Vetelehtijät (Italia-53)

Federico Fellinin elokuva on toimivasti löysän ristiriitainen kuvaus pikkukaupungin kolmekympihköistä mamman- ja papanpojista (äidit nalkuttavat ja halaavat [tai ainakin pojat halaavat äitejään], isät haukkuvat ja uhkaavat väkivallalla, toteuttavatkin sitä), vetelyksistä jotka valuvat pitkin katuja, kapakoita, koteja, merenrantaa. Paikallejäännin todennäköisyys, poispääsyn mahdollisuus houkuttaa, pelottaa, laiskistaa lisää. Erittäin onnistunut kylmän lämminhenkinen elokuva kaveruudesta, tyhjyydestä, tyhjänpäiväisyydestä, ehkä myös eräänlaisesta tyhjäpäisyydestä, jotka vallitsevat ehkä koko kaupungissa, ainakin kuitenkin löysäilyjengin ulkopuolellakin.