Mr. Thank You (Japani-36) Hiljainen mestariteos

Tätä Hiroshi Shimizun hiljaista, mutta ei mykkää mestariteosta maaseudun avuliaasta bussikuskista (Herra Kiitos] 1]) on "mainostettu" auringonpaisteiseksi, autereiseksi matkaksi, matkoiksi, mutta kyllä tässä on harmaata pohja-päällysväriä myös, esimerkiksi Tokioon perheensä pakottamana prostituoiduksi muuttavan nuoren naisen, salaperäisen, teräväkielisen, traagisen naismatkustajan ja kotikyliinsä palaavien työttömien ("Onneksi heillä on koti johon palata" sanoo yksi bussimatkustajista) kera, ja, mutta muutenkin. Kuski toimii myös viestinviejänä ja esim tuo taas maalaiskylän naisille ison kaupungin populaarimusiikkia äänilevyllä. Ja onko kuskikaan pelkästään iloinen lintunen? Loppupuolella hän sanoo ehkä ajavansa mieluummin ruumisautoa, koska bussissa hän ajaa useita ties minne turmioon. Huumoria tulee kun henkilöauto ohittaa väistyvän bussin kiittämättä. Salaperäisnainen sanoo: "Olisivat edes voineet kiittää, pellet." Kohta bussi ohittaa rengasrikkoisen auton. Sama matkustaja huutaa vittuillessaan, hymy naamallaan "Kiitos!" Olisko tämä elokuva puolipilvinen matka, melkein mestariteos? Ja vuoristomaisemat ovat muuten upeita! Ja loppu on ihana!! Koko ajan soiva iloinen musiikki välillä kuin samanaikaisista kotimaisista komedioista, välillä kuin Jenkkimykkiksistä. Bussikeskusteluja: "Näin lama-aikana ainoa mitä pystymme tuottamaan on lapsia. Pojista tulee kulkureita ja tytöt myydään halvalla." / "What is this talk about `talkies`?" "Talkies are movies where men talk like women." 1] Nimi tulee siitä että hän sanoo kaikille, kanaparvea myöten `Kiitos`, kun antavat bussille tilaa, tietä..