Meteorimuodostelma(!) tömähtää maahan Cornwallissa. Tutkimusporukka lähtee paikalle, mutta ilman pomoaan, koska hänellä on auto-onnettomuuden takia metallilevy päässä eikä hän `tohtorin määräyksestä` pääse reissulle. Siis ei ainakaan heti, eikä `luvallisesti`. Si(e)llä Cornwallissa avaruudellinen kivikasa, kivimuodostelma ottaa tutkimusporukan valtaansa. Ja muitakin, sillä mm paikallinen pankkipomo kivetetään, säteillytetään samaan porukkaan ja antamaan heille miljoonan punnan laina!! No, nämä kummallisuudet tulevat tietenkin tutkimuksesta syrjäytetyn pomonkin tietoon ja hän lähtee ilman tohtorin määräystä mestoille...
Huomatakseen, että kaikki (mukaanlukien pomoksi nimetyn, hänen naisystävänsä), ovat muuttuneet jäisiksi, kivisiksi, tottelevaisiksi zombisuorittajaksi. Eikä pomo pääse perille, siitä pitävät aseistuneet sotilaat, vartijat huolen. No, jos ei luvalla, niin sitten ilman... Kikkailulla, oveluudella, väkisin...
Sitten aluetta alkaa vaivaamaan kosketuksesta tarttuva ihon veripistevitsaus, mutta jostain kumman syystä se ei tartu `ex`-pomoon. Olisiko syynä päässä oleva laatta? Estääkö se muutkin avaruusilkiöiden säteet sun suunitelmat. Let`s see: Niinpä tosiaan seuraammekin laattapäätä lainehilla, avaruussädesellaisilla...
Elokuvan alku toimivaa, keskiväli jännityksen kehittymistä eli junnaavaa jäykistelyä ja leffan loppu toimivaa roskailua. Ihan toimiva trio. Erittäin, yllättävän hyvin sisään sujahtavaa on elokuvan agentti- jännärijazzinen musiikki, tollontehokas ilmestys on keskelle maalaistalon olohuonetta, nojatuolien, sohvien, takan ja kristallikruunun keskelle rakennettu, ampiaisvärinen scifihissi (sillähän vois kuljetta vaikka teetä), julmannäppärä idea on pitää ihmiset pakastettuina ja osan, osittain elmukelmuun pakattuina aluksessa kohti kuuta ja lopussa roskakorin `koko` sisältö levitetään kentälle; Hopeinen säteilynestokypärä on tehty salaatinhuljutussiivilästä, suojalasit hitsaamalla, naputtamalla, ruuvaamalla pari juomalasia, linssiputkipyörylää pellinpalaseen ja pistoolit tehty tuunaamalla poran, sahan käsipidike kiinni taskulamppuun ja taas siihen linssiputkeen. ZOOM! Avaruusraketit kuuhun eivät yllättäen kuitenkaan aivan leluosastoa. ZOOM! ZOOM! Sillä aivan lopussa päästäänkin Kuuhun tapaamaan Kuun Mestaria (Michael Gough!) Si(e)llä on hienot salit, harmaat hiukset ja värikkäät viitat. Avaruusaateliset. Avaruuseliitti. (Orjat-vartijat wrestler-asuissa.) Mutta onko aateliston apua-anova rauhanpuhe valetta? On! Kuinka tästä selvitään?... Sen sanon, että lopun lyhyt jazzinen joukkotappelu on älytön.
Pitkähköjä pätkiä on elokuvassa tylsää mutta elokuvan loppupuoli, värikuvaus ja vähän liian myöhäiset, liian vähäiset älyttömyydet pelastavat paljon. Tai, no, jonkin verran. Paremman puoleisesti.
"Enjoy your remarkable privilege, free trip to the Moon!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti