Throw Away Your Books, Rally In The Streets! (Japani-71)

`Aurinko nousee jostakin ja laskee johonkin. En tiedä mistä ja mihin." Japanilaisohjaajat, Oshimaa myöten (elokuvan loppumonologissa näyttelijäporukan edessä mainitaan Polanski, Oshima, Antonioni ja pari kertaa mainitaan, näytetään toimintatähti Ken Takakura) julistivat 60-70-lukujen nuoriso`kapina`elokuvissaan sitä paskaa että kaikki kapina johtuu seksistä ja varsinkin sen puutteesta. Ja että nuorissa on silkkaa voimaa ja vanhoissa pelkkää vaivaa. Yhteiskunnassa ei ilmesesti mitään vikaa? No, kyllä ohjaaja Shûji Terayama tuo yhteiskuntakritiikkiäkin debyyttielokuvassaan. `Kapinakerroin`on paremman puolella, mutta paskaakin pukkaa; Jos ohjaaja on sitä mieltä (en tietenkään ole tästä täysin varma), että joukkoraiskaus, tai raiskaus yleensä on kapinaa niin imeköön pitkää paskaa. Tai käsky, neuvo kopeloida elokuvatetterin pimeydessä tuntematonta naista, koska kopeloija on omasta mielestään näkymätön. Hyvää seksikapinaa on on tuoda penisnyrkkeily"pallo" kaduille, mutta nyt sitä muuta hyvää kapinaa: Äitimyyttiä romutetaan ( äiti, joka tapattaa tyttärensä, nuoren naisen lemmikkikanin), teurastamoruhoa kannetaan moottoritien vieressä, kapinalaulut ovat hyviä... Jatkoa: Änkyttävä nuori: "Änkyttäminen on ideologia. Aurinko änkyttää, kun se nousee talojen välistä, rauha Vietnamiin änkyttää, Koreiden raja änkyttää, sydän änkyttää..." "Ja änkyttäjä pystyy, voi käydä sanat suussaan etukäteen pureskellen läpi" toisin kuin moottoriturpa. Komea KeskustelU: Kamera siirtyy kuin pin pong-pelissä pingispöydän molemmin puolin keskustelijasta ttoiseen. Hönön suloinen, lapsellinen, tietämätön ja yleistävä on väite: "Nuoret Euroopassa muodostavat viiden (miksi juuri viiden?lat. huom) nuoren kommuuneja ja alkavat omiksi vanhemmikseen." Ja onneksi mukana tietenkin myös Jenkkiviha; "Kauhea näky; Japanilainen polttamassa Jenkkitupakkaa sirotellen tuhkaa sinne-tänne!" Ja!: "Lisko colapullossa! Onko sinulla voimaa tulla ulos, Japani?!" "Hyvästi elokuva!" 1] P.S- Stripparin haastattelu on mainio: Puoliperverssi haaastattelija takoo pelokkaaana kysymyksiään vauhdilla; (Strippari sanookin: "Laita jotain tunnetta kysymyksiisi, älä vain paukuta menemään."); "Mikä on paras kirja?" "Raamattu" "Mikä on paras kirja vessassa?" "Raamattu. Luen sitä joka päivä." "Minkä osan peset ensimmäisenä kun menet kylpyyn?" "Kylpyammeen." Strippari nuijii pikkupoikamaisperverssin haastattelijan (ohjaaja? no, ei kai nyt sentään?..?..) maan syvään rakoon. 1] Ei jäänyt ensimmäinen elokuva ohjaajan ainoaksi, viimeiseksi, niitä tuli vielä tukku.

Legend of Bruce Lee (Joku maa joskus. sitä seiskari-kasarikauheutta) "Kristus"(?)-kung fua?

Kusahtaa kiveen, vaipuu veteen. Elokuvan alku: "Bruce Lee"-vauva ja vanhemmat ovat venepako(?)matkalla kun Kristusmainen tähdenlento halkaisee, valaisee taivaan, taivaat. (Katsoja ei lentoa näe, kuuluu vain tähdenlennon vinkuääni, eli tunnelma karahtaa, kasahtaa kiveen, kosahtaa, kusahtaa, hajoaa, vajoaa, valahtaa veteen jo heti alussa, vaikka alku aika oudon osoitteleva onkin. Siis sinne Taivaisiin..) Kuitenkin suht huikean alun jälkeen Bruce Le`n esittämä "Bruce Lee-tarina" kuivuu, köyhtyy vielä siitäkin lätäköstä, rapakosta pikkupuroksi ja pitkäpiimäiseksi laihaksi litkuksi. Pitkäpiimäisin esimerkki on e-r-i-t-t-ä-i-n h-i-d-a-s ja typerä kohtaus jossa Le tai Le(e) (ensimmäinen lasketaan) kiusaa kolmea käärmettä oppiakseen heiltä käärme-kung fun opit, kopit ja topit. Lopuksi hän juottaa käärmeelle ja itselleen loputtomasta ruukusta viiniä oppiakseen kännikäärme-kung fu`n salat ja (veri)valat. Uskokaa, kohtaus (ja koko elokuva) on monta kertaa tyhmempi, tylsempi, typerämpi ja varsinkin p-i-t-e-m-p-i kuin kukaan osaa, kehtaa kuvitella...

The Vultures (USA-84) Pedot perinnön perässä...

...Kuin korppikotkat konsanaan kaartelevat... Ja tappaja tietenkin... Campia, gorea, kammottavaa näyttelemistä, kammottava pituus... Välttäkää kaikin konstein.

Yhdeksäs Sydän (Tsekkoslovakia-79) Perinteiden perinteinen yhteentussahdus.

Yksi kauhuelokuvien ja kauhusatu/satukauhuelokuvien, silkkojen satuelokuvien erittäin useista kardinaalikarmeuksista ja kökköyksistä on se, että jos elokuvassa on kiertävä sirkusseurue, niin sitä ja torimeininkiä näytetään lähes koko ajan ruudun täydeltä. Niin tässäkin. Helvetisti liikaa on aina helvetisti liikaa. Ei tämä nyt ihan pahinta sirkussorttia ole, mukaan tulee myös pelastakaa prinsessa- meininkiä. Tosin sekin perinteisen perinteistä kauhu, satutavaraa. Mutta kyllä tämän nyt kertavärikkäänä Juraj Herz-ohjauksena katsoo. Äijä teki paljon paljon parempaakin. No, oli tässä näkymättömyysmontaasi jossa näkymätön(?) liitu piirsi janaa, nuolta seinään, miekat ja monokkeli leijuivat ilmassa (yksi miekka lensi näkymättömän sormiston saattamana saappaaseen sotkuisesti, varpaistoon verisesti) ja kiväärit kaatuilivat telineistään... Armeijan, poliisin päällystöpiruilua. Ja tietenkin yleistäkin päällystö/päättäjäpiruilua.. Mutta silti: Yhdeksäs Sydän on perinteiden perinteisen löysä törmäyskurssi.

Spesialistit aka The Specialists (Ranska-85) Alun hullu huhkinta taantuu taaperotuokioksi, vaipuu vauvaloruksi. Siis aikuistaaperoiden temmellys-remellyskentäksi, aikuisvauvojen käsipohjauinniksi.

"Who are you?" "A guy." "No shit!" Kaksi `kaverusta` on kyllä tosiaan Spesialisteja! No, ainakin aluksi ja ainakin toinen; Heti alussa kaksi roistoa on käsiraudoitettu toisiinsa ja he lähtevät pakoon, tai ainakin toinen lähtee ja toisen on seurattava perässä.. Niin, se Spesialismi!: He pakenevat valtavaan rotkoon ja nousevat pitkää pystysuoraa seinää toisiinsa kytkettyinä, tai ainakin toinen nousee ja toinen roikkuu perässä. Ja he pääsevät huipulle, mutta hyppäävät heti rotkokoskeen ("Saan flunssan!"), ehkä sinne olisi kannattanut sujahtaa jo rannalta, olisi ollut helpompaa ja vaarattomampaa, mutta ehkä tästä pikkuhiljaa tai samantien kehittyy "elinikäinen ystävyys"? - `Vakavissaan` tehty buddy-`pöljäily` ja mikä mainiointa, tyypit eivät edes yritä pitkään aikaan poistaa käsirautoja, vaan käyttävät niitä auton ajamisen/työntämisen, syömisen, kiipeämisen, kusemisen "helpottamiseen". Eivät sentään nuku samassa sängyssä, tai nukuvat, mutta ilman käsirautoja. Tässä menee raja! Sitten Rivieralle kasinon heistaushommiin, nainenkin saatiin mukaan vähän juttuun tärkeää järkeä tuomaan, mutta onnistuuko se mitenkään, silloinkaan, sittenkään?... No, elokuva ainakin onnistuu helppoine, nopeine, älyttömine juonenväänteiden ansiosta viihdyttämään.. Vaikkakin heistausosasto on TAAS sitä laahaavinta laahausta, rasittavinta raahausta, tylsintä tarpomista... Saatanan sahaavat sakeat, sokeat suunnittelut ja tarpovat toiminnat, toteutukset!!.. Alun aavaan anteliaisuuteen, avoimmuuteen ei enää päästä, ja juonijunnaus ja tollohahmojen tollopuheet sitovat katsojatkin kahleisiin, kun pojat akkaavat, hakkaavat, lakkaavat, makkaavat (no ei), sakkaavat toisiaan, toisilleen toisistaan... Eli puhuvat, puhuvat ja puhuvat... Paskaa... Eivätkä edes Huonoa Hyvää Paskaa, vaan toistoista, toistaitoista tuhnua...... Alun loistavat anti-apatia-one linerit putosivat näköjään sinne rotkojoen pohjaa painamaan. Huumori on ojassa, pohjassa.. Pomolla on poplari, kalastajanlakki, viikset ja tupakka ja ennalta-apeat, arvattavat jutut, tästäkö pitais nyt repiä riemua?.. Aivan kuin aivan alun olisi kirjoittanut hyperaktiivinen hullu ja loput laahaava, lannistunut lammas. Vaikkakaan "huipennus" ei olekaan aivan höhlintä heistausta, tavanomaisinta taaperrusta, silti reilu puolitoistatuntinen taapero"tuokio" tuntuu tuhannelta vuodelta.. - Spesialistit-elokuva on Rotkon reunalta heitetty kivi jonka idea haihtuu, laihtuu, vaihtuu, putoaa käsipohjasukellukseen. Juuttuu, jumahtaa, jämähtää mutapohjaan... Alku vaikka mitä, loppu ei mitään... Uutta ainakaan. Tarina uuttaa uutta alkuun, mutta sen jälkeen jarrut ja parrut päälle ja vanhaa uraa uudestaan ja uudestaan..

Hell`s Trap (Meksiko-89) Meksikomassacre ottaa mittaa kahden `kaveruksen` `kisailu(i)ssa`...

...`joka lutraa luissa... `Ei kohtigorea, mutta, lähellä, melkein`. - `Kaksi `kaverusta`, veljestä (tollo ja tollompi) ottaa taas takatukkaista tukkanuottaa ja tupen, tulenrapinaa toisistaan, tällä kertaa värikuula-ammuskelun merkeissä ja mitoissa. Tollo voittaa ja tollompi suuttuu taas(?) ja ehdottaa jälleen revanssia; Lähdetään lähialueen metsiin jahtiin jossa karhu (se on seonnut sotilas, sahasorminen Vietnamveteraani-Freddy) on tappanut ihmisiä... - Ei aivan ihan kohtigoreista meininkiä, mutta ei kaukanakaan siitä, melkein(,) läheltä läträä, lättää.. Onneksi jahti ei ole se perinteinen julma ja juustoinen puolitoistatuntinen, vaan julma ja juustoinen tunti ja vartti. Tekee tehokkaammaksi.

Bluebeard`s Castle (Länsi-Saksa-63) Eri elementtien loistavahkoa erillis -ja yhteiskäyttöä ja näyttöä. `Linnasi korut, kukat, kruunut kuivuvat, kuolevat.` "Linnasi muurit huokailevat ja itkevät..."

"... Mutta minun huuleni kuivaavat ja kehoni lämmittävät linnasi." Näin laulaa Sinipartaan rakastunut nainen tässä Michael Powellin elokuvatulkinnassa Bela Bartokin oopperasta.- Komeaa oopperalaulua (en tosin tosiaankaan ole oopperatuntija millään muotoa, missään nimessä enkä vähääkään), jämäkkää, lyhyttä, tanakkaa, toistavaa tekstiä (kai yleistä oopperoissa, en tiedä?)ja meikäläiselle varsinkin komeaa kulissia, joka muodostuu animaatiovilahduksen, avantgardistisen teatterin, venäläisen (neuvostoliittolaisen) satuelokuvan ja verenvärikkäiden muovikorujen, muoviviittojen ja kruunujen yhteis -ja erilliskäytöstä, näytöstä. Linnan `kukkahuoneen` `puutarhahuoneen` kukat loistavat lämpiminä hetken, mutta kuivuus, kylmyys ripottelevat, tiputtelevat ne ilmalennon aikana verenpunaisina kylmille käytäville... Ja linnassa on perinteiset seitsemän salaista huonetta seitsemän oven takana....... Siniparran asut vaihtelevat, vaihtuvat eri huoneissa kerjäläisestä kuninkaaksi.. Korut, kruunut kiveksi, kiville, sillä Linna se on joka jyllää!

Blood Thirst (USA-Filippiinit-71)

Manilan laitalautalähiössä on jälleen nuori naisuhri kuollut ikkunasta, parvekkeelta, puusta hyppäävän hirviön, kuplakasvon käsittelyssä, purkkapallonaaman puristuksessa. Nimenomaan käsi`ttelyssä sillä taas on uhrilla rannevaltimot veressä. Sitten paikalle kutsutaan maailmankuulu `seksirikoskirjailija(!)` ja poliisipäällikön (Vic Diaz kerrankin poliisipuolella) hyvä ystävä asiaa tutkimaan. Äijä onkin umpikuuluisa, sillä hän näkyy olevan ainoa mtkustaja joka saapuu mannertenvälisestä jumbohkojetistä-jätistä, ja paikka tosiaan on pienenpieni, vaikka Manilassa ollaan, sillä jo ennen kirjailijan saapumista "jokaista perhettä" on haastateltu, kuulusteltu... JA!: "Sen täytyy olla vain yksi mies, koska kaksi miestä ei voi tappaa niin monta!" ??!!??...... Mutta kirjailija "korjaa" väitettä: "Jos Se onkin siamilaiset kaksoset?"... Eli tältä (konkreettisesti) pohjalta katsoja, kirjailija ja poliisi alkaa keissejä kerimään kiinni...... - Ei kovin toiminnallinen, mutta mainion mustavalkofilminen neo-noirailu , elokuva on kuin 50-luvulla, viimeistään 60-luvulla komeasti kuvattu, mutta elokuvan kökködialogi sotii ja sutii noir-elementtejä vastaan, mutta pidetään se tämän kerran, tässä tapauksessa (noirinen halpahirviöily, lopussa mainiahkon makaaberi sellainen) uniikkina voimavarana. "Can I use your phone?" "Why?!" "There's a killer on the loose, a homicidal maniac with delusions of ancient history."

The Thirsty Dead (USA-Filippiinit-74) Ilki-ilmikurista ("iloittelua"?) ja ironista irrottelua, kauhua ja puhenuottia älyttömässä julmistelussa, kulmistelussa. - A second, little bit better `sunday-review`.

Ulkoilma-massa`laboratorio`viidakon sydämessä. - Häkistä häkkiin: Ravintolan häkkitanssijatar kaapataan viidakkoon valtavaan ulkoilmaverenvalutus`laboratorio``halliin` muiden lisäksi. Verenvärikästä viidakkomenoa ja varsinkin viidakkopomona viillettävää John Considine-hulluutta; Hänen ilki-ilmikurisia ikonisia(?), ironisia ilmeitään, ilveitään. Considine ei varmaan koskaan päässyt irti ironisesta irveestään ja matalanarinanuottipuheestaan, vaikka halusikin. Ihan toimiva Sunnuntaiaamun,päivän, illan sotku katsoa. Ulkoilma`laboratorio`, massa`laboratorio` on uniikki. P.S. Musiikki sama kuin Considinen vielä ilki-ilmi-ironisemmassa `kaikkien aikojen ja paikkojen pomoelokuvassa` Doctor Death`issa.

House of The Living Dead (Etelä-Afrikka-74)

Afrikka, erikoisempi lokaatio kauhuelokuvalle, mutta mystisyydessään toimiva. Mutta ei gorea, zombeja, mutta valitettavasti apinanrääkkäystä (parta tursuu hullun tiedemiehen maskin alta kun hän leikkaa, pistää ja viiltää, hullu heiluu muutenkin plantaaseilla), tai ainakin siihen viittaavaa. Vähemmän valitettavasti mukana tosiaan tuo mainittu mystisyys ja arvattava/ei-arvattava lopetustwisti.

Erittäin lyhyesti esikoiselokuvien ja esikoiskirjojen arvosteluista.

Esikoiskirjailijoihin ja esikoisohjaajien teoksiin kohdistuvissa kritiikeissä toistuu usein sama kaava; `Esikoisteokseen on tungettu kaikki mahdollinen, liikaa. Tiivistäkää, tiivistäkää.` Mutta usein nämä kohtaukset, nämä lauseet ovat sellaisia joita tekijä on halunnut, hänen on ollut pakko lähettää maailmaan, mikä joku toinen on tätä tietämään, näin neuvomaan, jopa määräämään?

Miehemme Kairossa (Italia-65) Mutta agenttipaikkana myös Sveitsi, ja roiston keskisormen kohdalta kohoaa veitsi

Pitäis olla naisemme, sillä hän on pääosassa, tai miehemme ja naisemme. Olisiko ensimmäinen naispuolinen James Bond-spuuffi? Leffan aluksi kai joku agentti juoksee Kairossa katolle, jossa vastaan tulee "sokea" mies, joka ampuu hänet. Agentti 606 (näitä nimiä, kumma ettei 666, no, hän on ainakin agentti, Alberto Lupo) lähetetäan Briteistä paikalle ja käsketään ottamaan yhteyttä agentti A 008:iin, joka osoittautuu naiseksi (Ingrid Schoeller).. - Itse elokuva osoittautuu melko hitaaksi toiminnaltaan, kovin kovia kamppailuja ei kumpikaan käy, varsinkaan 606, mutta 008:ilta lähtee potkua ja Bondmaisena aseena on huulipunasuihku/ruisku (takaa-ajorosvolla musta hanska joka keskisormen kohokohdalta ampuu veitsiä) mutta ihan aurinkoinen, värikäs seikkailu, varsinkin tuplanollakasin ansiosta, kohdalla, tapauksessa. Hän laulaakin. P.S. Flemingin Live and let die-pokkari baarin uima-altaan terassin pöydällä. P.S 2: Umberto Lenzin eka "Bond"-ohjaus, saman vuoden seuraavassa Bondin "nimi" on Super7. Mukana itse Rosalba Neri! Mutta elokuva on paaljon tylsempi kuin tämä. Superkohtana se että "Bondin" kengänkannan "kansi" on terävä ja kannassa on pommiputkilo.

American Scream (USA-88) Lunta ja Leipää - Urbanismi vs kylmä, talvinen lomakyläuskovaisuus

No, yks vielä pään päälle: Tätä hiihtokeskus-slasher`komediaa` ovat monet verranneet jopa itseensä Troll kakkoseen, mutta niin absurdin alas ei kieritä, vieritä vaikka wc-pöntön kannella kajautetaankin kalloon ja polkkabändin rumpalilla on piippu suussa ja dekapitaatiojuipilla tupakka. Oikeastaan tää on aika hyvä, onnistunut ja uniikki kertomus ahdasmielisestä, puritaanisesta, kapeakatseisesta ja jälkeenjäänestä Jenkki-hiihtokeskuksesta. P.S. Tää 1988 näyttää olevan kökköhalpisten "kultainen" vuosi, vuoksi...

Soul of The Demon (USA-91)

Vielä vähän jatkoa huonon kasarigoren ja ysäriyrjön sarjaan: Kaksi hiekkakuopalla polkupyörillä "motocrossaavaa" teinipoikaa löytää gargoylepatsaan. Sen jälkeen tulee p-i-t-k-ä j-a t-y-l-s-ä kohtaussarja jossa suunnitellaan bileitä, Halloweeniä, seancea, näytetään pitkään katukorista. Ei sillä, silti että tuo alkukohtaus olisi ollut ei-tylsä, kyllä se oli tylsä, sekin. Sitten seanceen ja goreen; Se ja seance ovat sinisumu- sinisävygorea. Lopun patsas pois pötsistä hyvä idea. Useat "alalla" (olevat, toimivat) pitävät tätä leffaa hyvänä, minä en. En edes hyvänä huonona. P.S. Leffan alussa sitruunasilmäistä uutta ja vanhaa halpiskauhutraileria. Ajattelin vielä jatkaa sarjaa katsomalla demonista taksikuskia, mutta peruin tilauksen, suljin mittarin, leimasin itseni ulos, palautin auton, avaimet, kortin, työvaatteet... Tiedä vaikka olis laiton, luvaton kuski, taksi!!.. Tai matkustaja..

Goblin (USA-93) Kunnon kuraa, mutaa sottaa, suttua, mutaa..., mutta..

Alussa raivoava mies niittää heinää yössä heinähangolla kautta talikolla!! Sitten äänetön moottori/ sähkösaha käy kimppuun. Sitten parit parit muuuttavat taloon ja goblin kohoaa, gore kohoaa, goblingore kohoaa... Alkuteksteissä on mainittu oikein erikseen että gorea on lisätty päälle. Ei kuitenkaan mainita lisätystä alastomuudesta. Bodydoublethan on joskus jossain leffassa mainittu, mutta harvoin.. Mutta tämä leffa: Sottainen, suttuinen, kunnon kuraa. Mutta tunkassaan aivan liian toisteinen. "Nyt on kovaa gorea!"-kakaramaisessa kehunnassaan lapsellisen itseriittoinen-siittoinen. Alkeellinen, avuton, lapsellinen, onneton, pelokas (kun pelottaa, niin sui minuuttikaupalla paikallasi heavyhippihiuksasi taaksepäin tai aseta kätesi ristiin pään päälle ja veivaa irvistelevää, karjuvaa [tai vaihtoehtoisesti suuta aukovaa, mutta ääntä ei tule] päätäsi edestakaisin, myös minuuttikaupalla paikallasi) surkea näytteleminenhän taas toimii aina.

Mindkiller or Mind Killer (USA-87)

Ujo kirjastonhoitajanörtti nais -ja hirviö`maailmassa``todellisuudessa`. Todellisuudessa tämä on tylsä laahustus, raahustus, jossa ujo mies ujoilee, hänen on pakko koska koko elokuva ujoilee. Siis tässä mies-naisasiassa. Hirviötoimintaa on aluksi, alussa vain tv.stä katsotun leffapätkän verran, lopuksi, lopussa varttitunnin verran; Ensiksi 5 minuuttia "auta minua.."(latojan lisäys: "..kun tämä maskimassa painaa paljon päätä..") ja sitten 10 minuuttia (no, 5 minuuttia sekin, allekin) ihan kunnon kökköhirviö hampailee, mutta ei pure ketään, louskuttaa vain hampaitaan, leukojaan, suutaan... Ajanhukkaa. Siis koko elokuva. Varsinainen Mielentappaja, tylsistyttäjä ainakin...

Go To Hell (USA-99)

Loistotideainen (journalisti joutuu helvettiin), loistoniminen "elokuva" kaatuu, luhistuu, murskaantuu, sortuu, uppoaa kivikautisiin videoefekteihin. Ei auta vaikka niissä, niistä päälleteipatusti vitsailtaisiin. Vakavissaanhan ne on tehty, sillä mitä on ollut. Ja osannut, osattu..

Psycho Pike (USA-92)

"Huikeasta" ideasta, haukigore, kalagore ([kirjo]lohigore olisi ollut "parempi"?) huolimatta syötti juuttuu vähän saveen, koho katoaa kaislikkoon, ehkä kenkäraja tarttuu korkeintaan koukkuun ja elokuvan siima katkeaa.. Kaksi gorehkokohtausta joista usein stillkuvat ko leffaa käsiteltäessä ja pari päätöntä lisäksi.