Nightfall (USA-56)

"Things that really happen are always difficult to explain." Jacques Tourneaurin (Jes!) ohjauksessa James (Aldo Ray) ja `Doc` ovat olleet jo kymmenen päivää järvi/vuoristocamppailemassa "Amerikan Alpeilla" kun joku auto ajaa vauhdilla ojaan. Auto "täynnä" rosvoja (kaksi) ja rahaa (laukku). (Pääroistona Brian Keith). Camppailijat auttavat parivaljakkoa, mutta saavatkin lyijyä, `Doc` kuolettavasti, James haavoittuu, mutta roistopari luulee hänenkin kuolleen. Ja taas tämä epäuskottavuus, perinteisyys, uskomattomuus: On kaksi aivan samanlaista salkkua, laukkua ja tollopari tietenkin ottaa `Docin` laukun, kuinkas muutenkaan. Koska muuten tästä ei olisi voitu tehdä `useampi (niitä on useita, enemmän kuin mainittuja) osapuoli miehen ja rahojen perässä`- elokuvaa. Itse elokuva ei etene näin johdonmukaisesti, vaan on tämän hetken ja takaumien kavalkadi. Ja mukana on tietenkin femme fatalehko nainen (Anne Bancroft), mutta onko hän `P-O-L-I-C-E`, roisto vai viaton? - Mukavan hybridisen sujuvasti/ suttuisesti etenevä ja peruuttava noirtarina. Ray roolissaan loistava, Bancroft ja Keith hyviä, löysähousuista -ja puheista psykopaattia, Rediä nauraen ja raivoten, välillä jopa masaniemimäisesti ilmeillen, ilveillen esittävä Rudy Bond huojuu epäuskottavan ja uskottavan (lopussa 1]) rajamailla. Edellisessä elokuva-arviossani samanlaisena pskykopaattisena gangsteripomona esiintyvä Howard Da Silva esittää tällaista tyyppiä paljon, paljon paremmin. 1] Lopun lumilinkokohtaus on ajalleen hurja, uniikki.