Two Orphan Vampires (Ranska-97) `Sokeat` vampyyrit valkoisine keppeineen on loistoidea.`

Edellinen, Fascination oli passelin pituinen mestariteos Jean Rollinilta, mutta tämä on mestari-ideainen ylipituus; Kaksi (kaksoset?) nuorta naista orpokodissa ovat sokeita(tai väittävät välillä näkevänsä maailman mustavalkoisena, viittaus vanhoihin kauhuelokuviin?), mutta ovatkin `valkokeppivampyyreita`! Mutta öisin he näkevät ("Näemme yön sinisenä", samoin katsojat, mustaa, pimeäähän se, siellä[,] silloin oikeasti on) ja vampyroivat. Sekä pohtivat omia olemuksiaan. ("Onko meillä muistoja?" "Selviämmekö yöstä hengissä?" "Voimmeko juoda toisiamme?" "Oui, oui...") Näyttelijätyö on kamalahkoa, varsinkin kun heille on annettu aivan liikaa dialogia, näyttelijätyön kamaluus korostuu 1]. Mutta kuten sanottua, pohjaidea on loistava, mutta Liikaa filminauhaa on tähän käytetty, vartin lyhyempänä olisi puolentoistatunnin perustavaraa ja ylikin siitä. ------------ 1] Naisten yölliset kaksin-keskinäis-keskustelut-kikattelut orpokodin yössä ovat karmeaa katsottavaa ja kuultavaa, mutta onneksi heidän "vampiroimansa" koira (yäk1) hengittää kieli ulkona (kääk!)-"kuolinkuvassaan". Ja `onneksi` nämä sokeita näyttelevät näkevät näyttelijät ovat sokeina paljon parempia. P.S. Pirun nolo idea on rauniokirkossa ja sen kellarissa epävarmasti, laiskasti ja jopa pelokkaasti siipiään leyhyttelevä spandex-aerobicasuun pukeutunut päävampyyritar, mutta erittäin hauska idea on sijoittaa Pete Tombsin (sic!) "Immoral Tales: European Sex & Horror Movies, 1956-1984"-kirja samaisen paikan "alttarille".