Devil in The Brain (Italia-72) Outo-giallo.

Tai ei siis perusgiallo. Tämä on: Erilainen giallo. Sairaalagiallo. Mielisairaalagiallo. Nunnsairaalagiallo! Ja vielä Sergio Solliman Giallo!! Poikalapsea syytetään isänsä murhasta ja on siksi sairaalassa, mutta mies, pojan äidin vanha rakastaja (Keir Dullea) alkaa epäilemään tapausta... Eli nyt siis loppui Piruilut, vaikka nimessä vanha kehno vielä piileekin piruna, paholaisena.. Piru piilee yksityiskohdissa, kuten sanotaan, mutta nyt tähän elokuvaan: Paistuu ja maistuu.. Nuori nainen-äiti on "myös"(?) sekaisin, sillä joku muu on myös. Mutta kuka? Ja miksi? Aluksi menneisyys-nykyisyys-vaihtelut littaavat tarinan littanaksi, mutta se alkaakin kekseliäästi kohoamaan kuin crime-giallo-dekkaritaikina, mutta ei kohoa eikä paistu tyhjää täynnä olevaksi tuulihatuksi, vaan maistuu mainiolta psykocrime-giallo-dekkarilta Italokartanomausteella.

The Blind Swordsman aka Duel With The Devil (jälkimmäinen monen Honkkari-leffan nimi) (Taiwan-Hong Kong-70)

Lisälehtiä `paholaisen ` kirjaan 2: Duel With The Blind Swordswoman/Devil (ei sokean). Ihan niin kuin Ihan niin lukuisat Blind Swordsmenitkin. Nyt on vain Sokea Miekkanainen. Lisäksi, myös dare devil/dare-devil/daredevil`ismia (siitäkö se Devil-nimi?), kasvo-kuolo/kuolo-kasvomaskia ja matsia...

The Devil`s Lover aka Demon Lover aka Lucifera: Demon Lover (Italia-72) Suttuinen, tylsä sekoitus `seksiä` ja `kauhua` .

Lisälehtiä Paholaisen kirjaan 1: Lucifera. - Kovamaineniminen, mutta tylsä, suttuinen sekoitus jonkilaista kauhua ja jonkinlaista maalaisseksiä. Pääosissa kovat nimet alavaihteella: Rosalba Neri, Mark Damon. No, ei Demon kuitenkaan..

The Devil`s Daughter (USA-73) Ankeaa ja Kankeaa..

Ja siihen juoni ja näyttelijät lankeaa.. Ja!: Äärikamala, äärivakava.. "Vanhemmat ovat aina mysteeri lapsille, ja lapset vanhemmille." Laahustuksen, raahustuksen alussa Paholainen koikkelehtii kainalosauvoilla!!?? Nykyään olis varmaan rollaattori. (Mites olis ollut pyörätuolipaholainen? Pyörätuolipiru? Näillä sauvoilla kai "hienovaraisesti" varoitetaan, että nyt tulee ankeaa, kankeaa kökköä.) Eikä kyseessä ole komedia, vaan äärivakava, äärikamala kankea kammotus, kauhistus.. .. - Shelley Wintersin 20-30-luvulle sijoittuvat tai nämä, tämä joka, jotka on/ovat kuin silloin kuvatut eivät ole mun munakkaani.. Nuoren naisen äiti on myynyt lapsensa jo pienenä pirulle, palkannut paholaiselle (tätä tyttö ei tiedä, tietenkään) ja äidin hautajaisten jälkeen noitaniminen Lilith-täti, vai mikä lienee (jälleen koko ajan yli- tai alinäyttelevä Winters) ottaa hänet kartanoonsa ja kaupungin kulttiin. - Eihän tässä tapahdu yhtään mitään, edes keskivertokauhuksi tätä ei voi missään nimessä luonnehtia, ehkä keskivertokangisteluksi sitten.. Kaikki on niin nollavillaista, ja jos nyt halusivat tehdä laahustuksen ja raahustuksen, niin olisivat tehneet kunnon `kangistelugenren` "edustajan": Juonelle ja näyttelijöille kunnon kahleet koipiin ja kouriin, painot polviin ja raudat ranteisiin ja koko hela houre suolle tarpomaan, niin olis uponnut jo alussa... Mutta ei! Viisi varttia tuntuu viideltä vuosisadalta. Aivan uskomattoma, uskonnottoman ja uskovaisen kankeaa ja ankeaa ja nuorta naista lukuun ottamatta näytteleminen on ankean, kankean kammottavaa. Helvetin, Perkeleen, Pirun ja Saatanan hidasta paarustamista, pakertamista, pöljäilyä, pönttöilyä... - - Helvetin huono. Pirun paska. Saatanan surkea. Ja loppuratkaisu aivan hävettävän, nolon, säälittävän ennalta-arvattavan ennalta-arvattava, olisivat nyt edes jotain muuta, uutta koittaneet keksiä. No, lopun musta hiusväri-piru-paholainen on on kyllä uransa (sekä näyteltävän, että näyttelijän, näyttelijän ja näyteltävän) korkealentoisimpia vilahduksia. P.S. Joseph Cottenin loppu-uran kauhuleffapohjakosketuksia kylän tuomarina.

The Devil Made Me Do It! (USA-74)

Meikämanaajalle täysin tuntemattoman komediallisen etsiväsarjam kauhujakso. The Snoop Sisters (Helen Hayes ja Mildred Natwick) on sarjan nimi ja kertoo New Yorkissa asuvista ja etsivöistä mummosiskoksista, eli mummoetsivistä. Tämä jakso alkaa kun lentokentän matkalaukkuhihnalta löytyy putkikassi-pussitettu ruumis. Ja se johtaa mummot pirunpalvojien suuntaan... Rauhallisen jämäkästi tuntiin ja tusinaan minuuttiin on saatu medaljongi, jonka sisältä löytyy "Maailman vanhinta ja vahvinta huumetta" joka tekee musta oliivi-simäiseksi hypnoosizombiksi, okkulttikellarikeskuskauppa, jossa on elävä korppi ovikellona ja baskeripäinen pahan/rahanpalvoja (eiku kyllä se hyvä on) joka pelaa pokeria ja kaupasta löytyy keskeltä pata porisemassa ja seinustalla pääkalloja tehtaileva kone joka tiputtelee kalloja koriin ja kai myyntiin. Yhdelle esille olevalle kallolle on läntätty peruukki päähän. Lisäksi tarot-kortteja tiputellaan kortti kerrallaan: Tiputetaan postiluukusta, ammutaan nuolella oveen, läntätään uhrin, myöhemmin ruumiin otsaan ja koko ihana "kaaos" lopetetaan ison kaapulössin kieliposkisen kirkuvaan kaapukaaokseen, piirileikkiseen paholais-pirunpiiriin... Ja Alice Cooper rokahtaa, röhnöttää tuolilla ja makaa sohvalla luurankopuvussa(an)! Lisäksi George Maharis, Joan Blondell, Bert Convy ja sarjassa ovat muuten vierailleet mm Paulette Godard viimeisessä roolissaan, George Peppard, Geraldine Page, sarjahirmu, Roddy Mc Dowall, Bo Svenson, William Devane, Jill Clayburgh, Walter Pidgeon, Vincent Price. Että kyllä on staroja tuntemattomaan yhden, korkeintaan kahden kauden (-73-74) kummalliuuteen tungettu! Ja Pricesta tuli mieleen, että onko kauhujaksoja enemmänkin, pitääpä tarkistaa.. Ja vaikka ei oliskaan, nin jo tämä yksi jakso on Ihanan absurdia, obskuuria, hauskaa, humoristista, hullua, kekseliästä, kevyttä kivaa 70-lukua. Helvetin hauska. Helvetin hyvä.

Disorder (Ranska-86) Päälle liimattu ja täyteen tungettu. Lapsellinen, nolo, tahaton komedia.

Kolme (kaksi miestä, yksi nainen) post-punk-piireissä ja bänd(e)issä pyörivää tyyppiä yrittää varastaa musiikkaikaupasta soittokamat, mutta paikalla onkin kaupan tyyppi ja tyypit tappavat hänet.. Sitten tietenkin alkaa asian peittely muilta genren tyypeiltä, mutta se mitä ei valitettavasti peitellä on nolon ja säälittävän massiivisia mittasuhteita saava bändiläisten ja naistensa ristiinrakastumiset. Niitä tungetaan katsojan korvista, kurkusta, silmistä läpi, alas alusta alkaen erittäin paljon, pitkään ja päälle liimaten ja täytteeksi tunkien... Oliver Assayasin esikoiselokuva on tahaton, nolo komedia.. Nolo, tahaton draama..

Satan`s Sabbath aka The Sensual Sorceress aka The Possession of Virginia (Kanada-72)

`Saatanan sapatti`on hidas, kuiva, laimea, loiva, löysä, vaisu ja valju kanadalainen(!), ranskankielinen saatanallisuus. Mutta siinähän on oma pelkonsa, puristuksensa, viehätyksensä ja voimansa kun Saatana kiertyy, puristuu, tarttuu harmaan, hartaan hitaalla kierteellä. , puristuksella ja tatsilla `uhriinsa`. Ja kuten käy joillekin joskus Jumalan kanssa.. Oliskin kiva, kova katsoa joku kiva, kova godsploitaatio. P.S. (Paholaisen Sana): Mutta elokuvan loppu (lyhyt!) on juuri oikeanlaista orgiaa, hetero-homo(lue:lesbo)-softseksuaalisuutta, avantgardistista anatomiaa, surrealistista seksiä.. ..

Satan In Her (Indonesia-74)

ELOKUVAN LOPPUSPOILAUS! Manaaja-"vampyyri"versio, jonka viimeiset viisi minuuttia oikeuttavat olemisen elokuvahelvetissä-`taivaalla`: Valkovaahtusuu-"vapmpyyri"suu vaahtoaa, (no, on hänellä kuitenkin "vampyyri[n]kynnet", joilla kyntää Manaajan kaula, kurkku verivirroiksi, lisäksi hän lyö Manaajaa kirjalla, kukkapurkilla ja taululla päähän, mutta Manaaja ei ole maks, miks, muks millänsäkään ja vaahtosuu kuivuu...)

Drakula Mantu (Indonesia-74) Drakulan mannut ovat juustoiset ja räkäiset..

Ja taideleffataunot äkäiset. (Ja jos taideleffaatikot vastustavat, niin kyllä useat roskaleffatikot rynnivät oville, sillä kyllähän tämä aikamoista höpö-höröhuumoria on.. Mutta mä en rynni, sillä: `Hauskan` kökkö vampyyrikomedia jossa valmistaudutaan vampyyrihäihin ja vietetäänkin vampyyrihäitä. Ukkovanha, vanhaukkovampyyri (kadottaa, tiputtaa, unohtaa välillä hampaansa) ja `nuori` vampyyrihaamu ovat menossa naimisiin, ja kai muistaakseni menevätkin (asiaa kun mielessäni, muistoissani pätkin.) Lisäksi vampyyri menee vessanpöntölle (elokuvan `tunnettu`, zoomattu clou) ja suutelevien vampyyrien hampaat eivät suinkaan tipu, vaan juuttuvat toisiinsá kiinni. Ikuisesti jumittava, kiinnipitävä rakkaus?! Ja hauskasti, hirveästi ja rasittavasti hirviöt hampaat ja kielet ulkona vähän väliä sisällä ja ulkona kikattavat, kutittavat itsejään, uhrejaan (eikä niitä aina muka nähdä). Ja juovat Coca Colaa!!.. ( Mutta eivät valitettavasti avaa peltipurkkeja, pulloja vampyyri[n]hampaillaan..) Ja päätön ajomies, ratsumies puhuu!!-- Ja jonokusemista mukana myös. Ja Drakula desinfioi purtavan kaulan. Tätähän voisi käyttää, soheltaa, soveltaa myös pornoelokuvien (ja miksei tietenkin kotona myös) cunnilingukseen ja fellaatioon, ja siveimmillään suudelmiin.. .. `DEMONS, DEVILS, MONSTERS UNITE!!!..."

City of Silence(s) (Ranska-79) Kummallisuuksia Kummalassa, Kuvakulmakavalkadi Kökkölästä - Etsivä saapuu Pöljälään, Pönttölään..

Absurdin mainion oudon kuvakulma, leikkaus ja lähikuvakavalkadin (esim aukaistavat ja suljettavat ikkunat, laukut, ovet) sekoitus on myös tietenkin mysteerimiurhien mekka ja mombasa (tai tarkemmin, `törkeemmin` sanottuna murhien, yleisen outoilun, outouden ja näiden tutkinnan tyhjyys ja täyteys:) Toimistojohtaja ammutaan kirjoituskoneiden paukkeessa koneiden ja sihteerien reunustaman kone- ja sihteerikkökäytävän päähän, sihteerien huomaamatta, kuulematta, näkemättä koko tapausta, korvakäytävä kautta kuumemittaus peräsuolesta-tappo, varjokuvatappelu elokuvateatterin kankaalla, pyörätuolipotilas-sotilas sukeltaa uima-altaaseen... Ja katsoja... --- `Etsivä` saapuu - pikkukaupungin pittoreskit pimeydet... pöljät, pöntöt pösilöt... Pikkukaupungin pikkunieluisuus-sieluisuus sihdin läpi sihdaten... Ironisella, ilkamoivalla, iloisella intensiteetillä hilaten, pilaten, silaten, tilaten.... Loppuäataus-latinki-lopunnäky: Palava pyörätuoli ja mies valuu, vyöryy mäkeä alas yössä... Ja yössä tässä ollaan koko ajan, kaikin puolin... `Etsivä` etenkin, katsoja kans.. Mielenkiintoinen matka yössä "työssä"..

Hot Day Afternoon aka When The City Awakes eli Lehtileike eli Keikkojen keikka (Ranska-75) Vaisua vatkulia..

Musta-valkoharmaahiuksihemmot "valloillaan", "vauhdissa"..... Jännäjuoninen, mutta löysätoteutuksinen Ranskaroistoilu. Tai poliisiproseduuri. Kumpi puoli pääosassa, tiedä häntä?: Valevartijat-poliisit ryöstävät oikeilta mahtisäkit rahaa ja piiloittavat ne vanhaan hautaan. Ranskacrimen yhden suunnan mukaisesti pari ryöstäjistä, sekä poliisipäällikkö ovat iältään hautaa lähellä olevia gubbeukkoja, vanhoja valko tai mustahkovärjättytukka-ukkogubbeja nuorten nulkkien säestäessä ja äestäessä.. Mutta nuori (oho, poikkeus porukasta, porukoista, kaavasta... Marc Porel) lehtimies ottaa ryöstöstä kuvia ja alkaa julkaisemaan ryöstäjistä kuvia lehdessä pärstä per pari per päivä.. Ja sitten on kliseisesti perässään poliisit ja roistot.. Mutta miten ihmeessä tämmöisestä ihan ok-juonesta on junnattu näin tahmea, vaisu vatkuli aikaan? Käsienveivausta ja Ranskapapatusta riittää, varsinkin roistopuolella.. No.lopussa lauotaan, mutta se on kaikin puolin myöhäistä, myöhäistä kaikin puolin.. P.S. Porel poreilee poikamaista karismaa, muut matelevat ^kova`kasvoina.. Gangsterikeitto ei kiehu, kypsy, poliisipata-pihvi ei paistu... Eikä maistu...

Specters (Italia-87) Vertauskuvallisesti veretöntä

Ja kuvauksellisesti myös (esim punapukuinen nainen kulkee epätodellisen voimakkaan kuunvalon, metsän ja vesiputous"puiston" höyryisessä, valoisassa kolminaisuudessa kohti kuolemaansa?).. Juoni: Alusta, tästä lähtien linnut, tuulet tuivertavat tutkijoiden tunneleissa ja ulkonakin.. Arvio: "Tietokoneet eivät tiedä kaikkea." "MITÄ?!" `Emmekä mrkään, tekään..` Tällä `tiedolla`elokuva aloitetaan lähetetään taivaisiin.Tai tunneleihin.. -- Tuntematon, tuntemattoman. tuntemattomuus-ohjaaja/ohjaajan Marcello Avallonen kevyt, kökkö, mutta `kahlitseva` katakombikauhistelu on lopulta voitto: Creepy dialogi, creepy kässäröinti (`Menemme, menette sinne ja tai tänne, aina paha tuhoaa elämämme, elämänne`.`Menen minne tahan, aina kohtaan pahan`. `Teemme, teen, teette niin tai näin, aina paha käy päin`), toimivan jatkuvasti mutkitteleva "Eerie music" ja epätoivoisen päälle liimattu ihana, mainio kasaridiscomeininki (yksi päähenkilöittäreistä/löittäristä nauhoittaa epäonnistuvaa karmealauluaan, mikrofoni muuttuukin käärmeeksi!) kulkee pitkin poikin, pitkään muhevasti muinaisia, `murskaisia`, mutkaisia tunneleita,joita katakombeiksi kutsutaan... Onnistunut hybridi. Elokuvan efektimestari onkin yllättäen sitten täysin tunnettu mestari, Sergio Stivaletti, mutta efektinsä eivät erikoisesti ole kovin vereviä, vertauskuvaksellisesti kylläkin ovat, ja se tekee tästä, muun luetellun lisäksi onnistuneen, oudon hybridin.. Kuin sokea katakombiopas (tällainen hahmo elokuvasta löytyy) opastaisi katsojaa `eteen`päin, pahaa päin.. Donald Pleasencen (jälleen) tutkijahahmo Pleasencen myöhäis-vanhuusajan parhaimmistoa, ottaaa osaan innolla..

City On Fire eli Kaupunki liekeissä (Kanada-USA-79) Lähiefektit julman, karmean tuntuvia, kaukoefektit kökköjä..

Turhautunut työttömäksi jäänyt aiheuttaa vimmassa ja vahingossa suurkaupungin suurpalon. Sinivalaan, mammutin, elefantin osan elokuvasta vie alun hahmojen, henkilöiden, tyyppien `pika` tai toistoesittely. Noin tunnin jälkeen valuvat palonesteet aiheuttavat elokuvassa aikamoisen tulitykityksen, mutta multimassiivista spektaakkelia ei onneksi synny, syty.. Lähiefektit ovat julmasti, karmeasti tuntuvia, kaukoefektit kökköjä.. - Melkoisen tuntematon, harvinainen `halpis` on tämä yhdysvaltais-kanadalainen katastrofielokuva. Halpis-sana lainausmerkeissä sen takia, että ainakaan näyttelijöistä eivät monetkaan ole halpoja: Henry Fonda (Palopäällikkö), Ava Gardner, Shelley Winters, Leslie Nielsen (Kaupunginjohtaja), Barry Newman. James Franciscus.. Ja yhtenä käsikirjoittajista roska-aatelinen-auteur Jack Hill.

Blood Ties eli Verisiteet (Italia-86) ja P.S. Blood Brothers eli Verisiteet (Italia-74)

Elokuvan alkupuolella Joe Spinell sanoo, uhkaa suomikäännöksessä: "Isäsi tulee kuolemaan hitaasti ja hyvin kauniisti.." (Enkuksi kyllä sanoo "Slow and not so beautiful..") - Eli kidnappaus-crimeily-mafiointi kyseessä, ja varsin ok sellainen. Italo-mafiointien, Italo-crimejen tyyliin tässäkin sekä italialaisia (heitä tietenkin pakostikin enemmän), mutta perinteisiä Jenkki-Italo näyttelijöitä tavallista enemmän, poikkeuksellisesti pääosaa myöten (Brad Davis), sehän on yleensä joku italiaano.. Muita jenkkejä esim Vincent Spano. - Elokuva on lyhennetty tv-sarjasta, mutta on kyllä verisempi kuin sen aikaiset sarjat. Voihan olla että väkivaltaisuuksia on lisätty elokuvaan. - Vankkaa peruscrimeä. P.S. Älä sekoita vuoden-74 Verisiteisiin eli Blood Brothersiin, sekin siis mafiointi, ja parempi, ja kovempi kaarti: Franco Nero, Claudia Cardinale, Fabio Testi. Siinä on mafiointiin sekoitettu myös mustasukkaisuutta, rakkautta.. Ja älä varsinkaan sekoita vuoden-95 Daryl Hannah-elokuvaan Verisiteisiin eli The Tie That Binds. (Eli solmio, joka hiertää, heh, no joo..) Se on sitten sitä "nyky"crimeä.. Siinäkin on muuten Vincent Spano.

Sky Pirates - Ilmojen valtiaat (Australia-86)

"We are under attack!" Toisessa Maailmansodassa sotilaslentokone joutuu avaruudesta tulleen muinaisen palapelin palan hyökkäyksen kohteeksi, sitten kone syöksyy maailmanhistorian läpi ja pamahtaa Pääsiäissaaren lähelle ja sitten melkein heti(?!), ainakin elokuvassa, leikataan, siirrytään oikeussaliin, miehistö joutuu oikeuteen, mutta retee, ronski ja rohkea, rouhea lentäjäsankari perinteisen tulevine naisineen lähtee pakoon etsimään palapelin muita paloja ympäri maailman... Ja selvittämään kuka on lennon pahis (no se selviää, tieto tulee heille, meille heti, aikaisemminkin*), semminkin kun hän ei "pahisuuttaan" vakan alla juurikaan pidä... Ihan perustoimiva Kadonneen aarteen metsästäjät-rip(pi) offi.. Siksi rippi offi, koska mukana pyöri myös avaruus-maagis-muinaistietoisa (mutta onko sietoisa, vai liiankin tietoisa..) pappi. *Se on Savage! Pirun avuton pahis, by the way... Mainion avuton.

Affair In Havanna (USA-Kuuba-57)

John Cassavetes(!) on pääosassa Laslo Benedikin halvassa, mutta hyvähkössä Kuuba`noirissa`-draamassa jossa Cassavetesin esittämä pianisti rakastuu Raymond Burrin jäykkäjalka`gangsterin`-pyörätuolipohatan kauniiseen nuoreen vaimoon (Sara Shane) Havannassa. Helpon, iisin sopivaa sunnuntai-illan nukutusta, viikonlopun lopetusta, viikon alun pehmennystä... Lilia Lazo, Celia Cruz..

The Land Unknown eli Etelämeren salaisuus (USA-57) Oikein oivaa sunnuntairoskaa.

Ensimmäinen nainen Antartiksella! Toimittajanainen lähtee sotilaslössin kanssa tutustumaan Etelänapamantereeseen. Ensimmäiset minuutit elokuvasta ovat nais"asiaa": `En ole huolissani itse matkan vaarallisuudesta, vaan kuinka yksi nainen ja 800 miestä natsaavat keskenään, natsaavatko liiankin hyvin vai yksipuolisesti..` `Unohdat että olin puolen miljoonan miehen kanssa Koreassa kolme kuukautta.` / `Kyllä tuo kuumaverinen nuori helikopterilentäjä jäähtyy kun ilmakin jäähtyy, jäätyy suorastaan`.. Ja itse paikalla nähdään kaksi hyljettä möyryämässä eteenpäin: Nainen: "Mies ja vaimo?" Mies: "Ei. Molemmat miehiä." Sitten nähdään pingiviinilauma: Nainen: "No, nuo frakkiotukset ovat varmaan kaikki miehiä?" Mies: "Ei. Kaikki naisia." No, siellä siis ollaan parin minuutin päästä ja dokumenttifilmien ja yllättävän hyvien halpisefektien liitto muodostuu lujaksi kun esihistorialintu ja tietenkin "she"ksi nimetty ("There she is!") myrsky pakottavat, pudottavat, pudotuttavat kopterin jääkenttään, kyydissänsä kolme miestä ja yksi nainen.... Eikun kopteri putosikin Etelänavan höyryisän kuumaan "osaan" jossa kummalliset kasvit ja varsinkin elukat, ehkä myös heidän yhteiseloliittoumat mellastavat. Ja elukoista tietenkin Dinosaurukset, ketkäpä muutkaan!!.. Eikä mellastamistansa voi tietenkään estää valtavat viidakkopuutkaan!!.. Vesidinokin löytyy.. Mutta se saa tulta turpaan pitkästä tulisoihdusta. ja hätäraketista.. Ja siellä on tietenkin pulp-perinteen mukaisesti muitakin ihmisiä.. Ainakin ihminen.. Ei nyt sentään niin "perinteisesti" että siellä on sekä dinosaurukset että mikään muinaisheimo/valtakunta.. (Mutta on siellä mies ["Always alone.."] joka jollain luonnontorvella hallitsee hirviöitä.. Onpa monipuolista roskaa! ja varsinkin..) -- ..Pirun hyvää ja monipuolista pulproskaa. P.S. Lopun helikopterin lento harmaassa, harvassa mutta maagisessa viidakossa on kuin esihöyryinen etiäinen Ilmestyskirja Nyt`istä, ilman sotaa tietenkin.. Mutta Mies jää suorittamaan Yhden miehen sotaansa luontoa ja luontokappaleita vastaan... Vai jääkö? Sillä heklikopteri on keksitty, mutta onko, hänelle?.. Kenelle?..

Vengeful Beauty (Hong Kong-78) Kekseliäs, mainio, vauhdikas toiminta vertyy, mutta ei vereydy alkusotkujen jälkeen..

Tyypillisehkö (koko perheen, suvun murhista, tapoista kärsivä [mutta tällä kertaa ilehduttavan poikkeuksellisesti nainen] kostaa kostamisen jälkeen, kostamisesta kostamisesta päästyään) elokuva parantaa parantamisesta päästyään toimintaansa ensimmäisen puolen tunnin jälkeen: Mainioita hyviä, outoja ja älyttömiä elementtejä, juttuja, kohtauksia tulee toistensa alle, eteen, lomiin, päälle, viereen, tulvii yli liukohihnan: Hyvää (toiminta vertyy, mutta ei vahvasti, vaikuttavasti, valtavasti vereydy paria paaluttavaa parrutusta, parruttavaa paalutusta lukuun ottamatta, mutta toiminta on kekseliästä, mainiota, vauhdikasta...), outoa (kökön mainiosti näitä `koko perhe, suku tapettu`-tyyppejä tulee vastaan `vähän väliä`) ja älyttömyyksiä (pahisisä lähettää lapsiaan vuorotellen naisen kimppuun ja jotta elokuvaan saadaan hauskaa kökköyttä, lisää pituutta ja toimintaa, niin yhtäkkiä viidakosta ilmestyy vielä yksi eri naisen, äidin kanssa saatu lapsi ja loppuun vielä 3 Dev Adamin-`tyylinen` muuntuva, toisttuva pahisisä-inkarnaatiosuma, Adamissahan se oli Pahis-Spiderman. Mainiota!) Lisäketsuppina ja sinapina, sokerina ja suolana vielä vähän vaikka kenen osoittautuminen pahikseksi ja nainen sen muka aina "heti" huomaa. Ainakin jälkeenpäin hän sanoo, selittää äkänneensä kaikki piilopahikset heti kun he kuvaan astuivat...

Die Tonight (Suomen Lappi-2024) Miehenjuoksutusta.

Mielenjuoksutusta. Mystinen Mies juoksee kairalla kaikuvaa Mystistä Ääntä kohti tai/vai pakoon pitkin poikin kairaa... Juonenjuoksutusta. Hyvää miehen(,) mielen, juonenjuoksutusta käppäisellä lopetuksella. Eteenpäin on kuitenkin tultu, sillä Porukan edellisessä leffassa "Die!"(2023) oli myös käppäinen juoni.

The Dragon Missile (Hong Kong-76) Kehoja katkovaa bumerangeilua, juoni itsessään limaista, liimaista strösselipuuroa..

..Mutta ei onneksi velliä, paksua on puuro.. - Palvelija-Vaeltaja-miehellä on selkärepussaan kaksi valtavaa lohikäärmebumerangia, joilla hän katkoo käsiä ja päitä. Tätä hän tekee jopa veljensäkin suuntaan isäntänsä lääkkeenhakumatkalla (isännällä on selässään iljettävän kökön näköinen [kuin vaihtelevanväristä strösseliä, liimassa, puurossa] ja karmean kivulias paise) jolla bumerangi pyörii ja palaa, palaa ja pyörii tietenkin myös miehen matkakumppanien ja muutamien `sivullisten` ja sivullisten suuntaan.. Myös kalastajaverkkoja kekseliäässä käytössä.. - Vähän raskassoutuinen (koko elokuva on tätä matkaa), mutta bumerangeilu piristää.

1: Angel With Iron Fist (Hong Kong-67) 2: Singing Thief (Hong Kong-69)

Japanin James ja Jane Bondeja. 1: Ja nimi monikossa myös, mutta myös Devils. Ja With Golden Boots. With Spikes. - Aivan liian pitkä ja sekava, mutta on tässä kampaamo-`kung fua` ja hiuskuivauspöntön näköinen laite joka irrottaa pään. Mutta itse elokuva ei irrota kovin suuria pisteitä. 2: Peruspitkä ja sekava elokuva laulajana tunnetusta `thiiffistä` jonka perässä perinteisesti pollarit ja gangsterit. No, on tässä sentään krematorio-`kung fua`. Ei hyviä, puhamattakaan kovia pisteitä tällekään..

Strike of The Partner (Australia-88) Jatkoa ja Toistoa.. MUTTA MYÖS NINJOJA!!

"Baxter ja Zukor saivat elinkautiset tuomiot, mutta kuten kaikki tietävät se on joustava termi." Eli jatkoa Day of The Pantheriin, eikä valitettavasti pelkästään jatkoa, VAAN ALUSSA "AVATAAN" AIVAN LIIAN AMATÖÖRIMÄISEN, ARMOTTOMAN, AVUTTOMAN PITKÄ kuvallinen ja sanallinen kertaus edellisestä elokuvasta... Mutta no nyt sen jälkeen sitten otetaan paljon huumoriroskaisemmat käyttöön: Nyt pääosahemmo laittaa pyörölasit päähän ("Very Clark Kent!") ja lähtee `perinteisesti` pelastamaan rikasmiehen huumetytärtä luksusbordellista. Tappelu siellä on aikamoista: Vastaan vaakkuu polvihousu ja slipoveri- `Hitler` ja kana-asu-asiakasta , joista ensiksi mainittu hyökkää kiinni päähemmon jalkaan "Lyö minuakin!"-lausetta-käskyä huutaen, rikastyttö ruoskii pahiksia lattiaan ja rappuihin ja kun bordelliemäntäkin muka osallistuu tappeluun lyömällä päähemmoa palleaan, emännän rystysluut melkein murtuvat... Ja sitten etellisen elokuvan Pahis pakenee perinteisesti vankilasta, ja kidnappaa perinteisesti päähemmon naisystävän johonkin voimala-monikerroskompleksiin... MUTTA SITTEN TAAS NÄYTETÄÄN USEITA KOHTAUKSIA EDELLISESTÄ ELOKUVASTA, NIINKUIN NE MUKA TAPAHTUISIVAT NYT! (Roskaisaa säästöä, MUTTA KAMOON!...) Mutta mikä on iloinen, positiivinen yllätys, että TÄSSÄ ON NINJOJA!! Nimittäin huvittavia ja hyviä kärrynpyöriä ja ninjatähtiä heitteleviä Jason Vorhees-jääkiekkomaskisia ja mustapukuisia akrobaattininjoja!!! Ja huvittavan ja älyttömän mainiolla rajapinnalla pyörii se, että päähemmon martial arts-opettaja osaa lähettää hemmolle mentaalisia viestejä ja hän näkee hemmon silmillä, myös leuka, päälaki ja takaraivosilmillä!! Eli PääLakimies takaa takaraivon - Takaraivo takaa raivon!! ---- Loppujen lopuksi, paljon aikaisemminkin tästä tuli erittäin onnistunut huonon ja hyvän, huvittavan ja synkän tasapainoinen keitos, soppa, `sotku`... Eli kakkososa parempi kuin ykkönen.. Huomattavasti.. Kakkonen täräyttää turpiin tuplasti, tuplaten.. ykkönen yskii yksipuoleisesti. Kakkosessa toiminta- tappelutangentti on koko ajan tanassa, seuraa samaa suoraa viivaa, ei putoa, uppoa, valahda viivan alle, kun ykkösessä se on lamassa (vaikkakin äijää on koko ajan lanassa) johtuen tappeluiden tasapaksuudesta, yksitoikkoisuudesta .. Kakkonen on Ykkönen.

Day of The Panther (Australia-88)

Taas näitä järjettömyyksiä, mielettömyyksiä, älyttömyyksiä, jossa parterinsa kuolemaa kostava aurinkolasinen martial arts-masteri ja hyvis`poliisi` (Edward John Stazak) perinteisen pöljästi pääsee heti roistosyndikaatin sydämeen näyttämällä voimansa mahti(äly?)pomolle kuinka hän hakkaa lähes kaikki hänen miehensä ketoon. Paitsi yhden aurinkolasisen luu-lihapään, joka jo alusta alkaen epäilee miestä, mutta pomo pitää alaistaan vain kateellisena.. - Lähes juoneton jatkuva hakkaus ja potkupotpuri alkaa puolivälissä kyllästyttämään, mutta järjettömästi voittaa puolelleen loppua kohti, vaikka mitään uutta ei juoneen tosiaankaan tungeta. Ja se tietenkin `huipentuu` `soluttautujan` ja `kateellisen` tyrmäävän, törmäävän periperinteisen pitkään areenamatsaukseen, jonka lopussa molemmat perinteisen perinteisesti huojuvat kuin heinät humalassa.. Ja pelokas pahispomo konttaa metsään. (Eli vankilaan..) -- Ihan hauskaa loskamyrskypäivän roskaa.. Australian Perth toimii mainiona maisemana mätöille.. Komea kaupunki useine pienehköön tilaan pakkautuneine korkeatalorykelmineen merenrantamaisemineen, `metsineen`.. Ja elokuvan onneksi tietenkin ohjannut Australian roskaspesialisti Brain Trenchard-Smith.

The Fiendish Plot of Dr Fu Manchu eli Fu Manchun kierot temput (Englanti-USA-80) Leffalle lemput?

No, ei.. Elokuvan hauskin ja toimivin idea on se, että Peter Sellers esittää molempia, sekä yyberöveri roistoa Fu Manchu`a ja häntä kaappavaa, nappaavaa, etsivää etsivää Nayland Smithiä ja hauskaa, on tulee heti alussa, kun museon arvotimantti ryöstetään leluhämähäkin avuilla, jaloilla ja voimilla ja sen jälkeen itse elokuva on täynnä Itä-Länsi, Jenkki-Eurooppavitsien vulvaa-tulvaa, tulvaa, vulvaa.. Eli lähes `nerokasta` kökköyttä: Brittiperversion versio tässä on Smithin ihastus ruohonleikkureihin (hän on `asennuttanut `, tuupannut koneeseen sade/sadettajavarjon, jotta ruohoa voi leikata esim sadettaja`sateella`, sisällä hän leikkaa sillä mattoa ja nukkuukin se vierellään..), Fu Manchu taas ottaa nuorentavia sähköiskuja ja litkuja ja onpa elokuvassa isohkoa maalaistaloa lennättävä kuumailmapallo, jolla voi lentää Briteistä Tiibettiin Fun ja hänen, myös briteissä knalli päässä paljasjaloin ja puku päällä pipeltävien, vipeltävien apureiden luo. Ja loppuun vielä mainion kökön tarkinjäykkä Fu-Sellers nuorentuneena mustamaalitukkaisena rokkarina laulamassa, rokkaamassa "Rocka Fu"ta tarkinjäykässä valkopuvussa selkähapsuineen!!.. Tarkinjäykkää rock and rollia ja roskaa.. - Helen Mirren Kuningattarena.

The Cold Room aka The Coldroom eli Kylmä huone eli Kylmähuone (Englanti-Saksat-84) Diktatuurista diktatuuriin,,

Ja vanhemmista lapsiin.. Etäinen nuori nainen saapuu etäisen isänsä luokse Itä-Berliiniin asumaan. Naisen suhde isäänsä on jopa vihamielinen. Nainen löytää asunnosta, talosta lopetetun lihakaupan kylmähuoneen ja sieltä piiloittelevan juutalaisen toisinajattelijan -> huoneen ja miehen kautta nainen muuttuu eri henkilöksi ja "pääsee" Natsi-Saksaan.. - Aikamoisesta aiheestaan huolimatta elokuva on aivan järkyttävän laahaava. Ehkä tällä on yritetty luoda, tuoda esiin molempien maiden, aatteiden helvetillistä harmautta?

Sledgehammers at Dawn (USA-2013) Ankeaa avuttomuutta, Avutonta ankeutta Amerikan loska-alueella.

Laahaava, tylsä ja venytetty lapsellisen(,) typerän idean esiinraahautuma-ryömintä: Amerikan ankean asuinalueen `Kuningas`perheen (veljeksillä brittiprinssien nimiä) vanhin poika saapuu ottamaan "kruunua" vastaan (siis ei halua sitä) Losista puolitalvisen "Kannibaalialueen" (perhe ei ole kannibaaleja, eikä oikein muutkaan..), Hylkyalueen (alueella USA:n Suurlähetystökin) perusperhetaloon. (Perhe ei ole perus, mutta talo on.) Tämä on ohjaaja Worm Millerin muka Andy Milligan ja John Waters "tyylinen" tylsistely. Elokuvassa tapahtuu paljon tylsää.. Pirun, pöyristyttävän, hämmentävän, hämmästyttävän huono, surkea......

Special Studies Film II (USA-????)

Sama ohjaaja kuin.... Kohta selviää...

Free Chair (USA-2022)

Tuoli lähtee pakoon. Vai lähtikö? Oliko se tää, tää se??.. Kohta selviää.. Sama ohjaaja kuin kolmessa edellisessä... Tää oli "se" jossa hemmo löytää liikkuvan toimistotuolin luonnosta. Tai silloin kun hän löytää sen, se on paikallaan, mutta kohta kaahaillaan kaduilla kaupungin, kaduilla kaupungissa, kaupungin kaduilla, kaupungissa kaduilla... . Ja jopa niin pajon että sattuu kahden tuolin liikenneonnettomuus. Nerokas. Näkiköhän Dupieux tämän?

Big Hit Little Fish (USA-2022)

Hauska tai "hauska" hailyhäri, pikkuhailyhäri. Onneksi on lyhäri. Sama ohjaaja kuin kahdessa edellisessä.. Avantgardistinen haielokuva, jossa hai ei juuri näy kuin meripuistossa ja pikkuhaipehmo kädessä. lahjapussissa ja taas kädessä... Pikkunerokas, puolinerokas, pikku, puolinerokas...

Magma Head (USA-2003)

"Don`t listen to the zombies." - "You eat trash. I eat images.... and soap." Mainio lyhäri edellisen ohjaajalta. Hemmo (edellisen pääosittaja parrassa!) haluaa tehdä "ultimaattisen opiskelijaelokuvan". Mutta (vai onko se mutta?) mukaan tarttuu tappoja, murhia, zombeja, zombideittailua jopa. Kovin(,) paras keksintö, kohta ja toteutus on puhuva roskalaatikkomies (toteutettu niin että kauluspaita on laitettu roskakoriin ja roskalaatikon muovinen kaksoiskansi päälle ja sitten vain naruilla kannet, kansi heilumaan ja puhetta päälle sivusta suorittamaan)... "Jos en saa aivojani elokuvaan, niin vien elokuvan aivoihini. Ruuansulatusjärjestelmän kautta. (Syö videokasetin kautta nauhan..)

Hey, Stop Stabbing Me! (USA-2000-2003-2024) SPOILER ALERT! - PELKKÄÄ SPOILAUSTA!

"On the flip side." Dude valmistuu (pääaineena maailmanhistoria), hän liftaa koko ajan "olen sarjamurhaaja"sta ja sydänkohtauksista vitsailevan tyypin kyytiin -> perillä tyyppi jättää duden, mutta vie duden kamat (niitä hän sitten yrittää myydä dudelle useaan kertaan, vähän väliä elokuvan aikana, siinä onnistumatta) -> dude yrittää päästä vähäksi aikaa parhaan kaverinsa nurkkiin, mutta kaveri on menossa naimisiin (häihin hän ei ole dudea, parasta kaveriaan kutsunut) ja kaveri hakkaa näytösluonteisesti duden vaimon (jota dude ei ole koskaan nähnyt) edessä, mutta todellisuudessa hän haluaa että dude tappaa vaimon -> dude muuttaa kommuuniin , jonka piha on täynnä talosta kadonneiden (kuolleiden) tyyppien "muistoviittoja" ja muuttaa jonkun kadonneista huoneeseen (huone täynnä kadonneen tavaroita, vaatteita..) ja talo täynnä sekalaista sakkia (pomo, jatkuvasti nenäverivaluvainen, nuhainen hemmo, jatkuvasti surkeasti laulava, soittava (kitaraa, rumpuja, pianoa, xylofonia..) musiikkihistoria-nero, maanisella, murhaavalla raivolla likapyykkiä kylväviin tyyppeihin suhtautuva "kaveri`, sukkia ja kai kampojakin varastava hirviö) -> dude saa alansa töitä (eli kaivaa muitten vastaavien kanssa puku päällä ja varsinkin kravaatissa kuoppaa pellolla) -> dude tutustuu nuoreen naiseen, joka on kuulemma kiimassa maailmanhistorioitsijoihin (ja musikinhistorioihin, jatkuvassa nenäverivalumossa, nuhassa oleviin, pomoihin, puutarhureihin...), myöhemmin neiti väittää olevansa muka 12-vuotias, elokuva "päättyy" kökkötappelusessioon ( Hei! Juo tämä! "En!" "Mistä tiesiit että se on myrkytetty?! Damn you are good!" "Hei! katso osoittaamani suuntaan!"-huijaushujaus, hujaushuijaus, "Hei! Ota keppi pois vatsastani!" PLOP! "HEI! LAITA SE TAKAISIN!" TSUP! "SAMAAN KOHTAAN; IDIOOTTI! NYT VUODAN KAHTA KAUHEAMMIN!") sieltä täältä koottujen kökköjoukkojen (yhdellä keltainen duunarikypärä, kaikilla kahdella jenkkifutis-olkatoppaukset) välillä, jonka jälkeen alkaa viemärin kautta joella tapahtuva Ilmestyskirja NYT!-mainen viidakkotaistelu duden ja toisen talosta selvinneen kanssa... Jonka jälkeen sama pyörähtää käyntiin uusien tyyppien kanssa... Ei lisättävää, poistettavaa, ei poistettavaa, lisättävää.. GREAT! P.S. Ohjaaja Josh Miller esiintyy joskus myös nimellä Worm(!) Miller, sopii hyvin indie-elokuvakaivauksiin..

Pop Street Blues (Espanja-83) Jess Franco-neo noir, halpa-noir, hullu-noir?...

Kökkö-noir. Ja he, ne, nämä... Projisointi pitkävillanukkavillapaitaan.. Taikina ei nouse. No, nyt on Jess Francon, 80-luvun luotto, muttei juottonäyttelijän Antonio Mayansin ehkä, kai ainoita päärooleja Francon elokuvissa (ja kai muuallakin) ja tämä on kai, ehkä Francon ensimmäisiä "Punk-kauden" elokuvia (tarkoittaa että jengi punkkareita tai punkkareiksi pukeutuneita "näyttelijöitä" esittää punkkarijengiä eli heitä, niitä, näitä, niitä näitä... Eli hommat meni heiksi, häneksi, niiksi, näiksi niiksi niksi.... Ja että seinällä on "piraatti""punk"bändin Adam and The Antsin juliste, varsinaisestihan Francon "Punk-kausi" alkoi ja on 90-luvun kaljuissa, naljuissa, valjuissa videoinneissa...) Mayans esittää, on huumori kautta komediaetsivää huumori-komedianoirissa. Tai oikeastaan tämä on neo noir-halpa-huono-hullu-punk-kökkö-roskanoir. Sillä huumorilla, komedialla. Ja huonolla sellaisella: Mayans on Felipe Marlboro (jep..) Shit Cityssä (virallinen nimi, jep..) ja Jess Franco on pianisti nimeltä Sam Chesterfield (jep..) ja Marlboro saa nuorelta naiselta tehtävänannon löytää poikaystävänsä Macho Jim (jep.. jollain, joskus, jossain kulkee myös nimellä "Macho Shit". jep...) Ja jos, eikun kun rahat eivät riitä, niin hän maksaa luonnossa. Luontoisaa on myös Francon perinteinen pitkään pysyvä vaginazoomaus vaimonsa vaginaan, eli Lina Romayn, Candy Costerin.. Kuvaus on niin mikroskooppisen tarkkaa että `se` näyttää pitkänukkavilla-villapaidalta tai kulottuneelta kaislikolta, kentältä, ruskettuneelta ruohikolta.. (Eli ei kiihotuselementit kortilla, seksi, paljas pinta muutenkin pientä, vähäistä. Jopa olematonta. ) Mukana myös roisto nimeltä Richard Nixon. Ja flamencotanssija-tappelija-tappaja. Viimeksi mainittu ihan hauska idea, mutta haaskataan toistolla. Toinen hauska idea ovat (niitä, näitä ei siis ole paljon todellakaan) on parit dialogit: Rikasmies sanoo rahamuusalleen: "Sinulla on minulta jalokiviä, luksusta, kaviaaria, sampanjaa, kokolattiamattoa(?! kat huom), akvaarioita." (Missäs, mites vesisänky, videot? Niinikään lat huom..) Ja huumekauppias kehuu asiakastyötään: "Ammun tuhansia raketteja heidän päihinsä." -- Eli kuten on käynyt selväksi, selville, niin elokuva on huono, ei kovin kummoinen.. Huumori, komedia, on se sitten kreisiä tai leiziä, ei ole. ei näytä olevan Jess Francon leipälaji, eikä edes taikinakaan kohoa, ja uunikin on kylmä... Franco on ilmeisesti yrittänyt jonkinlaista mainosmaista kollaasikomediaa, aivan täysin ilman kollaasi- ja komediataitoja. P.S. No, se on hyvä että elokuva, etsivä, Mayans esitä Francon seksikomedioiden tahallisen teennäistä tekonauruaan, vaan etsivällä on huulet vaakasuorassa, vatupassissa.. P.S. 2 Mayans sanoi haastattelussa että Pop Street Blues on "absoluuttisen, totaalisen kreisi", minusta se on absoluuttisen, absurdin, totaalisen tylsä ja laahaava, toistava ja se toistaa juuri niitä laahaavia asioita, juttuja..

The Night of The Skull aka Night of The Killers tai Killer (Espanja-74)

Tohtori: "Epäiletkö ketään?" Poliisipäällikkö: "En." Tohtori: "Mielipuoli?" Poliisipäällikkö: "Tai kosto?" Tohtori: "Mielipuolen kosto. joka tapauksessa.." Eksploitaatio-seksploitaatio-onnistuja Jess Franco uralleen harvinaisessa perus-periodikauhussa, yestamenttitrillerissä ja vielä onnistunessa sellaisessa, ja tosiaan vielä lähes ilman (s)eksploitaatioelementtejä. - Perushalpa-roska-Francoa on tappajan halpa ja heiluva pääkallomaski, ja se, että vaikka talo on täynnä poliiseja, vaikka nukkuviakin, niin kukaan ei herää, huomaa, kuule ruoskan paukuntaa, eikä muka ruoskauhrin huutojakaan, eikä tietenkään tappajaakaan tappamassa, murhaajaa mellastamassa, mutta muuten tämä on onnistunutta, ponnistelematta onnistunutta (jopa nyt on onnistunutta!) ja kunnolla käypää ja käyvää 1800-luvun lopun (puhelimet) kartanokauhua, uusi ulottuvuus, uniikkius Francolta. - Tappaja tappaa niin paljon,että kohta ei juuri jää jäljelle ketä epäillä, ja se on onneksi, onnistuneesti(!) jutun juoni juuri... - - Aina mainion valju ALberto Dalbes, Evelyn Scott, William Berger, Lina Romay, Luis Barboo. Ja myöhemmin Francon sexailuissa kökkööntynyt, sönkkööntynyt, tönkkööntynyt Antonio Mayans tekee tässä hyvää näyttelijätyötä. Ja J. Franco (näin näyttelijäluettelossa) mukana myös tietysti ja tutusti.. Alkutekstien mukaan Juttu perustuu lievästi, löyhästi, löysästi Edgar Allan Poen muka kirjoittamaan Cat and The Canaryyn...

(The Man) Behind The Mask (Englanti-44)

Michael Powellin kiehtovan sekava ja sekopäinen `versio` (alkuperäinen Maskimies, Man Behind The Mask [-36?] ilmeisesti kadonnut?) jopa scifistisestä kidnappausdraamasta joka alkaa rikas-nuoriparin naamiaisjuhlista, joissa varastetun asun alla asuu ja toimii roisto-ryöstäjä. Varsinainen ryöstö on poliitikon(?) tyttären ryöstö hullun astronomin toimesta toimivan, tyylikkään alkeelliseen art deco-tähtitorniin. "Itämainen" turbaaniguru myös mukana pulpissa. - Kreisiä kioskikirjallisuuselokuvaa. Tämmöinenkin puoli Powelilla, Powelissa.. Tähtitieteilijästä: "Well, I can tell you something. He`s mad." "We know . that too. Delusions of grandeur. Love of fantastic clothes. A complete disregard of human life." "He`s mad allright." -> "This shield will save the world." "I understand. I`ll help you.. to save the world." "Yes. Let`s save the world." The End.

Hotel Splendide (Englanti-32)

Mainio komediatrilleri mainiosta, itsestään liikoja luulevasta, jäykästä, mutta puheliaasta stiff upper lip rivivalkokaulustöntekijästä joka perii hotellin (jonka alle on kätketty ryöstettyjä koruja, josta miekkonen ei tiedä mitään, mutta paikalle saapuvat roisto-hotellivieraat tietävät) ja juttu ja mies muuttuvat vielä mainioimmiksi. Michael Powellin(!) ohjaus on loisto- ja toistokomedian kermaa.

Murder Party aka aka The Night at The Party aka The Night of The Party (Englanti-34)

"It^s a great game, murder!" Michael Powellin uran alkupään tuotanto. Rikasporukka, jopa monarkkikin mukana juonessa, pitää `perinteiset`murhapartyt, mutta överiperinteisesti tietenkin sattuu oikea murha. Jaarittelu ennen partya kaikenlaisine suhdekuvoineen (mukana myös rikastytön ja miespalvelija-sihteerin säädytön suhde) todella unettavaa tavaraa, mutta partyt parantavat tahtia ja varsinkin lopun kymmenminuuttisen oikeusistunnon täysin uniikki lopetus. (Miten hän muka pystyi saamaan, tuomaan aseen sinne?) Kuivan ilkeän iskevää brittilauselmaa myös ripotellaan pitkin poikin partya ja murhakrapulaa: mm "Hän ei piittaa, välitä maineestaan. Eikä muiden." , "I am sick of doctors." Mainiosti, mukavasti, nerokkaasti saatu jaarittelu, party ja ratkaisu tuomittua tuntiin. P.S. Genre-elokuvan (varsinkin Jess Francon) ystäville: Erään hahmon nimi on Howard Vernon.

Pom Pom Strikes Back (Hong Kong-86) "Iloista" irvistelyä..

"Huumoei"syöpä, syöpä"huumori" leviää katsojaan... No, kun "huumoriin" sukellettiin, niin jatketaan "huumorilla". Ja tietenkin vielä Hong Kong-"huumorilla". Ja sukelletaan sen "huumori"lajin ja paikan syvään likaviemäriin, eli Hong Kongilaiseen poliisi-idiootti parivaljakko"komediaan". (Ketkäpä muutkaan ketkut kuin Richard Ng ja John Sham, eli Chau ja Beethoven.) "Pojilla" on aseet jousipyssystä, ritsasta sinkoon, ilmeet iloisesta irvistelyyn ja varsinkin siihen irvistelyyn, sillä tämähän on Hong Kongilaista idiootti-irvistely"komediaa" ja kun Hong Kongissa kerran (valitettavasti useasti, sillä tämä on valitettavasti elokuvasarja) ollaan, niin "Huumoria" pitää repiä ilkeistä, niljakkaista, oudoista, "rajuista" typeristä aiheista: "Huumoria" heitetään, hersytetään, "komediaa" "kehitetään", "vitsiä" väännetään mm myös syövästä. Ei kutenkaan käännetä kirurginveistä haavassa, sillä syöpä onkin aiheeton epäily.. Silti tämä on Pom Pom- poliisi"komedia"-elokuvasarjan (juonet aina: parivaljakko pelastelee naisia ahdingoista, liemistä, pulista...) `parhaimmistoa`, mikä on erittäin paljon, ylikanttiin sanottu, mutta kuitenkin kokonaan kotonaan katsottu.. P.S. Pitää kuitenkin kehua elokuvan alkua, mutta se muuttuu lopuksi mitättömyyden multiveisuksi: Pojat hyökkäävät terroristien pesään mainituilla jousipyssyllä ja singolla, tehtävän "tehtyään" hyppelevät vuoristokiipeilijöiden naruhyppelyä muuria alaspäim, mutta lentävät suuren ikkunan kautta helvettioloiseen-valoiseen kellariin (jossa nainen vankina), ruutuhyppelevät ansakivilattian läpi, ja sitten läväytetään se iki-ikiaikainen tylsä`ratkaisu` ilmoille.. Koittakaa arvata, mikä. Se liittyy erääseen joka-aamuiseen, päiväiseen, iltaiseen, öiseen ihmistoimintoon...

The New Legend of Shaolin (Hong Kong-94) Vauvalorut, Taaperotuokiot..

No, nyt on oikeanikäinen, (n)oloinen, aito `kiddi`, eikä nuori mies kuten edellisessä! - Jet Li`n esittämä hahmo pelastaa vauva-taaperon verijälkilöylystä ja he lähtevät Shogun Assasin "tyyliselle" (huomattavasti gorettomammalle) matkalle, mätölle hevosen ja reppuselässä. Pään päälläkin taapero tönöttää! - Tämä olisi pitänyt tehdä kasarilla, sillä tämä ysärin, aina yö höyrysinisumukuvaus ei meikäläiseen iske. Eikä tämä taaperointi yleensäkään. Tässä on, ARRGH, tietenkin jopa taaperojengi!(Heidän selkiinsä on tatuoitu aarrekartat!) No, heidän keskenään käymät lennokkaan raivokkaat, raivokkaan lennokkaat kung fu`t kohottavat vähän pöljäkertoimia, mutta vain vähän. Samoin kun he kung fu`aavat lentävillä kakaraketjuilla, taaperotorneilla, wretling-hypyillä aikuiset kumoon. Vielä vähemmän. Ja huumori (esim vampyyripuijaus porkkanat, purjot, herneenpalot huulessa) on ihan yhtä tyhmää kuin kasarillakin.. Arvio: "Chicken ass!", Kananpaskaa.. Näin kiroilevat "karut". "rajut", "rohkeat" lapsetkin seoksessa, teoksessa.. "You eat chicken ass, now I eat your ass!" No, tulitukki-kung fu (tukki joko käsissä tulisena lyöbtikappaleena tai kung fu palavan tukin päällä) on hieno vilahdus..

The Kid With The Golden Arm (Hong Kong-79) Hopeaa, kultaa, kuparia, rautaa miekassa, peitsessä päilyy..

No kyllä maistuu! Mutta missä miekkamies? Hopea-kultasellainen.. Elokuvan alussa palatsiin ryntää kuole-tapa-sanalla-sanoilla miekka-sapeli-millä lienee selkä`tatuoitu` kuoloon kaatuva mies. Sitten alkuteksti-esitellään Neljä Kovaa; Kultakäsi`kiddi` (ei ole lapsi, mutta nuorin porukasta, ei käytä lisäaseita, ei usko lisäaseisiin, käsi on ase 1]), Hopeappeitsi, Rautaviuhka/"haarniska, panssari"), puskeva Kuparikypäräpää. Outo, ettei miekkamiestä. Mutta nainen löytyy. Ja tyypit nimeltä Iso ja Pikkukirves. No, eipä ole kaikki kultaa mikä kiiltää, mutta kulta on kyseessä} muuten vahvasti; Valtavasta kulta(kärry)lastista kamppaillaan. Eli alun palatsiporukka taistoo nelikkoa vastaan. Ja toisinpäin. ja monenpäin; Mukana mm ylityypillisistä ylityypillisin iso- ja pieniviinikannu-kunng fu`aaja ja matsit matsaantuvat ylityypillisistä ylityypillisimmissä `maisemissa`, kaikuvissa studiometsissä. Niinkuin aina näissä.. -> Mutta ihan kovaa kamaa, kun ei ole niin täyteen ahdettu, muurattu, tungettu kuin edellinen. Ja on tässä niitä miekkamiehiäkin... 1] Ja jotta "balanssi" "säilyy", mestoilla myös "Iron feet kid."

Martial Arts of Shaolin (Hong Kong-86) Puujalkaspagaatista turvotukseen..

Matsimättönärästys, matsimättöähky.. Onpa yligeneerinen nimi tällä ensin harjoitellaan, sitten taistellaan-varsinkin ryhmäakrobaattisesti(Jet Li tietenkin yksinäänkin)-elokuvassa! Ja niitä harjotteluita ja taisteluita sitten riittää ylipalttisesti tässä juoneltaan ylitavallisessa (paharoistoklaania ja sen paharoistopomoa, järjestettyä avioliittoa jne...) teoksessa. Harkkoja (ei kulta, niitä seuraavassa.. tässä mm näytöksessä puujalkakung fua ja spagaattia) ja matseja, taistoja riittää niin että niistä tulee akrobatian, kung fun ja martial artsien juhlaa ja tuhlaa; akrobatianärästys, kung funärästys, martial artsnärästys -> akrobatiaähky, kung fuähky, martial artsähky. Ja turvotus... (toistoa elokuvassa ja arviossa..) Mutta eiköhän martial arts taas maistu kun vähän pieree, röyhtäilee, sulattelee...

Future Cops (Hong Kong-93)

Täysin älykääpiömäinen kaahauskomedia aiheesta: Menneisyydestä poliisit ja roistot menevät tulevaisuuteen tai sitten he tekevät kuten tässä; kulkevat, liikkuvat, menevät tulevaisuudesta menneisyyteen, mutta ihminen tarvitsee joskus, mutta erittäin, erittäin harvoin täysin älykääpiömäistä komediaa. Kyllä tämä pitkään oli raahauskomediaa, mutta esim pitkät venyvät raajat lassoina, "punkkari"poliisin kokokallokeesi lattiaharjana, poliisipäällikön megafoni ammutaan vappuviuhkaksi ja tuhat muuta typeryyttä tekivät tästä kohtausluettelon jota ei halu(t)a, kykene, pysty, voi enempää avata. No, jos sen verran, että ilmassa suihkivat ohjus-sähkö-tuli(tus)potkulaudat ovat hienoja, ei humoristisia heittoja ja tulevaisuudessa on orgasmipillerit, eikä koti-katu-työorgasmi hävetä ketään missään, Sis aivan järkyttävää roskaa, mutta ihmisen on hyvä välillä järkyttyä vähän. Mennä sinne roskan syvään päähän ja jopa epämukavuusalueelle, ja järkyttyä..

Typerännimiset Seijun Suzukit...

Ja typeränsisältöiset, Ja heikohkot muutenkin.. Eli siis "lopetan"(?) Suzukoinnit kolmen/kolmeen "käsittelyyn", jotka ainakin enkkunimiltään ovat typerää "porno"provokaatiota: 1. Naked Woman and The Gun (Japani-57) Laimeahko, heikohko Hitchcock-Yakuzointi. 2. Young Breasts (Japani-58) Suzukin ja Oshiman ikitylsyys(joskus terävämpi)protagonisti, eli "huudlumi" heiluu ja huojuu.. Tällä kertaa hän rakastuu sosiaalityöntekijään. Heikohko tämäkin.. 3. Age of Nudity (Japani-59) No, nyt "huudlumeita" on jengillinen, tahallisia ja tahattomia, ja hommat kusee ja paskoo.. Tahatonta, tavatonta heikkoutta..

Victory Is Mine aka Victory Is Ours (Japani-56)

Eli siis nyt `käsittelyssä` Seijun Suzukin ensimmäinen elokuva, ja ihan hyvä sellainen. Vimmainen putki nuorisoelokuvia ei ole vielä onneksi tässä alkanut, vaan merimiehen ja yakuzan mittelö on ihan toimivaa settiä.

Man With a Shotgun (Japani-61)

No, nyt sitten mennään, noustaan vuoristokylään. Salaperäinen haulikkoa kantava mies saapuu vuoristokylään, kertoen olevansa metsästäjä. Mutta sitä hän ei tietenkään kerro, että hän metsästää vaimonsa raiskaajaa, murhaajaa. Tai monikossa sama. - Seijun Suzukin Japsiwestwen on sekoitus laimeaa, vaimeaa, mälsää, tylsää ja roimivaa, toimivaa.. Toimivan puolelle mittarin neula enemmän pärähtää, tärähtää, värähtää... Pikkukylän pikkubaarin naislaulu esim on tätä jälkimmäistä. Suzukin ensimmäinen värielokuva? Seuraavana tulee Suzukin ensimmäinen elokuva..

Carmen From Kawachi (Japani-66)

"Nainen löytää aina töitä." Vuoristokylän äiti joutuu elättämään itsensä papin prostituoituna! Ja joukkoraiskattu tytär, nuori nainen joutuu, pääsee muuttamaan Tokion muotipiireihin. Seijun Suzukin onnistunut vulgaari komedia!!

Everything Goes Wrong (Japani-60) Kiltti nuorisoriehunta, jazz ja poliisisireenin ulvonta muodostavat keskinkertaisen, perinteisen, tavallisen ja tyypillisen nuoriso ja yhteiskuntakauhistelun. Ja nahistelun.

"Ehkä kirjoitan, että ihmisten kesken ei nykyaikana ole enää ystävällisyyttä. Kaikki on mennyt väärin." Näin sensaatiotoimittaja sanoo Seijun Suzukin elokuvan lopussa. Kyseessä on jälleen `nuorisoriehuntaelokuva`, keskinkertainen sellainen, jossa `perinteiset` `tyyplliset` `nuorisoriehuntaelokuvien rakennusaineet`, nuorten aikuisten raskaus vai abortti-pohdinnat, nuorten aikuisten kiltit kahvila- ja katumöykät, heidän omasta mielestään hämärä aikuistulevaisuus (suurimmasta osasta tulee perusaikuisia, nyt vain vähän aikaa mökätään), mutta elokuvassa on tietenkin, pitää olla, protagonisti. Tässä hän on Jiro, kiltin ja levottoman nuoren aikuisen prototyyppi (ihan hyvin kyllä esitetty), joka epäilee, haukkuu äitiään prostituoiduksi, koska isän sotakuoleman jälkeen eräs liikemies on auttanut äitiä ja perhettä rahallisesti. Hän haukkuu äitiään jo niin pahasti, ettää heittää hänet rannalla `riehuvan` nuorisosakkinsa keskelle huoraa huutaen, mutta kiltti sakki ei onneksi tietenkään osallistu solvaukseen. (Ranta, siinä vielä yksi perinteinen, tyypillinen nuorisoelokuvan tsekkilistan tärkeä tapahtumapaikkapalanen). - Kuten sanottua, keskinkertaisen tavallinen, tyypillinen, perinteinen nuorisoriehuntaelokuva ja nuorisoelokuva yleensäkin. Ja jossa jazz soi taustalla kyllästymiseen saakka, esimerkiksi ja varsinkin traagisessa takaa-ajokohtauksessa, jossa moottoripyöräpoliisi (joka ei näytä moottoripyörältä eikä poliisilta, elokuva on, kuinka ollakaan, halvalla tehty osa pitkää nuorisoelokuvajatkumoa) ajaa takaa autoa, ja ajaa takaa niin että pysyy pitkän takaa-ajon aikana jäykästi ja epäuskottavasti koko ajan saman pitkän välimatkan takana, jotta käsikirjoituksessa oleva traagisuus voi tapahtua...---...---...--...---...---...---...---...--...---...---...---...--- Kiltti nuorisoriehunta, jazz ja poliisisireenin ulvonta muodostavat keskinkertaisen, perinteisen, tavallisen ja tyypillisen nuoriso ja yhteiskuntakauhistelun. Ja nahistelun.

Dirty Ho! (Hong Kong-79) Seikkaperäinen ja sekava, sekava ja seikkaperäinen tilitys (sic) 1] omaisuuden, rahan reiteistä. - Paha(, ) raha tulee pahan(,) rahan luokse...

Tässäpä sekava esitys rahan ja omaisuuden (oman ja varastetun) kuluista. Nehän kulkevat, kuluttavat (sic) 2] , pysyvät, siirtyvät aina yhtä aikaa sekavasti ja suoraviivaisesti. Ja tämä kaikki on saatu taidokkaasti mahtumaan kung fu-kökköilyn (roisto ja vähemmän roisto ryöstelevät siirtelevät, vaihtelevat valuuttaa, ja tietenkin kehuvat `varoillaan`) maailmaan. Tykkäsin. P.S. Taistelulajiluettelon älyttömästä ämpäristä kauhotaan tällä kertaa kärpäsentappo-kung fu, eli vain läpsytetään kämmeniä yhteen! Jep.. Ja huikeaa, pitkää akrobatiaa on kohtaus, jossa kahden "kaveruksen" viininkaato-juonti-kaato(-)känni-kung fu jyllää!!.. (Myöhemmin myös lorahtaa tee kautta kahvikannu-kung fua..) Antiikki"kaupan" kokoelman antiikkiposliiniruukkujen ja taulujen kanssa samaa akrobatiaa, mutta ei kännissä sentään!! Ja Shogun Assasinmaista vaunumatsausta mukana myös! Ja tässä on vielä kaipaamaani harvinaista tulijalka-käsi-kung fu-harjoitusta!!: Kaksi palavaa kyntilää käsivarsilla ja liuta jalkojen alla!! Tulta alta ja päältä, päältä ja alta -> Eli ei kannata, kykene, pysty, saa, voi jäädä tuleen seisomaan... On oltava koko ajan ilmassa, liikkeessä, liikeessä, ilmassa.. Ja loppuun vielä sekin viesti, että pomoihin ei ole luottamista, läheisinkin, ystävällisinkin pomo on riistäjä. Kaikki Pomot ovat riistäjiä! Mahtavan monipuolinen elokuva!! Maailmankuva!!.. . 1] Siis on tietenkin yhtä aikaa rahatilitys ja saarna siitä. 2] Siis on tietenkin yhtä aikaa omaisuuden, rahan kuluttaminen ja myös sen kuluttavuus, että huomaavatko roistot rikkaudet, että loppuuko rahat?..

Il Demonio (Italia-63) Manausta ja pikkukylän pikkusieluista puritanismia. Pelkoa ja puritanismia pikkukylässä.

Hurja, kurja, karismaattinen, kaunis ja taitava, upea Daliah Lavi esittää syrjäseudun naista joka raivokkaasti, rohkeasti rakkausmurheissaan ja yksinäisissä seksikiehnäyksissään ajautuu Saatanan syliin. Onko osa, kaikki kuitenkin naisen harhoja, mielikuvitusta, mielipuolisuutta, sairautta?... Tätä dilemmaa korostavat monet onnistuneen oudot leikkaukset: mm nainen kiehnää kauhuissaan sängyssä ukkosilmalla, seuraavassa sekunnissa hänet onkin sidottu, myös muita mahdottomia, outoja siirtymiä riittää.. Tunnetuin elokuva on William Friedkinin Manaajaklassikon esikuvaelokuvana pitkine hämähäkkikäevelyineen muineen. Oksennus ei sentään lennä, mutta kieltä nainen näyttää ristille. Mutta kyllä uskonnon ja kauhun kahlitsemat kyläläisetkin ovat sekaisin kuin sadan asteen saunatontut. Elokuva on myös meluisan, mölyisän massahysterian kuvaus. Sairautta siellä, sairautta täällä.. Ja varsinkin syrjäkylän päiden päällä... Esikuvaklassikko. Miespääosassa vanha jäykkis Frank Wolff.

Passport To Darkness (Japani-59)

Onkohan Jess Franco ottanut tästä elokuvasta mallia useampaankin `trumpettielokuvaansa`? - Jazzbändin pomoa, falskin-feikisti soittavaa trumpetistia, syytöntä, syytetään vaimonsa murhasta, joten hän lähtee jazz-noiriseen Tokion öihin etsimään ratkaisua. Modernisti, rohkeasti, uniikisti Suzuki kuvaa homobaareja, homoprostituoiden ja narkomaanien julmaa yöelämää.. Jazz-visuaalinen pisuuaari, mutta myös raikkaampaa kuvastoa..

A Hell of a Guy aka The Big Boss Who Needs No Gun aka The Reckless Boy Boss aka Living By Karate (Japani-61)

Seijun Suzuki oli 50-60-luvuilla mainion korostuneesti, korostuneen mainiosti moderni ohjaaja. Esim Samuraielokuviin hän eikoskenut pitkällä miekallakaan. (Esim Fighting Delinquents-elokuvassa pikkupiruillaan, pikkuvittuillaan: "Tehän huudatte kuin niissä samuraielokuvissa.) Mutta onko tämä liiankin modernia? (On.): Tässä komediassa(?!) nuoret käyvät Yakuzaa vastaan. No, hyvä että ei kuitenkaan käydä perinteisesti vastaan niin että tavoitteenaan on `yakuzanaatio`. Mutta liian outo. P.S. Ei-virallinen(?) nimi Living By Karate on kai Suzukin nimipiruilua-vittuilua, jatko-piruilua-vittuilua; Pääosanuori on kai karatekundi, mutta ei tässä karatea ole.. onneksi..

Eight Hours of Terror (Japani-57) Tiukan tilan toimintaa

Juna flippaa raiteen sivuun maanvyörymän takia, joten matkustajat siirtyvät vuoristobussiin. Samoin kaksi gangsteria. Alkaa kahdeksan tunnin tuska ja helvetti. Matkustajissa mm outo-pervo naisten alusvaatemyyjä. Irstailija itsekin heiluu yössä ja aamussa alushoususillaan. Toinen miesmatkustaja taas joutuu laittamaan naiskorsetin päällensä, koska luovuttaa vaatteensa metsässä pahoin kastuneelle, kylmettyneelle naiselle. Yksi heistä sanoo ryöstäjistä: "Täähän on kuin lännenelokuvassa!" Seijun Suzukin elokuva on pienen tilan jämäkkää kuvausta ja meininkiä. Suzukin Surrealismi on nyt sivussa, joku voi kyllä pienen tilan tiukkarajaista kamerointia vähän sensuuntaiseksi kutsua.. Uniikihko kohtaus, korkkaus elokuvassa on kun toinen konnista jää jalastaan kiinni karhunrautaan ja hänen veljensä ampuu hänet. (Eli tässäkin siis veljes-konnakaksikko!!) Itse asiassa elokuvassa on kolmaskin konna, vankilaan käsiraudoissa vietävä mykkä murhamies, tupla tai triplatappaja. Mutta hän osoittautuu, hänestä kuoriutuu, muodostuu hiljainen, hyvä ihminen, Tai tulee sellaiseksi takaisin. Hän pelastaa pikkuvauvan hengen. - Monimutkainen, monipuolinen elokuva..

Teenage Yakuza (Japani-62)

Seijun Suzuki (kuten moni muukin) oli heikoimmillaaan, huonoimmillaan ``varsinaisten` `nuorisoelokuvien``, näyttelijöiden näyttelemien ja katsojien katsomien keksittyjen koululaiskärsimysten kimpussa; Karjahtelua, levotonta liikehdintää, teatraalista tärinää ja parrattomien poskien pärinää kun muutama nuori on toistensa kimpussaa. - Voimakkaasti yliliioiteltu- mitoitettu nimi elokuvalla. Kerran pari nuorta hakkaa pari pelihallin flipperiä,tai mitä lienee, palasiksi pitkävartisilla kirveillä, mutta siinäkin on japanilaisen nuoriso ja aikuisgenre-elokuvien rasittavin piirre, yletön huutaminen, pääosassa, ei itse teko. Eli huutamisella pyritään suurentamaan tekoa keinotekoisesti. Mukana myös liian usein toistuva Suzukin nuorisoelokuvien tylsä tavaranerkki, jatkuvat "rajut" rokkibaarin twist käännöt ja väännöt. Yksi mies tanssii jopa ilman paitaa!!.. - Mutta Teenage Yakuza "tanssii" ilman rajuutta, rohkeutta, ryhtiä, rytmiä...

Underworld Beauty (Japani-58)

Mielipuolisen nerokas motto: "Hautajaiset ovat kerran elämässä-tilaisuus." - Heti vankilasta päästyään mies syöksyy viemäriin ja kaivaa kiven takaa aarteen ja aseen. Aarre on kolme pientä timanttia kouran pohjalla, josta `kasvaa` mukavasti poikakirjamaisen rikos-seikkailusurvos huivikasvoisine rosvoineen, timantin nielemisineen ja sementtiin syöksymiseen. Ja roistolauman baari on poliisilaitosta vastapäätä, josta, sieltä roistondaalit seuraavat poliisien menemisiä ja tulemisia!!??.. Mukaan nousee pohdintaa: Tekevätköhän poliisiviranomaiset ruumiinavauksen timanttivatsakalmolle? Palavatko timantit polttohautauksessa, vai jäävätkö jäljelle??.. Hyvää ohjaaja Seijun Suzukin puolipuppuista seikkailukaupunkia- ja maailmaa. Ja Rokkibaarissa rokataan jopa alusvaatteissa!!.. Ja elokuvassa on, elokuvasta löytyy ainoastaan ja vain yksi iänikuinen pieni haitta, huijaus, vale, ikivanha vale ; Siinä ei ole, siitä ei löydy kohtausta elokuvajulisteen kuvasta jossa bikininaisella on kädessään konepistooli. Ja samasta syystä, vastaavasta, vastaavasti elokuvan nimi on harhaanhohtava, johtava. Mutta itse elokuva hohtaa, johtaa, loistaa kuin aurinko yössä. Loistava. Loistava elokuva.

The Threat (Japani-66)

Kerrankin Kinji Fukasakun 60-70-luvun elokuva joka ei ole iänikuisen jatkuvaa yakuzointia, roistoilua kylläkin. Ja japanilaisittain harvinainen home invasion-elokuva. Kaksi roistoa, veljekset, tyhjäpää ja vähän täydempi pää, pakenee vankilasta ja tunkeutuu keskirikkaan perheen taloon. Mukana vahvasti lapsen, vauvan kidnappausta, tuplastikin.. - Erittäin tiukkaa Fukasakua, jossa pelkuri-isästä kasvaa karpaasi, kovaluinen- ja otteinen koti-perhepelastaja. Ja laajemminkin.

Ohjus (Suomi-2023) Ohojus (Lappi-2023)

Ja taas uusi elokuva!, mikä mua "vaivaa", mistäs nyt myrskyää?! Myrskyää menneisyydestä, kyseessä tämä vuoden-84-85 Neuvostoliitto-ohjuksen jysähtäminen Lappiin. Ja tästä on tehnyt ohjaaja Miia Tervo ja näyttelijät (varsinkin Oona Airola ja Hannu-Pekka Björkman) vallattoman, verrattoman elokuvan johon on "sotkettu" realismia, rakkautta, romantiikkaa, huumoria, traagisuutta isosti. Ohjuksen ympärille "rakennetut" rakkaus- ja hakkaustarinat eivät ole mitään tyhjää, vaan täyttä täytettä. Täyte voi olla myös tähdellistä, täydellistä melkein ja tässä ollaan sitä lähellä. Mainio elokuva! Ja näin Lapin poikana olisin vielä toivonut että elokuvan nimi olisi ollut rohkeasti ja rouheasti Ohojus. Lapin murre muuten on elokuvassa hyvissä antimissa, kantimissa, onhan Ohojuksen Ohojaaja Tervo sieltä itsekin!

Kimpassa99 (Ruotsi-2023)

Uudet, viime vuosien, vuosikymmenten (2000-luku) elokuvat eivät ole järin kauheasti, kovasti kiinnostaneet, ei ole juurikan tullut katsottua. Sen verran kauheaa kamaa on ollut esillä, tarjolla, sen verran kauheaa kamaa on tehty. Varsinkin nykykauhu on jo niin kauheaa (en tarkoita kauhistuttavaa katsottavaa, ja siitä `kauhistusgenrestä` body horror buumin voi tunkea perseisiin!) että se ei kiinnosta suohon survotun savicentin puolikkaan vertaa.. - Mutta Lukas Moodyssonin ironis-realistinenkin, raikas ja tunkkainenkin tuulahdus 70-luvun sosialisti-kommunistikommuunin elämästä, Kimpassa (2000, juuri siinä hyvän ja huonon elokuvan `vedenjakajavuonna`) oli mainio ja nyt tuli katsottua Kimpassa99, jossa `Kimpassa`- kommuunissa ei asu kuin kaksi miestä, koko muu lössi on häipynyt maan tomuun ja taivaan tuuliin, eikä yhteyttä ole pidetty neljännesvuosisataan ja sitten toisen syntymäpäiville toinen kaivaa ja kutsuu `vanhan lössin` esiin... - Parempi kuin odotin, tai sanotaan yhtä hyvä kuin odotin, mutta ei enempää, alkuperäinen pysyy parempana, tämä uusi kärsii varsinkin luettelomaisuudesta. Mutta luettelon asiat ovat relevantteja: Kommunismikrapula, jossa ei käsitellä kohta katoavia DDR:ää, Neuvostoliittoa, Tianmenin aukiota, Pohjois-Koreaa... Mahdollinen päällekkäinen ironia, mikä lienee metaironia lähentelee jo vitsiä, ("ehkä"?) tarkoituksellisesti: Mukana ikiklisettä `nykynuoriso ei tee mitään, on vain ironinen`, joka on (toivottavasti) sitä tuplaironiaa. Erittäin hyvin tulevat esiin mielenterveysongelmat ja tyypilliset vuosia myrkyttyneet, tyrkyttyneet vanhat rakkaussuhteet, ja myös nostalgisoituneet sellaiset.. Toivottavasti ei kuitenkaan ostalgisoituneet, "heh".. -- Ihan toimiva kokonaisuus, tosin lopun marmelaadinen aamupuurokohtaus, jossa muutama harva vihamies/nainen ja ystävä löytävät "leirin" uudestaan, on taas "ehkä"(?) sitä ironiaa, mutta myös hellyyttävää. Yllättävän hyvänä ja varsinkin harvinaisena teemana, toteutuksena voidaan pitää sitä että kaikki nämä vuodet iloisuutensa, ystävällisyytensä, `kaikista ihmisistä löytyy hyvää`-elämänasenteensa säilyttäneestä ihmisestä ei tehdä epärealistista, harhaista hörhöä, menneisyyteen juuttuvana silmälappusokeana, joka `lopussa` murskataan, kyynistyy, kyyristyy, tajuaa tilansa, henkisen sellaisen... Ei, hän ja muutama muu ehkä tajuaa että se tila on tässä ja nyt, tulevaisuudessakin ehkä...

Double Crossers (Hong Kong-76)

Vetreä, vinha, vinkeä, virkeä versio vanhasta `Poliisipoika lähtee kostamaan isänsä (isä ei poliisi, päinvastoin) murhaa`-tarinasta. Huikea, vinkeä auto ja aarre-roistoilta roistoille-toteutus: Moottoripyörä"poliisit" pysäyttävät pakun, `koska auton alla on pommi!` Pösilöt poistuvat ja `poliisit` kaasuttavat karkuun pakulla, ja kun pösilöt ottavat moottoripyörät takaa-ajokeiksi, ne räjähtävät! Erokasta! Nerokasta! Tehokasta!!!... Toinen pösilökohta ei ole näin menevä, messevä, rehevä ja räjähtävä, mutta kekseliään, mainion väliantikliimaksinen, odotuslässähtävä, tollo: Bussissa on syntymässä tappelu yhden miehen ja kahden tyhjäpään välille. Ei-tyhjäpää painaa nappia ja sanoo, että mennään ulos kattoon ja koittaan tappelua. Bussi pysähtyy, pönttöpäät astuvat ulos, mutta mies jää bussiin, haitariovet kiinni ja bussi ja mies kaahaa karkuun... Ja sitten vielä kung fu-karate-kalkkunakakun kynttilänä loistaa Sammo Hung John Lennonmaisissa pyöryläaurinkolaseissa ja Maomaisessa Kiinan kansankaartikostyymissä!!!

Mystery Street eli Hämärä katu (USA-50)

Noireissa ruumiita riittää, mutta harvoin löydetään luuranko!! Vanhan naisjutun (luuranko osoittautuu naiseksi) selvittäminen hyvin hitsattua, höylättyä. sokkeloitua, muurattua, raudoitettua, laudoitettua poliisiproseduuri-noiria. P.S. Järjetön ja järkyttävä, älytön, ärsyttävä, mutta myös tahattoman, tavattoman hupaisa on eräänlainen esi-CSI-kohtaus, jossa luututkijatohtori päättelee uhrin jalkaluista, että hän oli `toe dancer`. Jota hän ei ollut, `olipa `vain` miestenhurmaaja-nielijä-jättäjä...`

Tension eli Satimessa (USA-49)

No, sitten lääkäristä apteekkiin, niinhän se tie vie monesti.. Ja alkoholikauppaan myös..: Alkoholi ja Apteekkihan ovat lähellä toisiaan.. Richard Baseheart esittää apteekkaria joka alkaa suunnittelemaan murhaa. Murhattavana viinamäen miesten myyntimies, joka on myös apteekkarin vaimon rakastaja.. Perusnoir perusnoirjuonella.. Elokuvan alussa näytetään konkreettisesti kuminauhalla, että joskus se kaikilla, kellä tahansa hihna lipsuu, löytyy, nauha katkeaa.. - Katsoo kivutta, kivutta katsoo.. Baarissa: "Lieutenant, what are you working on?" "Lt. Collier Bonnabel: Irish whiskey."/ "He was full of laughs." "He's full of lead now." P-S. Harvoin näkee että apteekki on baarissa, baari apteekissa kiinni!! Voi mennä apteekin tiskiltä baaritiskille, baaritiskiltä apteekin tiskille, kantajasta, kunnosta, kunnosta kantajasta riippuen.. Mukana piilolinssikaupantaa "four-eyed punk"ille ja lopussa kiero ja kova kierre, koukku, käännesuma, taitava, tanakka, tehokas twistisuma...

Where Danger Lives (USA-50) Puolet ja puolet..

Robert Mitchum lääkärinä! Hän hurmioituu itsemurhamaisterista (Faith Domergue) jo siinäkin määrin että on itsekin välillä potilasstauksen alla kaahatessaan, raahatessaan ruhoaan naisen perässä. Claude Rains mainion niljakkaana naisen aviomiehenä, jota lääkäri ei heti tiedä, eikä ukko paljasta.. Maureen O`Sullivan myös mukana.. Se on kyllä puolimiestä että vanha puoliluppaluomisilmä aina vähintään hyvä Mitchum on tässä yli puolet elokuvasta puolipökerryksissä aivotärähdyksen jäljiltä. Elokuvan loppu kuohuttava, kuumottava ja kultainen... Camp-Noir.

I Killed Einstein, Gentlemen (Tsekkoslovakia-70) Just ja just ja juuri ja juuri elokuvan alku on katsottavaa kamaa, loppu kamalaa, kammottavaa, karmeaa, karmaisevaa, kauheaa `komediaa`

No, nyt on Olldrich Lipskyn elokuvan ensimmäinen puoli tuntia juuri ja juuri siedettävää `komediaa` tässä hullun älyttömän, järjettömän juonen omaavassa outoilussa: Pikkuraketilla lähetetään "kova" kolmikko menneisyyteen tappamaan Einstein, jotta atomipommia ei keksittäisi!? (Säteily on aiheuttanut nykyajan naisille lapsettomuutta ja parrankasvua!!??..) Sitten näytetään ooppera-operettilavaa, jossa käyskentelevät kanat ja hanhet, mutta kohta myös ihmiset. Ja myös tulevaisuuden ihmiset, sillä raketti ilmestyy juuri tälle lavalle!? Vuonna 1911. Sitten he löytävät ritsalla tarkasti ampuvan pojan, joka on yksi kolmikosta lapsena!? Eli hän löysi isänsä/itsensä!! Ja tapaaminen sattui (nimenomaan sattui, takalistoon!!..) siis näin: Poika ampuu tietämättään isäänsä/itseään!!??.. Ja hänelle, tarkkakädelle annetaan pistooli jotta hän ampuisi Einsteinin, mutta se meni mötinäksi 1], ja porukka palaa takaisin, ja huono elokuva elokuva huononee ratkaisevasti.. Kaksi just ja just siedettävää sekoituskohtausta mahtuu myös tähän puoleen tuntiin: Einsteinin ja Eisensteinin nimet sekoitetaan, samoin sekoitetaan vierekkäin olevat boolimalja ja palloakvaario, ja tietenkin väärästä juodaan.. - Köyhän katsojan "känni". Ja mistä ja mitä??.. En tiedä joiko tekijäporukasta joku, kaikki myös väärästä, mutta joi tai ei, ja ihan sama mitä ja mistä, mistä ja mitä joi, ja mitä katsoja joi, niin I Killed Einstein, Gentlemen on kuin köyhän pojan "känni" tai kotikaljatuhnuinen "krapula" katsomossa. Laihaa, laimeaa, löysää lientä, litkua. 1] Eikä se onnistu liioin lopun alun toisessa toisinnossakaan, `perinteisen` surkean slapstickin suossa, tuossa jossa rikkaat ja köyhät kaahaavat rouvaskartanokaaoksessa. On siinä yksi hyvä kohtaus: Mies liimautuu jaloistaan, kengistään tuoliin ja twist alkaa soimaan ja mies alkaa twistaamaan, mutta eipä tätä kovin kovana juonitwistinä pitää tätäkään... Eihän tässä ole hätäkään, en vain jaksanut Lipskyltä tätäkään. Elokuvahan tämä vain on, mitä tähän, näihin juuttumaan, puuttumaan, mitä tästä, näistä suuttumaan, ei huonot leffat tule tällä, tästä loppumaan, muuttumaan ...

Marecek, Pass Me the Pen! (Tsekkoslovakia-76)

Ja taas Oldřich Lipský tarttuu erääseen kuivaksikaluttuun aiheeseen, koulukomediaan, ja varsinkin sen äpärälapseen, aikuiset koulussa. Kakai vanhaa tyhmää työläistä määrätään uudestaan kouluun. Nää on aina tylsiä (No, Back to the future on poikkeus surkeussäännöstä), on juoni sitten tämä tai mennään takaisin nuoruuteen. Ei tämä nyt aivan kuolemaksikaluttu, kuolemankuiva toteutus ole, vanhainkotiversio kylläkin. P.S. Elokuvassa on muuten sauna (ei sentään koululla), jossa vastana/vihtana `perinteinen` lehdetön risukimppu! P-S. Ja tekihän Lipsky myös kuivagenren kummituskomedian äpärälapsen lasten kummituskomedian Long live ghosts (-77). Heikko, hirveä, huono, hirveän huono sekin..

Viimeiset terveiset maasta (Tsekkoslovakia-83) Irvistelevän ironista, sönköttävän satiirista, väkisinväännetyn raivoisaa, rasittavaa `komediaa`

No nyt Oldřich Lipský perehtyy ja perkaa taas yhteen kuivaksikuolemaksikaluttuun aiheeseen, ideaan, nimittäin avaruusolennot maassa-komediaan. Ja näitä tulijoita on kaksi, ei sentään nimiltään 1 ja 2, vaan "uniikisti" A ja B. Ja he ovat ihan perustsekin näköisiä, joten esim kaljaa voi kitata. Ja viinaakin vedetään. Ja tietenkin, kun vanhassa Itäblokissa kun ollaan, niin tulevaisuusbyrokratiaan tietenkin poraudutaan. Hauskimmillaan ja tylsimmillään (`sketsi` jatkuu ja jatkuu..) tämä toteutuu kolikko-koputus-kahvi-kananmuna-ketsuppi-sinappi-sokeri-suola-aamiaisautomaatissa. Jostain syystä (lue: päälleliimatun komedian takia) automaatin käyttäjät survovat heti kolikon tiputtamisen ja samanaikaisen koneen koputuksen jälkeen naamansa luukulle, jolloin ja joten tulee perinteiset ketsupit kasvoille ja rinnuksille, mutta myös harvinaisemmat sokeripala- ja kananmunakasat syöksyvät. Ja kaikki tietenkin hassujazzin soidessa, - Tuo hauska ja tylsä kuvaa hyvin elokuvaa, sillä niin sönkötävän satiirista, irvistelevän ironista ja raivoisan väkisinväännettyä komediaa ja `kritiikkiä` tämä taas on...

Mirindas asesinas (Espanja-90)

Loistava, mainio lyhäri Alex De La Iglesialta, hänen ensimmäinen elokuvansa: Tappaja tappaa baarissa, jos hänen kysymykseensä vastataan väärin, pyyntöönsä tehdään väärin: Jos hän kysyy "Onko teillä kelloa", niin siihen on vastattava "On." tai "Ei", ei saa sanoa kellonaikaa, koska sitä hän ei kysynyt. Ja kun hän sanoo baarimikolle "Antaisitko minulle kaljan?", niin siitä ei saa pyytää rahaa, koska kyse on antamisesta, johon baarimikko suostui sanomalla "Si" ja antamalla oluen.. .. Näppäränmittainen pläjäys, parikymmentä minuuttia, ideasta.

Adele ei ole vielä syönyt (Tsekkoslovakia-77) Täyteenahdettua turhuutta, tylsyyttä, väkisinväännettyä `huumoria`..

Oldřich Lipskýn ohjaama Adele ei ole vielä syönyt on aivan liian itsetarkoituksellisen ironinen, sekosakean satiirinen, täyteenahdettu outouskasautuma; New Yorkilainen etsivä Nick Carter kutsutaan Prahaan tutkimaan herttuattaren koiran katoamista! No joopas joo, onpas "IRONINEN IDEA, SATIIRINEN OIVALLUSSUMA", mutta tästä tämä täyteenahdettu väkisinvääntö tosiaan vasta alkaa!; Carteria seurataan heti saavuttuaan roistojen toimesta hevosvaunujen periskooppien (on 1800-1900-lukujen vaihde, mutta nykyaikakin tarkoituksellisesti, typerästi vilahtelee), viemäriluukkujen ja katumaalareiden kanvaasien kautta kurkkien, mutta Carter tietenkin ja vain vetää poliisivoimien kanssa kaljaa makkaraketjut kaulassa, kato kun hiuko tulee aamuyöstä kadulla. (Ja onpa hänellä itsellään mukana huoneenkokoinen ja levyinen haitarimatkalaukku josta löytyy mm yhtä suuri baarikaappi janojuomatarpeineen!) Ja onpa tietenkin tylsästi myös liuta Bondmaisia vekottimia (NÄÄ ON NIIN NÄHTY, TEHTY!! Esim nyrkin sinkoava hattu. Auringonvaloase.): Mutta elokuvan kova clou ja (py)ydin on tuo Adele, monisilmäinen, hullun huilistin, viulistin ja professorin tekemä lihansyöjäkasvi (Jan Svankmajer animoijana, jes! Kasvi kaataa, tarjoilee myös teetä!) joka on tietenkin myös Carterin `perässä`... Eli: Adelesta huolimatta (`Hän` kyllä kolisee!) täyteenahdettua tylsyyttä, turhuutta, väkisinväännettyä `huumoria: mm tää: `Hopea`tarjottimella lasketaan pyllymäkeä pitkät portaat alas. Kyllä kolisee, mutta ei katsojalle!.. LOPPUJEN LOPUKSI: Lopussa Itäblokki-fantasiaelokuvien peruskauraa, kuumailmapalloa, mutta myös kummailma"palloa", eli poljettava propellipolkupyörä-lentokone!! Elokuvan viimeinen puoli tuntia onkin hyvää tavaraa, mutta se on melkein pelkästään Svankmajerin ansiota! Hänen lihansyöjäkasvinsa kasvaa täyteen kukkaansa tutun mainioilla Svankmajerismeillä (kukan keskiössä iso, lipova kieli, kukka oksentaa miestä ja vaatekappaleita), eli kuitenkin loppujen lopuksi jos haluat katsoa loppujen lopuksi hyvähkön, jopa hyvän Lipskyn elokuvan se on kuitenkin loppujen lopuksi tämä...

Ghosts of Rome eli Rooman kummitukset (Italia-61)

Marcello Mastroianni muinaisaaveiden pääjehuna! Ihan toimivaa kummituskomediaa, katsoo kitkatta, kitkatta katsoo..

Killer Is Not Alone (Espanja75)

Ennen alkutekstejä `perinteinen` lapsuustraumainen mies seuraa prostituoitua (Maria Rohm), joka päästää hänet asuntoonsa, ja mies tappaa hänet jollain lapsena saadulla (myöhemmin hän saa sen naisystävältään?!) sarvikuonokaulakorulla. (Sarvikuonot muutenkin elokuvassa esillä, eläintarhassa, ja naisystävältään saadulla veistoksella!! Myös lelut, varsinkin junaradat, perinteiset nuket ei niinkään, mutta vähän nekin. tärkeitä lapselle, aikuisellekin ehkä, sillä niitä on ainakin mies jättänyt asuntoonsa..).. Mutta Maria Rohmin erilaiset hahmot 1], peruukeilla tai ilman alkavat ilmestyä miehen elämään murhattavaksi, murhattaviksi.. (ehdinkin jo surra, että näinkö mahtava Maria Rohm vilahtaa vain alusa)... Oliko murhia siis vain yksi? Vai ei yhtään? Todella mielenkiintoinen elokuva, jossa kyllä myös "tappavan" tasaisen tylsää, tasaisen "tappavaa" ja tylsää tyhjäkäyntiä, tylsäkäyntiä, mutta koko ajan leijuva tappava(,) tappamisen tunnelma taaplaa, torppaa, tuuppaa tyhjäkäynnin.. 1] Myös ilkeänä/lohduttavana Äitinä!! Siksi ja Silloin poika hajoittaa Äiti Maria-patsaan!! Katolinen katharsis.

(K)Ostajan Markkinat.

Myyjä->ostaja->kostaja.... Nettikaupalla on maailman murskaavin volyymi. Tästä volyymista ja myyjän, ostajan, kostajan kolmi"jaosta" Kioyshi Kurosawan uusi elokuva kylmästi kertoo...

Bruce Lee Fights Back From The Grave (Etelä-Korea-USA-76)

Jos ja Kun Severin Films julkaisee vielä toisen Bruce Lee kloonikokoelman, niin toivottavasti tämä Ei!-Bruce Lee-kloonielokuva EI ole pelkän nimensä "ansiosta" mukana. Tai elokuvan muutaman sekunnin alun. Sillä alussa salama iskee Bruce Leen hautaan ja animoitu Bruce nousee Nyrkki Pystyssä Taivaisiin. Sitten näytetään Bruce, joka ei ole yhtään Brucen näköinen. Tätä korostaakseen nimikiin on mahdollisimman kaukaa haettu ja väännetty: Bruce K.L. Lea. Itse elokuva kuitenkin ihan hyvää perinteisjuonista halpaa roskaa.

The End Began Yesterday (Espanja-82) Kauhunhuutoja->Sydänkohtauksia->Scifiklassikko outo-opiskelijan typeristä/täräyttävistä tempauksista. Outoklassikko.

No onhan tää nyt Outo! -> Kymmenen vuotta muita yliopistolaisia vanhempi vihattu viisas viivasuorasuumies, muuttuu taikaiskusta ja yhtäkkiä liikaa hymyileväksi, myhäileväksi, nauravaksi koko yliopiston suosikkimiheksi/"pojaksi" kun hän "säveltää" johonkin juonessa vitun väkisinväännettyyn kilpailuun "taaksepäinsoitetun vesimetelimusiikkiteoksen" (joka ei ole yhtään meteliä, vaan jotain softia scifidiscoa vesiteemalla), ja jonka tahdissa koko yliopisto alkaa tanssimaan.. Mutta sitten yliopiston naisväkeä alkaa kuolemaan sydänkohtauksiin. Joita edeltää kauhunhuuto. He ovat olleet menemässä miehen luo, tai muuten tekemisissä, mutta nämä ovat vain opiskelijoiden höpinöitä, sillä seuraavaksi opettaja-professoripoppoo alkaa fanittamaan tätä koskaan nukkumatonta, syömätöntä kaveria, koska hän on keksinyt niin monta apuvälinettä avun tarpeessa oleville ja varsinkin niin monta lääkettä vakaviin sairauksiin... - Tämä mainio outoscifi ammentaa ja saa voimansa juuri noista täysin älyttömistä vitun väkisinväännöistä ja on välillä kuin se jokin kadonnut giallo-slasher-scifiklassikko surrealistisella scifitwistillä. Esim kohtaus jossa punamekkoinen nainen menee pimeässä portaikossa miehen luo ja jostain "putkistoista"(?) kuuluu tukkoisen viemäriröyhtäysten ääniä on oikeasti outoklassikkokamaa. Hyytävää, ryystävää, (röyhtäilevää) sellaista... Ja tässä, siinä on sitten sitä vesimeteliä sitä janoaville! Ja sitten näitä miehiä alkaa ilmestymään yliopistoihin ympäri maailman... - Täräyttävää, väräyttävää kamaa. Nyt ollaan Espanjan `Hämärä vyöhyke`-versiosarjassa siirrytty jo 80-luvulle, ja komeasti on siirryttykin `Hämärän rajamaille`... P.S. Tästä tulee vähän mieleen Norman J Warrenin Prey.

El Trasplante - The Transplant (Espanja-67) Kirurgikabaree, Kirurgiakabaree..

..Ja tietenkin pahvinen sellainen: Kaikki leikkaussalin "vermeet" ovat pahvia: Palkeet, kaasupullot, hengitys/nukutuslaitteet ja tietenkin `perinteinen` jalkaa, kipsiä leikkaava saha! (Sakset sentään harmi eivät. Mutta leikkaussalin liesi, hella [??!!} kyllä. Ehkä kattilassa keitetään kirurgisia välineitä?) Pahvisuus, paperisuus mukana muutenkin: Välissä tulee paljon Monty Pythonmaisia pahvi, paperi, piirros-väliosia. Ja kabaree tulee tietenkin kirurgien tansseista, laulusta.. Ja kirurgian historia myös mukavasti pahvia: Esim muinaisen Kreikan, Rooman palatsit. Elokuvan alussa kirurgit odottavat potilaita, yksi lukee itsensä, miehen kokoista sanomalehteä, pari pelaa leikkaussängyllä isoa shakkipeliä jne, kunnes tulee iso junaonnettomuushälytys... - Jakso on mieleen jäävä, mielenkiintoinen, monipuolinen, liian monipuolinen.. Mutta tämän elokuvan este on hajanaisuus, sekavuus, pituus. Se ei päätä onko se historiakabaree tai vasta loppupuolella esiin astuva elinsiirtoelokuva (`Koska elämme elinsiirtoaikaa, niin kaikkien, sairaitten tai terveitten on ostettava elinsiirto`), vai tuo yleinen linjattomuus, sekavuus, liiallinen, yleinen ylenpalttisuus, yritteliäisyys.. Yhtäkkiä vilahtaa esim Naisten NatsiPuolue, National Sexologist Party. Ei se sovi mihinkään, tähänkään, mitä se tässäkään tekee??..

El Televisor - The Tv (Espanja-74) Siis oikein THE Tv!

Espánjan versio kauhu-scifisarjasta `Twilíght Zone`piti muutaman vuoden tauon ja palasi vuonna-74 väreissä. Ja aiheena vielä väritelevisio! Elokuvateatterit mutta vähemmistössä myös tv on kauhuelokuvien sarjojen "vakio"kamaa. Tässä pankkikonttoristi menee uudesta väritv:stään niin sekaisin, että unohtaa perheensä ja työnsä. Ideakas, linjakas, mutta vähän tylsä jakso jossa loppu lävähtää, verehtää, verihtää, värihtää, värähtää rajuksi, rajusti...

La Promesa - The Promise (Espanja-68)

Katalyptikko-hautausurakoitsija vaatii, vannottaa että häntä ei saa haudata elävältä. Kiero, kiintoisa käännös elävältä hautaamis-elokuviin ja tietenkin on espanjalaista kauhusarjaa, kuten monet edellisetkin... Ja sanottakoon vielä sekin, että jos jakson kirjoittaja on tunnetun kauhistin tai scifistin tunnettu teos, esim Poe tai Bradbury, niin en ole niistä kirjoittanut, enkä kirjoita. No, tuo Fredric Brown oli mukana, koska jakso oli niin huono. Eikä Brown ihan ykköstykkikaartia olekaan, vaikka onkin kirjoittanut Marsilaiset, menkää kotiin!

The Nightmare (Espanja-67)

Nyt Espanjan `Twilight Zone`sarjassa siirrytään vuoteen 1967, ja uusi vuosi-67 toi mukanaan vähän gorea, vaarnagorea 1] kun karpaattivampyyrileffa kyseessä. ja niitä ei ole koskaan liikaa. Itse elokuvassa siirrytään vuoteen 1880.1] Mutta vaarnoiteaanko `viaton`? Ehkä ei, koska vampyyri arkussaan kokee myös piston sydämessään..

La Cabana - The Cabin (Espanja-66) Ei-keinotekoista kauhua keinotekoisessa lumisateessa.

Kaksi naista asuu kautta on pakotettuja asumaan lumitukkoisessa vuoristomökissä. Toinen heistä kuolee ja toinen hautaa hänet lumeen... Tarina on kökkö, köykäinen. lyhyt, mutta ruumiin ilmestymiset pitkin pihaa, pirttiä on tehty hyvällä ekspessionismilla, varsinkin kun nainen vartioi hautaa täysin teatraalisessa, tehdyssä, luonnottomassa lumisateessa.. Ja siis tietenkin tämäkin, tämäkin tietenkin espanjalaista "Twilight Zone"-sarjaa.. Ja tietenkin täytyy myös kertoa mikä minua tämän sarjan jaksoissa myös erityisesti innostaa, kiinnostaa on jaksojen lyhyen, lyhyet yhden sanan ytimekkäät nimet. Ja sanotaan sitten vielä se joka ei innosta, kiinnosta..: Papereista lukevan piippua polttavan alkujuontajan lähes jokaisen "leffan" alussa sanova: `Tähän jaksoon, juontoon muuten ei yhtään sovi huumori, pila, vitsi` ja sitten tulee vitsi, ja toinenkin, kammottavimmissa juonnoissa kolmaskin...

El Doble - The Double (Espanja-66) TuplaDilleilyä.

Ennen Espanjan `Twilight Zonen` tämänkertaista jaksoa alkupuheen pitäjämies sanoo että nykyisin on vaikka mitä mekaanisia laitteita vaikka mihin tarkoitukseen "esimerkiksi kastikkeen tekemiseen (no, on se vähän monimutkaisempaa kuin perunoiden keittäminen tai pihvin paisto), simpukoiden etsimiseen ja selän raaputtamiseen" ja sitten hän hyppää suoraan humamoideihin, robotteihin ja tämän illan tarinaan: Jatkuvasti ulkomaille haluava mies lähtee viemään kaverimiestään, ei autolla, vaan metrolla ("Koska sen tärinä on kuin mekaanista, rauhoittavaa hierontaa") kotiinsa, jossa hän esittelee itsensä näköisen humanoidin, joka jää kotiin häneksi, kun hän vaimon tietämättä lähtee kuukaudeksi Tahitille... Eli aika dille tarina ja toteutus: Humanoidi "Osaa ajaa autoa, viheltää, syödä, nukkua, hikoilla." Ja tietenkin kävellä, puhua.. Mutta sänkyhommissa humanoidi`miestä` ei tarvita koska avioparin välillä on "huomattava, melkoinen, merkittävä, tuntuva, varteenotettava kylmyys", eli vaimo ei vissiin tartu varteen, mutta mitä varten sitten käy niin kuin käy... Tanakasti typerintähän tässä on se, että humanoidi käy kuumana naiseen ja yksi suudelma herättää naisen koomakylmästä, kylmäkoomasta,, mutta kun "miehen" sydämensurina on nimenomaan surinaa, ei lyöntejä, ja sitäkö ei vaimo muka huomaa, mutta sitä ei "elokuva" kerro.. Ja kaverikin sitten tilaa oman humanoidinsa, mutta hänen syynsä on se, että vaimo on joka hetken. liian(,) paljon rakastava ja siitä papattava (Mutta onko vaimo humanoidi?! Tämä on onnistunut, loistava, mainio, tärkeä idea, kysymys...) - Mutta silti: Isojen lasten lapsellinen löpinä, mutta kyllä tämän kerran pari (double) semmoisena katsoo.. P.S. Tätä päivää ovat korvaan työnnettävät pikkupuhelimet kautta kuulokkeet..

La Oferta - The Offer (Espanja-66) Keskivertokökkö gangsteri"saaga" `kauhun` häivähdyksellä

No, tästä Espanjan `Twilight Zone`-sarjan jaksosta en pitänyt kuin tyhmä vellistä, enemmänkin kuin keskivertokökkö, perus plus miinus nolla- tylsimys laihasta, mausteettomasta keskivertokeitosta. Tarina on nippa nappa näppärä jossa nuori leuhka, sika ja sovinisti gangsteripomo puhuu, uhkuu ja uhoaa mellastavaa, mutta toistossaan mitätöntä mainemonologiaan jollekin vanhalle ukolle (joka ei koko aikana puhu mitään tuijottaa vain), jolla on tarjottavana hänelle jotain, "mutta kun hänellä, pomolla on jo kaikkea, naisia, rahaa, työ..." Karu, kolkko, kylmä, Köyhä clou tässä onkin että kuka ukko on ja miksi ja missä ollaan...

The Birthday (Espanja-66) Ajallisesti ankaraa, mutta tuloksellisesti tusinatavaraa, on tämä tusinan minuutin Cooperin testi.

Tämä Fredric Brownin kertomukseen perustuva Espanjan "Twiligt Zone"-sarjan osa on tylsistä, tylsin, tyypillistä tyypillisin murhan ja syntymäpäivän nolauttava, nolouttava, sotkeuttava, sulauttava sekoitus, `synteesi`... No, pituuskaan ei onneksi ole varttiakaan, 12 minuuttia, mutta tämä tusina kyllä tuntuu tylsältä ja raskaalta ja ennen kaikkea ajallisesti (ei tuloksellisesti) pitkältä Cooperin testiltä... Tusinan minuutin Cooperin testi tuntuu Maratonilta... No, ainakin puolimaratonilta..

La Mano - The Hand (Espanja-66) Ovatko ihmiset muuttuneet sähköjohdoiksi? - Synkän scifin, toivon(?) ja trashin sekoitus.

Jaksoa, Jatkoa edelliseen tekstiin ja jatkoa espanjalaisen Twilight Zone-sarjan osien perkaamiseen. Nyt on scifiä! - Tuhannen vuoden päästä tulevaisuudesta tullut `Aikuinen mies, joka on syntynyt vain kymmenen päivää sitten tämän kaupungin kadulle` (ja syntyi ilmeisesti valkoinen puku päällä ja tietenkin perinteisesti muisti on myös tyhjä valkoinen paperi) on `Maailman viimeinen ihminen` (paitsi ettei ole) ja `Ihmiskunnan viimeinen toivo` ja hänellä on vastassaan kalpeanaamaiset, mustasilmäiset, santoasuiset medaljonkimiehet avaruuden tulevaisuusesta, avaruudesta tulevaisuudesta.. Ja heidät saa häivytettyä repimalla medaljongin irti, mutta uusi tulee heti kohta tilalle.. Mutta miehellä on puhuva, vastaava tietokonekäsi, jolla, jossa on `kaikki maailman tietämys`, ehkä avaruudenkin.`. Ja josta puuttuu kolme `sormea`. etsi ne!!.. Ja tämän käden perässä avaruussantoilijat säntäilevät... `Pitkä` (lainausmerkit siksi, koska jakso on kolme varttia) loppu tapahtuu kuplan sisällä olevassa tavaratalossa, `korruptiotornissa`, joka on `täynnä` avaruusnedaljongistaja, ja jossa on`"Ajan Peili", jonka kautta avaruusmuukalaiset tulevat ja jonka miehen on tuhottava, jotta mies ja ihmiskunta selviää... Hänellä onkin aikamoinen tehtäväpakki puolehkoon tuntiin, kolmeen varttiin: "A: Medaljongit, B: "Ajan Peili", C: Pysy hengissä! (tässä heilutaan molempiin suuntiin, hänet herätetään henkiin pölyrätillä??!!) D: Käsi on puolinainen, puutteellinen, keskeneräinen, epätäydellinen, vajaa, vaillinainen..." Ja: "A: Ota selvää missä maan asukkaat piileskelevät. B: Kuinka mennä takaisin tulevaisuuteen kuolematta. C: Kuinka olla turvallisesti nyt."Mutta missä maan asukkaat ovat?" Jos ovat.. "Tarvitsen toiset aivot vastatakseni siihen.." - Oiva, mainio mahdutus, johon on saatu "tungettua" noita `lueteltuja` asioita ja paljon muuta. Jakson kruunaa mustavalkoinen, saksalaisen ekspressionistisen elokuvan kuvamaailma. Ja miespääosaa esittää muuten Robert Culp! - Toivon(?), trashin ja synkän scifin sekoitus. Pidin kuin pöljä, tollo vellistä..

El Asfalto (Espanja-66) Asfaltti imee ihmistä...

Onpa uniikki tarina tämä tarina joka on osa espanjalaista `Twilight Zone`-sarjaa (sarjan nimi englanniksi Tales to keep you awake) Mies uppoutuu koko ajan syvemmälle ja syvemmälle katuasfalttiin. Toinen, yksikätinen mies yrittää ensin vetää miehen turvaan, sitten saada kaupungin `kuoppa ja halkeama`-osaston vetämään ukon ulos, enain puhelimella (mutta keskusneiti juttelee vain kaverinsa kanssa), sitten pitkän jonon hännillä itse toimistossa.. Väkeä lappaa vajoavan miehen ohi: Sanotaan "Tämä on provokaatio, Idässä ne polttavat itsensä, täällä ilmeisesti näköjään hautaavat..." Tai: "Tämä on jonkun liikkeen mainoskikka." - Kafkaanisen ja kuluttajahullun maailman mainion pienkitkerä, pienmusta satiirinen yhteensulautuma, sillä "Asfalttihan (ja betoni, lat huom, mutta tässä talot ovat pahvia ja piirroksia, autot myös pahvia, ei peltiä, ihmiset lihaa ja verta) on se kaupungin koossapitävä (virtaava) voima ja elementti. Se nukkuu talvet ja herää keväisin..." Pidin kuin pöljä puurosta, tollo taikinasta..

Käykö kaikki kimppuun?

Pilvistä. - Nettinilkin nousu, uho ja tuho? (Yhden Miehen!) Massamyynti on aina online! Myös Kioyshi Kurosawan Cloud saa ensi-iltansa Venetsian filmifestivaaleilla. Olen joko oikeassa tai väärässä, tai osaa, puolta kummastakin, käsitin niin että elokuva kertoo netin tavaramyyjämiehestä, jonka kimppuun ihmiset, netin ihmiset, ja kai "koko"(?) "nettikin, käykö, tunkeutuuko tekoälykin iholle, ovelle, sisälle?--- Pilvipalveluja karuimmmasta, kolkoimmasta kellarista, pimeimmästä viemäristä, syvimmästä helvetistä?...

Villiä vilkettä ja vinoa visuaalisuutta

On ilahduttavaa nähdä että Harmony Korinelta on pitkästä aikaa tulossa vähän isomman ihmettelyn elokuva, sillä Venetsian elokuvajuhlilla esitetään hänen uutukaisensa, Baby Invasion, tosin kilpasarjan ulkopuolella. Luvassa varmaan otsikon mukasista meininkiä, ohjaaja on kertonut käyttäneensä vähän vaikka mitä kuvausformaatteja...

Sundelbolong (Indonesia-81) Mukavan mielipuolinen (tai jopa kokohullu, ei puolikasta!) juoni, mutta gorekierrettä, vierrettä olisi juomassa, seoksessa (SEKOksessa) pitänyt olla enemmän, rymäkämmin, tymäkämmin...

Barry Prima ja Suzanna Samassa Elokuvassa!!..Elokuvan alussa prostituoituzombi heittää, suoltaa (ilman suolia kuitenkin valitettavasti, vaikka zombi onkin), aika paksua tekstiä: "I used to be prostitute. I used to be happy." Sitten hän kääntää koko alkutekstien ajaksi selkänsä jossa leikkiä ja lihaa lyövät, syövät kärpäset ja madot.. (Elokuvan gorekertymä on näin hiljainen, mutta ei siis enempää kiljainen, niljainen, mutta se on suht katsottava, ok..) Alkutekstien jälkeen seuraa koston kaava, kierre ja kulku...: Mies (Barry Prima) rakastuu prostituoituun (Suzanna) ja vie hänet kotiinsa, pois, naimisiiin... Mutta mies on joku armeijan tai muun laivakapteeni ja joutuu jo heti hääpäivänä lähtemään tärkeälle yhdeksän kuukauden tehtävälle.. Ja nainen huijataan heti takaisin väkisin väkivallalla prostituutiobisnekseen ja joutuu joukkoraiskatuksi. Oikeudessa nilkkipuolus- ja tuomari vapauttavat syylliset koska `nilkki on aina nilkki` ja "Prostituoitu on aina prostituoitu." Tuon isoissa, oikeissa, paksuissa lainausmerkkeissä olevan lauseen sanoo tietenkin nilkkituomari. Sitten nainen huomaa olevansa tietenkin vielä raskaanakin (painajaisissa leijuvia vauvoja, lattiat täynnä itkeviä, konttaavia, ryömiviä vauvoja) ja tappaa itsensä.. Sitten kumman kevyesti, kylmästi vaimon kuolemaan suhtautuva mies ("Jumalan tahto.") saapuu paikalle, mutta kohtaa lähes heti naisen kaksoissisaren (joka taas on kuollut jo kymmenvuotiaana, mutta on nyt aikuinen nainen) ja varsinainen kuoleman kostokeissi alkaa... - Ihan kiharaisen kilahtava, kilahtavan kiharainen juoni, mutta se olisi tarvinnut kovempaa gorekierrettä- ja kääntöä ja vielä villimpää witchivääntöä. Se olisi tarvinnut lisää laholihaa zombin päälle, mutta on tässä kuitenkin koko ajan hyvän kinon vino tunnelma.. Ja pitää vielä painottaa, että kyseessä on kuitenkin hyvä, onnistunut elokuva, tunnelma on tosiaan koko ajan kohdallaan ja sitä kaivattua, kaivettua, kekseliästä goreakin (taas tosin, tosin taas vilahduksena) tulee lopussa kun kakkospahis heitetään parvekkeelta sähköjohtolangoille palamaan ja ilmassa leijuvat lävistävät, kuristavat käsivarret kulkevat, kuristavat käsivarassa.. Kuristavat, puristavat, lävistävät...

Dark Ride aka Killer`s Delight aka Sport Killer (USA-78) Mustavalkoisten media(?)valokuvien (tai poliisin) ja värikkään takaa-ajon synkkä synteesi.

Onpas "rakkaalla" roskalla monta nimeä! - Roska, Rauha, Rakkaus! - Roska on rajaton "riemu"! -- Eli tämän elokuvan toinen päähahmo, riemuidioottisen sairas naistappaja, ei kyllä ole rakas, rauhallinen eikä riemukas, vaan tosiaan silkkaa sairautta. Eli aika perinteinen hahmo ryönäelokuvissa, mutta vielä perinteisempi on häntä jäljittävä poliisi. - - Elokuvan ansio on että sen fokus on lähes koko ajan tämän tappajan, tappauksen tapauksen kintereillä, se keskittyy lähes vain ja ainoastaan tähän takaa-ajoon, naiselleenkin poliisi sanoo moneen kertaan että ollaan yhdessä sitten kun juttu on selvinnyt, ja nainen hyväksyy, ymmärtää, roisto, roska , ryönä, sairas, sairaus on saatava pois häntäkin häiritsemästä. Elokuva perustuu jonkin verran todellisuuteen, sillä surmatöitä ei näytetä tapahtuvan, vaan tapahtumien, tapamurhien jäljet näytetään ilkeän inhottavina. mustavalkoisina poliisi(?). media(?)valokuvina. Lisäksi elokuvan lopussa tulee tekstiplanssi jossa sanotaan poliisin siirtyneen tämän tapauksen jälkeen (tässä tapauksessa paha liero saa lopputilinsä ilman lomakorvausta) seuraavina vuosina eri puolille Amerikkaa vastaavien tapausten perään. Mutta kadonneen yht`äkkiä jäljettömiin, eikä häntä ole löytynyt vielä tänäkään päivänä. Ottiko, saiko loparit (vai lopulliset loparit) ja sai sitten sitä laatuaikaa naisensa kanssa, tiedä, heitä, häntä.. Mutta onneksi tämä elokuva ei kadonnut ja esimerkoksi Vinegar Syndrome se löysi ja julkaisi...

Inferno Carnal aka Hellish Flesh (Brasilia-77) Elokuvahistorian avuttomin, mitättömin, onnettomin ja surkein Hullun Tohtorin Laboratorio, no onhan sekin nyt "jotakin", NOT!

Coffin Joe Hulluna Tohtorina!! No, ei pidä odottaa liikoja, tai oikeastaan suoraan sanottuna yhtään mitään.. TAAS Häneltä ilman kumpaakin kättä kirjoitettu, kuvattu, leikattu ja (s)ohjattu Itse(tyydytys)reflektointi! Tämä on näitä Coffin Joen pitkän loppuluisun leffoja, jotka antavat alussa ja lopussa jotakin, joskus ei edes niissäkään. Tässä sentään alku ja loppu ovat edes jotain, mutta nekin ovat hyvin pientä.. - Alussa varjokuvassa nainen heittää happoa miehen (Coffin Joe, huoh.. kukapa muukaan..) kasvoille ja Helvetin Lieskat (Mitkäpä Muutkaan kun `Joe` on kyseessä, huoh, huoh..) kohoavat, nousevat, sitten saman "nousun" tekevät alkutekstit... - Ja Älkää Luulkokkaan, että säästyisitte tältä kohtaukselta JA VARSINKIN SEN SEURAUKSILTA!! Tosin, kun kohtaus isketään uudestaan verkkokalvoillemme Joen mössöverinaama on aika vaikuttavan näköinen, mutta JOEN KOKO LEFFAN JATKUVA KAIKUVA TUSKAN HUUDON TOISTO, TOISTO JA TOISTO (jälleen näitä Average Coffin Joen bravuureita, sillä pitäähän katsojan kuulla Joen TUSKA! Siinä pari kertaa kuultava naisen samppanja-shekki-rahanauru jää aivan toiseksi.) - Eli tohtorin hyljeksitty vaimo ja rakastaja-pariskunta raivaa Joen tieltään hapolla ja laboratorioliekeillä.. Mutta Joe Tietenkin kirurgoiraan kostajaksi. ja mutta tämä alun ja lopun välinen joutoaika ON AIVAN HELVETIN TYLSÄÄ (no onpa HelvettiRakastajan Coffin Joen elokuva ainakin Helvetin Huono Ja Tylsä!!..) Ainoaksi `hyväksi` asiaksi elokuvassa jää Joen ja elokuvahistorian ammattitaidottomin, ankein ja avutttomin, käppäisin, kököin ja köyhin, ja varsinkin mitättömin, toimimattomin ja turhin hullun tohtorin laboratorio: kapealla, pitkällä pöydällä on pääkallo, kahvinkeitin ja pari letkunpätkää ja seinällä julisteita, postikortteja, valokuvia kenestä ja mistä tahansa. Kunhan nyt on jostakin jotakin, jotakin jostakin.. Joen olisi loppuluisunsa aikana pitänyt tutustua HelvettiNero Renato Polselliin, joka teki toistoa elokuvan tai kahden sisällä mutta ei tehnyt niistä mitään kymmenen elokuvan kiviriippa-kamelikaravaani-"karnevaalia", kuten Brasilian Mies teki näissä viimeisissä "vauhti"karavaanipläjäyksissään. Kuuskytluvun tuotantohan Ukolla oli huomattavasti parempaa, vaikka toistoa oli niissäkin välillä yli sietokynnyksen...

The Strange Case of Dr Rx (USA-42)

Nimen voisi kääntää vaikka Tohtori Reseptin outo tapaus. Outoa tässä on erittäin vähän, tylsyyttä sitten tuutataan lähes koko tunti. Lionel Atwill on se elokuvannimen outo vilahdus. Häntä tosiaan näkyy erittäin vähän, mutta se vähä on erittäin hyvää, MUTTA KOROSTETAAN VIELÄ; SITÄ ON ERITTÄIN; ERITTÄIN VÄHÄN!! Atwill on tuo tohtori. Pullonpohja-pyörölasinen tohtori. Paitsi kun hän vaihtoleikkaa (eli tämä kiikarilasimies on muka myös kirurgi!!) gorillan ja miehen aivot keskenään hänellä on silmienreijillä varustettu pussi päässään!!?? Mutta tästäkään huolimatta tämä ei ole gorillointi, kauhupläjäys, camp-roskavyörytys, outo komedia, vaan TYLSÄ dekkarointi. Pahinta paskaa on kuitenkin pääosapölvästietsivähahmon jatkuva nustan palvelijansa läpsintä, potkinta, tönintä, haukunta, nolailu. Täysin umpi-idioottimaista käskijirjoitusta ja toteutusta.

Beasts And Beauties: Cinema's Golden Age Of Gorilla Men, Killer Apes & Missing Links An illustrated Filmography 1906-1949 (2023)

Gorilla ajaa autoa, bussia, taksia, helikopteria, lentokonetta, (sukellus)venettä, soittaa balalaikkaa, banjoa, bassoa, kitaraa, sähkökitaraa, ukuleleä, flyygeliä, kastanjetteja, marakasseja, pianoa, urkuja, ksylofonia, rumpua, luuttua, selloa, viulua, huilua, harppua, huuliharppua, torvea, raivoaa, repii, ryöstää ja tietenkin kanniskelee kaunottaria, rinnatkin välillä esillä... Mielenkiintoinen, tietoa tarjoava, itseään toistava kirja itseään toistavasta genrestä... Genren Kultaiset Vuodet kuulemma 1927-49.

Terminal USA (USA-93) Iloittelua ja piloittelua terminaalivaiheen maassa, maailmassa...

Hyökkääjät ja hännystelijät tunkkateatterissa. Jon Moritsugun Terminal USA on hullu, tarkka, villi ja värikäs `hullu perhe ja hangoroundit/hännystelijät/hyökkäjät `-sekoilu, shokkailu joka on tehty konkreettisen pahvisesti (tosin pahvit eivät onneksi ole harmaita vaan sekotulitusvärisekomelskaa) kun huoneet on jaettu pahviseinillä kuin halvimmissa tunkkakellariteattereissa tai tv-sarjoissa. Ja melskaa tosiaan riittää kun perheen tyttö on raskaana, paha poika (Jon Moritsugu) vuotaa ampumahaavan takia kuiviin huoneessaan, lukutoukkapoika (Jon Moritsugu) haaveilee skinhead-poikaystävästä, isä on juuri ottanut loparit töistä ja äiti haahuilee muuten vain... Ja kaikkea tätä tarkkailee vuoteeseen sidottu isoisä (Japanin punalipputyynyliina, kuin veripallo, päänsä alla... - Oivaa, mutta ei tippaakaan loivaa Moritsugumeinimkiä joka loppuu pehmonalle- ja cheerleaderconfetti-verilöylyyn... -- Jon Moritsugun Maa ja Maailma on värikästä undergroundia. Kellarissa, viemärissäkin voivat värit iloitella, lihoitella, paloitella ja piloitella...

Mod Fuck Explosion (USA-94) "Welcome to Shit Generation!"

Nainen, nimeltään London: "I am two words: "Fucked up."" Jon Moritsugun mainio jengielokuvaparodia (Moritsugu esittää kummankin jengin pomoa, hullun upea, upean hullu keksintö) aina sieltä West Side Storysta lähtien jossa camp, glam. kitsch ja roska, trash kilahtavat, kippistelevät keskenään... P.S. Eokuvan alussa shitataan, sotketaan, sutataan Columbian, Paramountin, Touchstonen, Universalin, Warnerin Veljesten logojen päälle.

Hippy Porn (USA-91)

Jännää miten kun Jon Moritsugunkin kaltainen punkin ja undergroundin väri-ilkamoija-iloittelija Jon Moritsugu tekee mustavalkoista undergroundia, niin se on lähes kopio Richard Kernin, Nick Zeddin alamaasta ja maailmasta. No, täytyy myöntää ettei se nyt jää pelkästään värimaailmaan, vaan tekstuuri on lainattu myös mainituilta herroilta: Kylmää ja kyynistä. Puhutaan Cinematic Dead`ista ja muutenkin Death, Kuolema kurkii joka kolost, olosta ja polosta... Elokuva alkaa kuitenkin kekseliään `kauniisti`, kylmästi, täräjävasti, väräjävästi, kun nainen astuu autostaan ja sanoo lahoavalle jollekin jyrsiväraadolle "I`m sorry, I didin`t see you." Mutta heti tämän alun jälkeen elokuvasta tulee lähinnä erilaisista samaa toistavista (tehokeino, tiedän, mutta siitä tulee tekijää ja katsojaa kahlitseva kehokeino) undergroundaarisista (lue: tylsästi lähes pelkästään seksistä) keskusteluista. Kernin, Zeddin väkivalta puuttuu. - Tästä puuttuu niin paljon Moritsugua, ettei tätä kyllä jaksa, mutta pakostakin Moritsugukin epäonnistuu, erehtyy ja pettää joskus, se on selvää ja inhimillistä, jopa toivottavaa.. Ei Jumalia Alamaailmaankaan!!!...

Pig Death Machine (USA-2013)

Pösilö brunetti tilaa taas salaatin ketsupilla, mutta muuttuu sormeillun lihaliman, limalihan ansiosta neroksi hirviöksi (älykkyysosamäärän huima nousu näytetään numeroina) ja hän alkaa katselemaan, kuuntelemaan, nuuskimaan pyhää kolminaisuutta lavuaaria, pönttöä viemäriä, kaivaa roskia ja syö sieltä. Ja nerous nousee... Lisäksi mukana meloo kasveja kukkia halaava, kasveille, kukilla puhuva (ja kukat vastaavat! Mutta voiko kasviksia, mitään enää syödä? Kun kaalta leikkaa sen tuskanhuuto on kuin päätä leikkaisi. Ruohokin valittaa kun sen päälle astuu... Ja kasvihuoneissa kaikuu moniksavillinen kakofonia "Hey!" Over here! Come here!" ja lähes orgastinen huokasaalto kun heitä kastellaan...), punkkari (hän myös hypittää muvisia pikku-ukkoja kukkaruukuissa, toisessa [ala,ylä]maailmassa), muovailuvaha-animaatioita sikanaamarinainen, jälleen taattua Jon Moritsugu- laatua. Lopussa Jan Svankmajermaista lihavyörytystä. Sekin Moritsugumaisella konfettisateella.

Scumrock (USA-2002) Scum Generation

"This is scunrock, not punkrock." Ihan mainio suttu (mutta välillä kuvaukseltaan liian tarkoituksellisen suttu, aurinkovalottunut tönkkö) punk, eikun tosiaan scumrockkaajien ja undergroundohjaajan harmaa hapuilu kohti `kuuluisuutta`, `mainetta`.. Ehkä Jon Moritsugun uudelleen`valotus` varhaismestarityöstään My Degeneration.. Mutta musa on hienoa, mutta ei sekään niin hienoa kuin Degenerationissa. Suttupunk. Sutturock. P.S. Hieno idea on kirjoittaa kakkaus-rakkausviestejä sormella marketin pakkaskaapin lasioveen..

My Degeneration (USA-89) Meat Generation

Alku-P.S. Who`lla oli My Generation, Moritsugulla on My Degeneration!!.. - Love is Meat! Meat is Love! Meat is Rock! Rock is Meat! "Is meat art? Fetish says so." Jon Moritsugun loistavassa punk-undergroundelokuvassa loistavalla naispunkbändillä on managerina sianpää. Mutta sitten liha leviää kun Ameican Beef Insitute naisjohtajineen ottaa bändin rasvaisiin hyppysiinsä. "Hey,I`m Amanda Jones, the singer of Fetish, and after a hard day of rock and roll, there`s nothing better in the world than big juicy stakes." Loppu-P.S. Näyttääkö Amerikan kartta Lehmältä? Vai Sialta? Ihan Sama, Who Cares??.. Let`s Eat!!!... Let`s Eat Meat!!!... Mainiota nilkamoivaa, iloista, ironista, satiirista käänteispunkkia ja undergroundia. Tai sitten ei... "Vastuu" siirtyy syöjälle. Kuin John Waters meets Lydia Lunch ja Richard Kern in big city punk-pläjäyksessä. Säröä ja Väriä. Väriä ja Säröä. P.S. 2 Ja ihan lopussa sianpää koristaa taidegalleriaa. Näinhän se menee - That`s The Way It Goes..

Necropolis (Italia-70) Tekopahoja- ja pyhiä.

"Oletteko nähneet tätä naista?" (Oivallista! Näytetään Mona Lisan kuvaa. Anne Frankin kuva olisi sopinut vielä paremmin yhteiskunnallisen elokuvan maailmaan.) "Maailmankaikkeus, Universumi on päässäni." , "Halveksin aurinkoa, pimeyttä, valoa, päivää yötä-", "Ihmiselämässä kaikki normaalit, tavalliset ihmiset, kaikki pahat ihmiset, kaikki ilkeät, kaikki tyhmät, ujot, `rujot, sairaat`, jäävät jäljelle, säilyvät putoavaan, putoavassa hengen luolassa-" , "Me emme ole syntyneet vielä. Olemme vain unessa. Meidät on tehty samasta aineesta kuin unemme." "Musta vuori nousee idästä, sininen vuori lännestä." , "Tupla-sateenkaari kahdella korvalla." `ja sadalla silmällä.` , "Hakkaa maata kahdella sulalla. `sulilla`, "Anger, Kenneth Anger." , "Ihmiset puhuvat magiasta, paholaisesta, jumalasta, vallankumouksesta. He ovat tekopyhiä." `tekopahoja`, "Tuuli puhdistaa ikkunat." , "Ei ole kahta tapaa runoutta, vain yksi." , "Tuo minulle coca cola-pullo, tahdon tyydyttää itseni." (Oivallista! Mutta pariin oivalliseen oivallukseen elokuva jääkin..) Sillä tämäntapaisia ja varsinkin paljon huonompia heittoja riittää valitettavasti, eikä edes välillä huudettu "TARPEEKSI!" auta mitään, päinvastoin. Ja varsinkin kun vielä kahden tunnin elokuvan viimeiset 45 minuuttia on lähinnä jenkkivaimon italomiehensä haukkumista, niin huono, tyhmä ja tylsähän tämä on... Mc5:n Kick out the jamsin muutetumpi, `päällepuhutumpi`, `sensuroidumpi`, siistitympi, siivompi alkupuhe kuullaan, samoin discomies Paul Jabaran iso kyrpä tyypin, tyyppien-puheet. Warholin Viva tuona miesvalittajana. Toinen Necropolishan on vuosien-86-87 (imdb, ja fix-galleria) moottoripyörä-noita-punkkari-murhamysteeri.

Necropolis (Italia-70) Ihan hyvää houretta, huutoa, outoa, mutta liian pitkään...

Ihan hyvää huutoa, kuiskausta.. Ihan hyvää hippeilyä, trippeilyä, erikielistä huutoa, julistusta, tulistusta, keskustelua, monologia, provokaatiota, "porno"kaatiota, Tina Aumontia ja Pierre Clementi alastomana ratsastavana Attilana, jne mutta ei yli kahta tuntia!!.. Huutoa, höpinää..

Monolith Monsters (USA-57) Avaruuskivet tekevät tyypeistä veden "avulla", sateessa kivikasvoja, kehoja.. Ja sitten alkaa rankkasataa...

"Avaruus pommittaa meitä jatkuvasti meteoriiteilla, ja joskus jotkut pääsevät läpi..." Suolakaivoskaupungin kylkeen kasvaneen minikaupungin tutkijahemmo tuo mustan meteoriittikiven laboratorioon ja kohta on kämppä murskana, raunioina, säpäleinä ja mies kuollut kuin kivi. Ensin heikit, hemmot ja helenat ihmettelevät kiveä ja sanovat että "olivat unessa tai skippasivat sen tunnin jossa collegessa kiveä käsiteltiin", mutta pikkuhiljaa selviää että kivet lisääntyvät kuin lierot, liskot, luteet ja runnovat ja rusentavat talot ja tekevät ihmisistä ennen kuolemaa kivikasvoja, kivikehoja.. Sitten selviää että kivet lisääntyvät vrden voimasta kivikasoiksi, kivivyöryiksi ja sateella niistä kasvaa ydinohjusmaisia suippotorneja, jotka kaatuessaan murskaavat alleen.. Mutta pääosahemmot, heikit ja helenat eivät laske alleen, vaikka alkaa rankkasataa... - Monoliittimonsterit on vähän erikoisempi, erilaisempi 50-luku kauhistus, jossa vasta-aseeksi kekataan Suola! "Se On Se Suola!"

Ghost Nursing (Hong Kong-82) "Nyt ensimäistä kertaa elokuva aaveadoptiosta, aave(sairaan)hoidosta, aaveimetyksestä!"

Nyt monipuolisempi, parempi, ykstyiskohtaisempi arvio tästä elokuvasta. Ensimmäisessä arviossa meikäläinen gorekonossööri ja splatterspesialisti yksipuolisesti, yksisilmäisesti keskityin goreen.(Siitä sitten Siinä.) Nyt tätä, edellisen unohtaen, uudestaan katsoen innostuin että onko kerrankin kasari Hong Kong- "goreilu" ilman sitä gorea, gore-a-go-go`ta, `perinteisellä`, `tavallisella` kauhukuvastolla (esim toimiston väki muuttuu iloisiksi, leikkiviksi lapsiksi jotka iloiten, riemuiten, leikkien lähestyvät lapsia pelkäävää), mutta sitten muistin, tajusin että täähän päättyy pitkään, laajaan ja laveaan goreralliin. Olisin ottanut tämän aivan ilman goreakin, mutta täytyy myöntää että nyt nämä osapuolet ovat mitä parhaimmassa balansissa, tanakassa tasapainossa. - "Nyt ensimäistä kertaa elokuva aaveadoptiosta, aave(sairaan)hoidosta, aaveimetyksestä!" - Nuori nainen pakenee pelivelkbojaan ja mahdollista murhaa Thaimaahan. Siellä kohtalo kolhii vielä karummin, kovemmin. Joten ei auta kuin kysyä paikalliselta pokaaliinsylkijältä (pokaali palaa, sylki savuaa), eli tunnetulta tatuoiulta tietäjältä neuvoa. Nyt neuvo ei ole `tanssia alasti buddhapatsaan edessä, jotta saat ison lottovoiton", kuten toisen naisen tapauksessa kävi ja oli, nyt on niin paha tilanne että hänen on adoptoitava aavevauva, aavelapsi!!.. Joka, jota pitää säilyttää purkissa alttarihyllyssä, hyllyalttarissa kumarteltavana, rukoiltavana!!.. - Siitäpä sitten taistojen, vaistojen tanner tärisee ja värisee!!.., kun vauvan kinat, limat pikkuhiljaa pois karisee, varisee!!.. Eli purkkilapsi säteilee pahuutta purkista. - - Vielä siitä lopun gorekertymästä. Siinä kylvettiin goressa ja suihkutettiin splatterissa niin hartaasti ja pitkään, että seuraava jäi sanomatta, kirjoittamatta, huomioimatta: Siinä edellisessä arviossa mainittiin goreaseena iso koristehaarukka, niin olihan siellä myös iso koristelusikka johon valutettiin verta haarukasta! Erittäin olennainen ja tärkeä tieto ja lisäys.. Ja suuhun tungettava keskisormiveistos jäi kokonaan mainitsematta, Mikä Moka! Yksityiskohtaisemman gorekokoonpanon, gorekohtauskokoonpanon, luettelon voit lukea siitä edellisestä arviosta..

Shaolin Drunkard (Hong Kong-83) Mainio mielettömyys jossa paljon nukkeja; Narurobotti/sotilaasta sammakkoon...

Kuten Taoist Drunkardissakin tässä ovat pääoassa majavatalttahampainen viinisieppo (myös nukkeversiona! Nukkeja näytetään, käytetään muutenkin paljon 1]), iso`äiiti` ja nuori mies. Myös samoja kohtauksia vilahtaa. Mutta tämä leffa sujahtaa, vilahtaa ohi paljon mukavammin, sulavammin, viihdyttävämmin kuin Taoistinen Juoppo, johtuen siitä että nyt juoni ei ole muutama varmasti mieleen jäävä älyttömyyskohtaus tollo-typerys-typerätäytteellä. Nyt on maltillisempaa mayhemia ja mielettömyyttä ja väliajatkin on täytetty juonen kannalta paremmin, tyydyttävämmin, viihdyttävämmin... Mukana vilahtaa tulikäsi-kung fu`ajaa ja jopa tulikäsi-luuranko-kung futajaa, mutta meininki on paljon ymmärrettävämpää, jos Kauko-Itä komedioista tuota nieä nyt kannattaa, voi käyttää, pystyy käyttämään, hemmo puristetaan pää polviin renkailla keinutuoliksi, viinikippokuppipyramidin juonti samalla kunf fuillen ilman tornin sortumista ... Kuten edellisessä, nytkin mies/demonipeto on vankina (nyt dominokuutioiden[?] vartioimina[!], ruokalautanenkin lipuu kaatuvien kuutioiden päällä) ja karkaa, avainta etsitään ja harvinaisesti yhdeksän neitsytmiehen verta... Kerran, pari näinkin päinkin... Shaolin on koherentimpaa komediaa, ja vähemmän toistoisaa kuin Taoist, mielettömyyksiä kuitenkaan unohtamatta. Kekseliäs, mainio, nerokas, nokkela sananvaihto tähän loppuun: Katuhuijari laittaa myrkkykäärmeen luikertelemaan katsojan selkäpuolelle (Ai kun kutittaa! puistelee kroppaansa mies) ja käärme puree hemmolle myrkkykyttyrän. Huijari: "Jos annat sata dollaria, niin isken vasta-aineen kyttyrään." Purtu: "Mutta kun olen säästänyt juuri sen summan hautajaisiini!") 1] mm nukkevaimo/vaimonukke ja pari mainiota hirviönukkea, nukkeirviötä: Isohko limahampainwn, pitkäkielinen, punavalosilmäinen sammakko ja betoninen, peltinen lieskaa suusta sylkevä, punajauhoa, punajauhoverta/punaverijauhoa pierevä narurobotti, narusotilas.. Robotista, sammakosta sotilaaseen...

Ishimatsu - One-Eyed Swordsman (Japani-57)

Onpa kerrankin hyvä yakuza-pomo, Jirocho, ja hänen hyvät miehensä, (kuin Robin Hood ja Miehet, Pojat) ja tässä keskitytään heistä kuuluisampaan, taistelussa yksisilmäiseksi runnottuun Ishimatsuun (Shintaro Katsu). Ja kuten sanottua, hänkin on hyvä; hyväsydäminen ja huumorinhajuinen-tajuinen. Jopa Laulava!!??.. Elokuvassa muutenkin yllättävän paljon huumoria, mutta lopussa sitten legendan luhistuvaa loppua, joka tietenkin lujittaa legendaa.. - Huumoririkasta, hyväsydämistä menoa ja tietenkin taistoisaa.