Aavikolla sutii tyhjää

Näyttelijät nyhjää, aavikolla sutii tyhjää - Jäykkää poseeraamista ja nihkeää, nyhjäävää näyttelemistä pikkuvieraantuneessa perheessä, suvussa, kylässä, kaupungissa, maassa, maailmassa. Wes Andersonin kaupungissa, maassa, maailmassa on tällaista. Puhutaan tavaramerkeistä. Ja niistä on puhuttu paljon varsinkin Andersonin uusimman elokuvan Asteroid Cityn kohdalla. Ja nyt ne tavaramerkit ovat onttous, tyhjyys ja tylsyys, ja nyt Anderson on nostanut ne "huippuunsa", tappiin, eli aallonpohjaan. Tai tässä tapauksessa hiekkakuopan, tai tarkemmin sanottuna meteoriittikuopan pohjaan. - USA 50-luvulla, Asteroid City on meteoriittikuoppakaupunki jossa jälleen kokoontuvat maan nerokkaimmat lapsitiedetutkijat (ketkäpä muutkaan, kun Andersonin elokuvasta on kyse) ja jossa tehdään tv-teatteria, elikkä siis elokuvaa. Elokuvaa yleensä ja elokuvaa tv-teatterista (onko kaikki harjoitusta, ja mihin?) ja taas kun Andersonista on kyse, niin näyttelijät (masssiivinen lista, liuta Hollywoodtähdistöä) näyttelevät kelohonkamaisen kuivasti ultralakonisesti papattaen värikylläisessä aavikkokaupungissa... Näyttelijät näyttelevät näyttelijöitä joista tehdään "tv-dokumenttia" 1] tv-teatterin tekemisestä, josta, jota samalla kuvataan, tehdään tv-sarjaa, sarjaksi? Anderson ja Nnderson- maailma on jäänyt pahasti aavikolle sutimaan... 1] (elikkä taas sitä elokuvaa, vaikka Anderson antaa ymmärtää ja haluaa että tämä olisi vakavuuden viitan päällensä ottanut jäykkäkomedia [kuten hänen parhaat elokuvansa ovat] jostain laajemmasta, monipuolisemmasta, suuremmasta kuin elokuva.)