Ohjus (Suomi-2023) Ohojus (Lappi-2023)

Ja taas uusi elokuva!, mikä mua "vaivaa", mistäs nyt myrskyää?! Myrskyää menneisyydestä, kyseessä tämä vuoden-84-85 Neuvostoliitto-ohjuksen jysähtäminen Lappiin. Ja tästä on tehnyt ohjaaja Miia Tervo ja näyttelijät (varsinkin Oona Airola ja Hannu-Pekka Björkman) vallattoman, verrattoman elokuvan johon on "sotkettu" realismia, rakkautta, romantiikkaa, huumoria, traagisuutta isosti. Ohjuksen ympärille "rakennetut" rakkaus- ja hakkaustarinat eivät ole mitään tyhjää, vaan täyttä täytettä. Täyte voi olla myös tähdellistä, täydellistä melkein ja tässä ollaan sitä lähellä. Mainio elokuva! Ja näin Lapin poikana olisin vielä toivonut että elokuvan nimi olisi ollut rohkeasti ja rouheasti Ohojus. Lapin murre muuten on elokuvassa hyvissä antimissa, kantimissa, onhan Ohojuksen Ohojaaja Tervo sieltä itsekin!

Kimpassa99 (Ruotsi-2023)

Uudet, viime vuosien, vuosikymmenten (2000-luku) elokuvat eivät ole järin kauheasti, kovasti kiinnostaneet, ei ole juurikan tullut katsottua. Sen verran kauheaa kamaa on ollut esillä, tarjolla, sen verran kauheaa kamaa on tehty. Varsinkin nykykauhu on jo niin kauheaa (en tarkoita kauhistuttavaa katsottavaa, ja siitä `kauhistusgenrestä` body horror buumin voi tunkea perseisiin!) että se ei kiinnosta suohon survotun savicentin puolikkaan vertaa.. - Mutta Lukas Moodyssonin ironis-realistinenkin, raikas ja tunkkainenkin tuulahdus 70-luvun sosialisti-kommunistikommuunin elämästä, Kimpassa (2000, juuri siinä hyvän ja huonon elokuvan `vedenjakajavuonna`) oli mainio ja nyt tuli katsottua Kimpassa99, jossa `Kimpassa`- kommuunissa ei asu kuin kaksi miestä, koko muu lössi on häipynyt maan tomuun ja taivaan tuuliin, eikä yhteyttä ole pidetty neljännesvuosisataan ja sitten toisen syntymäpäiville toinen kaivaa ja kutsuu `vanhan lössin` esiin... - Parempi kuin odotin, tai sanotaan yhtä hyvä kuin odotin, mutta ei enempää, alkuperäinen pysyy parempana, tämä uusi kärsii varsinkin luettelomaisuudesta. Mutta luettelon asiat ovat relevantteja: Kommunismikrapula, jossa ei käsitellä kohta katoavia DDR:ää, Neuvostoliittoa, Tianmenin aukiota, Pohjois-Koreaa... Mahdollinen päällekkäinen ironia, mikä lienee metaironia lähentelee jo vitsiä, ("ehkä"?) tarkoituksellisesti: Mukana ikiklisettä `nykynuoriso ei tee mitään, on vain ironinen`, joka on (toivottavasti) sitä tuplaironiaa. Erittäin hyvin tulevat esiin mielenterveysongelmat ja tyypilliset vuosia myrkyttyneet, tyrkyttyneet vanhat rakkaussuhteet, ja myös nostalgisoituneet sellaiset.. Toivottavasti ei kuitenkaan ostalgisoituneet, "heh".. -- Ihan toimiva kokonaisuus, tosin lopun marmelaadinen aamupuurokohtaus, jossa muutama harva vihamies/nainen ja ystävä löytävät "leirin" uudestaan, on taas "ehkä"(?) sitä ironiaa, mutta myös hellyyttävää. Yllättävän hyvänä ja varsinkin harvinaisena teemana, toteutuksena voidaan pitää sitä että kaikki nämä vuodet iloisuutensa, ystävällisyytensä, `kaikista ihmisistä löytyy hyvää`-elämänasenteensa säilyttäneestä ihmisestä ei tehdä epärealistista, harhaista hörhöä, menneisyyteen juuttuvana silmälappusokeana, joka `lopussa` murskataan, kyynistyy, kyyristyy, tajuaa tilansa, henkisen sellaisen... Ei, hän ja muutama muu ehkä tajuaa että se tila on tässä ja nyt, tulevaisuudessakin ehkä...

Double Crossers (Hong Kong-76)

Vetreä, vinha, vinkeä, virkeä versio vanhasta `Poliisipoika lähtee kostamaan isänsä (isä ei poliisi, päinvastoin) murhaa`-tarinasta. Huikea, vinkeä auto ja aarre-roistoilta roistoille-toteutus: Moottoripyörä"poliisit" pysäyttävät pakun, `koska auton alla on pommi!` Pösilöt poistuvat ja `poliisit` kaasuttavat karkuun pakulla, ja kun pösilöt ottavat moottoripyörät takaa-ajokeiksi, ne räjähtävät! Erokasta! Nerokasta! Tehokasta!!!... Toinen pösilökohta ei ole näin menevä, messevä, rehevä ja räjähtävä, mutta kekseliään, mainion väliantikliimaksinen, odotuslässähtävä, tollo: Bussissa on syntymässä tappelu yhden miehen ja kahden tyhjäpään välille. Ei-tyhjäpää painaa nappia ja sanoo, että mennään ulos kattoon ja koittaan tappelua. Bussi pysähtyy, pönttöpäät astuvat ulos, mutta mies jää bussiin, haitariovet kiinni ja bussi ja mies kaahaa karkuun... Ja sitten vielä kung fu-karate-kalkkunakakun kynttilänä loistaa Sammo Hung John Lennonmaisissa pyöryläaurinkolaseissa ja Maomaisessa Kiinan kansankaartikostyymissä!!!

Mystery Street eli Hämärä katu (USA-50)

Noireissa ruumiita riittää, mutta harvoin löydetään luuranko!! Vanhan naisjutun (luuranko osoittautuu naiseksi) selvittäminen hyvin hitsattua, höylättyä. sokkeloitua, muurattua, raudoitettua, laudoitettua poliisiproseduuri-noiria. P.S. Järjetön ja järkyttävä, älytön, ärsyttävä, mutta myös tahattoman, tavattoman hupaisa on eräänlainen esi-CSI-kohtaus, jossa luututkijatohtori päättelee uhrin jalkaluista, että hän oli `toe dancer`. Jota hän ei ollut, `olipa `vain` miestenhurmaaja-nielijä-jättäjä...`

Tension eli Satimessa (USA-49)

No, sitten lääkäristä apteekkiin, niinhän se tie vie monesti.. Ja alkoholikauppaan myös..: Alkoholi ja Apteekkihan ovat lähellä toisiaan.. Richard Baseheart esittää apteekkaria joka alkaa suunnittelemaan murhaa. Murhattavana viinamäen miesten myyntimies, joka on myös apteekkarin vaimon rakastaja.. Perusnoir perusnoirjuonella.. Elokuvan alussa näytetään konkreettisesti kuminauhalla, että joskus se kaikilla, kellä tahansa hihna lipsuu, löytyy, nauha katkeaa.. - Katsoo kivutta, kivutta katsoo.. Baarissa: "Lieutenant, what are you working on?" "Lt. Collier Bonnabel: Irish whiskey."/ "He was full of laughs." "He's full of lead now." P-S. Harvoin näkee että apteekki on baarissa, baari apteekissa kiinni!! Voi mennä apteekin tiskiltä baaritiskille, baaritiskiltä apteekin tiskille, kantajasta, kunnosta, kunnosta kantajasta riippuen.. Mukana piilolinssikaupantaa "four-eyed punk"ille ja lopussa kiero ja kova kierre, koukku, käännesuma, taitava, tanakka, tehokas twistisuma...

Where Danger Lives (USA-50) Puolet ja puolet..

Robert Mitchum lääkärinä! Hän hurmioituu itsemurhamaisterista (Faith Domergue) jo siinäkin määrin että on itsekin välillä potilasstauksen alla kaahatessaan, raahatessaan ruhoaan naisen perässä. Claude Rains mainion niljakkaana naisen aviomiehenä, jota lääkäri ei heti tiedä, eikä ukko paljasta.. Maureen O`Sullivan myös mukana.. Se on kyllä puolimiestä että vanha puoliluppaluomisilmä aina vähintään hyvä Mitchum on tässä yli puolet elokuvasta puolipökerryksissä aivotärähdyksen jäljiltä. Elokuvan loppu kuohuttava, kuumottava ja kultainen... Camp-Noir.

I Killed Einstein, Gentlemen (Tsekkoslovakia-70) Just ja just ja juuri ja juuri elokuvan alku on katsottavaa kamaa, loppu kamalaa, kammottavaa, karmeaa, karmaisevaa, kauheaa `komediaa`

No, nyt on Olldrich Lipskyn elokuvan ensimmäinen puoli tuntia juuri ja juuri siedettävää `komediaa` tässä hullun älyttömän, järjettömän juonen omaavassa outoilussa: Pikkuraketilla lähetetään "kova" kolmikko menneisyyteen tappamaan Einstein, jotta atomipommia ei keksittäisi!? (Säteily on aiheuttanut nykyajan naisille lapsettomuutta ja parrankasvua!!??..) Sitten näytetään ooppera-operettilavaa, jossa käyskentelevät kanat ja hanhet, mutta kohta myös ihmiset. Ja myös tulevaisuuden ihmiset, sillä raketti ilmestyy juuri tälle lavalle!? Vuonna 1911. Sitten he löytävät ritsalla tarkasti ampuvan pojan, joka on yksi kolmikosta lapsena!? Eli hän löysi isänsä/itsensä!! Ja tapaaminen sattui (nimenomaan sattui, takalistoon!!..) siis näin: Poika ampuu tietämättään isäänsä/itseään!!??.. Ja hänelle, tarkkakädelle annetaan pistooli jotta hän ampuisi Einsteinin, mutta se meni mötinäksi 1], ja porukka palaa takaisin, ja huono elokuva elokuva huononee ratkaisevasti.. Kaksi just ja just siedettävää sekoituskohtausta mahtuu myös tähän puoleen tuntiin: Einsteinin ja Eisensteinin nimet sekoitetaan, samoin sekoitetaan vierekkäin olevat boolimalja ja palloakvaario, ja tietenkin väärästä juodaan.. - Köyhän katsojan "känni". Ja mistä ja mitä??.. En tiedä joiko tekijäporukasta joku, kaikki myös väärästä, mutta joi tai ei, ja ihan sama mitä ja mistä, mistä ja mitä joi, ja mitä katsoja joi, niin I Killed Einstein, Gentlemen on kuin köyhän pojan "känni" tai kotikaljatuhnuinen "krapula" katsomossa. Laihaa, laimeaa, löysää lientä, litkua. 1] Eikä se onnistu liioin lopun alun toisessa toisinnossakaan, `perinteisen` surkean slapstickin suossa, tuossa jossa rikkaat ja köyhät kaahaavat rouvaskartanokaaoksessa. On siinä yksi hyvä kohtaus: Mies liimautuu jaloistaan, kengistään tuoliin ja twist alkaa soimaan ja mies alkaa twistaamaan, mutta eipä tätä kovin kovana juonitwistinä pitää tätäkään... Eihän tässä ole hätäkään, en vain jaksanut Lipskyltä tätäkään. Elokuvahan tämä vain on, mitä tähän, näihin juuttumaan, puuttumaan, mitä tästä, näistä suuttumaan, ei huonot leffat tule tällä, tästä loppumaan, muuttumaan ...

Marecek, Pass Me the Pen! (Tsekkoslovakia-76)

Ja taas Oldřich Lipský tarttuu erääseen kuivaksikaluttuun aiheeseen, koulukomediaan, ja varsinkin sen äpärälapseen, aikuiset koulussa. Kakai vanhaa tyhmää työläistä määrätään uudestaan kouluun. Nää on aina tylsiä (No, Back to the future on poikkeus surkeussäännöstä), on juoni sitten tämä tai mennään takaisin nuoruuteen. Ei tämä nyt aivan kuolemaksikaluttu, kuolemankuiva toteutus ole, vanhainkotiversio kylläkin. P.S. Elokuvassa on muuten sauna (ei sentään koululla), jossa vastana/vihtana `perinteinen` lehdetön risukimppu! P-S. Ja tekihän Lipsky myös kuivagenren kummituskomedian äpärälapsen lasten kummituskomedian Long live ghosts (-77). Heikko, hirveä, huono, hirveän huono sekin..

Viimeiset terveiset maasta (Tsekkoslovakia-83) Irvistelevän ironista, sönköttävän satiirista, väkisinväännetyn raivoisaa, rasittavaa `komediaa`

No nyt Oldřich Lipský perehtyy ja perkaa taas yhteen kuivaksikuolemaksikaluttuun aiheeseen, ideaan, nimittäin avaruusolennot maassa-komediaan. Ja näitä tulijoita on kaksi, ei sentään nimiltään 1 ja 2, vaan "uniikisti" A ja B. Ja he ovat ihan perustsekin näköisiä, joten esim kaljaa voi kitata. Ja viinaakin vedetään. Ja tietenkin, kun vanhassa Itäblokissa kun ollaan, niin tulevaisuusbyrokratiaan tietenkin poraudutaan. Hauskimmillaan ja tylsimmillään (`sketsi` jatkuu ja jatkuu..) tämä toteutuu kolikko-koputus-kahvi-kananmuna-ketsuppi-sinappi-sokeri-suola-aamiaisautomaatissa. Jostain syystä (lue: päälleliimatun komedian takia) automaatin käyttäjät survovat heti kolikon tiputtamisen ja samanaikaisen koneen koputuksen jälkeen naamansa luukulle, jolloin ja joten tulee perinteiset ketsupit kasvoille ja rinnuksille, mutta myös harvinaisemmat sokeripala- ja kananmunakasat syöksyvät. Ja kaikki tietenkin hassujazzin soidessa, - Tuo hauska ja tylsä kuvaa hyvin elokuvaa, sillä niin sönkötävän satiirista, irvistelevän ironista ja raivoisan väkisinväännettyä komediaa ja `kritiikkiä` tämä taas on...

Mirindas asesinas (Espanja-90)

Loistava, mainio lyhäri Alex De La Iglesialta, hänen ensimmäinen elokuvansa: Tappaja tappaa baarissa, jos hänen kysymykseensä vastataan väärin, pyyntöönsä tehdään väärin: Jos hän kysyy "Onko teillä kelloa", niin siihen on vastattava "On." tai "Ei", ei saa sanoa kellonaikaa, koska sitä hän ei kysynyt. Ja kun hän sanoo baarimikolle "Antaisitko minulle kaljan?", niin siitä ei saa pyytää rahaa, koska kyse on antamisesta, johon baarimikko suostui sanomalla "Si" ja antamalla oluen.. .. Näppäränmittainen pläjäys, parikymmentä minuuttia, ideasta.

Adele ei ole vielä syönyt (Tsekkoslovakia-77) Täyteenahdettua turhuutta, tylsyyttä, väkisinväännettyä `huumoria`..

Oldřich Lipskýn ohjaama Adele ei ole vielä syönyt on aivan liian itsetarkoituksellisen ironinen, sekosakean satiirinen, täyteenahdettu outouskasautuma; New Yorkilainen etsivä Nick Carter kutsutaan Prahaan tutkimaan herttuattaren koiran katoamista! No joopas joo, onpas "IRONINEN IDEA, SATIIRINEN OIVALLUSSUMA", mutta tästä tämä täyteenahdettu väkisinvääntö tosiaan vasta alkaa!; Carteria seurataan heti saavuttuaan roistojen toimesta hevosvaunujen periskooppien (on 1800-1900-lukujen vaihde, mutta nykyaikakin tarkoituksellisesti, typerästi vilahtelee), viemäriluukkujen ja katumaalareiden kanvaasien kautta kurkkien, mutta Carter tietenkin ja vain vetää poliisivoimien kanssa kaljaa makkaraketjut kaulassa, kato kun hiuko tulee aamuyöstä kadulla. (Ja onpa hänellä itsellään mukana huoneenkokoinen ja levyinen haitarimatkalaukku josta löytyy mm yhtä suuri baarikaappi janojuomatarpeineen!) Ja onpa tietenkin tylsästi myös liuta Bondmaisia vekottimia (NÄÄ ON NIIN NÄHTY, TEHTY!! Esim nyrkin sinkoava hattu. Auringonvaloase.): Mutta elokuvan kova clou ja (py)ydin on tuo Adele, monisilmäinen, hullun huilistin, viulistin ja professorin tekemä lihansyöjäkasvi (Jan Svankmajer animoijana, jes! Kasvi kaataa, tarjoilee myös teetä!) joka on tietenkin myös Carterin `perässä`... Eli: Adelesta huolimatta (`Hän` kyllä kolisee!) täyteenahdettua tylsyyttä, turhuutta, väkisinväännettyä `huumoria: mm tää: `Hopea`tarjottimella lasketaan pyllymäkeä pitkät portaat alas. Kyllä kolisee, mutta ei katsojalle!.. LOPPUJEN LOPUKSI: Lopussa Itäblokki-fantasiaelokuvien peruskauraa, kuumailmapalloa, mutta myös kummailma"palloa", eli poljettava propellipolkupyörä-lentokone!! Elokuvan viimeinen puoli tuntia onkin hyvää tavaraa, mutta se on melkein pelkästään Svankmajerin ansiota! Hänen lihansyöjäkasvinsa kasvaa täyteen kukkaansa tutun mainioilla Svankmajerismeillä (kukan keskiössä iso, lipova kieli, kukka oksentaa miestä ja vaatekappaleita), eli kuitenkin loppujen lopuksi jos haluat katsoa loppujen lopuksi hyvähkön, jopa hyvän Lipskyn elokuvan se on kuitenkin loppujen lopuksi tämä...

Ghosts of Rome eli Rooman kummitukset (Italia-61)

Marcello Mastroianni muinaisaaveiden pääjehuna! Ihan toimivaa kummituskomediaa, katsoo kitkatta, kitkatta katsoo..

Killer Is Not Alone (Espanja75)

Ennen alkutekstejä `perinteinen` lapsuustraumainen mies seuraa prostituoitua (Maria Rohm), joka päästää hänet asuntoonsa, ja mies tappaa hänet jollain lapsena saadulla (myöhemmin hän saa sen naisystävältään?!) sarvikuonokaulakorulla. (Sarvikuonot muutenkin elokuvassa esillä, eläintarhassa, ja naisystävältään saadulla veistoksella!! Myös lelut, varsinkin junaradat, perinteiset nuket ei niinkään, mutta vähän nekin. tärkeitä lapselle, aikuisellekin ehkä, sillä niitä on ainakin mies jättänyt asuntoonsa..).. Mutta Maria Rohmin erilaiset hahmot 1], peruukeilla tai ilman alkavat ilmestyä miehen elämään (ehdinkin jo surra, että näinkö mahtava Maria Rohm vilahtaa vain alusa)... Oliko murhia siis vain yksi? Vai ei yhtään? Todella mielenkiintoinen elokuva, jossa kyllä myös "tappavan" tasaisen tylsää, tasaisen "tappavaa" ja tylsää tyhjäkäyntiä, tylsäkäyntiä, mutta koko ajan leijuva tappava(,) tappamisen tunnelma taaplaa, torppaa, tuuppaa tyhhjäkäynnin.. 1] Myös ilkeänä/lohduttavana Äitinä!! Siksi ja Silloin poika hajoittaa Äiti Maria-patsaan!! Katolinen katharsis.

(K)Ostajan Markkinat.

Myyjä->ostaja->kostaja.... Nettikaupalla on maailman murskaavin volyymi. Tästä volyymista ja myyjän, ostajan, kostajan kolmi"jaosta" Kioyshi Kurosawan uusi elokuva kylmästi kertoo...

Bruce Lee Fights Back From The Grave (Etelä-Korea-USA-76)

Jos ja Kun Severin Films julkaisee vielä toisen Bruce Lee kloonikokoelman, niin toivottavasti tämä Ei!-Bruce Lee-kloonielokuva EI ole pelkän nimensä "ansiosta" mukana. Tai elokuvan muutaman sekunnin alun. Sillä alussa salama iskee Bruce Leen hautaan ja animoitu Bruce nousee Nyrkki Pystyssä Taivaisiin. Sitten näytetään Bruce, joka ei ole yhtään Brucen näköinen. Tätä korostaakseen nimikiin on mahdollisimman kaukaa haettu ja väännetty: Bruce K.L. Lea. Itse elokuva kuitenkin ihan hyvää perinteisjuonista halpaa roskaa.

The End Began Yesterday (Espanja-82) Kauhunhuutoja->Sydänkohtauksia->Scifiklassikko outo-opiskelijan typeristä/täräyttävistä tempauksista. Outoklassikko.

No onhan tää nyt Outo! -> Kymmenen vuotta muita yliopistolaisia vanhempi vihattu viisas viivasuorasuumies, muuttuu taikaiskusta ja yhtäkkiä liikaa hymyileväksi, myhäileväksi, nauravaksi koko yliopiston suosikkimiheksi/"pojaksi" kun hän "säveltää" johonkin juonessa vitun väkisinväännettyyn kilpailuun "taaksepäinsoitetun vesimetelimusiikkiteoksen" (joka ei ole yhtään meteliä, vaan jotain softia scifidiscoa vesiteemalla), ja jonka tahdissa koko yliopisto alkaa tanssimaan.. Mutta sitten yliopiston naisväkeä alkaa kuolemaan sydänkohtauksiin. Joita edeltää kauhunhuuto. He ovat olleet menemässä miehen luo, tai muuten tekemisissä, mutta nämä ovat vain opiskelijoiden höpinöitä, sillä seuraavaksi opettaja-professoripoppoo alkaa fanittamaan tätä koskaan nukkumatonta, syömätöntä kaveria, koska hän on keksinyt niin monta apuvälinettä avun tarpeessa oleville ja varsinkin niin monta lääkettä vakaviin sairauksiin... - Tämä mainio outoscifi ammentaa ja saa voimansa juuri noista täysin älyttömistä vitun väkisinväännöistä ja on välillä kuin se jokin kadonnut giallo-slasher-scifiklassikko surrealistisella scifitwistillä. Esim kohtaus jossa punamekkoinen nainen menee pimeässä portaikossa miehen luo ja jostain "putkistoista"(?) kuuluu tukkoisen viemäriröyhtäysten ääniä on oikeasti outoklassikkokamaa. Hyytävää, ryystävää, (röyhtäilevää) sellaista... Ja tässä, siinä on sitten sitä vesimeteliä sitä janoaville! Ja sitten näitä miehiä alkaa ilmestymään yliopistoihin ympäri maailman... - Täräyttävää, väräyttävää kamaa. Nyt ollaan Espanjan `Hämärä vyöhyke`-versiosarjassa siirrytty jo 80-luvulle, ja komeasti on siirryttykin `Hämärän rajamaille`... P.S. Tästä tulee vähän mieleen Norman J Warrenin Prey.

El Trasplante - The Transplant (Espanja-67) Kirurgikabaree, Kirurgiakabaree..

..Ja tietenkin pahvinen sellainen: Kaikki leikkaussalin "vermeet" ovat pahvia: Palkeet, kaasupullot, hengitys/nukutuslaitteet ja tietenkin `perinteinen` jalkaa, kipsiä leikkaava saha! (Sakset sentään harmi eivät. Mutta leikkaussalin liesi, hella [??!!} kyllä. Ehkä kattilassa keitetään kirurgisia välineitä?) Pahvisuus, paperisuus mukana muutenkin: Välissä tulee paljon Monty Pythonmaisia pahvi, paperi, piirros-väliosia. Ja kabaree tulee tietenkin kirurgien tansseista, laulusta.. Ja kirurgian historia myös mukavasti pahvia: Esim muinaisen Kreikan, Rooman palatsit. Elokuvan alussa kirurgit odottavat potilaita, yksi lukee itsensä, miehen kokoista sanomalehteä, pari pelaa leikkaussängyllä isoa shakkipeliä jne, kunnes tulee iso junaonnettomuushälytys... - Jakso on mieleen jäävä, mielenkiintoinen, monipuolinen, liian monipuolinen.. Mutta tämän elokuvan este on hajanaisuus, sekavuus, pituus. Se ei päätä onko se historiakabaree tai vasta loppupuolella esiin astuva elinsiirtoelokuva (`Koska elämme elinsiirtoaikaa, niin kaikkien, sairaitten tai terveitten on ostettava elinsiirto`), vai tuo yleinen linjattomuus, sekavuus, liiallinen, yleinen ylenpalttisuus, yritteliäisyys.. Yhtäkkiä vilahtaa esim Naisten NatsiPuolue, National Sexologist Party. Ei se sovi mihinkään, tähänkään, mitä se tässäkään tekee??..

El Televisor - The Tv (Espanja-74) Siis oikein THE Tv!

Espánjan versio kauhu-scifisarjasta `Twilíght Zone`piti muutaman vuoden tauon ja palasi vuonna-74 väreissä. Ja aiheena vielä väritelevisio! Elokuvateatterit mutta vähemmistössä myös tv on kauhuelokuvien sarjojen "vakio"kamaa. Tässä pankkikonttoristi menee uudesta väritv:stään niin sekaisin, että unohtaa perheensä ja työnsä. Ideakas, linjakas, mutta vähän tylsä jakso jossa loppu lävähtää, verehtää, verihtää, värihtää, värähtää rajuksi, rajusti...

La Promesa - The Promise (Espanja-68)

Katalyptikko-hautausurakoitsija vaatii, vannottaa että häntä ei saa haudata elävältä. Kiero, kiintoisa käännös elävältä hautaamis-elokuviin ja tietenkin on espanjalaista kauhusarjaa, kuten monet edellisetkin... Ja sanottakoon vielä sekin, että jos jakson kirjoittaja on tunnetun kauhistin tai scifistin tunnettu teos, esim Poe tai Bradbury, niin en ole niistä kirjoittanut, enkä kirjoita. No, tuo Fredric Brown oli mukana, koska jakso oli niin huono. Eikä Brown ihan ykköstykkikaartia olekaan, vaikka onkin kirjoittanut Marsilaiset, menkää kotiin!

The Nightmare (Espanja-67)

Nyt Espanjan `Twilight Zone`sarjassa siirrytään vuoteen 1967, ja uusi vuosi-67 toi mukanaan vähän gorea, vaarnagorea 1] kun karpaattivampyyrileffa kyseessä. ja niitä ei ole koskaan liikaa. Itse elokuvassa siirrytään vuoteen 1880.1] Mutta vaarnoiteaanko `viaton`? Ehkä ei, koska vampyyri arkussaan kokee myös piston sydämessään..

La Cabana - The Cabin (Espanja-66) Ei-keinotekoista kauhua keinotekoisessa lumisateessa.

Kaksi naista asuu kautta on pakotettuja asumaan lumitukkoisessa vuoristomökissä. Toinen heistä kuolee ja toinen hautaa hänet lumeen... Tarina on kökkö, köykäinen. lyhyt, mutta ruumiin ilmestymiset pitkin pihaa, pirttiä on tehty hyvällä ekspessionismilla, varsinkin kun nainen vartioi hautaa täysin teatraalisessa, tehdyssä, luonnottomassa lumisateessa.. Ja siis tietenkin tämäkin, tämäkin tietenkin espanjalaista "Twilight Zone"-sarjaa.. Ja tietenkin täytyy myös kertoa mikä minua tämän sarjan jaksoissa myös erityisesti innostaa, kiinnostaa on jaksojen lyhyen, lyhyet yhden sanan ytimekkäät nimet. Ja sanotaan sitten vielä se joka ei innosta, kiinnosta..: Papereista lukevan piippua polttavan alkujuontajan lähes jokaisen "leffan" alussa sanova: `Tähän jaksoon, juontoon muuten ei yhtään sovi huumori, pila, vitsi` ja sitten tulee vitsi, ja toinenkin, kammottavimmissa juonnoissa kolmaskin...

El Doble - The Double (Espanja-66) TuplaDilleilyä.

Ennen Espanjan `Twilight Zonen` tämänkertaista jaksoa alkupuheen pitäjämies sanoo että nykyisin on vaikka mitä mekaanisia laitteita vaikka mihin tarkoitukseen "esimerkiksi kastikkeen tekemiseen (no, on se vähän monimutkaisempaa kuin perunoiden keittäminen tai pihvin paisto), simpukoiden etsimiseen ja selän raaputtamiseen" ja sitten hän hyppää suoraan humamoideihin, robotteihin ja tämän illan tarinaan: Jatkuvasti ulkomaille haluava mies lähtee viemään kaverimiestään, ei autolla, vaan metrolla ("Koska sen tärinä on kuin mekaanista, rauhoittavaa hierontaa") kotiinsa, jossa hän esittelee itsensä näköisen humanoidin, joka jää kotiin häneksi, kun hän vaimon tietämättä lähtee kuukaudeksi Tahitille... Eli aika dille tarina ja toteutus: Humanoidi "Osaa ajaa autoa, viheltää, syödä, nukkua, hikoilla." Ja tietenkin kävellä, puhua.. Mutta sänkyhommissa humanoidi`miestä` ei tarvita koska avioparin välillä on "huomattava, melkoinen, merkittävä, tuntuva, varteenotettava kylmyys", eli vaimo ei vissiin tartu varteen, mutta mitä varten sitten käy niin kuin käy... Tanakasti typerintähän tässä on se, että humanoidi käy kuumana naiseen ja yksi suudelma herättää naisen koomakylmästä, kylmäkoomasta,, mutta kun "miehen" sydämensurina on nimenomaan surinaa, ei lyöntejä, ja sitäkö ei vaimo muka huomaa, mutta sitä ei "elokuva" kerro.. Ja kaverikin sitten tilaa oman humanoidinsa, mutta hänen syynsä on se, että vaimo on joka hetken. liian(,) paljon rakastava ja siitä papattava (Mutta onko vaimo humanoidi?! Tämä on onnistunut, loistava, mainio, tärkeä idea, kysymys...) - Mutta silti: Isojen lasten lapsellinen löpinä, mutta kyllä tämän kerran pari (double) semmoisena katsoo.. P.S. Tätä päivää ovat korvaan työnnettävät pikkupuhelimet kautta kuulokkeet..

La Oferta - The Offer (Espanja-66) Keskivertokökkö gangsteri"saaga" `kauhun` häivähdyksellä

No, tästä Espanjan `Twilight Zone`-sarjan jaksosta en pitänyt kuin tyhmä vellistä, enemmänkin kuin keskivertokökkö, perus plus miinus nolla- tylsimys laihasta, mausteettomasta keskivertokeitosta. Tarina on nippa nappa näppärä jossa nuori leuhka, sika ja sovinisti gangsteripomo puhuu, uhkuu ja uhoaa mellastavaa, mutta toistossaan mitätöntä mainemonologiaan jollekin vanhalle ukolle (joka ei koko aikana puhu mitään tuijottaa vain), jolla on tarjottavana hänelle jotain, "mutta kun hänellä, pomolla on jo kaikkea, naisia, rahaa, työ..." Karu, kolkko, kylmä, Köyhä clou tässä onkin että kuka ukko on ja miksi ja missä ollaan...

The Birthday (Espanja-66) Ajallisesti ankaraa, mutta tuloksellisesti tusinatavaraa, on tämä tusinan minuutin Cooperin testi.

Tämä Fredric Brownin kertomukseen perustuva Espanjan "Twiligt Zone"-sarjan osa on tylsistä, tylsin, tyypillistä tyypillisin murhan ja syntymäpäivän nolauttava, nolouttava, sotkeuttava, sulauttava sekoitus, `synteesi`... No, pituuskaan ei onneksi ole varttiakaan, 12 minuuttia, mutta tämä tusina kyllä tuntuu tylsältä ja raskaalta ja ennen kaikkea ajallisesti (ei tuloksellisesti) pitkältä Cooperin testiltä... Tusinan minuutin Cooperin testi tuntuu Maratonilta... No, ainakin puolimaratonilta..

La Mano - The Hand (Espanja-66) Ovatko ihmiset muuttuneet sähköjohdoiksi? - Synkän scifin, toivon(?) ja trashin sekoitus.

Jaksoa, Jatkoa edelliseen tekstiin ja jatkoa espanjalaisen Twilight Zone-sarjan osien perkaamiseen. Nyt on scifiä! - Tuhannen vuoden päästä tulevaisuudesta tullut `Aikuinen mies, joka on syntynyt vain kymmenen päivää sitten tämän kaupungin kadulle` (ja syntyi ilmeisesti valkoinen puku päällä ja tietenkin perinteisesti muisti on myös tyhjä valkoinen paperi) on `Maailman viimeinen ihminen` (paitsi ettei ole) ja `Ihmiskunnan viimeinen toivo` ja hänellä on vastassaan kalpeanaamaiset, mustasilmäiset, santoasuiset medaljonkimiehet avaruuden tulevaisuusesta, avaruudesta tulevaisuudesta.. Ja heidät saa häivytettyä repimalla medaljongin irti, mutta uusi tulee heti kohta tilalle.. Mutta miehellä on puhuva, vastaava tietokonekäsi, jolla, jossa on `kaikki maailman tietämys`, ehkä avaruudenkin.`. Ja josta puuttuu kolme `sormea`. etsi ne!!.. Ja tämän käden perässä avaruussantoilijat säntäilevät... `Pitkä` (lainausmerkit siksi, koska jakso on kolme varttia) loppu tapahtuu kuplan sisällä olevassa tavaratalossa, `korruptiotornissa`, joka on `täynnä` avaruusnedaljongistaja, ja jossa on`"Ajan Peili", jonka kautta avaruusmuukalaiset tulevat ja jonka miehen on tuhottava, jotta mies ja ihmiskunta selviää... Hänellä onkin aikamoinen tehtäväpakki puolehkoon tuntiin, kolmeen varttiin: "A: Medaljongit, B: "Ajan Peili", C: Pysy hengissä! (tässä heilutaan molempiin suuntiin, hänet herätetään henkiin pölyrätillä??!!) D: Käsi on puolinainen, puutteellinen, keskeneräinen, epätäydellinen, vajaa, vaillinainen..." Ja: "A: Ota selvää missä maan asukkaat piileskelevät. B: Kuinka mennä takaisin tulevaisuuteen kuolematta. C: Kuinka olla turvallisesti nyt."Mutta missä maan asukkaat ovat?" Jos ovat.. "Tarvitsen toiset aivot vastatakseni siihen.." - Oiva, mainio mahdutus, johon on saatu "tungettua" noita `lueteltuja` asioita ja paljon muuta. Jakson kruunaa mustavalkoinen, saksalaisen ekspressionistisen elokuvan kuvamaailma. Ja miespääosaa esittää muuten Robert Culp! - Toivon(?), trashin ja synkän scifin sekoitus. Pidin kuin pöljä, tollo vellistä..

El Asfalto (Espanja-66) Asfaltti imee ihmistä...

Onpa uniikki tarina tämä tarina joka on osa espanjalaista `Twilight Zone`-sarjaa (sarjan nimi englanniksi Tales to keep you awake) Mies uppoutuu koko ajan syvemmälle ja syvemmälle katuasfalttiin. Toinen, yksikätinen mies yrittää ensin vetää miehen turvaan, sitten saada kaupungin `kuoppa ja halkeama`-osaston vetämään ukon ulos, enain puhelimella (mutta keskusneiti juttelee vain kaverinsa kanssa), sitten pitkän jonon hännillä itse toimistossa.. Väkeä lappaa vajoavan miehen ohi: Sanotaan "Tämä on provokaatio, Idässä ne polttavat itsensä, täällä ilmeisesti näköjään hautaavat..." Tai: "Tämä on jonkun liikkeen mainoskikka." - Kafkaanisen ja kuluttajahullun maailman mainion pienkitkerä, pienmusta satiirinen yhteensulautuma, sillä "Asfalttihan (ja betoni, lat huom, mutta tässä talot ovat pahvia ja piirroksia, autot myös pahvia, ei peltiä, ihmiset lihaa ja verta) on se kaupungin koossapitävä (virtaava) voima ja elementti. Se nukkuu talvet ja herää keväisin..." Pidin kuin pöljä puurosta, tollo taikinasta..

Käykö kaikki kimppuun?

Pilvistä. - Nettinilkin nousu, uho ja tuho? (Yhden Miehen!) Massamyynti on aina online! Myös Kioyshi Kurosawan Cloud saa ensi-iltansa Venetsian filmifestivaaleilla. Olen joko oikeassa tai väärässä, tai osaa, puolta kummastakin, käsitin niin että elokuva kertoo netin tavaramyyjämiehestä, jonka kimppuun ihmiset, netin ihmiset, ja kai "koko"(?) "nettikin, käykö, tunkeutuuko tekoälykin iholle, ovelle, sisälle?--- Pilvipalveluja karuimmmasta, kolkoimmasta kellarista, pimeimmästä viemäristä, syvimmästä helvetistä?...

Villiä vilkettä ja vinoa visuaalisuutta

On ilahduttavaa nähdä että Harmony Korinelta on pitkästä aikaa tulossa vähän isomman ihmettelyn elokuva, sillä Venetsian elokuvajuhlilla esitetään hänen uutukaisensa, Baby Invasion, tosin kilpasarjan ulkopuolella. Luvassa varmaan otsikon mukasista meininkiä, ohjaaja on kertonut käyttäneensä vähän vaikka mitä kuvausformaatteja...

Sundelbolong (Indonesia-81) Mukavan mielipuolinen (tai jopa kokohullu, ei puolikasta!) juoni, mutta gorekierrettä, vierrettä olisi juomassa, seoksessa (SEKOksessa) pitänyt olla enemmän, rymäkämmin, tymäkämmin...

Barry Prima ja Suzanna Samassa Elokuvassa!!..Elokuvan alussa prostituoituzombi heittää, suoltaa (ilman suolia kuitenkin valitettavasti, vaikka zombi onkin), aika paksua tekstiä: "I used to be prostitute. I used to be happy." Sitten hän kääntää koko alkutekstien ajaksi selkänsä jossa leikkiä ja lihaa lyövät, syövät kärpäset ja madot.. (Elokuvan gorekertymä on näin hiljainen, mutta ei siis enempää kiljainen, niljainen, mutta se on suht katsottava, ok..) Alkutekstien jälkeen seuraa koston kaava, kierre ja kulku...: Mies (Barry Prima) rakastuu prostituoituun (Suzanna) ja vie hänet kotiinsa, pois, naimisiiin... Mutta mies on joku armeijan tai muun laivakapteeni ja joutuu jo heti hääpäivänä lähtemään tärkeälle yhdeksän kuukauden tehtävälle.. Ja nainen huijataan heti takaisin väkisin väkivallalla prostituutiobisnekseen ja joutuu joukkoraiskatuksi. Oikeudessa nilkkipuolus- ja tuomari vapauttavat syylliset koska `nilkki on aina nilkki` ja "Prostituoitu on aina prostituoitu." Tuon isoissa, oikeissa, paksuissa lainausmerkkeissä olevan lauseen sanoo tietenkin nilkkituomari. Sitten nainen huomaa olevansa tietenkin vielä raskaanakin (painajaisissa leijuvia vauvoja, lattiat täynnä itkeviä, konttaavia, ryömiviä vauvoja) ja tappaa itsensä.. Sitten kumman kevyesti, kylmästi vaimon kuolemaan suhtautuva mies ("Jumalan tahto.") saapuu paikalle, mutta kohtaa lähes heti naisen kaksoissisaren (joka taas on kuollut jo kymmenvuotiaana, mutta on nyt aikuinen nainen) ja varsinainen kuoleman kostokeissi alkaa... - Ihan kiharaisen kilahtava, kilahtavan kiharainen juoni, mutta se olisi tarvinnut kovempaa gorekierrettä- ja kääntöä ja vielä villimpää witchivääntöä. Se olisi tarvinnut lisää laholihaa zombin päälle, mutta on tässä kuitenkin koko ajan hyvän kinon vino tunnelma.. Ja pitää vielä painottaa, että kyseessä on kuitenkin hyvä, onnistunut elokuva, tunnelma on tosiaan koko ajan kohdallaan ja sitä kaivattua, kaivettua, kekseliästä goreakin (taas tosin, tosin taas vilahduksena) tulee lopussa kun kakkospahis heitetään parvekkeelta sähköjohtolangoille palamaan ja ilmassa leijuvat lävistävät, kuristavat käsivarret kulkevat, kuristavat käsivarassa.. Kuristavat, puristavat, lävistävät...

Dark Ride aka Killer`s Delight aka Sport Killer (USA-78) Mustavalkoisten media(?)valokuvien (tai poliisin) ja värikkään takaa-ajon synkkä synteesi.

Onpas "rakkaalla" roskalla monta nimeä! - Roska, Rauha, Rakkaus! - Roska on rajaton "riemu"! -- Eli tämän elokuvan toinen päähahmo, riemuidioottisen sairas naistappaja, ei kyllä ole rakas, rauhallinen eikä riemukas, vaan tosiaan silkkaa sairautta. Eli aika perinteinen hahmo ryönäelokuvissa, mutta vielä perinteisempi on häntä jäljittävä poliisi. - - Elokuvan ansio on että sen fokus on lähes koko ajan tämän tappajan, tappauksen tapauksen kintereillä, se keskittyy lähes vain ja ainoastaan tähän takaa-ajoon, naiselleenkin poliisi sanoo moneen kertaan että ollaan yhdessä sitten kun juttu on selvinnyt, ja nainen hyväksyy, ymmärtää, roisto, roska , ryönä, sairas, sairaus on saatava pois häntäkin häiritsemästä. Elokuva perustuu jonkin verran todellisuuteen, sillä surmatöitä ei näytetä tapahtuvan, vaan tapahtumien, tapamurhien jäljet näytetään ilkeän inhottavina. mustavalkoisina poliisi(?). media(?)valokuvina. Lisäksi elokuvan lopussa tulee tekstiplanssi jossa sanotaan poliisin siirtyneen tämän tapauksen jälkeen (tässä tapauksessa paha liero saa lopputilinsä ilman lomakorvausta) seuraavina vuosina eri puolille Amerikkaa vastaavien tapausten perään. Mutta kadonneen yht`äkkiä jäljettömiin, eikä häntä ole löytynyt vielä tänäkään päivänä. Ottiko, saiko loparit (vai lopulliset loparit) ja sai sitten sitä laatuaikaa naisensa kanssa, tiedä, heitä, häntä.. Mutta onneksi tämä elokuva ei kadonnut ja esimerkoksi Vinegar Syndrome se löysi ja julkaisi...

Inferno Carnal aka Hellish Flesh (Brasilia-77) Elokuvahistorian avuttomin, mitättömin, onnettomin ja surkein Hullun Tohtorin Laboratorio, no onhan sekin nyt "jotakin", NOT!

Coffin Joe Hulluna Tohtorina!! No, ei pidä odottaa liikoja, tai oikeastaan suoraan sanottuna yhtään mitään.. TAAS Häneltä ilman kumpaakin kättä kirjoitettu, kuvattu, leikattu ja (s)ohjattu Itse(tyydytys)reflektointi! Tämä on näitä Coffin Joen pitkän loppuluisun leffoja, jotka antavat alussa ja lopussa jotakin, joskus ei edes niissäkään. Tässä sentään alku ja loppu ovat edes jotain, mutta nekin ovat hyvin pientä.. - Alussa varjokuvassa nainen heittää happoa miehen (Coffin Joe, huoh.. kukapa muukaan..) kasvoille ja Helvetin Lieskat (Mitkäpä Muutkaan kun `Joe` on kyseessä, huoh, huoh..) kohoavat, nousevat, sitten saman "nousun" tekevät alkutekstit... - Ja Älkää Luulkokkaan, että säästyisitte tältä kohtaukselta JA VARSINKIN SEN SEURAUKSILTA!! Tosin, kun kohtaus isketään uudestaan verkkokalvoillemme Joen mössöverinaama on aika vaikuttavan näköinen, mutta JOEN KOKO LEFFAN JATKUVA KAIKUVA TUSKAN HUUDON TOISTO, TOISTO JA TOISTO (jälleen näitä Average Coffin Joen bravuureita, sillä pitäähän katsojan kuulla Joen TUSKA! Siinä pari kertaa kuultava naisen samppanja-shekki-rahanauru jää aivan toiseksi.) - Eli tohtorin hyljeksitty vaimo ja rakastaja-pariskunta raivaa Joen tieltään hapolla ja laboratorioliekeillä.. Mutta Joe Tietenkin kirurgoiraan kostajaksi. ja mutta tämä alun ja lopun välinen joutoaika ON AIVAN HELVETIN TYLSÄÄ (no onpa HelvettiRakastajan Coffin Joen elokuva ainakin Helvetin Huono Ja Tylsä!!..) Ainoaksi `hyväksi` asiaksi elokuvassa jää Joen ja elokuvahistorian ammattitaidottomin, ankein ja avutttomin, käppäisin, kököin ja köyhin, ja varsinkin mitättömin, toimimattomin ja turhin hullun tohtorin laboratorio: kapealla, pitkällä pöydällä on pääkallo, kahvinkeitin ja pari letkunpätkää ja seinällä julisteita, postikortteja, valokuvia kenestä ja mistä tahansa. Kunhan nyt on jostakin jotakin, jotakin jostakin.. Joen olisi loppuluisunsa aikana pitänyt tutustua HelvettiNero Renato Polselliin, joka teki toistoa elokuvan tai kahden sisällä mutta ei tehnyt niistä mitään kymmenen elokuvan kiviriippa-kamelikaravaani-"karnevaalia", kuten Brasilian Mies teki näissä viimeisissä "vauhti"karavaanipläjäyksissään. Kuuskytluvun tuotantohan Ukolla oli huomattavasti parempaa, vaikka toistoa oli niissäkin välillä yli sietokynnyksen...

The Strange Case of Dr Rx (USA-42)

Nimen voisi kääntää vaikka Tohtori Reseptin outo tapaus. Outoa tässä on erittäin vähän, tylsyyttä sitten tuutataan lähes koko tunti. Lionel Atwill on se elokuvannimen outo vilahdus. Häntä tosiaan näkyy erittäin vähän, mutta se vähä on erittäin hyvää, MUTTA KOROSTETAAN VIELÄ; SITÄ ON ERITTÄIN; ERITTÄIN VÄHÄN!! Atwill on tuo tohtori. Pullonpohja-pyörölasinen tohtori. Paitsi kun hän vaihtoleikkaa (eli tämä kiikarilasimies on muka myös kirurgi!!) gorillan ja miehen aivot keskenään hänellä on silmienreijillä varustettu pussi päässään!!?? Mutta tästäkään huolimatta tämä ei ole gorillointi, kauhupläjäys, camp-roskavyörytys, outo komedia, vaan TYLSÄ dekkarointi. Pahinta paskaa on kuitenkin pääosapölvästietsivähahmon jatkuva nustan palvelijansa läpsintä, potkinta, tönintä, haukunta, nolailu. Täysin umpi-idioottimaista käskijirjoitusta ja toteutusta.

Beasts And Beauties: Cinema's Golden Age Of Gorilla Men, Killer Apes & Missing Links An illustrated Filmography 1906-1949 (2023)

Gorilla ajaa autoa, bussia, taksia, helikopteria, lentokonetta, (sukellus)venettä, soittaa balalaikkaa, banjoa, bassoa, kitaraa, sähkökitaraa, ukuleleä, flyygeliä, kastanjetteja, marakasseja, pianoa, urkuja, ksylofonia, rumpua, luuttua, selloa, viulua, huilua, harppua, huuliharppua, torvea, raivoaa, repii, ryöstää ja tietenkin kanniskelee kaunottaria, rinnatkin välillä esillä... Mielenkiintoinen, tietoa tarjoava, itseään toistava kirja itseään toistavasta genrestä... Genren Kultaiset Vuodet kuulemma 1927-49.

Terminal USA (USA-93) Iloittelua ja piloittelua terminaalivaiheen maassa, maailmassa...

Hyökkääjät ja hännystelijät tunkkateatterissa. Jon Moritsugun Terminal USA on hullu, tarkka, villi ja värikäs `hullu perhe ja hangoroundit/hännystelijät/hyökkäjät `-sekoilu, shokkailu joka on tehty konkreettisen pahvisesti (tosin pahvit eivät onneksi ole harmaita vaan sekotulitusvärisekomelskaa) kun huoneet on jaettu pahviseinillä kuin halvimmissa tunkkakellariteattereissa tai tv-sarjoissa. Ja melskaa tosiaan riittää kun perheen tyttö on raskaana, paha poika (Jon Moritsugu) vuotaa ampumahaavan takia kuiviin huoneessaan, lukutoukkapoika (Jon Moritsugu) haaveilee skinhead-poikaystävästä, isä on juuri ottanut loparit töistä ja äiti haahuilee muuten vain... Ja kaikkea tätä tarkkailee vuoteeseen sidottu isoisä (Japanin punalipputyynyliina, kuin veripallo, päänsä alla... - Oivaa, mutta ei tippaakaan loivaa Moritsugumeinimkiä joka loppuu pehmonalle- ja cheerleaderconfetti-verilöylyyn... -- Jon Moritsugun Maa ja Maailma on värikästä undergroundia. Kellarissa, viemärissäkin voivat värit iloitella, lihoitella, paloitella ja piloitella...

Mod Fuck Explosion (USA-94) "Welcome to Shit Generation!"

Nainen, nimeltään London: "I am two words: "Fucked up."" Jon Moritsugun mainio jengielokuvaparodia (Moritsugu esittää kummankin jengin pomoa, hullun upea, upean hullu keksintö) aina sieltä West Side Storysta lähtien jossa camp, glam. kitsch ja roska, trash kilahtavat, kippistelevät keskenään... P.S. Eokuvan alussa shitataan, sotketaan, sutataan Columbian, Paramountin, Touchstonen, Universalin, Warnerin Veljesten logojen päälle.

Hippy Porn (USA-91)

Jännää miten kun Jon Moritsugunkin kaltainen punkin ja undergroundin väri-ilkamoija-iloittelija Jon Moritsugu tekee mustavalkoista undergroundia, niin se on lähes kopio Richard Kernin, Nick Zeddin alamaasta ja maailmasta. No, täytyy myöntää ettei se nyt jää pelkästään värimaailmaan, vaan tekstuuri on lainattu myös mainituilta herroilta: Kylmää ja kyynistä. Puhutaan Cinematic Dead`ista ja muutenkin Death, Kuolema kurkii joka kolost, olosta ja polosta... Elokuva alkaa kuitenkin kekseliään `kauniisti`, kylmästi, täräjävasti, väräjävästi, kun nainen astuu autostaan ja sanoo lahoavalle jollekin jyrsiväraadolle "I`m sorry, I didin`t see you." Mutta heti tämän alun jälkeen elokuvasta tulee lähinnä erilaisista samaa toistavista (tehokeino, tiedän, mutta siitä tulee tekijää ja katsojaa kahlitseva kehokeino) undergroundaarisista (lue: tylsästi lähes pelkästään seksistä) keskusteluista. Kernin, Zeddin väkivalta puuttuu. - Tästä puuttuu niin paljon Moritsugua, ettei tätä kyllä jaksa, mutta pakostakin Moritsugukin epäonnistuu, erehtyy ja pettää joskus, se on selvää ja inhimillistä, jopa toivottavaa.. Ei Jumalia Alamaailmaankaan!!!...

Pig Death Machine (USA-2013)

Pösilö brunetti tilaa taas salaatin ketsupilla, mutta muuttuu sormeillun lihaliman, limalihan ansiosta neroksi hirviöksi (älykkyysosamäärän huima nousu näytetään numeroina) ja hän alkaa katselemaan, kuuntelemaan, nuuskimaan pyhää kolminaisuutta lavuaaria, pönttöä viemäriä, kaivaa roskia ja syö sieltä. Ja nerous nousee... Lisäksi mukana meloo kasveja kukkia halaava, kasveille, kukilla puhuva (ja kukat vastaavat! Mutta voiko kasviksia, mitään enää syödä? Kun kaalta leikkaa sen tuskanhuuto on kuin päätä leikkaisi. Ruohokin valittaa kun sen päälle astuu... Ja kasvihuoneissa kaikuu moniksavillinen kakofonia "Hey!" Over here! Come here!" ja lähes orgastinen huokasaalto kun heitä kastellaan...), punkkari (hän myös hypittää muvisia pikku-ukkoja kukkaruukuissa, toisessa [ala,ylä]maailmassa), muovailuvaha-animaatioita sikanaamarinainen, jälleen taattua Jon Moritsugu- laatua. Lopussa Jan Svankmajermaista lihavyörytystä. Sekin Moritsugumaisella konfettisateella.

Scumrock (USA-2002) Scum Generation

"This is scunrock, not punkrock." Ihan mainio suttu (mutta välillä kuvaukseltaan liian tarkoituksellisen suttu, aurinkovalottunut tönkkö) punk, eikun tosiaan scumrockkaajien ja undergroundohjaajan harmaa hapuilu kohti `kuuluisuutta`, `mainetta`.. Ehkä Jon Moritsugun uudelleen`valotus` varhaismestarityöstään My Degeneration.. Mutta musa on hienoa, mutta ei sekään niin hienoa kuin Degenerationissa. Suttupunk. Sutturock. P.S. Hieno idea on kirjoittaa kakkaus-rakkausviestejä sormella marketin pakkaskaapin lasioveen..

My Degeneration (USA-89) Meat Generation

Alku-P.S. Who`lla oli My Generation, Moritsugulla on My Degeneration!!.. - Love is Meat! Meat is Love! Meat is Rock! Rock is Meat! "Is meat art? Fetish says so." Jon Moritsugun loistavassa punk-undergroundelokuvassa loistavalla naispunkbändillä on managerina sianpää. Mutta sitten liha leviää kun Ameican Beef Insitute naisjohtajineen ottaa bändin rasvaisiin hyppysiinsä. "Hey,I`m Amanda Jones, the singer of Fetish, and after a hard day of rock and roll, there`s nothing better in the world than big juicy stakes." Loppu-P.S. Näyttääkö Amerikan kartta Lehmältä? Vai Sialta? Ihan Sama, Who Cares??.. Let`s Eat!!!... Let`s Eat Meat!!!... Mainiota nilkamoivaa, iloista, ironista, satiirista käänteispunkkia ja undergroundia. Tai sitten ei... "Vastuu" siirtyy syöjälle. Kuin John Waters meets Lydia Lunch ja Richard Kern in big city punk-pläjäyksessä. Säröä ja Väriä. Väriä ja Säröä. P.S. 2 Ja ihan lopussa sianpää koristaa taidegalleriaa. Näinhän se menee - That`s The Way It Goes..

Necropolis (Italia-70) Tekopahoja- ja pyhiä.

"Oletteko nähneet tätä naista?" (Oivallista! Näytetään Mona Lisan kuvaa. Anne Frankin kuva olisi sopinut vielä paremmin yhteiskunnallisen elokuvan maailmaan.) "Maailmankaikkeus, Universumi on päässäni." , "Halveksin aurinkoa, pimeyttä, valoa, päivää yötä-", "Ihmiselämässä kaikki normaalit, tavalliset ihmiset, kaikki pahat ihmiset, kaikki ilkeät, kaikki tyhmät, ujot, `rujot, sairaat`, jäävät jäljelle, säilyvät putoavaan, putoavassa hengen luolassa-" , "Me emme ole syntyneet vielä. Olemme vain unessa. Meidät on tehty samasta aineesta kuin unemme." "Musta vuori nousee idästä, sininen vuori lännestä." , "Tupla-sateenkaari kahdella korvalla." `ja sadalla silmällä.` , "Hakkaa maata kahdella sulalla. `sulilla`, "Anger, Kenneth Anger." , "Ihmiset puhuvat magiasta, paholaisesta, jumalasta, vallankumouksesta. He ovat tekopyhiä." `tekopahoja`, "Tuuli puhdistaa ikkunat." , "Ei ole kahta tapaa runoutta, vain yksi." , "Tuo minulle coca cola-pullo, tahdon tyydyttää itseni." (Oivallista! Mutta pariin oivalliseen oivallukseen elokuva jääkin..) Sillä tämäntapaisia ja varsinkin paljon huonompia heittoja riittää valitettavasti, eikä edes välillä huudettu "TARPEEKSI!" auta mitään, päinvastoin. Ja varsinkin kun vielä kahden tunnin elokuvan viimeiset 45 minuuttia on lähinnä jenkkivaimon italomiehensä haukkumista, niin huono, tyhmä ja tylsähän tämä on... Mc5:n Kick out the jamsin muutetumpi, `päällepuhutumpi`, `sensuroidumpi`, siistitympi, siivompi alkupuhe kuullaan, samoin discomies Paul Jabaran iso kyrpä tyypin, tyyppien-puheet. Warholin Viva tuona miesvalittajana. Toinen Necropolishan on vuosien-86-87 (imdb, ja fix-galleria) moottoripyörä-noita-punkkari-murhamysteeri.

Necropolis (Italia-70) Ihan hyvää houretta, huutoa, outoa, mutta liian pitkään...

Ihan hyvää huutoa, kuiskausta.. Ihan hyvää hippeilyä, trippeilyä, erikielistä huutoa, julistusta, tulistusta, keskustelua, monologia, provokaatiota, "porno"kaatiota, Tina Aumontia ja Pierre Clementi alastomana ratsastavana Attilana, jne mutta ei yli kahta tuntia!!.. Huutoa, höpinää..

Monolith Monsters (USA-57) Avaruuskivet tekevät tyypeistä veden "avulla", sateessa kivikasvoja, kehoja.. Ja sitten alkaa rankkasataa...

"Avaruus pommittaa meitä jatkuvasti meteoriiteilla, ja joskus jotkut pääsevät läpi..." Suolakaivoskaupungin kylkeen kasvaneen minikaupungin tutkijahemmo tuo mustan meteoriittikiven laboratorioon ja kohta on kämppä murskana, raunioina, säpäleinä ja mies kuollut kuin kivi. Ensin heikit, hemmot ja helenat ihmettelevät kiveä ja sanovat että "olivat unessa tai skippasivat sen tunnin jossa collegessa kiveä käsiteltiin", mutta pikkuhiljaa selviää että kivet lisääntyvät kuin lierot, liskot, luteet ja runnovat ja rusentavat talot ja tekevät ihmisistä ennen kuolemaa kivikasvoja, kivikehoja.. Sitten selviää että kivet lisääntyvät vrden voimasta kivikasoiksi, kivivyöryiksi ja sateella niistä kasvaa ydinohjusmaisia suippotorneja, jotka kaatuessaan murskaavat alleen.. Mutta pääosahemmot, heikit ja helenat eivät laske alleen, vaikka alkaa rankkasataa... - Monoliittimonsterit on vähän erikoisempi, erilaisempi 50-luku kauhistus, jossa vasta-aseeksi kekataan Suola! "Se On Se Suola!"

Ghost Nursing (Hong Kong-82) "Nyt ensimäistä kertaa elokuva aaveadoptiosta, aave(sairaan)hoidosta, aaveimetyksestä!"

Nyt monipuolisempi, parempi, ykstyiskohtaisempi arvio tästä elokuvasta. Ensimmäisessä arviossa meikäläinen gorekonossööri ja splatterspesialisti yksipuolisesti, yksisilmäisesti keskityin goreen.(Siitä sitten Siinä.) Nyt tätä, edellisen unohtaen, uudestaan katsoen innostuin että onko kerrankin kasari Hong Kong- "goreilu" ilman sitä gorea, gore-a-go-go`ta, `perinteisellä`, `tavallisella` kauhukuvastolla (esim toimiston väki muuttuu iloisiksi, leikkiviksi lapsiksi jotka iloiten, riemuiten, leikkien lähestyvät lapsia pelkäävää), mutta sitten muistin, tajusin että täähän päättyy pitkään, laajaan ja laveaan goreralliin. Olisin ottanut tämän aivan ilman goreakin, mutta täytyy myöntää että nyt nämä osapuolet ovat mitä parhaimmassa balansissa, tanakassa tasapainossa. - "Nyt ensimäistä kertaa elokuva aaveadoptiosta, aave(sairaan)hoidosta, aaveimetyksestä!" - Nuori nainen pakenee pelivelkbojaan ja mahdollista murhaa Thaimaahan. Siellä kohtalo kolhii vielä karummin, kovemmin. Joten ei auta kuin kysyä paikalliselta pokaaliinsylkijältä (pokaali palaa, sylki savuaa), eli tunnetulta tatuoiulta tietäjältä neuvoa. Nyt neuvo ei ole `tanssia alasti buddhapatsaan edessä, jotta saat ison lottovoiton", kuten toisen naisen tapauksessa kävi ja oli, nyt on niin paha tilanne että hänen on adoptoitava aavevauva, aavelapsi!!.. Joka, jota pitää säilyttää purkissa alttarihyllyssä, hyllyalttarissa kumarteltavana, rukoiltavana!!.. - Siitäpä sitten taistojen, vaistojen tanner tärisee ja värisee!!.., kun vauvan kinat, limat pikkuhiljaa pois karisee, varisee!!.. Eli purkkilapsi säteilee pahuutta purkista. - - Vielä siitä lopun gorekertymästä. Siinä kylvettiin goressa ja suihkutettiin splatterissa niin hartaasti ja pitkään, että seuraava jäi sanomatta, kirjoittamatta, huomioimatta: Siinä edellisessä arviossa mainittiin goreaseena iso koristehaarukka, niin olihan siellä myös iso koristelusikka johon valutettiin verta haarukasta! Erittäin olennainen ja tärkeä tieto ja lisäys.. Ja suuhun tungettava keskisormiveistos jäi kokonaan mainitsematta, Mikä Moka! Yksityiskohtaisemman gorekokoonpanon, gorekohtauskokoonpanon, luettelon voit lukea siitä edellisestä arviosta..

Shaolin Drunkard (Hong Kong-83) Mainio mielettömyys jossa paljon nukkeja; Narurobotti/sotilaasta sammakkoon...

Kuten Taoist Drunkardissakin tässä ovat pääoassa majavatalttahampainen viinisieppo (myös nukkeversiona! Nukkeja näytetään, käytetään muutenkin paljon 1]), iso`äiiti` ja nuori mies. Myös samoja kohtauksia vilahtaa. Mutta tämä leffa sujahtaa, vilahtaa ohi paljon mukavammin, sulavammin, viihdyttävämmin kuin Taoistinen Juoppo, johtuen siitä että nyt juoni ei ole muutama varmasti mieleen jäävä älyttömyyskohtaus tollo-typerys-typerätäytteellä. Nyt on maltillisempaa mayhemia ja mielettömyyttä ja väliajatkin on täytetty juonen kannalta paremmin, tyydyttävämmin, viihdyttävämmin... Mukana vilahtaa tulikäsi-kung fu`ajaa ja jopa tulikäsi-luuranko-kung futajaa, mutta meininki on paljon ymmärrettävämpää, jos Kauko-Itä komedioista tuota nieä nyt kannattaa, voi käyttää, pystyy käyttämään, hemmo puristetaan pää polviin renkailla keinutuoliksi, viinikippokuppipyramidin juonti samalla kunf fuillen ilman tornin sortumista ... Kuten edellisessä, nytkin mies/demonipeto on vankina (nyt dominokuutioiden[?] vartioimina[!], ruokalautanenkin lipuu kaatuvien kuutioiden päällä) ja karkaa, avainta etsitään ja harvinaisesti yhdeksän neitsytmiehen verta... Kerran, pari näinkin päinkin... Shaolin on koherentimpaa komediaa, ja vähemmän toistoisaa kuin Taoist, mielettömyyksiä kuitenkaan unohtamatta. Kekseliäs, mainio, nerokas, nokkela sananvaihto tähän loppuun: Katuhuijari laittaa myrkkykäärmeen luikertelemaan katsojan selkäpuolelle (Ai kun kutittaa! puistelee kroppaansa mies) ja käärme puree hemmolle myrkkykyttyrän. Huijari: "Jos annat sata dollaria, niin isken vasta-aineen kyttyrään." Purtu: "Mutta kun olen säästänyt juuri sen summan hautajaisiini!") 1] mm nukkevaimo/vaimonukke ja pari mainiota hirviönukkea, nukkeirviötä: Isohko limahampainwn, pitkäkielinen, punavalosilmäinen sammakko ja betoninen, peltinen lieskaa suusta sylkevä, punajauhoa, punajauhoverta/punaverijauhoa pierevä narurobotti, narusotilas.. Robotista, sammakosta sotilaaseen...

Ishimatsu - One-Eyed Swordsman (Japani-57)

Onpa kerrankin hyvä yakuza-pomo, Jirocho, ja hänen hyvät miehensä, (kuin Robin Hood ja Miehet, Pojat) ja tässä keskitytään heistä kuuluisampaan, taistelussa yksisilmäiseksi runnottuun Ishimatsuun (Shintaro Katsu). Ja kuten sanottua, hänkin on hyvä; hyväsydäminen ja huumorinhajuinen-tajuinen. Jopa Laulava!!??.. Elokuvassa muutenkin yllättävän paljon huumoria, mutta lopussa sitten legendan luhistuvaa loppua, joka tietenkin lujittaa legendaa.. - Huumoririkasta, hyväsydämistä menoa ja tietenkin taistoisaa.

Taoism Drunkard (Hong Kong-84) Hulluuskerroin korkealla. Mutta sitten (k)ankea kaaosjono, masentavat, unettavat, väsyttävät välikaaokset, tylsyydet, typeryydet täyttävät tilat.

Tää on siis sitten se leffa jossa on ensinnäkin pikku töpöjaloilla liikkuva iso louskuhampainen keilapallo-vwsimeloni-monsterimies(? tai muunsukupuolinen, elokuvassa puhutaan pöljästi banaanihirviöstä?!), valtavaa vesipiippu-kung fua ja seinästä työntyvä valtava betonikämmen (jalkapohja sitten "ens"[?] kerralla?), vai oliko se toisinpäin? Kidutuspuolelta löytyy kuumakämmen-kelkkarata ja toimintapuolelta kung fu-hemmo, jolla on piikkikyynärpäät ja siilipuolustusmainen nahkapiikkimatto selässä. (Piikkipolvi, olkapää, sormi, varvas sitten "seuraavalla"[?] kerralla) Mutta ilman niitäkin, ilman seuraavaa kertaa: HULLU ELOKUVA! Hulluussähellystä, sävellystä: Ja ehkä juuri sen takia, että hulluussähellystä, söhellystä, sävellystä ei uusittu `uusin` kikoin ja rikoin, tämän tollous ja typeryys pysyy tuoreena. Jonkin aikaa. Lisäksi löytyy vatsa"aivo"(?)vaikuttajaa ja taito, tyyppi joka näkee heti päältäpäin sukuelimestä onko mies, nainen neitsyt. Ne, nämä olivat vielä sitä hyvää kaaosta, hyvää satoa, samoin ihmettely siitä, kumpi on söpömpi, vesimelonimies vai viinikännäävä sianpään muotoinen, siivousharjaksilla varustettu mäki-polkuauto. MUTTA SITTEN; IHMETTELY SIKSEEN, SILLÄ SITTEN!: KAAOS, TYLSYYS, TYPERYYSJONO! Hyvien kaaoskohtauksien välissä on aivan taatisen tylsien, typerien ja pitkien kohtausten VÄSYTTÄVÄ, UNETTAVA (k)ankea kaaosketju joka kaataa kaaoksen (sen hyvän), lamaannuttaa, luhistaa leffan, tappavat tarinat: Mukana on perinteistä zombihuumoria, vähän vähemmän perinteistä (mutta pitkää, tylsää) ennustus ja kuolema-feikkailua-veikkailua ja vähän väliä perinteisistä perinteisintä viinihuumoria, vain muutamia masentavia tylsyyksiä mainitakseni..

A Man Called Tiger (Hong Kong-73) Toisteisen tylsää nilkkien ja nolojen yakuzanilkkien hakkaamista ja agenttielokuvien köysiratakoppien kung fu veden yllä vilahdusta. Hyvät kohdat tulevat liian lopussa, myöhään..

Köyhä, ainakin nyt rahaton mies menee auttamaan köyhää, ainakin nyt rahatonta ravintolalaulajatarta, joka etsii isäänsä, jolta nilkki ja nolo, nolo ja nilkki-yakuzalauma haluaa laululavalla rahaa. Ehkä hekin ovat köyhiä, ainakin nyt rahattomia.. Mies hakkaa heidät heti, kuten hän hakkaa elokuvan aikana kaikki väärien puolien yakuza nolot nilkit. Siksi väärien puolien, koska hän liittyy heti alkuhakkaamisen jälkeen hakkaamiensa nolonilkkien yakuzaleiriin.. Mutta hän onkin kostamassa kuolleen isänsä puolesta.. - Eli perusjuonta perusmätöillä ja näitä ihan elokuvien nimiin päässeitä `Tiger`eitä Kauko-Itäactioneissa riittää ja tämä ei kyllä ole niitä tanakimpia, tehokkaimpia, teräväkyntisimpiä, tyrmäävimpiä ole, vaikka harrastaa semmoistakin kung fun muotoa kuin lankapuhelin-kung fua ja kuristusta. Mutta sitä lopullista puristusta jää kaipaamaan, se jää puuttumaan.. No, tyrmäävä hän kyllä on, lähes jatkuvissa joukkolyöntipotkukarkeloissa hän tyrmää jokaisen. Ja se köysiratakoppi-kung fu vilahdus veden yllä on enemmän James Bond, yleensä agenttitoimintojen kaisloja. No, on tässä lopussa hienostonoppakorttiklubin kaikilla kirveet- pintahaava-naarmu(!?)-kung fu-matto-mättö, mutta se tulee tosiaan liian lopussa, liian myöhään.. Ja olisi todelllakin tosiaan pitänyt olla verisempää viiltoa, irroittamista, katkaisemista... Samassa paikassa taas kyllä tapahtuu elokuvan hauskin pelipöytäpöljäilypösilöinti: Pelihemmo kaataa ravistamansa nopat kupista päällekkäin torniksi ja vielä numerojärjestyksessä!!.. Ja Loppukaneetti: "Isäsi oli kuolemaansa asti hyvä mies." Aha, entäs siitä eteenpäin?.. Jatko-osa, "Hyvän isän, miehen paluu pahana zombina"?.. Mutta tämä on tämmöistä liukuhihnatakomista.

Violent Summer eli Kohtalokas kesä (Italia-59) Melodraamaa mielettömyyden varjossa.

Lauma rikkaita, yläluokkaisia (suurin osa miehiä, eräs heistä hyvää perusnäyttelemistä jo nuorena tekevä Jean-Louis Trintignant), "ilmeisesti"(?) sukujen nimillä, rahoilla sotapalveluksen välttäneitä nuoria aikuisia bilettää juhlissa ja rannalla. Kiusaa on lähinnä siitä kun Saksan sotakone piruuttaan lentää rannan nuorison ja lapsiperheiden päiden yli. Trintignantin hahmo ihastuu alle keski-ikäiseen naiseen, jonka mies on rintamalla. Ja toisinpäin. Eli ihan `perus` sota-aika melodraamaa, mutta toteutus on keskivertoa parempaa. Tuodaan myös esiin, toisin kuin natsi-Saksan, Italian duunari-perusporukat eivät ole yhtenäistä, tai ainakaan hiljaista `hyväksyjää`, sodan edetessä. Italiassa on moniäänisempää. - Kaunista, mutta katkeraa, kivaa, mutta kitkerää melodraamaa mielettömyyden varjossa. Kuten on kuulemma myös ohjaaja Maurilio Zurlinin elämänkatsomus ja olemus. Elokuvat, elämänkatsomus ja olemus.

Slaughter of The Vampires (Italia-62) Hangot ja soihdut piristävät, pistävät, polttavat ja valaisevat aluksi, mutta sitten laskeutuu tylsyys ja pimeys päivään..

Mitä?! Walter Brandi (alkuteksteissä Brandy) ei vampyyrina!? Ja alkukin on harvinainen: Sekä mies eyyä naisvampyyri juoksevat pakoon soihtu- ja hankoporukkaa, ja tietenkin vain nainen saa soihdusta ja varsinkin hangosta. Ja, Mutta vähän Åke Lindmanin näköinen vampyyri ei. Mutta sitten tylsenee tavalliseksi, tavanomaiseksi vampyyripaarustukseksi, ja varsinkin paarustukseksi ilman vampyyria. No, on tässä näyttelijä-ohjaaja Luigi Batzella eli Paolo Solvay Tohtori Nietzschenä?! Mutta Brandi taas valitettavasti lähes ihmettelevän ilmeettömänä, ilmeettömän ihmettelevänä, mutta yrittää edes vähän saada jopa useampia ilmeitä rekisteriinsä, mutta hankalaa, työlästä, vaikeaa, lähes mahdotonta se on.. P.S. On alussa kökköä tylsyyttäkin, tylsää kökköyttä, vaiko sittenkin hauskaa: Vampyyri`pariskunta` piloutuu pensaaseen, he ja katsoja näkevät muutaman sentin päässä olevat kyläläiset isoista pensaanraoista, kyläläiset eivät muka näe niitä.. Ennenkuin lähtevät karkuun.. Leffa ei kyllä lähtenyt sen jälkeen karkuun, vaan laahustukseen, itkuun ja parkuun... P.S. Vai ehtiikö pirulainen nainen purra Brandiakin, vai vaikuttaako verenvaihto lopputulokseen? Kummin vain käy, niin ei ihmeemmin, suuresti vaikuta... Ainiin, sitten vielä tää ikitollous-typeryys, ja tämä ei ole roskaisen hauskaa, koska tätä tapahtuu niin usein vampyyrifilmeissä, toisto taltuttaa, tappaa huumorintyngänkin: Tiedetään että vampyyri iskee uhrin kimppuun yöllä, mutta huoneeseen ei jätetä ristiä, sipulia, vartiointia. Ja vartiointikin korkeintaan oven ulkopuolelle (vaikka liiankin hyvin tiedetään että vampyyri tulee aina ikkunasta, vai tietävätkö nämä tollot? vaiko savupiipusta, kun eivät koskaan ole olleet näkemässä paikalla), tässä ei jätetä sinnekään, ovellekaan... Ja sitten ihmetellään... ... Sekä katsojat että näyttelijät--- mutta eri syistä... Eikä tämä(kään) ole tanakassa, tavanomaisessa toisteisuudessaan roskaisen hauskaa: Vanhasta linnan kulissikaaoksisist, sermisotkuisista saleista löytyy esim pahvipuuovia jotka ovat kuin suoraan kesämökin käymälästä..

Vampire and The Ballerina (Italia-60)

Näköjään tämmöinenkin voi valitettavasti tapahtua, nimittäin kiltti ja kliseinen Renato Polselli-kauhistelu: Päävampyyrilla aivan helvetin ruma naamio, ja kun hän on verevillään, niin hän on Walter Brandi jäykimmillään (hän näyttää aivan huojuen, täristen taistelevan, että suupielet pysyvät alhaalla ja kökkönäytteleminen ylhäällä), muka-alastomat naiset (kuvataan vain kaulasta ylöspäin) hierovat hurmiossa kaulojaan, porukat eksyvät(?) lähimetsään, jossa pahamaineinen hylätty linna... No, on tässä yksi outokohta (olisi pitänyt olla huomattavasti enemmän), päävampyyri vaarnoittaa naisvampyyrin! Miksi? Kaikkiko veret hänelle itselleen, ei jakajia veribuffettin? Yleensähän näissä päävampyyri pitää oikein vampyyrittärien arkkuarmeijaa tai kahlekaartia kellarissa.. Mutta ei tässä. Tässä himmaillaan.. Ei gimmailla, vaan himmaillaan.. Ja huonosti bloggaajan taholta rimmaillaan...

Guilty Pleasures (USA-97)

"Calling all monsters." En tiennyt että tämä on episodifilmi, olis jäänyt ostamatta, katsomatta.. Mutta kumma kyllä pidin, ensimmäisstä, toinen täytettä, ei siitä enempää . Mutta se eka: Jonkilaista `elektronista` slashausta, stalkkausta, jopa kuunnellaan steetoskoopilla seinää.. Sitten pariskunta sitoo toisensa kökösti kiinni kökköseksin aikana puhelinjohdoilla.. Ihan hyvä episodi "kahden naisen tarinat"-elokuvasta. Mainiota kökköelektroniikkaa, no tahallisesti tehty kohtaus jossa värikuvaiset takaa-ajettu ja takaa-ajajat juoksevat paikallaan mustavalkofilmin `päällä` menee jo liian hassuksi, liian kököksi.. Gorea jonkin verran. ja leffan nimihän on mainio. Kekseliään upeana yksityiskohtana giallo-kunnianosoitus: New York Timesin(!) kannessa lööppinä: "Slasher is a sex maniac."

Monster of The Opera (Italia-64) Sulavaa ja suloista hulluusmenoa.

No, nyt on Oopperan kummitus vampyyri! Höyrypäisen ohjaajan Renato Polsellin höyryntäyteinen esieksploitaatio on mainio pala. No, `oopperan` tanssi"tytöt" eivät ole niin kökön suloisia ja sulavia kuin varsinkin Playgirls and The Vampire`ssa. Polsellin oma ohjaus Vampire and The Ballerina lähenee tanssityttötainoinnissa tätä ja tämä sitä, eli ei kovin erikoista, mutta varsinkin lopun lahtauksessa, mayhemissa, kun Polselli kääntää höyryhanat kaakkoon, elokuva nousee uusiin ulottuvuuksiin. Ja taitavana sijoittelijana Polselli ripottelee, tiputtelee tätä oasastoa useasti aikaisemmin pienempinä paloina, jotta katsojan mielenkiinto säilyy.. Ja kuvaajanahan Polselli on mestarillinen: Esim vampyyri ajaa takaa naista linnassa-kohtauksessa kuva käännetään kekseliäästi, upeasti ylosalaisin ja onpa mukana silloin ei vielä klisee "auto ajaa takaa pakenijaa, eikä pakenija tajua juosta metsään" tässä tietenkin tosin hevoskärryversiona. Ja missä muussa elokuvassa vampyyrilla on lisäaseenaan kuusi(!)piikkinen talikko?!

The Seventh Grave (Italia-65)

The Seventh grave toi uutta kulmaa ja kylmää vanhan linnakauhun vanhoihin lahoaviin, mureneviin, mätäneviin rakenteisiin: On perinteisistä perinteisin testamentinluenta vanhassa linnassa johon sukulaiset kokoontuvat. Mutta testamentti katoaa salkusta, mutta varsinkin katoaa (ja ilmestyy) testamentin laatijan Sir Reginaldin seitsemännen haudan ruumis, mm pianoa soittavana `zombina`. - Tiukan tunnelmallista hevoskärry-goottikauhua jossa tunnelma tihenee ulinaurkujen ja uusien uhrien ketjuna. Ja syyllinenkään ei ole ennalta-arvattava. "You are monster!" "Not yet.."

Salainen palvelu

USA:n Salainen palvelu on ollut viime päivät, viikot tikunnokassa (heh..), ja syystä, toiminta oli niin noviisimaista ettei mitään rajaa. Kovasti koulutetut (ainakin pitäisi olla näin) miehet ja naiset näyttivät jopa pelkäävän tilannetta! Eräskin kaveri paikalle saapuessaan alkoi tekemään voimisteluliikkeitä (siltä ainakin näytti) kyykkyyn, ylös, kyykkyyn, ylös samalla käsivarsia heilutellen.. Salaisen palvelun johtaja teki erotessaan naisen työn.

Secret Friends (Englanti-91) Sairaus on matka. Dennis Potteriaaninen suhde-sukuhyllytys-myllytys Dennis Potterilta.

Dennis Potterin kirjoittama ja ohjaama elokuva on päätäraavituttava ja positiivisesti vituttava sekomiehen sekasotku, sekomatka.. Ja on muuten Potterin ainoa pitkän elokuvan tai tv-sarjan ohjaus. - Vaimonsa kuolemaa, murhaa, tai ei mitään, junassa pakeneva mies (kerrankin. tällä kertaa ilmeikäs, vihahteikas, vivahteikas Alan Bates) tuijottaa ravintolavaunussa fish and chipsejä, kuollutta kalaa ja menettää muistinsa, tulee hulluksi.. Kahden puolipökkelön liituraita-liikemiehen lähes mykkä "kuoro" seuraa silmät ja suu suurina touhua. He ilmestyvät jostain, tai pahemminkin, paremminkin ei mistään syystä ravintolapöytään samaa tekemään myös miehen muistellessa hienostoravintolaillalista vaimonsa kanssa. Olisivat ilmestyneet seuraamaan myös miehen ja vaimon riitoja miehen pappissukukartanoon, ja jopa intiimeitäkin iltapuhteita, niin silloin tämä olisi ollut kunnon hilseenpöllytys-päänraavinta katsojalle, mutta näinkin oikein mainio. Mies muistelee tietenkin myös pappisisä-läksytyslapsuuttaan ja perinteistä kiusallista ystäväillallista kartanossa mutta miehen ja naisen suhteen hyviä aikoja ("Hänen ihana hymynsä on nyt poissa.") muistelee, puistelee vain vaimo.. Onko jotain tapahtunut vai onko kaikki harhaa, hulluutta, houretta? - Harha-houre-hurma-"hurme"-hulluus-jatkumo-katkomo-katkumo, seksi(puheissa)-mahdollinen impotenssi-pettäminen-vallan kolmijako ja kolmiodraama on elokuvassa hyvin esillä (Elokuvassa käsitellään hersyvästi, hilpeästi, hirveästi jo jopa iki-inflatoorista lausetta "Jos hänelllä on toinen.") ja juna on oiva matka, putki niitä kuvaamaan.. Lisäksi lopussa koko sakki, lapsuuden henkilöitä myöten, matkustaa samassa junassa... P.S. Aivan loistava kohtaus on kun ravintolavaunun tarjoilija jankuttaa ja tiukkaa mieheltä että ei kai hulluksi tuleminen johdu ravintolan ruuasta! Miten voimme korjata, korvata asian?..

Beyond (Italia-81)

Lucio Fulcib Beyond on 80-luvun tärkeimpiä kauhuelokuvia. - Restauroitu hotelli onkin portti helvettiin. Ehkä koko kaupunki? Koska zombitkin vyöryvät pitkin poikin, esim sairaalassa. Juoni on kökköyden ja oivallusten, varsinkin goreoivallusten jatkuvaa vuoristorataa. Mutta itselleni tärkeintä elokuvassa on on hourehurmeisen surrealistinen tunnelma. Beyond on hienoa hallusinatorista kauhua jonka aavikkomaiset helvettivisiot kärventyvät verkkokalvoille ja mieleen pitkäksi aikaa..

The Mummy and The Curse of The Jackals (USA-69) Muumio ja Shakaali-susimies seikkailevat ja suikkailevat..

Mies vaatii että hänet "muurataan" yöksi taloon juuri löydetyn naismuumion kanssa. Näin tehdään. Ja sitten toimitaan niin, että mies muuttuu täysikuiseksi susimaiseksi shakaalimieheksi, ja riehuu vähän aikaa ja käy nukkumaan... Ja taas... Ja Muumion kanssa kauhuillaan, kehdataan, vehdataan... Kilttiä, kivaa, muttei kovaa kulttikamaa 60-luvulta.

Harvinainen straight on video, suoraan videolle `naisvankilointi`: Lost Faith (USA-92) Huonohyvä "Mafia"-"Martial arts"-käpykylä yrittää laittaa uskonsa kadottaneelle "taistelijalle" hanttiin...

Sillä kaveri ei usko enää kolehtilanttiin tai paavin, papin panttiin.. Kai tämänkin saa sovitettua, survottua naisvakilasapluunaan. Pääjuonena on naisen kidnappaus. Miehensä (eli elokuvassa lähes kaiken ohjauksesta pääosaan ja siltä väliltä tekevä auteur Joel D. Wynkoop) menettää uskonsa tapahtumien tapaturmien pyörityksessä (ja uskonveljet saavat turhaan kutsua kirkkoon kapealta tieltä poistunutta lammasta) ja saa raivot ja raivoilee kaljalle karkaaville, nauraville, saamattomile poliiseille, potkii paikallisia pösilöjengejä kerta toisensa jälkeen kumoon (martial arts ja mafionti tärkeänä, törkeänä [eli umpikökkönä] teemana, äijä mm lainaa kaikki Chuck Norrisit vuokraamosta). Vasta toisena teemana on maalaistalo/omakotitalo/naisvankila, jonne naisia kidnapataan. (Martial arts-"osaamista" muka sielläkin..) - Ei goreinen, mutta hellyttävän hyvähuono `toimintailu`, jonka, jossa kaikkien "näyttelijöiden" "näytteleminen" ihastuttavan umpisurkeaa. Joidenkin kohdalla jopa vihastuttavan surkeaa, mutta niitäkin voi kutsua hellittelynimellä viha-kakkaus-rakkaus/viha-rakkaus-kakkaussuhde.. Avataanpa vielä tuota henkilökatrasta vähän tarkemmin, tiiviimmin: Yhden kaverin nimi tässä trahsterpiecessä on Thrasher, yhdellä on silmälasit joissa on pelkät sangat ilman linssejä ja yhdeltä peruukki-ihmetykseltä-ilmestykseltä puolipartaiselta, puoliviiksekkäältä pörröpäältä Joel kysyy "Kuka on parturisi?" Usein kuultava ja nähtävä kammottava katulaulaja istuu jalat suorassa jalkakäytävällä ja nenä-äänellään toistaa pari "nainen jätti"-"kappaleen" lauseenpätkää ja vetelee kitarasta bing-ding-ping-zing-ääniä, ja vetelee välillä hälyäänten päälle hälyäänen dong. - Uskontosploitaatiota? Toimintasploitaatiota uskonnolla vai uskontosploitaatiota toiminnalla? Molemmat puolet ihastuttavan kirkonrotan köyhää.. Ja eiköhän kirkot nykyään muutenkin kärsi köyhyydestä. Uskontosploitaatiostako pelastus? Nyt uskikset, ja miksei muutkin uskonnollista tai `uskonnollista` halpakauhua, fantasiaa, scifiä, toimintaa ryynäämään, ryönäämään, ryöväämään... Seuraavaksi(?) (siis seuraavakai vaksi seuraa) ois kiva kova tehdä straight on video, suoraan videolle-giallo. Tai vaikka western. Spektaakkelit suohon!!.. Spektaakkelit Survotaan Suohon!!!..

Women In Cages eli Naarashäkki (Filippiinit-USA-71) Kaikkea kestämätöntä pakovarmasta putkasta puhepukahduttomuuteen

Vihdoinkin Pam Grier lesbo-sadistisena vankilanvartijana! (Harmi ettei Sid Haig ole mukana.) Mutta itse elokuva ei kanna, anna asiaansa vaikka kovasti yritetään vankilan kidutuskammion(!) kauheuksilla ja vaikka hukutuskuristusraiskauksen, raiskauskuristushukutuksen typeryydellä, häkityksillä ja roikutuksilla.. Kammion raajan`revinnät`, roikutukset ja tulistukset, venytykset ovat off-screeninä onneksi.. (.. metallikuumakenkäroikutuksesta tulen päällä giljotiiniin [ja tais taustalla vilahtaa kuilu ja heilurikin heilumassa, eiku jököttämässä}, rataspyöräpyörityksestä hirttonaruun, mutta kaikki korkeintaan tosiaan vain vilahtavat.. Oksaruoskakin soi..) Elokuvan erikoisuutena vähän toista, "parempaa"(?) puolta:Vankilassa on kappeli, mutta naiset huijaavat uskovaisvartijan kanssaan rukoilemaan, mutta naiset tyrmäävät tädin valtavalla kirkkokynttilänjalalla ja sitovat ristille!!.. Mutta myös järjetöntä, kestämätöntä, käsittämätöntä, älytöntä: Vankilan kuoppaputkasta pääsee pakoon pitkin putkea?!.. Kestämätöntä, käsittämätöntä: Kun naiset kaapaavat Grierin tämä ei pukahda sanaakaan kun he menevät lähes vartijoiden vierestä?!.. Huonoa ”runoa” loppuun: Naarashäkki-ihmiset menevät veteen, onko heillä silloin haaras näkki?

Devil Snow (USA-91) Fatal Images (USA-88) Ok hirviöily ja Pitkä, tylsä lounas..

Pari `nice` naissmuutosleffaa. Eka on ihan tyypillinen halpishirviöily, hirviö on nyt vain nainen. Crack tekee vihreähirviön. Tokassa sarjamurhaaja ujuttaa sielunsa kauhujen, kuoleman kameraan. Nainen ostaa kameran.. Hyvää pakkautunutta hulluutta.Siis siinä kamerassa, ei elokuvassa. Saatanakin samoilee, sanailee sekoilee sopassa. Mutta tämä leffasoppa ei ole makea eikä sakea, ei pippurinenkaan, vaan mauton laiha, laimea litku. Tylsä, pitkä ateriakin, lounas vielä...

Twisted Issues (USA-88)

Skeittizombi on something else! Skeittiteini tapetaan, joten hän lautailee ylös haudasta. Skeitillä silmään, suuhun, sisäelimiinkö? No, ei aivan, mutta kun tään kaivan, niin ansaitsee tämä katsomisen vaivan... Zombi pulttaa skeittilaudan toiseen jalkaansa kiinni! ja Kaverilla on miekkailijan maski päässään, uusi ja uniikki tappajan naamio! Ja miekka tietenkin! Suoraan videolle-väännösten experimentaalimpaa laitaa; Experimentaalinen, mentaalinen, psykedeelinen, surrealistinen tv hallitsee, vallitsee... Hypnoosi. Experimentaalisen punkbändin olohuonekeikka hippiringin ja moshpitin sekoitus. Koko elokuva on kuvaus Sekoituksesta. (Täähän on kuin Raamatusta!) Yössä perässä pyörii vielä valokuvaaja kaksin kameroin.. Roimii. Toimii. P.S. Hei! Kysy zombilta "Wanna beer?" Ja zombi haluaa. Ja juo.

Boardinghouse (USA-82) Salisilkkihousuista stringeihin alastoman kauhun talossa. Kermaa kasvoille. Vilahdukset, välähdykset ovat leffan kuola...

NO NYT ON HÄMÄRÄÄ! Ensin varoitetaan elokuvan luonteesta: Joka kerta kun musta hanska tulee esiin, niin silloin heikkosydämiset ja pahasti pelästyvät peittäkää silmät. Sitten nähdään ja kuullaan minuuttikaupalla viihreänä tietokonetekstinä esiin nakuttavien lauseiden ja niitä äänellisesti toistavan miesäänen avulla, ja tietenkin filmillä mitä kauhujen kummitustalossa on vuosien varrella tapahtunut: mm uima-allas vetää uhrinsa syöveriin, tiskialtaan jätemylly spruuttaa kökkökauhuelokuvaperinteisesti ja kökösti käden kasaan.. Ja taitaa se taustalla heiluva käsi näitäkin telepaattisesti aiheuttaa.. Ja tulee aiheuttamaan.. Sitten taloon muuttaa mies, joka jalat jooga-asennossa stringit jalassa osaa ilmaa nenäänsä innokkaasti imien liikuttaa esineitä (ja kun Nainen tekee samaa, niin jääkaapin ovi avautuu ja jugurtit, jätskit, kermat, maidot, piimät, viilit sun muut vastaavat lentävät naamalle) mutta hän(kään) ei osaa arvata eikä tietää mitä talossa tulee tapahtumaan kun hän tekee siitä `Boardinghousen` itselleen ja laumalle bikinibeibejä... (ja mestoilla kutsumatta pyörivälle, mille lienee huonosti näyttelevälle ja kökösti vaatetetulle [kettinkejä roikkuu siellä täällä, massiivinen hikinauha ja peruukki, pujoparta] nahkatakkiselle ja Indian Bazar-tyylliselle silkkisalihousuiselle sotaveteraanivammaiselle...) Eikä juoni onneksi rajoitu suoraan videolle-perinteisesti tähän yhteen taloon, vaan tosiaan toimistoon, vertavuotavaan vessanseinään joka aiheuttaa uhrilleen välähdyksenomaisen surrealistisen sikanaaman (no, se oli kyllä ko, tuossa talossa) ja tietenkin oikeastaan mihinkään liittymättömän mielisairaalan, jossa tapahtuu ilmaheiluntakäden tekemä telepaattinen sukkahousuhirttäytyminen... Ja onpa elokuvassa ohje miten saada moottorisahamurhaaja perääntymään porealtaalta : Nouse ylös, nosta kädet puuhkaan paljaiden tissien päälle, nosta nenää ja tuijota!!!...Välillä, ythtäkkiä pelataan nopeasti perinteisen mieshattujuopon kanssa kaatuilevaa golfia, välillä, yhtäkkiä kävellään romanttisesti ja ei-romanttisesti nopeasti naisen kanssa rautatietä (rata alkaa ilmeisesti heti taon takapihalta), välillä taloon tunkevat ex ja nykyiset miehet, välillä uima-altaan reunalla vilahtaa kökkörokkinen (yksi naisista "laulaa") bilebändi ja taikurit, ja tietenkin pari kertaa pari poliisia pyörähtää (toisen heistä telepaattori laittaa ampumaan syyttömän, sitten itsensä..) ... MITÄ TÄSTÄ NYT OSAA, VOI SANOA!? NO, EI MUUTA KUIN: NO; NYT ON HÄMÄRÄÄ! IHANAN HÄMÄRÄÄ!!!... Ehkä käsittämättömin suoraan videolle-sotku. Voittaa Thingsinkin. Siinä valitettavasti pysyttiin Talossa. Thingsin tekijöiden Wicked World kyllä kilpailee Vuokratalon kanssa, mutta Vuokris voittaa muutaman mielettömyyden mitalla... Ja kyllä tässä goreakin kertyy, mutta se ei ole pääasia, sillä PÄÄasia on MIELETTÖMYYS! Telepaattinen, TOTAALINEN kakku naamaan-JÄRJETTÖMYYS! UMPIÄLYTTÖMYYS! ...Ja lopuun taas tietokonetekstiä ja sen ääneen lukemista, niinpä tietenkin, mitäpä muutakaan...

Zombie Island Massacre eli Karibian verilöyly (USA-84) Mömmö, mossömonstereita twistisumaviidakossa.

Ihan kiva ja toimiva pläjäys jossa voodootettu puunlehtipeitteinen ja kukkakenkäinen(?!) zombitappaja (siis ei tietenkään zombintapaja, vaan zombi joka tappaa) vai mi(t)kä lienee mömmömonsteri, mössömonsteri(t) seikkailee, seikkailevat viidakossa ja lopun (tai uuden alun) twistiviidakossa...

La Notte Dei Dannati aka The Night of The Damned (Italia-71) Kummallinen kummittelu. Kummallinen ja tunnelmallinen `noita`-veriväheksyntä, ja siksi uniikki.

No, nyt on onnistunut asunto-kartano-linna-giallo-kauhu, ja nyt varsinkin kauhu.gialloyhdistelmä. Noitailu. Ei yliverinen, mutta tunnelmallinen. Ja hyvin kummallinen. Uhrin haavat kuin giallo-gore-kauhumaisten kynsien, luutarha, puutarhaharavan tekemät. Elokuvan alkuaulu/musiikki, ja musiikki yleensäkin hienoa, hyvää, mutta myös tästä(?) lainattua... Ihanan kilttiä kamaa. Ihanan leluiset, toisteiset (liekit, liekki, lintu [täytrtty, siipiä vähän väridtetään]...) efektit. Kuin Luigi Batzellan lightversio. Nauroin, nautin.. Paljon parempi kuin monet `pahemmat`paljastelut, voiton vei paljaat lelut! `Alansa`, `genrensä` klassikko.

Blackmail (Italia-74)

No nyt riisuutumiset johtuvat huumeista, nuoruudesta, rokista ja bileporukoiden bilettämisestä. Keskitytään varsinkin yjteen bileporukkaan ja heidän yhteiseen, yhden jäsenen uneen (KYLLÄ!) johon sisältyy aikaisemmin lueteltujen lisäksi vanhempientapposuunnitelmaa ja toteuttamista. Koska nämä vanhemmat, tietenkin rikassellaiset pitävät jo pitkälle täysikasvuisia aikuisia lapsiaan jatkuvassa valvonnassa. Varsinkin sitä, tätä yhtä uneksijaa.. Syynä varmaan se raha.. - Ihan ihanan toimivan kökkö kiristys, huumeilu-kiristys-sliizailu-vereily-uneilu! Ja nakutähti, kauhunakuilija ja sexy eksploitaatioemäntä Rosalba Nerikö muka tässä, tässä muka hahmoilee, hahmottaa ajattelevana aikuisena, välittävänä vanhempana (ainakin äitipuolena), yleensä aikuisena, akuismaisena, aikuisen, vanhemman roolissa?.. Ohjaajana hurmioituneiden hörhöilyiden, höyryilyiden höyrypääohjaaja Paolo Solvay eli Luigi Batzella.

Mielisairaalan vangit (Italia-71)

Parillakin naisela on `strip tease-sairaus` ja joutuvatkin mielisairaalaan, varsinkin toinen. Sekava, ja sillä varmaan yritetään kuvata mieisairauksia. Freudilaisittain Seksi syynä lähes kaikkiin sairauksiin, joten paljasta pintaa ja seksiä tungetaan koka väliin juonesta välittämättä. Tai muka välittäen: Kaikki tämä "tukee" taeinaa mielisairaalasta, "tukevat" tarinoita mielisairauksista.. Pornoa, sleaea ja sosiaalipornoa... Enkkunimi The House of Mature Apples on hullu.

Day of The Beast (Espanja-95)

"We Need a Virgin! Virgin`s Blood!" Elokuvan alku on kekseliäs, jopa loistava: Väkivaltaisen Maailman Kaupungissa (mm kaupassa on tapettu sekä kauppias että ryöstäjä, "Tässä rahat, pidä loput, sanoo tv:n paholaisaarnaaja kúolleelle kauppiaalle) kulkee kiikkerä baskeripäinen, puolikalju pösilönaaamainen pappi joka haluaa yhteyden Saatanaan tekemällä putkeen pahoja tekoja: Hän varastaa kerjäläisen rahat, liikenne- tai murhauhrin lompakon, matkailijan matkalaukun, pudottaa katulampun korjaajan katuun (Täähän on Täyttä Bunuelia!) ja "lopuksi" "eksyy" hevilevykauppaan saatanallisia säveliä levyiltä kuulemaan, ja varastaa vielä kirjakaupasta mainitun tv-"profeetan" kirjan... . ja Kaikki Nämä, Tämä, koska Saatanan Syntyminen Tapahtuu Tänään, SE On Synnytettävä, Jotta Hän Voi Tuhota Sen! Ja Tämän Toteuttamiseksi hän kaappaa tuon mainitun "profeetan", Joka On Kirjoittanut Aiheesta Tuon Varastamansa Kirjan! "Ja Varsinkin Tarvitseme Neitsyen Verta!" - Tämän jälkeen elokuva ei valitettavasti pysty ihan alun tahdissa. Alle tunti jäljellä ja elokuva jää joksikin, `pitkästikin` aikaa sinänsä vauhdikkaan väkivallan alle ja alun lupaavat teemat jäävät aiheeseen-vaiheeseen, pysy aiheessa-vaiheessa.. Tarkoittaen, että Saatana-Satiirin paukut jäivät pistooliin, piippuun.. Mutta elokuvan spurgulopetus on hieno ja tuo inhimillisyydessään, pirullisuudessaan (viimeksi mainittu täysin ilman pirunpalvontaelementtejä) mieleen Michel Simon-elokuvan La Chienne`n (-31). Siinä pari spurgua selviävät koettelemuksistaan, mutta eivät ole muksiskaan kännissä/selvänä olostaan (pois se heistä, meistä?), Pelastavat Itsensä, Toisensa, Mutta Tässä Spurgut Pelastavat Koko Maailman!...

Apulais, toinen, vara...

Venäjällä on loputtomiin, Venäjä on täynnä kaikenlaisia harhaisia heittoja Kremlin suuntaan heittäviä täysin tuntemattomia, täysin vailla valtaa olevia apulais, toinen, varajoitain, joiden ainoa tarkoitus on huutaa Kremliin "Hei, olenhan täällä minäkin!"

White Dress for Mariale (Italia-72)

Kutsumattomat ja kutsutut trendibileporukat saapuvat maaseudun pelkojen palatsiin pyörimään. Voi Taivaan ja Helvetin esilinna- ja kartano soikoon, vieköön ja vikissöön, sitä, tätä giallo ja kauhuideaa viljeltiin ja korjattiin 70-luvun alun italoloissa enemmän ja nopeammin kuin George Hilton gialloissa kääntyi ja `käyttäytyi`, mutta tämä on jo niin outo, sekava ja tyhmä `genren` edustaja, niin ei voi kuin pitää... Ei ole kovin goreinen, mutta halkohakkaaja heiluu! Ja villi, vimmainen weitsiviuh(k)inta viiltää ilmaa lihanleikkuuefektein. Lopputulos näytetään. Ja ehkä hieman, pikkuisen, vähän uniikkia on se, että kuka, ketkä kaikki ovat hulluja.. On enemmän giallo kai kun kauhistelu, no on, mutta ole Hiltonia, mutta on Georgen `kaveri`, loistava kasvo-luonnenäyttelijä Ivan Rassimov. Ja ei ole Edwige Fenech (hän ei juurikaan kauhuillut, mutta gialloi kyllä tunnetusti), vaan Evelyn Stewart. Ja vanha luikki Luigi Pistilli Kruunaa Kartanon!

The Web eli Paholaisen verkko (USA-47) Ei nyt sentään Vanhan Kehnon hommia, Paholainen vieköön, mutta Vincent Price nilkitsee, tilkitsee roolinsa, suunnitelmansa vedenpitäväksi?

Geneerinen mutta kuvaava nimi (sekä Jenkki että Suomi) elokuvalla, mutta oli vähän liian tiheä verkko väsyneenä katsottavaksi. Mutta leffa on nähty ennenkin, juoni ihan `juonikas`, mutta ei liian: Pomo (Vincent Price) palkkaa lakimiehen (no, Jenkeissä kaikkien on tehtävä ainakin kahta työtä!!..) henkivartijakseen. Vincent Price loistava nilkkipomona. No, ei hän nyt sentään Paholainen, Pirulainen, Piru vieköön ole (ne hommat tulevat sitten kauhuvuosikymmeninä), Paholaismainen ehkä.. Elokuvassa hieno monologilause, kun henkivartija (Edmond O`Brien) saapuu Pomonsa palatsiin ja palvelija virittää oveen sen seitsemän lukkoa: "Expecting someone?) Noireissa nuo parin sanan, lauseen kiteytykset ovat kekseliästä, nerokasta, näppärää herkkua. Tässä vielä toinen: O`Brien kehuu itseään ja muka-vastustaa naista: "Over my beautiful muscular dead body" Tässä esimerkki siitä parin lauseen kiteytyksestä: "How well you know him?" "I recognixe him, when I see him." William Bendix oikein hyvä poliisina, joka ehkä on sitä mieltä että aseita ei saa antaa kuin poliiseille ja rikollisille, muilla ei niitä saa olla..

Act of Murder eli Huomispäivä parempi (USA-48) ja Act of Violence eli Kenen on kosto (USA-48)

Act of Murder: Moraalinoir, moraalinen pohdintanoir: Armomurhanoir. Fredric March on loistava Tuomarina, jonka vaimo on syövän terminaalivaiheessa. Älä sekoita siis saman vuoden Act of Violenceen eli Kenen on kostoon, joka on natsinoir, natsinmetsästysnoir..

Kiss The Blood Off My Hands eli Suutele veri käsistäni (USA-48) Hurjanniminen noir traumoista, murhasta ja rakkaudesta.

Erikoisen, jopa etovanniminen noir `kätkee`sisäänsä murha, murhe ja rakkausnoirin: Sotanoir? Sotatraumanoir? Sodanjälkeinen Lontoo. Aluksi kertojanääni puhuu sotatraumoista. Sitten siirrymme juuri sulkeutuvaan kapakkaan. Parransänkijuoppo (loistava Burt Lancaster) vihastuu valomerkistä ja tyrmää baarinpitäjän kuolemaan. Vai tyrmääkö kuoloon asti? Mutta mies pakenee ja vanhana trapetsitaiturina Lancaster hyppii ja kiipeilee näyttävästi pitkin aitoja ja kattoja, kunnes livahtaa erään näisen (Joan Fontaine) huoneeseen.. Yhteisen (mies vartiossa ovella) yön jälkeen mies alkaa seuraamaan naista. ("You pretty lonely yourself" sanoo yksinäinen mies naiselle eläintarhassa. Eläintarhassa myös häkitettyjen villieläinten karjunnat pukkaavat miehelle hikeä ja traumoja pimtaan. "What`s the matter, haven`t you been in the zoo before?" "Been all my life.") Myös nainen joutuu tarttumaan aseeseen ja varsinkin tarttumaan tappoon, kum heitä ja häntä erikseen ja yhdessä huijaava, kiusaava iki ja ja jokapaikanriesanilkki käy päälle. Leffassa myös kuljetusala-kuorma-auto-rekkahuijausnoiria. Parhaita Lontoonoireja. Eihän tämä tietenkään pärjää Richard Widmarkin tour de force and failure`lle Night and The City`lle. mutta harppoo perässä ihan kunnon askelin, jopa juoksusellaisin.. Ja, kuten sanottua, Lancaster oli jo uransa alkupuolella, vuosina myös loistava näyttelijä..

Abandoned eli Henkensä hinnalla (USA-49)

Ja huijausnoireilla jatketaan! Nyt harvinainen lapsikidnappaus->aborttibisnesnoir. - Erikoisaihe antaa, kantaa hyvin, aihe on sydäntävääntävä.. Tässäkin tätä noirsanailutykitystä, tosin toisteista: "You couldn`t sleep so decided to take your gun out for a walk." "I couldn`sleep so I take my gun out for a walk." Dennis O` Keefellä on leipomistermein sitkeän jätkän sukunimi: Mark Sitko. Kyllä toimintataikina nousee kun täänniminen toimittaja pollaroi! Mukana taikinassa mausteena myös Raymond Burrin esittämä hämärähahmo joka etsivöi. No, nyt on kovaa ja tiukkaa noiria mutta aiheeltaan niin niljanoir, nilkkinoir että ei voi joka vuosi(kymmen) katsoa.. Sillä yyberpahat isoäidit (tai ainakin isoäidin ikäiset konnakääkät, kääkkäkonnat) always give me the creeps... Mutta hyvä noirhan tämä on. Aihe vain on ankea. Ja lopussa paha saa paskansa..

Larceny (USA-48) Vähän jäyhää noirailua, paljon pehmopiilopomoilua ja älyttömyyksiä. Dialogi on loistavaa. Ja Shelley Winters.

Huijari huijaa (tikkulaiha ja jäykkä jäyhä 1] John Payne) olevansa kaatuneen sotasankarin kaveri ja varsinainen huijaus, `pikkuisen` suunnitelmaltaan kökkö (ja varsinkin vastaanoton nopea ja yleinen hyväksyminen huijaussyöttiin on todella kökköä, sillä `kaveri` takeltelee tarinassaan jatkuvasti kuin kala kuivalla maalla henkeä haukkoen) se että hän sanoo leskelle että sankari haluaisi muistopalatsin rakennettavaksi hänen ja tietenkin varsinkin kaikkien kaatuneiden kunniaksi. Ja ei muuta kuin rahankeruuseen! Leskivaimo varmaan aloittaa, rahoittaa keruun.. Ja pikkukaupunki muka pystyy lahjoittamaan 100 000 dollaria, väittää vaimoleski. Joo, ja miehen keksityn karjakuningassedän naudat loput!! - Aika perusnoir, jossa tietää suunnilleen miten käy. suurimpana älyttömyytenä se, että miehen aikoinaan huijaama mies saapuu sattumalta myös kaupunkiin, oliko jopa vielä sieltä kotoisin.. Huoh, Huoh, Huoh... Mukana kummallista väkivaltavitsailua ("Stop twisting my arm! People will think we're married!") ja limaista nais`kehua` ("Don`t tell there`s brain on that beautiful body?" Ja toinen: "You may have a brain, Tory, but you must've rented it out to a medical student!") Maanlaajuiseksi naistenmieheksikin äijää arvellaan näppärässä sanailussa: "You propably have girls hidden in safety deposit boxes all over the country?!" "Only in larger cities." On ne sanailijoita! Ja pikkukaupungissa tietenkin ollaan, sieltähän ne sankarit sikiää ja syntyy.. "No, hard feelings Rick, I`m just doin my job, I had to check." "Okay, you check, Now check out!" 1], vaikka sanookin "I`m a funny guy, I even like broccoli." P.S. Miksi elokuvassa pyydetään odottamaan Joulupukkia, vaikka on vuoden viimeinen päivä? Tulee pitkä vuosi odottaa! Mutta elokuvassa on loistava luonnehdinta tylsästä Uuden Vuoden Aatosta: "I was reading big fat boring book about big fat boring people!" Olis ollut edes elokuva.. Dan Duryean pikkugangsteripomo "huippu"suunnitelman "aivoina" ja Shelley Winters (hieno rooli, harmi että häntä ei käytetä kovin paljoa, hän lausuu, tykittää mm tuon "kirjaviisauden") Paynen naisena.

Erotic Rites of Frankenstein aka Frankenstein`s Daughter (Espanja-Ranska-73)

Kukapa muu Kuin Jesus Franco keksisi sekoittaa Frankenstein-myyttiin "lintumaista" Lintunaista ("lintua" vain kökösti käsiin liimatut vihreät kynsikasat ja suusta purkautuvat kriikunnat[, mutta myös puhuu enkkua, espanjaa, ranskaa, saksaa, riippuu mitä kieliversiota katsoo] ja alastonta naista loput), Dennis Pricen kännistä Tohtori Frankensteinia ja Hovard Vernonin (kenempä muun) esittämää Jylhälinnan perverssiä pujoparta-Cagliostroa sekä Tohtorin Tytärtä!! (Leffa voittaa tasaisen tylsän, jopa terättömän Lady Frankensteinin [No, sen traileri on tanakka] tuosta vaan ja takaisin!!..) ja Ja alastomuutta, alastomuutta, alastomuutta... (myös miehen, naisia kuitenkin tietenkin eniten, lähes jokainen nainen riisuu tai riisutaan...) Hullua Parhautta!!

Dream Car (Italia-89) Takaapäin tappo(?) Mariano Bainon lyhrissä..

Mies kävelee sumuyössä. Joku yrittää tappaa takaapäin tunkemalla päivän lehden suuhun tunkemalla. Mies herää. Kyseessä on astmaatikon painajainen.. Seuraava(?) yö: Sama mies jää autonsa vangiksi. Ei auta laseihin lyönnit, potkut. Aikaa kuluu. Hän näkee murhan auton ulkopuolella. Poliisit saapuvat paikalle, kurkkivat autoon mutta eivät näe miestä, tai eivät välitä.. Ruumis viedään pois. Aikaa kuluu enemmän. Parta kasvaa, penkkientäytettä syödään, auto lahoaa.. Alkaako autosta loppua happi? Auto viedään romuttamolle, jossa asuu kaatopaikka-romuttamohörhöjäweirdoja...

Vivacious Lady eli Hänen salainen vaimonsa (USA-38) Eläväinen nainen ja puupökkelömies. - Hassua, hauskaa `himoa` ja`kiimaa` pikkukaupungissa.

En ole koskaan pitänyt James Stewartia kovin kummoisen kiimaisena, kiivaana naistenmiehenä rooleissaan, ja tässäkin on tietenkin melkein loputtomiin Jenkkijankkausta ja junnausta, koska perhe ja pikkukaupunki panevat vastaan Ison Kaupungin Naisen ja pikkukaupunkimiehen suhdetta. Mutta `vastassa` onkin üübersexy ja söpö ja taitava tanssija (esittää tanssijaa tässäkin) ja ilmeikäs, taitava näyttelijä Ginger Rogers. - Eli lähes loputtomiin perinteisesti seurataan suhteen laskuja ja nousuja, mutta parivaljakko on glooriaa ja komeutta, molemmat, varsinkin Rogers vetää vertoja monille elokuvapareille. Hyvää hassua, hauskaa `himoa` ja `kiimaa` on kohtauksessa jossa `pariskunta` katsoo samaan mikroskooppiin (Stewart on yliopisto-opettaja) ja hyvää piikittelyä puritaaniselle `pariskunnalle` (lainausmerkit siksi koska pariskunta on pitkään miehen saamattomuuden ja perheen puritaanisuuden takia ei-pariskunta) on kohtaus jossa seinälle kohotettu sänky pamahtaa heidän eteensä.

Apology for Murder (USA-45) Tekijä, teko ja "mysteeri"...

Elokuvan nimi kertoo, sanoo, selittää liian paljon, liikaa `mysteeristä`, teosta, tekijästä, alku/väli/lopputulemasta...

Inner Circle (USA-46)

`Mitä? Minun pitäisi ottaa työ vastaan ihmiseltä jonka nimeä en tiedä, työ jota en tiedä, ja maksu josta en tiedä milloin ja paljon minulle maksetaan!` Tehokas alku, hassunniminen etsivä Johnny Strange sanoo sihteeri-ilmoitusta puhelimessa lehteen, kun sihteeri"kokelas" syöksyy paikalle, sanoo puhelimeen "Paikka on täytetty" ja vastaa puhelimeen ja ottaa vastaan työn johon Strange vastaa tuolla alun lauseella, ja menoksi tässä noirparodiassa! Ja meno vain yltyy! Mustaverhokasvoinen leski näyttää Strangelle miehensä ruumiin (vihatun radiokolumnistin joka teki törkyjuttuja eetteriin), jota hän ei ole tappanut, mutta Strangen on piiloitettava ruumis, tai ainakin auttaa siinä, jotta sitä ei koskaan löydettäisi, sillä, nainen sanoo, "Etkö mainosta, että sinun ongelmasi ovat myös minun ongelmiani." Sitten nainen tyrmää miehen, soittaa poliisille ja ottaa pois kasvoverhon: Sihteerikkökö se on?! Sitten poliisit paikalle, ja sihteeri!! Joka sanoi nähneensä Kaiken ikkunasta ja valehtelee että Strange teki sen itsepuolustukseksi, ja oikeus uskoo!! Pako, selvitys ja takaa-ajo alkakoon! - Mainio pala, joka huipentuu uniikkiin radio"teatteri"lähetykseen jossa jokaiselle on jaettu dialogilaput ja murhakeissi käydään uudelleen, tai nyt ensimmäistä kertaa kokonaisena, koottuna, täydellisenä, lopullisena, jotta totta syyllinen saadaan selville...

The Truth About Murder (USA-46)

Elokuva alkaa kun mies on valheenpaljastuskoneessa ja paljastusta suorittaa nainen (jota mies ihmettelee). Selviää että mies on lakipomo ja nainen hänen alaisensa ja ehkä entinen naisensa, sillä eihän nainen voi olla lakinainen, varsinkaan jos hän seurustelee, on aviossa, on lapsia jne... Ja nainen taitaa olla myös entinen alainen, sillä hän lähtee, ryntää toiseen toimistoon... Sitten heidän juoppoa lakimiesystäväänsä syytetään flittailevan vaimonsa murhasta ja lakipomo jauhaa että hän ei voi mitään koska näytöt ovat liian vahvat... Ihan kiva aamiais-brunssi-lounas-välipala-päivällis-illallisnoir, itse katsoin iltapäiväbrunssilla. Elokuvassa vilahtaa myös "good lookin gangster" (yksi murhatun miehistä, `gangsteri`gigolo), uimahousu-uimapuku-pin up-pussauskuvastudiosessio (paitsi että pussauksesta ei perinteisesti tule mitään, nainen ei pidä miehestä), pistooli piilossa pöntössä, lavuaarissa..

Violence (USA-47)

Muistinmenetysnoir. Raflaavaniminen elokuva alkaa off screen-hakkauksella ja lopussa vilahtaa joukkotappelu, mutta muuten, paria nyrkkikopautusta lukuunottamatta, varsinainen väkivalta puuttuu. Mutta väkivalta `kätkeytyy`, `lymyileekin`, uhoaakin rakenteissa kun puoligangsterillinen (ehkä jopa kokogangsterillinen, lukuunottamatta tietenkin kaikkia järjestöön huijattuja rivimiesveteraaneja) järjestö United Defenders on muka kiinnostunut veteraanien asiasta, asioista vaatimalla veteraaneja käymään lakkoilevien, väkivallattomien veteraanien kimppuun. Muistinenetysosuus tulee kun järjestöön soluttautunut sihteerikkö loukkaa päänsä taksitakaa-ajossa ja hän muistaa vain soluttautujaminänsä, jonka, ainakin puolittain luulee olevan hänen oikea persoonallisuutensa... - Vähän puolittain-noir, ensin ei edetä, kuin tervassa tarvotaan (yritetään tietenkin kuvata muistinmenetyksen junnausta) ja lopussa perinteisesti pikkuisen päästään maaliin ja muistiin.. Siksi `pikkuisen`, koska järjestön näkymätön pääjehurahoittaja Mr X ehkä livahtaa kuin kettu kanalasta, koira kennelistä..

"It`s Murder" (USA-44)

Todella erikoinen sotapropagandalyhäri siitä esim ettei kaksi lasta saa sanoa kahdestaan, keskenään että solttuisä osaa polyneesiaa..

The Return of The Whistler (USA-48) Viimeinen vihellys. Mutta ei tippaakaan noir.

Kaatosateessa "kirkolle" kaahaava nuoripari joutuu kääntymään "kirkolta" hotellille, koska `pastori` on jäänyt tahollaan saman sateen saaliiksi, saartamaksi. Ehkä aamulla sitten?.. Mutta hehän eivät voi `nukkua` samassa huoneessa, saatikka samassa sngyssä, joten mies menee autoon kautta autokorjaamoon.. Ja aamulla naista ei löydy, näy.. Tyypillinen pakotarina, mies ja nainen (ranskatar) olivat salamarakastuneet, mutta naisella tietenkin tarinatyypillisesti kasa salaisuuksia, mutta mies oli rakkaushuumassaan haudannut ne sivuun. Menneisyyskö pani naisen pakenemaan? Tai, vai menneisyys haki hänet?.. Ja yksityisetsiväkin, joka lyöttäytyi miehen mukaan avuksi yhtäkkiä löikin häntä turpaan, tyrmään.. Onko koko pikkukaupunki häntä vastaan? Onko kyseessä `tyypillinen` seonneen naisen tarina? - Ei. Ratkaisu ei ole ihan tavallisin, mutta ei tämä kyllä mikään noir ole..

Mysterious Intruder (USA-46) ja The Thirteenth Hour (USA-47) Erikoinen, harvinainen etsivälopetus ja Ulos ja ylös murhasyytteestä?

No nyt on noiria! Tähän loppuun (jos en siten vielä käsittele sitä paluuleffaa, paluuta) nidottuna, sidottuna yhteen kaksi käänne- ja vauhtirainaa- rallia Viheltäjäsarjasta. Salaperäisessä tunkeutujassa Dix on kerrankin etsivä etsintätehtvässä ja kovin kiharaisilla kierroksilla juoni vetää, ja jälkimmäisessä, Dixin viimeisessä Viheltäjässä hommat hoituu tai "hoituu" vielä kovemmilla kierteillä... Siinä olaan, törmäillänkin autoalan myötä- ja vastamäissä, ja välillä mennään metsäänkin, ainakin ojien kautta koukataan.. Tunkelijassa ollaan harvinaisesti harvinaisten, uppoharvinaisten, uppoarvokkaiden äänilevyjen perässä, Mike Mazurki puukkohulluna tappajana ja etsivällä on viheltävä-ääinen ovikello, kuinkas muutenkaan! Täyttä umpicamproskaa on "Kuinka etsintäkuulutettu etsivä pääsee poliisivartion ohi"-kohtaus: Ota kainalosauvat, kääri kasvosi valkoliinaan ja laita silmälasit liinan päälle ja sokkona ohi! ("Let me help you!") Ja loppuun vielä harvinainen, erikoinen etsivälopetus! / Eivät kaikki ole nilkkejä-noir. Kolmannastatoissa tunnissa Dix joutuu lavastetuksi murhaajarekka-rekkamurhaajakuskiksi ja mm sokeaa esittäen hän alkaa kavuta ylös ja ulos kuopasta.. Mukana mainion mutkaisessa juonessa vielä timanttisormea, nilkkitarjoilijatarta ja petturipoliisejakin. No, viimeksi mainittuja ei nyt sentään, ainakaan monikossa, sillä tämä on hyvien ihmisten noir. Ja pirun hyvä sellainen!

The Secret of The Whistler (USA-46) Tanssia ja teatteria haudan partaalla

Hypätään yksi Viheltäjä yli (hänen aikansa tulee myöhemmin) ja käydään ensin läpi leffat joiden nimissä on tuo Whistler. Tämä on niistä toiseksi viimeinen tai viimeinen, koska `viimeisessä`, joka on perinteisen tylsästi nimeltään Return of The Whistler, ei Dix ole enää mukana. Mutta tämä: Elokuvan alussa nainen tilaa hautakiven nimelle Edith Marie Harrison, ja kun kuolinpäivää kysytään, niin hän sanoo en ole varma vielä, ilmoitan.. Ja kun naisen nimeä kysytään hän sanoo: Edith Marie Harrison... Taiteilijalla (Richard Dix) vaimolla (eli tietenkin tuo hautakivinainen) on useita sydänkohtauksia takanaan, ja taas tuli yksi. Tohtorin mukaan elinaikaa korkeintaan kuukausia. Nainen on taiteilijan rahoittaja, kaiken (taiteen, juhlien jne..) rahoittaja.. Taitelijan päätyö näyttää olevan pin up-mallien piirtäminen lehtiin ja niinpä hän nyt sopii ja lähtee erään mallin kanssa vain ystävyyssuhteeseen (tanssit, ravintolat, konsertit, piknikit, teatterit..), jotta mies saisi muuta ajateltavaa mielessään kuin vaimon ja pariskunnan tukalan tilanteen ... - No, tietenkin siitä tulee rakkautta, mutta miten miten mies saisi synkkään syrjään vaimonsa (jonka olo vielä alkaa paranemaan) ja nainen mustasukkaisen miesystävänsä? Varsinkin mies on vimmassa. - Melko tavallinen elokuvakolmiodraama, eikä oikein (yhtään) niinkään noir..

The Voice of The Whistler (USA-45) Syystäkin, tietenkin outo `noir`, mutta mielenkiintoinen sellainen..

Kertomus yhdestä suurimmista, kauheimmista kauhuista, yksinäisyydestä. Jonka voi kohdata suurkaupungissa tai kaukaisessa, yksinäisessä majakassa.. Kertomus siitä miksi tämä nainen päätti muuttaa majakan yksinäisyyteen... - Raketin lailla tuntemattomuudesta, `tyhjyydestä` noussut multiteollisuuspamppu John Sinclair (Robert Dix) on nyt vuosien vieriessä, saatossa valunut yksinäisyyteen (tai ollut sitä aina), jopa fyysiseen ja psyykkiseen luhistumiseen (tai ollut niitä aina). Viimeksi mainittu näkyy vain vielä kotona.. Joten hän lähtee perinteiselle tohtorin suosittelemalle, vaatimalle hermolomalle... Sitten tapahtuu aikamoista!: Hermolomalla Sinclair törmää sairaanhoitajaan, joka on ollut neljä vuotta kihloissa lääkärin kanssa, mutta naimisiin (ja ehkä käsittääkseni myös sänkyyn) mennään miehen mukaan elokuvaperinteisesti kun mies on saanut tarpeeksi rahaa oman klinikan avaamiseen... Muutenkaan he eivät juuri vapaa-ajalla näe, koska miehen on käärittävä rahaa.. ("Try to understand!") Joten naisen ehdotus on että hän menee naimisiin ehkä kohta kuolevan Sinclairin kanssa ja sitten heidän rahahuolet olisivat ohi. No, lääkärimies jättää naisen ja Sinclair ja hoitsu lähtevät `hermolomalle` majakalle... Ja syystäkin (omistakin), tietenkin muutaman kuukauden päästä, samalla kun mies tervehtyy, `vaimo` muuttuu ilkeäksi, kylmäksi... - Kiinnostavan outo psykologinen noir, tai ehkä ei jopa noir ollenkaan..

The Power of The Whistler (USA-45) Right or Wrong?...

"Here is a strange man." Näillä sanoilla aloittaa Whistler tämän elokuvaosan: Outomies (Richard Dix tietenkin) puolitörmää autoon ja menettää muistinsa. Sitten hän törmää baariin jossa joku miestä tuntematon wannabe-korttiennustajanainen saa kaksi kertaa korteista tuomion että mies kuolee 24 tunnin sisään. Ja sitten hypätään sisään mysteeriin! Kun kuoleva ei edes muista, tiedä nimeään!!.. Tältä pohjalta, pohjaltapa hyvinkin, "ponnistetaan"... Mutta onko mies myös eläintappaja!!??.. Sillä miehen reitillä kuolee kanarianlintu, kissa, orava!!!... - Strange man and story, allright! Or allwrong... Pirun kova jakso. "I know, because I am The Whistler."

The Mark of The Whistler (USA-44) Edellinen oli from riches to rags and back, tämä toisinpäin..

Näissä Whistlereissä Whistleri(-hahmo) aina yössä hiipivä ja viheltävä varjo viheltää varjoissa, yökujilla aina elokuvan alussa ja lopussa, välillä välilläkin, ja kertoo tarinan ja viheltää taas ja Richard Dixi pääosittaa.. Ja tietenkin Viheltäjä kertoo neuvojen. ohjeiden ja varoitusten sanat, mutta eihän kohde kuule, usko... Ja Dixin esittämä hahmo (aina eri, uusi hahmo..) joko selviää tai tuhoutuu, on hyvä tai paha, tai molempia.. - Nyt Dixi on puistonpenkkipummi (oli ennen kai jotain parempaa, ylempää), jonka nimi on melkein sama kuin pankkirahanperijällä ja aloittaa huijaukset. Ja tuhlaukset. - Epäuskottavampi, tollompi ja typerämpi juoni kuin edellisessä rämpii, mutta varsinkin Dixi on taas hyvä, ilmeikäs, ja varsinkin taas pummina, nyt kroisoiiu on vähän jäykkää. Ja William Castle jälleen ohjaajan ohjaksissa. Whistler sanoo lopussa "amazing story", ei vaan lopuratkaisu (siis kuka on kukakin) on täysin järjetön, älytön, mutta viihdyttävä. Kiihdyttävä, viihdyttävä..

The Whistler (USA-44)

"I am The Whistler"... Minulle ennestään tuntematon noir-elokuvasarja tämä Whistleri. Ja ohjaajana vielä itse William Castle! (Ohjasi muutamia myöhempiäkin..) Nyt ehkä noireissa harvinaisempi kuvio: Mies palkkaa palkkamurhaajan peräänsä, koska vaimo kuoli ja mies luhistuu, romahtaa henkisesti.. Suht ok noir jossa "kellarin rotatkin ovat majavan kokoisia". Ok:teen vaikuttaa myös leffan lyhyys, tunti, niinkuin on monesti näissä sarjoissa.. Richard Dix on erittäin hyvä pääroolissa, varsinkin nukkavieruna pukupummina. Puku on oikeasti likainen ja ryppyinen, niin myös mies.. Mutta rikasmiehen rooli menee myös ilmeikkäästi, innokkaasti(?)..

Solomon King (USA-74) Ääripaha ja ääripahasti näyttelevä ja ääripahasti puettu sheikki Hassan johdattaa ja johtaa muunkin porukan myhäilyttävän surkeisiin suorituksiin öljykriisivuoden halpiksessa.

Kesähuttua. Harvinainen bläkkäri. Öljykriisi-blaxploitaatio. Siitäkö halpuus, sillä tässä annetaan kuva(a), että vilahdetaan välillä Kauko-Idässä, mutta äärikökösti puettu ääripaha sheikki Hassan asuu(?), on "loisteliaassa" kallioluolassa (no, kyllä se luolan nurkka on loistelias) ja/tai pikku-pröystäilypurtilossa. Eli kyllä Jenkeissä jumitetaan. Samoin toiminnassa jumitetaan, mutta tappelut ovat ihanan, ihastuttavan jähmeitä, jäykkiä samoin "joidenkin" näytteleminen. No, Solomon eli Sal Watts (myös toinen ohjaaja ja kolmas käsikirjoittaja) Ja James Watts (toinen pääosa, veljeksiä[?] muutenkinko kuin Black "Brothers" tasolla?) selviävät kuivin käsin ja kainaloin.. `Tuttua` hutuua, "tuttua" kesahuttua.

We Kill The Old Way eli Mafian merkitsemä (Italia-68) Mafia vastaan mies.

Vaikka näihin Italo-Mafia-elokuviin on tullut kyllästymispiste jo vuosia sitten, niin kyllä tämä Cannesissa käsikirjoituksesta palkittu, Elio Petrin (kenempä muukaan) ohjaama perinteisistä perinteisisaiheinen, mies (Gian Maria Volonte, kukapa muukaan) vastaan mafia ja kirkkokin, on erilaisuudestaan johtuen (kirkko) pikku-uniikkia seurattavaa.

Karate Deaths in Torremolinos (Espanja-2003) Juoneltaan jytäävää Jess Francoa, juoni jytää mahtavassa Jess Francoilussa..

Hullu partatohtori kaataa höyrylientä mereen ja nostattaa neljä kappaletta karatezombeja Maan kamaralle ja Jess Francon Kameralle. Mukana mainiossa menossa mm ranta-`ramones`, surffaava nunna ja pyörätuoleissa istuvat pukupäällinen klovni ja aamutakkinen, polvipeitteinen sukeltaja silmikot ja snorkkelit otsallaan! Jess Francon myöhäiskauden ehdotonta parhaimmistoa! Ja kun Jess ilmestyy itse, itse ilmestyy vielä valkokaapuisena ranta-apostolina/taistelulajitohtorina niin onhan tää täräys ja tapaus!!.. NO, ohjaajana oikeastaan Pedro Temboyry, mutta Franco-piireissä tätä pidetään ainakin osittain Francon ohjaamana..

Blood on My Shoes (Espanja-83) Juoni raahaa rasittavassa Jess Francoilussa.

Rahat ja Ruumis. Höhlää ja hölmöä, pölhöä, pöljää ja pösilöä, tyhmää ja typerää juonisotkua perässään laahaavassa, raahaavassa, repivässä rasittavassa Jess Francoilussa on sentään kaksi koho ja "koho"kohtaa: Maailmanpyörästä pudotetaan ruumis ja rahat ja Lina Romay "laulaa" ja "soittaa" KORG-sähköuruilla (mainos, nimi koko "soiton" ajan esillä) ravintolassa!

Ashkan, the Charmed Ring and Other Stories (Iran-2008) Akvaariosta viemärin `vapauteen`.

Absurdi Tarantino-Jarmusch-Kaurismäkikomedia jossa mm kolme sokeaa roistoa, itsemurhaperheen, suvun musta lammas, wannabe-kuvanveistäjä-menestyjä saikkailevat pitkin kaupunkia. Ja tietenkin perässä perheet, poliisit, pomot, alaiset, suvut... Yksi kiinne- käännekohta elokuvassa on ylitäytetyn hautaustoimiston-ruumishuoneen vuodevekslailut -> ikkunat antavat periksi, kohta kala sätkii kuin kala kuivalla maalla. (Akvaariosta viemärijoen `vapauteen`.)

Invasion (Iran-2017) Vampyyri Vankilassa. Vankilan Vampyyri. Vai koko maailman? Näytelmä? "Nouse ylös, Näyttelijä!"

Nouse ylös, Kuolleen Näyttelijä! Ja, Mutta onko hänen Vampyyri"Roolinsa"(?) Olennainen, Merkityksellinen, Tärkeä? Onko hän, onko sitä? Toisin kuin ohjaaja Shasham Mokri´in Fish and Cat`issä niin nyt tämän Iran-genreilyn haahuilussa, harhailussa, kuljeskelussa on kahlitsevuutta, karuutta, koordinaatioita, sillä ollaan vankilassa. (Vai onko koko Maa, Maailma Vankila, sillä "Pimeys alkoi kolme vuotta sitten ja aurinko on mennyt pois osasta Maailmaa. Aitoja, esteitä, muureja, rajoja on kaikkialla, mutta paljon erilaisia sairauksia levittäytyi, mutta yksi on erityisen merkityksellinen valtaapitäville(,) viranomaisille." Ja/tai/vai onko Kaikki, Koko Maailmakin Näytelmää Tosiaan? Muuttunut Näytelmäksi? Tai/Vai olut Sitä Aina?? Ja onko vampyyri vampyyri? Sillä hän vilauttaa verisiä hampaitaan vain kaksi kertaa(joista toinen vielä veretön vilautus), mutta mitä ovat Vampyyrin veriset puheet, pullot ja putket joita Hän ja "Vampyyri"(?)Vasallinsa imuttavat ja levittävät ympäri veriämpäri pitkin Vankilaa? Entä mi(t)kä on, ovat tyynyissä elävät pieneliöt (lopussa suureliö[t]), jotka imevät verta niskoista? ... - Eli: Ali pidätetään ystävänsä murhasta. Hänet tuodaan takaisin(?missä välillä?) Vankilaan, jossa murha esitetään uusiksi. MtiesVankilassa on myös kaikkien nähtävillä NaisVampyyri, joka teki, tai jonka kanssa Ali teki murhan. - Tosiaan Paljon kuljeskeluja, kävelyitä Vankilan (jonka yläpuolella Avaruudessa, Taivaalla "lepää" jokin hitaasti pyörivä tähtisyöveri) sumuisilla, usvaisilla halleilla, kentillä, käytävillä, vessoissa, mutta nyt tosiaan näillä kulkemisilla on päämäärä, suunta, tarkoitus, vai onko? Välillä "näyttelijä"vangit neuvovat toisiaan, kun toiset unohtavat vuorosanansa viranomaisten katsellessa murha-rekonstraation aikana ja "murhattava" näyttää miten "murhattu" mahtuu matkalaukkuun, ryömimällä, mahduttamalla, survoutumalla sen sisään, sinne itse..- Ja, MUTTA nyt, tällä kertaa (koska vankila ja rutiinit, ja varsinkin rekonstaatio[t]), toisto(i)lla on oikeutukset, jopa pakollisuudet, ja ne ovat hedelmällistä, hersyvää, hienoa ihmeteltävää, katsottavaa, `tajuttavaa`... Invaasiossa on Ideaa ja Imua, Imua ja Ideaa... Nyt Elokuvan Kaikki Tekijät Lyövät, Löytävät Samaa Säveltä Kuin Pikkuisen Pieleen Soittava Torvisoittokunta! Toimii! - - "Sinä olet Kambiz?" "Ei, olen Pedram. Esitän Kambizia." "Näyttelijä, nouse ylös!" (Tämäkin Kahteen Kertaan. Kuinka Moneen Kertaan Murha?.. ..)

Downtown Heat (Espanja-90-->94) Erinomaisesti toimiva toimintaleffa.

Lina Romay kaatopaikan punk(!)-matriarkkana, `nuff said!! No, jos sen verran sanon, sanoo, että Jess Franco on tehnyt hyvän, monipuolisen, jopa erinomaisen, erinomaisesti toimivan poliisitoimintaelokuvan! Ja törähtelevä jazz sopii loistavasti toiminnan taustalle ja muutenkin elokuvaan (mukana jälleen Francon suosikkiaihe; Jazzmuusikko [tässä myös poliisi] joutuu murhapulaan..)

Fish and Cat (Iran-2013)

Vai että iranialainen slasher!? No, on tämä iranialainen elokuva, mutta että slasher?! Elokuva koostuu melkein pelkästään eri ihmisten pitkistä kävelyistä metsässä, rannalla, teillä. Ja uimarannan leirintäalueella, jossa pidetään leijafestivaalit kautta kilpailut. - Elokuvan alku lupaa jotain: Autollinen nuoria aikuisia pysähtyy lautaisen, löyhkäävän, rapaisen ravintolan eteen ja kysyy tietä ilmeisesti mainitulle festivaalille. Ravintolan ukko alkaa kärttämään porukoilta papereita kuin poliisi konsanaan, mutta kun ravintolan toinen ryysyläinen sanoo "Heitä on liikaa, riski on liian suuri!" he päästävät heidät menemään. Ja tästä alkaa nuo, tuo eri tyyppien ei suuntiin suorittamat, totautettavat, ulottuvat laahustavat (lähinnä näitä[,] tällaisia, kahden lähellä olevan teltan väliseen laahustukseen menee aina 10 minuuttia!..) tai vimmaiset kävelyt, kävelyt kumminkin.. Ravintolaparivaljakko kävelee ensin vissiin 20 minuuttia pitkin poikin harvakasvuista metsää, toisella kädessään tyhjä bensakanisteri, toisella muovipussissa jotain punaista lientä, mössöä.. (Parivaljakkoon ehkä viitataan, että ravintolan ruoka on ehkä tehty jostain muista, muusta kuin eläimistä, mutta tähän ei muuten viitata, no, alussa sanotaan, että "Perustuu tositapahtumiin". No, aika monet kävelevät maailmassa, että siinä mielessä..) Äijillä on muuten samat kantamukset elokuvan lopussakin. Usein käytetään, näytetään, täytetään samoja sanoja, kohtaamisia, kohtauksia, kuvia (siis näitä kävelykohtauksia-kohtaamisia), eli onpa yksi helvetin, hiton outo ja uniikki, mutta myös tietenkin ja tottakai perkeleen, saatanan rasittava, tuskastuttava ja väsyttävä elokuva ja kokemus, elokuvakokemus.. Niin, no onhan tosiaan kävelijöitä maailmassa, mutta pitääkö heistä, niistä, siitä elokuva tehdä? No, ilmeisesti pitää, ja se katsoa ja siitä kertoa...

Majestic Thunderbolt (Hong Kong-85) Mieli- ja monipuolista roskaa ja konkreettista ristiriitaa. Lopussa perinteistä itämattomättöpiiskausta perinteettömällä kanaparvella

Rouheaa Roskaa. Roskaräjäyttäjä Godfrey Ho`n parhaita ohjauksia. God Bless Godfrey!! Ja kerrankin iki-iki-ikivanhasta aiheesta timanttien salakuljetus ei ole tehty iki-iki-ikitylsää vanhan toistoa, vaan sen poistoa, sillä nyt roskasta on tehty rullaavan tärisevää tolloutta ja vauhdikasta viiru-vikapäisyyttä. - Rullaavaa Roskaa. Sen seitsemän hämärähemmoa- ja klaania on noiden mainittujen tylsyyksien perässä. Mutta ne perässäjuoksut ja rallit ovat timantinterävää roskaa; Tietenkin ja tottakai kun Ho´hoilu on kyseessä, niin Richard Harrison vilahtaa varjoista, mutta nyt hän ei olekaan jostain kumman syystä (kumman syy, Godfreyn vai Richardin, vai tuottaja Joseph Lain?) varsinainen, varsinaisesti Ninja (ei ainakaan Ninja-asua), vaan "vain" miekkamies! Ja hän liikkuu siltamätössä jopa rullaluistimilla!! Rullaluistimet ja Miekka, mikä yhdistelmä!! Ei, siellä sillalla hänellä onkin jostain syystä (taas näitä "syytteitä"!) baseballmaila!! No, kova mättömaila sekin.. Yksi elokuvan outouksista on ristien risteymät erilaisissa (yleensä elokuvaan kuulumattomissa) kohtauksissa: Ala-ali--pikkunilkin jalat upotetaan johonkin "kaappiin"(?) ja sen takaa nousee risti johon nilkin kädet sidotaan ja heitetään käärmeitä päälle!! Kikkara(peruukki?)pää-pääroisto on impotentti, paitsi ristillä olevaa naista ruoskiessaan. "Taiteilija" maalaa sekavia Hippi-"Japsi"(?)viivoja ja ympyröitä jalka-käsi-köysi-risti(in)sidotun alastoman naisen iholle. Lopussa vielä älyttömyys; Kanoja ammutaan!!?? Sillä iki-iki-ikiperinteistä itälopetusmatto-mättölokaatiota, merenrantaa eläimellistetään, älämälöistetään väliin tulevalla kanaparvella??!! Eivät siis ole parvella, vaan rannalla??!! Miksi ja mistä sinne löysivät??!! - Majestic Thunderbolt on Majesteettista Roskaa! Mielipuolista, monipuolista "rohkeaa"(?), rouheaa, rullaavaa roskaa!