Brittikauhuohjaaja Norman J Warren teki aikoinaan muutaman toimivan kauhu-scifioudokin (varsinkin Prey, mutta The Terror ja Satan`s Slave`kin menivät).
Tässä lauma iänikuisia nuoria aikuisia tekee purjeveneellä haaksirikon ja joutuvat saarelle jonka tyhjä hotelli on juuttunut viettämään ikuista joulua ja uutta vuotta. Tyhjä täyttyy lisää kun näkyville tulee ulvovaa tuulta luodinreiästä läpipäästävää zombia ja muuta mellastajaa.
Elokuvan tehokeino (toimiva) ovat äänet; Taivaalta kuuluu syöksyvän lentokoneen ujellus, mutta mitään konetta ei näy-mutta räjähdys näkyy. Pelloilla, metsissä kaikuu (päällenaurajien kuoron tyylinen) laskeva ja nouseva nauru`sinfonia` ja juomalasien kilinä, mutta ketään ei näy.. Joulu ja uudenvuodenmusat soivat, mutta tämä ei ole joulukauhistelu...
Elokuva on vähän luettelomainen (pöydänreiästä nouseva ja siihen laskeutuva nauhahirviö, [räjähtävä] lentäjäzombi, hotellin elokuvateatterin elokuvasta ilmestyvä sheikkizombi...), mutta mikä kauhuelokuva ei olisi. Pikkuisen goreinen (portaikon elävän puunupin puristava voima sekä [zombiin kohdistuva] kirves ja kuivakka käsigore [käsi liittyy myöhemmin itsestään liikkuen takaisin zombiin], off-screenistä hissigorea).
Vaikka elokuvassa mm kupliva, kupruileva, venyväseinäinen, sisäänsä ihmisiä syövä hissikoppi ja kauhukomediakeittiön roistoryökälettä röyhtäilevä, sulatteleva suurtalous-puolijoukkuekattila, niin olisin toivonut vieläkin enemmän hullumeininkiä, varsinkin elokuvan alkuun. Mutta kyllä tämän näinkin nauttii. Semmoinen seiska.
-Norman J Warrenmainen sumun, tulen, tuulen, vilkkuvien värivalojen ja älyttömyyksien gorekooste. Nyt kiltimmällä gorella kuin aikaisemmin, ennen. Edellisissä elokuvissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti