laajaltikin sivuosien miehenä. Eikä kovin hyvänä sellaisena. (No, lyhyt elämänsä oli kyllä aikamoista draamaa, kohkausta, pikkuisen glooriaakin..) Tässä John Dillinger-tulkinnassa (jota jostain syystä ensin luulin joksikin `Uusi Dillinger Uutena Aikakautena-elokuvana) Adams on pääosassa, juurikin alkuperäisenä Dillingerinä. Kovasti tätä on haukuttu, mutta ei tämä häneltä läheskään niin huono ole kuin monet ulkopuolisena tuijotetut sivuosansa. Hänessä on ihan hyvää levottomuutta, mutta ei kylläkään ihan maaliin asti. Mutta katsoin ihan mielellään. Robert Conrad `Pretty Boy` Floydina ja John Ashley `Baby Face`Nelsonina myös ok, varsinkin Conrad. Victor Buono, John Hoyt, Art Baker. Siinä "loputkin" näyttelijäkaartista paremmuusjärjestyksessä.

Winterbeast (USA-92)

Wanha kunnon Winterbeast! Vai olisko/pitäiskö kuitenkin paremminkin, eiku huonomminkin sanoa kunnoton, kunnostamaton. Olis, pitäis, sillä niin alkeellinen tämä takametsien kuolaavien lelu-muovailuvaha-puunoksahirviöiden kökkögoren armada on. Mutta tää on jo niin alkeellinen, että se on charmikasta, charmirikasta. Olis voimut olla pikkuisen vauhdikkaampi lyhyyteensäkin, varsinkin siihen nähden. Mutta onhan alkeellisnäyttelijöiden laahustus ja pökköpuhedialogi myös omanlaistansa roskaa, faninsa silläkin, tälläkin.. "It looks some kind of creepy to me." - "I have seen this before. I saw it in a dream." "Dream?" - "I think we better get the hell out of here!" - "You believe me?! You are crazy!!" - "I think something`s goin on... Something`s goin wrong... I can feel it... Don`t you"..."... Yes. Because it goes... Terribly wrong... The Actors, The Film, The Story... ... Ja sanokaa mitä sanotte, uskokaa tai olkaa epäuskossa, mutta varsinkin siihen nähden, että "näyttelijät" ovat ainoassa, ensimmäisessä elokuvassaan he näyttelevät hyvin. "I buy you a drink when it is over, when this is over..."

sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

The Dark Room eli Tirkistelijä (Australia-82)

`Sliipattua sliiziä.` `Perhe on perverssein, suku on sliizisin.` Ehkä liian draamapainotteista kauhudiggareille, liian kauhupainotteista draamadiggareille. Sleazesovituksena. Ehkä vähän liiankin sliipattu, mutta alkuasetelmaltaan, näyttelijöiltään hyvä austalialainen draamakauhu joka olisi taas kaivannut jonkinlaista-sorttista loppukäännettä. Mutta se käännehän olisi myös voinut olla odotettua paskempi, joten tyydyn tähän.

Darkroom eli Pimeän kauhu (USA-89)

Kamera, Kirves ja Kivääri. Päälleliimattua perverssismiä taitamattomalla toteutuksella. Taitamaton lapsuustrauman toisto. Taas näitä "Liian ilmeinen tapaus ei se syyllinen ole." Maaseudun mitätön murha(t)mysteeri, perheperversseily yllätyskäänteellä. Käänne ei elokuvaa, kurssia parempaan kääntänyt, vienyt. Päämurhaajan tyhjä-tylsäkatseessa-silmissä ehkä jonkinlaista jujua, juttua, mutta mitätöntä sekin. Loppulänttäys vähän parempi. mutta kokonaisuus kehno. Yritystä kyllä on, monellakin rintamalla, mutta taisto on hävitty jo elokuvan alkumetreillä. Elokuvan Suominimi on aikamoinen kiteytys, laskelmointi, lässähdys...

perjantai 9. huhtikuuta 2021

The Child (USA-77) `Hautausmaan, Sumupellon Variksenpelätinvalssi`

`Sumuisella syrjäseudulla, syrjäsuolla tapahtuu...` sumuisia asioita. - Nuori nainen saapuu erikoisen, kummallisen pikkutytön lapsenkaitsijaksi. Tyttö osaa nostattaa zombeja 1], variksenpelättimiä hautausmaalta ja sumupelloilta. Eikä pelkästään öisin. Erikoisen elektronisen musiikin toimivasti siivittämää kauhua. Kasvogorea. 1] Zombit ovat niljakkaannköistä, kuin kokokaarnatrikoisiin pukeutunutta porukkaa, jotka vuotavat, jopa puskevat verta!!??

keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

(Three) Tough Guys eli Kaksi kovanaamaa (Italia- USA-74)

Pappi (Lino Ventura)ja ex-poliisi (Isaac Hayes) jahtaavat murhaajaa tässä laahaavassa, laimeassa, laiskassa italo-blaxploitaatiossa (ohjaajana Duccio Tessari) New Yorkissa. Kananmunat paistetaan silitysraudalla ("kätevää"[?]), Marty Feldmanmainen mummonhuivinen juoppomies pullosilmineen nukkuu hyllyllä ("kätevää"[?]), kilpapolkupyörällä liikkuva (ja välillä sitä lyöntiaseenakin käyttävä) pappi voi ja saa mellastaa väkivaltaisesti kaduilla ("kätevää"[?]...)... Leffannimi- otsikon sulkuihin jäävä `kolmas kovis` (leffan Suominimi ei näköjään tunnista, kelpuuta kuin kaksi) on Fred Williamsonin esittämä, muutaman kerran vilahtava `porukan pahis`.

tiistai 6. huhtikuuta 2021

The Bloodhound (USA-2020) `I had a terrible dream` -> ``Joet ja Viemärit` `Ja Testamentin Yksinäisyys`

"You`re in my dreams quite a lot." "You`re in my dreams too." "Usually, it`s you and me and Vivian...in some house somewhere." "Well, here we are." ... Kaksi vanhaa ystävää kohtaa kymmenen vuoden jälkeen toisen David Lynch-Twin Peaks-designisessä talossa ja alkavat keskustelemaan....... Eräänlainen Nuoret Aikuiset- versio Poen Usherin talon häviöstä. Ja junnaavan oonnistuneen, junnaavan oudon, junnaavan oudon onnistunut sellainen. Kerääkö Isäntä aina Uuden Tulokkaan kengät eteisen kenkäkaappiin? Oliko kutsun syynä heidän muinoin näkemänsä sotaelokuva, jonka nimeä Isäntä ei muista, mutta joka päättyi toisen ruumis toisen sylissä `Brotherhoodiin`? Kuka kusi housuihin? (Vai kusiko?) Kuka ryömi filmin alussa komeroon? Ja miksi? Where is Vivian? Aamiaista (paahtoleipä ja kahvikuppi) pyöritetään kökkölausuen-loitsuten-manaten nukkuvan pään päällä, makuupussipaini olohuoneessa, tekoyskitään, luetellaan Yhdysvaltojen presidentit muistitestissä jne... Piru vie, `junnaavuudestaan` huolimatta tässähän tapahtuu tasaisen tappavaa tahtia! - Ja `Junnaavuudestaan` huolimatta (lue sen takia) tätä ei malta jättää kesken. Ei kestäkään kuin viisi varttia ja samalla ihanan ikuisuuden. Pidin Aivan Pirusti, PAP. No, verhot heiluvat tuulessa ja seinät tärisevät liian monta kertaa tuulessa, mutta se on harkittua kliseisyyttä, PAP. P.S. "I`m going to go be alone for a while."

maanantai 5. huhtikuuta 2021

The Stooge eli Jenkki ja Lenkki neropatteina (USA-51) `Ei kökkögagitykitystä, vaan hersyvämpää, hitaampaa, huolitellumpaa komediaa, draamaa ja rakkautta`

Itsekeskeinen isoegolaulaja (Dean Martin) haluaa aina, kaikille ja kaikkialla olla sooloartisti ja vaikka hänellä on mukanaan "funny sidekick" (Jerry Lewis) jonka piristävää suolaa ihmiset ehkä enemmän haluavatkin tulla katsomaan, niin hän haluaa keikkajulisteet olevan yksin hänen kuvallaan ja nimellään. "Siviilissä" hän on oikeasti oikeinkin hyvä ystävä partnerilleen, mutta lava on hänen... - Erilainen Lewis-Martin komedia, ja siksi juuri melkoisen hyvä sellainen. Kökkögagisuma puuttuu ja tilalla on hersyvämpää, hitaampaa, juurevampaa, muhevampaa komediaa, draamaa ja rakkautta. Martinin muutos hyväksi mieheksi tapahtuu tietenkin epäuskottavan ja toisaalta uskottavan (esiintyjä huomaa `ystävyytensä` heti kun yleisö ei pidä hänestä yksinään) nopeasti juuri pikkuisen ennen lopputekstejä. Elokuvan Suominimi on hulvaton, mutta täysin elokuvaan, tarinaan sopimaton. Oliko suomentaja nähnyt elokuvaa? Polly Bergen.

Sailor Beware! eli Laivaston monnit (USA-.52)

Naistensarjajättäjä Al (Dean Martin) ja puuterille, parfyymeille ja hulipunille allerginen Melvin (Jerry Lewis) joutuvat merivoimiin. Sukellusveneessäkin sählätään. Huumoriltaan Pekka ja Pätkämäisin näkemistäni Martin Lewis-komedioista. (Laskuvarjosotilailu, ja jalkaväkikin, Jumping Jacks tulee toisena.) Hurjin, vaikuttavin vitsi kun Lewis jää kannelta naama kiinni sukeltavan sukellusveneen torpedotankoon ja luullaan merihriviöksi. Lauluja paljon, mutta kuulostaa kuin Martin vetäisi samasta heikohkosta laulusta useita heikohkoja versioita. Ääni kultaa, timanttia, kappaleet tällä kertaa foliopaperia. Martinin ja Lewisin yhteislaulu tarkoituksellisen kauhea, mutta yhtä kaikki kauhea. Ja karmean pitkä. Vince Edwards vilahtelee tuon tuosta mutta tärkein vilahdus on itse James Dean nyrkkeilijöiden pukuhuoneessa. Taitaa olla toisessa pitkässä elokuva roolissaan tässä, eka oli Samuel Fullerin Fixed Bayonets! Kreditoimattomana kummassakin. Tv-sarjavilahduksia ja kai enemmänkin Dean ehti tehdä yllättävänkin paljon.

Scared Stiff eli Yö Kummitussaarella (USA-53) `Parasta antia ovat tarkat ja tahallisessa epätarkkuudessaan tarkat tanssikuviot`

"I`m a ghostbuster." "A what?" "Well, you`ve heard of trustbusters and broncobusters and gangbusters. Well, I`m a ghostbuster, So watch it, buster." Olen tässä aloittamassa pitkää ja työlästä projektia, Jerry Lewis ja Dean Martin-komedioiden katselu-urakkaa. Tämä ensimmäinen on heikohko, mutta katsottavahko versio 40-luvun kummituskomediasta joihin on lisätty Lewis-Martin kökkökomediallisia (mm spagettisotkenta ravintolassa, hassuvaatetanssiesitys laivalla). Tarkat ja tahallisesti epätarkat, jopa epäonnistuneet, ja niiden sekoitus-tanssit ovat hyviä. Kuubaan mennään laivalla ja sieltä kummitustalosaarelle, joka ei kuulu minkään maan omistukseen. Ja tietenkin gangsterit perässä. P.S. Tulevaa katselukärsimystä lisää vielä se, että kun en ole lännenleffojen ystävä, ja vielä vähemmän lännenkomedioiden, ja kun Kaverusten filmirepertuaariin kuuluu ainakin vissiin pari sellaista, niin se pistää leffaturnausta vielä pari piirua pahemmaksi.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Carry On Screaming (Englanti-66)

"Good evening. Could I see The Master of the House?" The Master of the House is dead, sir. He`s been dead 15 years now. If you`ll come in I`ll ask him if he can see you..." - Nykyaikaishaalariin pukeutunut hirviö (Frankensteinin hirviön, ihmissuden, vampyyrin ja alenin sekoitus); Oddbod kadotuttaa naisia (ja heistä tehdään mallinukkeja) 1800-luvun lopun Englannissa. Ja nyt hän "jättää" mustan karva-pitkäkynsisormensa katoamis-rikospaikalle... "Onko kukaan raportoinut kadottamastaan sormesta?" Tämmöistä huumoria. Mukanana myös Vampira-Elviramainen nainen joka käy kiihkeänä hirviöön. Ja kyllähän hirviö palaa etsimään sormeaan... - Sopivan rennolla tatsilla ja vauhdilla etenevä 60-luku-kauhukomedia värikkyys, jota piristivät nerokkaantollo "sähköjohto kuolleesta töpseliin"-idea joka tuo hänet takaisin "elävien" ja näkyvien elokuviin ja kirjoihin ja tollonnerokas dialogi josta tässäkin on nähty muutamia esimerkkejä Huomattavasti parempi kuin odotin, koska Carry on-komediat ovat usein olleet pahnanpojimmasista paistosta. "I`m a police detective and I must warn you that I shall take down anything you say." "All right. Trousers." - "Ear today, gone tomorrow."