Tomorrow Is a Another Day (USA-51)

`Amerikan Nuorin Murhaaja` (isäntappo 13-vuotiaana, tosin myöhemmin selviää, että epäselvissä olosuhteissa) pääsee vapauteen 18 vuoden jälkeen. Vankilanjohtaja lataa matkaan paskaa päälle (vaikkakin verhottu muka `ymmärtävään` ja `tukevaan` kaapuun): "Sinun sukupolvesi aikuistui, meni naimisiin, kasvatti perheet, kävi sodassa. Sinulle ei tapahtunut mitään(?!). Sinä vain vanhenit." Ja jatkaa: "Tavallinen kansa ei hyväksy sinua, ei palkkaa sinua, ei luota sinuun, sinä et saa edes äänestää." - Hieno harvinaisempi `halpis`noir, hobo-noir, hyvän mielen-noir (elokuvan nimi viittaa tähän, loppuun) pako-noir (sillä kaveri joutuu heti taas epäselvän ampumatapauksen takia [oikeasti itsepuolustusta, mutta hän ei ampuja, vaan naisensa] naisensa kanssa pakomatkalle pitkin poikin. Steve Cochran ja Ruth Roman loistavia rakkausparina, Cochran varsinkin. Sillä näytetään se, että vankilasta vapautunut ei heti liittoudu, tahtoen tai tahtomattaan, ja tuosta vain gangsteriliigaan, vaan kipuilee yhteiskunnan muutoksen takia, näinhän tekisi kuka tahansa, se paatunein gangsterikin. Vaikka he usein esitetään aikojen ja tapojen muutosten omaksuvina multitalentteina, vaikka ovat juuri päinvastaista, betoniaivoja. Cochran tuo tämän pälyilevän kipuilun loistavasti esiin, pari kertaa ehkä liikaakin, mutta näin tekisi vastaavassa tilanteessa oleva henkilö oikeastikin.

Wild Life (Japani-97) Salaviekas, salaviisas viihdytys.

"Harmi, ettei ex-rikollisia hyväksytä poliiseiksi." Melkoinen myllerrys. - Monikahjoinen, mutta salaviekas-viisas neonoirviihdytys. Ja kiihdytys. Takaumia, tapahtumia tippuu kuin neulasia joulukuusesta, mutta leijuvasti, pehmeästi. - `Perinteinen` (neo)noirailu, jossa `kadoksiin` joutuvat pomo, pomon tyttö ja varsinkin videonauha. Mutkia mutkistaa vielä se, että poliisi`päällikkö`mies on rakastunut pomoa, tyttöä ja videonauhaa `etsivään` `pääetsivä`mieheen. Samoin pomon tyttö. Ja etsivä tyttöön. Pollari`pomo` nouseekin pöydälle rakkauttaan huutamaan, mutta tyttö nousee vielä korkeammalle pöydälle, vielä korkeammin huutaen. `Pomo` ehtii huutaa vielä "Olen vanhempi kuin sinä!" ennenkuin hänet roudataan pois. - Wild Life on melkoinen myllerrys, mielenmyllerrys!! Mieletön pamaus! Sieltä suoraan!: "Lennän, näkemättä mitään, kuulematta mitään. En tiedä putoanko, tipunko vai kohoanko. Tässä painottomassa pimeydessä."

Marcello Mastroianni: Muistan..Muistan (Suomi-Tammi-88)

Yksi parhaista elokuvakirjoista. Sinänsä randomeista, mutta monipuolisista muistoista (joissa "sivutaan" elokuvaa useahkosti) muodostuu elokuvallinen, elämällinen, kineettinen kokonaisuus. Elämällinen lähinnä, sillä eräänlainen elämäkertahan tämä on, vaikka ei ole esim kaikissa kirjastoissa sellaiseksi luokiteltukaan.

The Triple Cross (Japani-92)

Don`t touch my money! It`s mine! Oivahko Japani-Godard-neonoirgangsterointi. Fukasakun filmi. Sonny Chiba. Vauhtia piisaa. Ja Rock-klubeilua! Autokaahausta vähän liikaa. Mutta mainiohko. Ja kyllä tää leffa rockaa ja roskaa!! SPOILAUSTA!: Olisin toivonut toisen pariskunnan selviävän lopussa. Selviävä `kääkkä`kunta on kyllä niin harmaa, mitätön, turha ja tylsä kuin olla ja voi! Omituinen ratkaisu. He eivät rokkaa, vaan rollaattoroivat!!

The Weapon, The Hour, The Motive (Italia-72)

Moottoripyöräilevä poliisi tutkii kiimaisen kautta kärsivän papin kuolemaa, murhaa, naisia, ja kiimaantuu itsekin. - Yllättävän toimiva harvinainen giallo, nunsploitaatio-giallo, pappi-giallo, kirkko-giallo. Seksi, perversiot ja murhat jylläävät, mutteivät kuitenkaan jatkuvalla giallosyötöllä (huono ja hyvä asia, tuo hitautta, mutta mysteeriä myös). Käsittämätön, mutta mahdollinen kohtaus, tapahtuma, tapaturma, tapaus tappelun tuoksinoissa; poliisit vahinkotappelevat keskenään. Näyttelijät aika lailla giallattomia, no musan on tehnyt Francesco De Masi. Olisiko yhden poliisin nimi musaviittaus? Hän esiintyy nimellä Moriconi. Ei etunimeä. Sukunimellähän Morricone enimmäkseen, monasti, usein kirjoitettiin, sanottiin. P.S. Kiehtovan kummallinen, käsittämätön kohtaus on autolla-ajo umpiheiniintyneen kärrypolun läpi linnaravintolaan, jossa seisova pöytä, mutta ei yhtään asiakasta. Mutta syylliSEKSI epäillystään naisesta kiimainen poliisimme meneekin heti mainitun kaikista(?miehestään ei taida olla) kiimaisen naisen luokse sänkyyn.. Nainen siellä jo alastomana odottaa, todellinen vauhtimimmi kyseessä, sillä hänen sekunnin murto-osassa tapahtuvaa kerroksiin kapuamista, riisuutumista ja sänkyyn asettumista ei voida näyttää, koska kamera, silmä ei pysty rekisteröimään, taltioimaan näin supernopeata, yli näönnopeuden tapahtuvaa liikehdintää. Mutta kohta, sitten: Ravintola, linna onkin hylätty aikoja sitten, vain pölyä ja muutamia huonekalunraatoja kumollaan... Aave-haavekuva??.. NN

Em Embalmer (Japani-99)

Palsamointi`firma` tekee `sairaalassaan` ruumiita kauniiksi hautajaisiin. Mutta sitten erään pää(sic)poliitikon pojan pää varastetaan sairaalasta. Onko kyseessä "Death Traders"-nimellä kulkevan "firman", death diilereiden suorittama mustan "ruumiinosapörssin" teko vai kiristys, kosto, salaliitto? - Epäonnistuneen, epäuskottovan etoilun ja onnistuneen outoilun (lähinnä dialogi) `dekkari`sekoitus. Itse Seijun Suzuki(!) `hyvänä` `lääkärinä`.

Ensi-Ilta Opening Night (USA-77)

Loistava Gena Rowlandsin (mutta myös ohjaaja John Cassavetesin ja Ben Gazzarran) show, jossa hän käy läpi teatterinäyttelijäsuuruuden koko kirjon alkoholibuustauksesta alkoholibuuttaukseen, kun keho, mieli ei enää muista, vai muistaako? Epäonnistumisista onnistumisiin. Peter Falk vilahtaa pari kertaa taustalla.

Rope of Sand eli Tuhoavaa hiekkaa (USA-49) Sankari vs Tärisevä raunio

"Consider the diamond itself for instance. Carbon, soot, chemically speaking. And yet the hardest of all matters. So hard, in fact, that whatever it touches must suffer: glass, steel, the human soul." Mitä?! Näyttelijöinä Paul Henreid, Claude Rains, Peter Lorre ja "Bogartina" Burt Lancaster! Onko tämä Casablanca Kakkonen?! No, ei, kun jätin pois tämän Casablancan painolastin, niin tämähän on ihan viihdyttävä aavikko-roisto-sankariseikkailu perinteisten timanttien perässä "TimanttiCityssä" ja Aavikolla. Lancaster yllättävän hyvä sankarina jo tuolloin ja Henreid myös nilkkinä, joka on kova kuin timantti kun on voitolla ja miestensä ympäröimänä ja tärisevä, lähes itkevä hiekkaraunio kun on häviöllä ja yksin. Kummallinen kohtaus on Lancasterin ja Henreidin tappelu hiekkamyrskyssä, kuiva käppyrä Henreid on muka alusta alkaen voitolla "vanhaa" painijaa vastaan, eli ihan hiekkakakku tuulessa koko kohtaus. `Oikeastihan` `todellisuudessahan`"Lankku" ja varsinkin Lankun Leka olisi tyrmännyt Henreidin pehmovasaran heti nyrkkeilijöiden kättelyssä. Nyt siihen menee muutama minuutti. Ja jostain ihmeen kumman syystä hiekkaa menee vain Lancasterin silmiin, ehkä Henreid on niin kovasilmäinen konna, mutta konnankoukkunsa olisi todellisuudessa tosiaan hiekkaa, Fist of Sand...

Markku Tuuli: Maisema taistelun jälkeen - Elokuva uutta Puolaa rakentamassa (-83)

Yksi parhaita elokuvakirjoja. Tuuli tuo oivan jaon kirjan lehdille; Hän ei käykään `kliinisesti`, `klisesisesti`, perinteisesti elokuvien kimppuun kronologisella ohjaaja tai vuosiperiodilla (sellaisillakin kirjoilla oma, kova merkityksensä, lukija voi käyttää esim helposti hakuopastyylisesti), vaan "genrejakaa" (ja tämäkään jako ei tosiaan ole se perinteisin) elokuvat mm maalaiselokuviin (maaseudun ongelmat, maaseutu vs kaupunki), lapsielokuviin, ikäihmiselokuviin ja sitten historia, rikoselokuviin jne. Ja lisäksi ja varsinkin hän kohottaa, korostaa Solidaarisuusliikettä ja nuijii stalinismia ja yleensä kovakouraista kommunismikuristus-kurituskomentoa, niin elokuvissa kuin teksteissään (niistä).

(In) The Devil`s Garden (Ranska-Italia-Turkki-68) Karua karhu -ja kääpiöeksploitaatiota. - Typeräideaisesta esiintyjä-lemmikkikarhusta elokuva kohoaa koviin toimintakorkeuksiin.

Ja laskeutuu paholaislinnan hissillä kai konkrettisesti alas helvettiin. - Pirun kova "Agentti fx-18"-sarjan viimeinen veto. Ja se veto on kuumaa, kylmää vetoa ja kuin varkain ja pitkään todella kovaa menoa aavikon helvettilinnassa, ja vähän matkallakin sinne. Mutta varsinkin siellä ja tuplavarsinkin sieltä lähtevässä "Most Dangerous Game"-muunnoksessa, kun agentti laitetaan selviytymään haukasta ja lyhytkasvuisista, jousipyssyistä ja puukoista, tappeluista aavikkovuorilla ja koskissa. VäliP.S. Elokuvan kummallisin, kököin, tyhmin ja turhin "lisä" on esiintyvä lemmikkikarhu, joka seisoo omistajansa keittiössäkin pöydän ääressä! P.S. pois ja jatkuu: Ja kaikki tämä, koko elokuva onneksi ilman, siis täysin ilman agentti- ja muutakaan huumoria, auto -ja motskari takaa-ajoja (kuten aiemmissa, edellisissä osissa, edellisessä Istanbulisoinnissa [tääkin tapahtuu Turkissa, myös Istanbulissa] Agentti fx-18 Istanbulissa [-65] sentään fx mopoilee ja poliisiauto lentää laiturilta laivaan). Klaus Kinski alastonmallikuvanveistäjänä! Bernard Blier eläintentäyttäjäsikana. Margaret Lee vaikka minä. - Ajalleen epätyypillinen agenttipaketointi, agenttipaketti. Monipuolinen möyhennys. Moniravitseva mössö.

Before We Vanish (Japani-2017) Kaikkea kaikkialta vai...

Alien: "Mitä on "Työ""? Kusipäinen tollopomo vastaa kliseillä, jotka planktonkin tietää jo syntyessään, ja muistaa kuollessaan: "Työ on Rahaa. Työ on Työtä." Lisäksi kysytään, pohditaan kestääkö Rakkaus "alienaation", "aliensmin"? - Kolme alienia, tai sellaisiksi (tai ihmisiksi? 50/50%?) kehittyvää (eivät "vielä" "muista" "osaa" "tiedä" "mitään") valmistaa Japania, Maailmaa(?) heidän invaasioonsa, MaailmanLoppuun. Mutta onko alieneita enemmänkin? Esim tanssivaa tv- meteorologia matkiva toimittaja, joka "lyöttäytyy" parin alienin (alienparin?) matkaan tehdäkseen ehkä jutun heistä? - Elokuvaa on sanottu ideasäkiksi, jossa on kaikkea liikaa ja säkin reijistä ja suuaukosta imeytyy ja puhkuu vielä lisää sisään ja ulos, ulos ja sisään. Mutta minusta tämä oli loistava fokuksessaan pysyvä, jopa hiljainen ja minimalistinen melkein mestariteos, taidonnäyte alieneiden ja ihmisten väkivallasta sekä humanismista (eli alienismista) ja alieneiden odottamasta merkistä. Mutta mitä ja mistä he odottavat? Eivät mitään? Mistään? Vai kaikkea? Kaikkialta? Mitä tahansa, mistä tahansa? Humanistinen=Alienistinen elokuva.

Kansainvälinen poliisi iskee (USA-57)

I'm just a livin', lovin' soul who simply wants to rock-n-roll.. Victor Mature Interpol-"Bondina". Hassua, hervotonta, huonoa, mutta myös iskua, toimintaa päin kuonoa. Trevor Howard HuumePamppuna, Anita Ekberg. P.S: Hassua, hersyvää, hervotonta oli lähinnä ajatus Maturesta Kansainvälisenä Agenttina, mutta pelko oli höhlää; Kyllä hän agentoi juurikin sopivan jäykästi. Mutta mitään "Bond-huumoria" "Bond-smoothailua" elokuvasta ei kannata edes etsiä, nämä smoothimmat ja huumorimmat agenttiajat tulivat tietenkin vasta Bondin, ja varsinkin niiden kloonikuvien kautta. Nyt elettiin vielä `jäykkää aikaa`.

Dream a Little Evil (USA-90)

Tätä "mainostetaan" seksikkäämpänä kauhuversiona Weird Sciencestä. No, eikä, eipä juurikaan mainosteta, eikä, eipä juurikaan ole. Mutta mitä on? Tylsä talo, tylsä elokuva.

Dead Next Door (USA-89) Zombie World(?) War- No, ainakin Amerikka

Mainio, nerokas zombiflikki. (Spanskibluukan nimi Mondo Zombie kuvaa hyvin elokuvan maailmaa. No, Dead Next Door kolkuttelee myös kuristavan kauhun, mainion nimen ovea.) - Aina ainakin Amerikassa ajankohtainen kekseliäs ideavalikoima, kohtausvalikoima on oivaa tavaraa: Ei-zombien järjestämä vähemmistöä (ainakin silloin vielä?), eli zombeja tukevat mielenosoitukset, kuonokoppazombeja häkitetään tutkimuslaitoksiin ja kirkkojen kellareihin (laitoksen johtava valkotakkilääkäri on kirjoittanut tussilla lippalakkinsa[!] "Luulin kerran olleeni väärässä, mutta erehdyin." [Siis jenkeiksi lukee]), erilaiset uskonnot nousevat (Ristiinnaulittu zombi kirkossa, zombilauman kohotetut kädet näyttävät uskonnolliselta hurmiolta)... - Hyvällä kuvanlaadulla (super 8) ja hyvillä näyttelijäsuorituksilla tehtyä laajenevaa lättäystä kun poliisin Zombie Squad metsästää Human Squadia, eli zombeja, ja toisinpäin.. P.S. Mutta entä sitten kun ihmiset loppuvat maailmasta? Alkavatko zombit syödä toisiaan?

Legacy of Evil , Pahan perintö (USA-95)

Tv-elokuvamaisesssa, mutta näppärässä kauhistelussa riivattu isä halaa aikamiespoikaansa ja tapahtuu riivaussiirtymä. Mutta riivaus on piiskattu poikaan jo lapsena. Nyt (siis elokuvan alussa) mies on onnellisesti aviossa ja kahden lapsen rakastava isä. Sitten alkaa tapahtua kaikenlaista pientä pahaa; mm syrjä(tietenkin)kotitalon kasvihuoneeeseen rakennetussa puutyöpajassa ja kellarin valokuva-arkussa räjähtää `itsekseen` valloilleen tuhoisat tulipalot (no, talo selviää), pariskunnan häissä vihkivesi kuplii, kiehuu, psalmitaulut kupruilevat, koiran talikkotappo. Viimeksi mainittua ei onneksi näytetä. Kun perheen auto vielä syttyy `itsekseen` tuleen (pariskunta sisällä), tapahtuma-tapaturmatyhjän pikkupaikan tyhmä poliisinnilja yrittää saada miehen tilille, tulille tekosistaan, leivättömään pöytään. Mutta kun mies paha-ajatusten voimalla alkaa keikuttamaan kuulusteluissa polisiin pöytää ilmassa, kontaapeliepeli kauhuraivoissaan huutaa miehen kotiinsa... - Ihan hyvällä tatsilla ja vauhdilla etenevä pikkukauhuilu.