Taoism Drunkard (Hong Kong-84) Hulluuskerroin korkealla. Mutta sitten (k)ankea kaaosjono, masentavat, unettavat, väsyttävät välikaaokset, tylsyydet, typeryydet täyttävät tilat.

Tää on siis sitten se leffa jossa on ensinnäkin pikku töpöjaloilla liikkuva iso louskuhampainen keilapallo-vwsimeloni-monsterimies(? tai muunsukupuolinen, elokuvassa puhutaan pöljästi banaanihirviöstä?!), valtavaa vesipiippu-kung fua ja seinästä työntyvä valtava betonikämmen (jalkapohja sitten "ens"[?] kerralla?), vai oliko se toisinpäin? Kidutuspuolelta löytyy kuumakämmen-kelkkarata ja toimintapuolelta kung fu-hemmo, jolla on piikkikyynärpäät ja siilipuolustusmainen nahkapiikkimatto selässä. (Piikkipolvi, olkapää, sormi, varvas sitten "seuraavalla"[?] kerralla) Mutta ilman niitäkin, ilman seuraavaa kertaa: HULLU ELOKUVA! Hulluussähellystä, sävellystä: Ja ehkä juuri sen takia, että hulluussähellystä, söhellystä, sävellystä ei uusittu `uusin` kikoin ja rikoin, tämän tollous ja typeryys pysyy tuoreena. Jonkin aikaa. Lisäksi löytyy vatsa"aivo"(?)vaikuttajaa ja taito, tyyppi joka näkee heti päältäpäin sukuelimestä onko mies, nainen neitsyt. Ne, nämä olivat vielä sitä hyvää kaaosta, hyvää satoa, samoin ihmettely siitä, kumpi on söpömpi, vesimelonimies vai viinikännäävä sianpään muotoinen, siivousharjaksilla varustettu mäki-polkuauto. MUTTA SITTEN; IHMETTELY SIKSEEN, SILLÄ SITTEN!: KAAOS, TYLSYYS, TYPERYYSJONO! Hyvien kaaoskohtauksien välissä on aivan taatisen tylsien, typerien ja pitkien kohtausten VÄSYTTÄVÄ, UNETTAVA (k)ankea kaaosketju joka kaataa kaaoksen (sen hyvän), lamaannuttaa, luhistaa leffan, tappavat tarinat: Mukana on perinteistä zombihuumoria, vähän vähemmän perinteistä (mutta pitkää, tylsää) ennustus ja kuolema-feikkailua-veikkailua ja vähän väliä perinteisistä perinteisintä viinihuumoria, vain muutamia masentavia tylsyyksiä mainitakseni..

A Man Called Tiger (Hong Kong-73) Toisteisen tylsää nilkkien ja nolojen yakuzanilkkien hakkaamista ja agenttielokuvien köysiratakoppien kung fu veden yllä vilahdusta. Hyvät kohdat tulevat liian lopussa, myöhään..

Köyhä, ainakin nyt rahaton mies menee auttamaan köyhää, ainakin nyt rahatonta ravintolalaulajatarta, joka etsii isäänsä, jolta nilkki ja nolo, nolo ja nilkki-yakuzalauma haluaa laululavalla rahaa. Ehkä hekin ovat köyhiä, ainakin nyt rahattomia.. Mies hakkaa heidät heti, kuten hän hakkaa elokuvan aikana kaikki väärien puolien yakuza nolot nilkit. Siksi väärien puolien, koska hän liittyy heti alkuhakkaamisen jälkeen hakkaamiensa nolonilkkien yakuzaleiriin.. Mutta hän onkin kostamassa kuolleen isänsä puolesta.. - Eli perusjuonta perusmätöillä ja näitä ihan elokuvien nimiin päässeitä `Tiger`eitä Kauko-Itäactioneissa riittää ja tämä ei kyllä ole niitä tanakimpia, tehokkaimpia, teräväkyntisimpiä, tyrmäävimpiä ole, vaikka harrastaa semmoistakin kung fun muotoa kuin lankapuhelin-kung fua ja kuristusta. Mutta sitä lopullista puristusta jää kaipaamaan, se jää puuttumaan.. No, tyrmäävä hän kyllä on, lähes jatkuvissa joukkolyöntipotkukarkeloissa hän tyrmää jokaisen. Ja se köysiratakoppi-kung fu vilahdus veden yllä on enemmän James Bond, yleensä agenttitoimintojen kaisloja. No, on tässä lopussa hienostonoppakorttiklubin kaikilla kirveet- pintahaava-naarmu(!?)-kung fu-matto-mättö, mutta se tulee tosiaan liian lopussa, liian myöhään.. Ja olisi todelllakin tosiaan pitänyt olla verisempää viiltoa, irroittamista, katkaisemista... Samassa paikassa taas kyllä tapahtuu elokuvan hauskin pelipöytäpöljäilypösilöinti: Pelihemmo kaataa ravistamansa nopat kupista päällekkäin torniksi ja vielä numerojärjestyksessä!!.. Ja Loppukaneetti: "Isäsi oli kuolemaansa asti hyvä mies." Aha, entäs siitä eteenpäin?.. Jatko-osa, "Hyvän isän, miehen paluu pahana zombina"?.. Mutta tämä on tämmöistä liukuhihnatakomista.

Violent Summer eli Kohtalokas kesä (Italia-59) Melodraamaa mielettömyyden varjossa.

Lauma rikkaita, yläluokkaisia (suurin osa miehiä, eräs heistä hyvää perusnäyttelemistä jo nuorena tekevä Jean-Louis Trintignant), "ilmeisesti"(?) sukujen nimillä, rahoilla sotapalveluksen välttäneitä nuoria aikuisia bilettää juhlissa ja rannalla. Kiusaa on lähinnä siitä kun Saksan sotakone piruuttaan lentää rannan nuorison ja lapsiperheiden päiden yli. Trintignantin hahmo ihastuu alle keski-ikäiseen naiseen, jonka mies on rintamalla. Ja toisinpäin. Eli ihan `perus` sota-aika melodraamaa, mutta toteutus on keskivertoa parempaa. Tuodaan myös esiin, toisin kuin natsi-Saksan, Italian duunari-perusporukat eivät ole yhtenäistä, tai ainakaan hiljaista `hyväksyjää`, sodan edetessä. Italiassa on moniäänisempää. - Kaunista, mutta katkeraa, kivaa, mutta kitkerää melodraamaa mielettömyyden varjossa. Kuten on kuulemma myös ohjaaja Maurilio Zurlinin elämänkatsomus ja olemus. Elokuvat, elämänkatsomus ja olemus.

Slaughter of The Vampires (Italia-62) Hangot ja soihdut piristävät, pistävät, polttavat ja valaisevat aluksi, mutta sitten laskeutuu tylsyys ja pimeys päivään..

Mitä?! Walter Brandi (alkuteksteissä Brandy) ei vampyyrina!? Ja alkukin on harvinainen: Sekä mies eyyä naisvampyyri juoksevat pakoon soihtu- ja hankoporukkaa, ja tietenkin vain nainen saa soihdusta ja varsinkin hangosta. Ja, Mutta vähän Åke Lindmanin näköinen vampyyri ei. Mutta sitten tylsenee tavalliseksi, tavanomaiseksi vampyyripaarustukseksi, ja varsinkin paarustukseksi ilman vampyyria. No, on tässä näyttelijä-ohjaaja Luigi Batzella eli Paolo Solvay Tohtori Nietzschenä?! Mutta Brandi taas valitettavasti lähes ihmettelevän ilmeettömänä, ilmeettömän ihmettelevänä, mutta yrittää edes vähän saada jopa useampia ilmeitä rekisteriinsä, mutta hankalaa, työlästä, vaikeaa, lähes mahdotonta se on.. P.S. On alussa kökköä tylsyyttäkin, tylsää kökköyttä, vaiko sittenkin hauskaa: Vampyyri`pariskunta` piloutuu pensaaseen, he ja katsoja näkevät muutaman sentin päässä olevat kyläläiset isoista pensaanraoista, kyläläiset eivät muka näe niitä.. Ennenkuin lähtevät karkuun.. Leffa ei kyllä lähtenyt sen jälkeen karkuun, vaan laahustukseen, itkuun ja parkuun... P.S. Vai ehtiikö pirulainen nainen purra Brandiakin, vai vaikuttaako verenvaihto lopputulokseen? Kummin vain käy, niin ei ihmeemmin, suuresti vaikuta... Ainiin, sitten vielä tää ikitollous-typeryys, ja tämä ei ole roskaisen hauskaa, koska tätä tapahtuu niin usein vampyyrifilmeissä, toisto taltuttaa, tappaa huumorintyngänkin: Tiedetään että vampyyri iskee uhrin kimppuun yöllä, mutta huoneeseen ei jätetä ristiä, sipulia, vartiointia. Ja vartiointikin korkeintaan oven ulkopuolelle (vaikka liiankin hyvin tiedetään että vampyyri tulee aina ikkunasta, vai tietävätkö nämä tollot? vaiko savupiipusta, kun eivät koskaan ole olleet näkemässä paikalla), tässä ei jätetä sinnekään, ovellekaan... Ja sitten ihmetellään... ... Sekä katsojat että näyttelijät--- mutta eri syistä... Eikä tämä(kään) ole tanakassa, tavanomaisessa toisteisuudessaan roskaisen hauskaa: Vanhasta linnan kulissikaaoksisist, sermisotkuisista saleista löytyy esim pahvipuuovia jotka ovat kuin suoraan kesämökin käymälästä..

Vampire and The Ballerina (Italia-60)

Näköjään tämmöinenkin voi valitettavasti tapahtua, nimittäin kiltti ja kliseinen Renato Polselli-kauhistelu: Päävampyyrilla aivan helvetin ruma naamio, ja kun hän on verevillään, niin hän on Walter Brandi jäykimmillään (hän näyttää aivan huojuen, täristen taistelevan, että suupielet pysyvät alhaalla ja kökkönäytteleminen ylhäällä), muka-alastomat naiset (kuvataan vain kaulasta ylöspäin) hierovat hurmiossa kaulojaan, porukat eksyvät(?) lähimetsään, jossa pahamaineinen hylätty linna... No, on tässä yksi outokohta (olisi pitänyt olla huomattavasti enemmän), päävampyyri vaarnoittaa naisvampyyrin! Miksi? Kaikkiko veret hänelle itselleen, ei jakajia veribuffettin? Yleensähän näissä päävampyyri pitää oikein vampyyrittärien arkkuarmeijaa tai kahlekaartia kellarissa.. Mutta ei tässä. Tässä himmaillaan.. Ei gimmailla, vaan himmaillaan.. Ja huonosti bloggaajan taholta rimmaillaan...

Guilty Pleasures (USA-97)

"Calling all monsters." En tiennyt että tämä on episodifilmi, olis jäänyt ostamatta, katsomatta.. Mutta kumma kyllä pidin, ensimmäisstä, toinen täytettä, ei siitä enempää . Mutta se eka: Jonkilaista `elektronista` slashausta, stalkkausta, jopa kuunnellaan steetoskoopilla seinää.. Sitten pariskunta sitoo toisensa kökösti kiinni kökköseksin aikana puhelinjohdoilla.. Ihan hyvä episodi "kahden naisen tarinat"-elokuvasta. Mainiota kökköelektroniikkaa, no tahallisesti tehty kohtaus jossa värikuvaiset takaa-ajettu ja takaa-ajajat juoksevat paikallaan mustavalkofilmin `päällä` menee jo liian hassuksi, liian kököksi.. Gorea jonkin verran. ja leffan nimihän on mainio. Kekseliään upeana yksityiskohtana giallo-kunnianosoitus: New York Timesin(!) kannessa lööppinä: "Slasher is a sex maniac."

Monster of The Opera (Italia-64) Sulavaa ja suloista hulluusmenoa.

No, nyt on Oopperan kummitus vampyyri! Höyrypäisen ohjaajan Renato Polsellin höyryntäyteinen esieksploitaatio on mainio pala. No, `oopperan` tanssi"tytöt" eivät ole niin kökön suloisia ja sulavia kuin varsinkin Playgirls and The Vampire`ssa. Polsellin oma ohjaus Vampire and The Ballerina lähenee tanssityttötainoinnissa tätä ja tämä sitä, eli ei kovin erikoista, mutta varsinkin lopun lahtauksessa, mayhemissa, kun Polselli kääntää höyryhanat kaakkoon, elokuva nousee uusiin ulottuvuuksiin. Ja taitavana sijoittelijana Polselli ripottelee, tiputtelee tätä oasastoa useasti aikaisemmin pienempinä paloina, jotta katsojan mielenkiinto säilyy.. Ja kuvaajanahan Polselli on mestarillinen: Esim vampyyri ajaa takaa naista linnassa-kohtauksessa kuva käännetään kekseliäästi, upeasti ylosalaisin ja onpa mukana silloin ei vielä klisee "auto ajaa takaa pakenijaa, eikä pakenija tajua juosta metsään" tässä tietenkin tosin hevoskärryversiona. Ja missä muussa elokuvassa vampyyrilla on lisäaseenaan kuusi(!)piikkinen talikko?!

The Seventh Grave (Italia-65)

The Seventh grave toi uutta kulmaa ja kylmää vanhan linnakauhun vanhoihin lahoaviin, mureneviin, mätäneviin rakenteisiin: On perinteisistä perinteisin testamentinluenta vanhassa linnassa johon sukulaiset kokoontuvat. Mutta testamentti katoaa salkusta, mutta varsinkin katoaa (ja ilmestyy) testamentin laatijan Sir Reginaldin seitsemännen haudan ruumis, mm pianoa soittavana `zombina`. - Tiukan tunnelmallista hevoskärry-goottikauhua jossa tunnelma tihenee ulinaurkujen ja uusien uhrien ketjuna. Ja syyllinenkään ei ole ennalta-arvattava. "You are monster!" "Not yet.."

Salainen palvelu

USA:n Salainen palvelu on ollut viime päivät, viikot tikunnokassa (heh..), ja syystä, toiminta oli niin noviisimaista ettei mitään rajaa. Kovasti koulutetut (ainakin pitäisi olla näin) miehet ja naiset näyttivät jopa pelkäävän tilannetta! Eräskin kaveri paikalle saapuessaan alkoi tekemään voimisteluliikkeitä (siltä ainakin näytti) kyykkyyn, ylös, kyykkyyn, ylös samalla käsivarsia heilutellen.. Salaisen palvelun johtaja teki erotessaan naisen työn.

Secret Friends (Englanti-91) Sairaus on matka. Dennis Potteriaaninen suhde-sukuhyllytys-myllytys Dennis Potterilta.

Dennis Potterin kirjoittama ja ohjaama elokuva on päätäraavituttava ja positiivisesti vituttava sekomiehen sekasotku, sekomatka.. Ja on muuten Potterin ainoa pitkän elokuvan tai tv-sarjan ohjaus. - Vaimonsa kuolemaa, murhaa, tai ei mitään, junassa pakeneva mies (kerrankin. tällä kertaa ilmeikäs, vihahteikas, vivahteikas Alan Bates) tuijottaa ravintolavaunussa fish and chipsejä, kuollutta kalaa ja menettää muistinsa, tulee hulluksi.. Kahden puolipökkelön liituraita-liikemiehen lähes mykkä "kuoro" seuraa silmät ja suu suurina touhua. He ilmestyvät jostain, tai pahemminkin, paremminkin ei mistään syystä ravintolapöytään samaa tekemään myös miehen muistellessa hienostoravintolaillalista vaimonsa kanssa. Olisivat ilmestyneet seuraamaan myös miehen ja vaimon riitoja miehen pappissukukartanoon, ja jopa intiimeitäkin iltapuhteita, niin silloin tämä olisi ollut kunnon hilseenpöllytys-päänraavinta katsojalle, mutta näinkin oikein mainio. Mies muistelee tietenkin myös pappisisä-läksytyslapsuuttaan ja perinteistä kiusallista ystäväillallista kartanossa mutta miehen ja naisen suhteen hyviä aikoja ("Hänen ihana hymynsä on nyt poissa.") muistelee, puistelee vain vaimo.. Onko jotain tapahtunut vai onko kaikki harhaa, hulluutta, houretta? - Harha-houre-hurma-"hurme"-hulluus-jatkumo-katkomo-katkumo, seksi(puheissa)-mahdollinen impotenssi-pettäminen-vallan kolmijako ja kolmiodraama on elokuvassa hyvin esillä (Elokuvassa käsitellään hersyvästi, hilpeästi, hirveästi jo jopa iki-inflatoorista lausetta "Jos hänelllä on toinen.") ja juna on oiva matka, putki niitä kuvaamaan.. Lisäksi lopussa koko sakki, lapsuuden henkilöitä myöten, matkustaa samassa junassa... P.S. Aivan loistava kohtaus on kun ravintolavaunun tarjoilija jankuttaa ja tiukkaa mieheltä että ei kai hulluksi tuleminen johdu ravintolan ruuasta! Miten voimme korjata, korvata asian?..

Beyond (Italia-81)

Lucio Fulcib Beyond on 80-luvun tärkeimpiä kauhuelokuvia. - Restauroitu hotelli onkin portti helvettiin. Ehkä koko kaupunki? Koska zombitkin vyöryvät pitkin poikin, esim sairaalassa. Juoni on kökköyden ja oivallusten, varsinkin goreoivallusten jatkuvaa vuoristorataa. Mutta itselleni tärkeintä elokuvassa on on hourehurmeisen surrealistinen tunnelma. Beyond on hienoa hallusinatorista kauhua jonka aavikkomaiset helvettivisiot kärventyvät verkkokalvoille ja mieleen pitkäksi aikaa..

The Mummy and The Curse of The Jackals (USA-69) Muumio ja Shakaali-susimies seikkailevat ja suikkailevat..

Mies vaatii että hänet "muurataan" yöksi taloon juuri löydetyn naismuumion kanssa. Näin tehdään. Ja sitten toimitaan niin, että mies muuttuu täysikuiseksi susimaiseksi shakaalimieheksi, ja riehuu vähän aikaa ja käy nukkumaan... Ja taas... Ja Muumion kanssa kauhuillaan, kehdataan, vehdataan... Kilttiä, kivaa, muttei kovaa kulttikamaa 60-luvulta.

Harvinainen straight on video, suoraan videolle `naisvankilointi`: Lost Faith (USA-92) Huonohyvä "Mafia"-"Martial arts"-käpykylä yrittää laittaa uskonsa kadottaneelle "taistelijalle" hanttiin...

Sillä kaveri ei usko enää kolehtilanttiin tai paavin, papin panttiin.. Kai tämänkin saa sovitettua, survottua naisvakilasapluunaan. Pääjuonena on naisen kidnappaus. Miehensä (eli elokuvassa lähes kaiken ohjauksesta pääosaan ja siltä väliltä tekevä auteur Joel D. Wynkoop) menettää uskonsa tapahtumien tapaturmien pyörityksessä (ja uskonveljet saavat turhaan kutsua kirkkoon kapealta tieltä poistunutta lammasta) ja saa raivot ja raivoilee kaljalle karkaaville, nauraville, saamattomile poliiseille, potkii paikallisia pösilöjengejä kerta toisensa jälkeen kumoon (martial arts ja mafionti tärkeänä, törkeänä [eli umpikökkönä] teemana, äijä mm lainaa kaikki Chuck Norrisit vuokraamosta). Vasta toisena teemana on maalaistalo/omakotitalo/naisvankila, jonne naisia kidnapataan. (Martial arts-"osaamista" muka sielläkin..) - Ei goreinen, mutta hellyttävän hyvähuono `toimintailu`, jonka, jossa kaikkien "näyttelijöiden" "näytteleminen" ihastuttavan umpisurkeaa. Joidenkin kohdalla jopa vihastuttavan surkeaa, mutta niitäkin voi kutsua hellittelynimellä viha-kakkaus-rakkaus/viha-rakkaus-kakkaussuhde.. Avataanpa vielä tuota henkilökatrasta vähän tarkemmin, tiiviimmin: Yhden kaverin nimi tässä trahsterpiecessä on Thrasher, yhdellä on silmälasit joissa on pelkät sangat ilman linssejä ja yhdeltä peruukki-ihmetykseltä-ilmestykseltä puolipartaiselta, puoliviiksekkäältä pörröpäältä Joel kysyy "Kuka on parturisi?" Usein kuultava ja nähtävä kammottava katulaulaja istuu jalat suorassa jalkakäytävällä ja nenä-äänellään toistaa pari "nainen jätti"-"kappaleen" lauseenpätkää ja vetelee kitarasta bing-ding-ping-zing-ääniä, ja vetelee välillä hälyäänten päälle hälyäänen dong. - Uskontosploitaatiota? Toimintasploitaatiota uskonnolla vai uskontosploitaatiota toiminnalla? Molemmat puolet ihastuttavan kirkonrotan köyhää.. Ja eiköhän kirkot nykyään muutenkin kärsi köyhyydestä. Uskontosploitaatiostako pelastus? Nyt uskikset, ja miksei muutkin uskonnollista tai `uskonnollista` halpakauhua, fantasiaa, scifiä, toimintaa ryynäämään, ryönäämään, ryöväämään... Seuraavaksi(?) (siis seuraavakai vaksi seuraa) ois kiva kova tehdä straight on video, suoraan videolle-giallo. Tai vaikka western. Spektaakkelit suohon!!.. Spektaakkelit Survotaan Suohon!!!..

Women In Cages eli Naarashäkki (Filippiinit-USA-71) Kaikkea kestämätöntä pakovarmasta putkasta puhepukahduttomuuteen

Vihdoinkin Pam Grier lesbo-sadistisena vankilanvartijana! (Harmi ettei Sid Haig ole mukana.) Mutta itse elokuva ei kanna, anna asiaansa vaikka kovasti yritetään vankilan kidutuskammion(!) kauheuksilla ja vaikka hukutuskuristusraiskauksen, raiskauskuristushukutuksen typeryydellä, häkityksillä ja roikutuksilla.. Kammion raajan`revinnät`, roikutukset ja tulistukset, venytykset ovat off-screeninä onneksi.. (.. metallikuumakenkäroikutuksesta tulen päällä giljotiiniin [ja tais taustalla vilahtaa kuilu ja heilurikin heilumassa, eiku jököttämässä}, rataspyöräpyörityksestä hirttonaruun, mutta kaikki korkeintaan tosiaan vain vilahtavat.. Oksaruoskakin soi..) Elokuvan erikoisuutena vähän toista, "parempaa"(?) puolta:Vankilassa on kappeli, mutta naiset huijaavat uskovaisvartijan kanssaan rukoilemaan, mutta naiset tyrmäävät tädin valtavalla kirkkokynttilänjalalla ja sitovat ristille!!.. Mutta myös järjetöntä, kestämätöntä, käsittämätöntä, älytöntä: Vankilan kuoppaputkasta pääsee pakoon pitkin putkea?!.. Kestämätöntä, käsittämätöntä: Kun naiset kaapaavat Grierin tämä ei pukahda sanaakaan kun he menevät lähes vartijoiden vierestä?!.. Huonoa ”runoa” loppuun: Naarashäkki-ihmiset menevät veteen, onko heillä silloin haaras näkki?

Devil Snow (USA-91) Fatal Images (USA-88) Ok hirviöily ja Pitkä, tylsä lounas..

Pari `nice` naissmuutosleffaa. Eka on ihan tyypillinen halpishirviöily, hirviö on nyt vain nainen. Crack tekee vihreähirviön. Tokassa sarjamurhaaja ujuttaa sielunsa kauhujen, kuoleman kameraan. Nainen ostaa kameran.. Hyvää pakkautunutta hulluutta.Siis siinä kamerassa, ei elokuvassa. Saatanakin samoilee, sanailee sekoilee sopassa. Mutta tämä leffasoppa ei ole makea eikä sakea, ei pippurinenkaan, vaan mauton laiha, laimea litku. Tylsä, pitkä ateriakin, lounas vielä...

Twisted Issues (USA-88)

Skeittizombi on something else! Skeittiteini tapetaan, joten hän lautailee ylös haudasta. Skeitillä silmään, suuhun, sisäelimiinkö? No, ei aivan, mutta kun tään kaivan, niin ansaitsee tämä katsomisen vaivan... Zombi pulttaa skeittilaudan toiseen jalkaansa kiinni! ja Kaverilla on miekkailijan maski päässään, uusi ja uniikki tappajan naamio! Ja miekka tietenkin! Suoraan videolle-väännösten experimentaalimpaa laitaa; Experimentaalinen, mentaalinen, psykedeelinen, surrealistinen tv hallitsee, vallitsee... Hypnoosi. Experimentaalisen punkbändin olohuonekeikka hippiringin ja moshpitin sekoitus. Koko elokuva on kuvaus Sekoituksesta. (Täähän on kuin Raamatusta!) Yössä perässä pyörii vielä valokuvaaja kaksin kameroin.. Roimii. Toimii. P.S. Hei! Kysy zombilta "Wanna beer?" Ja zombi haluaa. Ja juo.

Boardinghouse (USA-82) Salisilkkihousuista stringeihin alastoman kauhun talossa. Kermaa kasvoille. Vilahdukset, välähdykset ovat leffan kuola...

NO NYT ON HÄMÄRÄÄ! Ensin varoitetaan elokuvan luonteesta: Joka kerta kun musta hanska tulee esiin, niin silloin heikkosydämiset ja pahasti pelästyvät peittäkää silmät. Sitten nähdään ja kuullaan minuuttikaupalla viihreänä tietokonetekstinä esiin nakuttavien lauseiden ja niitä äänellisesti toistavan miesäänen avulla, ja tietenkin filmillä mitä kauhujen kummitustalossa on vuosien varrella tapahtunut: mm uima-allas vetää uhrinsa syöveriin, tiskialtaan jätemylly spruuttaa kökkökauhuelokuvaperinteisesti ja kökösti käden kasaan.. Ja taitaa se taustalla heiluva käsi näitäkin telepaattisesti aiheuttaa.. Ja tulee aiheuttamaan.. Sitten taloon muuttaa mies, joka jalat jooga-asennossa stringit jalassa osaa ilmaa nenäänsä innokkaasti imien liikuttaa esineitä (ja kun Nainen tekee samaa, niin jääkaapin ovi avautuu ja jugurtit, jätskit, kermat, maidot, piimät, viilit sun muut vastaavat lentävät naamalle) mutta hän(kään) ei osaa arvata eikä tietää mitä talossa tulee tapahtumaan kun hän tekee siitä `Boardinghousen` itselleen ja laumalle bikinibeibejä... (ja mestoilla kutsumatta pyörivälle, mille lienee huonosti näyttelevälle ja kökösti vaatetetulle [kettinkejä roikkuu siellä täällä, massiivinen hikinauha ja peruukki, pujoparta] nahkatakkiselle ja Indian Bazar-tyylliselle silkkisalihousuiselle sotaveteraanivammaiselle...) Eikä juoni onneksi rajoitu suoraan videolle-perinteisesti tähän yhteen taloon, vaan tosiaan toimistoon, vertavuotavaan vessanseinään joka aiheuttaa uhrilleen välähdyksenomaisen surrealistisen sikanaaman (no, se oli kyllä ko, tuossa talossa) ja tietenkin oikeastaan mihinkään liittymättömän mielisairaalan, jossa tapahtuu ilmaheiluntakäden tekemä telepaattinen sukkahousuhirttäytyminen... Ja onpa elokuvassa ohje miten saada moottorisahamurhaaja perääntymään porealtaalta : Nouse ylös, nosta kädet puuhkaan paljaiden tissien päälle, nosta nenää ja tuijota!!!...Välillä, ythtäkkiä pelataan nopeasti perinteisen mieshattujuopon kanssa kaatuilevaa golfia, välillä, yhtäkkiä kävellään romanttisesti ja ei-romanttisesti nopeasti naisen kanssa rautatietä (rata alkaa ilmeisesti heti taon takapihalta), välillä taloon tunkevat ex ja nykyiset miehet, välillä uima-altaan reunalla vilahtaa kökkörokkinen (yksi naisista "laulaa") bilebändi ja taikurit, ja tietenkin pari kertaa pari poliisia pyörähtää (toisen heistä telepaattori laittaa ampumaan syyttömän, sitten itsensä..) ... MITÄ TÄSTÄ NYT OSAA, VOI SANOA!? NO, EI MUUTA KUIN: NO; NYT ON HÄMÄRÄÄ! IHANAN HÄMÄRÄÄ!!!... Ehkä käsittämättömin suoraan videolle-sotku. Voittaa Thingsinkin. Siinä valitettavasti pysyttiin Talossa. Thingsin tekijöiden Wicked World kyllä kilpailee Vuokratalon kanssa, mutta Vuokris voittaa muutaman mielettömyyden mitalla... Ja kyllä tässä goreakin kertyy, mutta se ei ole pääasia, sillä PÄÄasia on MIELETTÖMYYS! Telepaattinen, TOTAALINEN kakku naamaan-JÄRJETTÖMYYS! UMPIÄLYTTÖMYYS! ...Ja lopuun taas tietokonetekstiä ja sen ääneen lukemista, niinpä tietenkin, mitäpä muutakaan...

Zombie Island Massacre eli Karibian verilöyly (USA-84) Mömmö, mossömonstereita twistisumaviidakossa.

Ihan kiva ja toimiva pläjäys jossa voodootettu puunlehtipeitteinen ja kukkakenkäinen(?!) zombitappaja (siis ei tietenkään zombintapaja, vaan zombi joka tappaa) vai mi(t)kä lienee mömmömonsteri, mössömonsteri(t) seikkailee, seikkailevat viidakossa ja lopun (tai uuden alun) twistiviidakossa...