Esikoiskirjailijoihin ja esikoisohjaajien teoksiin kohdistuvissa kritiikeissä toistuu usein sama kaava; `Esikoisteokseen on tungettu kaikki mahdollinen, liikaa. Tiivistäkää, tiivistäkää.` Mutta usein nämä kohtaukset, nämä lauseet ovat sellaisia joita tekijä on halunnut, hänen on ollut pakko lähettää maailmaan, mikä joku toinen on tätä tietämään, näin neuvomaan, jopa määräämään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti