Ilmaan heitetty kivi (Unkari-68)

Alussa siirrytään mehiläisfarmilta (mehiläiset pörrää, varmaan varma valtiokontrolliviittaus, Suomessa varmaan olis loputon sääskisuo) maanmittaukseen (ihmiset, maisemat luupim läpi ylösalaisin, varmaan varma valtiovittuiluviittaus) ja maatamitattavalta maaseudulta löytyy siemen siihen, että ei kai näin `hoidettu` järjestelmä, järjestelmän alainen maa ja valtio toimi. Elokuva kärsi vuoden-68 Cannes-kapinasta, mutta ei kai tällainen ei-kommunistinen kiteytys olisi Godardisteille kelvannut muutenkaan. Sekopäisen seurannan säälittävä' `huipennus` tulee lopussa kun kommunistinen koppalakki-k*sipää (tai tarkemmin; tahdoton, taipunut, taittunut tollo tyhjäpäätyperys"sankari"sotilas) `haluaa` maanmittaaja-valokuvaajan kameran, kun sille tallennetut todisteet eivät oikein juhlista Uuden Järjestelmän uutta arkea, eikä oikein juhlaakaan. Elokuvan lopussa valokuvaaja kuljettaa kaikkialle nestemaljapulloa, jossa maaseudun ihmisistä ottamansa kasvokuvat vesileijailevat esiin ja pois, esiin ja pois, esiin ja pois.. Kaunista, kritiikkiä. P.S. Hevoskärry-drive in-elokuvateatteri pustalla hyvä idea ja toteutus, mutta tietenkin pelkästään kommunistinen, propagandistinen sellainen. Ihan Miklós Jancsómaisiin, geometrisen, luonnottoman, tanssimaisen teeskenneltyihin väkisiirtymiin ei ohjaaja Sandor Sara onneksi ryhdy, sorru, vaan siirtymät ovat luonnollista laatua.