"Onko meillä oopiumluolia?" "Verraten harvoin."
Lea Joutseno esittää rikkaan perheen tytärtä, joka on vimmaisesti kiinnostunut dekkari/roistomaailmasta. Hän saa bensaa vimmaansa kun dynamiittijengi kurittaa kaupunkia ja hän innostuu ko populasta. Vielä vimmaisemmaksi touhu muuttuu kun poikaystäväkandidaatti, taiteilija Honka (Tapio Nurkka) laittaa ystäväpiirinsä valeroistoiksi (yksi heistä puhumaton Tarmo Manni debyyttiroolissaan) ja poliisin rikospäällikkö Vuoristo (William Markus) ja "öljytty keikari", arkkitehti Taisto (! Kaarlo Kytö) laittavat kapuloita rattaisiin. Tai yrittävät ottaa niitä pois.
Joutseno roolissaan raivokkaan raikas, mutta eniten liekeissä on Nurkka.
Valloittava elokuva.
tiistai 24. joulukuuta 2019
perjantai 13. joulukuuta 2019
The Lighthouse (USA-2019)
No, vihdoinkin tästä jonkinlainen arvio!
Nuori metsuris/uittomies (Robert Pattison) saapuu 1800-luvun lopulla neljäksi viikoksi majakkapestiin vanhemman ex-merimiehen (Willem Dafoe) komentoon, oikeasti orjaksi. Tästä neljästä viikosta (vai kuinka pitkä se aika loppujen lopuksi on, sillä se[kin] heittää häränpyllyä, tai oikeastaan merenneidon pyrstöä). Miesten kinat, raivot, hulluksitulemiset saavat elokuvassa infernaaliset mitat. Ja ryyppäyskohtaukset-
Viinaa, tanssia, tappeluita. Dafoeta on kehuttu kovasti, mutta itse kallistun enemmän Pattisonin puoleen, hänen raivonsa nousu hiljaisesta jurottajasta huutoraivoon on esitetty kaikin puolin loistavasti. Itse tarina on aika suppea, ilmeisesti tarkoituksellisestikin, jotta päästään keskittymään tähän miesten ja mielten kamppailuun. Ja se onnistuu loistavasti. Tätä korostaa mykkäelokuvamainen (mutta puhe ei ole mykkää, se on huutoa, tosin kauhuelokuvamaisen murisevaa möyryävää musiikkia käytetään liikaa) vanhanaikainen kuvauskalusto ja kuvaustulos ja näyttelijöiden loistavasti opettelema vanha kieli.
Miesten tarinat, nimet(!), kai ehkä todellisuuskin joutuvat myrskyjen silmiin. Jännä menneisyysvisio on jopa suomalaisistakin tukkilaiselokuvista tuttua tematiikkaa. No, ei hän sentään aateliseksi ilmaannu!!
Nuori metsuris/uittomies (Robert Pattison) saapuu 1800-luvun lopulla neljäksi viikoksi majakkapestiin vanhemman ex-merimiehen (Willem Dafoe) komentoon, oikeasti orjaksi. Tästä neljästä viikosta (vai kuinka pitkä se aika loppujen lopuksi on, sillä se[kin] heittää häränpyllyä, tai oikeastaan merenneidon pyrstöä). Miesten kinat, raivot, hulluksitulemiset saavat elokuvassa infernaaliset mitat. Ja ryyppäyskohtaukset-
Viinaa, tanssia, tappeluita. Dafoeta on kehuttu kovasti, mutta itse kallistun enemmän Pattisonin puoleen, hänen raivonsa nousu hiljaisesta jurottajasta huutoraivoon on esitetty kaikin puolin loistavasti. Itse tarina on aika suppea, ilmeisesti tarkoituksellisestikin, jotta päästään keskittymään tähän miesten ja mielten kamppailuun. Ja se onnistuu loistavasti. Tätä korostaa mykkäelokuvamainen (mutta puhe ei ole mykkää, se on huutoa, tosin kauhuelokuvamaisen murisevaa möyryävää musiikkia käytetään liikaa) vanhanaikainen kuvauskalusto ja kuvaustulos ja näyttelijöiden loistavasti opettelema vanha kieli.
Miesten tarinat, nimet(!), kai ehkä todellisuuskin joutuvat myrskyjen silmiin. Jännä menneisyysvisio on jopa suomalaisistakin tukkilaiselokuvista tuttua tematiikkaa. No, ei hän sentään aateliseksi ilmaannu!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)