It's No Good for a Man to Be Alone (Espanja-73) Rasittavan etenemätön elokuva.

Tosin se kuvaa myös pääosamiehen pysähtyneisyyttä. - Pientä spoilausta havaittavissa horisontissa, spoilausta näkyvissä: (Tosin se pää -ja oikeastaan ainoa spoilausasia selviää jo elokuvan alkumetreillä.) Laivanvarustaja-satamapomo huijaa onnettomuudessa loukkaantuneen (kuollut) vaimonsa olevan yhä elossa (ja että hänellä yleensä on vaimo) pitämällä vaaleahiuksista mallinukke`vaimoaan` kotikartanossaan lukittujen ovien takana. Ulos näkyy kun hän kantaa häntä viltissä parvekkeelle lepotuoliin raikkaaseen ilmaan ja pois. Mies lähinnä nukkuu `vaimon` vieressä, joskus `keskustellen` 1] Mutta miehellä on myös tummatukkainen mallinukke`rakastajatar` ja heidät hän tuo samaan sohvaan, pöytään `syömään` tai katsomaan miehen klovneriaesitystä. Mutta joku `nirhaa` nukkerakastajan niskat nurin ja yrittääkö mies sien jälkeen sitten `tappaa``vaimoaan`? Oikeitakin murhia tapahtuu. - Näistä luetelluista outouksista huolimatta elokuva on erittäin rasittavan raskassoutuinen koostuen lähinnä liikeneuvotteluista, toimistossa tuijottamisista, miehen tyhjään tuijottamisista yleensäkin.. Nukkeilut, murhailut ovat vähissä, mutta tehokkaita kylläkin silloin. Kun tuijottavat sekä mies että nukke, niin silloin ollaan perversioiden perukoilla. Mutta elokuvan muu anti on tosiaan todella pitkää piimää pitkässä laahustuksessa. 1] Keskustelu tapahtuu seuraavasti: Mies huomaa että lapsen nukessa on selässä luukku ja paikka c-kasetille, johon on nauhoitettu lausahduksia, joten mallinukenkin selkäluukkuun sellainen ilmestyy. Nerokasta. Oivallisin kohta tästä on kun mies ja `vaimo` ovat suutelemassa metsäautotiellä ja liikennepoliisit tulevat kyselemään että mitä miehiä ja naisia näin myöhään metsässä? (Ainoa kerta kun `pariskunta` näyttää käyvän, olevan ulkona.)

Old Dark House (Englanti-2004)

Kekseliään yksinkertainen, yksinkertaisen kekseliäs, ja siksi tehokas, toimiva on tämä Ben Riversin mustavalkoinen lyhytelokuva: Kamera kiertää vanhan, pimeän purkutalon sisällä ja yhdestä neljään taskulamppua muodostavat pyöriviä valopalloja pitkin seiniä, kattoja, lattioita...

"Tätä elokuvaa, kirjaa ei malta voi(?) laskea silmistään, korvistaan, käsistään..." "Toivoisin, ettei tämä elokuva, kirja päättyisi ikinä!"

No, jos katselijan, kuulijan, lukijan arvio, tuntuma teoksesta on otsikon mukainen lausahduksien, löysähdyksien mukainen, niin yleensä (pieniä hetkiä, virkkeitä, välähdyksiä lukuun ottamatta) jos teosta kehutaan, mehutaan usein juurikin ko sanankääntein (toistoisaa ympäripyöreyttä), niin oikea syy siihen on melkein aina se, että kehuja ei halua, jaksa mennä kauppaan, kouluun, saunaan, suihkuun, `ulos`, vessaan jne...

Hunted eli Etsintäkuulutettu (USA-48)

Näyttelijä ja taitoluistelija (kumpi lienee tullut ensin) Belita eli "Belita, The Ice Maiden" on pääosassa tässä "Paremmanpuoleisessa b-noirissa" (Eddie Muller) ja hoitaa hyvin molemmat puolet. Belita on ilmeisen syyttömänä päässyt vankilasta neljän vuoden jälkeen ja yrittää suhdetta uudestaan häntä rakastaneeseen poliisiin (Preston Foster, hyvä hänkin), mutta "raskauttavien todisteiden" takia on joutunut hänet silloin 4 vuotta sitten pidättämään. Rakkautta on äijässäkin vielä jäljellä, jopa enemmän kuin ennen ja jopa enemmän kuin naisella. Mutta sitten tulee taas vastaan "raskauttava todiste"-tilanne... Ihan oiva ei-rikollinen, rikollinen ei-romanttinen ja romanttinen, syyllinen, syytön, syytön, syyllinen noir-etsintä..

Black Room (USA-82) Pimiötä pimeämpää...

Valokuvaava vampyyrimies (kuvaa seinäaukoista huuumeissa hurmioissa sekstaavia pariskuntia) ja naisystävänsä ovat imuletkuvampyyreja, eli valokuvaussessioiden jälkeen pariskunnat joutuvat letkuihin kuihtumaan, kuivumaan... Suht umiikki idea, mutta elokuvan kuvauksen lähes koko ajan jatkuvassa hämäryydessä, pimeydessä, sumuisuudessa ei ole uniikiutta edes veritipan vertaa, tosin tällainen höyryisyys tietenkin sopii aiheeseen, mutta liika on aina liikaa... Elokuvan nimellä haetaan tietenkin sitä että kyseessä darkroomia eli pimiötä pimeämpi ja perverssimpi paikka...

Archibaldo de la Cruzin rikollinen elämä (Meksiko-55) Outo, onnistunut murha-murhaajapiruilu.

Itserakas, kiukutteleva lapsi saa äidiltään lahjaksi soittorasian. Kun poika soittaa sitä, kapinallisluoti ikkunasta tappaa talon (ja varsinkin pojan) palvelijattaren. Poika luulee, että hän on aiheuttanut kuoleman soittorasian toimiessa ilmoittajana, innoittajana.. Sitten siirrytään aikuisuuteen. Pojasta on "kasvanut" sarja"murhaaja". Lainausmerkit siksi, että seko (sitä hän kyllä on) miehen viereltä ja ympäriltä kyllä kuolee kansaa, mutta hän ei ole näitä itsemurhia ja vahinkokuolemia varsinaisesti tehnyt, makustellut, suunnitellut tämä heikkoluonteinen höperö, mutta myös tunnettu ja tunnustetettu rikas savenvalaja, elitistinen dandy niillä, niitä kyllä on. Ja kertookin näistä poliisille. `Olen massamurhaaja, pidättäkää.`naukuu hän poliisipäällikölle, pääetsivälle. Mutta eihän "ajatusrikollista" voi näissä tapauksissa pidättää... - Luis Bunuelin morbidi Meksikon melkein mestariteos. Ernesto Alonso on oiva pääosassa. Kylmän vahakasvoisena, sliipattuna, liipattuna `epäonnistujana`. Outo, onnistunut murha-murhaajapiruilu. Kieli, partaveitsi poskessa. (Tyypillä on rasiallinen partaveitsiä, joita hän hurmiossa hioo ja laittaa povitaskuun lähtiessään "murhaaja"reissuilleen.)

L'assassino Fantasma (Espanja-Italia-69) Laahaavuuden voittokulku ja ylistyslaulu, masentuneisuuden maamerkki, tollo typeryyden tölväys.

`Giallo`-mitättömyys, jossa kaksoisveljekset, nainen ja kiristäjä kiristävät toisiaan, toisiltaan.. Laahaavuuden ja ylistyslaulu, lamantuneisuuden airut ja aukileikkaus, masentuneisuuden maamerkki. Ainoa hyvä asia Giacomo Rossi Stuartin Ja Silviana Venturellin näyttelijätöiden lisäksi on musiikki, mutta se on ilmeisesti lainattu jostain toisesta elokuvasta. Typeryyden tollo tölväys.