Devil in The Brain (Italia-72) Outo-giallo.

Tai ei siis perusgiallo. Tämä on: Erilainen giallo. Sairaalagiallo. Mielisairaalagiallo. Nunnsairaalagiallo! Ja vielä Sergio Solliman Giallo!! Poikalapsea syytetään isänsä murhasta ja on siksi sairaalassa, mutta mies, pojan äidin vanha rakastaja (Keir Dullea) alkaa epäilemään tapausta... Eli nyt siis loppui Piruilut, vaikka nimessä vanha kehno vielä piileekin piruna, paholaisena.. Piru piilee yksityiskohdissa, kuten sanotaan, mutta nyt tähän elokuvaan: Paistuu ja maistuu.. Nuori nainen-äiti on "myös"(?) sekaisin, sillä joku muu on myös. Mutta kuka? Ja miksi? Aluksi menneisyys-nykyisyys-vaihtelut littaavat tarinan littanaksi, mutta se alkaakin kekseliäästi kohoamaan kuin crime-giallo-dekkaritaikina, mutta ei kohoa eikä paistu tyhjää täynnä olevaksi tuulihatuksi, vaan maistuu mainiolta psykocrime-giallo-dekkarilta Italokartanomausteella.

The Blind Swordsman aka Duel With The Devil (jälkimmäinen monen Honkkari-leffan nimi) (Taiwan-Hong Kong-70)

Lisälehtiä `paholaisen ` kirjaan 2: Duel With The Blind Swordswoman/Devil (ei sokean). Ihan niin kuin Ihan niin lukuisat Blind Swordsmenitkin. Nyt on vain Sokea Miekkanainen. Lisäksi, myös dare devil/dare-devil/daredevil`ismia (siitäkö se Devil-nimi?), kasvo-kuolo/kuolo-kasvomaskia ja matsia...

The Devil`s Lover aka Demon Lover aka Lucifera: Demon Lover (Italia-72) Suttuinen, tylsä sekoitus `seksiä` ja `kauhua` .

Lisälehtiä Paholaisen kirjaan 1: Lucifera. - Kovamaineniminen, mutta tylsä, suttuinen sekoitus jonkilaista kauhua ja jonkinlaista maalaisseksiä. Pääosissa kovat nimet alavaihteella: Rosalba Neri, Mark Damon. No, ei Demon kuitenkaan..

The Devil`s Daughter (USA-73) Ankeaa ja Kankeaa..

Ja siihen juoni ja näyttelijät lankeaa.. Ja!: Äärikamala, äärivakava.. "Vanhemmat ovat aina mysteeri lapsille, ja lapset vanhemmille." Laahustuksen, raahustuksen alussa Paholainen koikkelehtii kainalosauvoilla!!?? Nykyään olis varmaan rollaattori. (Mites olis ollut pyörätuolipaholainen? Pyörätuolipiru? Näillä sauvoilla kai "hienovaraisesti" varoitetaan, että nyt tulee ankeaa, kankeaa kökköä.) Eikä kyseessä ole komedia, vaan äärivakava, äärikamala kankea kammotus, kauhistus.. .. - Shelley Wintersin 20-30-luvulle sijoittuvat tai nämä, tämä joka, jotka on/ovat kuin silloin kuvatut eivät ole mun munakkaani.. Nuoren naisen äiti on myynyt lapsensa jo pienenä pirulle, palkannut paholaiselle (tätä tyttö ei tiedä, tietenkään) ja äidin hautajaisten jälkeen noitaniminen Lilith-täti, vai mikä lienee (jälleen koko ajan yli- tai alinäyttelevä Winters) ottaa hänet kartanoonsa ja kaupungin kulttiin. - Eihän tässä tapahdu yhtään mitään, edes keskivertokauhuksi tätä ei voi missään nimessä luonnehtia, ehkä keskivertokangisteluksi sitten.. Kaikki on niin nollavillaista, ja jos nyt halusivat tehdä laahustuksen ja raahustuksen, niin olisivat tehneet kunnon `kangistelugenren` "edustajan": Juonelle ja näyttelijöille kunnon kahleet koipiin ja kouriin, painot polviin ja raudat ranteisiin ja koko hela houre suolle tarpomaan, niin olis uponnut jo alussa... Mutta ei! Viisi varttia tuntuu viideltä vuosisadalta. Aivan uskomattoma, uskonnottoman ja uskovaisen kankeaa ja ankeaa ja nuorta naista lukuun ottamatta näytteleminen on ankean, kankean kammottavaa. Helvetin, Perkeleen, Pirun ja Saatanan hidasta paarustamista, pakertamista, pöljäilyä, pönttöilyä... - - Helvetin huono. Pirun paska. Saatanan surkea. Ja loppuratkaisu aivan hävettävän, nolon, säälittävän ennalta-arvattavan ennalta-arvattava, olisivat nyt edes jotain muuta, uutta koittaneet keksiä. No, lopun musta hiusväri-piru-paholainen on on kyllä uransa (sekä näyteltävän, että näyttelijän, näyttelijän ja näyteltävän) korkealentoisimpia vilahduksia. P.S. Joseph Cottenin loppu-uran kauhuleffapohjakosketuksia kylän tuomarina.

The Devil Made Me Do It! (USA-74)

Meikämanaajalle täysin tuntemattoman komediallisen etsiväsarjam kauhujakso. The Snoop Sisters (Helen Hayes ja Mildred Natwick) on sarjan nimi ja kertoo New Yorkissa asuvista ja etsivöistä mummosiskoksista, eli mummoetsivistä. Tämä jakso alkaa kun lentokentän matkalaukkuhihnalta löytyy putkikassi-pussitettu ruumis. Ja se johtaa mummot pirunpalvojien suuntaan... Rauhallisen jämäkästi tuntiin ja tusinaan minuuttiin on saatu medaljongi, jonka sisältä löytyy "Maailman vanhinta ja vahvinta huumetta" joka tekee musta oliivi-simäiseksi hypnoosizombiksi, okkulttikellarikeskuskauppa, jossa on elävä korppi ovikellona ja baskeripäinen pahan/rahanpalvoja (eiku kyllä se hyvä on) joka pelaa pokeria ja kaupasta löytyy keskeltä pata porisemassa ja seinustalla pääkalloja tehtaileva kone joka tiputtelee kalloja koriin ja kai myyntiin. Yhdelle esille olevalle kallolle on läntätty peruukki päähän. Lisäksi tarot-kortteja tiputellaan kortti kerrallaan: Tiputetaan postiluukusta, ammutaan nuolella oveen, läntätään uhrin, myöhemmin ruumiin otsaan ja koko ihana "kaaos" lopetetaan ison kaapulössin kieliposkisen kirkuvaan kaapukaaokseen, piirileikkiseen paholais-pirunpiiriin... Ja Alice Cooper rokahtaa, röhnöttää tuolilla ja makaa sohvalla luurankopuvussa(an)! Lisäksi George Maharis, Joan Blondell, Bert Convy ja sarjassa ovat muuten vierailleet mm Paulette Godard viimeisessä roolissaan, George Peppard, Geraldine Page, sarjahirmu, Roddy Mc Dowall, Bo Svenson, William Devane, Jill Clayburgh, Walter Pidgeon, Vincent Price. Että kyllä on staroja tuntemattomaan yhden, korkeintaan kahden kauden (-73-74) kummalliuuteen tungettu! Ja Pricesta tuli mieleen, että onko kauhujaksoja enemmänkin, pitääpä tarkistaa.. Ja vaikka ei oliskaan, nin jo tämä yksi jakso on Ihanan absurdia, obskuuria, hauskaa, humoristista, hullua, kekseliästä, kevyttä kivaa 70-lukua. Helvetin hauska. Helvetin hyvä.

Disorder (Ranska-86) Päälle liimattu ja täyteen tungettu. Lapsellinen, nolo, tahaton komedia.

Kolme (kaksi miestä, yksi nainen) post-punk-piireissä ja bänd(e)issä pyörivää tyyppiä yrittää varastaa musiikkaikaupasta soittokamat, mutta paikalla onkin kaupan tyyppi ja tyypit tappavat hänet.. Sitten tietenkin alkaa asian peittely muilta genren tyypeiltä, mutta se mitä ei valitettavasti peitellä on nolon ja säälittävän massiivisia mittasuhteita saava bändiläisten ja naistensa ristiinrakastumiset. Niitä tungetaan katsojan korvista, kurkusta, silmistä läpi, alas alusta alkaen erittäin paljon, pitkään ja päälle liimaten ja täytteeksi tunkien... Oliver Assayasin esikoiselokuva on tahaton, nolo komedia.. Nolo, tahaton draama..

Satan`s Sabbath aka The Sensual Sorceress aka The Possession of Virginia (Kanada-72)

`Saatanan sapatti`on hidas, kuiva, laimea, loiva, löysä, vaisu ja valju kanadalainen(!), ranskankielinen saatanallisuus. Mutta siinähän on oma pelkonsa, puristuksensa, viehätyksensä ja voimansa kun Saatana kiertyy, puristuu, tarttuu harmaan, hartaan hitaalla kierteellä. , puristuksella ja tatsilla `uhriinsa`. Ja kuten käy joillekin joskus Jumalan kanssa.. Oliskin kiva, kova katsoa joku kiva, kova godsploitaatio. P.S. (Paholaisen Sana): Mutta elokuvan loppu (lyhyt!) on juuri oikeanlaista orgiaa, hetero-homo(lue:lesbo)-softseksuaalisuutta, avantgardistista anatomiaa, surrealistista seksiä.. ..

Satan In Her (Indonesia-74)

ELOKUVAN LOPPUSPOILAUS! Manaaja-"vampyyri"versio, jonka viimeiset viisi minuuttia oikeuttavat olemisen elokuvahelvetissä-`taivaalla`: Valkovaahtusuu-"vapmpyyri"suu vaahtoaa, (no, on hänellä kuitenkin "vampyyri[n]kynnet", joilla kyntää Manaajan kaula, kurkku verivirroiksi, lisäksi hän lyö Manaajaa kirjalla, kukkapurkilla ja taululla päähän, mutta Manaaja ei ole maks, miks, muks millänsäkään ja vaahtosuu kuivuu...)

Drakula Mantu (Indonesia-74) Drakulan mannut ovat juustoiset ja räkäiset..

Ja taideleffataunot äkäiset. (Ja jos taideleffaatikot vastustavat, niin kyllä useat roskaleffatikot rynnivät oville, sillä kyllähän tämä aikamoista höpö-höröhuumoria on.. Mutta mä en rynni, sillä: `Hauskan` kökkö vampyyrikomedia jossa valmistaudutaan vampyyrihäihin ja vietetäänkin vampyyrihäitä. Ukkovanha, vanhaukkovampyyri (kadottaa, tiputtaa, unohtaa välillä hampaansa) ja `nuori` vampyyrihaamu ovat menossa naimisiin, ja kai muistaakseni menevätkin (asiaa kun mielessäni, muistoissani pätkin.) Lisäksi vampyyri menee vessanpöntölle (elokuvan `tunnettu`, zoomattu clou) ja suutelevien vampyyrien hampaat eivät suinkaan tipu, vaan juuttuvat toisiinsá kiinni. Ikuisesti jumittava, kiinnipitävä rakkaus?! Ja hauskasti, hirveästi ja rasittavasti hirviöt hampaat ja kielet ulkona vähän väliä sisällä ja ulkona kikattavat, kutittavat itsejään, uhrejaan (eikä niitä aina muka nähdä). Ja juovat Coca Colaa!!.. ( Mutta eivät valitettavasti avaa peltipurkkeja, pulloja vampyyri[n]hampaillaan..) Ja päätön ajomies, ratsumies puhuu!!-- Ja jonokusemista mukana myös. Ja Drakula desinfioi purtavan kaulan. Tätähän voisi käyttää, soheltaa, soveltaa myös pornoelokuvien (ja miksei tietenkin kotona myös) cunnilingukseen ja fellaatioon, ja siveimmillään suudelmiin.. .. `DEMONS, DEVILS, MONSTERS UNITE!!!..."

City of Silence(s) (Ranska-79) Kummallisuuksia Kummalassa, Kuvakulmakavalkadi Kökkölästä - Etsivä saapuu Pöljälään, Pönttölään..

Absurdin mainion oudon kuvakulma, leikkaus ja lähikuvakavalkadin (esim aukaistavat ja suljettavat ikkunat, laukut, ovet) sekoitus on myös tietenkin mysteerimiurhien mekka ja mombasa (tai tarkemmin, `törkeemmin` sanottuna murhien, yleisen outoilun, outouden ja näiden tutkinnan tyhjyys ja täyteys:) Toimistojohtaja ammutaan kirjoituskoneiden paukkeessa koneiden ja sihteerien reunustaman kone- ja sihteerikkökäytävän päähän, sihteerien huomaamatta, kuulematta, näkemättä koko tapausta, korvakäytävä kautta kuumemittaus peräsuolesta-tappo, varjokuvatappelu elokuvateatterin kankaalla, pyörätuolipotilas-sotilas sukeltaa uima-altaaseen... Ja katsoja... --- `Etsivä` saapuu - pikkukaupungin pittoreskit pimeydet... pöljät, pöntöt pösilöt... Pikkukaupungin pikkunieluisuus-sieluisuus sihdin läpi sihdaten... Ironisella, ilkamoivalla, iloisella intensiteetillä hilaten, pilaten, silaten, tilaten.... Loppuäataus-latinki-lopunnäky: Palava pyörätuoli ja mies valuu, vyöryy mäkeä alas yössä... Ja yössä tässä ollaan koko ajan, kaikin puolin... `Etsivä` etenkin, katsoja kans.. Mielenkiintoinen matka yössä "työssä"..

Hot Day Afternoon aka When The City Awakes eli Lehtileike eli Keikkojen keikka (Ranska-75) Vaisua vatkulia..

Musta-valkoharmaahiuksihemmot "valloillaan", "vauhdissa"..... Jännäjuoninen, mutta löysätoteutuksinen Ranskaroistoilu. Tai poliisiproseduuri. Kumpi puoli pääosassa, tiedä häntä?: Valevartijat-poliisit ryöstävät oikeilta mahtisäkit rahaa ja piiloittavat ne vanhaan hautaan. Ranskacrimen yhden suunnan mukaisesti pari ryöstäjistä, sekä poliisipäällikkö ovat iältään hautaa lähellä olevia gubbeukkoja, vanhoja valko tai mustahkovärjättytukka-ukkogubbeja nuorten nulkkien säestäessä ja äestäessä.. Mutta nuori (oho, poikkeus porukasta, porukoista, kaavasta... Marc Porel) lehtimies ottaa ryöstöstä kuvia ja alkaa julkaisemaan ryöstäjistä kuvia lehdessä pärstä per pari per päivä.. Ja sitten on kliseisesti perässään poliisit ja roistot.. Mutta miten ihmeessä tämmöisestä ihan ok-juonesta on junnattu näin tahmea, vaisu vatkuli aikaan? Käsienveivausta ja Ranskapapatusta riittää, varsinkin roistopuolella.. No.lopussa lauotaan, mutta se on kaikin puolin myöhäistä, myöhäistä kaikin puolin.. P.S. Porel poreilee poikamaista karismaa, muut matelevat ^kova`kasvoina.. Gangsterikeitto ei kiehu, kypsy, poliisipata-pihvi ei paistu... Eikä maistu...

Specters (Italia-87) Vertauskuvallisesti veretöntä

Ja kuvauksellisesti myös (esim punapukuinen nainen kulkee epätodellisen voimakkaan kuunvalon, metsän ja vesiputous"puiston" höyryisessä, valoisassa kolminaisuudessa kohti kuolemaansa?).. Juoni: Alusta, tästä lähtien linnut, tuulet tuivertavat tutkijoiden tunneleissa ja ulkonakin.. Arvio: "Tietokoneet eivät tiedä kaikkea." "MITÄ?!" `Emmekä mrkään, tekään..` Tällä `tiedolla`elokuva aloitetaan lähetetään taivaisiin.Tai tunneleihin.. -- Tuntematon, tuntemattoman. tuntemattomuus-ohjaaja/ohjaajan Marcello Avallonen kevyt, kökkö, mutta `kahlitseva` katakombikauhistelu on lopulta voitto: Creepy dialogi, creepy kässäröinti (`Menemme, menette sinne ja tai tänne, aina paha tuhoaa elämämme, elämänne`.`Menen minne tahan, aina kohtaan pahan`. `Teemme, teen, teette niin tai näin, aina paha käy päin`), toimivan jatkuvasti mutkitteleva "Eerie music" ja epätoivoisen päälle liimattu ihana, mainio kasaridiscomeininki (yksi päähenkilöittäreistä/löittäristä nauhoittaa epäonnistuvaa karmealauluaan, mikrofoni muuttuukin käärmeeksi!) kulkee pitkin poikin, pitkään muhevasti muinaisia, `murskaisia`, mutkaisia tunneleita,joita katakombeiksi kutsutaan... Onnistunut hybridi. Elokuvan efektimestari onkin yllättäen sitten täysin tunnettu mestari, Sergio Stivaletti, mutta efektinsä eivät erikoisesti ole kovin vereviä, vertauskuvaksellisesti kylläkin ovat, ja se tekee tästä, muun luetellun lisäksi onnistuneen, oudon hybridin.. Kuin sokea katakombiopas (tällainen hahmo elokuvasta löytyy) opastaisi katsojaa `eteen`päin, pahaa päin.. Donald Pleasencen (jälleen) tutkijahahmo Pleasencen myöhäis-vanhuusajan parhaimmistoa, ottaaa osaan innolla..

City On Fire eli Kaupunki liekeissä (Kanada-USA-79) Lähiefektit julman, karmean tuntuvia, kaukoefektit kökköjä..

Turhautunut työttömäksi jäänyt aiheuttaa vimmassa ja vahingossa suurkaupungin suurpalon. Sinivalaan, mammutin, elefantin osan elokuvasta vie alun hahmojen, henkilöiden, tyyppien `pika` tai toistoesittely. Noin tunnin jälkeen valuvat palonesteet aiheuttavat elokuvassa aikamoisen tulitykityksen, mutta multimassiivista spektaakkelia ei onneksi synny, syty.. Lähiefektit ovat julmasti, karmeasti tuntuvia, kaukoefektit kökköjä.. - Melkoisen tuntematon, harvinainen `halpis` on tämä yhdysvaltais-kanadalainen katastrofielokuva. Halpis-sana lainausmerkeissä sen takia, että ainakaan näyttelijöistä eivät monetkaan ole halpoja: Henry Fonda (Palopäällikkö), Ava Gardner, Shelley Winters, Leslie Nielsen (Kaupunginjohtaja), Barry Newman. James Franciscus.. Ja yhtenä käsikirjoittajista roska-aatelinen-auteur Jack Hill.

Blood Ties eli Verisiteet (Italia-86) ja P.S. Blood Brothers eli Verisiteet (Italia-74)

Elokuvan alkupuolella Joe Spinell sanoo, uhkaa suomikäännöksessä: "Isäsi tulee kuolemaan hitaasti ja hyvin kauniisti.." (Enkuksi kyllä sanoo "Slow and not so beautiful..") - Eli kidnappaus-crimeily-mafiointi kyseessä, ja varsin ok sellainen. Italo-mafiointien, Italo-crimejen tyyliin tässäkin sekä italialaisia (heitä tietenkin pakostikin enemmän), mutta perinteisiä Jenkki-Italo näyttelijöitä tavallista enemmän, poikkeuksellisesti pääosaa myöten (Brad Davis), sehän on yleensä joku italiaano.. Muita jenkkejä esim Vincent Spano. - Elokuva on lyhennetty tv-sarjasta, mutta on kyllä verisempi kuin sen aikaiset sarjat. Voihan olla että väkivaltaisuuksia on lisätty elokuvaan. - Vankkaa peruscrimeä. P.S. Älä sekoita vuoden-74 Verisiteisiin eli Blood Brothersiin, sekin siis mafiointi, ja parempi, ja kovempi kaarti: Franco Nero, Claudia Cardinale, Fabio Testi. Siinä on mafiointiin sekoitettu myös mustasukkaisuutta, rakkautta.. Ja älä varsinkaan sekoita vuoden-95 Daryl Hannah-elokuvaan Verisiteisiin eli The Tie That Binds. (Eli solmio, joka hiertää, heh, no joo..) Se on sitten sitä "nyky"crimeä.. Siinäkin on muuten Vincent Spano.

Sky Pirates - Ilmojen valtiaat (Australia-86)

"We are under attack!" Toisessa Maailmansodassa sotilaslentokone joutuu avaruudesta tulleen muinaisen palapelin palan hyökkäyksen kohteeksi, sitten kone syöksyy maailmanhistorian läpi ja pamahtaa Pääsiäissaaren lähelle ja sitten melkein heti(?!), ainakin elokuvassa, leikataan, siirrytään oikeussaliin, miehistö joutuu oikeuteen, mutta retee, ronski ja rohkea, rouhea lentäjäsankari perinteisen tulevine naisineen lähtee pakoon etsimään palapelin muita paloja ympäri maailman... Ja selvittämään kuka on lennon pahis (no se selviää, tieto tulee heille, meille heti, aikaisemminkin*), semminkin kun hän ei "pahisuuttaan" vakan alla juurikaan pidä... Ihan perustoimiva Kadonneen aarteen metsästäjät-rip(pi) offi.. Siksi rippi offi, koska mukana pyöri myös avaruus-maagis-muinaistietoisa (mutta onko sietoisa, vai liiankin tietoisa..) pappi. *Se on Savage! Pirun avuton pahis, by the way... Mainion avuton.

Affair In Havanna (USA-Kuuba-57)

John Cassavetes(!) on pääosassa Laslo Benedikin halvassa, mutta hyvähkössä Kuuba`noirissa`-draamassa jossa Cassavetesin esittämä pianisti rakastuu Raymond Burrin jäykkäjalka`gangsterin`-pyörätuolipohatan kauniiseen nuoreen vaimoon (Sara Shane) Havannassa. Helpon, iisin sopivaa sunnuntai-illan nukutusta, viikonlopun lopetusta, viikon alun pehmennystä... Lilia Lazo, Celia Cruz..

The Land Unknown eli Etelämeren salaisuus (USA-57) Oikein oivaa sunnuntairoskaa.

Ensimmäinen nainen Antartiksella! Toimittajanainen lähtee sotilaslössin kanssa tutustumaan Etelänapamantereeseen. Ensimmäiset minuutit elokuvasta ovat nais"asiaa": `En ole huolissani itse matkan vaarallisuudesta, vaan kuinka yksi nainen ja 800 miestä natsaavat keskenään, natsaavatko liiankin hyvin vai yksipuolisesti..` `Unohdat että olin puolen miljoonan miehen kanssa Koreassa kolme kuukautta.` / `Kyllä tuo kuumaverinen nuori helikopterilentäjä jäähtyy kun ilmakin jäähtyy, jäätyy suorastaan`.. Ja itse paikalla nähdään kaksi hyljettä möyryämässä eteenpäin: Nainen: "Mies ja vaimo?" Mies: "Ei. Molemmat miehiä." Sitten nähdään pingiviinilauma: Nainen: "No, nuo frakkiotukset ovat varmaan kaikki miehiä?" Mies: "Ei. Kaikki naisia." No, siellä siis ollaan parin minuutin päästä ja dokumenttifilmien ja yllättävän hyvien halpisefektien liitto muodostuu lujaksi kun esihistorialintu ja tietenkin "she"ksi nimetty ("There she is!") myrsky pakottavat, pudottavat, pudotuttavat kopterin jääkenttään, kyydissänsä kolme miestä ja yksi nainen.... Eikun kopteri putosikin Etelänavan höyryisän kuumaan "osaan" jossa kummalliset kasvit ja varsinkin elukat, ehkä myös heidän yhteiseloliittoumat mellastavat. Ja elukoista tietenkin Dinosaurukset, ketkäpä muutkaan!!.. Eikä mellastamistansa voi tietenkään estää valtavat viidakkopuutkaan!!.. Vesidinokin löytyy.. Mutta se saa tulta turpaan pitkästä tulisoihdusta. ja hätäraketista.. Ja siellä on tietenkin pulp-perinteen mukaisesti muitakin ihmisiä.. Ainakin ihminen.. Ei nyt sentään niin "perinteisesti" että siellä on sekä dinosaurukset että mikään muinaisheimo/valtakunta.. (Mutta on siellä mies ["Always alone.."] joka jollain luonnontorvella hallitsee hirviöitä.. Onpa monipuolista roskaa! ja varsinkin..) -- ..Pirun hyvää ja monipuolista pulproskaa. P.S. Lopun helikopterin lento harmaassa, harvassa mutta maagisessa viidakossa on kuin esihöyryinen etiäinen Ilmestyskirja Nyt`istä, ilman sotaa tietenkin.. Mutta Mies jää suorittamaan Yhden miehen sotaansa luontoa ja luontokappaleita vastaan... Vai jääkö? Sillä heklikopteri on keksitty, mutta onko, hänelle?.. Kenelle?..

Vengeful Beauty (Hong Kong-78) Kekseliäs, mainio, vauhdikas toiminta vertyy, mutta ei vereydy alkusotkujen jälkeen..

Tyypillisehkö (koko perheen, suvun murhista, tapoista kärsivä [mutta tällä kertaa ilehduttavan poikkeuksellisesti nainen] kostaa kostamisen jälkeen, kostamisesta kostamisesta päästyään) elokuva parantaa parantamisesta päästyään toimintaansa ensimmäisen puolen tunnin jälkeen: Mainioita hyviä, outoja ja älyttömiä elementtejä, juttuja, kohtauksia tulee toistensa alle, eteen, lomiin, päälle, viereen, tulvii yli liukohihnan: Hyvää (toiminta vertyy, mutta ei vahvasti, vaikuttavasti, valtavasti vereydy paria paaluttavaa parrutusta, parruttavaa paalutusta lukuun ottamatta, mutta toiminta on kekseliästä, mainiota, vauhdikasta...), outoa (kökön mainiosti näitä `koko perhe, suku tapettu`-tyyppejä tulee vastaan `vähän väliä`) ja älyttömyyksiä (pahisisä lähettää lapsiaan vuorotellen naisen kimppuun ja jotta elokuvaan saadaan hauskaa kökköyttä, lisää pituutta ja toimintaa, niin yhtäkkiä viidakosta ilmestyy vielä yksi eri naisen, äidin kanssa saatu lapsi ja loppuun vielä 3 Dev Adamin-`tyylinen` muuntuva, toisttuva pahisisä-inkarnaatiosuma, Adamissahan se oli Pahis-Spiderman. Mainiota!) Lisäketsuppina ja sinapina, sokerina ja suolana vielä vähän vaikka kenen osoittautuminen pahikseksi ja nainen sen muka aina "heti" huomaa. Ainakin jälkeenpäin hän sanoo, selittää äkänneensä kaikki piilopahikset heti kun he kuvaan astuivat...

Die Tonight (Suomen Lappi-2024) Miehenjuoksutusta.

Mielenjuoksutusta. Mystinen Mies juoksee kairalla kaikuvaa Mystistä Ääntä kohti tai/vai pakoon pitkin poikin kairaa... Juonenjuoksutusta. Hyvää miehen(,) mielen, juonenjuoksutusta käppäisellä lopetuksella. Eteenpäin on kuitenkin tultu, sillä Porukan edellisessä leffassa "Die!"(2023) oli myös käppäinen juoni.

The Dragon Missile (Hong Kong-76) Kehoja katkovaa bumerangeilua, juoni itsessään limaista, liimaista strösselipuuroa..

..Mutta ei onneksi velliä, paksua on puuro.. - Palvelija-Vaeltaja-miehellä on selkärepussaan kaksi valtavaa lohikäärmebumerangia, joilla hän katkoo käsiä ja päitä. Tätä hän tekee jopa veljensäkin suuntaan isäntänsä lääkkeenhakumatkalla (isännällä on selässään iljettävän kökön näköinen [kuin vaihtelevanväristä strösseliä, liimassa, puurossa] ja karmean kivulias paise) jolla bumerangi pyörii ja palaa, palaa ja pyörii tietenkin myös miehen matkakumppanien ja muutamien `sivullisten` ja sivullisten suuntaan.. Myös kalastajaverkkoja kekseliäässä käytössä.. - Vähän raskassoutuinen (koko elokuva on tätä matkaa), mutta bumerangeilu piristää.