1: Angel With Iron Fist (Hong Kong-67) 2: Singing Thief (Hong Kong-69)

Japanin James ja Jane Bondeja. 1: Ja nimi monikossa myös, mutta myös Devils. Ja With Golden Boots. With Spikes. - Aivan liian pitkä ja sekava, mutta on tässä kampaamo-`kung fua` ja hiuskuivauspöntön näköinen laite joka irrottaa pään. Mutta itse elokuva ei irrota kovin suuria pisteitä. 2: Peruspitkä ja sekava elokuva laulajana tunnetusta `thiiffistä` jonka perässä perinteisesti pollarit ja gangsterit. No, on tässä sentään krematorio-`kung fua`. Ei hyviä, puhamattakaan kovia pisteitä tällekään..

Strike of The Partner (Australia-88) Jatkoa ja Toistoa.. MUTTA MYÖS NINJOJA!!

"Baxter ja Zukor saivat elinkautiset tuomiot, mutta kuten kaikki tietävät se on joustava termi." Eli jatkoa Day of The Pantheriin, eikä valitettavasti pelkästään jatkoa, VAAN ALUSSA "AVATAAN" AIVAN LIIAN AMATÖÖRIMÄISEN, ARMOTTOMAN, AVUTTOMAN PITKÄ kuvallinen ja sanallinen kertaus edellisestä elokuvasta... Mutta no nyt sen jälkeen sitten otetaan paljon huumoriroskaisemmat käyttöön: Nyt pääosahemmo laittaa pyörölasit päähän ("Very Clark Kent!") ja lähtee `perinteisesti` pelastamaan rikasmiehen huumetytärtä luksusbordellista. Tappelu siellä on aikamoista: Vastaan vaakkuu polvihousu ja slipoveri- `Hitler` ja kana-asu-asiakasta , joista ensiksi mainittu hyökkää kiinni päähemmon jalkaan "Lyö minuakin!"-lausetta-käskyä huutaen, rikastyttö ruoskii pahiksia lattiaan ja rappuihin ja kun bordelliemäntäkin muka osallistuu tappeluun lyömällä päähemmoa palleaan, emännän rystysluut melkein murtuvat... Ja sitten etellisen elokuvan Pahis pakenee perinteisesti vankilasta, ja kidnappaa perinteisesti päähemmon naisystävän johonkin voimala-monikerroskompleksiin... MUTTA SITTEN TAAS NÄYTETÄÄN USEITA KOHTAUKSIA EDELLISESTÄ ELOKUVASTA, NIINKUIN NE MUKA TAPAHTUISIVAT NYT! (Roskaisaa säästöä, MUTTA KAMOON!...) Mutta mikä on iloinen, positiivinen yllätys, että TÄSSÄ ON NINJOJA!! Nimittäin huvittavia ja hyviä kärrynpyöriä ja ninjatähtiä heitteleviä Jason Vorhees-jääkiekkomaskisia ja mustapukuisia akrobaattininjoja!!! Ja huvittavan ja älyttömän mainiolla rajapinnalla pyörii se, että päähemmon martial arts-opettaja osaa lähettää hemmolle mentaalisia viestejä ja hän näkee hemmon silmillä, myös leuka, päälaki ja takaraivosilmillä!! Eli PääLakimies takaa takaraivon - Takaraivo takaa raivon!! ---- Loppujen lopuksi, paljon aikaisemminkin tästä tuli erittäin onnistunut huonon ja hyvän, huvittavan ja synkän tasapainoinen keitos, soppa, `sotku`... Eli kakkososa parempi kuin ykkönen.. Huomattavasti.. Kakkonen täräyttää turpiin tuplasti, tuplaten.. ykkönen yskii yksipuoleisesti. Kakkosessa toiminta- tappelutangentti on koko ajan tanassa, seuraa samaa suoraa viivaa, ei putoa, uppoa, valahda viivan alle, kun ykkösessä se on lamassa (vaikkakin äijää on koko ajan lanassa) johtuen tappeluiden tasapaksuudesta, yksitoikkoisuudesta .. Kakkonen on Ykkönen.

Day of The Panther (Australia-88)

Taas näitä järjettömyyksiä, mielettömyyksiä, älyttömyyksiä, jossa parterinsa kuolemaa kostava aurinkolasinen martial arts-masteri ja hyvis`poliisi` (Edward John Stazak) perinteisen pöljästi pääsee heti roistosyndikaatin sydämeen näyttämällä voimansa mahti(äly?)pomolle kuinka hän hakkaa lähes kaikki hänen miehensä ketoon. Paitsi yhden aurinkolasisen luu-lihapään, joka jo alusta alkaen epäilee miestä, mutta pomo pitää alaistaan vain kateellisena.. - Lähes juoneton jatkuva hakkaus ja potkupotpuri alkaa puolivälissä kyllästyttämään, mutta järjettömästi voittaa puolelleen loppua kohti, vaikka mitään uutta ei juoneen tosiaankaan tungeta. Ja se tietenkin `huipentuu` `soluttautujan` ja `kateellisen` tyrmäävän, törmäävän periperinteisen pitkään areenamatsaukseen, jonka lopussa molemmat perinteisen perinteisesti huojuvat kuin heinät humalassa.. Ja pelokas pahispomo konttaa metsään. (Eli vankilaan..) -- Ihan hauskaa loskamyrskypäivän roskaa.. Australian Perth toimii mainiona maisemana mätöille.. Komea kaupunki useine pienehköön tilaan pakkautuneine korkeatalorykelmineen merenrantamaisemineen, `metsineen`.. Ja elokuvan onneksi tietenkin ohjannut Australian roskaspesialisti Brain Trenchard-Smith.

The Fiendish Plot of Dr Fu Manchu eli Fu Manchun kierot temput (Englanti-USA-80) Leffalle lemput?

No, ei.. Elokuvan hauskin ja toimivin idea on se, että Peter Sellers esittää molempia, sekä yyberöveri roistoa Fu Manchu`a ja häntä kaappavaa, nappaavaa, etsivää etsivää Nayland Smithiä ja hauskaa, on tulee heti alussa, kun museon arvotimantti ryöstetään leluhämähäkin avuilla, jaloilla ja voimilla ja sen jälkeen itse elokuva on täynnä Itä-Länsi, Jenkki-Eurooppavitsien vulvaa-tulvaa, tulvaa, vulvaa.. Eli lähes `nerokasta` kökköyttä: Brittiperversion versio tässä on Smithin ihastus ruohonleikkureihin (hän on `asennuttanut `, tuupannut koneeseen sade/sadettajavarjon, jotta ruohoa voi leikata esim sadettaja`sateella`, sisällä hän leikkaa sillä mattoa ja nukkuukin se vierellään..), Fu Manchu taas ottaa nuorentavia sähköiskuja ja litkuja ja onpa elokuvassa isohkoa maalaistaloa lennättävä kuumailmapallo, jolla voi lentää Briteistä Tiibettiin Fun ja hänen, myös briteissä knalli päässä paljasjaloin ja puku päällä pipeltävien, vipeltävien apureiden luo. Ja loppuun vielä mainion kökön tarkinjäykkä Fu-Sellers nuorentuneena mustamaalitukkaisena rokkarina laulamassa, rokkaamassa "Rocka Fu"ta tarkinjäykässä valkopuvussa selkähapsuineen!!.. Tarkinjäykkää rock and rollia ja roskaa.. - Helen Mirren Kuningattarena.

The Cold Room aka The Coldroom eli Kylmä huone eli Kylmähuone (Englanti-Saksat-84) Diktatuurista diktatuuriin,,

Ja vanhemmista lapsiin.. Etäinen nuori nainen saapuu etäisen isänsä luokse Itä-Berliiniin asumaan. Naisen suhde isäänsä on jopa vihamielinen. Nainen löytää asunnosta, talosta lopetetun lihakaupan kylmähuoneen ja sieltä piiloittelevan juutalaisen toisinajattelijan -> huoneen ja miehen kautta nainen muuttuu eri henkilöksi ja "pääsee" Natsi-Saksaan.. - Aikamoisesta aiheestaan huolimatta elokuva on aivan järkyttävän laahaava. Ehkä tällä on yritetty luoda, tuoda esiin molempien maiden, aatteiden helvetillistä harmautta?

Sledgehammers at Dawn (USA-2013) Ankeaa avuttomuutta, Avutonta ankeutta Amerikan loska-alueella.

Laahaava, tylsä ja venytetty lapsellisen(,) typerän idean esiinraahautuma-ryömintä: Amerikan ankean asuinalueen `Kuningas`perheen (veljeksillä brittiprinssien nimiä) vanhin poika saapuu ottamaan "kruunua" vastaan (siis ei halua sitä) Losista puolitalvisen "Kannibaalialueen" (perhe ei ole kannibaaleja, eikä oikein muutkaan..), Hylkyalueen (alueella USA:n Suurlähetystökin) perusperhetaloon. (Perhe ei ole perus, mutta talo on.) Tämä on ohjaaja Worm Millerin muka Andy Milligan ja John Waters "tyylinen" tylsistely. Elokuvassa tapahtuu paljon tylsää.. Pirun, pöyristyttävän, hämmentävän, hämmästyttävän huono, surkea......

Special Studies Film II (USA-????)

Sama ohjaaja kuin.... Kohta selviää...

Free Chair (USA-2022)

Tuoli lähtee pakoon. Vai lähtikö? Oliko se tää, tää se??.. Kohta selviää.. Sama ohjaaja kuin kolmessa edellisessä... Tää oli "se" jossa hemmo löytää liikkuvan toimistotuolin luonnosta. Tai silloin kun hän löytää sen, se on paikallaan, mutta kohta kaahaillaan kaduilla kaupungin, kaduilla kaupungissa, kaupungin kaduilla, kaupungissa kaduilla... . Ja jopa niin pajon että sattuu kahden tuolin liikenneonnettomuus. Nerokas. Näkiköhän Dupieux tämän?

Big Hit Little Fish (USA-2022)

Hauska tai "hauska" hailyhäri, pikkuhailyhäri. Onneksi on lyhäri. Sama ohjaaja kuin kahdessa edellisessä.. Avantgardistinen haielokuva, jossa hai ei juuri näy kuin meripuistossa ja pikkuhaipehmo kädessä. lahjapussissa ja taas kädessä... Pikkunerokas, puolinerokas, pikku, puolinerokas...

Magma Head (USA-2003)

"Don`t listen to the zombies." - "You eat trash. I eat images.... and soap." Mainio lyhäri edellisen ohjaajalta. Hemmo (edellisen pääosittaja parrassa!) haluaa tehdä "ultimaattisen opiskelijaelokuvan". Mutta (vai onko se mutta?) mukaan tarttuu tappoja, murhia, zombeja, zombideittailua jopa. Kovin(,) paras keksintö, kohta ja toteutus on puhuva roskalaatikkomies (toteutettu niin että kauluspaita on laitettu roskakoriin ja roskalaatikon muovinen kaksoiskansi päälle ja sitten vain naruilla kannet, kansi heilumaan ja puhetta päälle sivusta suorittamaan)... "Jos en saa aivojani elokuvaan, niin vien elokuvan aivoihini. Ruuansulatusjärjestelmän kautta. (Syö videokasetin kautta nauhan..)

Hey, Stop Stabbing Me! (USA-2000-2003-2024) SPOILER ALERT! - PELKKÄÄ SPOILAUSTA!

"On the flip side." Dude valmistuu (pääaineena maailmanhistoria), hän liftaa koko ajan "olen sarjamurhaaja"sta ja sydänkohtauksista vitsailevan tyypin kyytiin -> perillä tyyppi jättää duden, mutta vie duden kamat (niitä hän sitten yrittää myydä dudelle useaan kertaan, vähän väliä elokuvan aikana, siinä onnistumatta) -> dude yrittää päästä vähäksi aikaa parhaan kaverinsa nurkkiin, mutta kaveri on menossa naimisiin (häihin hän ei ole dudea, parasta kaveriaan kutsunut) ja kaveri hakkaa näytösluonteisesti duden vaimon (jota dude ei ole koskaan nähnyt) edessä, mutta todellisuudessa hän haluaa että dude tappaa vaimon -> dude muuttaa kommuuniin , jonka piha on täynnä talosta kadonneiden (kuolleiden) tyyppien "muistoviittoja" ja muuttaa jonkun kadonneista huoneeseen (huone täynnä kadonneen tavaroita, vaatteita..) ja talo täynnä sekalaista sakkia (pomo, jatkuvasti nenäverivaluvainen, nuhainen hemmo, jatkuvasti surkeasti laulava, soittava (kitaraa, rumpuja, pianoa, xylofonia..) musiikkihistoria-nero, maanisella, murhaavalla raivolla likapyykkiä kylväviin tyyppeihin suhtautuva "kaveri`, sukkia ja kai kampojakin varastava hirviö) -> dude saa alansa töitä (eli kaivaa muitten vastaavien kanssa puku päällä ja varsinkin kravaatissa kuoppaa pellolla) -> dude tutustuu nuoreen naiseen, joka on kuulemma kiimassa maailmanhistorioitsijoihin (ja musikinhistorioihin, jatkuvassa nenäverivalumossa, nuhassa oleviin, pomoihin, puutarhureihin...), myöhemmin neiti väittää olevansa muka 12-vuotias, elokuva "päättyy" kökkötappelusessioon ( Hei! Juo tämä! "En!" "Mistä tiesiit että se on myrkytetty?! Damn you are good!" "Hei! katso osoittaamani suuntaan!"-huijaushujaus, hujaushuijaus, "Hei! Ota keppi pois vatsastani!" PLOP! "HEI! LAITA SE TAKAISIN!" TSUP! "SAMAAN KOHTAAN; IDIOOTTI! NYT VUODAN KAHTA KAUHEAMMIN!") sieltä täältä koottujen kökköjoukkojen (yhdellä keltainen duunarikypärä, kaikilla kahdella jenkkifutis-olkatoppaukset) välillä, jonka jälkeen alkaa viemärin kautta joella tapahtuva Ilmestyskirja NYT!-mainen viidakkotaistelu duden ja toisen talosta selvinneen kanssa... Jonka jälkeen sama pyörähtää käyntiin uusien tyyppien kanssa... Ei lisättävää, poistettavaa, ei poistettavaa, lisättävää.. GREAT! P.S. Ohjaaja Josh Miller esiintyy joskus myös nimellä Worm(!) Miller, sopii hyvin indie-elokuvakaivauksiin..

Pop Street Blues (Espanja-83) Jess Franco-neo noir, halpa-noir, hullu-noir?...

Kökkö-noir. Ja he, ne, nämä... Projisointi pitkävillanukkavillapaitaan.. Taikina ei nouse. No, nyt on Jess Francon, 80-luvun luotto, muttei juottonäyttelijän Antonio Mayansin ehkä, kai ainoita päärooleja Francon elokuvissa (ja kai muuallakin) ja tämä on kai, ehkä Francon ensimmäisiä "Punk-kauden" elokuvia (tarkoittaa että jengi punkkareita tai punkkareiksi pukeutuneita "näyttelijöitä" esittää punkkarijengiä eli heitä, niitä, näitä, niitä näitä... Eli hommat meni heiksi, häneksi, niiksi, näiksi niiksi niksi.... Ja että seinällä on "piraatti""punk"bändin Adam and The Antsin juliste, varsinaisestihan Francon "Punk-kausi" alkoi ja on 90-luvun kaljuissa, naljuissa, valjuissa videoinneissa...) Mayans esittää, on huumori kautta komediaetsivää huumori-komedianoirissa. Tai oikeastaan tämä on neo noir-halpa-huono-hullu-punk-kökkö-roskanoir. Sillä huumorilla, komedialla. Ja huonolla sellaisella: Mayans on Felipe Marlboro (jep..) Shit Cityssä (virallinen nimi, jep..) ja Jess Franco on pianisti nimeltä Sam Chesterfield (jep..) ja Marlboro saa nuorelta naiselta tehtävänannon löytää poikaystävänsä Macho Jim (jep.. jollain, joskus, jossain kulkee myös nimellä "Macho Shit". jep...) Ja jos, eikun kun rahat eivät riitä, niin hän maksaa luonnossa. Luontoisaa on myös Francon perinteinen pitkään pysyvä vaginazoomaus vaimonsa vaginaan, eli Lina Romayn, Candy Costerin.. Kuvaus on niin mikroskooppisen tarkkaa että `se` näyttää pitkänukkavilla-villapaidalta tai kulottuneelta kaislikolta, kentältä, ruskettuneelta ruohikolta.. (Eli ei kiihotuselementit kortilla, seksi, paljas pinta muutenkin pientä, vähäistä. Jopa olematonta. ) Mukana myös roisto nimeltä Richard Nixon. Ja flamencotanssija-tappelija-tappaja. Viimeksi mainittu ihan hauska idea, mutta haaskataan toistolla. Toinen hauska idea ovat (niitä, näitä ei siis ole paljon todellakaan) on parit dialogit: Rikasmies sanoo rahamuusalleen: "Sinulla on minulta jalokiviä, luksusta, kaviaaria, sampanjaa, kokolattiamattoa(?! kat huom), akvaarioita." (Missäs, mites vesisänky, videot? Niinikään lat huom..) Ja huumekauppias kehuu asiakastyötään: "Ammun tuhansia raketteja heidän päihinsä." -- Eli kuten on käynyt selväksi, selville, niin elokuva on huono, ei kovin kummoinen.. Huumori, komedia, on se sitten kreisiä tai leiziä, ei ole. ei näytä olevan Jess Francon leipälaji, eikä edes taikinakaan kohoa, ja uunikin on kylmä... Franco on ilmeisesti yrittänyt jonkinlaista mainosmaista kollaasikomediaa, aivan täysin ilman kollaasi- ja komediataitoja. P.S. No, se on hyvä että elokuva, etsivä, Mayans esitä Francon seksikomedioiden tahallisen teennäistä tekonauruaan, vaan etsivällä on huulet vaakasuorassa, vatupassissa.. P.S. 2 Mayans sanoi haastattelussa että Pop Street Blues on "absoluuttisen, totaalisen kreisi", minusta se on absoluuttisen, absurdin, totaalisen tylsä ja laahaava, toistava ja se toistaa juuri niitä laahaavia asioita, juttuja..

The Night of The Skull aka Night of The Killers tai Killer (Espanja-74)

Tohtori: "Epäiletkö ketään?" Poliisipäällikkö: "En." Tohtori: "Mielipuoli?" Poliisipäällikkö: "Tai kosto?" Tohtori: "Mielipuolen kosto. joka tapauksessa.." Eksploitaatio-seksploitaatio-onnistuja Jess Franco uralleen harvinaisessa perus-periodikauhussa, yestamenttitrillerissä ja vielä onnistunessa sellaisessa, ja tosiaan vielä lähes ilman (s)eksploitaatioelementtejä. - Perushalpa-roska-Francoa on tappajan halpa ja heiluva pääkallomaski, ja se, että vaikka talo on täynnä poliiseja, vaikka nukkuviakin, niin kukaan ei herää, huomaa, kuule ruoskan paukuntaa, eikä muka ruoskauhrin huutojakaan, eikä tietenkään tappajaakaan tappamassa, murhaajaa mellastamassa, mutta muuten tämä on onnistunutta, ponnistelematta onnistunutta (jopa nyt on onnistunutta!) ja kunnolla käypää ja käyvää 1800-luvun lopun (puhelimet) kartanokauhua, uusi ulottuvuus, uniikkius Francolta. - Tappaja tappaa niin paljon,että kohta ei juuri jää jäljelle ketä epäillä, ja se on onneksi, onnistuneesti(!) jutun juoni juuri... - - Aina mainion valju ALberto Dalbes, Evelyn Scott, William Berger, Lina Romay, Luis Barboo. Ja myöhemmin Francon sexailuissa kökkööntynyt, sönkkööntynyt, tönkkööntynyt Antonio Mayans tekee tässä hyvää näyttelijätyötä. Ja J. Franco (näin näyttelijäluettelossa) mukana myös tietysti ja tutusti.. Alkutekstien mukaan Juttu perustuu lievästi, löyhästi, löysästi Edgar Allan Poen muka kirjoittamaan Cat and The Canaryyn...

(The Man) Behind The Mask (Englanti-44)

Michael Powellin kiehtovan sekava ja sekopäinen `versio` (alkuperäinen Maskimies, Man Behind The Mask [-36?] ilmeisesti kadonnut?) jopa scifistisestä kidnappausdraamasta joka alkaa rikas-nuoriparin naamiaisjuhlista, joissa varastetun asun alla asuu ja toimii roisto-ryöstäjä. Varsinainen ryöstö on poliitikon(?) tyttären ryöstö hullun astronomin toimesta toimivan, tyylikkään alkeelliseen art deco-tähtitorniin. "Itämainen" turbaaniguru myös mukana pulpissa. - Kreisiä kioskikirjallisuuselokuvaa. Tämmöinenkin puoli Powelilla, Powelissa.. Tähtitieteilijästä: "Well, I can tell you something. He`s mad." "We know . that too. Delusions of grandeur. Love of fantastic clothes. A complete disregard of human life." "He`s mad allright." -> "This shield will save the world." "I understand. I`ll help you.. to save the world." "Yes. Let`s save the world." The End.

Hotel Splendide (Englanti-32)

Mainio komediatrilleri mainiosta, itsestään liikoja luulevasta, jäykästä, mutta puheliaasta stiff upper lip rivivalkokaulustöntekijästä joka perii hotellin (jonka alle on kätketty ryöstettyjä koruja, josta miekkonen ei tiedä mitään, mutta paikalle saapuvat roisto-hotellivieraat tietävät) ja juttu ja mies muuttuvat vielä mainioimmiksi. Michael Powellin(!) ohjaus on loisto- ja toistokomedian kermaa.

Murder Party aka aka The Night at The Party aka The Night of The Party (Englanti-34)

"It^s a great game, murder!" Michael Powellin uran alkupään tuotanto. Rikasporukka, jopa monarkkikin mukana juonessa, pitää `perinteiset`murhapartyt, mutta överiperinteisesti tietenkin sattuu oikea murha. Jaarittelu ennen partya kaikenlaisine suhdekuvoineen (mukana myös rikastytön ja miespalvelija-sihteerin säädytön suhde) todella unettavaa tavaraa, mutta partyt parantavat tahtia ja varsinkin lopun kymmenminuuttisen oikeusistunnon täysin uniikki lopetus. (Miten hän muka pystyi saamaan, tuomaan aseen sinne?) Kuivan ilkeän iskevää brittilauselmaa myös ripotellaan pitkin poikin partya ja murhakrapulaa: mm "Hän ei piittaa, välitä maineestaan. Eikä muiden." , "I am sick of doctors." Mainiosti, mukavasti, nerokkaasti saatu jaarittelu, party ja ratkaisu tuomittua tuntiin. P.S. Genre-elokuvan (varsinkin Jess Francon) ystäville: Erään hahmon nimi on Howard Vernon.

Pom Pom Strikes Back (Hong Kong-86) "Iloista" irvistelyä..

"Huumoei"syöpä, syöpä"huumori" leviää katsojaan... No, kun "huumoriin" sukellettiin, niin jatketaan "huumorilla". Ja tietenkin vielä Hong Kong-"huumorilla". Ja sukelletaan sen "huumori"lajin ja paikan syvään likaviemäriin, eli Hong Kongilaiseen poliisi-idiootti parivaljakko"komediaan". (Ketkäpä muutkaan ketkut kuin Richard Ng ja John Sham, eli Chau ja Beethoven.) "Pojilla" on aseet jousipyssystä, ritsasta sinkoon, ilmeet iloisesta irvistelyyn ja varsinkin siihen irvistelyyn, sillä tämähän on Hong Kongilaista idiootti-irvistely"komediaa" ja kun Hong Kongissa kerran (valitettavasti useasti, sillä tämä on valitettavasti elokuvasarja) ollaan, niin "Huumoria" pitää repiä ilkeistä, niljakkaista, oudoista, "rajuista" typeristä aiheista: "Huumoria" heitetään, hersytetään, "komediaa" "kehitetään", "vitsiä" väännetään mm myös syövästä. Ei kutenkaan käännetä kirurginveistä haavassa, sillä syöpä onkin aiheeton epäily.. Silti tämä on Pom Pom- poliisi"komedia"-elokuvasarjan (juonet aina: parivaljakko pelastelee naisia ahdingoista, liemistä, pulista...) `parhaimmistoa`, mikä on erittäin paljon, ylikanttiin sanottu, mutta kuitenkin kokonaan kotonaan katsottu.. P.S. Pitää kuitenkin kehua elokuvan alkua, mutta se muuttuu lopuksi mitättömyyden multiveisuksi: Pojat hyökkäävät terroristien pesään mainituilla jousipyssyllä ja singolla, tehtävän "tehtyään" hyppelevät vuoristokiipeilijöiden naruhyppelyä muuria alaspäim, mutta lentävät suuren ikkunan kautta helvettioloiseen-valoiseen kellariin (jossa nainen vankina), ruutuhyppelevät ansakivilattian läpi, ja sitten läväytetään se iki-ikiaikainen tylsä`ratkaisu` ilmoille.. Koittakaa arvata, mikä. Se liittyy erääseen joka-aamuiseen, päiväiseen, iltaiseen, öiseen ihmistoimintoon...

The New Legend of Shaolin (Hong Kong-94) Vauvalorut, Taaperotuokiot..

No, nyt on oikeanikäinen, (n)oloinen, aito `kiddi`, eikä nuori mies kuten edellisessä! - Jet Li`n esittämä hahmo pelastaa vauva-taaperon verijälkilöylystä ja he lähtevät Shogun Assasin "tyyliselle" (huomattavasti gorettomammalle) matkalle, mätölle hevosen ja reppuselässä. Pään päälläkin taapero tönöttää! - Tämä olisi pitänyt tehdä kasarilla, sillä tämä ysärin, aina yö höyrysinisumukuvaus ei meikäläiseen iske. Eikä tämä taaperointi yleensäkään. Tässä on, ARRGH, tietenkin jopa taaperojengi!(Heidän selkiinsä on tatuoitu aarrekartat!) No, heidän keskenään käymät lennokkaan raivokkaat, raivokkaan lennokkaat kung fu`t kohottavat vähän pöljäkertoimia, mutta vain vähän. Samoin kun he kung fu`aavat lentävillä kakaraketjuilla, taaperotorneilla, wretling-hypyillä aikuiset kumoon. Vielä vähemmän. Ja huumori (esim vampyyripuijaus porkkanat, purjot, herneenpalot huulessa) on ihan yhtä tyhmää kuin kasarillakin.. Arvio: "Chicken ass!", Kananpaskaa.. Näin kiroilevat "karut". "rajut", "rohkeat" lapsetkin seoksessa, teoksessa.. "You eat chicken ass, now I eat your ass!" No, tulitukki-kung fu (tukki joko käsissä tulisena lyöbtikappaleena tai kung fu palavan tukin päällä) on hieno vilahdus..

The Kid With The Golden Arm (Hong Kong-79) Hopeaa, kultaa, kuparia, rautaa miekassa, peitsessä päilyy..

No kyllä maistuu! Mutta missä miekkamies? Hopea-kultasellainen.. Elokuvan alussa palatsiin ryntää kuole-tapa-sanalla-sanoilla miekka-sapeli-millä lienee selkä`tatuoitu` kuoloon kaatuva mies. Sitten alkuteksti-esitellään Neljä Kovaa; Kultakäsi`kiddi` (ei ole lapsi, mutta nuorin porukasta, ei käytä lisäaseita, ei usko lisäaseisiin, käsi on ase 1]), Hopeappeitsi, Rautaviuhka/"haarniska, panssari"), puskeva Kuparikypäräpää. Outo, ettei miekkamiestä. Mutta nainen löytyy. Ja tyypit nimeltä Iso ja Pikkukirves. No, eipä ole kaikki kultaa mikä kiiltää, mutta kulta on kyseessä} muuten vahvasti; Valtavasta kulta(kärry)lastista kamppaillaan. Eli alun palatsiporukka taistoo nelikkoa vastaan. Ja toisinpäin. ja monenpäin; Mukana mm ylityypillisistä ylityypillisin iso- ja pieniviinikannu-kunng fu`aaja ja matsit matsaantuvat ylityypillisistä ylityypillisimmissä `maisemissa`, kaikuvissa studiometsissä. Niinkuin aina näissä.. -> Mutta ihan kovaa kamaa, kun ei ole niin täyteen ahdettu, muurattu, tungettu kuin edellinen. Ja on tässä niitä miekkamiehiäkin... 1] Ja jotta "balanssi" "säilyy", mestoilla myös "Iron feet kid."

Martial Arts of Shaolin (Hong Kong-86) Puujalkaspagaatista turvotukseen..

Matsimättönärästys, matsimättöähky.. Onpa yligeneerinen nimi tällä ensin harjoitellaan, sitten taistellaan-varsinkin ryhmäakrobaattisesti(Jet Li tietenkin yksinäänkin)-elokuvassa! Ja niitä harjotteluita ja taisteluita sitten riittää ylipalttisesti tässä juoneltaan ylitavallisessa (paharoistoklaania ja sen paharoistopomoa, järjestettyä avioliittoa jne...) teoksessa. Harkkoja (ei kulta, niitä seuraavassa.. tässä mm näytöksessä puujalkakung fua ja spagaattia) ja matseja, taistoja riittää niin että niistä tulee akrobatian, kung fun ja martial artsien juhlaa ja tuhlaa; akrobatianärästys, kung funärästys, martial artsnärästys -> akrobatiaähky, kung fuähky, martial artsähky. Ja turvotus... (toistoa elokuvassa ja arviossa..) Mutta eiköhän martial arts taas maistu kun vähän pieree, röyhtäilee, sulattelee...