The Helicopter Spies (USA-68) Tylsä kuin tango tervassa, valssi vellissä.

Muistin oikein, ei tässä helikopterit hurjasti heiluneet, eivät juurikaan. Vähän Afrikassa alussa ja junahyökkäyksessä loppupuolella. Nyt on framilla prismasädetykki, mikä lienee, ja taas tietenkin se Mualimanvallotus. Ei elokuvana erikoinen, häävi, kummoinen. Tylsempi kuin edellinen, huomattavasti. Perusagenttipuuroa. Pari ideaa pikkuisen ylitse muiden; Vitivalkotukkaisten miesten `Maailmanneuvosto` ja jos PahisPomon (erään heistä) sydän pysähtyy, niin koko hänen aavikkolinnoituksensa räjähtää... Ja räjähtäähän se. Mutta itse elokuvan eteneminen, meininki, etenemisen meininki ei paljonkaan pauku eikä räjähdä. (Ei menty elokuvan läpi niin että heilahti. Huono heilui.) No, on tässä sentään John Carradine muinaisena mystikkona, valkotukkahemmo hänkin, ja jonka puhetta, edes sanaa on odotettu 20 vuotta...