sunnuntai 28. toukokuuta 2023

House of Horrors (USA-46) "Vähän" taidekritiikkiä

"Jo toinen taidekriitikko murhattu!" "Taidekriitikot vaativat poliisisuojelua!" Kokoköyhältä, puolihullulta kuvanveistäjältä on katkaistu sähköt eikä kynttilänvalossa ole muuta syötävää kuin juustoa ja leipää, jotka eivät kelpaa juipin kissallekaan, tyyppi itse irvistellen syö. Hän sanookin kissalle, että `Helppohan sinun on, menet vain ulos ja pyydystät ja syöt hiiriä, minun pitää pyydystää taideostajia, huonolla menestyksellä, "hyvällä" menetyksellä`. Ja menetys kohtaa miestä taas saman tien kun charlataani taidekriitikko haukkuu hänen mestariteoksensa.... Mies ajaa äijän ulos ja lähtee satamaan harhailemaan ja vettä tuijottamaan ja näkee kuinka vedestä nousee "Täydellinen neantherdal-mies!"! MITÄ HALVATTUA?! Ja koska hän on oikea miehen malli, niin hänestä tulee miehen malli. Taitelija ei tiedäkään, että tyyppi on `nimeltään `The Creeper` jota etsitään murhista... Mutta Kriipperi pitää kaveria ystävänään, koska pelasti hänet pakomatkaltaan... Niinpä hän taitaa alkaa auttamaan hyväntekijäänsä, kun tämä raivoaa että hän haluaisi repiä, jos pystyisi tuon aiemmin mainitun charlataanin palasiksi! (Tämä kriitikkokunkkurunkku on juuri kirjoittanut kolumnissaan että tämä taiteilija pitää sulkea "Korkeiden muurien ympäröimään kodikkaaseen laitokseen varustettuna kuumilla ja kylmillä(!?) pakkopaidoilla.") Keissihin liittyy tahtomattaan myös nuori pin up-girl-taitelijamies, jota Arvoisa Art- Kriitikko on myös haukkunut. Ja leffaa ei ole vielä mennyt kuin kotvanen... - Oiva, puoliuniikki muokkaus, uudistus Hullu Taiteilija ja Hirviögenreen. Toimittaja: "I have a deadline to meet." Taiteilija: "I promise you that you will not miss your deadline."

lauantai 27. toukokuuta 2023

Lady Reporter (Hong Kong-89) Tyypillinen tappeluelokuva

Juoni on mitä on, tai ei ole, mutta kyllä tässä Cynthia Rothrockailussa taas taistoja, tappeluita riittää; mm olohuoneessa, keittiössä, vessassa, makuuhuoneessa käydyt mätöt, aseina matot, pöydät, sängyt, sängynpeitteet. Toisena vois mainita köysiverkossa tapahtuva taistelu. Mutta olis tässä voinut sitä juontakin olla, edes vähän, onko ollenkaan. No, onhan sitä vähän, sillä tappeluksiinhan nää perustuu, mutta silti... Elokuvan nimestähän voi sitä juonta kaivaa. Jos haluaa, kiinnostaa..

perjantai 26. toukokuuta 2023

Löytäjä (Suomi-23) Tietäjä (Suomi-23) Silkkaa sanaleikkiä

Kolme kollia ryöstää aavikkopizzerian (joku välinevarasto hiekkakuopassa) kassan ja pakenevat ympäri maan ja maailman: Lappiin, Savoon, Australiaan. Ja sitten `Löytäjä` löytää heidät. Tämä lyhäri perustuu paljolti, jos kokonaan sanaleikkeihin, esim Australiassa `Löytäjä` törmää `Tietäjään` eli guruna puhuvaan pehmokenguruun.

Children of The Stork (Ranska-99) Raikasta anarkiaa, raikasta kapinaa ja räkättirastasnaurua kohti kulttuuri -ja maamerkkejä

Ranskalais-algerialainen Bonnie ja Clyde-parivaljakko, `Haikaranlapset` jyrää ja jytää ympäri Ranskanmaan. - Raikkaan raivoisaa anarkiaa, kapinaa ja räkättirastasnaurua kohti maa -ja kulttuurimerkkejä; Parivaljakko varastaa `Pulu`(!)-elokuvapalkinnot lavalta saajien nokan editse. Lintuteema ei jää tähän, heti perään pakomartkalla he törmäävät haavoittuneeseen haikaraan jonka ottavat lääkärin jälkeen matkakumppanikseen. Eräänlaista viittausta pariskunnan väliseen seksiin (sitä ei ole, ei alastomuuttakaan) on siinä että he kiipeävät alhaalla lepäävän haikaranpesään alastomina halaamaan. (Halaus on niin tiukka, että alastomuutta ei juurikaan näy. Lisäksi dvd:n kannessa on alastonkohtaus jota ei ole filmissä; Takaapäin kuvattu alaston mies levittää haikaranpesässä kätensä sivuilleen kuin lentämään lähtevän tai parittelemaan ryhtyvän linnun,nainen makaa rinnat paljaana, alaosansa pesärisujen peittämänä. - Kokonaisuutena ihan onnistunut kapinakuriositeetti.

Luminous Procuress (USA-70)

Kaksi miestä kiertää johdatettuina jossain puoliökytalossa katsoen ovi-ikkunoista sisään huoneisiin. Huoneissa ovat käynnissä alastomien, puolialastomien ja vaatetettujen mies -ja naisryhmien liikkumattomat `orgiat`. Mielenkiintoinen kokeilu. Kokeellisimmillaan, komeimmillaan tämä kokeellinen elokuva on kohtauksessa, jossa elokuvateknisin ratkaisuin yhden huoneen lattialla makaava ihmislihaläjä puristetaan pyöriväksi palloksi ilmaan. On tässä liikkuvaakin osastoa vilahtamassa; Avantgardistista Pan(o)seksulista. Ihan miehen ja naisen välistä tämä osio on, panseksuaalisuus sanana lisätty muinaismystisyyttä luomaan, tuomaan.. Luonnossakin käydään tylsän tyypillisesti vanhavaatteissa piipitysmusan kera tanssimassa.

torstai 25. toukokuuta 2023

Eternally Yours eli Lemmen taikuri (USA-39)

SPOILER ALERT! Jos näiden tämmöisten tarinoiden kanssa kannattaa edes mainita sanaa hälytys, loppuratkaisu on kaikille itsestäänselvyys.. Suuri Taikuri Arturo The Great (David Niven) lastaa vaimon päälle niin ison kasan kuuntelamattomuutta, välinpitämättömyyttä (jota mies ei ole tietenkään huomannut) että erohan siitä tulee: Mies on naisten ihailema, tekee vaarallisen Houdini-maisen laskuvarjotempun kun `käsketään`, jatkuvalla maailmakiertueella olevan parin vaimopuoli joutuu pyytämään lomaa kotiin (jota ei ole, koska mies ei halua tylsää neljää seinää) ja jota vaimo ei saa.. Eli nyt nainen ei tee katoamistemppua lavalla, vaan reaalimaailmassa. (Erokirjeen tekstistä: "Sinä olet aina sanonut, että jokaisen illuusion lopussa on todellisuus.") Sitten alkaa se näiden tarinoiden yleensä pisin ja tylsin osa; Miehen suorittama ex-vaimon epätoivoinen etsintä, ja yleensä yleensä tarkoiittaa juuri sitä tylsintä ja ilmeisintä loppuratkaisua, niin tietenkin tässäkin... Broederick Crawford aisankannattajahahmona.

tiistai 23. toukokuuta 2023

The Last (and Only) Hope Pub

Kaurismäen Kuolleiden lehtien lisäksi Cannesissa kiinnostaa vain Ken Loachin viimeinen elokuva The Old Oak. Vanhassa kaivoksettomassa kaivoskaupungissa (eli ei siis ei ole enää käytössä) on vielä sentään Pubi. Sukulaissielujahan nämä elokuvat ovat, ohjaajatkin vähän. Samasta puusta, ainakin samasta metsästä..

The Mad Miss Manton eli Tuo hupsu neiti Manton

Voih, käytetään tässä nyt tätä inglismi-jenkkismi-liioittelu-nimihirviötä; Pränkki (ARGH!) (Itse inglismi-jennkisi-ilmiön määrää on myös aina liioiteltu.) Eli: Barbara Stanwyck on hurja (hupsua en viitsi käyttää) seurapiirinainen joka pränkkää (ARGH!!) ympäri kaupunkia ja "kaikki" tietävät sen, poliisitkin. Joten, kun hän näkee miehen ("Ronnie!") juoksevan hylätystä talosta autoonsa ja talosta löytyy ruumis, ja ruumis tietenkin katoaa, niin poliisit luulevat tietenkin että se on taas hänen pränkkejään, pränkkäämisiään (ARGH!!!) Ja lisää löytyy, lehtiotsikko, lue kaikki siitä: "Frozen playboy mysteriously abonded in newspaper office" Siitä sitten tietenkin alkaa ja jatkuu ihan mukava vauhtimellastus-screwballaus lehtimiehen (Henry Fonda) ja seurapiirinaisten kanssa. Kova kaksikko, elokuvan jenkkinimi liioittelua, mutta parempi, laiska, löysä, tyhmä suuominimi arempi. Miksi siinä pitää olla vielä tuo-sana lisää typeryyttä tuomassa?! P.S. Lehtimiehen "kuolin"sänkykohtaus on klassikko ja Stanwyck unisilmämaski kasvoillaan ja tupakka huulillaan, sormissaan, se on täynnä täyttä yöllistä glooriaa. Ja kun loppuun tulee taidokkaasti, yllättäen vielä psyko-noiria, niin onhan tämä monipuolinen paketti. Ja sitten vielä: "If you kill her, you have to kill all of us!" "Oh! You're always talking communism." Ja jatkoksi: "Helen, you search the upstairs." "Oh, no! I was never much of an individualist. If the upstairs has to be searched, we'll search it together." Why, that's communism!

sunnuntai 21. toukokuuta 2023

A Woman Kills (Ranska-68) Absurdia avuttomuutta

Tai tässä pahemminkin, paremminkin A Man Kills. Tässä Jean-Denis Bonanin ohjaamassa outoudessa toitotetaan aluksi niin monta kertaa sitä että "prostuoituja tappava nainen on kuollut, silti murhat jatkuvat..." että tehokeinoisuus, keinokkuus ylittyy jo heti aluksi. Se ei ole, vaikka tekijät niin luulevat, välttämättä kokeellista elokuvaa. Eikä mustavalkonen filmi. Eikä se, että kuvataan pitkään kapeita katuja, käytäviä (tai mitä tahansa kohtausta) kirskuvan musiikin kera. Eikä jäykän monotoninen monologi (lue: huonosti näytelty) ohi tai suoraan kameraan. Kaikki nämä vedetään tässä ihan salkoon, ja se on tylsää. Aihe on karu, mutta jotain absurdia huumoria on yritetty etsiä, onnistumatta. Jean-Louis van Belle tulee mieleen (se on positiivista), mutta ilman hänen avaruudenläheistä "arkea", lakonista hulluuttaan, maanläheistä linnunrataa... Ai niin, Se Mies; Elokuva tuuttaa lähes koko ajan huonosti hullua näyttelevää miestä, joka taitaa olla siksi seksi sarjaseksimurhaaja. Yksi valtti elokuvalla kyllä on; Jatkuvat, kökösti puhe`lauletut` chansonit menevät laulu laululta oikeasti `kriittisimmiksi`, käsittämättömimmiksi..

Irrallinen (Puola-64)

Vähän kuunnellen, muunnellen: `Joskus kiipeän tänne ylös kuuntelemaan kaloja.` Jerzy Skolimowskin esikoiselokuvassa, esikoisohjauksessa hän itse juoksee ympäri Varsovaa ennen myöhäistä armeijaanastumistaan. Hän ja tapaamansa tyypit ovat myös irrallisia, sopimattomia, tylsistyneitä. Pää-irrallinen lukee yliopistolla iktyologiaa eli kalatiedettä, mutta sekin jää nyt armeijan alle. Tai jonkin. Elokuvassa on paljon kyynis-lakonisia heittoja (kun hän kertoo että lähtee ehkä maaseutukaupunkiin alan töihin, hänen kotirouvagigolona toimiva taidemaalari-selittäjä kiteyttää: "Kerran viikossa elokuva, bridgeä apteekkarin kanssa, yksi prostituoitu kaupungissa."), absurdeja hauskuuksia ("Ostatko tummaa vai vaaleaa leipää?" " "Ei väliä värillä, se tulee sokealle."), näppärähköjä yhdistelmiä (lohien paluusta aina samaan joenmutkaan kutemaan vedetään verkot parien löytämiseen, avioliittoon), mutta kukaan ei juurikaan naura, noteeraa näitä juttuja. Harhaus ja harmaus hallitsee. Lähes mestariteos mielenkiinnottomuudesta mihinkään. Hän on irrallinen, irti, mutta silti täysin jumissa. Ja monet muut. Valtiokin. Se varsinkin.

lauantai 20. toukokuuta 2023

Ilmaan heitetty kivi (Unkari-68)

Alussa siirrytään mehiläisfarmilta (mehiläiset pörrää, varmaan varma valtiokontrolliviittaus, Suomessa varmaan olis loputon sääskisuo) maanmittaukseen (ihmiset, maisemat luupim läpi ylösalaisin, varmaan varma valtiovittuiluviittaus) ja maatamitattavalta maaseudulta löytyy siemen siihen, että ei kai näin `hoidettu` järjestelmä, järjestelmän alainen maa ja valtio toimi. Elokuva kärsi vuoden-68 Cannes-kapinasta, mutta ei kai tällainen ei-kommunistinen kiteytys olisi Godardisteille kelvannut muutenkaan. Sekopäisen seurannan säälittävä' `huipennus` tulee lopussa kun kommunistinen koppalakki-k*sipää (tai tarkemmin; tahdoton, taipunut, taittunut tollo tyhjäpäätyperys"sankari"sotilas) `haluaa` maanmittaaja-valokuvaajan kameran, kun sille tallennetut todisteet eivät oikein juhlista Uuden Järjestelmän uutta arkea, eikä oikein juhlaakaan. Elokuvan lopussa valokuvaaja kuljettaa kaikkialle nestemaljapulloa, jossa maaseudun ihmisistä ottamansa kasvokuvat vesileijailevat esiin ja pois, esiin ja pois, esiin ja pois.. Kaunista, kritiikkiä. P.S. Hevoskärry-drive in-elokuvateatteri pustalla hyvä idea ja toteutus, mutta tietenkin pelkästään kommunistinen, propagandistinen sellainen. Ihan Miklós Jancsómaisiin, geometrisen, luonnottoman, tanssimaisen teeskenneltyihin väkisiirtymiin ei ohjaaja Sandor Sara onneksi ryhdy, sorru, vaan siirtymät ovat luonnollista laatua.

torstai 18. toukokuuta 2023

Andrzej Wajda: Samson (Puola-61)

"Onko `tuolla ulkona` tosiaan niin kauheaa kuin väittävät?" "En tiedä, koska täällä on niin valkoista ja siellä niin pimeää." `En näe.` `Enkä ole ainoa.`

keskiviikko 17. toukokuuta 2023

Muuri, Bariera (Puola-66) Kynttilöitä ilmassa, haaveita hatusta.

"Jopa meidän kyynisellä ja toivottomalla sukupolvella on akteja jotka tehdään imtohimon kuumuudessa." Nyt laitetaan heti kovat kouraan ja puolat ranteisiin; Elokuva alkaa kun käsiä sidotaan yhteen sähköjohdoilla. Kyseessä on tosin `vain` lääketieteen opiskelijoiden `leikki`. Ja yhdellä onkin säästöpossu sidotuissa käsissään piilossa takanaan. ("Hei! Lääketieteen opiskelijat! Te tiedätte mitä veri on! Pääsiäisviikko on Iso Viikko luvuttaa verta!" Ja Nunnat puhelinkopissa; "Odotamme Ylösnousemusta!" Mutta taitaa olla niin, että ylös nousee musta.) Nyt Jerzy Skolimowski ruoskii ja sivaltaa erikseen ja yhtä aikaa yhteiskuntaa ja sen kansalaisia. Itseäänkin. Uskomuksia. Uskontoa. Uskomatonta. Komea kohtaus: Ensin tutustumme tyhjän ravintolan laseisiin jääneen vodkan-juojaan, sitten siivoojaan josta tulee viidentoista sekunnin laulajatähti. Ja toinen: Pariskunta tanssii itäblokki-iänikuiset sanomalehti- kolkkahatut päissään (ja päissään) myrskyä esittävän taulun edessä - taulu muuttuu myrskyksi. Ja kai kapinaa tämmöinenkin: Koko kapakka pyöritysvinguttaa vodkalasejaan sormillaan. Entä mäkihyppy matkalaukulla? Hyvää tolloturisteilua. Kehyskertomus: Mies kantaa mukanaan perintömiekkaa, mutta kuten Meren Manillaköydessä köysi poljetaan tunkioon, tässä miekka murjotaan maahan. Ilman mitään Isänmaainhoa-intoa. Ja mustavalkokuvaus on jälleen komeaa. Ja varsinkin yössä. Itäblokin Ikiyössä varsinkin. . "Älä välitä huudoista, seinän takana on hammaslääkäri."

tiistai 16. toukokuuta 2023

Hands Up! (Puola-Englanti-60-luvun loppu->81) Ankaraa valkeaa, ankaran valkeaa

Ja vaikeaa. "Pelkäät että lennät ulos eliitistä!" "Pelkäät menettäväsi bonukset!" "Pelkäät että että sinua ei enää päästetä ulkomaille!" "Pelkäät että autosi hajoaa!" "Pelkäät että koirasi kuolee!" "Pelkäät että palvelijattaresi lähtee!" "Pelkäät menettäväsi ajokorttisi!" "Pelkäät että sinut potkaistaan Puolueesta!" "Miehet valkoisissa voivat olla kirurgeja tai partureita." "Herra, kumpi tulee, tasoitus vai kallonporaus?" Näin huutavat ja kysyvät kalkilla, laastilla peitetyt miehet Jerzy Skolimowskin pitkään pannassa olleessa ja 80-luvulla uudestaan uudella aloituksella käynnistämässä elokuvassa. Sama porukka makaa, melskaa, ryyppää myös julisteen päällä tuulessa. Kun juliste kohotetaan siinä nelisilmäinen Stalin kohottaa etusormeaan! Äkkiä huutaen, juosten pakoon!... Kalkkipöly ja kynttilät (tätä suurin osa elokuvasta) näyttävät muuten kalsean komeilta mustavalkoisella filmillä! Ja junanvaunussa...

perjantai 12. toukokuuta 2023

Pöyristys: Putka palaa (Suomi-Lappi-23) `Terveisiä Säätytalolle`

Kasetillinen kaahausta, kaaosta Muurolasta, Rovaniemeltä. Kappelekaksikko "Laiskat lattiaan" ja "Sen saa minkä pilaa - Sitä saa mitä tilaa" sopii Säätytalon hallitusneuvotteluihin kuin köyhä kyykkyyn!

Ornamental Hairpin (Japani-41) Ja jälleen ollaan kylpylässä...

Hiroshi Shimizun pisteliään leikkisä ihastumistarina jossa jälleen tosiaan ollaan kylpylässä. Tarina on pisteliäs myös konkreeettisesti koska kylpylässä rauhoittuva sotilas loukkaa jalkansa hiusneulaan! Ja joutuu jäämään siksi sinne vielä, vai pelkästäänkö sen takia että hän haluaa saada tietoon hiusneulan omistajattaren. (Kenji Mizoguchi-tähti Kinuyo Tanaka.)

The Masseurs and a Woman (Japani-38) Kylpylän tuoksut ja juoksut

"What a strange woman." " She sure is Strange." Tavallinen, mutta monipuolinen juonialiaihio japanilaisessa elokuvassa on vuoristokylpylä-sokea hieroja-yhdistelmä, välillä myös ilman vuoristoa tai kylpylää, harvemmin ilman hierojaa, varsinkaan `nyky`pinkuiluissa. Mutta tästähän on vielä pinku eiga-aikaan ja filmeihin vuosia matkaa. - Vuoristokylpylään, kylpylään yleensäkin näissä tullaan jotain pakoon ja lopulta joskus jotain etsimään. Yksinäisyyttä pakoon, rauhaa etsimään. Mutta yleensähän se on näin: Tullaan yksinäisyyttä pakoon ja löydetään uusi yksinäisyys, ja vielä uusi, tai vanha yksinäisyys ihmisten keskeltä. - Tokiolle, Tokiolta tuoksuva, `haiseva`(!) nainen saapuu maaseutukylpylään. - (Kauhukin)Komedia ja draama tietenkin varsinkin. No, kauhu ei tässä ole varsinaista, varsinaisesti komediaa. Mutta hieno elokuva jälleen Hiroshi Shimizulta.

Japanese Girls at The Harbour (Japani-33) Elegantti kosto-rikosdraama

Satama ja naiset, luulin että kyseessä on julman perinteinen prostituutiodraama, mutta tämä on yhtä perinteinen mustasukkaisuusdraama, tosin tarina naisen mustasukkaisuudesta ja siitä johtuvasta rikoksesta, joka on vähän harvinaisempi juonikuvio. - Hiroshi Shimizun mykkädraama on elegantti kostotarina.

Mr. Thank You (Japani-36) Hiljainen mestariteos

Tätä Hiroshi Shimizun hiljaista, mutta ei mykkää mestariteosta maaseudun avuliaasta bussikuskista (Herra Kiitos] 1]) on "mainostettu" auringonpaisteiseksi, autereiseksi matkaksi, matkoiksi, mutta kyllä tässä on harmaata pohja-päällysväriä myös, esimerkiksi Tokioon perheensä pakottamana prostituoiduksi muuttavan nuoren naisen, salaperäisen, teräväkielisen, traagisen naismatkustajan ja kotikyliinsä palaavien työttömien ("Onneksi heillä on koti johon palata" sanoo yksi bussimatkustajista) kera, ja, mutta muutenkin. Kuski toimii myös viestinviejänä ja esim tuo taas maalaiskylän naisille ison kaupungin populaarimusiikkia äänilevyllä. Ja onko kuskikaan pelkästään iloinen lintunen? Loppupuolella hän sanoo ehkä ajavansa mieluummin ruumisautoa, koska bussissa hän ajaa useita ties minne turmioon. Huumoria tulee kun henkilöauto ohittaa väistyvän bussin kiittämättä. Salaperäisnainen sanoo: "Olisivat edes voineet kiittää, pellet." Kohta bussi ohittaa rengasrikkoisen auton. Sama matkustaja huutaa vittuillessaan, hymy naamallaan "Kiitos!" Olisko tämä elokuva puolipilvinen matka, melkein mestariteos? Ja vuoristomaisemat ovat muuten upeita! Ja loppu on ihana!! Koko ajan soiva iloinen musiikki välillä kuin samanaikaisista kotimaisista komedioista, välillä kuin Jenkkimykkiksistä. Bussikeskusteluja: "Näin lama-aikana ainoa mitä pystymme tuottamaan on lapsia. Pojista tulee kulkureita ja tytöt myydään halvalla." / "What is this talk about `talkies`?" "Talkies are movies where men talk like women." 1] Nimi tulee siitä että hän sanoo kaikille, kanaparvea myöten `Kiitos`, kun antavat bussille tilaa, tietä..

keskiviikko 10. toukokuuta 2023

The Cornshukker (alkuteksteissä nimellä Corn Shukker) (USA-97) Kantrikitaristeja, karmiinkoputtajia ja rapuja maissmiehen, maissi`monsterin` tanhuvilla

Ja aikamoinen tanhuvilla on myös elokuvan päänäyttämönä toimiva talo. 80-90-lukujen videohalpistelut ovat muutamia pikkupoikkeuksia lukuun ottamatta gore-splatter- suhinoita-surinoita-sutinoita, kun eivät tekijät muutakaan keksineet. No, nyt tässä on keksitty, nyt on kyseessä, käsissä se sellainen "pikku" poikkeus!! Cornshukker on ihan ehtaa, tanakkaa, paksua taidepaskaa, sakeaa, sotkuista, suttuista (f)arttishittiä, nyt on taide tulilla!!!... Itse Cornshukker on albiinoaliennaamainen, isokorvainen, mustareunasilmäinen, puolipukuinen (puvuntakki puuttuu) kalju (aina tietenkin kalju näissä) ihmetys, ihmistys, ilmestys joka tunkeutuu ihmisten mieliin ("I Know!") ja joka asuu lahossa, mädässä hylkytalossa metsän, pellon reunalla. Oveen (vain karmit jäljellä) koputtaa kadonneen koiran etsijämies, keksejä myyvä lapsi, kosmetiikkamyyjänainen (laittaa aurinkovoidetta albiinon poskiin ja huulipunaa huuliin), jotain toista taloa etsivä huilunsoittajamieshyppelijä. Koira on hyvässä hoidossa, kunnossa talossa, ja samoin on kunnossa talossa majaileva rapulauma (vaikka talo on tosiaan kaukana vedestä, lähellä metsää.) Corn itse törmää esim kahteen kantrikitaristilaulajaan 1], jota etsivät `areenaa`. Ja häipyvät, kävelevät maissipeltoon. Maissipelto on tietenkin se tämän taiteen ja elokuvan sydän ja ydin, se/ne pellot sykkivät voimaa koko alueelle. Ja maissi yleensäkin. Eikä se ole tässä mitään Maissilapset-masennusta, vaan tosiaan täyttä Maissivyöhyke-avantgardea-surrelismia-taidetta. Cornshukker onkin varsinainen maissin ja alueen, maissialueen ylistys ja hieno, oiva, upea elokuva alueella olijoista(,) olioista sekä etsimisestä ja löytämisestä. Sekä tietenkin valitettavasti angry mob-idiotismista ("FREAK!" toistuu yksiaivoisen kuoron maanisen mölinän yksinkertaisessa rytmissä.) P.S. Ja tietenkin pitää olla MAISSIPIZZA, jonka tekee ja toimittaa Smegma(! kumma ettei Sperm) Pizzan tanssiva, kännäävä Pizzamies! "It`s a Work of Art!" Siis koko elokuva ei pelkästään pizza!! 1] Elokuvassa mukana monia mainioita kantrikappaleita.

lauantai 6. toukokuuta 2023

Yes, Madam (Hong Kong-85)

Michelle Yeoh ja Cynthia Rothrock ovat poliiseja. Rothrock saapuu kentille noin vasta, vasta noin puolivälissä, ihanan kökön juoni-idean saattelemana; Lasikuulasilmäinen tuijottajarosvo nappaa hänet lentokentällä panttivangiksi, kun Cynthia on saapumassa kaupunkiin, maahan, maahan , kaupunkiin. Eikä tietenkään tiedä naisen poliisiudesta, ja karmeastihan siinä käy. - Vauhdikas pläjäys (mm tappelu kroisospomon lukaalissa, jonka keskiössä on valtavahko lasivesi-vesi-lasiputous`portaikko`, joka tietenkin hajoitetaan, moneen kertaan tai flyygelinpäälläpotkinta, käsien kansikatkonta samaisella `laitteella`, myös flyygelinpäällysspagaati nähdään), mutta Yeohia ja Rothrockia olisi saanut olla enemmän, mutta kyllä heidänkin itseltään itserepimäänsä (jotta potkut paukkuu paremmin, ylemmin) hamematsausta löytyy useaan kertaan. Mutta myös karmean kasarista farkkuhaalarimatsia. (Yeohin vihreä[!] lappuhaalari menee jo muotivirtausten ala, ulko -ja yläpuolelle.) Lisäksi omena laitetaan pistoolinpiippuun ja pamautetaan, erilaiset puoliroistot törttöilevät ja kokoroistot kompuroivat. Ja tekohohottava, ylinäyttelemistä yrittävä gangsteripomo. Ja pitäähän kunnon Honkkarissa olla tietenkin tarinaan täysin liittymättömiä elementtejä, esim kaksi parkkisakko`poliisia`, ketkä kilpailevat, tappelevat siitä kumpi ehtii saada enemmän ja nopeammin sakkolappuja tuulilasinpyyhkijöiden alle.

perjantai 5. toukokuuta 2023

Tirlittan: Sillat

Savolaista soulia suomeksi. Tai siis "savoksai". Parhaat palat: Sillat, Lähirakkaus, Noususuhdanteen aikaa(n).

Apprentice To Murder eli Kuoleman oppipoika (USA-Kanada-Norja-88)

"Last night I dreamed a terrible.." Vuosi 1927 vehreänvihreässä laakso/vuoristokylässä, kaupungissa. Komeaa maisemaa (kuvattu Bergenin seuduilla Norjassa, mutta Amerikkaa, Kanadaa kai kuvataan 1]), mutta maiseman alla juopottelevaa kusipääaviomiestä-isää, hikistä hommaa töissä ja kun vielä mystinen sairaus piinaa seutua, niin onhan siinä kestämistä lukutaidottomalla, mutta hyvällä piirtäjällä Billy-pojalla (Chad Lowe). Mutta onneksi(?) on kansanparantaja Tohtori Reese (Donald Sutherland), häneen tutustutaan heti aluksi kun hän rauhoittaa valkovaahtosuisen vesikauhukoiran Raamatulla ja Rukouksella. Ja onneksi on nuori nainen (Mia Sara) joka haluaa toimittajaksi isoon kaupunkiin, kirjoituskone jo löytyy! (Toinen kirjoittaa, toinen piirtää, Pari tehty Taivaassa? Vai tuleeko Billystä Parantajan apulainen? Vai molemmat? Vai kertooko elokuvan enkku -ja suominimi `totuuden`?) - Ei läheskään parhaita folk-kauhuelokuvia, varsinkin väen vaatetus mitä sitä sattuu, halpistv-sarjamaisuutta, mutta katsoohan tämän ennenkuin kulkutaudin ottaa. Eikä onneksi ole sarja, yksi elokuva, osa riittää. Lopun tulisuihkusuumies, oikeudenkäynti ja kuinka sitten kävi-kolmikko veti elokuvan kuitenkin kuiville. "Usko siirtää vuoria." "Ehkä joo niin, mutta enpä ole nähnyt vuorten liikkuvan." 1] Philadelphiaa, `Phillyä` muka..

torstai 4. toukokuuta 2023

Ghost Story eli Kummitusjuttu (USA-81) Laimeaa, laiskaa vanhojen ukkojen kauhua, mutta yhdistettynä gorekeveään, kevytgoreiseen kasariin, niin tulos on miellyttävä, siedettävä.

"Mitä te vanhat ukot oikein teette, touhuatte siellä?" "Mustaa Magiaa." "Jaa sitä..." Elokuva alkaa kun neljä ukkoa inisee ja pyörii hikisinä sängyissään. (Ja tämä tavara toistuu elokuvassa.) He näkevät painajaisia muinoin nuoruudessaan tappamastaan naisesta (Alice Krige). Mutta tämä ei taida jäädä pelkästään painajaisiin; Aave on irti! Ukoilla (Fred Astaire, Douglas Fairbanks Jr, John Houseman, Melvyn Douglas) on myös kauhuklubi jossa he lukevat kuunnelmallisia, tunnelmallisia, mutta laimeita, latteita, laimeita, vaimeita kauhukertomuksia. Elokuva on yritys tuoda `Wanhan ajan kauhuelokuvaa` gorekasarille, ja minusta ihan onnistuneesti. Mukana myös yllättävän paljon paljasta pintaa ja `rajuhko` seksivilahdus. No, ukot ei onneksi näissä, vaan varsinkin Krige ja Craig Wasson, eli Don. Elokuvan puolivälissä (aave)tarina keskittyy pitkään heidän suhteeseensa ja ukot jätetään koille ja ullakoille. Mutta myös menneisyysmurhassa, murhamenneisyydessä `viivytään` aikansa. Ja on tässä verenlentoakin pikkuisen, esim kun mies (ei kukaan ukoista, vaan Donin veli David, jota esittää myös Wasson, viiksissä) lentää munat vilkkuen ikkunan läpi korkealta katuun. Näytteleminen on hyvää, linjassa, paitsi Wasson `nuorison` edustajana, edustajina mutta muuten hänkin ok.. Mutta; Miellyttävä, mukiinmenevä cocktail.

Palapeli (Puzzle of a Downfall Child, USA-70)

(S)Ex-malli antaa merenrantatalossaan `ystävälleen`/ystävälleen haastattelun, läpipimennyksen, valaisun syöksypyörteestään; mestaruusluokasta, mestaruusmolskeilta mielisairaalaan. (Tai ei varsiNAISESTI sex-malli, mutta seksin autuus ja ahdistus on koko ajan keskiössä, ja/tai ainakin maalitaulussa.) Faye Dunawayn vereslihainen, veresvihainen, veresmielinen, veressieluinen performanssi kantaa elokuvaa kovilla ja hennoilla hartioillaan. Lopussa kauneuttakin. "Mekö seurustelimme?"

tiistai 2. toukokuuta 2023

Lilly: Miksetsäkuuntele?

Keskikelpoista, keskilämmintä (mutta myös samalla keskikylmää, viileää) elektroiskelmää Enontekiöltä. Esiintynyt myös nimellä Elly. (Kappale: Soutan.)

maanantai 1. toukokuuta 2023

The Meteor (USA-79)

Vanha NASANero (Sean Connery) kutsutaan kesken purjelaivakisan kisaamaan Avaruuteen Meteorin kanssa, kun se meinaa Maahan pamahtaa. - Pikkutarkkatyypillistä 70-80-lukujen Katastrofikisailua varsinkin Kaikki Tähtiä-jatkumossa: Henry Fonda Pressana, Trevor Howard, Natalie Wood, Karl Malden, Martin Landau, Brian Keith, Richard Dysart, Sybil Danning vilahtaa suksilla! Elokuva on hidastempoinen, mutta Alppien lumivyöry ja Hong Kong hyökyaalto ovat hurjia, kurjia kohtauksia. Samoin New York on jälleen kiven `kohteena`. Metron mutavesivyöry myös runnova kohtaus. Ja "ison kiven" "leijaileva" lähestyminen murisevan musiikin saatelemana on kuin hirviön huutoa kaikukammiossa, Avaruuden kokoisessa sellaisessa.. Ja USA:n ja Neuvostoliiton rakettirykmentit lähestyvät sitä massiivisinta, mulkkuisinta, murskaavinta möhkälettä...