Scanner Cop Yks ja Kaks

-Pauke pamahtaa pahemmaks! - Pulppupäät pamahtelevat tässä Scanners-saagan niinsanotuissa neljännessä ja viidennessä osassa. (Alussa isän pää pukkaa huutavia vauvanpäitä, lopussa pahiksen kulhopää muljaantuu ja mäjähtää sairaalan seinille, itse mäjähdys onsceenina, näiden kohtausten väli suoniapullistavaa tuijotusta ja tylsää Kyttäilyä.) Siis pahemmaksi kaikki näissä muuttuu, mutta hyväksi (roskaksi) ei milloinkaan, nytkään, silloinkaan. Puhumattakaan että muutuisivat hyväksi elokuvaksi, kuten Cronenbergin ykkösosa. - Scannercopeissa, Scannerkytissä poliisi on perinyt isältään scanneroinnin taidon, mutta isän scannerkuoleman jälkeen pikkupojan adoptoi kiltti poliisipäällikkö. Ja kaupungilla nyt (siis kun pikkupojasta on "periytynyt" poliisi) ns normi-ihmiset, random normityypit tappavat poliiseja. Ja nyt tietenkin Scannerkyttää tarvitaan! - Kyllä nää viikonloppualoituskökköilyinä katsoo, on näissä kuitenkin sen verran roskaa, varsinkin ensimmäisessä, ettei komposti kokonaan kuivu. Puolimehevää tavaraa. P.S. Kakkososassa on etevä, etova etiäinen etäkokouksista; Scanneri sulattaa kuulokkeet kiinni keskustelijoiden korviin! Mutta yks asiahan näissä kahdessa osassa häiritsee, madaltaa jännitysä, tylsistyttää, tylsyttää tarinaa; Scanneripoliisi selviää mistä tahansa tilanteesta tanakalla tuijotuksella ja jämäkällä nenäniiskahtavalla päännyökkäyksellä. (Vaikka pahisskanneri yrittäis samaa yhtäaikaa.) Tuijotanpa pysähdyksen tuonne ja/tai räjähdyksen tuonne. No, kakkososan pesulakohtauksessa on höyrystynyttä hirviömäisyyttä. Kakkososa muutenkin jämäkämpi. (USA-94 ja -95)