Entiset(?) kaverukset kohtaavat `Hollywoodissa`. Toisesta on tullut pappi ja toisesta `filmitähti`. Tosin `tähti` asuu vinttimurjussa ja on unissa ja todellisuudessa murhaava, sotkuvaatteissa kulkeva raunio. Hän on tehnyt diilin vanhan vihtahousun (kai jossain päin Suomea vastahousu) ja tässä on tulos. Ja nyt pappikin sotkeutuu `bisnekseen`.. Pöljää satanismia, pöljää okkultismia.
Tunkkaisen huono ja tylsä teelmä, jota kohtaus jossa Holy Biblestä kohoava mustakynsilakkainen pitkäkynsikäsi kuristaa (ja alempaakin puristaa) pappia (ja jälkeenpäin musteista verta(?) sivuiltaan ilmassa pläräillen kuivattelee) nostaa elokuvaa muutaman millin. Eli ei silmillä havaittavan verran.
Demonisoituneen poliisin monologi (nauruineenkin) tylsä ja pitkä. Lopussa moottorisahapapin ilmestyminen jonkinlainen ideavilahdus, mutta ei pelasta paljoakaan. Elokuvassa parasta lähes koko ajan `meininkiä` `ohjaileva` syntetisaattoriurkuilun ja `(pata)rumpukoneen` `teema`..
En muista aiemmin kuulleenikaan tästä saati sitten ohjaajastaan Matt Jaisslesta, mutta kun vilkaisin miehen filmografian totesin, että tähän on tutustuttava. Jokainen leffansa kun vaikuttaa nerokkuuden sen hetkiseltä huipentumalta. Etenkin The Necro Files vakuutti minut esittelytekstillään: "A cannibal rapist rises from the grave as a flesh-eating zombie sex maniac!"
VastaaPoistaItelläkin tää Takaisin helvetistä ainoa jonka olen tältä auteurilta nähnyt, eli kyllä nää muutkin neronleimaukset kiinnostavat myös tällä suunnalla...
VastaaPoista