sunnuntai 30. huhtikuuta 2023

Kristus pysähtyi Eboliin (Italia-79)

"Minut on määrätty tänne, sinä tulit vapaaehtoisesti." Vuonna-35 antifasistinen kirjailija-`läääkäri`- taiteilijamies (Gian Maria Volonte) karkoitetaan kaukaiseen kylään vuoristossa, mukaan lyöttäytyy `paikallinen` kulku-orpokoira. Kylä, kylät sielläpäin ovat kaukana Rooman vaikutusvallasta, sekä fyysisesti, että varsinkin henkisesti; Läheskään kaikki eivät ole Mussolinisteja, Hitleristejä. Mutta kaukana ollaan myös fyysisesti; köyhyys `kukoistaa`. - Hienoa tässä Francesco Rosin elokuvassa, Carlo Levin kirjassa on se, että asukkaat eivät ole takapajuisia kyttääjiä, vaan ottavat `lääkärin` (ei ole lukenut alaa läheskään `loppuun`, kuka olisi?) mieluummin hoitamaan sairaita, kuin paikallisen lääkärin. Myös paikallisvaltaa, Rooman kätyreitä asukkaat enimmäkseen vastustavat. Ihastuttavaa on elokuvan seesteisyys, vaikka mies ei saa poistua kylästä (alue on kylän `portista` hautausmaalle), niin hänen seurantansa ei ole päällepuristavaa, siitä pitävät kylläläiset huolen. Elokuva kestää lähes kaksi ja puoli tuntia, mutta se lennähtää ohi (mutta ei mene ohi mielestä) hujauksessa. Tämän hujauksen aiheuttaa juuri levollinen, rauhallinen rytmi, sen kyytiin on mukava heittäytyä; istahtaa, mennä. Monet yhtä pitkät itsetarkoituksellisen fyysisesti täyteen tungetut taide -ja toimintaelokuvat tuntuvat turhan, tyhjän, tyhmän, ei ajattelevan aivokuormituksensa "ansiosta" paljon kestoaan pitemmiltä ja raskaimmilta katsoa.

lauantai 29. huhtikuuta 2023

perjantai 28. huhtikuuta 2023

Shatter (Englanti-Hong Kong-74) Potkintaa ja pystypääjuoksemista Hong Kongissa

"You are finsished! Yo are bad news. It is like you are dead! They do not want you anymore! They even know you anymore! You are like the plaque! Remember Shatter, you are on your own, completely on your own!" "Thank you." Elokuvan alussa kahvimyssyn ja hitsaussuojan yhdistelmään päänsä pillottanut ja kameran sisällä olevalla pistoolilla työnsä tekevä palkkatappaja Shatter (vanha [taka]notkoselkä Stuart Whitman) ampuu Afrikassa Johtajan. Sitten Hong Kongiin palkanmaksuun, mutta huulet ikuisesti alassuin oleva mutisijapomo (saksaa ja englantia hiljaa raskaasti, paksusti päällekkäin, Anton Diffring) ei kuulemma tiedä mitään rahoista eikä työstä. Tästä alkaa Whitmanin puolimainio Hong Kong-honkelo-konkelohahmon pystypääpieksentä -ja jäykkäjuoksenta, jossa vilahtaa välillä uhkailemassa jopa itse Perer Cushing viimeisessä Hammer-leffassaan. Sillä Hammeroimti-Shaw Brotherointihan tämä on. Puolionnistunut sellainen. Brotherpuoli, velipuoli..

torstai 27. huhtikuuta 2023

Knappi: (dramatic music)

Kiva että klassista musiikkiakin julkaistaan omakustanteena, ja vielä kasettina!! Mutta mulle liian kaoottista, vaikeaa, ylevää = Karmeaa. Tää on kai sitä nykymusiikkia, uusmusiikkia, mitä lienee, onhan näitä kategorioita... P.S. En tiedä onko Knappi yhtye vai yksin (sillä voihan noita musiikkeja/"musiikkeja" latoa päällekkäin `studiossa` yksin) , mutta sama sille, yhtä kaikki, karmeaa.

maanantai 24. huhtikuuta 2023

Frankenstein: The True Story (Englanti-73) Pölybrittiläisen tv-elokuvan suursiivous

Yksi parhaita Frankenstein-filmatisointeja. Tämä englantilainen tv(!)-elokuva taistelee (ja voittaa) kaikella voimallaan lähes jokaisella kohtauksellaan, kuvallaan, ruudullaan ahdasta tv-formaattia vastaan, ja tosiaan voittaa, ja kirkkaasti! Tämä monipuolinen, uljaan ulkoilmakohtauksinen ja värikäs elokuva on kyllä niin kaukana pimeästä, pölyisestä peribrittiläisestä huoneennurkka-tv-teatterista kuin mahdollista. Niin mahdollista, että se on jopa mahdotonta! Ja pituudestaan huolimatta se on rakenteeltaan ja "reeaaliteeteiltaan" kuin jämäkkä pika -ja fantasiajuna jonka kyydissä viilettää mukavasti. Kolme tuntia silkkaa nautintoa! James Mason, David McCallum, Jane Seymour, Michael Sarrazin, John Gielgud, Ralph Richardson, Tom Baker...

sunnuntai 23. huhtikuuta 2023

Dismissed For Life (Puola-92)

Entisten poliisien hakkauksen ja kirugisen leikkauksen yhteisvaikutus aiheuttaa miehelle muistinmenetyksen ja hänestä tulee jouto-kaatopaikkojen kulkija, ja kaupungin tietenkin. Näiltä mailta löytyy LaukkuLeidi. TTTPS: Tehokasta, Toimivaa, Tuskaisaa PuolaSynkistelyä.

Big Rascal (Hong Kong-Taiwan-80)

Veljekset gangsterikaupungin kiipijöinä ja hiipijöinä. Hyypiöinäkin. Mutta hyvinä hemmoina pahimpiin verrattuina. Nainenkin liittyy liittoon. Kung fuilu kahden ratsastavan hevosen selässä, selästä oli aikamoinen vilaus. Mutta: Perus-perus "persuksille pomoa ja muita gangstereita"-kung fuilu. Erilaisuutena voi pitää lyöntien ja potkujen jäljet; Mustia silmiä syntyy, ja onpa jopa eräs (tietenkin pahis, vihollinen) matsin jälkeen `kipseissä` ja siteissä (paareina viidakkoheimofilmien tyylinen seiväsroikutin). Mutta enivei, perus-perus tarkoittaa myös että perusta on kestävä, kunnossa, luja, mutta ei kovinkaan erottuva.

perjantai 21. huhtikuuta 2023

Murders at The Zoo (USA-33)

Eläintarhamoguli (Lionel Atwill) on multimustasukkainen mies. Kaikki jotka koskevatkin hänen vaimoonsa kokevat "eläimellisen kuoleman." Suuneulottu mies on varmasti karkoittanut, kauhistuttanut katsojia tuolloin. P.S. Eläinten keskinäiset käytävätappelut (esim leijona vs tiikeri) aitoudessaan liikaa. Lopun purevassa käärmekuristuksessa taas tehdyn onnoistunutta, tehtyä aitoutta.

Beyond Darkness aka La Casa 5 (italia-90) Kutikuivaa näyttelemistä, roskaa, ryminää, rytinää, rytmitystä = Hyvä Elokuva

"It must be some sort of connection." Pappi viimeisvoitelee moninkertaisen lapsentappajanaisen, mutta Raamattu muuttuu Mustaan Versioon ja lapset näyttävät seuraavan naista sähkötuolihuoneen yleisöksi... Sitten geneerisesti, genreisesti, kliseisesti Perhe muuttaa Taloon, ja nyt oikein PappisPerhe (Pappi-Isä Gene LeBrock jäykän, kutiköyhän miehen Christian Bale) ja heti alkaa tapahtua; Seurakunnan kalustaman talon lastenhuoneen keskiössä on iso itsestään keinuva musta joutsen-keinulelu, joka keinuttaa Pahuutta (sitä ei yritetäkään poistaa), se mm lennättää Raamatun heti kuraveteen, aiheuttaa kaikenlaista kolinaa ja pauketta, kellarinkolon kutsuvaloääntä ja mitälienee, mitävielä tuulta ympäri taloa. Tuulta joka lennättää juuri sivu sivulta silitetyn(!) Raamatun sivut pitkin pirttiä, Mustaksi Versioksi taas muuttuen. Ja alun Papista on tullut DemoniVaaraa julistava katujuoppo berberinhelmat löysästi, hienoisen vienosti viimassa paukkuen... Ja pikkukaupungista on tullut kaikuva höyry`näky`(?)helvetti jossa juoppo`pappi` näkee alun naisen koulubussin kuljettajana!... - Elokuva on gorevapaa, kuin pehmoversio Beyondista, mutta siinä on hyvä rytmitys ja rymistys ja mukana ihanan geneerisälyttömiä ratkaisuja; Kun Paha ottaa Talon Valtaansa, niin tietenkin "ratkaisu" on "Juoskaa yläkertaan!", jossa meininki Pahenee, sakenee sekunn(e)issa. Kumma ettei kellariin käske! Eiku tässä olikin pikkupoikkeuksellisesti vintti Helvetin Porttina. Ja Aina Tää Tuubaus; Pahuusloitsut onnistuvat sekunneissa tuosta vaan, Hyvyysloitsuja saa huutaa kurkku kuivana, naama punaisena päiviä, ainakin minuutteja. Mutta "Loppu"loitsuun kuluu aina päiviä. Ja kun krusifiksikätiset papit ovat menossa Pahuuden Huoneeseen, heillä on ne käsissään kuin poliiseilla pistoolit kasvojensa vieressä ja Huoneeseen astuessaan niillä osoitellaan kattoon, lattiaan, oikealle, vasemmalle kuin konsanaan kytät! Ja hautajaishuntuiset noidat ovat pelottavan näky! - Pahuuden takana hohkaa, hohtaa, kuultaa ja loistaa loistavaa roskaa! Onhan tekijänä Troll kakkosen tekijä Claudio Fragasso!

torstai 20. huhtikuuta 2023

Police Python 357 (Ranska-76)

Alain Corneaun elokuvassa nuori nainen (Stefania Sandrelli) tapailee kahta miestä, kilttiä, mutta synkkää poliisitoimen johtajaa (Francois Perier) ja kuumakalleista, rakastunutta, mutta yksinäisyyssynkkää poliisipäällikköä (Yves Montad). Toinen heistä tappaa naisen kun tämä avautuu arvostelemaan miehen löysää päättämättömyyttä. Ja mies joutuu ja juuttuu peittelyiden, petosten ja selittelyiden suohon... Mukana `juonessa`, `kuviossa` myös poliisitoimen sänkyyn sidottu vaimo (Sinmone Signoret, Montadin oikean elämän vaimo)... - Vähän liian pitkä elokuva, mutta löytää kulkevan uomansa suht aikaisessa vaiheessa, tai pikemminkin juoni askeltaa uomaa koko ajan määrätietoisesti, välillä hitaammin välillä nopeammin.. Lopun tulitaistelu yhtä aikaa turha ja `ratkaiseva`, tosin ihan lopun lipsahdus-pudotus-tiputusvilahdus geneerisyydessään haukotuttava, tylsä ja typerä. Elokuvan Dirty Harrymainen nimi kai jonkinlaista puoli-ironiaa, tosin aseita esitellään fetisistisesti seinillä, pöydällä, kädessä ja välillä kuin ilmassa leijuen. Montad `Dirty Harryilee` välillä ampumaradalla ja kaduilla aseen kanssa kieriskellen, kuperkeikkailen, ja kai kohta voltteillen, ja tietenkin ammuskellen. Mutta enimmäkseen pohtien. Ihan kadun - ja kodinläheinen pätkä, ja kun olisi ollut vielä vähän pätkempi, niin vot!

keskiviikko 19. huhtikuuta 2023

The Vengeance of Dr Mabuse (Espanja-Länsi-Saksa-72) `Kyllähän tämä on tylsä kuin tasanko`

Dr Mabusella (Jack Taylor) on salalaboratorio majakassa, jonne hänen hirviö`ystävänsä` (Rocha) kantaa naisia. Miksi juuri naisia, ei oikein selviä, mutta koodin perässä ollaan. Elokuvan erikoisuutena on aito, alkuperäinen (Vanha) Kettu Siegfried Lowitz `hyvis` Orloffina (Jess Franco on "mestári" sortteeraamaan, sotkemaan näitä kahta nineä, hahmoa, nyt jopa samaan leffaan), mutta hänet tapetaan heti. (Tietäjät tapetaan heti, nojoo..) Toinen nojoo (tai niitä on vaikka kuinka monta) on se että Espanjassahan tässä ollaan, mutta ollaan koko ajan pakenemassa Meksikoon CIA ja FBi kintereillä. Erittäin, oikein tylsää Jess Francoa, huumoria tuodaan kun antiikkiauton pakoputkipaukutus paljastaa ja lopulta lopettaa takaa-ajon. Mutta eihän tähän huumoria olisikaan tarvittu, vaan jännitystä, sillä tämähän on `jäänäri`. Esim tämmöistä lisää: Harmaasinisilmä Taylor lähettää majakalta silmistään hypnoosisäteen mantereella olevaan naiseen, joka hypnotisoi miehen.. Ja loppuammuskelussa on latinkia, tanakkuutta, mutta kyllähän tämä on ankea kuin aavikko, tylsä kuin tasanko...

tiistai 18. huhtikuuta 2023

Lucky The Inscrutable (Espanja-Italia-Länsi-Saksa-67)

Jess Francon kreisihuumorinen (tosin pääosassa oleva Ray Danton näyttää olevan supervahvasti tietoinen naistennielijähahmonsa humoristisuudesta, mutta tieto osoittautuu perättömäksi, muuten mukana yllättävän paljon pöljäkomediaa joka toimii pitkässä juoksussa, takaa-ajossa) eurocrimeromppi tainnuttaa lopulta typeryydellään katsojan nauttimaan tästä värikkäästä, pimpelipommusaiusesta naamiaisten, kummallisten kirkko-oikeuskäyntien (papit[?], tuomarit[?] mustassa kokokehokaavussa) ja jumalan(?)palvelusten, aitojen Eteläkaupunkikohteiden ja takaa-ajojen jumimasta juoksusta, ketjusta (ketju muodostaa tietenkin ympyrän jota kierretään vimmaisesti lukemattomia kertoja) erään laukun perässä. Joudutaan jopa sotaan. Rosalba Nerillle sotavaltion viettelijätär/ raivoisa komentajarooli sutjakkaassa sotisovassaan sopii kuin ruoska käteen ja alusasu ylle, ammattilaisen toimintaa. Muuten toiminta ei ole kovin ammattimaista, mutta tanakan, toisteisen typerää ja sitä on paljon. Kumma kyllä tosiaan etten uuvahtanut tämän pyörityksen alle, siinä oli jo idullaan jotain Jess Francomaista hullua höperyyttä, pöljää pöperyyttä. Takaa-ajosta vois mainita pikkuisen nopeutetulla filmillä tehdyn kahden pikkuhöyryveturin perä perää ajon pikkukapeakiskoilla ratapihalla mykkäelokuvamusiikin piipittäessä taustalla. Juuri oikeanlaista pöpiyttä.

Syndicate Sadists aka Rambo`s Revenge aka One Just Man eli Oikeuden mies (Italia-75) Keskikaista-keskivertocrimellä on tahallista, tavallista typerämpi nimi

Tai yksi niistä on. Ekana mainittu. - "It`s my script and I know all the lines." Jämäkkää keskikaista-crimeä. Mutta Tomas Milian ei ole nyt kaistapäägangsteri, vaan poliisi nimeltä Rambo. Täältä se ramboilu lähti. Kova Näky: Roistot sytyttävät rekan tuleen, mutta Milian-Rambo lennättää moottoripyöränsä rekan perästä liekkien keskeltä pahisten perään. Ja kohta onkin heidän autonsa tulessa ja jätkät pellolla raudoissa. Ja eiku seuraavaa keissiä kohti. Tai kaikki keissit johtavat tietenkin yhteen hemmoon, yhteen keissiin, yhteen kidnappaukseen... Keskikovaa ja kovaa jöötiä ja jöötä hyvillä näyttelijöillä ja hyvällä musalla. Mutta tosiaan keskivertocrimeä. Ei lähellä huippuja, mutta mutkan takana.. "Goodbye, Mr Bastard!" P.S. Elokuvan Syndikaattisadistit-nimi on harhaanjohtava ja typerä. Tahallisen, tarkoituksellisen typerä ja harhaanjohtava.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2023

Force: Five (USA-81)

"Hänellä on Johtajuus, Hänellä on Voima, Hänellä on Nopeus, Hänellä on Taito/Taidot Ja Hänellä on Kaikki Muu." Ja yhdessä he ovat Viiden Voima! (Neljä ekaa ovat he ja viides she.) Nämä lipilaarit, litaniat siis elokuvan trailerista, jossa mukana myös ikitoisteiset-tylsät luettelot minkä mätön mestari kukin on ja minkä numeroiset ja väriset vyöt vyötäröä koristaa. Ei ilmeisestikään mikään jatko-osa Warhawk Tanzanian(!) pääosittamalle Force Fourille, ei samoja näyttelijöitä, ei samaa ohjaajaa. (Tässä ohjaajana Robert Clouse.) Mutta IHR:aa eli Ihanan Höperöä Roskaa kuten Force Fourikin. Mutta tää on huomattavasti hurjempi. Ja kuten elokuvassa usein sanotaan: "Beautiful!"

Queen Boxer aka Kung Fu Queen (Taiwan-Hong Kong-72) Hirveet kirveet eli Hyvää päätä kirvesvartta?

Vai enemmänkin Queen Axer? Pahaa päätä kirvesvartta? Elokuvassa varmaan ennätysmäärä kirveitä kick-boxer, kung fu-leffoissa, sekä hyviksillä että pahiksilla. No, Kostava HyvisKuningatar (Judy Lee eli Ling Chia) kirvenaishommissakin parempi kuin kookas kirvesmiesjoukko; Hän heittää kirveen päähän, kolme selkään, kaksi perään ja yhden rintaan. Viimeksi mainittua hän syventää vielä lyömällä hamarapuolella kehossa keikkuvan kirveen hamaraan!!!... Ja tietysti häneltä sujuu boxaamiset ja kickaamiset, kickaamiset ja boxaamiset. Eihän Hän muuten olisikaan Queen KickBoxer!!

lauantai 15. huhtikuuta 2023

SyntymäHumala (Lappi-Suomi-Maailma-99) SyntymäKrapula (Lappi-Suomi-Maailma-00) SyntymäJumala (Lappi-Suomi-Maailma-01)

"Olemmeko tavanneet jossain aikaisemmin?" "Kyllä, ennen syntymäämme." "Sinulla on hyvä muisti." Tämä kaurismäkeläis-lakonis-scifistinen lausedialogitrilogia laittaa liikkeelle loistavasti, luistavasti, suistavasti tämän trilogian, jossa "sukelletaan" 2000-luvun vaihteen "kaatuuko netti?"-`nostalgiaan`. Ohjaaja `Heiskasen` bravuurit ja tavaramerkit hidastetut autolla-ajot ja kävelyt/ hidastetut auto -ja kävelytakaa-ajot "suistavat" elokuvat vielä kovempaan kokonaisuuteen.

perjantai 14. huhtikuuta 2023

Shaolin Invincibles (Hong Kong-77) Söpönköpöä pällistelyä ja ällistelyä, mutta ei mielenjäävää mielettömyyttä. Toiminta perustykitystä, mutta sitä riittää paljon.

Tervetuloa (p)ällistelemään keskinkertaisuutta! Keskiverto kung Tai sanotaan suoraan: Sitten perään pettymys! (Olen edellisen elokuvan ansiosta vielä kovassa kökkömuudissa.) Luulis, kun ollaan Vanhassa Ajassa miekat ja kilvet kolisten, niin luulis että Sieltä löytyis Jotain Todella Outoa Kamaa, mahdollisuudet ovat ajattomat ja rajattomat, MUTTA EI!! Siellä vois olla kaikenkarmaista kung fu-dinosauriksista martial arts- monstereihin... MUTTA EI!! MIKÄ IHME SIINÄ ON??!! Tässäkin erittäin geneerisesti tituleeratussa (olis pitänyt jo siitä tajuta tyhjyys, tyhmyys, vääränlainen) on pari kökönsöpöä kung fu-gorillaa. Söpöä, mutta se ei tuo löpöä, koska ei ole tarpeeksi köpöä. Näitä "Ehkä kököin `Miehet gorilloina, gorillapuvuissa` elokuva"- juttuja on kymmeniä, jollei satoja, ja itsekin on tukku tullut nähtyä. Eli eivät gorillat heittäneet ainakaan tätä katsojaa RoskaTaivaaseen. Vähän harvinaisempi on kaksi monimetrikielihemmoa, he heittävät semtään mut puun latvaan pällistelemään, ällistelemään. P.S. Pitkäpartahemmojahan taas on joka kung fu-leffasa.

Seven to One (Taiwan-Hong Kong-73) Sopii kuin jalka ja kenkä ilmaan!! Lyö kuin lesti leukaan!! Toimii kuin talla tauluun!!

Sopii kuin jalka kenkään!! Kung fu-kuningattarelle tulee jatkuvalla syötöllä ilmeisestikin juuri 7 miestä aina kerralla vastaan ja hän peittoaa kaikki muutamassa minuutissa. Mutta sitten tuleekin 14 nilkkiä eteen ja taakse tunnelissa, mutta silloin paikalle kaasuttaa valkoautoinen, valkotakkinen rock and roll- Bruce Lee-Elvis, eli siis lainetta vatkaava rockiskelmärokkari. Joka osaa myös kung fua, mutta mimmi on kovempi, kung fumpi.. Mutta heistä tulee `pari`/pari ja mättö jatkuu... - Ihanan könkön, tönkön erilainen kung fuilu, varsinkin tuon `rokkarin` takia. Rokista puheenollen, elokuvassa soi mainiosti Focusin (vai Focuksen) Hocus Pocus useasti takaa-ajojen taustalla ja se sopii, roimii ja toimii kuin jalka, kenkä ja käsi ilmaan!! "Anna ko mie vilimaan, nyt jalaka ja kenkä ilimaan!" Mutta kaikkein kauuhein kautta kovin oli silmät sokaiseva sormus!

torstai 13. huhtikuuta 2023

Cagen Sirkus. - Nicolas ja Nicholas vastakkain. Cage kantaa karismallaan elokuvaa harteillaan.

Renfield (USA-2023) Ja Nicolas voitti, ainakin juuri karismassa sekä raivokkaanhauskassa heittäytymisessä rooliinsa. Siis Nicolas Cage on vihdoinkin Dracula (no, onhan hänellä vampyyrielokuva Vampire`s Kiss takavuosilta) ja Nicholas Hoult on Dracciksen palvelija Renfield. Ja, kuten sanottua, Cagelta irtosi roolistaan huomattavasti enemmän, mutta hienoa että Renfieldistä on tehty omanniminen elokuvansa. Onkohan tehty toista `Renfield`-nimistä elokuvaa? Ei kai käsittääkseni, ainakaan pitkää. Tuo Draculan ja Renfieldin vastakkainasettelu tulee siitä, että nyt tämä palvelija-tappaja-uhrikuski on kyllästynyt toimeensa tuoda Isännälleen uhreja ja verta. Elokuva onkin aikamoinen verevä sirkus, mutta sekin jää (onneksi?) Cagen varjoon. Cagen Sirkus. P.S. Tähän mennessä mustettaVIMMAN Renfieldin roolin olen nähnyt takavuosien Cagelta Klaus Kinskiltä Jess Francon vuoden-69 Draculassa. (Monet, minäkin pidän sitä uskollisimpana tulkintana Stokerin romaanista.) Mutta entäpä jos joskus tulevaisuudessa mm matoja syövänä Renfieldinä olisikin Cage. Mä luulisin että hän olisi aika mato roolissaan!

tiistai 11. huhtikuuta 2023

Mustetta ja valoa suhdelonkeroista

Uutta ulottuvuutta "genreen" Maija Puska: Mustekala (Suomi-Gummerus-2023) Suhdelonkerot ovat kaunokirjallisuuden yleiskauraa, mutta Mustekala ruiskuttaa, suihkuttaa vähän uutta sanastoa ja ulottuvuutta "genreen".

lauantai 8. huhtikuuta 2023

The Sphinx (USA-33) Mykkä kuin sfinksi vai `puhelias` kuin putkapoliisi?

Onko kuristaja kuuro, murhaaja mykkä? Ja `freimaus` jatkuu.. Onko Lionel Atwillin esittämä tyyppi murhari vai juurikin se ´freimattu`? No, on jompsin kumpsin, kummin vain, niin tai näin niin tämä "mykkä ja puhelias" kaveri (pidetään, tunnetaan kuurona ja mykkänä, mutta nyt on kuulemma `pulpunnut` puhettakin, vai onko(?), oikeudenkäynti onkin nähtävä, kuultava, kuinka kuulustelu kulkee) ja itse elokuva ovat loistavia. Ja nuori ja nenäkäs toimittaja tietenkin `feikkikuuron`, `mukamykän` kannoilla. Ei siis ole mikään Egyptijännitys/kauhu/seikkailu, vaikka alkuteksteissä sfinksi Atwillin kasvoilla(!!) tuijottaakin..

perjantai 7. huhtikuuta 2023

Get Christie Love! 20: High Fashion Heist (USA-75)

No, nyt Christie on muotinäytösmimmikin! Mukana Jaclyn Smith! Hyvin nimetty ok jakso. Naamioitu catwalk- pyssymies kaappaa korut ja mallit. "Diamonds are boys best friend."

Get Christie Love! 19: The Big Rematch (USA-75)

En ole tennistietäjä, mutta Bobby Riggs oli 30-luvun tennistähtiä mm Wimbledonvoittoineen. Hän pelasi ja voitti urallaan useissa kokoonpanoissa. Tunnetuimmaksi hän kuulemma tuli 1973 "Battle of the sexes"-kisassa, jossa hän hävisi Billie Jean Kingille. Tässä Christie-osassa hän esittää itseään ja tässä tehdään uusiksi tuo sukupuolikisa. Itse kisaa ei näytetä kuin vähän lopussa, eikä sitäkään loppuun. Muutenkin on onneksi tennis vähissä. Tämä on dekkari. No, harjoitusmatsissa Riggs voittaa vastustajansa räpylät jalassa ja aukinainen sateenvarjo toisessa kädessään!! On se hurja, mutta jakso ei; No, Ottelun takana tietty kaikenlaista kähmintää. Mutta tylsä ja tasainen, heikkotasoinen jakso. Tyypillistä voittorahojen varastamista.Jaksossa on kyllä keksityn ja oikean elämän välistä julmaa traagisuutta; Love`a yritetään tappaa kaasun ja takan yhdistelmällä. Love`n esittäjä Teresa Graves kuoli kaasuräjähdystulipalossa 2002.

Get Christie Love! 18: My Son The Murderer (USA-75)

Christie Love lähtee kolleegojensa kanssa hälytysreissulle, mutta heitä seuraa vanha nainen (Christien ystävä) ajaen lähes yhtä lujaa kuin poliisiauto, aina rikospaikalle asti... Selviää että vanhan naisen poika, joka on `freimattu` rikolliseksi pääsee juuri kohta vapaalle jalalle ja on nyt `freimaajien` riistaa, vai voiko olla `jopa` kosto toisinpäin? Eikö poikaa voisi pitää piilossa, vankilassa vielä vähän aikaa? - Juonesta huolimatta tylsä ja tasainen jakso. Tasaisuutta hioo vielä tasaisemmaksi eräs elokuvahistorian, tv-sarjahistorian tahallisesti(?) aneemisimmista ravintolalaulajasuorituksista, vaikkakin laulajattarella on puuhkaa ja kimalletta ylitse ymmärryksen.

torstai 6. huhtikuuta 2023

Dr Heckyll and Mr Hype (USA-80)

No nyt on vanhassa Stevensonin klassikkotarinassa ainakin päät päinvastoin (rujot ruhot eivät näy) ja sitä kautta tietenkin mielet myös; Rujonaamainen tohtori Heckyll (Oliver Reed) on nyt se ulkomuotohirviö, mutta sydän kultaa ja se normaalin näköinen Hype (tietty myös Reed) se tappaja. - Aika lyhyen alkujunnauksen jälkeen selviää, että tämä makaaberi komedia on mainio makaaberi komedia. Ansio, syy enimmäkseen Reedin, tai `Reedien`, mutta kyllä tässä muutakin, muutenkin menoa on makaaberoitu hyvällä tohinalla ja tolloudella; Vaihdot tapahtuvat myös nopeasti yllättävissä paikoissa ja tilanteissa ja muutkin maistavat ihmelinimenttiä. Letkeä litkuisa komedia siitä kuva -ja näkökulmasta, että se sliipatuin on riivatuin, naistenmiehisin on vastenmielisin.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2023

Hyvää huonoa roskaa 2: The Curious Dr Humpp (Argentiina-69) "Lähde Argentiinaan, Humppa siellä soi!`

Pidän edelleenkin Humppia yliarvostettuna roskana, mutta on tässä "seksihirviösaagassa" jotain, mm kitaraa soittava monsteri. Ja jonkinlaista seksihirviögenren kantaisyyttä myös. `Lähde Argentiinaan, Humppi siellä soi!`

Cat Creeps (USA-46)

Haljuimpia, halvimpia `kartano` ja kissakauhisteluja jota olen nähnyt. Jotain tunnelmaa, mutta halju, valju saarisumu (TAPAhtuu tietenkin saarella, saa luvan kanssa tehdä pientä ja matalaa), oikeasti suttufilmi estää näkymät ja kestää liian pitkään, puoli tuntia olisi riittänyt. Tunti peruskauhusaareilua tuntuu kahdelta.

Hyvää roskaa 2/Hyvää huonoa roskaa 1: Mind Ripper (USA-95) Piinaviikon aloituspamaus

Lance Henriksen ei ollut aivan niin laiskana kuin muistelin tässä älyttömyydessä jossa aavikolta löydettyä lähes kuollutta miestä aletaan virustamaan henkiin, mutta kun Lance kuulee, käsittää että supersolttua ollaankin tekemässä hän palaa perheensä luo, mutta joutuu palaamaan perheensä kanssa takaisin maan alle tutkimusputkistoihin kun selviää että solttu selviää ja vielä niin verisesti että putket saavat uuden värin kun gorekieli tunkeutuu silmiin ja suihin. - Typerää ja älykääpiömäistä paskaa ja roskaa, mutta juuri siksi sopivaa aivonnollausnoloutta alkuviikkoon, piina-viinaviikkoon... P.S. Hirviön, otuksen uni oli muuten aikamoinen nopea ideapläjäys kesken kaiken!

Hyvää roskaa? 2: Vacation of Terror (Meksiko-89) Kauhuelokuva nukkea tylsästi tuijottavasta tytöstä

Mustavalkofilmissä, mustavalkofilmialussa muinaisajan muinaisnoita poltetaan roviolla. Ennen sytytystä paikalle marssii joku kyläkenraali joku `tavallinen` nukke kädessään. Hän pistää sitä, ja noitakin saa piston. Sitten rovioidaan. Ja kerätään noidan kamat nukkeineen ja heitetään kaivoon.. Sitten siirrytään väreihin ja ns nykyaikaan, jossa meksiko-cowboy saa korvalappustereot ja alkaa danssaamaan ja rikas lapsiperheellä on ruokana keskellä pitkää pöytää lötköttävä lehmänpää!! Lapset eivät koske, maista.. Mutta sitten perhe siirtyy tietenkin nyrjäiseen, syrjäiseen sisältä ja ulkoa rojuiseen, romuiseen "kartanoon" ja siellä... tapahtuu tv-elokuvamaisia kauhutapauksia; Poika kiipeää, kiivetetään puun oksalle, kananmuna räjähtää ja tietenkin tyttö löytää nuken... Eli hyvin tv-kauhumaisia juttuja tosiaan, ja lisää tätä tavaraa: nukke/tyttö ovat offscreeninä ilmeisesti käyneet muiden nukkien, pehmolelujen kimppuun. Mutta itse elokuva näistä mainituista seikoista johtuen ei käy kauhulla(,) kauheasti katsojan kimppuun., kuin veitsi limppuun ja voihin, eikä kuljeta, kokoonnuta kauhukarkeloihin. Pehmeää ja pientä on, yksi, kaksi (siis kaksi veistä, toinen jalkaan, toinen käteen) veitsikaapin puukko-veitsi-ilmalennätys löytyy, mutta sehän on aika tavanomaista tavaraa.. Ja lopussa perinteisesti paukkuu ja räjähtää. Outo asia on se, että kaikki, tai edes kukaan ei lähde ex-kartanosta, kurjasta murjusta pois vaikka mikään, kukaan ei sitä estä, pihallakin pyöritään, eikä muinaiskartano tee perinteistä "Kaikki tyypit sisällä ja kaikki ovet ja ikkunat säppiin."-pako-karkukatkaisua-ratkaisua. Mutta ei tämä avan toivoton ole, tässä on tasaista (nutta myös samalla tasapaksua) tunnelmaa. Toisteisen tunnelman, tunnelman toisteisuuden voi myös kokea, nähdä, tuntea tasapaksuutena. Tätä voisi vähän vanuttaen ja venyttäen kutsua jopa lasten kauhuelokuvaksi, johtuen lähinnä tytön kokoaikaisesta hämillisestä katseesta. Verrattuna räikeästi meikattuun ja silmiään liikuttelevan nukkeen tyttöön ei ole siirtynyt pahuuden pisaraakaan. Hän vain tylsästi tuijottaa sitä. Voi olla tietoinen ratkaisu, mutta voi johtua myös aloittelijan amatöörimäisyydestä ja siitä ymmärrettävästi johtuvasta näyttelijätyön laihuudesta, ohuudesta. Ai niin, oli elokuvassa kaksi hienoa, käsittämätöntakin kohtausta: Tyypin ilmalennätys peiliin, takkaan jonka jälkeen hän katoaa savupilveen ja jääkaappi joka on täynnä hiiriä, rottia, hämähäkkejä, käärmeitä ruokien, mutta ei toistensa kimpussa. Sama eläinpopulaatio mellastaa myös makuuhuoneessa. Leikkiautokauhukohtaus jäi leikin asteelle, ehkä koko elokuvakin.

Hyvää roskaa? 1: Justice Ninja Style (USA-86)

"Pystyykö Ninja todella katoamaan, kiipeämään kallioita, tuhoamaan samanaikaisesti lukemattomia vihollisia, lentämään ilmassa ja muuntamaan olemustaan kuin kameolontti? Me emme ehkä koskaan saa tietää, koska "Ninja Taistelija"ismi on sammunut. TÄHÄN MENNESSÄ!" Tämä loistava, usein mieltäpolttava kysymys-vastusanalyysi Ninja`ismista aloittaa elokuvan, ja tähän komeaasti rullaavaan Star Trek-tyyliseen alkutekstijaksoon on ilmeisesti sijoitettu koko leffan rahat ja tietotaidot, sillä tämän jälkeen avautuu puolitoista tuntia varsinkin "äänityksen" juhlaa; Ulkona puhutusta ei saa välillä mitään selvää ja sisällä liiankin hyvin. Ulkona tuulee ja liikenne pauhaa, sisällä ollaan laatikon sisällä. Tai sitten "äänitys" on tehty "studiossa" kohtauksen päälle, esim kun kuvataan ulkoapäin autoa jonka sisällä kaksi naista puhuu. Ja nämä kun yhdistyy välillä huonosti tai liiasti valaistuihin kohtauksiin, niin korviin ja silmiin sattuu, korvia ja silmiä särkee. No, entäs juoni ja matsaukset. Karmeaa kökköilyä tietenkin. Näin roskafanina näistä jonain päivänä tykkää, jonain toisena ei. Nyt oli se "jonain toisena" päivä. Alun asetelma "Kaupunki täynnä ALKEELLISESTI, AVUTTOMASTI näytteleviä mulkkupoliiseja, murhaan asti meneviä" on ainutlaatuista alkeellisuutta, avuttomuutta jopa tämmöisen halvista halvimman ´genren sisällä, mutta sen jälkeen kuitenkin, kun Ninja Kostaja alkaa kohteluaan kostamaan kytille (hän lenkkeilee murhapaikan ohi ja murhaajapoliisi pidättää hänet teon tehneenä), niin elokuvasta muodostuu nopeasti ja pitkään liian perinteisen ja tylsän alkeellinen ja avuton `perinteinen` matsaus -ja toimintahalpisninjailu pikkukaupungissa. Ainoa jännityksen kohde on siinä että kuinka nopeasti, milloin ja miten murhapaskapoliisi saa Ninjailua nenäänsä, no, on siinä sentään jotain juonentynkää ja jännitystä. Elokuvalla myös geneerisistä geneerisin, käytetyin. lainatuin ja toisteisin Ninjanimi Ninja The Ultimate Warrior. P.S. Vielä semmonen huomio, "tuomio" , että varsinkin sisä"kuvauksissa" huoneet ja/tai kamera, tai molemmat näyttää, näyttävät olevan koko ajan vinossa. P.S. 2 Vielä toinen huomio, `tuomio`: Koko elokuva on täysin veretön, lukuun ottamatta jymäisän, jytäisän lopputaistelun loppukilahdustavilahdusta. Muuten elokuvan matsaukset ovat harvassa ja lyhyitä.

Get Christie Love! 17: Murder on The High C (USA-75)

Pikkumies, pommimies (joka näytetään katsojille heti) piinaa kaupunkia. Tämä Christie Love-osa alkaa amerikkalaisen jalkapallon potkaistavaan palloon piiloitetusta pommista (mies katsomossa), sitten mies menee ensiksi elokuvateatteriin pommia asentamaan, sitten lelumessulle, sotaleluosastolle, sitten kukkapommi lopuksi viulunäänipommi (Viittaus osan nimeen)... Mies jättää tietenkin myös nauhoja ajatuksistaan, "Jotka eivät ole välttämättä Shakespearea, mutta niissä on kuoleman riimi ja rytmi", sanoo tv-toimittaja. Mies itse kysyy lelumessuilla: "Missä ovat tämän lelusotatantereen leluruumiit?" Piinaavan jännityksen jakso.

lauantai 1. huhtikuuta 2023

Get Christie Love! 16: From Paris With Love (USA-75)

"It must have been something mighty important down here." "Yeah, there was! The casket!!" No nyt Christie Love-jakso alkaa kuin kauhuelokuva, arkunryöstöllä hautausmaalla!! Sitten: Selviää että vuoden aikana kuusi kalifornialaista on kuollut saman firman Euroopan matkoilla sydänkohtaukseen. Mikä firma, mikä meno, mikä meininki???... No, Christie perinteisesti selvittää hommat tutuksi tulleessa kolmessa vartissa. (Varmasti tiesi jo alussa, mutta ei kehdannut kertoa katsojille, kollegoille, jätti vähän jännitystä ja pohdintaa kummallekin taholle.) Mutta ei siinä mitään, ihan roimiva, toimiva jakso. Kekseliään `sekava`. Frank Gorshin firman pomona. Ai niin, entä se Pariisi? Ja Rooma! Tässäkin ollaan paljon kulkuneuvoissa, ja Roomaa esitellään yllättävän paljon turistibussin ikkunoista oppaan opastuksella. Mutta ilman pastaa ja pizzaa. No, Vihdoinkin, Entäs se Pariisi? Kroisantteja kuonoon ja kurkkuun, viiniä nieluun??.. Vai vietiinkö kamat ja kamerat kaniin jo ennen lentoa, matkaa? Ei, tässä busseillaan ympäri Eurooppaa ja Pariisissakin palloillaan. Budjetti paisunut?

Hyvää roskaa 1: Nightmare at Noon eli Keskipäivän painajainen (USA-88) "Whole town goes psycho." Psyko potenssiin?... - Myrkkyvetinen-verinen ego->ecopainajainen

"Must be some kind of weird experiment." Paikallis-pikkukyläpunaniska sädepyssysoltuille: "Howdy, fellas! Them`s pretty lights, what`cha doing, making a movie?" Pikkukylän väestä tulee veden-verenhimoisia (siis vedestä verenhimoisia), viher, vihreäverisiä möyhääjiä, röyhääjiä, mutta ei hätää(?), heti elokuvan alussa esitetään APE´n eli Agency For The Protection Of The Environment upea autonovilogo. No kyllä hätä on ja viitataankohan lyhenteellä mölliäisten, rölliäisten apinamaisuuteen, en tiedä, mutta tämä Nico Mastorakisin "Myrkytämme väen vedellä ja suljemme kylän elektronisesti muulta maalta ja maailmalta"-leffaidea on mainiota mäiskettä, räiskettä ja siinä on mukana myös ajatuksenläiskettä. Nerokkaille leveleille elokuva etenee lopussa, jossa Sheriffi ja muut ottavat vastaan myrkyttäjäsulkijat vanhalla, vuosia sitten suljetulla drive-in-teatterilla, jossa on näköjään silloin esitetty High Noon (eli elokuvan nimikin kunnianosoitus sinnepäin), elikkä se Sheriffi! Kovaa kaartia ja kööriä: Wings Hauser, Bo Hopkins, George Kennedy sheriffinä, Kimberley Beck, Brion James myrkyttäjäpahiksena... "One of the assholes got away." "They always do, son."

Flaming Eears (Itävalta-92) Kuvallisuus, kokeellisuus jää kameranputkeen...

"Revolution of love is bloody." Kokeellinen lesbiaaninen elokuva. Jos elokuvan nimi viittaa siihen että materiaalia katsotaan korvat punaisina, se ei osu paikkaansa, mutta muuten se vähän toimii. Mukana pöydän panemista, katepillari-kuorma-auto-rekka-traktoripappia-poliisia(?)-arkeologia(?)-arkkitehtia?), doomdiscotanssia pelastusliivit päällä. Musta teippi-musta tussi-kulmakarvat, valkoiseen kääritty (paitsi ikkunat) auto ja varsinkin tämä!: Irtonainen, yksinäinen kämmen painaa hälytysnappia! En ole koskaan pitänyt Liquid Sky`stä, tämä yrittää ylittää sen, ja ylittääkin. Lelu ja pienoismallimaailma sopii hyvin scifiin ja myöskin sen maailman yhdistäminen realistiseen kuvastoon, tässä varsinkin satamien nosturimetsiin. Mutta itse elokuva valitettavasti junnaa pahastikin, varsinkin jälkimmäisellä puoliskollaan, vaikka aihe, maailma olisi antanut mahdollisuuksia vaikka minkälaiseen kokeelliseen, kuvalliseen levittelyyn, revittelyyn..