Monstrosity (-87), kamala Golem`komediaversio` aloitti Andy Milliganin `komedia`kauden; kolme elokuvaa, tosin keskimmäinen The Weirdo, oli paluuta vanhaan, viimeinen (myös muutenkin Milliganin viimeinen ohjaus) Surgikill (-89) oli taas surgu`komediaa`.
Viimeinen varsinainen `perinteinen` (no, on tää aika perinteinen, siksi varmaan se Suomi-vhs:kin) kauhuelokuva on vuoden-84 Carnage. Ja kerrankin Milliganilta `nykyaikaan`sijoittuva elokuva! Ja kerrankin Milliganin leffassa siedettävää näyttelemistä!
Elokuvan alussa häämarssi soi kartanossa (taas kartano! no kartanothan ovat kauhun kehtoja) äänilevyltä ja hääasuissa oleva pelokas pari kysyy toisiltaan vihkivalat, suostuvat ja tappavat toisensa..
Kymmenen vuoden päästä uusi hääpari saapuu ostamaansa taloon...
Alku on `kaikki on ihanasti rempallaan`- tyylistä tolloilua; Nainen ottaa teekupit kaapista, pyyhkäisee niitä vähän hameen leninginreunaan (naisella muuten sama asu koko ajan päällä, niin häämekkona kuin esim puutarhahommissa [viimenainitussa tosin hanskat kädessä]. tää on säästöä sanon minä!) ja kohta on maistuva(?) tee valmista. Maistuvuudesta emme pääse tietoon, koska sitten levysoitin alkaa soittamaan itsekseen häämarssia (myöhemmin levy lentää itse soittimeen, nerokasta!), ja kun pariskunta palaa takaisin, on joku siirtänyt kupit tiskialtaaseen. (Ystävällinen, huolehtiva, auttavainen aave kenties? Vai huumorihaamu?-> Vai viekö vhs:n kannen teksti heitä, meitä mihinkään: "Aluksi tapahtumat ovat mystisiä ja miltei hauskoja..") Tämän jälkeen siirrytään miltei kauhuun; Yöllä, pariskunnan nukkuessa vaahtokylpypohjaisen ammeen viemäriaukko (sieltäkö se tuli?) korahtaa ja kohta joku näkymätön laittaa kaasu-uunin päälle ja luukun auki ja ikkunat kiinni... Sitten tullaan aamuun, ja kaasukorjaaja ja pariskunta pohtivat kaasumysteeriä... Lisäksi näytetään pitkään kukkaruukun huojumista, ennenkuin se mätkähtää maahan. Vaikka en olekaan kauhutaloelokuvien ystävä, niin tällainen eräänlaisen `kliimaksin` ja antikliimaksin jatkuva veltto vuorottelu avaa meikäläisessä aikaisemmin piilossa pysyneitä roskaluukkuja ja roskareittejä. Pirun, Riivatun Milligan! :-) Tällainen mitätömyyksien maratoni hieroo roskasynapsejani. Taiturin työtä.
Elokuvan ensimmäinen reilu puoli tuntia on tätä toisaalta ihanan ideaköyhää, toisaalta mehukkaan mitätöntä `mellastusta`, ja mietinkin, että mähän olen nähnyt tään ennenkin, eikä siitä olleet kovin mehukkaat muistot. No, tämän puolituntisen jälkeen elokuva perinteistyy, tavallistuu ja tylsistyy kökkökauhuiluksi, ja jotenkin ymmärrän ex-reaktioni. Mutta toisaalta taas en. Esim kaula-kurkku-
kauhukohtauksessa gorevoimaa. Ja`vatsasta tulee narua, juuria-oksia(?) ja spagettia-kohtauksessa vilahtaa sitä kadonnutta roskavoimaa. Ja kirveen dekapitaatiopukkauskin löytyy. Ja muutenkin työkalut lentelevät ilmassa, mm papinkin päähän, ja, niin vaikkakin elokuvan viimeisen tunnin henkilöiden lisääminen (ja juhlat kauhutalossa) lisää myöskin tylsyyttä (siis nyt aikuisen oikeasti tylsää ja tylsyyttä, ilman campia ja roskaa), niin kyllä pidän tästä nyt paljon enemmän kuin muistelin aikaisemmalla kerralla pitäväni. Paras (kahteenkin kertaan) näkemäni Milligan. (Ja en tosia muistanutkaan, että leffan alkupuoli oli noin kuivan-kökkö-kökkö-kuivan roskainen ja loppupuoli edes noinkin (kökkö)goreinen. Loppujen lopuksi, onneksi, käppäisen camppailun, goreilun, rasvaisen roskailun liiskainen, limainen yhteenliittymä.)
P.S. Nyt Milliganille poikkeuksellisesti(?) näytetään missä talo (ehkä, muka? taloa ei suoraan sijoiteta sinne) sijaitsee; Sinne mennessä ei koskaan näytetä katua ja taloa yhtäaikaa, mutta kahteenkin kertaan näytetään jotain matalaa teollisuusaluetta halkinaisine jalkakäytävineen. Talossakin halkinaiset portaat, mutta itse talo ja puutarha eivät kyllä oikein sovellu näytettyyn ympäristöön. Mutta tää on näitä Milligan-Mysteereitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti