Mystery Street eli Hämärä katu (USA-50)

Noireissa ruumiita riittää, mutta harvoin löydetään luuranko!! Vanhan naisjutun (luuranko osoittautuu naiseksi) selvittäminen hyvin hitsattua, höylättyä. sokkeloitua, muurattua, raudoitettua, laudoitettua poliisiproseduuri-noiria. P.S. Järjetön ja järkyttävä, älytön, ärsyttävä, mutta myös tahattoman, tavattoman hupaisa on eräänlainen esi-CSI-kohtaus, jossa luututkijatohtori päättelee uhrin jalkaluista, että hän oli `toe dancer`. Jota hän ei ollut, `olipa `vain` miestenhurmaaja-nielijä-jättäjä...`

Tension eli Satimessa (USA-49)

No, sitten lääkäristä apteekkiin, niinhän se tie vie monesti.. Ja alkoholikauppaan myös..: Alkoholi ja Apteekkihan ovat lähellä toisiaan.. Richard Baseheart esittää apteekkaria joka alkaa suunnittelemaan murhaa. Murhattavana viinamäen miesten myyntimies, joka on myös apteekkarin vaimon rakastaja.. Perusnoir perusnoirjuonella.. Elokuvan alussa näytetään konkreettisesti kuminauhalla, että joskus se kaikilla, kellä tahansa hihna lipsuu, löytyy, nauha katkeaa.. - Katsoo kivutta, kivutta katsoo.. Baarissa: "Lieutenant, what are you working on?" "Lt. Collier Bonnabel: Irish whiskey."/ "He was full of laughs." "He's full of lead now." P-S. Harvoin näkee että apteekki on baarissa, baari apteekissa kiinni!! Voi mennä apteekin tiskiltä baaritiskille, baaritiskiltä apteekin tiskille, kantajasta, kunnosta, kunnosta kantajasta riippuen.. Mukana piilolinssikaupantaa "four-eyed punk"ille ja lopussa kiero ja kova kierre, koukku, käännesuma, taitava, tanakka, tehokas twistisuma...

Where Danger Lives (USA-50) Puolet ja puolet..

Robert Mitchum lääkärinä! Hän hurmioituu itsemurhamaisterista (Faith Domergue) jo siinäkin määrin että on itsekin välillä potilasstauksen alla kaahatessaan, raahatessaan ruhoaan naisen perässä. Claude Rains mainion niljakkaana naisen aviomiehenä, jota lääkäri ei heti tiedä, eikä ukko paljasta.. Maureen O`Sullivan myös mukana.. Se on kyllä puolimiestä että vanha puoliluppaluomisilmä aina vähintään hyvä Mitchum on tässä yli puolet elokuvasta puolipökerryksissä aivotärähdyksen jäljiltä. Elokuvan loppu kuohuttava, kuumottava ja kultainen... Camp-Noir.

I Killed Einstein, Gentlemen (Tsekkoslovakia-70) Just ja just ja juuri ja juuri elokuvan alku on katsottavaa kamaa, loppu kamalaa, kammottavaa, karmeaa, karmaisevaa, kauheaa `komediaa`

No, nyt on Olldrich Lipskyn elokuvan ensimmäinen puoli tuntia juuri ja juuri siedettävää `komediaa` tässä hullun älyttömän, järjettömän juonen omaavassa outoilussa: Pikkuraketilla lähetetään "kova" kolmikko menneisyyteen tappamaan Einstein, jotta atomipommia ei keksittäisi!? (Säteily on aiheuttanut nykyajan naisille lapsettomuutta ja parrankasvua!!??..) Sitten näytetään ooppera-operettilavaa, jossa käyskentelevät kanat ja hanhet, mutta kohta myös ihmiset. Ja myös tulevaisuuden ihmiset, sillä raketti ilmestyy juuri tälle lavalle!? Vuonna 1911. Sitten he löytävät ritsalla tarkasti ampuvan pojan, joka on yksi kolmikosta lapsena!? Eli hän löysi isänsä/itsensä!! Ja tapaaminen sattui (nimenomaan sattui, takalistoon!!..) siis näin: Poika ampuu tietämättään isäänsä/itseään!!??.. Ja hänelle, tarkkakädelle annetaan pistooli jotta hän ampuisi Einsteinin, mutta se meni mötinäksi 1], ja porukka palaa takaisin, ja huono elokuva elokuva huononee ratkaisevasti.. Kaksi just ja just siedettävää sekoituskohtausta mahtuu myös tähän puoleen tuntiin: Einsteinin ja Eisensteinin nimet sekoitetaan, samoin sekoitetaan vierekkäin olevat boolimalja ja palloakvaario, ja tietenkin väärästä juodaan.. - Köyhän katsojan "känni". Ja mistä ja mitä??.. En tiedä joiko tekijäporukasta joku, kaikki myös väärästä, mutta joi tai ei, ja ihan sama mitä ja mistä, mistä ja mitä joi, ja mitä katsoja joi, niin I Killed Einstein, Gentlemen on kuin köyhän pojan "känni" tai kotikaljatuhnuinen "krapula" katsomossa. Laihaa, laimeaa, löysää lientä, litkua. 1] Eikä se onnistu liioin lopun alun toisessa toisinnossakaan, `perinteisen` surkean slapstickin suossa, tuossa jossa rikkaat ja köyhät kaahaavat rouvaskartanokaaoksessa. On siinä yksi hyvä kohtaus: Mies liimautuu jaloistaan, kengistään tuoliin ja twist alkaa soimaan ja mies alkaa twistaamaan, mutta eipä tätä kovin kovana juonitwistinä pitää tätäkään... Eihän tässä ole hätäkään, en vain jaksanut Lipskyltä tätäkään. Elokuvahan tämä vain on, mitä tähän, näihin juuttumaan, puuttumaan, mitä tästä, näistä suuttumaan, ei huonot leffat tule tällä, tästä loppumaan, muuttumaan ...

Marecek, Pass Me the Pen! (Tsekkoslovakia-76)

Ja taas Oldřich Lipský tarttuu erääseen kuivaksikaluttuun aiheeseen, koulukomediaan, ja varsinkin sen äpärälapseen, aikuiset koulussa. Kakai vanhaa tyhmää työläistä määrätään uudestaan kouluun. Nää on aina tylsiä (No, Back to the future on poikkeus surkeussäännöstä), on juoni sitten tämä tai mennään takaisin nuoruuteen. Ei tämä nyt aivan kuolemaksikaluttu, kuolemankuiva toteutus ole, vanhainkotiversio kylläkin. P.S. Elokuvassa on muuten sauna (ei sentään koululla), jossa vastana/vihtana `perinteinen` lehdetön risukimppu! P-S. Ja tekihän Lipsky myös kuivagenren kummituskomedian äpärälapsen lasten kummituskomedian Long live ghosts (-77). Heikko, hirveä, huono, hirveän huono sekin..

Viimeiset terveiset maasta (Tsekkoslovakia-83) Irvistelevän ironista, sönköttävän satiirista, väkisinväännetyn raivoisaa, rasittavaa `komediaa`

No nyt Oldřich Lipský perehtyy ja perkaa taas yhteen kuivaksikuolemaksikaluttuun aiheeseen, ideaan, nimittäin avaruusolennot maassa-komediaan. Ja näitä tulijoita on kaksi, ei sentään nimiltään 1 ja 2, vaan "uniikisti" A ja B. Ja he ovat ihan perustsekin näköisiä, joten esim kaljaa voi kitata. Ja viinaakin vedetään. Ja tietenkin, kun vanhassa Itäblokissa kun ollaan, niin tulevaisuusbyrokratiaan tietenkin poraudutaan. Hauskimmillaan ja tylsimmillään (`sketsi` jatkuu ja jatkuu..) tämä toteutuu kolikko-koputus-kahvi-kananmuna-ketsuppi-sinappi-sokeri-suola-aamiaisautomaatissa. Jostain syystä (lue: päälleliimatun komedian takia) automaatin käyttäjät survovat heti kolikon tiputtamisen ja samanaikaisen koneen koputuksen jälkeen naamansa luukulle, jolloin ja joten tulee perinteiset ketsupit kasvoille ja rinnuksille, mutta myös harvinaisemmat sokeripala- ja kananmunakasat syöksyvät. Ja kaikki tietenkin hassujazzin soidessa, - Tuo hauska ja tylsä kuvaa hyvin elokuvaa, sillä niin sönkötävän satiirista, irvistelevän ironista ja raivoisan väkisinväännettyä komediaa ja `kritiikkiä` tämä taas on...

Mirindas asesinas (Espanja-90)

Loistava, mainio lyhäri Alex De La Iglesialta, hänen ensimmäinen elokuvansa: Tappaja tappaa baarissa, jos hänen kysymykseensä vastataan väärin, pyyntöönsä tehdään väärin: Jos hän kysyy "Onko teillä kelloa", niin siihen on vastattava "On." tai "Ei", ei saa sanoa kellonaikaa, koska sitä hän ei kysynyt. Ja kun hän sanoo baarimikolle "Antaisitko minulle kaljan?", niin siitä ei saa pyytää rahaa, koska kyse on antamisesta, johon baarimikko suostui sanomalla "Si" ja antamalla oluen.. .. Näppäränmittainen pläjäys, parikymmentä minuuttia, ideasta.

Adele ei ole vielä syönyt (Tsekkoslovakia-77) Täyteenahdettua turhuutta, tylsyyttä, väkisinväännettyä `huumoria`..

Oldřich Lipskýn ohjaama Adele ei ole vielä syönyt on aivan liian itsetarkoituksellisen ironinen, sekosakean satiirinen, täyteenahdettu outouskasautuma; New Yorkilainen etsivä Nick Carter kutsutaan Prahaan tutkimaan herttuattaren koiran katoamista! No joopas joo, onpas "IRONINEN IDEA, SATIIRINEN OIVALLUSSUMA", mutta tästä tämä täyteenahdettu väkisinvääntö tosiaan vasta alkaa!; Carteria seurataan heti saavuttuaan roistojen toimesta hevosvaunujen periskooppien (on 1800-1900-lukujen vaihde, mutta nykyaikakin tarkoituksellisesti, typerästi vilahtelee), viemäriluukkujen ja katumaalareiden kanvaasien kautta kurkkien, mutta Carter tietenkin ja vain vetää poliisivoimien kanssa kaljaa makkaraketjut kaulassa, kato kun hiuko tulee aamuyöstä kadulla. (Ja onpa hänellä itsellään mukana huoneenkokoinen ja levyinen haitarimatkalaukku josta löytyy mm yhtä suuri baarikaappi janojuomatarpeineen!) Ja onpa tietenkin tylsästi myös liuta Bondmaisia vekottimia (NÄÄ ON NIIN NÄHTY, TEHTY!! Esim nyrkin sinkoava hattu. Auringonvaloase.): Mutta elokuvan kova clou ja (py)ydin on tuo Adele, monisilmäinen, hullun huilistin, viulistin ja professorin tekemä lihansyöjäkasvi (Jan Svankmajer animoijana, jes! Kasvi kaataa, tarjoilee myös teetä!) joka on tietenkin myös Carterin `perässä`... Eli: Adelesta huolimatta (`Hän` kyllä kolisee!) täyteenahdettua tylsyyttä, turhuutta, väkisinväännettyä `huumoria: mm tää: `Hopea`tarjottimella lasketaan pyllymäkeä pitkät portaat alas. Kyllä kolisee, mutta ei katsojalle!.. LOPPUJEN LOPUKSI: Lopussa Itäblokki-fantasiaelokuvien peruskauraa, kuumailmapalloa, mutta myös kummailma"palloa", eli poljettava propellipolkupyörä-lentokone!! Elokuvan viimeinen puoli tuntia onkin hyvää tavaraa, mutta se on melkein pelkästään Svankmajerin ansiota! Hänen lihansyöjäkasvinsa kasvaa täyteen kukkaansa tutun mainioilla Svankmajerismeillä (kukan keskiössä iso, lipova kieli, kukka oksentaa miestä ja vaatekappaleita), eli kuitenkin loppujen lopuksi jos haluat katsoa loppujen lopuksi hyvähkön, jopa hyvän Lipskyn elokuvan se on kuitenkin loppujen lopuksi tämä...

Ghosts of Rome eli Rooman kummitukset (Italia-61)

Marcello Mastroianni muinaisaaveiden pääjehuna! Ihan toimivaa kummituskomediaa, katsoo kitkatta, kitkatta katsoo..

Killer Is Not Alone (Espanja75)

Ennen alkutekstejä `perinteinen` lapsuustraumainen mies seuraa prostituoitua (Maria Rohm), joka päästää hänet asuntoonsa, ja mies tappaa hänet jollain lapsena saadulla (myöhemmin hän saa sen naisystävältään?!) sarvikuonokaulakorulla. (Sarvikuonot muutenkin elokuvassa esillä, eläintarhassa, ja naisystävältään saadulla veistoksella!! Myös lelut, varsinkin junaradat, perinteiset nuket ei niinkään, mutta vähän nekin. tärkeitä lapselle, aikuisellekin ehkä, sillä niitä on ainakin mies jättänyt asuntoonsa..).. Mutta Maria Rohmin erilaiset hahmot 1], peruukeilla tai ilman alkavat ilmestyä miehen elämään (ehdinkin jo surra, että näinkö mahtava Maria Rohm vilahtaa vain alusa)... Oliko murhia siis vain yksi? Vai ei yhtään? Todella mielenkiintoinen elokuva, jossa kyllä myös "tappavan" tasaisen tylsää, tasaisen "tappavaa" ja tylsää tyhjäkäyntiä, tylsäkäyntiä, mutta koko ajan leijuva tappava(,) tappamisen tunnelma taaplaa, torppaa, tuuppaa tyhhjäkäynnin.. 1] Myös ilkeänä/lohduttavana Äitinä!! Siksi ja Silloin poika hajoittaa Äiti Maria-patsaan!! Katolinen katharsis.

(K)Ostajan Markkinat.

Myyjä->ostaja->kostaja.... Nettikaupalla on maailman murskaavin volyymi. Tästä volyymista ja myyjän, ostajan, kostajan kolmi"jaosta" Kioyshi Kurosawan uusi elokuva kylmästi kertoo...

Bruce Lee Fights Back From The Grave (Etelä-Korea-USA-76)

Jos ja Kun Severin Films julkaisee vielä toisen Bruce Lee kloonikokoelman, niin toivottavasti tämä Ei!-Bruce Lee-kloonielokuva EI ole pelkän nimensä "ansiosta" mukana. Tai elokuvan muutaman sekunnin alun. Sillä alussa salama iskee Bruce Leen hautaan ja animoitu Bruce nousee Nyrkki Pystyssä Taivaisiin. Sitten näytetään Bruce, joka ei ole yhtään Brucen näköinen. Tätä korostaakseen nimikiin on mahdollisimman kaukaa haettu ja väännetty: Bruce K.L. Lea. Itse elokuva kuitenkin ihan hyvää perinteisjuonista halpaa roskaa.

The End Began Yesterday (Espanja-82) Kauhunhuutoja->Sydänkohtauksia->Scifiklassikko outo-opiskelijan typeristä/täräyttävistä tempauksista. Outoklassikko.

No onhan tää nyt Outo! -> Kymmenen vuotta muita yliopistolaisia vanhempi vihattu viisas viivasuorasuumies, muuttuu taikaiskusta ja yhtäkkiä liikaa hymyileväksi, myhäileväksi, nauravaksi koko yliopiston suosikkimiheksi/"pojaksi" kun hän "säveltää" johonkin juonessa vitun väkisinväännettyyn kilpailuun "taaksepäinsoitetun vesimetelimusiikkiteoksen" (joka ei ole yhtään meteliä, vaan jotain softia scifidiscoa vesiteemalla), ja jonka tahdissa koko yliopisto alkaa tanssimaan.. Mutta sitten yliopiston naisväkeä alkaa kuolemaan sydänkohtauksiin. Joita edeltää kauhunhuuto. He ovat olleet menemässä miehen luo, tai muuten tekemisissä, mutta nämä ovat vain opiskelijoiden höpinöitä, sillä seuraavaksi opettaja-professoripoppoo alkaa fanittamaan tätä koskaan nukkumatonta, syömätöntä kaveria, koska hän on keksinyt niin monta apuvälinettä avun tarpeessa oleville ja varsinkin niin monta lääkettä vakaviin sairauksiin... - Tämä mainio outoscifi ammentaa ja saa voimansa juuri noista täysin älyttömistä vitun väkisinväännöistä ja on välillä kuin se jokin kadonnut giallo-slasher-scifiklassikko surrealistisella scifitwistillä. Esim kohtaus jossa punamekkoinen nainen menee pimeässä portaikossa miehen luo ja jostain "putkistoista"(?) kuuluu tukkoisen viemäriröyhtäysten ääniä on oikeasti outoklassikkokamaa. Hyytävää, ryystävää, (röyhtäilevää) sellaista... Ja tässä, siinä on sitten sitä vesimeteliä sitä janoaville! Ja sitten näitä miehiä alkaa ilmestymään yliopistoihin ympäri maailman... - Täräyttävää, väräyttävää kamaa. Nyt ollaan Espanjan `Hämärä vyöhyke`-versiosarjassa siirrytty jo 80-luvulle, ja komeasti on siirryttykin `Hämärän rajamaille`... P.S. Tästä tulee vähän mieleen Norman J Warrenin Prey.

El Trasplante - The Transplant (Espanja-67) Kirurgikabaree, Kirurgiakabaree..

..Ja tietenkin pahvinen sellainen: Kaikki leikkaussalin "vermeet" ovat pahvia: Palkeet, kaasupullot, hengitys/nukutuslaitteet ja tietenkin `perinteinen` jalkaa, kipsiä leikkaava saha! (Sakset sentään harmi eivät. Mutta leikkaussalin liesi, hella [??!!} kyllä. Ehkä kattilassa keitetään kirurgisia välineitä?) Pahvisuus, paperisuus mukana muutenkin: Välissä tulee paljon Monty Pythonmaisia pahvi, paperi, piirros-väliosia. Ja kabaree tulee tietenkin kirurgien tansseista, laulusta.. Ja kirurgian historia myös mukavasti pahvia: Esim muinaisen Kreikan, Rooman palatsit. Elokuvan alussa kirurgit odottavat potilaita, yksi lukee itsensä, miehen kokoista sanomalehteä, pari pelaa leikkaussängyllä isoa shakkipeliä jne, kunnes tulee iso junaonnettomuushälytys... - Jakso on mieleen jäävä, mielenkiintoinen, monipuolinen, liian monipuolinen.. Mutta tämän elokuvan este on hajanaisuus, sekavuus, pituus. Se ei päätä onko se historiakabaree tai vasta loppupuolella esiin astuva elinsiirtoelokuva (`Koska elämme elinsiirtoaikaa, niin kaikkien, sairaitten tai terveitten on ostettava elinsiirto`), vai tuo yleinen linjattomuus, sekavuus, liiallinen, yleinen ylenpalttisuus, yritteliäisyys.. Yhtäkkiä vilahtaa esim Naisten NatsiPuolue, National Sexologist Party. Ei se sovi mihinkään, tähänkään, mitä se tässäkään tekee??..

El Televisor - The Tv (Espanja-74) Siis oikein THE Tv!

Espánjan versio kauhu-scifisarjasta `Twilíght Zone`piti muutaman vuoden tauon ja palasi vuonna-74 väreissä. Ja aiheena vielä väritelevisio! Elokuvateatterit mutta vähemmistössä myös tv on kauhuelokuvien sarjojen "vakio"kamaa. Tässä pankkikonttoristi menee uudesta väritv:stään niin sekaisin, että unohtaa perheensä ja työnsä. Ideakas, linjakas, mutta vähän tylsä jakso jossa loppu lävähtää, verehtää, verihtää, värihtää, värähtää rajuksi, rajusti...

La Promesa - The Promise (Espanja-68)

Katalyptikko-hautausurakoitsija vaatii, vannottaa että häntä ei saa haudata elävältä. Kiero, kiintoisa käännös elävältä hautaamis-elokuviin ja tietenkin on espanjalaista kauhusarjaa, kuten monet edellisetkin... Ja sanottakoon vielä sekin, että jos jakson kirjoittaja on tunnetun kauhistin tai scifistin tunnettu teos, esim Poe tai Bradbury, niin en ole niistä kirjoittanut, enkä kirjoita. No, tuo Fredric Brown oli mukana, koska jakso oli niin huono. Eikä Brown ihan ykköstykkikaartia olekaan, vaikka onkin kirjoittanut Marsilaiset, menkää kotiin!

The Nightmare (Espanja-67)

Nyt Espanjan `Twilight Zone`sarjassa siirrytään vuoteen 1967, ja uusi vuosi-67 toi mukanaan vähän gorea, vaarnagorea 1] kun karpaattivampyyrileffa kyseessä. ja niitä ei ole koskaan liikaa. Itse elokuvassa siirrytään vuoteen 1880.1] Mutta vaarnoiteaanko `viaton`? Ehkä ei, koska vampyyri arkussaan kokee myös piston sydämessään..

La Cabana - The Cabin (Espanja-66) Ei-keinotekoista kauhua keinotekoisessa lumisateessa.

Kaksi naista asuu kautta on pakotettuja asumaan lumitukkoisessa vuoristomökissä. Toinen heistä kuolee ja toinen hautaa hänet lumeen... Tarina on kökkö, köykäinen. lyhyt, mutta ruumiin ilmestymiset pitkin pihaa, pirttiä on tehty hyvällä ekspessionismilla, varsinkin kun nainen vartioi hautaa täysin teatraalisessa, tehdyssä, luonnottomassa lumisateessa.. Ja siis tietenkin tämäkin, tämäkin tietenkin espanjalaista "Twilight Zone"-sarjaa.. Ja tietenkin täytyy myös kertoa mikä minua tämän sarjan jaksoissa myös erityisesti innostaa, kiinnostaa on jaksojen lyhyen, lyhyet yhden sanan ytimekkäät nimet. Ja sanotaan sitten vielä se joka ei innosta, kiinnosta..: Papereista lukevan piippua polttavan alkujuontajan lähes jokaisen "leffan" alussa sanova: `Tähän jaksoon, juontoon muuten ei yhtään sovi huumori, pila, vitsi` ja sitten tulee vitsi, ja toinenkin, kammottavimmissa juonnoissa kolmaskin...

El Doble - The Double (Espanja-66) TuplaDilleilyä.

Ennen Espanjan `Twilight Zonen` tämänkertaista jaksoa alkupuheen pitäjämies sanoo että nykyisin on vaikka mitä mekaanisia laitteita vaikka mihin tarkoitukseen "esimerkiksi kastikkeen tekemiseen (no, on se vähän monimutkaisempaa kuin perunoiden keittäminen tai pihvin paisto), simpukoiden etsimiseen ja selän raaputtamiseen" ja sitten hän hyppää suoraan humamoideihin, robotteihin ja tämän illan tarinaan: Jatkuvasti ulkomaille haluava mies lähtee viemään kaverimiestään, ei autolla, vaan metrolla ("Koska sen tärinä on kuin mekaanista, rauhoittavaa hierontaa") kotiinsa, jossa hän esittelee itsensä näköisen humanoidin, joka jää kotiin häneksi, kun hän vaimon tietämättä lähtee kuukaudeksi Tahitille... Eli aika dille tarina ja toteutus: Humanoidi "Osaa ajaa autoa, viheltää, syödä, nukkua, hikoilla." Ja tietenkin kävellä, puhua.. Mutta sänkyhommissa humanoidi`miestä` ei tarvita koska avioparin välillä on "huomattava, melkoinen, merkittävä, tuntuva, varteenotettava kylmyys", eli vaimo ei vissiin tartu varteen, mutta mitä varten sitten käy niin kuin käy... Tanakasti typerintähän tässä on se, että humanoidi käy kuumana naiseen ja yksi suudelma herättää naisen koomakylmästä, kylmäkoomasta,, mutta kun "miehen" sydämensurina on nimenomaan surinaa, ei lyöntejä, ja sitäkö ei vaimo muka huomaa, mutta sitä ei "elokuva" kerro.. Ja kaverikin sitten tilaa oman humanoidinsa, mutta hänen syynsä on se, että vaimo on joka hetken. liian(,) paljon rakastava ja siitä papattava (Mutta onko vaimo humanoidi?! Tämä on onnistunut, loistava, mainio, tärkeä idea, kysymys...) - Mutta silti: Isojen lasten lapsellinen löpinä, mutta kyllä tämän kerran pari (double) semmoisena katsoo.. P.S. Tätä päivää ovat korvaan työnnettävät pikkupuhelimet kautta kuulokkeet..

La Oferta - The Offer (Espanja-66) Keskivertokökkö gangsteri"saaga" `kauhun` häivähdyksellä

No, tästä Espanjan `Twilight Zone`-sarjan jaksosta en pitänyt kuin tyhmä vellistä, enemmänkin kuin keskivertokökkö, perus plus miinus nolla- tylsimys laihasta, mausteettomasta keskivertokeitosta. Tarina on nippa nappa näppärä jossa nuori leuhka, sika ja sovinisti gangsteripomo puhuu, uhkuu ja uhoaa mellastavaa, mutta toistossaan mitätöntä mainemonologiaan jollekin vanhalle ukolle (joka ei koko aikana puhu mitään tuijottaa vain), jolla on tarjottavana hänelle jotain, "mutta kun hänellä, pomolla on jo kaikkea, naisia, rahaa, työ..." Karu, kolkko, kylmä, Köyhä clou tässä onkin että kuka ukko on ja miksi ja missä ollaan...

The Birthday (Espanja-66) Ajallisesti ankaraa, mutta tuloksellisesti tusinatavaraa, on tämä tusinan minuutin Cooperin testi.

Tämä Fredric Brownin kertomukseen perustuva Espanjan "Twiligt Zone"-sarjan osa on tylsistä, tylsin, tyypillistä tyypillisin murhan ja syntymäpäivän nolauttava, nolouttava, sotkeuttava, sulauttava sekoitus, `synteesi`... No, pituuskaan ei onneksi ole varttiakaan, 12 minuuttia, mutta tämä tusina kyllä tuntuu tylsältä ja raskaalta ja ennen kaikkea ajallisesti (ei tuloksellisesti) pitkältä Cooperin testiltä... Tusinan minuutin Cooperin testi tuntuu Maratonilta... No, ainakin puolimaratonilta..

La Mano - The Hand (Espanja-66) Ovatko ihmiset muuttuneet sähköjohdoiksi? - Synkän scifin, toivon(?) ja trashin sekoitus.

Jaksoa, Jatkoa edelliseen tekstiin ja jatkoa espanjalaisen Twilight Zone-sarjan osien perkaamiseen. Nyt on scifiä! - Tuhannen vuoden päästä tulevaisuudesta tullut `Aikuinen mies, joka on syntynyt vain kymmenen päivää sitten tämän kaupungin kadulle` (ja syntyi ilmeisesti valkoinen puku päällä ja tietenkin perinteisesti muisti on myös tyhjä valkoinen paperi) on `Maailman viimeinen ihminen` (paitsi ettei ole) ja `Ihmiskunnan viimeinen toivo` ja hänellä on vastassaan kalpeanaamaiset, mustasilmäiset, santoasuiset medaljonkimiehet avaruuden tulevaisuusesta, avaruudesta tulevaisuudesta.. Ja heidät saa häivytettyä repimalla medaljongin irti, mutta uusi tulee heti kohta tilalle.. Mutta miehellä on puhuva, vastaava tietokonekäsi, jolla, jossa on `kaikki maailman tietämys`, ehkä avaruudenkin.`. Ja josta puuttuu kolme `sormea`. etsi ne!!.. Ja tämän käden perässä avaruussantoilijat säntäilevät... `Pitkä` (lainausmerkit siksi, koska jakso on kolme varttia) loppu tapahtuu kuplan sisällä olevassa tavaratalossa, `korruptiotornissa`, joka on `täynnä` avaruusnedaljongistaja, ja jossa on`"Ajan Peili", jonka kautta avaruusmuukalaiset tulevat ja jonka miehen on tuhottava, jotta mies ja ihmiskunta selviää... Hänellä onkin aikamoinen tehtäväpakki puolehkoon tuntiin, kolmeen varttiin: "A: Medaljongit, B: "Ajan Peili", C: Pysy hengissä! (tässä heilutaan molempiin suuntiin, hänet herätetään henkiin pölyrätillä??!!) D: Käsi on puolinainen, puutteellinen, keskeneräinen, epätäydellinen, vajaa, vaillinainen..." Ja: "A: Ota selvää missä maan asukkaat piileskelevät. B: Kuinka mennä takaisin tulevaisuuteen kuolematta. C: Kuinka olla turvallisesti nyt."Mutta missä maan asukkaat ovat?" Jos ovat.. "Tarvitsen toiset aivot vastatakseni siihen.." - Oiva, mainio mahdutus, johon on saatu "tungettua" noita `lueteltuja` asioita ja paljon muuta. Jakson kruunaa mustavalkoinen, saksalaisen ekspressionistisen elokuvan kuvamaailma. Ja miespääosaa esittää muuten Robert Culp! - Toivon(?), trashin ja synkän scifin sekoitus. Pidin kuin pöljä, tollo vellistä..