Preston Sturgesin käsikirjoittama ja Mitchell Leisenin ohjaama screwballailu on oikeinkin riemastuttavaa seurattavaa.
Edward Arnoldin tymäkästi esittämä pankkimoguli suuttuu vaimonsa tuhlaavaisuuteen ja heittää erään hänen turkeistaan massiivisen talonsa katolta alas, jossa se osuu kaksikerroksisen bussin ulkoylätasanteella istuvan pienipalkkaisen konttorittaren (Jean Arthur) päähän. Pankkiiri ja konttorineiti tapaavat heti tämän tapahduttua kadulla ja pankkiiri antaa turkiksen neidolle. Ja käy vielä tämän kanssa myös ostamassa turkishatun kokonaisuuden kruunuksi.
Tästä tietenkin syntyy romanssiepäilykset (joista kirjoitetaan lehdissäkin) ja muutenkin homma paisuu screwballisti yli äyräiden: Mukaan sotkeutuu (tahallaan ja tahattomasti) pankkiirille velkaa oleva hotellimies ja pankkiirin, omaa vähävaraista -ja rahaista elämää harjoitteleva poika (Ray Milland). Myös tapahtumat vyöryvät: turkiksesta tulee konttoristin työpaikalla varkausepäily ja potkut, mutta velkainen hotellimies (joka luulee neitiä rikkaaksi) antaa hänelle hotellinsa upeimman sviitin. Ja antaa neidin pitää sen senkin jälkeen kun vähärahaisuutensa selviää, koska haluaa hänen kauttansa vaikuttaa pankkiiriin.. jne... jne... Pörssikurssit heilahtelevat maukkaasti pösilöiden puhelinpölinöiden tahdissa. Elokuvassa on aika hulvattoman julmasti `keksitty` tilanteita jossa komeat, pröystäilevät puitteet eivät välttämättä tuo rahaa taskuun ja ruokaa pöytään. Vaikka naisellamme on turkista päällä ja 'asuu`loistosviitissä, niin lompakko, jääkaappi ja maha ovat siitä huolimatta tyhjiä. Nälkä kurnii..
No, `kaikesta`kuitenkin tietenkin selvitään, ruokaa, rakkauttakin
saapuu konttorittaren ja pankkiirin pojan välille, mutta tietenkin absurdien kommellusten jälkeen. Elokuvan loppu on ehkä vähän liian läsähtävä.
Elokuvan sielu ja ruumis on Edward Arnoldin härkämäinen -ja varsinkin päinen pankkiiri. Mr Ball ("The Bull of Broad Street" "The Ball of Bull Street"). Lisäksi kokkinsa sanoo hänestä, hänelle että hän on likainen kapitalisti joka pitäisi paistaa rasvassa. Jean Arthur on myös loistava lempeänä komediennena, jolta siis löytyy sekä lempeyttä että vauhtia. Myös Ray Milland on komediaroolissaan oikein hyvä ja uskottava. Mutta ei yllä aivan edellisten tasolle, tosin valkokangasaikansakin on vähäisempi. Elokuva vilisee, screwball-komedia kun on, kekseliäitä kohtauksia ja sutkauksia. Yksi niistä on esim se jossa nainen epäilee turkin olevan varastettu, koska mogulimies siitä niin hanakkaasti haluaa päästä eroon. "Is it hot?" "En tiedä kun en ole kokeillut."
Ei aivan screwball-komedioiden ylintä kerrosta, mutta koputtaa kyllä ovelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti