sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Kipparikvartetti (Suomi-52)

Kipparikvartetin "syntytarina" on juoneltaan köpö (siinäkin kuitenkin tarpeeksi eteenpäinvieviä elementtejä), mutta musiikiltaan tietenkin mainio. Mainioista, muistettavista musiikkipaloista voisi mainita esim alun keittiökohtauksen, lapsen nukuttamisen, Linnanmäen. Ajan ja alan perisynti Suomielokuvassa "komediallinen rosvolauma komediassa" (ajan ja alan toinen vaihtoehto on "tahattoman koominen rosvosakki draamassa") on taas valitettavasti mukana, mutta nykiväkävelytyylinen Leo Lähteenmäki pomona ja Heikki Savolainen nerontollona, tollonnerona tomppelina ovat timanttia. Senhän, "Simisen timantin" perässähän he ovat. Ja lopuksi ankkalampeen pula-ajan ilotulitusrakettien loisteessa. Lopun "Garden partyt" ovat ihan toimivat ja Liisa Tuomi koko elokuvapresensissä ajan ihastuttava.

Isäntä soittaa hanuria (Suomi-49) `Pyhäpäivän reuhaa maalaiskylässä`

Tämä Matti Kassilan esikoisohjaus sijoittuu `kuvitteellisen`, nimettömän pikkukauppalan (kuvattu Keravalla, löytyy ainakin kirkko, matkustajakoti, tivoli, kirkkoa ei näytetä) ja ehdan maalaismaiseman (kuvattu Lopella) leikkauspisteessä, välimaastossa (heinäpelloille, lehmihakoihin on `kyliltä`kävelymastka.) Elokuvan pääclou on sekaannusten sarja, jossa tyhminpänä vitsinä nousee esiin tivolin ilveilijä-klovnin (Leo Lähteenmäki) ja uuden nuoren kanttorin (Rolf Labbart) sekaantuminen maalaisihmisten mielissä, kun kanttorin nimi on vielä Pelle!! "Olen Pelle!". Vai olisko tämä kuitenkin sitä hauskinta kotimaista, suomalaista sekaannusvitsiä? Ai niin se Isäntä (Kalle Viherpuu) Ja Emäntä Karu(!)liina (Siiri Angerkoski), he ovat tämän elokuvan suola ja sokeri. Emäntä ja tytär (Eila Peitsalo) tekevät kaikki työt, mutta Emännän Lökäpöksyksi nimittämä Isäntä pelkästään soittaa eri piilopaikoistaan löytämäänsä hanuria, laulaakin (Kauko Käyhkön ääni, kuten aina Viherpuun kanssa), juo viinaa, makaa ja selittää. Lopussa hän sanoo jättävänsä viinat ja lökäpöksyt ("Älä nyt tipuseni tuittuile, nouseehan ne housut kun nostetaan.") kun hän `miehistyy`. On vielä mainittava Jalmari Rinteen esittämä mainio `Kylän mahtimies`Ernesti Juntukainen. Kapulabrokraattikieltä suoltava hersyvä jäykkis, joka nousee kehuunsa korkeimpaan jo siitä että hänet on valittu kunnallisvaali(vai millä nimellä ne sillon tunnettiin?)ehdokkaaksi. - Tatu Pekkarisen kökkötekstin kökkömuunnelma on juurikin sitä, kökköä, mutta useat loistavat näyttelijäsuoritukset pitävät pahimmat kökköudet maalaismaan pinnan alla. Ja onhan mukana tietenkin perinteinen kylän juorumummo, joka nyt poikkeuksellisesti ottaa "vahingossa" käsi ojossa rahaa `palveluksistaan`, eli muka huomaamattomasti, lempeästi ja ymmärtävästi kiristää kyläläisiä. Kyllä tämän erittäinkin hyvin ja mielellään mainiona Juhannuspöljäilynä katsoo.

torstai 17. kesäkuuta 2021

L'uomo dei cinque palloni (Italia-68)

Mahti/Mestaripari, Ohjaaja Marco Ferreri ja PääosaNäyttelijä Marcello Mastroianni loivat vuonna-68 oivan elokuvan pakkomielteestä, rakkaudesta koreaan kuoreen ja tyhjään sisältöön. Mastroiannin esittämä mies rakastuu ilmapalloihin. Käsittämätöntä ehkä, mutta onhan tässä "Moni pallo päältä kaunis"-teemassa jotain jopa liiankin selvää allegoriaa, mutta mainittu parivaljakko vetää tämän teemakärryn kyllä ihan komeasti talliin. Elokuva on muuten mustavalkoinen, mutta Ilmapallobileet hehkuvat väreissä. Lisäksi puhalletaan ilmapallosta raskausmahaa ja puhellaan sille, ilmapallo välissä halatessa jne. Pallo, pyöreys, tyhjyys-teema tulee hyvin esille. Tämä elokuvapallo on enemmän kuin pintansa ja sisältönsä summa. P.S. Jääkaappi täynnä omenoita-kohtaus tuo hedelmäisen etiäisen Alberto Cavallonen kulutuskriittisempiin ja tunkkaisempiin jää kautta keittiönkaappi täytteisiin sitten seitkytluvulla. Ja kyllähän Ferrerikin, hän varsinkin, ja Mastroianni muutaman muun kanssa samalla vuosikymmenellä muutti mässäilyn melkoiseen jysähdykseen.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Forbidden City Cop (Hong Kong-96)

Piilokaupungin "piilo"poliisi (Stephen Chow) komeljanttailee kovasti tässä tykityksessä. Eikä hän pelkästään poliisi ole, hän on myös gynekologi(!!) ja keksijä!! Hyvä että on "koulutusta" monille aloille, jos, kun tulee poliisista potkut. Potkuja muuten kyllä jaellaan ilmaan ja iskuja. Keksintöpuolelta voisi mainita keksinnön kesäkuumalle; Pyöritä käsissä kahta miekkaa, sapelia, sentapaisia, saat teräasetuulettimen. (Ja, tai niistä voi tehdä helikopterin, ja konekivääripiipputykki suuhun.) Kesään vois liittyä myös "maisema taistelun jälkeen"-vale ja vitsi; on kuulemma grillattu ja porukat makaavat grillimätön seurauksena tantereessa. No, mättö kuin mättö, ja vitsi kuin vitsi, tää on ihan hyvä, kekseliäs kökkökomedia. Mutta pitemmän päälle (pitkät päälle, päällä) elokuvan haalea, vaalea punavaloväritys rasittaa.

torstai 10. kesäkuuta 2021

Akira Kurosawan Unet tai Unet (Japani-USA-90)

Onhan tämä "vain" unia peräkkäin, mutta useimmat unet ovat oikein onnistuneita (esim Martin Scorsese Vincent van Goghina! 1 ja Tunneli-tarinan zombisotilaat ovat vielä vahvemmin uskollisia upseereille kuin elävät, hienosti tehty episodi. Ja "Tämä on Japani. Me emme voi paeta." Muuta kuin Mereen. Vai onko vielä jossain joku "filminpätkä" johon tarttua?...Entä Elo, elokuva Tuhon jälkeen?) Upeaa Pohdintaa. Mutta Mysteeri! Kukat kasvavat Tuhon Jälkeen yli miehen mitan! Voi, kukat!! - Akira Kurosawan Unet tai "pelkästään" Unet, niin kyllähän tästä, näistä Mestarin kuvan, käden, liikkeen, sielun, silmän -ja unenjäljen näkee ja tuntee. Upea EloKuva. 1] Takatuottajana Steven Spielberg, efektejä "pajaili" George Lucas yhtiöineen.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Algiers eli Casbahin vanki (USA-38)

Jenkkiversio Pepe Le Mokosta. Casbahin Kuninkaasta. Charles Boyer on Pepe Ja Hedy Lamarr Gaby, Pepen nainen. Aluksi elokuva käyttää orjallisesti Ranskaversion filmimateriaalia, sitten siirrytään enemmän `omaan materiaaliin`. Koska Jean Gabin ei ole Peoessä läheskään parhaimmillaan, pidän Boyerin Pepestä enemmän, mutta ei se tästä läheskään mestariteosta tee, hyvän sunnuntai-iltapäiväelokuvakatselun kuitenkin. Lokaatiot ehkä pikkuisen paremmat, uskottavammat kuin alkuperäisessä. Elokuvan loppu tehty muka jylhemmäksi kuin Duvivierin elokuvan lohduton luhistuminen, mutta juurikin muka. - Mutta liian toisteinen versio, elokuvan Suominimi on aluksi sulkeva, supistava, yksipuolinen, koska hän on Vanki, mutta myös alueen Kuningas, mutta lopuksi, lopulta (lue koko ajan pinnan alla) kuvaava. - Poliisit keskustelevat keskenään: "As a civilized man you don`t like fantasy." "As a police officer I don`t believe in it." / "You are looking after your own skin." "It`s a only skin I have." Roistot keskustelevat keskenään: "What did you do before?" "Before what?" "Before the jewels."I wanted them."

lauantai 5. kesäkuuta 2021

Pepe Le Moko (Ranska-37)

Jean Gabinin pääosittama ja Julien Duvivierin ohjaama rikosklassikko on minulle aina ollut aikamoinen antiklassikko, en vain päässyt taaskaan sen "maailmaan" sisään; Gabin on näytellyt rikollisia loistavasti uransa aikana (esim, mm Varjojen yö, Älkää koskeko jne, ym), mutta tämä Ranskarikollisen Algeria-Casbah- kaupunkilabyrinttipiilottelu on mulle aina ollut liian rakennettua rikollisuutta ja liian rakennettua "rakennuskantaa", välillä, pahimmillaan katu-huonenäkymät ovat kuin straight to video-halpiksista. Studiopistoolit paukkuvat koppia, korvia kajauttaen studion suljetussa tilassa. Liian suljetussa. Gabininkin roistorooli tuntuu laahustaen vedellyltä, vaikka hän tietty jotain `huumorisilmäistä lakonisen löysää, löysän lakonista poliisinnaruttajahahmoa` hakeekin. Tällainen hahmo ei Gabinille ehkä oikein koskaan sopinut, huomattavasti loistavammin avautuivat ja sulkeutuivat sisäänpäinsulkeutuneemmat roisto, ja muut hahmot. Vuodet kaarnoittivat, kuorruttivat. Kun Gabin-Pepe lopuhkossa raivostuu, laahistuu, luhistuu siinä on kyllä jo mukana nousevaa, tulevaa voimaa ja vastavoimaa.. Mutta nuoruus naaraa vielä vastaan.

Myrsky murolautasella, lautasessa - Median Mätäkuut

Eli tietenkin kyseessä tämä Sanna Marinin aamiaiskeissi. Otsikko kertoo, kuittaa kaiken. Kuittaa nimenomaan, koska kauppakuittienhan julkaisun perään monet toimittajat kirjoitustensa kärjen suuntasivat, tässä viikosta viikkoon jatkuvassa mediarummutuksessa. Median Mätäkuut ovat silloin kun ne määrätään, päätetään olevan. P.S. Ja aamussa kun ollaan niin myös Myrsky puurolautasella; Varis puuroa keittää, hännällänsä hämmentää, käyttää suurta kämmentä ja suolat joukkoon heittää. Antaa tuolle, antaa tuolle, antaa tuolle, tuolle ei riiitänytkään, kipasee hakemaan lissää... Ei näköjään pala aamiaiskohupuuro pohjaan millään, ei!!

Shoot Shoot Shoot

Epätainen, mutta mielenkiintoinen dvd-kokooma brittiläisistä 60- ja 70-lukujen avant-garde-elokuvista. Lyhäreitä siis.

Shock! Shock! Shock! (USA-87)

Loistava mustavalkoinen roska-taidetuntinen mm mielisairaalapaosta, hampaita tiputtelevasta kivakökköhieviöstä ja space-supermanista. Gangstereista. (Kuulin ensin että Supermiehen nimi oli Faceman, se se olisikin ollut naama ja nimi!!) Ai ja niin, tämä on James Gandolfinin debyyttielokuva! Jim Gandolfini`nä on kirjoitettu krediitteihin.

perjantai 4. kesäkuuta 2021

Scream (USA-81)

Harvinainen slasheri varsinkin viikonloppuviettokaartiltaan! Nyt viikonloppua saapuu viettämään porukka joka koostuu kaksikymppisistä keski-ikäisten kautta papparaisiin!? Ja paikkakin on harvinainen; Jengi saapuu kolmella kumiveneellä pitkin luonnonkauniiden vuorikanjonijokia vanhaan lahoon lännenkylään lahoille lattioille nukkumaan! Mitään he eivät syö, ei tainnut olla mitään mukanakaan.. No, sitten, melkein heti alkaa off screen-murhaaja mellastamaan pimeydessä.. - Elokuva on kuitenkin myös harvimaisen huono, tapahtuma-tapa/turma-tapahtumapaikkaköyhä ja tylsä. Ka vaikka porukkaan kuuluu parikymppisistä papparaisiin, niin kaikki ovat haaleita hahmoja. Ainoastaan Woody Stroden(!) palkkionmetsästäjä-tyylittelijä onnistuu. Sen lyhyen ajan kun hän vilahtaa.

tiistai 1. kesäkuuta 2021

The Thirsty Dead (USA-Filippiinit-74) `Viemäristä Viidakkoon`

Eli toiseen viemäriin, mutta hyvävetiseen, mutta huuonopetiseen sellaiseen tässä tapauksessa, sillä tämä kertoo Manilasta viidakkoon ryöstetyistä naisista, joita "verellä ikuisesti (kunhan verta riittää) elävä" heimo, kultti tarvitsee. (Eikös miehissäkin ole verta? Ja molempia sukupuolia heimossa, maailmassa..) - Karmeaa kökkö(s)eksploitaatiota, jossa John Considine (mm Doctor Death - Seeker of The Soul) huppuilee, kaulakoruilee ja lannehameilee ja Las Vegas-tyylisesti laulelee/manailee alttarikupu"vesipäälle", tylsempiasuisen naispapin kanssa aikamoisessa fantasia-scifiviidakkovaltiossa. Absurdit asut, Jess Francomaisen karun komeat yksityiskohdat ja pahviluolastot peittävät alleen ankean, apean tarinan. Hirviökäsikin hieroo. Useampikin. Näyttelemiset ovat kaamean, kamalan harkitun huonoja. On tässä kuitenkin jonkinlaista Itä-älyttömyyttä, jota haalea, vaalea, päälle länttäisty Läntisyys kuitenkin valitettavasti haalentaa, haalistuttaa. Kaaameasti, karmeasti näytelty "käsimagiaainen käärmekarkoitus"-kohtaus on katsojalle lähes aivonaksahduskohtaus. No, Considine ylittää, yrittää roolissaan kaikkensa. Jotta häntä höpöhörönaurattaisi lähes joka välissä. Ja kun ei naura, hän on ironisen, sarkastisen vakava. Viimeksi mainitun hän veti täydelliseen huippuunsa mainitussa loistavassa Doctor Deathissa.