Tässäpä nimekäs halpis-noir joka alkaa konkreettisella, kaikuvalla kaupunki-puheella; Kaupunki (Chicago) puhuu katsojalle: `I am the city` `I am the voice, the heartbeat of this giant, sprawling, sordid and beautiful, poor and magnificent citadel of civilization.` Ja sitten Kaupunki, Kaupunkiääni esittelee elokuvan henkilöitä, mm taikurin joka muuttaa jäniksen silinterihatussa pistooliksi. Ja elokuva on taas kerran `poliisin viimeisen työpäivä`-genren edustaja. Elokuvan parhaat palat ovat keskivaiheen kekseliäänkökkö ryöstökohtaus ja varsinkin lopun `Man or robot?`-`Man or machine?`- `Freak in the window`-hahmon, hopeanaamaisen, frakkipukuisen, silinterihattuisen, näyteikkunassa esiintyvän `Machine Manin` joutumisen ammuskelumurhan ainoaksi silminnäkijäksi. ("Is he crying?) Leffan loppu yleensäkin kutoo teemoja hyvin yhteen (vaikkakin katsojan matka sinne on ollut välillä raskas), sisältääpä se jopa eräänlaisen etukäteisen ja käänteisen Dirty Harry-badgenheittokohtauksen.
Outo-noir, jonka katsoo outoutensa takia, mutta eipä juuri muun. Mutta katsoo kuitenkin. Ja yhä kuitekin. outoudestaan huolimatta perus-noir. Vähän tästä outoudesta ja elokuvan nimestä; Tässä Tämä Kaupunki ei jylhistä alkupuheistaan huolimatta ole oikein Kaupunki joka ei koskaan nuku. Liioittelulta tuntuu.
"Johnny, come here" "I`ve been there."
lauantai 30. joulukuuta 2017
keskiviikko 27. joulukuuta 2017
Evil Within (Usa-2002-2017)
Gettyjen rikassuvun jäsen, eksentrikko-elokuvaohjaaja (tämä yksi tuotos, mutta sitäkin parempi) ja leffafiili Andrew Getty uhrasi terveytensä ja elämästään noin 15 vuotta, viimeiset voimansa ja rahansa(?) ja lopulta elämänsä tämän kauhumestariteoksen tekemiseen.
Kehitysvammainen poika saa lahjaksi peilin, joka osoittautuu Pahuuden Peiliksi. Seuraa erityisperheasiaa, syrjintää, murhaa. Mutta elokuva ei ole vammaissploitaatiota, vaan vakavasti (ei aina tosin vakaasti) tehty kauhuelokuva vakavasta aiheesta; Kehitysvammainen, kehitysvammaiset perheessä, eristyksessä, laitoksessa, yhteiskunnassa... Sairauden julmuus, läheisten jaksaminen, sosiaalityöntekijät...
Elokuvassa kekseliäitä surrealistisia unikuvia-painajaisia: Mies pitää isoa, käynnissä olevaa helikopteria kädessään, huvipuisto autiomaassa, vetoketju takaraivossa ja selkärangassa (jotta paha pääsee pujahtamaan, sujahtamaan, tunkeutumaan nahkoihin...)
Frederick Koehler, Sean Patrick Flanery, Michael Berryman
Kauhuelokuvan keinoilla tehty omapäinen luomus, omapäinen tuotos tärkestä aiheesta.
P.S. Gettyjen suvustahan löytyy toinenkin elokuva-alan mies, Balthazar Getty.
Kehitysvammainen poika saa lahjaksi peilin, joka osoittautuu Pahuuden Peiliksi. Seuraa erityisperheasiaa, syrjintää, murhaa. Mutta elokuva ei ole vammaissploitaatiota, vaan vakavasti (ei aina tosin vakaasti) tehty kauhuelokuva vakavasta aiheesta; Kehitysvammainen, kehitysvammaiset perheessä, eristyksessä, laitoksessa, yhteiskunnassa... Sairauden julmuus, läheisten jaksaminen, sosiaalityöntekijät...
Elokuvassa kekseliäitä surrealistisia unikuvia-painajaisia: Mies pitää isoa, käynnissä olevaa helikopteria kädessään, huvipuisto autiomaassa, vetoketju takaraivossa ja selkärangassa (jotta paha pääsee pujahtamaan, sujahtamaan, tunkeutumaan nahkoihin...)
Frederick Koehler, Sean Patrick Flanery, Michael Berryman
Kauhuelokuvan keinoilla tehty omapäinen luomus, omapäinen tuotos tärkestä aiheesta.
P.S. Gettyjen suvustahan löytyy toinenkin elokuva-alan mies, Balthazar Getty.
perjantai 22. joulukuuta 2017
Tight Spot (Usa-55)
Juonirakenteeltaan tappavan tylsä, mutta näyttelijäsuorituksiltaan laadukas `suojeltavaa todistajaa piiloitellaan`-`genren`edustaja. Ginger Rogers on suojeltava vankilaleidi, Brian Keith etsivä- poliisi, Edward G Robinson asianajaja ja Lorne Greene gangsteripomo.
Suojeltavaa suojellaan lähes koko elokuvan ajan hotellihuoneessa. Eli mukana valtavasti puhetta, lopussa pikkuisen toiminnallista dramatiikkaa. Mutta `hotellikuolema` tarttuu katsojaankin. Vahvana pluspuolena pitää mainita lopun erittäin lyhyt ja ytimekäs oikeussalikohtaus, mutta tylsähän tämä on.
Suojeltavaa suojellaan lähes koko elokuvan ajan hotellihuoneessa. Eli mukana valtavasti puhetta, lopussa pikkuisen toiminnallista dramatiikkaa. Mutta `hotellikuolema` tarttuu katsojaankin. Vahvana pluspuolena pitää mainita lopun erittäin lyhyt ja ytimekäs oikeussalikohtaus, mutta tylsähän tämä on.
keskiviikko 20. joulukuuta 2017
Dick Spanner P.I. (Bri-86-87)
Thunderbirds-Gerry Andersonin lyhytaikainen suht ei-korrekti-episodointi Dick Spanner P.I. on noir-ja dekkaripilarymistely joka sijoittuu suht lähiavaruuteen, New Yorkiaaniseen nukkekaupunkiin. Poikkeuksellisesti nyt käytetään paljon stop motion-muovailuvahameininkiä, millä onkin hyvä esittää kaikenlaisia ja kokoisia avaruusmölliäisiä ja ihmisiäkin, tietty.
Yksityisetsivä Spanner taas on muovailuvahan ja `pellin` ristisiitos, peltipäinen ja nyrkkinen, jalaton berberihemmo (kai muka robottia takin allakin) joka liitää, pyörii (hänellä on renkaat) vauhdilla pitkin paheellisten katujen pintaa... (Ensimmäisessä jaksoryppäässä selvitetään kadonnutta sirkuksen ihmiskuulamiestä. [`Someone says, that he`s fired!`], viimeinen osarypäs taas on enteellisesti nimeltään The Case of The Missing Episode.)
Sarja (ainakin dvd) sisältää kolme eri episodikokonaisuutta ja ne taas serialmaisesti tusinan verran jaksoja. Serialmaista on myös se, että jokainen jakso päättyy cliffhangeriin, vaaranpaikkaan..
Kieli poskessa ja aivot avaruudessa tehdyt tarinat ovat mukavan kökköä läppää, ja nimenomaan kökköä dekkari-noir-läppää, ja nämä lausahdukset ovat kökön `kekseliäitä`, ja varsinkin konkreettisen sananmukaisesti esitettyjä. Kuten esim: `I took-open-close the case`, `Basketcase`, `I smell a rat` - `Something fishy here` `I hit the sack`, `I´m in a jam!` `Someone`s tailing me`.`Scotch on the rocks`, `I get the picture`-`I`m framed!`, `This is murder one` - `Twice`. Lisäksi mm seuraavaa: Avaruusaluksen perässä lukee `Ylipitkä kuljetus`, Kaupunki on täynnä voimakkain vilkkuvaloin varustettuja valotauluja joissa lukee "Save Electricity", seinään on tägätty `Ban the graffiti", baarin nimi on Crow Bar (baarin logossa tietenkin korppi ja sorkkarauta), lääkekaapissa lukee Thirst aid ja postilaatikoissa Mail ja Femail. Elokuviinkin viitataan, elokuvajulisteessa on Arnold Scwartzburgerin Decorator, maalipensseli käsissään ja toisessa julisteesa Casablancasta on tullut Timbuktu.
Sirkusteltta-Avaruusalus, Kuorsaava Kerrostalo, Sing a Song-vankila...and Topless Mutants
Kivaa kovaa tykitystä niin dialogin kuin visuaalisuutensakin puolesta. Mutta sen verran kovaa, että välillä pitää vetää naurua, happea, henkeä, lepoa....
Yksityisetsivä Spanner taas on muovailuvahan ja `pellin` ristisiitos, peltipäinen ja nyrkkinen, jalaton berberihemmo (kai muka robottia takin allakin) joka liitää, pyörii (hänellä on renkaat) vauhdilla pitkin paheellisten katujen pintaa... (Ensimmäisessä jaksoryppäässä selvitetään kadonnutta sirkuksen ihmiskuulamiestä. [`Someone says, that he`s fired!`], viimeinen osarypäs taas on enteellisesti nimeltään The Case of The Missing Episode.)
Sarja (ainakin dvd) sisältää kolme eri episodikokonaisuutta ja ne taas serialmaisesti tusinan verran jaksoja. Serialmaista on myös se, että jokainen jakso päättyy cliffhangeriin, vaaranpaikkaan..
Kieli poskessa ja aivot avaruudessa tehdyt tarinat ovat mukavan kökköä läppää, ja nimenomaan kökköä dekkari-noir-läppää, ja nämä lausahdukset ovat kökön `kekseliäitä`, ja varsinkin konkreettisen sananmukaisesti esitettyjä. Kuten esim: `I took-open-close the case`, `Basketcase`, `I smell a rat` - `Something fishy here` `I hit the sack`, `I´m in a jam!` `Someone`s tailing me`.`Scotch on the rocks`, `I get the picture`-`I`m framed!`, `This is murder one` - `Twice`. Lisäksi mm seuraavaa: Avaruusaluksen perässä lukee `Ylipitkä kuljetus`, Kaupunki on täynnä voimakkain vilkkuvaloin varustettuja valotauluja joissa lukee "Save Electricity", seinään on tägätty `Ban the graffiti", baarin nimi on Crow Bar (baarin logossa tietenkin korppi ja sorkkarauta), lääkekaapissa lukee Thirst aid ja postilaatikoissa Mail ja Femail. Elokuviinkin viitataan, elokuvajulisteessa on Arnold Scwartzburgerin Decorator, maalipensseli käsissään ja toisessa julisteesa Casablancasta on tullut Timbuktu.
Sirkusteltta-Avaruusalus, Kuorsaava Kerrostalo, Sing a Song-vankila...and Topless Mutants
Kivaa kovaa tykitystä niin dialogin kuin visuaalisuutensakin puolesta. Mutta sen verran kovaa, että välillä pitää vetää naurua, happea, henkeä, lepoa....
maanantai 18. joulukuuta 2017
One Step Beyond (Usa-59-61)
Tuli saatua dvd-boxina Twilight Zonen tv-sarja edeltäjyys-samanaikaisuus, ja TZ:taa tuntemattomampi tapaus (Madness-maisen, heh, nimen omaava) One Step Beyond. 70 jaksoa (kaikki eivät mukana boksissa), olen nyt katsellut niitä järjestyksessä ja sieltä täältä nimien, juonikuvausten mukaan. Samalla tavoin tulen kirjoittamaan pikkuhiljaa niistä tänne. Jakson eteen laitan aina sen järjestysnumeron sarjassa.
Sarjan juontaja, ohjaajakin ja eräänlainen esiintyjäkin on John Newland, hän "tunkee" `aina` alussa ja lopussa kunkin jakson kulisseihin.
1. Ihan ensimmäinen jakso vuodelta-59, The Bride Possessed. - Häämatkalla ollut nainen muuntuu henkisesti erään itsemurhapaikan kohdalla itsemurhan tehneeksi naiseksi. Ja alkaa tätä kautta, sairaalavuoteen kautta eräänlaisesti selvittämään tapausta. Hyvin nimetty, näytelty suht kekseliään- jämäkkä (ainakin silloin) tarina. Tosin Morsiamesta on tehty liiankin bimbo (samoin kuin aviomiehen kavereista). En tiedä yritetäänkö tällä erottaa kikattavalla, piipittävällä äänellä puhuva Morsian ja matalalla örinällä puhuva itsemurha-vastinkappale toisistaan, mutta se olisi tullut esille vähemmilläkin äänien äärimaneereilla.
2. Night of April 14th (-59) - Titanic-tarina. Nainen näkee unia jossa hänen aviomiehensä hukkuu, mutta unet ovat fuulaa, koska he ovat menossa häämatkalle Sveitsiin, jossa `ei voi hukkua`(!!). Mutta sitten käykin niin, että aviomies on saanut liput Titanicille, ja loppu on `historiaa`..
Jämäkkä tarina, Titanic ei ole aivan studiotuotoksen näköinen (tosin sisäkuvat tietenkin jostain maanpäällisestä palatsista, sen halleista ja portaikoista.) Aviomiehenä Patrick Macnee.
4. The Dark Room. Valokuvaajanainen saapuu Pariisin kuvaamaan `tavallisia ihmisiä`. Lähes heti tyhjästä ilmestyy kummallisiin vaatteisiin pukeutunut kumma kameraapelkäävä mies. Tässä tämä jakso. Kummaa miestä esittävän miehen irvistelevä näytteleminen huonolla tavalla outoa ja erikoista, eli siis huonoa. Cloris Leachman valokuvaajattarena on hyvä. Julman raastava yksityiskohtava ovat hänen jatkuvat pääkipunsa, odotin niihin jotain ratkaisua. Sellaista ei tullut, jos se ei ole näin heppoinen; Se olisi eräänlaista konkreettista, sananmukaista aavekipua. Toivottavasti kuitenkaan ei, mutta odotin tukevampaa twistiä. Tai edes jonkinlaista twistiä. Dark Room on vaimea, laimea floppi.
45. Vanishing Point (-60) Pariskunnan tappelun (jälleen) jälkeen nainen jättää miehen kuistille ja paukkaa raivoissaan (heidän) taloonsa. Ja Talo kadottaa, imaisee, näkymättömäitsee hänet olemattomiin, kuulumattomiin. Ja miestä tietenkin epäillään murhasta. Mutta kun ruumista ei löydy.. Mies palaa Taloon, sänki sakenee ja järki sekonee.. Hän nousee yläkertaan...
Jämäkän mystinen puolituntinen. Tällä kertaa Newland oikein ottaa dialogia näyttelijän kanssa. Oiva idea.
77. The Last Round (-61) Charles Bronson ikääntyneenä (ei nyt niin ikääntyneenä, ihan hyvässä kuosissa) nyrkkeilijänä. Häntä ja muita, katsojiakin kiusaa aaveareena, aavekehä ja aavenyrkkeilijä. Vaikka nyrkkeilyelokuvat ovat yleensä juuri siihen liittyvää, niin tämä tyrmää tylsyydellään (vaikka Bronson onkin hyvä), vaikkakaan ei kestä puolta tuntiakaan. Ei olla muualla kuin pukukopissa ja kehässä. Tylsä tarina. Tunkkainen toteutus.
92. Sorcerer. Ensimmäisen Maailmansodan saksalaisupseeri (Christopher Lee) väittää väittämistään, inttää inttämistään `kuulusteluissa`, että hän on tappanut petollisen naisystävänsä. Vaikka välimatkaa on satoja kilometrejä! Lee hyvä (hän kannattelee tarinaa) tyypilliseen tapaansa ylijäykkänä (taito se on sekin, ja tähän se sopii, kuten myös esim Draculaan) upseerina.
"Take a big step..."
3. Emergency only (-59). Cocktailkutsujen selvänäkijä kertoo tuntemattomalle miehelle hänen seuraavan vuorokauden tulevaisuudestaan, joka sisältää mm junaa ja veitsinaista. Jännitys kasvaa ihan hyvin, loppu katsojasta riippuen joko jännityksen lasku tai Valitut palat-tyylinen ihmetarina. Tai molempia. Kyllä tämän katsoo. Newlandin liioittelevasta alkupuheesta: "But this one..oh boy..this one."
36. Make Me Not a Witch. (-61) Taas Valitut Palat-kamaa, uskontotwistillä. Virkistävä noitatarina, siinä mielessä, että se tapahtuu suht tekoaikaan, ei ainakaan lähimainkaan keskiajalla. Tai tyttö, nuori nainen on oikeastaan yhtäkkiä ajatustenlukija. Ja saattaa kusipäiset vanhempansa entistä kusipäisemmiksi. Sitten seuraa elokuvan nimen mukaista kirkkorukousta, kilttiä pappia, kadonneita lapsia, mykkää miestä. Tarina kantaa joten kuten, mutta vähän juosten kusten. Mutta välillä kiva katsoa kilttiä, uskonnollista `noita`tarinaa. Vaikka totutus onkin tönkkö. Vnhempien kusipäisyyskin pyyhkiytyy kuin taika(sic)iskusta.
32. Reunion (-59) No, nyt on Valittuja Paloja kauhukierteellä! Nuorten saksalaisten ryhmä pitää picniciä juuri sodan aattona, kynnyksellä. Tulevasta sodasta tietäen tai ei, joku jopa sitä toivoen. Sillä ryhmästä yksi on natsismin kannattaja, loput eivät. Picnicporukka saa radiosta Tiedon, Saksan Sodanjulistuksen, Hyökkäyksen Puolaan. Sovitaan että nähdään tällä samalla paikalla sodan jälkeen ensimmäisenä sunnuntaina. Mukaan tulee mustasukksisuutta, murhaa, luurankolentäjää...
Sitten siirrytään aurinkoisista, mutta mustien pilvien ympäröimistä etkoista suoraan julmiin jatkoihin, siihen ensimmäiseen sunnuntaihin. Pitkästä, julmasta sodasta ei näytetä mitään. Mutta näytetään mitä se, sota, tekee julmille ja vähemmän julmille, pienille ihmisille. Otteessaan pitävä tarina.
49. The Clown (-60) Varhainen klovnikauhistelu. Mutta Klovni ei ole vielä läpeensä paha. Paha mies, hyvä nainen ja hyvä-pahaklovni sopivan suttuisen sirkusmaailman takapihoilla. Areenoita ei nähdä. Areenoilla ei käydä. Ei olla valokeilassa, vaan hämärässä. Klovnit ovat aina takakujien kulkijoita, hyvätkin. Hyvä Klovni `muuttuu` kuten ikuisen janusnaamionsa kuvaa, myös janusmieliseksi pahuuden poistajaksi. Pystyy jopa ruumiista irtautumiseen.
Ei ehkä lunasta kaikkia `tavoitteitaan`, mutta oikein toimiva pikku pala. Voikin olla, että isompana palana olisi toiminut paremmin.
19. The Captain`s Guests (-59). Tässä episodissa on järjetön alku, mutta järjettömän hyvä loppu, Aluksi pariskunta murtautuu vanhaan `hylättyyn` taloon, sitten vuokraa sen! Paikallisten papatusten mukaan "It is unfriendly house, that don`t like people".
Luulinkin alussa pariskuntaa jonkinlaisiksi dandyiksi vagabondeiksi, mutta kyseessä onkin arkkitehti vaimoineen!
Talossa oleva kusipääkapteenin muotokuva ottaa arkkitehdin heti valtaansa. Ja ottaa lujasti; Ensiksi mies piirtelee vanhojen purjelaivojen pohjapiirrustuksia, mutta kohta hän on kuin Kapteeni, pahansuopa ja hän vanheneekin valkotukkaiseksi v****upääksi. Paras episodi tähän mennessä. Robert Webber loistaa pääosassa.
Näitä tulossa vielä paljon lisää.. Tulevissa Jaksoissa mukana mahdollisesti (koska kaikki jaksot eivät mukana, parikymmentä puuttuu) mm Christopher Lee, Charles Bronson, Warren Beatty, Joan Fontaine, Cloris Leachman, Donald Pleasence, Robert Blake, Robert Lansing, Robert Loggia, William Shatner, Yvette Mimieux!
Sarjan juontaja, ohjaajakin ja eräänlainen esiintyjäkin on John Newland, hän "tunkee" `aina` alussa ja lopussa kunkin jakson kulisseihin.
1. Ihan ensimmäinen jakso vuodelta-59, The Bride Possessed. - Häämatkalla ollut nainen muuntuu henkisesti erään itsemurhapaikan kohdalla itsemurhan tehneeksi naiseksi. Ja alkaa tätä kautta, sairaalavuoteen kautta eräänlaisesti selvittämään tapausta. Hyvin nimetty, näytelty suht kekseliään- jämäkkä (ainakin silloin) tarina. Tosin Morsiamesta on tehty liiankin bimbo (samoin kuin aviomiehen kavereista). En tiedä yritetäänkö tällä erottaa kikattavalla, piipittävällä äänellä puhuva Morsian ja matalalla örinällä puhuva itsemurha-vastinkappale toisistaan, mutta se olisi tullut esille vähemmilläkin äänien äärimaneereilla.
2. Night of April 14th (-59) - Titanic-tarina. Nainen näkee unia jossa hänen aviomiehensä hukkuu, mutta unet ovat fuulaa, koska he ovat menossa häämatkalle Sveitsiin, jossa `ei voi hukkua`(!!). Mutta sitten käykin niin, että aviomies on saanut liput Titanicille, ja loppu on `historiaa`..
Jämäkkä tarina, Titanic ei ole aivan studiotuotoksen näköinen (tosin sisäkuvat tietenkin jostain maanpäällisestä palatsista, sen halleista ja portaikoista.) Aviomiehenä Patrick Macnee.
4. The Dark Room. Valokuvaajanainen saapuu Pariisin kuvaamaan `tavallisia ihmisiä`. Lähes heti tyhjästä ilmestyy kummallisiin vaatteisiin pukeutunut kumma kameraapelkäävä mies. Tässä tämä jakso. Kummaa miestä esittävän miehen irvistelevä näytteleminen huonolla tavalla outoa ja erikoista, eli siis huonoa. Cloris Leachman valokuvaajattarena on hyvä. Julman raastava yksityiskohtava ovat hänen jatkuvat pääkipunsa, odotin niihin jotain ratkaisua. Sellaista ei tullut, jos se ei ole näin heppoinen; Se olisi eräänlaista konkreettista, sananmukaista aavekipua. Toivottavasti kuitenkaan ei, mutta odotin tukevampaa twistiä. Tai edes jonkinlaista twistiä. Dark Room on vaimea, laimea floppi.
45. Vanishing Point (-60) Pariskunnan tappelun (jälleen) jälkeen nainen jättää miehen kuistille ja paukkaa raivoissaan (heidän) taloonsa. Ja Talo kadottaa, imaisee, näkymättömäitsee hänet olemattomiin, kuulumattomiin. Ja miestä tietenkin epäillään murhasta. Mutta kun ruumista ei löydy.. Mies palaa Taloon, sänki sakenee ja järki sekonee.. Hän nousee yläkertaan...
Jämäkän mystinen puolituntinen. Tällä kertaa Newland oikein ottaa dialogia näyttelijän kanssa. Oiva idea.
77. The Last Round (-61) Charles Bronson ikääntyneenä (ei nyt niin ikääntyneenä, ihan hyvässä kuosissa) nyrkkeilijänä. Häntä ja muita, katsojiakin kiusaa aaveareena, aavekehä ja aavenyrkkeilijä. Vaikka nyrkkeilyelokuvat ovat yleensä juuri siihen liittyvää, niin tämä tyrmää tylsyydellään (vaikka Bronson onkin hyvä), vaikkakaan ei kestä puolta tuntiakaan. Ei olla muualla kuin pukukopissa ja kehässä. Tylsä tarina. Tunkkainen toteutus.
92. Sorcerer. Ensimmäisen Maailmansodan saksalaisupseeri (Christopher Lee) väittää väittämistään, inttää inttämistään `kuulusteluissa`, että hän on tappanut petollisen naisystävänsä. Vaikka välimatkaa on satoja kilometrejä! Lee hyvä (hän kannattelee tarinaa) tyypilliseen tapaansa ylijäykkänä (taito se on sekin, ja tähän se sopii, kuten myös esim Draculaan) upseerina.
"Take a big step..."
3. Emergency only (-59). Cocktailkutsujen selvänäkijä kertoo tuntemattomalle miehelle hänen seuraavan vuorokauden tulevaisuudestaan, joka sisältää mm junaa ja veitsinaista. Jännitys kasvaa ihan hyvin, loppu katsojasta riippuen joko jännityksen lasku tai Valitut palat-tyylinen ihmetarina. Tai molempia. Kyllä tämän katsoo. Newlandin liioittelevasta alkupuheesta: "But this one..oh boy..this one."
36. Make Me Not a Witch. (-61) Taas Valitut Palat-kamaa, uskontotwistillä. Virkistävä noitatarina, siinä mielessä, että se tapahtuu suht tekoaikaan, ei ainakaan lähimainkaan keskiajalla. Tai tyttö, nuori nainen on oikeastaan yhtäkkiä ajatustenlukija. Ja saattaa kusipäiset vanhempansa entistä kusipäisemmiksi. Sitten seuraa elokuvan nimen mukaista kirkkorukousta, kilttiä pappia, kadonneita lapsia, mykkää miestä. Tarina kantaa joten kuten, mutta vähän juosten kusten. Mutta välillä kiva katsoa kilttiä, uskonnollista `noita`tarinaa. Vaikka totutus onkin tönkkö. Vnhempien kusipäisyyskin pyyhkiytyy kuin taika(sic)iskusta.
32. Reunion (-59) No, nyt on Valittuja Paloja kauhukierteellä! Nuorten saksalaisten ryhmä pitää picniciä juuri sodan aattona, kynnyksellä. Tulevasta sodasta tietäen tai ei, joku jopa sitä toivoen. Sillä ryhmästä yksi on natsismin kannattaja, loput eivät. Picnicporukka saa radiosta Tiedon, Saksan Sodanjulistuksen, Hyökkäyksen Puolaan. Sovitaan että nähdään tällä samalla paikalla sodan jälkeen ensimmäisenä sunnuntaina. Mukaan tulee mustasukksisuutta, murhaa, luurankolentäjää...
Sitten siirrytään aurinkoisista, mutta mustien pilvien ympäröimistä etkoista suoraan julmiin jatkoihin, siihen ensimmäiseen sunnuntaihin. Pitkästä, julmasta sodasta ei näytetä mitään. Mutta näytetään mitä se, sota, tekee julmille ja vähemmän julmille, pienille ihmisille. Otteessaan pitävä tarina.
49. The Clown (-60) Varhainen klovnikauhistelu. Mutta Klovni ei ole vielä läpeensä paha. Paha mies, hyvä nainen ja hyvä-pahaklovni sopivan suttuisen sirkusmaailman takapihoilla. Areenoita ei nähdä. Areenoilla ei käydä. Ei olla valokeilassa, vaan hämärässä. Klovnit ovat aina takakujien kulkijoita, hyvätkin. Hyvä Klovni `muuttuu` kuten ikuisen janusnaamionsa kuvaa, myös janusmieliseksi pahuuden poistajaksi. Pystyy jopa ruumiista irtautumiseen.
Ei ehkä lunasta kaikkia `tavoitteitaan`, mutta oikein toimiva pikku pala. Voikin olla, että isompana palana olisi toiminut paremmin.
19. The Captain`s Guests (-59). Tässä episodissa on järjetön alku, mutta järjettömän hyvä loppu, Aluksi pariskunta murtautuu vanhaan `hylättyyn` taloon, sitten vuokraa sen! Paikallisten papatusten mukaan "It is unfriendly house, that don`t like people".
Luulinkin alussa pariskuntaa jonkinlaisiksi dandyiksi vagabondeiksi, mutta kyseessä onkin arkkitehti vaimoineen!
Talossa oleva kusipääkapteenin muotokuva ottaa arkkitehdin heti valtaansa. Ja ottaa lujasti; Ensiksi mies piirtelee vanhojen purjelaivojen pohjapiirrustuksia, mutta kohta hän on kuin Kapteeni, pahansuopa ja hän vanheneekin valkotukkaiseksi v****upääksi. Paras episodi tähän mennessä. Robert Webber loistaa pääosassa.
Näitä tulossa vielä paljon lisää.. Tulevissa Jaksoissa mukana mahdollisesti (koska kaikki jaksot eivät mukana, parikymmentä puuttuu) mm Christopher Lee, Charles Bronson, Warren Beatty, Joan Fontaine, Cloris Leachman, Donald Pleasence, Robert Blake, Robert Lansing, Robert Loggia, William Shatner, Yvette Mimieux!
keskiviikko 6. joulukuuta 2017
Shanghai Gesture - Uhkapeliä Shanghaissa (Usa-41)
Josef von Sternberg ohjasi Marlene Dietrichiä 30-luvun alussa Shanghai Expressissä. Tässä toisessa (studio)shanghailussa ja shangaijailussa pääosissa ovat Gene Tierney salaperäisenä nuorena naisena, Ona Munson salaperäisenä vanhempana naisena, valtavan peli`paratiisin` johtajattarena `Mother`Gin Slinginä'("Win or lose-everyone is welcome to my humble house". "Not for long, you must shut down your humble house".), Walter Huston salaperäisenä vanhempana `herras`miehenä ja Victor Mature `Tohtori` Omarina. Mike Mazurki (Piukat paikat, Hyvästi, kaunokaiseni (-44), Night and The City) vilahtelee näyttävästi riksanvetäjä-voimamiehenä.
Phyllis Brooks ja Tierney tuovat elokuvaan jopa ajalleen sopimatonta sex appealia, Brooks vähän julkeampaa ja Tierney sofistikoituneempaa, säihkyvää, mutta sähäkkää seksuaalisuutta. Varsinkin Tierney on vedossa. Hänen näyttelemisensä ei vielä yllä myöhempien noir-näyttelemistensä tasolle, nyt voimakkaat tunnevaihtelut (tekoitku, tekotuska, viha) ovat vielä varsin tökeröitä ja teennäisiä suppusuisine jalanpolkemisineen. Mutta baarin viileä vamppi-osasto sujuu onnistuneesti. Muut näyttelijät onnistuvat perushyvin ja koko elokuva on perushyvä, mutta ei enempää. Hidas juonen eteneminen rasittaa jonkin verran katsomista, mutta lopussa peliin tulee synkempää, saatanallisen julmaa vauhtia. Tosin julmaa länsimaalaisten kehittämää itä-idiotismia on kiinalaisen uuden vuoden kohtauksessa, jossa naisia on nostettu puuhäkeissä ilmaan kun ympärillä ammutaan ilotulitusraketteja. Kohtaus onneksi lyhyt. Jos kaikki (ei onneksi paljon) junnaukset ja julmuudet otetaan pois, niin hyvä perusseikkailu, suht jouhevasti seurattava seikkailu kuitenkin.
"Have you been here often?" "For now on I`ll be here every night, to see you."
"Do you like chinese new year?"
Phyllis Brooks ja Tierney tuovat elokuvaan jopa ajalleen sopimatonta sex appealia, Brooks vähän julkeampaa ja Tierney sofistikoituneempaa, säihkyvää, mutta sähäkkää seksuaalisuutta. Varsinkin Tierney on vedossa. Hänen näyttelemisensä ei vielä yllä myöhempien noir-näyttelemistensä tasolle, nyt voimakkaat tunnevaihtelut (tekoitku, tekotuska, viha) ovat vielä varsin tökeröitä ja teennäisiä suppusuisine jalanpolkemisineen. Mutta baarin viileä vamppi-osasto sujuu onnistuneesti. Muut näyttelijät onnistuvat perushyvin ja koko elokuva on perushyvä, mutta ei enempää. Hidas juonen eteneminen rasittaa jonkin verran katsomista, mutta lopussa peliin tulee synkempää, saatanallisen julmaa vauhtia. Tosin julmaa länsimaalaisten kehittämää itä-idiotismia on kiinalaisen uuden vuoden kohtauksessa, jossa naisia on nostettu puuhäkeissä ilmaan kun ympärillä ammutaan ilotulitusraketteja. Kohtaus onneksi lyhyt. Jos kaikki (ei onneksi paljon) junnaukset ja julmuudet otetaan pois, niin hyvä perusseikkailu, suht jouhevasti seurattava seikkailu kuitenkin.
"Have you been here often?" "For now on I`ll be here every night, to see you."
"Do you like chinese new year?"
tiistai 5. joulukuuta 2017
Le Trou - Tunneli (Fra-60)
Hävettävästi en ole kirjoittanut yhdestäkään "takarivin" ranskalaismestarin Jacques Beckerin elokuvasta. Hän ei tosiaankaan ole mikään takarivin taavi tai daniel, vaan yksi Ranskan, Maailman kovimmista käsikirjoittaja-ohjaajista.
En ole heist-elokuvien suuri ystävä, enkä myöskään vankilapakoleffojen. Mutta Beckerin Le Trou koputtelee loppusuoralla Bressonin Kuolemaantuomittu on karannut`in takana. Toiseksi tulee. Näissä elokuvisssa pako tosiaan tulee ja tunkee kiveen ja tajuntaan. Tunneli on myös onnistunut ryhmätyön ja sen hajoamisen kuvaus. Yhtenä pako-pääosan esittäjistä loistelias Philippe Leroy ilmeisesti ensimmäisessä roolissaan (ja heti pääporukkaan!), myöhemmin monia italogenre-elokuvia tehnyt, tunnettu esim Yöportierista ja käy Tyttö nimeltä Nikitassakin pyörähtämässä. Elää ilmeisesti vieläkin, mutta Becker kuoli tehtyään Le Troun, Tunnelin.
Tanakan hakkaava teos, myös ihmismieleen.
P.S. Ranskalaisen elokuvan JJJJJJ, eli kuusi Jacquesta on minulle Jacques Becker, Jacques Prevert (ei ohjaajajana, mutta käsikirjoittajamestarina, myös musiikkimestarina), Jacques Rivette, Jacques Tati, Jacques Demy, Jacques Tourneaur. Sitten tulevat Jeanit; Renoir, Vigo, Rouch, Epstein, Eustache. Ja Jean-johdannaiset Melville ja Godard. No, Godard on Godard.
En ole heist-elokuvien suuri ystävä, enkä myöskään vankilapakoleffojen. Mutta Beckerin Le Trou koputtelee loppusuoralla Bressonin Kuolemaantuomittu on karannut`in takana. Toiseksi tulee. Näissä elokuvisssa pako tosiaan tulee ja tunkee kiveen ja tajuntaan. Tunneli on myös onnistunut ryhmätyön ja sen hajoamisen kuvaus. Yhtenä pako-pääosan esittäjistä loistelias Philippe Leroy ilmeisesti ensimmäisessä roolissaan (ja heti pääporukkaan!), myöhemmin monia italogenre-elokuvia tehnyt, tunnettu esim Yöportierista ja käy Tyttö nimeltä Nikitassakin pyörähtämässä. Elää ilmeisesti vieläkin, mutta Becker kuoli tehtyään Le Troun, Tunnelin.
Tanakan hakkaava teos, myös ihmismieleen.
P.S. Ranskalaisen elokuvan JJJJJJ, eli kuusi Jacquesta on minulle Jacques Becker, Jacques Prevert (ei ohjaajajana, mutta käsikirjoittajamestarina, myös musiikkimestarina), Jacques Rivette, Jacques Tati, Jacques Demy, Jacques Tourneaur. Sitten tulevat Jeanit; Renoir, Vigo, Rouch, Epstein, Eustache. Ja Jean-johdannaiset Melville ja Godard. No, Godard on Godard.
perjantai 1. joulukuuta 2017
Phoonk (Intia-2008)
Uskonnoton mies, rakennusfirman pomo erottaa vilppimiehen firmastaan. Viimeksimainittu alkaa varsinkin vaimonsa avulla murentamaan miestä. Ja varsinkin perheen tyttöä. It`s black magic!
Kuumottava aihe, mutta laiska toteutus puuroaa. Tämä Intia-Manaaja ei toimi oikein millään osa-alueella. Valju tv-elokuvamainen toteutus takkuaa. Pari lentoefektiä "piristää" lopuksi.
Lievästä innostuneisuudesta antikliimaksiseen mahalaskuun-yhdessä kohtauksessa Jumalajuliste oli muuttunut blankoksi paperiksi-kalenterikuva olikin vain kääntynyt! Näin laiskaan ideointiin, ja varsinkin antikauhuiseen sellaiseen törmää harvoin (vakavissa) kauhuelokuvissa. Tämä "efekti" kuvaa hyvin koko elokuvaa ja sen ideatasoa. No, onneksi näyttelijät eivät laula eikä elokuva ole megapitkä.
Kuumottava aihe, mutta laiska toteutus puuroaa. Tämä Intia-Manaaja ei toimi oikein millään osa-alueella. Valju tv-elokuvamainen toteutus takkuaa. Pari lentoefektiä "piristää" lopuksi.
Lievästä innostuneisuudesta antikliimaksiseen mahalaskuun-yhdessä kohtauksessa Jumalajuliste oli muuttunut blankoksi paperiksi-kalenterikuva olikin vain kääntynyt! Näin laiskaan ideointiin, ja varsinkin antikauhuiseen sellaiseen törmää harvoin (vakavissa) kauhuelokuvissa. Tämä "efekti" kuvaa hyvin koko elokuvaa ja sen ideatasoa. No, onneksi näyttelijät eivät laula eikä elokuva ole megapitkä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)