Kulkulupa (Ranska-2002)

"Sodassa on sääntönsä. Haavottuneita, pappeja ja taiteilijoita ei pommiteta." `Eikä lapsia`. Synnytyslaitoksensen vauvat pelastetaan pommien tieltä. `Eikä elokuvastudioita`. Tämä Bertrand Tavernierin ohjaus keskittyy Ranskan natsihallinnon vuosiin ja varsinaisesti elokuva keskittyy kahteen eläneeseen, unohduksen suohon jääneeseen elokuvantekijään ja tämä keskittyminen on elokuvalle hyväksi. Tosin puheiden nimiluettelo on pitkä ja raskas, kyllä tiedämme missä ja mitä aikaa eletään ilman näitä neuvoja, syöttejä, täkyjä; On näyttelijää ja ohjaajaa; Darrieux, Raimu, Cayette, Clouzot (hän itsestäänselvyytenä tietenkin), Tourneaur (hänen hahmonsa, näyttelijänsä näkyykin paljon) vain pari mainitakseni.. - Hyvää teatterimaista (pakostakin, kun keskitytään elokuvantekoon ja siitä kieltäytymiseen vaaran vuosina) elokuvaa selviytymisestä. Brutaaleistakin asioista löydetään pakon edessä ja joka puolella, ympärillä joskus joku juttu joka auttaa hetkeksi eteenpäin raakalaisten raivonnassa; Esim pommituksen jälkeen kelluu joessa paljon kalaa.. Kaaoksen, kauhun keskellä käännetään jokainen helpottava yksityiskohta tulevaisuuden voittovaraksi. Pienistä kaloista, pienistä tikuista kasvaa iso meri, iso metsä, pienistä kivistä iso kaupunki, iso maa.... "Borneo, Afrikka, tiikerit.." "Ei Afrikassa ole tiikereitä. Ja Borneo on Aasiassa." "Elokuvat on tehty unelmista eikä unelmia voi kartoittaa." Karkoittaa kylläkin...