Swordsman With an Umbrella (Taiwan-70)

Armottoman tylsä swordsailu, vaikka swordsaajalla miekka-sateenvarjo-yhdistelmä (sateenvarjolla voi helikopterimaisesti lentää paikasta paikkaan), paljon taisteluita ja uhreja, mutta tämä on ankea ja tahattoman "koominen" selitys-tilityselokuva ja nämä keskustelut jatkuvat ja jatkuvat ja rasittavat ja rasittavat... Taistotkin samaa kaavaa. Ainoa kekseliäs taistopoikkeus; Tyyppi lyö luunapeilla mailanpalasia mailastaan saartajiensa päihin.

Pertsa ja Kilu (Suomi-2021)

Aivan mainio versio Väinö Riikkilän alkuperäisromaanista laivoineen, lentokoneineen, sukellusveneineen. Lapsinäyttelijät loistavia, seikkaileva pojankoltiainen sisälläni taputti mielikuvituksen voimalla, voimalle.

Destroy All Monsters eli Hirviöt uhkaavat maailmaa (Japani-68) `Monsterisaarelta maailman metropoleihin`

Katsoin tämän edellisen kerran joskus 90-luvun alkuvuosina viiva puolivälissä ja muistelin tämän olleen todella kova monstermylläysmälläys, sillä lähteehän tässä vartioidulta saarelta vartioinnin pettäessä (aiheuttajana AvaruusNaiset!!) iso kasa, läjä, tai siis yksittäisiä Japsihirviöitä Maapallon Isokaupunkeja tuhoamaan, ja tuhoaakin joitain. Mm Godzilla riehuu jo heti aluksi New Yorkissa (YK:n Päämaja näkyy pitävän koko ajan kokouksiaan kuitenkin.) Mutta Tokiokin tulee vuoroon myöhemmin, loppupuolella perinteisesti, vaikka Hirviösaari on Isokaupungeista lähinpänä Tokiota, ekana kierretään vähän muailmaa.. -- Ei siis ihan sitä mitä muistelin, mutta varsinkin pitkä loppumättö on vahvaa, vaikuttavaa ja vankkaa mössäystä. Tämä oli varmastikin se osuus joka oli jäänyt ekasta katselukerrasta mieleen. --- Ei kova klassikko, mutta klassikko kuitenkin. Elokuvan enkkunimi kova, miksei Suominimikin. Mutta varsinkin enkku, sen niminen bändikin oli aikoinaan siitä nimensä ottaneena.. P.S. Älä sekoita elokuvaan eräältä nimeltään All Monsters Attack (aka Attack All Monsters), se on alkuperäiseltä, oikealta, hirviöiltään kapeammalta nimeltään "vain" yhdeksän monsterin marssi, tässä heitä on 11.

Vanhassa vaara pahempi

Nyt näyttää siltä että näillä helteillä M Night Shyamalanin uudesta Old-elokuvasta on paistumassa hänen uransa pahin pannukakku.

Gamera The Invincible (Japani-USA-66) `Kovempi kuin Godzilla!`

Gammera se on vasta kumma hirviötekele, perkeles! Ikijään alta atomilentsikan maahansyöksystä uudelleen sikiävä `kiltti` 1] kilpikonnakonna, (joka tietenkin, tottakai syö ja syöksee tulta!) muutaman ladon ja navetan kokoinen monsteri muuten pystyy liekehtivänä, liikehtivänä, pyörivänä AvaruusKilpiKonnaUFOna liikkumaan paikasta toiseen! (Ja lähetetäänkin lopussa spoilaavasti raketillas Marsiin!!?? Josta, siellä, sieltä on tulossa "tuhoamaan", eiku siis spoilaavasti kiltteilemään kahdentoista osan verran! Onpa Raamatullinen Luku!!) Perinteisesti Tokiota tuhotaan, esim disco jossa bändi soittaa Gammeralaulua!!! - Aivan mainiota kesäroskaa -ja viihdettä! Mutta sopii mihin tahansa vuodenaikaan! Myös Jenkkilisäykset (katoin `semmoisen`, `tämmöisen`version) kiistelevine tohtoreineen ja Jenkki-Neukkuupseereineen onnistuivast yllättämään onnistuneesti ja yllättävästi!! --- "He wants to speak to Gamera!" "Ha! Ha! Ha!" --- Gamera - Kovempi kuin Godzilla! Ja PikkuPoika - Gameran Kaveri!! P.S. Ihan kaikki tässä eivät olleet kyllä Kameran Kavereita, mutta se vain lisäsi viihdyttävyyttä! 1] Perinteinen Pikkupoika tietenkin, tottakai taas tietää, tuntee, tunnistaa KilppariKonnan kiltteyden.

The Mummy`s Tomb (USA-42)

Muumio Jenkeissä. - 30 vuotta on kulunut edellisestä, `Muumion kädestä`. Arkeologista on tullut erittäin huonosti vanhennettu hopeahius -ja viiksipää. (Sitten viime näkemän hän on kasvattanut viikset, "auttaa" vanhenemiskuvauksessa.) Mutta elokuva on löysä ja tylsä toisto Mummy`s Handistä`siirrettynä Jenkkeihin ilman huumoria. (Babesta on tullut puolikyynikko, erittäin huonosti vanhettu hänkin, hän peruukkitempulla. Ainostaan alussa näkyvän George Zuccon maskeeraus ja näytteleminen on mestariluokkaa. Hänen pappiseuraajaa esittävä Turhan Bey on aivan liian nuori rooliinsa.) Matelevaa muumioelokuvaa, muumio on kyllä mahtava (häntä esittääkin Itse Lon Chaney Sr) ja lopun liekkiluhistus on vaikuttavaa jälkeä, mutta kokonaisuutena kankea, homeinen. Kankealla tarkoitan aikoja jolloin muumiota ei nähdä, muumion itsensähän pitääkin olla kankea ja homeinen. P.S. Jatko-osia tuli tämänkin jälkeen, yhden nimi käsittämättömyyksin kurkottava Mummy`s Ghost.

The Mummy`s Hand (USA-40)

Hyvää muumioviihdettä. - Kaksi jenkki-`nuorta`miestä, arkeologihurmuri ja vähän hauskaa sivuahhmoa sivuava 1] lähtevät Egyptin aavikoille muumiojahtiin jenkkitaikurin(!) ja hänen tyttärensä kanssa. Mutta paha museopomo-muinaispappi (loistava George Zucco) lähtee mies-naisjahtiin. - Oikein mainiota muumioviihdettä. Puitteet ovat suht hienot. Hyvää roskaviihdettä on eräänlainen arkeologinen "alkoholisti"muumio, zucco jättää hänelle pieniä lehtiuuttevoimapulloja sinne tänne tärkeille paikoille ryypättäväksi, jotta jaksaa taas.. Toinen roskaviihdyttävä camppailu on se, että kukaan ei muka ole täysin tutkitulta alueelta löytänyt täysin esillä olevaa temppeliä! Ilmankos muinaispapit ovat pystyneet pitämään siellä pitojaan vuosituhannet!! Zucco nyt viimeisenä(?) ketjussa. ----- 1] Miehen hauskuutta ja noloutta aiheuttama nimi `Babe`aiheuttaa monta `hauskaa`ja noloa hetkeä. Se vielä lisäksi hauskuushuumoriketjuun. Ja elokuvassa "monikerroksinen" kauhutuntemuksen kuvaus: `Nuo yössä ulvovat sakaalit saavat kananlihani kananlihalle!`

"Post"(?)"pandeemista"(?) kauhua?

M. Night Shyamalanin uudessa elokuvassa Old`issa on mielenkiintoinen idea (kuten useissa hänen tuotoksissaan, mutta toteutus tyrii, tökkii[?], näin on ainakin käynyt hänen viime vuosien elokuvien kanssa.) - Ihmiset alkavat nopeassa tahdissa vanhenemaan rantalomakohteessa. Onko auringossa, vedessä jotain? Mielenkiintoiseksi tämän tekee ajankohta; Juuri kun pääsee taas lomailemaan, niin uusi isku, "pandemia"(?) turisteihin, turismiin.. Viimeinen ranta?

Godard Mon Amour aka Le Redoutable (Ranska-2017)

Jean-Luc Godard (Louis Garrel) rakastuu 60-luvun loppupuoliskolla Anne Wiazemskyyn (Stacy Martin) ja (porvarilliseen) vasemmistoradikalismiin. Porvarillinen suluissa, koska Godard piti Itseään ankarana ja tiukkana vasemmistolaisena, ankarampana, tiukempana kuin monet muut porvarivassarit, vaikkakaan ei Itse hylännyt mitään porvarillisen elämän tunnusmerkkejä, vaikka puheidensa perusteella niin olisi luullut. Tärkeä sana on juuri tuo Itse, Godard puhuu maailmanvallankumouksesta, mutta on sekä nais että myös varsinkin vallankumousrakkaudessaan rakastettava, mutta myös itserakas ja omahyväinen, mutta myös marttyyrimäinen. Yksinomaan ristiriitaiseksi persoonaksi en Godardia kutsuisi, ennemminkin, enemmänkin rakennetun ristiriitaiseksi. - Michel Hazanaviciuksen (The Artist) hienosti ohjaama ja pääparin upeasti näyttelemä elokuva on hauska ja kyyninen komedia kautta historiarekunstruktio historiallisin faktoin ja taiteellisin vapauksin. Hazanaviciuksen ratkaisu käyttää Godardin elokuvien teksti -ja värimaailmaa (vai väri -ja tekstimaailmaa) kohtausten jakajina, välillä on juuri se yksi ja ainoa oikea ja onnistunut toteutustapa. Godardhan kirjoitti, puhui, toistamistaan toisti ja toitotti `Images`eista, käytti ilmaisua, sanaa `Images`, ja sehän jos mikä on hyvää, toimivaa toistoa ja toitottamista. Laaja sana. Elokuva ja Godard pyörii juuri elokuvataiteellisen ja `radikaalin` ja `vallankumouksellisen`, `radikaalin vallankumouksellisen` elokuvaohjaajan vedenjakajalla ja hän tutustuu samoilla heittomekeillä `kapeutettuun` elokuvantekijään jne Jean-Pierre Goriniin ja Dziga Vertov-ryhmään. Bertoluccin ja Marco Ferrerin kanssa Godard tappelee, siis sanallisesti. Ja polttaa siltojaan edestä ja takaa. (Garrell-Godard: "Politiikka on kuin kengät, on oikeaa ja vasenta, mutta viime jalassa [blogistin muunnos, väännös] haluat kulkea avojaloin." Ja Godard-Garrel sanoo Maon sanoneen: "Paskantaminen ja piereskely tekee hyvää vatsalle.") P.S. Katujen joukkokohtaus-mielenosoitukset ovat todella massiivisia, ei mitään halpisnurkkailua, mutta Cannesin elokuvajuhlien kapinalopetuksesta kuullaan vain radiosta.