Veriset kujat (Ranska-92)

Aivottomat, alkoholisoituneet, sydämettömät (no, päähenkilöcoppi sydämellinen) poliisisiat narkkareiden kurkussa kiinni. Bertrand Tavernierin lähes mestariteos. Lähes tulee siitä, että lähes (sic, vai sick?) koko köörin vetäminen mankelin ja viemärin, viemärimankelin läpi on liiallistettavuutta. Mutta on tässä katujen karheutta, karkeutta, kujien kusta, tosin sekin on liioittelua, spoilaatiota, mutta vähemmällä väkipakolla, väkipaolla ja väkivallalla sieltä päin.