Pari Peter Weirin lyhytelokuvaa..

(Three To Go) Michael (Australia-71) Kuivakonservatismi vs Hippihierarkia. Mainio lyhäri äidin, vaimon pojasta, valkopaitatyöläisestä joka innostuu hippiliikkeestä. (Mutta valkopaita pysyy koko elokauvan ajan päällä.) Hän tulee siis konservatiivipiireistä, ja elokuvassa on Weiriltä hippihyväksyntää, ymmärrystä, mutta tuo esiin myös hippihierarkian sekä heidän lapsellisen naurettavan naureskelun nörttiä kohtaan, `isot`ihmiset.. Kun mies elokuvan lopussa mietteissään kulkee kadulla. Että mihinkäs sitä oikein kuuluisi, menisi? Näin ainakin tämän tulkitsin. Ovatko ne äärilaidat koskaan pidempään hyviä, vai olisko parasta olla siinä keskellä, vai sivussa, katsella sivusta, sivuhuomijoitsijana? Tämmöinen jana muodostuu mieleen.. Hyvää, harvinaista, tuntematonta poppia, rokkia ääniraidalla... P.S. Three To go oli australialaisen amatööriohjaajien lyhärikolmi(kko)kokonaisuus -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Homesdale (Australia-71) Mainio mustahuumorinen murhamysteeri. Mainiompi outoilu aikuisten, vanhempien aikuisten ja vanhusten (yksi heistä, valkoinen, viston, viiston kiharateddytukkainen [Michaelissa hänellä oli valtava afro[peruukki?] esim teurastaja päivisin, pop-rocktähti öisin, yksi tuo mukanaan nuken, toinen sotilasasun) kesäleisistä eksentisellä saarella. Leiristä ja `aarteenetsinnästä`(näin kutsutaan heidän metsäretkeään) muodostuu (oliko tarkoituskin, ei selviä) murhamysteeri jossa yksilöitä murhataan ihmistarkkuusammunnassa (sekä ampuja että ammuttava leiriläisiä, osallistujia) Psykosuihkupastississa (tosin nyt mies murhataan), heitetään moottoripyörän selästä hirteen...

Dead Girls (USA-90)

Mainio slasherharvinaisuus, outoilu jossa ymmärretään erityisaikuista (ei murhaaja), piruillaan kovien rockbändien jäsenten lempinimillä (tässä Dethrock-naisbändi [joka ei soita kesäleirillään! sekuntiakaan, vaan jauhaa paskaa ja jotka jauhetaan paskaksi..] kitarakonekivääriin-konekiväärikitaraan ja panosvyöhön sonnustautunut Nancy Napalm, Lucy Lethal, Bertha Beirut, Cynthia Slain ja ainoana miehenä bändin rumpali ja seksiòrja`Randy Rot. Lisäksi bändiä autollaan seuraa muutaman metrin päästä groupienainen Suzy Stryker...

Moonstalker (USA-89 ) Slasherpiruilu alkutalven aneemisesta teltta-asuntoauto-vaunuaukiosta, ja tapahtuu tappoja tietenkin, mutta verettömiä, aneemista verenvähäisyyttä sekin...

Mainiohko slasherpiruilu, parodiapiruilu, piruiluparodia, jossa ikikäytetty `nuoret` (perheetkin!?) metsämajalla-mökillä-huvilalla-teemailu on siirretty aneemiseen alkutalveen ja vielä aneemisempaan ympäristöön: Pieni asuntovaunu-auto-teltta-aukio jossain jossa kaksi tolloa (tollompi vielä peri-perusperinteinen aina-epäonnistuva nolo naistenvihauttaja) seisovat keskellä tietä (muita, muuta teitä, tietä ei ole) pysäyttämässä autoja ja sanomassa että tästä eteenpäin, leiripaikasta on tehty tarkoituksellisen aneeminen ja pieni jossa pieni porukka aneemisesti, robottimaisesti(,) nykien nuotion ympärillä yössä tanssii, paljon verettömiä tappoja tapahtuu... Metsässä liikkuu isänsä mielisairaalasta hakema (ryöstämä, pojalla koko ajan pakkopaita päällä) poika jota isä pitää kaulakahlittuna, kytkettynä asuntovaunuun ja päästää solmuhihat vapauttaen öiseen metsään...

Rocktober Blood (USA-84)

Tässä teoksessa on varmaan slasherelokuva, ja yleensäkin elokuvaennätys, maailmanennätys kylpy/vaahtoamme/poreallasmurhista, tapoista...